Naisasiat

[johnnywee]

Pysähdy miettimään, miksi pohjimmiltasi haluaisit tuntea sen (ihastumisen tunteen). Sehän on loppujen lopuksi melko kuluttavaakin. Ihan vakavasti pohtisin, onko kysymys itsetunnon ongelmista.

Tietenkin romantiikalle kannattaa antaa mahdollisuus ja nähdä vaivaakin. Näinä ilmastonmuutoksen aikoina suosittelen Roomaa. Jos tili on tyhjä tai lomia ei ole, niin lähempääkin löytyy. Myös romantiikassa voi mennä epämukavuusalueelle.

Jep, ehkä tässä on kyse ainakin osittain oman itsetunnon väliaikaisesta heikkoudesta. Nimittäin silloin kun menee muilla elämän osa-alueilla erittäin vahvasti, ei tule tällaisia edes mietittyä. Ehkä vastaus siis löytyykin jostain muualta.

 

[mikko600]

Vaikka nimesi onkin @Huono pakki , niin mitä naisiin tulee, niin huonoja pakkeja ei voi oikeestaan edes saada. Heh, tämä viesti tais lähteä heti vähän laukalle.

Mitä oikeesti halusin sulle vastata, niin olen noihin kaverikortteihin tällaisena lyhyehkön puoleisena miehenä vähän liiankin tottunut. Siispä en suoranaisesti osaisi enää järkyttyä, mikäli nainen toteaisi ettei halua mitään vakavaa mun kanssa. Matkalle on mahtunut kyllä sellaisiakin tapauksia, joissa itse olen ollut täysin samoilla linjoilla, kuten viime vuotinen Pokemon Go:n kautta puolivahingossa syntynyt kaverisuhde erääseen naiseen, joka oli juuri muuttanut fyysisestikin mua tosi lähelle, mitä pidin alkujaan tosi lupaavana merkkinä. Lopulta olimme kuitenkin elämäntyyleiltämme niin erilaisia, että kumpikin taisi itsekseen hiljaa todeta että pysytään ihan vain frendeinä ja that's it. Mitään ei rikottu ja molemminpuolinen arvostus lienee korkealla edelleen siitä huolimatta, että romanttista liekkiä emme saaneet roihumaan hyvistä aineksista huolimatta.

Olen monesti todennut itsekseni, että tässä nykyisessä daamissa on jotain niin erikoista ja erilaista kuin missään aiemmin tapaamassani naisessa. Välillä on tuntunut siltiä, kuin hän tietäisi mitä ajattelen ennen kuin kerkeän edes sanomaan sitä ääneen. Sitten tulee niitä hetkiä jolloin hän tietää sanoa mulle juuri ne oikeat sanat, jotka saavat mut jälkikäteen sanattomaksi ja mähän en ihan pienestä sanattomaksi mene. Tähän kun lisätään vielä sekin että siitä lähin kun menin parin viikon tuntemisen jälkeen omalla hölmöllä tyylilläni näyttämään että mä muuten taidan tykätä susta, niin tuon jälkeen hän on tehnyt ja sanonut niin paljon asioita tehdäkseni oloni keveämmäksi, että juuri siksi olen useasti istunut vain itsekseni kotona ja todennut että tähän tunteeseen en pysty löytämään edes niitä kuuluisia sanoja.

Tiettyjen ihmisten kanssa tulee näitä välittömiä klikkejä, mutta näin vahvaa yhteyttä en ole aiemmin tuntenut ketään kohtaan alle kolmen kuukauden tuntemisen jälkeen. Saati että oikeasti uskoisin sekä itseeni kaiken sen keskellä, kuin myös siihen että ehkä tuo vaan oikeesti tykkää musta niinäkin hetkinä kun pidän itseäni täytenä klovnina?

On vaan ekasta päivästä saakka ollut niin mahottoman hyvä fiilis tästä naisesta ja kun ne muutamat epäilyksetkin hän on kuitannut lähes tulkoon saman tien niin mitä tässä voi muuta sanoa? Onko tämä todella tapahtumassa ja miten tämä on mahdollista? En tiedä, mutta se tunne että haluan olla juuri tuon ihmisen seurassa missä vain vahvistuu päivä päivältä. Voin vain toivoa että siellä toisessa päässä on jotain vastaavanlaisia tuntemuksia, enkä ole koko tämän ajan kuvitellut ystävänomaista kohteliasuutta romanttisten fiilisten lämmittelyksi. Mene ja tiedä, naiset kun ovat monimutkaisempia ratkaista kuin rubiikin kuutio. Mutta fiilis kaikesta on koko ajan vain parempi ja selkeämpi joten tässä on kaiketi ihan kiva seilata eteenpäin ja edetä kliseisesti päivä kerrallaan fiiliksen mukaan miettimättä asioita liikaa etukäteen.

