Naisasiat

[Turha Kaukalo]

Missäs se kauppa on? Eikö ole pk-seudulla? voin tulla toimimaan viestinvälittäjänä. Tosin palstamme nuorison juhlittu sankari sopisi tähän toimeen paremmin mutta voin minäkin.

Tää tilanne on silleen seisahtunut. Seisokki vain yksissä housuissa. Nyt toimintaa!

 

[Barney]

Asia ratkeaa suuntaan tai toiseen vain kysymällä ulos. Älä missään nimessä heitä naiselle tunteitasi tiskiin, vaan pyydä vaikka kasuaalisti kahville ja puhukaa ihan tavallisista asioista ja tutustukaa toisiinne.

Itse suosittelen tällaista kasuaalia ratkaisua.

 

[lasaleiko]

Mutta jos on sisäinen pakko, niin suosittelen välttämään virallista kahvilla pönötystä ja tekemään jotain joka poikkeaa tavallisuudesta ja lähtemään vaikka harrastamaan/museoon/lätkämatsiin tai jotain mikä mahdollistaa ”yhdessä tekemisen”. Teette siitä oman tyhy iltapäivän.

Mutta sitten tarkkana näissäkin, että mihin kannattaa ja mihin ei kannata viedä. Liikunta-aktiviteettia jos pitää semmoisesta, lätkämatsiin tai muuhun urheilutapahtumaan jos seuraa urheilua jne.

Yhden tinder-mätsin kanssa sovittiin treffit ja mentiin kahville. Mainitsin ennen treffejä jossain vaiheessa, että menen myöhemmin katsomaan liigamatsia, eli siihen asti on aikaa treffailla. No neiti sitten jossain vaiheessa kahvilassa kysyi, että saako lähteä mukaan.

Vastaukseni oli tottakai myöntävä, mutta jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt osata kohteliaasti torjua. Ei se varmaan koskaan ollut ikinä ennen käynyt katsomassa peliä ja ei niin tyhmiä kysymyksiä voinut edes odottaa esitettävän. Sitten kun niihin vastaili, niin mikään vastaus ei kelvannut. Eipä siitä pelistä oikein mitään jäänyt mieleenkään. Taisi mimmikin huomata että en viihtynyt, ja treffit oli samalla kertaa sekä ensimmäiset, että viimeiset. Ei se ehkä treffien ykkösprioriteetti ole muistakaan sitä peliä päällimmäisenä, mutta on se silti suotavaa.

Täytyy siis olla toisellakin edes vähän mielenkiintoa sitä asiaa kohtaan, minkä pariin mennään yhteistä aikaa viettämään. Ei siitä muuten tule helvettiäkään. Sinällään kahvittelu on ihan toimiva ensimmäiselle kerralle, että se on semmoinen neutraali aktiviteetti. Toki jos ei saa sanaa suustaan, niin sittenhän se on oletettavasti semmoista pönötystä. Mutta jos ei osaa siinä puhua, voi se kanssakäymimem jäädä aika pinnalliseksi muissakin aktiviteeteissa. Ja voihan siitä kahvilta lennosta siirtyä johonkin muuhun aktiviteettiin jos molemmilla riittää aikaa ja mielenkiintoa moiseen. Eri ihmisille toimii erilaiset asiat.

 

[Kiekkokatsoja]

Ensin niin iloisen mukava tarina henkilöstä, joka haluaisi pyytää työpaikkansa naista treffeille.. on muuttumassa. Ainakin itse havaitsen pieniä negatiivisiä ajatus sävyjä itsessäni, kun nykyisin luen tilannetta.
Täällä on tsempattu kaveria, on neuvottu ja vitsailtu.. mutta kaveri vaan ei tee yhtään mitään asialle. Ainoastaan kirjoittaa tänne tarinaa ja selityksiä.
Tulee jopa mieleen, että elääkö nykynuoriso näin paljon netti/virtuaali/mieliluva/mielikuvitus maailmassa ?
Ja tällä tekstillä ei ollut tarjoitus loukata, tarinan hahmoa. Kerroin vain, mitä ajatelin.

