Tästä Smittyn vatvomisesta tulee mieleen miten tapasin nykyisen avopuolisoni. Olin siis lähtenyt Thaimaahan duuniin ja päättänyt, että keskityn olennaiseen, eli teen duunia ja naisasiat hoidetaan huorabaarista viikonloppuna. Tämä olikin toiminut loistavasti melkein 2 kuukautta. Oli hyvä vakkarihuora, joka osasi hommansa ja kulut olivat kohtuulliset. Kävi mun kämpillä yhden yön/viikko.
Kävin myös paikkakunnan muissa soittoruokaloissa, mutta en ikinä esiintynyt niissä naisoletettujen kanssa tai ostellut drinksuja baarin työntekijöille. Baarin vieressä oli thaikkujen pitämä pizza, jossa oli aika maukasta lättyä tarjolla, tosin harvoin tuli tilattua, kun rahavarat olivat aika rajalliset. Joskus kuitenkin tuli känkkyä syötyä ja tarjoilija oli ihan asiallisen näköinen emäntä, joka osasi hyvin englantia. En kiinnittänyt häneen mitään huomiota.
Menin sitten kerran pomon kanssa pelaamaan bilistä taas tuohon pizzamestan viereiseen baariin. Pari olutta otettuani tää pizzamestan nainen tulee sanoo mulle, että sillä on asiaa. No ok, kerroppa äkkiä kun on pelit kesken. No sepä sanoi, että diggaan susta ihan helvetisti ja oon stalkannu sua ainakin viimeisen kuukauden tuosta naapurista, että mikä ukko olet ja kenen kanssa kuljet ja nyt pienissä rommeissa tuli sitten kertomaan asiansa. Olin kyllä ihan, että WTF!
Tästä alkoi yhteinen taival kolmisen vuotta sitten, joka jatkuu edelleen. Tosin nyt etänä, kun olen Suomessa töissä. Aika nopeasti selvisi myös, että eukko ei ole mikään tyhjätasku, vaan riisipeltoa ja muuta omaisuutta on kertynyt ihan mukavasti. Nyt on hyvässä duunissa hotellin respan managerina ja ensi vuonna olisi tarkoitus laittaa viisumi hakuun tänne Suomeen. Ensin katsotaan miten sujuu ja jos homma ok, niin sitten pidempiaikaista oleskelua suunnittelemaan.
Että jos joku ihminen kiinnostaa, niin jutuille vaan. Siinä ei mitään häviä.