Eli sä et ole vieläkään tehnyt mitään asian eteen? Yks juttu hei. Naiset ovat kuule ihan yhtä monimutkaisia kuin miehet. Tommoinen ajattelu on kuin jostain naistenlehtien sivuilta, niin kuin koko tämä sun kuvio. Esim. mihinkään kysymykseen et vastaa suoraan tai sitten et tiedä näihin vastausta. Onko tuo nainen varattu? Miten hän näyttää sen että on susta kiinnostunut? Nämä kaksi nyt olis kiva tietää alkuun. Muuten musta tuntuu että joko sä puhut paskaa, tai sitten sä olet kehittänyt kaiken tän vaan oman pään sisälläs. Oli miten oli, sä satutat vaan itseäsi tällä haihattelulla.

Siis olettaen että puhut nyt totta, niin toi sun ihastuminen ja miten sä kuvailet tätä naista, jota et tunne yhtään, on todella kipeää. Parikymmentä runoa tästä naisesta runoketjuun ja on joku mystinen yhteys jne. Ei ei ei ja ei. Elämä ei ole mikään romanttinen slovari tai elokuva. Nyt kerrot ja mietit itsellesi jotain konkreettista tästä naisesta ja teet jotain. Tai sitten tää kaikki on sun pään sisällä ja totaalista paskapuhetta vaan jota et osaa lopettaa kun ihmiset täällä yrittävät auttaa.

 

[Rod Weary]

En oo koskaan tainnu saada sitä ees yhtä sivua oikein. Ärsyttävä saatanan kapistus, autistien hommia!

HIrveetä nitinää pitävät koko ajan. Kai me puhuttiin edellen Rubikin kuutioista?

 

[Tadu]

Eli sä et ole vieläkään tehnyt mitään asian eteen? Yks juttu hei. Naiset ovat kuule ihan yhtä monimutkaisia kuin miehet. Tommoinen ajattelu on kuin jostain naistenlehtien sivuilta, niin kuin koko tämä sun kuvio. Esim. mihinkään kysymykseen et vastaa suoraan tai sitten et tiedä näihin vastausta. Onko tuo nainen varattu? Miten hän näyttää sen että on susta kiinnostunut? Nämä kaksi nyt olis kiva tietää alkuun. Muuten musta tuntuu että joko sä puhut paskaa, tai sitten sä olet kehittänyt kaiken tän vaan oman pään sisälläs. Oli miten oli, sä satutat vaan itseäsi tällä haihattelulla.

Siis olettaen että puhut nyt totta, niin toi sun ihastuminen ja miten sä kuvailet tätä naista, jota et tunne yhtään, on todella kipeää. Parikymmentä runoa tästä naisesta runoketjuun ja on joku mystinen yhteys jne. Ei ei ei ja ei. Elämä ei ole mikään romanttinen slovari tai elokuva. Nyt kerrot ja mietit itsellesi jotain konkreettista tästä naisesta ja teet jotain. Tai sitten tää kaikki on sun pään sisällä ja totaalista paskapuhetta vaan jota et osaa lopettaa kun ihmiset täällä yrittävät auttaa.

Eiköhän kyse ole (kieltämättä taidokkaasta) trollista. Jatkuvasti pitkiä viestejä, joissa ei kerrota yhtään mitään konkreettista vaikka niitä on kysytty. Paljon on neuvoja annettu, mutta mitään ei tapahdu vaan kaikki viestit ovat samansisältöisiä.

Ehkä tämä trollailu jossain vaiheessa huipentuu siihen kun nämä kaksi nuorta ihmistä ratsastavat aamunkoittoon onnellisina. Uskoo ken tahtoo.

 

[Breeze Harbour]

Eli sä et ole vieläkään tehnyt mitään asian eteen?

Luepa sitten vaikka se mun edellisen sivun viesti. Löytyy aivan sen sivun lopusta. Muuta en aio kommentoida.