 

[Knox]

Kyllä täältäkin myötuntoa löytyy. Olin minäkin joskus nuori, kokematon ja vähän arka naisten suhteen. Mutta kun täällä on nyt annettu tuhat ja kolme kertaa sama vihje; tee asialle jotain. Mutta silti jappastaan samaa kehää, joo on ihanaa ja mahtavaa ja joo, kyllä on molemminpuolista varmaan ja joo kun auttaa mua töissä ja ihanaa ja näin.

Ei tämä tilanne muutu mihinkään ellei palstaveli tee asialle jotain.

Jos haluat pizzaa, mene pizzeriaan. Jos haluat tehdä maaleja, mene maalille. Jos haluat pillua rakkautta, niin tee asialle jotain.

 

[Schwein]

Minä kyllä kans symppaan kirjoittajaa @Smitty#41, vaikka välillä jo pahaa tekeekin seurata.

Vaimoni kanssa oltiin vajaat 25 vuotta sitten vain kavereita. Kaveerattiin tiiviisti puoli vuotta. Itse olin kyllä lähes alusta lähtien pohjattoman ihastunut ja suorastaan rakastunut, mutten halunnut pilata sitä mitä meillä oli sanomalla jotain tyhmää. En siis tehnyt mitään, paitsi että järjestin kaikki aikatauluni niin, että olimme suunnilleen kaiken vapaa-ajan yhdessä.

Muistan hyvin heinäkuisen päivän vuonna 1996 hänen luonaan, kun hän sai kakistettua, että haluaisi olla enemmän kuin kaveri. Oli helppo todeta, että samoin. Sen ikäisenä tuolla tavalla piti ikään kuin virallistaa se, minkä esimerkiksi molempien vanhemmat olivat jo kauan tienneet. Siitä lähtien ollaan oltu yhdessä, eikä ole kaduttanut. Vituttanut toki joskus, niin kuin varmaan kaikkia.

Tää nyt meni tällaiseksi lässytykseksi ja ohi aiheen, vaikka piti vaan todeta, että ymmärrän kyllä, ettei aloitteen tekeminen ole niin helppoa. Itse olen sen sortin pienipeniksinen nössö, etten tiedä saisinko vieläkään sanotuksi mitään, jos nyt pitäisi alkaa uutta naista jahtaamaan.

 

[Kiekkokatsoja]

Jep. Samoja neuvoja tarjoillaan, joka suunnasta. Toimintaa, kiitos. Ja tietty päivitystä meille, kun äksöni on alkanut.

Välillä pitää kannustaa, ja välillä voi herätellä, kirjoittamalla hieman jyrkemmin/erikoisemmin tekstiä. Ja tietty välillä vitsaillaan.
Mutta kaikilla on hyvä tarkoitus, ja saada toimintaa herralle nimimerkki @Smitty#41

 

[rpeez]

Aloitteen tekeminen helpottuu kun jossain vaiheessa elämää hiffaa, että naisetkin on tavallisia ihmisiä.
Ja lisäksi, että aloitteen teossa voi vaan voittaa.

Työpaikoilla syntyy muuten paljon romansseja, ja minusta se ihan ok. Pitää olla vaan valmis ymmärtämään, että jos tulee näpeille, niin sitten vaan jatkaa vastapuolen ystavällistä kohtelua työn merkeissä.

 

[adolf]

@Smitty#41

Mä sain joskus aikanaan nuorena ja naiivina ihan saatanan pahasti henkisesti turpaan, kun olin tuollainen samankaltainen haaveilija, kuin sinäkin. Ja mä siis tarkoitan semmoista, että olin vuosia syvästi ihastunut yhteen yhteiseen kaveripiiriin kuuluvaan naiseen (tai tyttöön siihen aikaan). Tilanne kääntyi sitten jossain vaiheessa siihen, että rupesin saamaan vastakaikua ja siinä oli pientä nuorten ihmisten säätöäkin, minne asti se meni. Jänistin sitten kuitenkin ja jätin lopulta tilaisuuteni käyttämättä. Päätin ruveta mustasukkaiseksi ja lopulta hän päätyi nussimaan siitä yhteisestä kaveriporukasta löytyviä miespuolisia henkilöitä. Yhteen hän ilmeisesti oli syvästi ihastunutkin. En toivoisi pahimmalle vihamiehellenikään tuollaista tilannetta, vaikka se nyt aikuisempana toisenlaisessa valossa näyttäytyykin. Höystin ilman muuta asiaa vielä muutamalla humalaisella avautumisella ja takasin sellaiset morkkikset itselleni, että suurin osa ihmisistä ei luultavasti ikinä elämässään koe vastaavia.

