Jep, ehkä tässä on kyse ainakin osittain oman itsetunnon väliaikaisesta heikkoudesta. Nimittäin silloin kun menee muilla elämän osa-alueilla erittäin vahvasti, ei tule tällaisia edes mietittyä. Ehkä vastaus siis löytyykin jostain muualta.
Pysähdy miettimään, miksi pohjimmiltasi haluaisit tuntea sen (ihastumisen tunteen). Sehän on loppujen lopuksi melko kuluttavaakin. Ihan vakavasti pohtisin, onko kysymys itsetunnon ongelmista.
Tietenkin romantiikalle kannattaa antaa mahdollisuus ja nähdä vaivaakin. Näinä ilmastonmuutoksen aikoina suosittelen Roomaa. Jos tili on tyhjä tai lomia ei ole, niin lähempääkin löytyy. Myös romantiikassa voi mennä epämukavuusalueelle.
Eli sä et ole vieläkään tehnyt mitään asian eteen? Yks juttu hei. Naiset ovat kuule ihan yhtä monimutkaisia kuin miehet. Tommoinen ajattelu on kuin jostain naistenlehtien sivuilta, niin kuin koko tämä sun kuvio. Esim. mihinkään kysymykseen et vastaa suoraan tai sitten et tiedä näihin vastausta. Onko tuo nainen varattu? Miten hän näyttää sen että on susta kiinnostunut? Nämä kaksi nyt olis kiva tietää alkuun. Muuten musta tuntuu että joko sä puhut paskaa, tai sitten sä olet kehittänyt kaiken tän vaan oman pään sisälläs. Oli miten oli, sä satutat vaan itseäsi tällä haihattelulla.Vaikka nimesi onkin @Huono pakki , niin mitä naisiin tulee, niin huonoja pakkeja ei voi oikeestaan edes saada. Heh, tämä viesti tais lähteä heti vähän laukalle.
Mitä oikeesti halusin sulle vastata, niin olen noihin kaverikortteihin tällaisena lyhyehkön puoleisena miehenä vähän liiankin tottunut. Siispä en suoranaisesti osaisi enää järkyttyä, mikäli nainen toteaisi ettei halua mitään vakavaa mun kanssa. Matkalle on mahtunut kyllä sellaisiakin tapauksia, joissa itse olen ollut täysin samoilla linjoilla, kuten viime vuotinen Pokemon Go:n kautta puolivahingossa syntynyt kaverisuhde erääseen naiseen, joka oli juuri muuttanut fyysisestikin mua tosi lähelle, mitä pidin alkujaan tosi lupaavana merkkinä. Lopulta olimme kuitenkin elämäntyyleiltämme niin erilaisia, että kumpikin taisi itsekseen hiljaa todeta että pysytään ihan vain frendeinä ja that's it. Mitään ei rikottu ja molemminpuolinen arvostus lienee korkealla edelleen siitä huolimatta, että romanttista liekkiä emme saaneet roihumaan hyvistä aineksista huolimatta.
Olen monesti todennut itsekseni, että tässä nykyisessä daamissa on jotain niin erikoista ja erilaista kuin missään aiemmin tapaamassani naisessa. Välillä on tuntunut siltiä, kuin hän tietäisi mitä ajattelen ennen kuin kerkeän edes sanomaan sitä ääneen. Sitten tulee niitä hetkiä jolloin hän tietää sanoa mulle juuri ne oikeat sanat, jotka saavat mut jälkikäteen sanattomaksi ja mähän en ihan pienestä sanattomaksi mene. Tähän kun lisätään vielä sekin että siitä lähin kun menin parin viikon tuntemisen jälkeen omalla hölmöllä tyylilläni näyttämään että mä muuten taidan tykätä susta, niin tuon jälkeen hän on tehnyt ja sanonut niin paljon asioita tehdäkseni oloni keveämmäksi, että juuri siksi olen useasti istunut vain itsekseni kotona ja todennut että tähän tunteeseen en pysty löytämään edes niitä kuuluisia sanoja.