 

[Breeze Harbour]

Eiköhän kyse ole (kieltämättä taidokkaasta) trollista. Jatkuvasti pitkiä viestejä, joissa ei kerrota yhtään mitään konkreettista vaikka niitä on kysytty.

Jos haluat kuulla yksityiskohtaisempia tietoja niin voin laittaa yv:llä. Täällä en ala niistä avautumaan.

 

[Fironic]

Eiköhän kyse ole (kieltämättä taidokkaasta) trollista. Jatkuvasti pitkiä viestejä, joissa ei kerrota yhtään mitään konkreettista vaikka niitä on kysytty. Paljon on neuvoja annettu, mutta mitään ei tapahdu vaan kaikki viestit ovat samansisältöisiä.

Ehkä tämä trollailu jossain vaiheessa huipentuu siihen kun nämä kaksi nuorta ihmistä ratsastavat aamunkoittoon onnellisina. Uskoo ken tahtoo.

Mutta potenssi on noussut, lähestymistä on tehty ja niitä kuuluisia aloitteita (Niinimaan sanoin aihioita). On vain oltava kärsivällinen.

 

[Breeze Harbour]

On vain oltava kärsivällinen.

Nimenomaan. Tää lause pätee niin rakkauteen ja oikeastaan kaikkiin muihinkin ihmissuhteisiin. Mikä kiire kaikilla on 'rakentaa Rooma päivässä' so to speak'?

Viime vuosina oon opetellu nauttimaan tästä matkasta jollanen elämä on päivä kerrallaan. En aio vakuutella itseäni enää yhdellekään naiselle. Mikäli tämä ihastuminen ja vahva ystävyys/luottamussuhde jossain kohtaa roihahtaa rakkaudeksi niin loppujen lopuksi mun tarvii vain hengittää ja tehä ne oikeat liikkeet kun niiden aika on.

Kyllä, on aivan uskomatonta että mulla meni lähes kuusi viikkoa saada konkreettinen aloite aikaiseksi mutta jos se että yritän nyt kaikkeni ollakseni hyvä hänelle kuten hän on ollut mulle jo pidempään ei riitä tai johda mihinkään, niin eipä ainakaan tarvitse jäädä syyttelemään itteäni tai itkemään elämän epäreiluutta. Kävi mitä kävi, onneksi avasin lopultakin silmäni että nyt on alettava tekemään jotain jos edes etäisesti haaveilen orastavasta seurustelusuhteesta jollain aikajanalla.

 

[MacRef]

Luepa sitten vaikka se mun edellisen sivun viesti. Löytyy aivan sen sivun lopusta. Muuta en aio kommentoida.

No eipä tuostakaan vastauksesta mitään konkreettista käy ilmi. Olet lisännyt effort leveliä voi tarkoittaa sinun tapauksessasi hyvin myös sitä, että olet lisännyt haavekuviisi lisää pilvilinnoja ja ajattelet ko. naista entistä enemmän.

Kyllä, on aivan uskomatonta että mulla meni lähes kuusi viikkoa saada konkreettinen aloite aikaiseksi mutta jos se että yritän nyt kaikkeni ollakseni hyvä hänelle kuten hän on ollut mulle...

Voi kääk sinun kanssa. Ei sitä mahdollista seurustelusuhdetta saa aloitettua olemalla hyvä toiselle, jos se toiminta jää sille olen hyvä toiselle -tasolle.

Äläkä ole nyt turhan vaatimaton. Olet noita ajatuksiasi kirjaillut tänne jo sen verran, että ihan turha esittää kainoa ja olla kertomatta noista väitetyistä konkreettisista toimista. Joten jos olet jotain tehnyt, niin raportoi niistä meille muillekin, koska olet sellaista saagaa tässä muutenkin tehnyt.

Tai sitten tosiaan aletaan päätyä ajatukseen siitä, että trollaat meitä taidokkaasti. Vastaa nyt rehellisesti edes näihin kysymyksiin. Onko tuota kertomaasi naiskuviota lainkaan olemassa oikeassa elämässä? Vai vedätätkö vain meitä muita palstalaisia, jotka aika paljon ovat käyttäneet aikaa ja ajatusta sinun neuvomiseen tässä nimenomaisessa naisasiassa?