Se oli kasvattava kokemus, jolla oli lopulta oma myöhemmin paljastunut hopeareunuksensa. Nykyään olen tuon naisen kanssa ihan kavereita ja muutenkin olen tyytyväinen siihen, että a) olemme kaiken tapahtuneen jälkeen kuitenkin edelleen kavereita niin hänen, kuin noiden äijienkin kanssa, sekä b) meidän välille ei syntynyt mitään. Ei se olisi kuitenkaan toiminut.

Tuosta nuoltiin haavoja kuitenkin tosi pitkään ja oppirahat maksettiin viimeistä penniä myöten. Ja tuollaisesta on pakko oppia jotain ja siitä väkisinkin oppii, ellei kärsi jostain pahoista persoonallisuushäiriöistä tai mielenterveyden ongelmista. Tältä pohjalta sanon sulle, että toivon sinun itsesi takia, että opit mahdollisimman nopeasti kohtaamaan reaalimaailman tosiasioita ja lopetat noissa mielikuvitusmaailmoissa elämisen.

 

[Logan]

Ainakin Smittyn kannattaisi unohtaa miettimästä sitä samaa työpaikkaa, jos se on joku este tälle lähestymiselle. Ei siinä ainakaan omasta mielestä ole mitään kiusallista, vaikka pakit tulisikin. En muutenkaan ymmärrä mikä ongelma yleisesti työpaikkaromanssit on ellei sitte henkilöt osaa erottaa työtä ja vapaa-aikaa.

 

[Freya]

Moni ihmettelee että miksei ole tapahtunut mitään, mutta eiköhän tuossa vitkuttelussa ole osittain kysymys myös nauttimisesta niistä haaveista ja unelmista. Voi rauhassa iltaisin mennä nukkumaan hymy naamalla, kun on rakennellut päivän aikana pilvilinnoja ja mielikuvia. Onhan se nyt kynnys tarttua toimeen, kun lopputulos voi romuttaa sen koko ihanan ajatuksen.

Mut mitä itse nuorena tuli todettua, kannattaa mahdollisimman aikaisin tarttua toimeen ja estää niiden ajatuksien menemisen sinne omiin mielikuvitusmaailmoihin. Se on inhottavaa pudota kovaa ja korkealta, kun niitä tunteita on itselle syntynyt ja sitten se toinen ei tunnekkaan mitään.

 

[Breeze Harbour]

Moni ihmettelee että miksei ole tapahtunut mitään, mutta eiköhän tuossa vitkuttelussa ole osittain kysymys myös nauttimisesta niistä haaveista ja unelmista.

Varmasti on ja kun muutenkin olen ihmisenä tällainen nautiskelija aivan älyttömään pisteeseen asti :D Ja todellakin perisyntinä on upota liikaa niihin omiin idealistisiin haaveisiin sen sijaan että ottaisi ohjat käsiin ja ryhtyisi toimeen. Yritän parantaa tapani hiljalleen, trust me. Just silleen että kuuntelen nykysin enemmän myös muiden näkökantoja ja otan ne oikeasti hyvät neuvot ja rakentavat palautteet kuuleviin korviini sekä yritän kasvaa ihmisenä.

 

[hege]

Niin ja sellainen vinkki @Smitty#41, että ei ehkä kannata ihan heti ensimmäisen treffin hauskana detskuna (tai oikeastaan koskaan) treffikumppanille paljastaa että kirjoitat jatkoaikaan ja nimimerkki on Smitty#41…

 

[Breeze Harbour]

Niin ja sellainen vinkki @Smitty#41, että ei ehkä kannata ihan heti ensimmäisen treffin hauskana detskuna (tai oikeastaan koskaan) treffikumppanille paljastaa että kirjoitat jatkoaikaan ja nimimerkki on Smitty#41…

Kai tuonkin voisi naiselle joskus vuosien päästä paljastaa, jos olisi edetty siihen pisteeseen, että sitä kahdenkeskistä luottamusta olisi enää todella vaikea horjuttaa millään. Mutta ihan oikeassa kyllä olet ja ei tuo tule missään nimessä olemaan niitä ensimmäisiä paljastuksia listalla, mitä aion tulevalle naiselleni kertoa.