Tiettyjen ihmisten kanssa tulee näitä välittömiä klikkejä, mutta näin vahvaa yhteyttä en ole aiemmin tuntenut ketään kohtaan alle kolmen kuukauden tuntemisen jälkeen. Saati että oikeasti uskoisin sekä itseeni kaiken sen keskellä, kuin myös siihen että ehkä tuo vaan oikeesti tykkää musta niinäkin hetkinä kun pidän itseäni täytenä klovnina?
On vaan ekasta päivästä saakka ollut niin mahottoman hyvä fiilis tästä naisesta ja kun ne muutamat epäilyksetkin hän on kuitannut lähes tulkoon saman tien niin mitä tässä voi muuta sanoa? Onko tämä todella tapahtumassa ja miten tämä on mahdollista? En tiedä, mutta se tunne että haluan olla juuri tuon ihmisen seurassa missä vain vahvistuu päivä päivältä. Voin vain toivoa että siellä toisessa päässä on jotain vastaavanlaisia tuntemuksia, enkä ole koko tämän ajan kuvitellut ystävänomaista kohteliasuutta romanttisten fiilisten lämmittelyksi. Mene ja tiedä, naiset kun ovat monimutkaisempia ratkaista kuin rubiikin kuutio. Mutta fiilis kaikesta on koko ajan vain parempi ja selkeämpi joten tässä on kaiketi ihan kiva seilata eteenpäin ja edetä kliseisesti päivä kerrallaan fiiliksen mukaan miettimättä asioita liikaa etukäteen.
HIrveetä nitinää pitävät koko ajan. Kai me puhuttiin edellen Rubikin kuutioista?En oo koskaan tainnu saada sitä ees yhtä sivua oikein. Ärsyttävä saatanan kapistus, autistien hommia!
Eiköhän kyse ole (kieltämättä taidokkaasta) trollista. Jatkuvasti pitkiä viestejä, joissa ei kerrota yhtään mitään konkreettista vaikka niitä on kysytty. Paljon on neuvoja annettu, mutta mitään ei tapahdu vaan kaikki viestit ovat samansisältöisiä.Eli sä et ole vieläkään tehnyt mitään asian eteen? Yks juttu hei. Naiset ovat kuule ihan yhtä monimutkaisia kuin miehet. Tommoinen ajattelu on kuin jostain naistenlehtien sivuilta, niin kuin koko tämä sun kuvio. Esim. mihinkään kysymykseen et vastaa suoraan tai sitten et tiedä näihin vastausta. Onko tuo nainen varattu? Miten hän näyttää sen että on susta kiinnostunut? Nämä kaksi nyt olis kiva tietää alkuun. Muuten musta tuntuu että joko sä puhut paskaa, tai sitten sä olet kehittänyt kaiken tän vaan oman pään sisälläs. Oli miten oli, sä satutat vaan itseäsi tällä haihattelulla.
Siis olettaen että puhut nyt totta, niin toi sun ihastuminen ja miten sä kuvailet tätä naista, jota et tunne yhtään, on todella kipeää. Parikymmentä runoa tästä naisesta runoketjuun ja on joku mystinen yhteys jne. Ei ei ei ja ei. Elämä ei ole mikään romanttinen slovari tai elokuva. Nyt kerrot ja mietit itsellesi jotain konkreettista tästä naisesta ja teet jotain. Tai sitten tää kaikki on sun pään sisällä ja totaalista paskapuhetta vaan jota et osaa lopettaa kun ihmiset täällä yrittävät auttaa.
Luepa sitten vaikka se mun edellisen sivun viesti. Löytyy aivan sen sivun lopusta. Muuta en aio kommentoida.Eli sä et ole vieläkään tehnyt mitään asian eteen?
Jos haluat kuulla yksityiskohtaisempia tietoja niin voin laittaa yv:llä. Täällä en ala niistä avautumaan.Eiköhän kyse ole (kieltämättä taidokkaasta) trollista. Jatkuvasti pitkiä viestejä, joissa ei kerrota yhtään mitään konkreettista vaikka niitä on kysytty.