 

[mikko600]

Nimenomaan. Tää lause pätee niin rakkauteen ja oikeastaan kaikkiin muihinkin ihmissuhteisiin. Mikä kiire kaikilla on 'rakentaa Rooma päivässä' so to speak'?

Viime vuosina oon opetellu nauttimaan tästä matkasta jollanen elämä on päivä kerrallaan. En aio vakuutella itseäni enää yhdellekään naiselle. Mikäli tämä ihastuminen ja vahva ystävyys/luottamussuhde jossain kohtaa roihahtaa rakkaudeksi niin loppujen lopuksi mun tarvii vain hengittää ja tehä ne oikeat liikkeet kun niiden aika on.

Kyllä, on aivan uskomatonta että mulla meni lähes kuusi viikkoa saada konkreettinen aloite aikaiseksi mutta jos se että yritän nyt kaikkeni ollakseni hyvä hänelle kuten hän on ollut mulle jo pidempään ei riitä tai johda mihinkään, niin eipä ainakaan tarvitse jäädä syyttelemään itteäni tai itkemään elämän epäreiluutta. Kävi mitä kävi, onneksi avasin lopultakin silmäni että nyt on alettava tekemään jotain jos edes etäisesti haaveilen orastavasta seurustelusuhteesta jollain aikajanalla.

Anteeksi vaan, mutta sun näkemys naisista ja rakkaudesta ovat helvetin kaukana todellisuudesta. Naiset ovat ihmisiä nekin ja ihmissuhteet ihmissuhteita.

 

[Breeze Harbour]

Anteeksi vaan, mutta sun näkemys naisista ja rakkaudesta on helvetin kaukana todellisuudesta. Naiset ovat ihmisiä nekin ja ihmissuhteet ihmissuhteita.

Ok.

 

[Breeze Harbour]

No eipä tuostakaan vastauksesta mitään konkreettista käy ilmi. Olet lisännyt effort leveliä voi tarkoittaa sinun tapauksessasi hyvin myös sitä, että olet lisännyt haavekuviisi lisää pilvilinnoja ja ajattelet ko. naista entistä enemmän.

Tämä on sinun mielikuvasi ja ymmärrän sen oikeastaan erittäin hyvin, sillä saatat tietää mun ns. originaalin naisvautumisen viime vuoden alulta, jolloin mielikuvani parisuhteesta oli ehkä "hieman" delusionaalinen.

Joka tapauksessa, en voi muuta kuin vakuutella että noista ajoista on kasvettu ihmisenä ja opittu että naiseen takertuminen emotionaalisella tasolla ei ole tervettä. Se jos osa nimimerkeistä ovat edelleen skeptisiä sen suhteen, mitä sanon ja teen niin en voi muuta kuin kohauttaa hartioitani ja todeta että jokainen tuntee oman itsensä parhaiten at the end of the day.

 

[MacRef]

Tämä on sinun mielikuvasi ja ymmärrän sen oikeastaan erittäin hyvin, sillä saatat tietää mun ns. originaalin naisvautumisen viime vuoden alulta, jolloin mielikuvani parisuhteesta oli ehkä hieman delusionaalinen.

Pohdintani ei liity mitenkään aiempaan naisavautumiseesi, vaan vain ja ainoastaan tähän, mistä olet nyt noin syyskuun alkupuolelta lähtien tänne kirjoitellut.

Jotenkin näppärästi jätät lähes joka kerta vastaamatta, kun sinulta kysytään yhtään mitään konkretiasta. Nytkin jätit vastaamatta äskeisen viestini lopussa esittämiini kysymyksiin. Kysymykseni ovat varsin simppeleitä ns. suljettuja kysymyksiä vastattavaksi, joihin voi vastata ihan yhdellä tai muutamalla sanalla molempiin.

 

[Breeze Harbour]

Jotenkin näppärästi jätät lähes joka kerta vastaamatta, kun sinulta kysytään yhtään mitään konkretiasta. Nytkin jätit vastaamatta äskeisen viestini lopussa esittämiini kysymyksiin. Kysymykseni ovat varsin simppeleitä ns. suljettuja kysymyksiä vastattavaksi, joihin voi vastata ihan yhdellä tai muutamalla sanalla molempiin.