 

[hege]

Hyvä hetki tällaiseen paljastukseen on sitten kun lapsenlapset on hankittu, ei yhtään aikaisemmin.

 

[moby]

Tästä Smittyn vatvomisesta tulee mieleen miten tapasin nykyisen avopuolisoni. Olin siis lähtenyt Thaimaahan duuniin ja päättänyt, että keskityn olennaiseen, eli teen duunia ja naisasiat hoidetaan huorabaarista viikonloppuna. Tämä olikin toiminut loistavasti melkein 2 kuukautta. Oli hyvä vakkarihuora, joka osasi hommansa ja kulut olivat kohtuulliset. Kävi mun kämpillä yhden yön/viikko.

Kävin myös paikkakunnan muissa soittoruokaloissa, mutta en ikinä esiintynyt niissä naisoletettujen kanssa tai ostellut drinksuja baarin työntekijöille. Baarin vieressä oli thaikkujen pitämä pizza, jossa oli aika maukasta lättyä tarjolla, tosin harvoin tuli tilattua, kun rahavarat olivat aika rajalliset. Joskus kuitenkin tuli känkkyä syötyä ja tarjoilija oli ihan asiallisen näköinen emäntä, joka osasi hyvin englantia. En kiinnittänyt häneen mitään huomiota.

Menin sitten kerran pomon kanssa pelaamaan bilistä taas tuohon pizzamestan viereiseen baariin. Pari olutta otettuani tää pizzamestan nainen tulee sanoo mulle, että sillä on asiaa. No ok, kerroppa äkkiä kun on pelit kesken. No sepä sanoi, että diggaan susta ihan helvetisti ja oon stalkannu sua ainakin viimeisen kuukauden tuosta naapurista, että mikä ukko olet ja kenen kanssa kuljet ja nyt pienissä rommeissa tuli sitten kertomaan asiansa. Olin kyllä ihan, että WTF!

Tästä alkoi yhteinen taival kolmisen vuotta sitten, joka jatkuu edelleen. Tosin nyt etänä, kun olen Suomessa töissä. Aika nopeasti selvisi myös, että eukko ei ole mikään tyhjätasku, vaan riisipeltoa ja muuta omaisuutta on kertynyt ihan mukavasti. Nyt on hyvässä duunissa hotellin respan managerina ja ensi vuonna olisi tarkoitus laittaa viisumi hakuun tänne Suomeen. Ensin katsotaan miten sujuu ja jos homma ok, niin sitten pidempiaikaista oleskelua suunnittelemaan.

Että jos joku ihminen kiinnostaa, niin jutuille vaan. Siinä ei mitään häviä.

 

[Breeze Harbour]

Tästä Smittyn vatvomisesta tulee mieleen miten tapasin nykyisen avopuolisoni. Olin siis lähtenyt Thaimaahan duuniin ja päättänyt, että keskityn olennaiseen, eli teen duunia ja naisasiat hoidetaan huorabaarista viikonloppuna. Tämä olikin toiminut loistavasti melkein 2 kuukautta. Oli hyvä vakkarihuora, joka osasi hommansa ja kulut olivat kohtuulliset. Kävi mun kämpillä yhden yön/viikko.

Kävin myös paikkakunnan muissa soittoruokaloissa, mutta en ikinä esiintynyt niissä naisoletettujen kanssa tai ostellut drinksuja baarin työntekijöille. Baarin vieressä oli thaikkujen pitämä pizza, jossa oli aika maukasta lättyä tarjolla, tosin harvoin tuli tilattua, kun rahavarat olivat aika rajalliset. Joskus kuitenkin tuli känkkyä syötyä ja tarjoilija oli ihan asiallisen näköinen emäntä, joka osasi hyvin englantia. En kiinnittänyt häneen mitään huomiota.

Menin sitten kerran pomon kanssa pelaamaan bilistä taas tuohon pizzamestan viereiseen baariin. Pari olutta otettuani tää pizzamestan nainen tulee sanoo mulle, että sillä on asiaa. No ok, kerroppa äkkiä kun on pelit kesken. No sepä sanoi, että diggaan susta ihan helvetisti ja oon stalkannu sua ainakin viimeisen kuukauden tuosta naapurista, että mikä ukko olet ja kenen kanssa kuljet ja nyt pienissä rommeissa tuli sitten kertomaan asiansa. Olin kyllä ihan, että WTF!