Eiköhän kyse ole (kieltämättä taidokkaasta) trollista. Jatkuvasti pitkiä viestejä, joissa ei kerrota yhtään mitään konkreettista vaikka niitä on kysytty. Paljon on neuvoja annettu, mutta mitään ei tapahdu vaan kaikki viestit ovat samansisältöisiä.
Ehkä tämä trollailu jossain vaiheessa huipentuu siihen kun nämä kaksi nuorta ihmistä ratsastavat aamunkoittoon onnellisina. Uskoo ken tahtoo.
Nimenomaan. Tää lause pätee niin rakkauteen ja oikeastaan kaikkiin muihinkin ihmissuhteisiin. Mikä kiire kaikilla on 'rakentaa Rooma päivässä' so to speak'?On vain oltava kärsivällinen.
Luepa sitten vaikka se mun edellisen sivun viesti. Löytyy aivan sen sivun lopusta. Muuta en aio kommentoida.
Kyllä, on aivan uskomatonta että mulla meni lähes kuusi viikkoa saada konkreettinen aloite aikaiseksi mutta jos se että yritän nyt kaikkeni ollakseni hyvä hänelle kuten hän on ollut mulle...
Anteeksi vaan, mutta sun näkemys naisista ja rakkaudesta ovat helvetin kaukana todellisuudesta. Naiset ovat ihmisiä nekin ja ihmissuhteet ihmissuhteita.Nimenomaan. Tää lause pätee niin rakkauteen ja oikeastaan kaikkiin muihinkin ihmissuhteisiin. Mikä kiire kaikilla on 'rakentaa Rooma päivässä' so to speak'?
Viime vuosina oon opetellu nauttimaan tästä matkasta jollanen elämä on päivä kerrallaan. En aio vakuutella itseäni enää yhdellekään naiselle. Mikäli tämä ihastuminen ja vahva ystävyys/luottamussuhde jossain kohtaa roihahtaa rakkaudeksi niin loppujen lopuksi mun tarvii vain hengittää ja tehä ne oikeat liikkeet kun niiden aika on.
Kyllä, on aivan uskomatonta että mulla meni lähes kuusi viikkoa saada konkreettinen aloite aikaiseksi mutta jos se että yritän nyt kaikkeni ollakseni hyvä hänelle kuten hän on ollut mulle jo pidempään ei riitä tai johda mihinkään, niin eipä ainakaan tarvitse jäädä syyttelemään itteäni tai itkemään elämän epäreiluutta. Kävi mitä kävi, onneksi avasin lopultakin silmäni että nyt on alettava tekemään jotain jos edes etäisesti haaveilen orastavasta seurustelusuhteesta jollain aikajanalla.
Ok.Anteeksi vaan, mutta sun näkemys naisista ja rakkaudesta on helvetin kaukana todellisuudesta. Naiset ovat ihmisiä nekin ja ihmissuhteet ihmissuhteita.
Tämä on sinun mielikuvasi ja ymmärrän sen oikeastaan erittäin hyvin, sillä saatat tietää mun ns. originaalin naisvautumisen viime vuoden alulta, jolloin mielikuvani parisuhteesta oli ehkä "hieman" delusionaalinen.No eipä tuostakaan vastauksesta mitään konkreettista käy ilmi. Olet lisännyt effort leveliä voi tarkoittaa sinun tapauksessasi hyvin myös sitä, että olet lisännyt haavekuviisi lisää pilvilinnoja ja ajattelet ko. naista entistä enemmän.
Pohdintani ei liity mitenkään aiempaan naisavautumiseesi, vaan vain ja ainoastaan tähän, mistä olet nyt noin syyskuun alkupuolelta lähtien tänne kirjoitellut.Tämä on sinun mielikuvasi ja ymmärrän sen oikeastaan erittäin hyvin, sillä saatat tietää mun ns. originaalin naisvautumisen viime vuoden alulta, jolloin mielikuvani parisuhteesta oli ehkä hieman delusionaalinen.