Edelleen, jos yksityiskohdat ja tarkemmat detailit mun liikkeistä tai hänen mukavuudestaan mua kohtaan kiinnostaa silkasta uteliaisuudesta, yksityisviestiillä voin kertoa näistä mikäli sinäkin tosiaan olet oikeasti vain utelias. Julkisesti koen kertoneeni meistä kahdesta jo enemmän kuin tarpeeksi.

 

[Kiekkokatsoja]

Seurustelusuhde on hieno asia. Varsinkin alkuvaiheessa ja alun innostuksessa virtaa paljon hyvää energiaa ja hyvää oloa.
Myöhemmin tulee tasaantumisen vaihe. Silloin on edelleen hyviä asioita keskenään, mutta mahdolliset ristiriitaisuudet, omat toiveet ym. Tulevat esille.
Jatkossa voi tulla suhteen hiipumista, toistuvaa riitelyä joissa ongelmia ei saada ratkaistua, taikka lisääntyvää tarvetta vetäytyä omiin oloihinsa.
Mikä suhdetta ei ylläpidä, hieman kehitäkin ja saa ongelmia ratkaistua, suhde lähestyy loppuaan.
Keskimäärin pari vuotta, ja suhde on eletty (oma arvio). Toki se voi loppua aikaisemminkin, mikäli jompikumpi tekee "päätöksiä/äkkiliikkeitä/hölmöilyjä." Tai se kestää pidempään, mikäli on yhteinen talous, asuntolainaa ja varsinkin jos on jo lapsi/lapsi tulossa.

Lisäys. Myöhemmällä iällä suhteen rakentaminen on toisenlaista. Silloin tietää hyvin mitä haluaa ja mitä ei halua. Silloin voi olla tilanne, että oma elämä on jo tasaantunut omiin linjoihinsa. Silloin voi olla hyvää aikaa tehdä niitä asioita, joista pitää.
Toki silloin voi olla myös elämä kolhinut. Tai vahvempi halu pitää jääräpäisesti kiinni omista asioistaan.

 

[MacRef]

Julkisesti koen kertoneeni meistä kahdesta jo enemmän kuin tarpeeksi.

Et sinä teistä kahdesta ole yhtään mitään kertonut. Olet kirjoitellut tänne haavekuvista, mitä sinulla on.

Niin paljoa toimintasi ei minua kiinnosta, että lähtisin sinulle näistä asioista yksityisviestiä kirjoittamaan. Lisäksi kaiken sen julkisesti kirjoittamasi jälkeen, olisi enemmän kuin paikallaan myös julkisesti jotain kirjoittaa.

Joka tapauksessa, viestissäni (#23601), joka on vähän ylempänä tässä ketjussa esittämäni kysymykset eivät suoranaisesti vaadi mitään julkisia paljastuksia teistä kahdesta, joten noihin voinet vastata ihan julkisestikin.

 

[Breeze Harbour]

Seurustelusuhde on hieno asia. Varsinkin alkuvaiheessa ja alun innostuksessa virtaa paljon hyvää energiaa ja hyvää oloa.
Myöhemmin tulee tasaantumisen vaihe. Silloin on edelleen hyviä asioita keskenään, mutta mahdolliset ristiriitaisuudet, omat toiveet ym. Tulevat esille.
Jatkossa voi tulla suhteen hiipumista, toistuvaa riitelyä joissa ongelmia ei saada ratkaistua, taikka lisääntyvää tarvetta vetäytyä omiin oloihinsa.
Mikä suhdetta ei ylläpidä, hieman kehitäkin ja saa ongelmia ratkaistua, suhde lähestyy loppuaan.
Keskimäärin pari vuotta, ja suhde on eletty (oma arvio). Toki se voi loppua aikaisemminkin, mikäli jompikumpi tekee "päätöksiä/äkkiliikkeitä/hölmöilyjä." Tai se kestää pidempään, mikäli on yhteinen talous, asuntolainaa ja varsinkin jos on jo lapsi/lapsi tulossa.

Hyvää tekstiä sulta. Mun mielestä nyky-sukupolvessa suurin yksittäinen syy siihen miksi ihmiset eroavat yhä vain useammin, on se että niistä negatiivisista fiilareista ei keskustella tarpeeksi kumppanin kanssa. Toinen ottaa etäisyyttä ja se toinen saattaa ruveta funtsimaan että rakastaako tuo mua ees enää kun tuntuu välttelevän mua. Alkaa molemminpuolinen syyttely ja riitely ja jos tämä skisma vain jatkuu päivästä ja viikosta toiseen ilman edes sitä välirauhaa, niin pian ollaankin jo toinen jalka ulkona ovesta.