Tästä alkoi yhteinen taival kolmisen vuotta sitten, joka jatkuu edelleen. Tosin nyt etänä, kun olen Suomessa töissä. Aika nopeasti selvisi myös, että eukko ei ole mikään tyhjätasku, vaan riisipeltoa ja muuta omaisuutta on kertynyt ihan mukavasti. Nyt on hyvässä duunissa hotellin respan managerina ja ensi vuonna olisi tarkoitus laittaa viisumi hakuun tänne Suomeen. Ensin katsotaan miten sujuu ja jos homma ok, niin sitten pidempiaikaista oleskelua suunnittelemaan.

Että jos joku ihminen kiinnostaa, niin jutuille vaan. Siinä ei mitään häviä.

Pakko myöntää että hymähdin, kun kerkisin aluksi jo pelätä että pokasit itsellesi vaimoksi thaimaalaisen vakkarihuoran. Luojan kiitos kyseessä olikin vain se nätti baarin viereisen pizzerian tarjoilija. Kiintoisa tarina yhtä kaikki. Kiitti että jaoit tämän kanssamme!

 

[moby]

Pakko myöntää että hymähdin, kun kerkisin aluksi jo pelätä että pokasit itsellesi vaimoksi thaimaalaisen vakkarihuoran. Luojan kiitos kyseessä olikin vain se nätti baarin viereisen pizzerian tarjoilija. Kiintoisa tarina yhtä kaikki. Kiitti että jaoit tämän kanssamme!

Pakko myöntää, että arvasin ettet opi tästäkään tarinasta mitään, vaan kiinnität huomion siihen kaikkein epäolennaisimpaan asiaan.

 

[Nick Neim]

Ainahan sitä kannattaa olettaa asioita kysymättä mitään.

Ironian huippu. Ei saatana sentään.

Päteekö tämä kenties johonkin muuhunkin henkilöön tässä ketjussa...?

 

[Breeze Harbour]

Itseironian huippu. Ei saatana sentään.

Päteekö tämä kenties johonkin muuhunkin henkilöön tässä ketjussa...?

:D Mä niin näin tämän kommentin tulevan... Joo, tein kyllä etenkin alussa melkoisia olettamuksia tämän naisen suhtaan ja loin melkoisia ennakkoluuloja sen suhteen miten kaiken kuuluisi mennä. Tällä hetkellä tiedän kuitenkin täysin mitä tunnen häntä kohtaan ja miksi tunnen niin kuin tunnen.

Ainut syy miksi tästäkin asiasta on jahkailtu nyt kohta neljä sivua lienee se, etten ole tehnyt sellaista peliliikettä kuin tässä kohtaa olisi lienenyt syytä jo tehdä. Tiedostan kyllä itsekin että olisin voinut tehdä paljon enemmän kuin mitä olen saanut aikaan, mutta ei jaksaisi enää jaaritella toista neljää sivua samasta aiheesta, kun tiedostan täysin virheeni ja yritän koko ajan opetella toimimaan aloitteellisemmin.

 

[frodo]

Luin koko stoorin ajatuksen kanssa. Kunhan nyt kävi hetken tarinan alussa mielessä, että kai vaan... Kun siinä mainittiin heti tällainen lokaali "vakkarihuora". Antoi oikeastaan aika hauskan twistin koko kertomukselle.

Mutta olet toki täysin vapaa luomaan omia olettamuksiasi minun silkassa hyvässä hengessä heitetyn lyhkäisen vastauksen perusteella. Ainahan sitä kannattaa olettaa asioita kysymättä mitään.

Spoileri

Kyllä. Ymmärrän täysin, että tämän stoorin pääpointti oli että tartu toimeen vielä kun voit. Kannattaa siis todellakin tehdä äkkipikaisia johtopäätöksiä toisesta kysymättä edes mitään!