Edelleen, jos yksityiskohdat ja tarkemmat detailit mun liikkeistä tai hänen mukavuudestaan mua kohtaan kiinnostaa silkasta uteliaisuudesta, yksityisviestiillä voin kertoa näistä mikäli sinäkin tosiaan olet oikeasti vain utelias. Julkisesti koen kertoneeni meistä kahdesta jo enemmän kuin tarpeeksi.Jotenkin näppärästi jätätlähesjoka kerta vastaamatta, kun sinulta kysytään yhtään mitään konkretiasta. Nytkin jätit vastaamatta äskeisen viestini lopussa esittämiini kysymyksiin. Kysymykseni ovat varsin simppeleitä ns. suljettuja kysymyksiä vastattavaksi, joihin voi vastata ihan yhdellä tai muutamalla sanalla molempiin.
Et sinä teistä kahdesta ole yhtään mitään kertonut. Olet kirjoitellut tänne haavekuvista, mitä sinulla on.Julkisesti koen kertoneeni meistä kahdesta jo enemmän kuin tarpeeksi.
Hyvää tekstiä sulta. Mun mielestä nyky-sukupolvessa suurin yksittäinen syy siihen miksi ihmiset eroavat yhä vain useammin, on se että niistä negatiivisista fiilareista ei keskustella tarpeeksi kumppanin kanssa. Toinen ottaa etäisyyttä ja se toinen saattaa ruveta funtsimaan että rakastaako tuo mua ees enää kun tuntuu välttelevän mua. Alkaa molemminpuolinen syyttely ja riitely ja jos tämä skisma vain jatkuu päivästä ja viikosta toiseen ilman edes sitä välirauhaa, niin pian ollaankin jo toinen jalka ulkona ovesta.Seurustelusuhde on hieno asia. Varsinkin alkuvaiheessa ja alun innostuksessa virtaa paljon hyvää energiaa ja hyvää oloa.
Myöhemmin tulee tasaantumisen vaihe. Silloin on edelleen hyviä asioita keskenään, mutta mahdolliset ristiriitaisuudet, omat toiveet ym. Tulevat esille.
Jatkossa voi tulla suhteen hiipumista, toistuvaa riitelyä joissa ongelmia ei saada ratkaistua, taikka lisääntyvää tarvetta vetäytyä omiin oloihinsa.
Mikä suhdetta ei ylläpidä, hieman kehitäkin ja saa ongelmia ratkaistua, suhde lähestyy loppuaan.
Keskimäärin pari vuotta, ja suhde on eletty (oma arvio). Toki se voi loppua aikaisemminkin, mikäli jompikumpi tekee "päätöksiä/äkkiliikkeitä/hölmöilyjä." Tai se kestää pidempään, mikäli on yhteinen talous, asuntolainaa ja varsinkin jos on jo lapsi/lapsi tulossa.
Kerron julkisesti mun tilanteesta juuri sen verran kuin olen valmis puhumaan julkisesti. Jos et halua saada multa yksityisviestiä, mutta haluat kuitenkin mun avautuvan yksityiskohdista julkisesti niin et kyllä musta tämän enempää irti enää saa ja olet vapaa syyttämään pelkurimaiseksi haaveilijaksi. Ei oikeastaan hetkauta mua mihinkään suuntaan.Et sinä teistä kahdesta ole yhtään mitään kertonut. Olet kirjoitellut tänne haavekuvista, mitä sinulla on.
Niin paljoa toimintasi ei minua kiinnosta, että lähtisin sinulle näistä asioista yksityisviestiä kirjoittamaan. Lisäksi kaiken sen julkisesti kirjoittamasi jälkeen, olisi enemmän kuin paikallaan myös julkisesti jotain kirjoittaa.
Joka tapauksessa, viestissäni (#23601), joka on vähän ylempänä tässä ketjussa esittämäni kysymykset eivät suoranaisesti vaadi mitään julkisia paljastuksia teistä kahdesta, joten noihin voinet vastata ihan julkisestikin.