En ole mikään parisuhde-ekspertti mutta aika monet parisuhteen ongelmat ovat ratkaistavissa rehellisellä keskustelulla ja sillä että kumpikin koittaa kaiken keskellä ymmärtää toisen tunteet ja fiilikset.

 

[Breeze Harbour]

Et sinä teistä kahdesta ole yhtään mitään kertonut. Olet kirjoitellut tänne haavekuvista, mitä sinulla on.

Niin paljoa toimintasi ei minua kiinnosta, että lähtisin sinulle näistä asioista yksityisviestiä kirjoittamaan. Lisäksi kaiken sen julkisesti kirjoittamasi jälkeen, olisi enemmän kuin paikallaan myös julkisesti jotain kirjoittaa.

Joka tapauksessa, viestissäni (#23601), joka on vähän ylempänä tässä ketjussa esittämäni kysymykset eivät suoranaisesti vaadi mitään julkisia paljastuksia teistä kahdesta, joten noihin voinet vastata ihan julkisestikin.

Kerron julkisesti mun tilanteesta juuri sen verran kuin olen valmis puhumaan julkisesti. Jos et halua saada multa yksityisviestiä, mutta haluat kuitenkin mun avautuvan yksityiskohdista julkisesti niin et kyllä musta tämän enempää irti enää saa ja olet vapaa syyttämään pelkurimaiseksi haaveilijaksi. Ei oikeastaan hetkauta mua mihinkään suuntaan.

Jos tää olisi joku mun frendiryhmä whatsappissa, saattaisin olla hieman avoimempi, mutta fakta on: et tunne minua, en tunne sinua. Jos haluat yksityiskohtia, saat ne yv:llä. Jos et halua yv:tä, et saa yksityiskohtia. End of story.

 

[Nick Neim]

Eli toisin sanoen mitään ei ole tapahtunut, ja tämä saaga aloittaa tai on aloittamassa nyt sen toisen kierroksensa.

On jotenkin hankala kuvitella, että miksi noinkin paljon tilanteestaan kirjoittanut käyttäjä ei kertoisi mitään konkreettista, jos vain jotain pientäkin sellaista olisi. Varsinkin, kun kysytyt kysymykset eivät ole erityisen arkoja tai henkilökohtaisia, vaan enemmänkin yleisen tason "lähdittekö kahville" tai "onko mitään konkreettista tapahtunut" tason kysymyksiä.

Vilpittömästi toivon kaiken menevän hyvin jos kyseinen nainen on olemassa, mutta tällä keittiöpsykologin tulkinnalla ei kieltämättä kovin hyvältä vaikuta.

 

[MacRef]

Kerron julkisesti mun tilanteesta juuri sen verran kuin olen valmis puhumaan julkisesti.

Näinhän sen asian kuuluu ollakin, eikä kukaan sinua vaadi oikeastaan enempää tekemäänkään. Ottaen huomioon kuitenkin sen, mitä kaikkea olet haaveistasi ja kuvitelmistasi kirjoittanut tähän mennessä, on linjauksesi olla vastaamatta mihinkään asiaan, missä pitäisi jostain konkretiasta kertoa, vähän erikoinen. Mutta mennään tällä.

Joka tapauksessa, alla näkyvässä lainauksessa esitetyt kysymykset eivät olisi mitään tilanteestasi kertomista vaan ihan vaan muuta vastaamista.

Vastaa nyt rehellisesti edes näihin kysymyksiin. Onko tuota kertomaasi naiskuviota lainkaan olemassa oikeassa elämässä? Vai vedätätkö vain meitä muita palstalaisia, jotka aika paljon ovat käyttäneet aikaa ja ajatusta sinun neuvomiseen tässä nimenomaisessa naisasiassa?

Venkoilusi kysymysten välttelyssä on lähes yhtä taidokasta kuin muinaisella palstapersoona Zalmonellalla. Tai ei ihan, hän sentään väitti vastanneensa kysymyksiin, sinä ohitat ne kokonaan, ikään kuin niitä ei olisi koskaan esitettykään.