Luulen että he jotka tätä tarinaasi seuraavat ja vittulevaan sävyyn neuvovat, tahtovat vain herätellä sinua toimimaan. Harmittaa puolestasi jo valmiiksi se tilanne kun sinulle jää vain luu käteen. Mitä pidempään odotat, sitä todennäköisemmin nainen antautuu jollekin, joka vain ottaa hänet.
Ainut oikeasti rakkaudellinen teko on pyytää häntä ulos. Kaikki muut eleet ja ystävällisyydet kasaavat korkeampaa kynnystä tehdä aloite.
Ei sittenkuin, ei pikkuhiljaa, ei jonkin ajan kuluttua, vaan heti kun seuraavaksi kohtaat hänet.

 

[moby]

Ironian huippu. Ei saatana sentään.

Päteekö tämä kenties johonkin muuhunkin henkilöön tässä ketjussa...?

Niin. Tämä toimii myös toisinpäin. Kaikki kysymykset tästä aiheesta on jo kysytty. Vastauksia on tullut heikommin.

 

[Breeze Harbour]

Poistin nyt tuon äsköisen vastaukseni @moby lle. Tajusin että se oli mauton ja täysin vitutuksessa laitettu vastaus eikä edes vienyt keskustelua mihinkään suuntaan, ellei sitten huonompaan. Joten kiitos ja anteeksi.

Luin siis koko tarinasi kuten sanoin ja tuo thaimaalainen huora nyt vaan oli hauska yksityiskohta siinä, mutta älä nyt todellakaan luule että takerruin pelkästään kyseiseen sivuseikkaan. Tajusin pointtisi vallan hyvin ja muutenkin tykkäsin siitä, että jaoit oman rakkaustarinasi kaikessa erikoisuudessaan. Alkoi ketuttamaan, kun käsisit minun kiinnittäneeni huomioni vain siihen huoraan kertomuksen alussa, sillä näin ei todellakaan ollut. Vastaukseni oli kuitenkin tympeä joten pahoittelut siitä vielä kerran.

 

[madeOFspade]

Tämä on ehkä pelottavin ketju minne kirjoittaa. Löytyy paljon tuttuja jotka tietävät kuka löytyy nimimerkin takaa. Noh, silti, pakko avautua vaikken ole varma onko tämä edes tähän ketjuun kuuluva. Heittäkää mua kivillä jos ei kuulu.

5 vuotta takana yhteistä taivalta, yksi lapsi ja asiat periaatteessa todella hyvin. Rakastan vaimoani, samaten mukulaa tottakai ja perheeni on minulle todella tärkeä. Saan mennä ja tulla, ei ole ongelmia harrastamisessa tai missään muussakaan. Hyvin toimii molempiin suuntiin, että sillon saa mennä ja viettää omaa aikaa jos haluaa. Eli ei ole toisessa kiinni roikkumista tms.

Sitten se ongelma, oikeastaan ainut ja se mikä johtaa tietenkin muihinkin ongelmiin lopulta.

Vaimolla mieli muuttunut lapsen jälkeen eikä hän halua enempää lapsia. Itsellä on haaveena ollut aina, 3-4 lasta. Nykyään riittäisi edes se yksi lisää...Ollaan puhuttu asiasta niin paljon, ettei siitä kohta pysty enää puhumaan. Ollaan käyty juttelemassa ammatti-ihmisen kanssa ja käyty asioita läpi. Haluaisin välttää eron, koska periaatteessa minulla on kaikki hyvin. Samaten vaimo haluaa jatkaa yhdessä, mutta ymmärtää myös minua tässä asiassa.

Pelkään kuitenkin, että katkeroituuko sitä jos luopuu omasta unelmastaan? Jättää tavoittelematta sitä mistä on haaveillut jo kauan. Tuntuu, että ainoa keino saavuttaa oma haave on jatkaa erillään. Samaan aikaan kun järki puhuu niin sydän itkee verta. Olenko itsekäs mulkku jos lähden. Mitä jos ei siltikään pysty haaveitaan toteuttamaan vaikka lähtisi? Mitä jos vielä joskus vaimon mieli muuttuukin? Tuntuu tällä hetkellä että mulla on kaikki mitä voin toivoa ja samaan aikaan ei mitään.

Ahdistaa.

Vittu että osaa olla välillä vaikeaa. Sydän ja pää pelaa eri peliä.

Oppinut pelkäämään tätä kun tulee pimeys ja hiljaisuus, ajatukset pääsee valloilleen. Typerintä on se, että tässä syyllistää itseään. Miksi pitää haaveilla ja unelmoida.