Näinhän sen asian kuuluu ollakin, eikä kukaan sinua vaadi oikeastaan enempää tekemäänkään. Ottaen huomioon kuitenkin sen, mitä kaikkea olet haaveistasi ja kuvitelmistasi kirjoittanut tähän mennessä, on linjauksesi olla vastaamatta mihinkään asiaan, missä pitäisi jostain konkretiasta kertoa, vähän erikoinen. Mutta mennään tällä.Kerron julkisesti mun tilanteesta juuri sen verran kuin olen valmis puhumaan julkisesti.
Vastaa nyt rehellisesti edes näihin kysymyksiin. Onko tuota kertomaasi naiskuviota lainkaan olemassa oikeassa elämässä? Vai vedätätkö vain meitä muita palstalaisia, jotka aika paljon ovat käyttäneet aikaa ja ajatusta sinun neuvomiseen tässä nimenomaisessa naisasiassa?
Ei. Nykysukupolven ero edellisiin on siinä, että parisuhteelta vaaditaan enemmän. Enää ei riitä, että puolisolla on pulssi ja säädylliset vanhemmat. Vaaditaan tunneälyä, kykyä sanoittaa omia tulevaisuuskuvia ja tavoitteita.Hyvää tekstiä sulta. Mun mielestä nyky-sukupolvessa suurin yksittäinen syy siihen miksi ihmiset eroavat yhä vain useammin, on se että niistä negatiivisista fiilareista ei keskustella tarpeeksi kumppanin kanssa.
Seurustelusuhde on hieno asia. Varsinkin alkuvaiheessa ja alun innostuksessa virtaa paljon hyvää energiaa ja hyvää oloa.
Myöhemmin tulee tasaantumisen vaihe. Silloin on edelleen hyviä asioita keskenään, mutta mahdolliset ristiriitaisuudet, omat toiveet ym. Tulevat esille.
Jatkossa voi tulla suhteen hiipumista, toistuvaa riitelyä joissa ongelmia ei saada ratkaistua, taikka lisääntyvää tarvetta vetäytyä omiin oloihinsa.
Mikä suhdetta ei ylläpidä, hieman kehitäkin ja saa ongelmia ratkaistua, suhde lähestyy loppuaan.
Keskimäärin pari vuotta, ja suhde on eletty (oma arvio). Toki se voi loppua aikaisemminkin, mikäli jompikumpi tekee "päätöksiä/äkkiliikkeitä/hölmöilyjä." Tai se kestää pidempään, mikäli on yhteinen talous, asuntolainaa ja varsinkin jos on jo lapsi/lapsi tulossa.
Lisäys. Myöhemmällä iällä suhteen rakentaminen on toisenlaista. Silloin tietää hyvin mitä haluaa ja mitä ei halua. Silloin voi olla tilanne, että oma elämä on jo tasaantunut omiin linjoihinsa. Silloin voi olla hyvää aikaa tehdä niitä asioita, joista pitää.
Toki silloin voi olla myös elämä kolhinut. Tai vahvempi halu pitää jääräpäisesti kiinni omista asioistaan.
Kerron julkisesti mun tilanteesta juuri sen verran kuin olen valmis puhumaan julkisesti.
Lupaan kertoa sitten kun jotain taas tapahtuu. Ensimmäisistä varsinaisista liikkeistä on vierähtänyt vasta noin viikko ja tällä hetkellä ilmassa saattaa olla ainakin jonkin asteista kipinää. Ja kuten sanottu, jos se kipinä konkretisoituu joku päivä vaikka yhteiseen illanviettoon, lupaan olla pimittämättä totuutta. Yhtä lailla jos tämä tarina päättyy pakkeihin tai friendzonelle, saatte senkin kuulla sitten kun sen aika on.Mutta kerrothan sitten kumminkin sen, jos siinä jotain oikeasti tapahtuu ja syntyy romantiinen suhde?