Tästä eteen päin, ainakin siihen asti kunnes toisin todistetaan, ajattelen tästä (sinun) työkaverina olevasta naisesta ja siihen liittyvästä "kuviosta", että kyseessä on puhdas mielikuvituksen tuote ja fiktiivinen tarina kaikkinensa ja tältä osin olet onnistunut trollaamaan monia meitä palstalaisia hienosti. Samalla lupaan, että en enää kommentoi ainakaan tässä ketjussa tätä trollaamaasi ihastumiskuviota millään tapaa (ellei tarinaa siis jotenkin todeksi todisteta). Luultavasti luen viestisi edelleen, en aio laittaa sinua ignoreen tai muutakaan, koska onhan nuo viihdyttävää Sinä&Minä -tasoista tarinointia.

 

[Walrus21]

Hyvää tekstiä sulta. Mun mielestä nyky-sukupolvessa suurin yksittäinen syy siihen miksi ihmiset eroavat yhä vain useammin, on se että niistä negatiivisista fiilareista ei keskustella tarpeeksi kumppanin kanssa.

Ei. Nykysukupolven ero edellisiin on siinä, että parisuhteelta vaaditaan enemmän. Enää ei riitä, että puolisolla on pulssi ja säädylliset vanhemmat. Vaaditaan tunneälyä, kykyä sanoittaa omia tulevaisuuskuvia ja tavoitteita.

Miten sitten ihmiset ylipäänsä pariutuvat? Ottamalla selvää. Menemällä sinne treffeille, joilla selvitetään, onko toinen kiinnostunut vai ei. Tai sitten ihan vain kysymällä. Et voi tietää, jos laahustat työpaikan käytävillä haaveillen papin aamenesta tai telepaattisista yhteyksistä.

On nimittäin olemassa sellainenkin mahdollisuus, että tämä sinun kohteesi tykkää huomiostasi, vaikka mitään suurempaa kiinnostusta ei ole. Tällaistakin naiset (ja miehet) harrastavat, kun elämässä on muuten hiljaista.

Tuossa edellä oli hyvä stoori vastaavasta tilanteesta, joka päättyi pakkeihin ja kaverisuhteeseen. Siinä on sinullekin todennäköinen skenaario. Pakit ovat usein hyvä asia. Niitä jaellaan silloin, kun intressit eivät täsmää. Jälkikäteen lähes aina huomaa, että hei, se oli hyvä juttu, kun ei me kumminkaan oltaisi sovittu yhteen. Kaikki säästivät aikaa ja vaivaa.

Pakkeja ei myöskään kannata pelätä, sillä ne tulevat joka tapauksessa - joko suoraan tai epäsuorasti. Voit kuitenkin parantaa mahdollisuuksiasi rehellisellä lähestymisellä. Enkä tarkoita nyt sitä, että kompastut banaaninkuoreen, minkä seurauksena rintakehänne osuvat yhteen ja huulet vaipuvat minuutin mittaiseen suuteloon.

Ihmiset arvostavat sitä, että teet aikeesi selviksi. Näytät sitä helvetin suuntavilkkua, jos olet kääntymässä. Mitä kauemmin vitkuttelet, sitä nolommaksi tilanne käy; sinulle ja kohteellesi. Mieti, miltä hänestä tuntuu, jos vuoden jatkuneen ystävyyden jälkeen pamautat, että olet koko tämän ajan pyrkinyt epätoivoisesti iskemään häntä? Sen jälkeen on kiva mutustella palaveripullaa neukkarissa ja naureskella toiminnallesi. Jos sen sijaan näytät korttisi välittömästi, voitte joko jatkaa huolettomasti ystävinä tai mennä sinne treffeille.

 

[Fironic]

Seurustelusuhde on hieno asia. Varsinkin alkuvaiheessa ja alun innostuksessa virtaa paljon hyvää energiaa ja hyvää oloa.
Myöhemmin tulee tasaantumisen vaihe. Silloin on edelleen hyviä asioita keskenään, mutta mahdolliset ristiriitaisuudet, omat toiveet ym. Tulevat esille.
Jatkossa voi tulla suhteen hiipumista, toistuvaa riitelyä joissa ongelmia ei saada ratkaistua, taikka lisääntyvää tarvetta vetäytyä omiin oloihinsa.
Mikä suhdetta ei ylläpidä, hieman kehitäkin ja saa ongelmia ratkaistua, suhde lähestyy loppuaan.
Keskimäärin pari vuotta, ja suhde on eletty (oma arvio). Toki se voi loppua aikaisemminkin, mikäli jompikumpi tekee "päätöksiä/äkkiliikkeitä/hölmöilyjä." Tai se kestää pidempään, mikäli on yhteinen talous, asuntolainaa ja varsinkin jos on jo lapsi/lapsi tulossa.