 

[Tadu]

Tämä on ehkä pelottavin ketju minne kirjoittaa. Löytyy paljon tuttuja jotka tietävät kuka löytyy nimimerkin takaa. Noh, silti, pakko avautua vaikken ole varma onko tämä edes tähän ketjuun kuuluva. Heittäkää mua kivillä jos ei kuulu.

5 vuotta takana yhteistä taivalta, yksi lapsi ja asiat periaatteessa todella hyvin. Rakastan vaimoani, samaten mukulaa tottakai ja perheeni on minulle todella tärkeä. Saan mennä ja tulla, ei ole ongelmia harrastamisessa tai missään muussakaan. Hyvin toimii molempiin suuntiin, että sillon saa mennä ja viettää omaa aikaa jos haluaa. Eli ei ole toisessa kiinni roikkumista tms.

Sitten se ongelma, oikeastaan ainut ja se mikä johtaa tietenkin muihinkin ongelmiin lopulta.

Vaimolla mieli muuttunut lapsen jälkeen eikä hän halua enempää lapsia. Itsellä on haaveena ollut aina, 3-4 lasta. Nykyään riittäisi edes se yksi lisää...Ollaan puhuttu asiasta niin paljon, ettei siitä kohta pysty enää puhumaan. Ollaan käyty juttelemassa ammatti-ihmisen kanssa ja käyty asioita läpi. Haluaisin välttää eron, koska periaatteessa minulla on kaikki hyvin. Samaten vaimo haluaa jatkaa yhdessä, mutta ymmärtää myös minua tässä asiassa.

Pelkään kuitenkin, että katkeroituuko sitä jos luopuu omasta unelmastaan? Jättää tavoittelematta sitä mistä on haaveillut jo kauan. Tuntuu, että ainoa keino saavuttaa oma haave on jatkaa erillään. Samaan aikaan kun järki puhuu niin sydän itkee verta. Olenko itsekäs mulkku jos lähden. Mitä jos ei siltikään pysty haaveitaan toteuttamaan vaikka lähtisi? Mitä jos vielä joskus vaimon mieli muuttuukin? Tuntuu tällä hetkellä että mulla on kaikki mitä voin toivoa ja samaan aikaan ei mitään.

Ahdistaa.

Vittu että osaa olla välillä vaikeaa. Sydän ja pää pelaa eri peliä.

Oppinut pelkäämään tätä kun tulee pimeys ja hiljaisuus, ajatukset pääsee valloilleen. Typerintä on se, että tässä syyllistää itseään. Miksi pitää haaveilla ja unelmoida.

Ei ole väärin unelmoida, eikä siitä pidä syyllistää itseään. Paljon hölmömmistä asioistakin on unelmoitu.

En yritä syyllistää sinua mitenkään, koska koen oikeasti sympatiaa, mutta yritän tuoda vähän toista näkökulmaa. Sä rakastat vaimoasi ja lastasi. Vaimosi rakastaa takaisin. Kukaan teistä kolmesta ei halua luopua. Se on kaikista tärkeintä ja upeinta. Voi olla, että kuitenkin katkeroidut jos jatkat tässä tilanteessa. Sitä on mahdotonta ennustaa. Olette kuitenkin hakeneet apua ja sinä tiedostat tilanteen hyvin, vaikka se vaikeaa onkin.

Itse olen lähes täysin hedelmätön mies. Tämä on selvinnyt viimeisen parin vuoden aikana kun lasta on yritetty ja hedelmöityshoitoihin tuhlattu rahaa toistakymmentä tuhatta. Kirjaimellisesti tekisin ihan kaiken jos voisin saada edes yhden lapsen. Voit kuvitella, että minuakin ahdistaa jatkuvasti.

En kerro tätä tosiaan syyllistääkseni sinua, vaan koska oikeasti ymmärrän miltä sinusta tuntuu. Ahdistuneelta mieheltä toiselle ahdistuneelle miehelle.

Hienoa, että olette hakeneet apua. Olet varmaan pääsi sisällä ajatellut eri vaihtoehdot läpi ja tiedät mikä on järkevin, mutta ei varmaan helpoin ratkaisu. Joka tapauksessa ratkaisu vaatii työstämistä.