Lisäys. Myöhemmällä iällä suhteen rakentaminen on toisenlaista. Silloin tietää hyvin mitä haluaa ja mitä ei halua. Silloin voi olla tilanne, että oma elämä on jo tasaantunut omiin linjoihinsa. Silloin voi olla hyvää aikaa tehdä niitä asioita, joista pitää.
Toki silloin voi olla myös elämä kolhinut. Tai vahvempi halu pitää jääräpäisesti kiinni omista asioistaan.

Tämäpä hyvin kirjoitettu, kokonaisuudessaan. Olen ollut 13 vuotta saman naisen kanssa ja koska aloitimme nuorina (lukioikäisinä) alku oli hyvinkin myrskyisää kummankin etsiessä itseään. Jos nyt vertaa nykyistä itseä ja 13 vuoden takaista keskenkasvuista poikaa, voi taputtaa itseään olalle hyvästä työstä ja fiksuista päätöksistä. Helpolla tähän pisteeseen ei toki olla päästy, kliseisesti sanottuna myötä- ja vastamäet on koluttu hyvinkin tarkkaan.

Entäs vastapuoli sitten? Eihän hän tietenkään enää ole se sama 18-kesäinen tyttö, johon palavasti rakastuin. Tilalle on kasvanut (onneksi ei fyysisesti paljon) itsevarma, osaava ja viisas nainen, jonka kanssa on kunnia kasvattaa omaa jälkikasvua. Jos toisen kanssa muuten luonteet, kiinnostuksenkohteet ja elämänarvot kohtaavat, on ihan keskustelemalla mahdollista selvitä aika kriittisistäkin ongelmista. On sellainen fiilis, että yhdessä mennään päätyyn saakka. Rakastan ja kunnioitan vaimoani syvästi, vaikken ehkä ihan niin tulenpalavasti kuin teininä. Paitsi välillä... :D

 

[Draco]

Kerron julkisesti mun tilanteesta juuri sen verran kuin olen valmis puhumaan julkisesti.

Mutta kerrothan sitten kumminkin sen, jos siinä jotain oikeasti tapahtuu ja syntyy romantiinen suhde?

Koska kyllä sen verran on kanssakeskustelijoita kompattava, että jos et edes sitä, niin sitten kyllä melkein viestisi kuuluisivat enemmän "Romanttiset fantasiat" -ketjuun, koska tässä kuitenkin enimmäkseen keskustellaan todellisesta naisasioiden laidasta ja jos niiden toivoo toisin olevan, niin yleensä siihen sisällytetään myös selitys, että miten ne todellisuudessa sillä hetkellä on.

 

[Breeze Harbour]

Mutta kerrothan sitten kumminkin sen, jos siinä jotain oikeasti tapahtuu ja syntyy romantiinen suhde?

Lupaan kertoa sitten kun jotain taas tapahtuu. Ensimmäisistä varsinaisista liikkeistä on vierähtänyt vasta noin viikko ja tällä hetkellä ilmassa saattaa olla ainakin jonkin asteista kipinää. Ja kuten sanottu, jos se kipinä konkretisoituu joku päivä vaikka yhteiseen illanviettoon, lupaan olla pimittämättä totuutta. Yhtä lailla jos tämä tarina päättyy pakkeihin tai friendzonelle, saatte senkin kuulla sitten kun sen aika on.

 

[Patarouva]

Tästä @Smitty#41 tarinasta on syntynyt muutama mielleyhtymä.

Osa epäilee häntä trolliksi. Porukka kommentoi tarinaa siitä huolimatta, vaikka hermot alkaavat mennä tarinan kertojaan ja sekin epäilyttää vedätetäänkö meitä. Olen lukenut muutamaa samantyyppistä ketjua Vauva fi:n Aihe vapaasta. Niihin on joka tapauksessa tullut paljon hyvää juttua, oli totuus mikä hyvänsä.

Mulle tästä kaikesta on alkanut tulla tosi paljon mieleen elokuva Walter Mittyn ihmeellinen elämä (The Secret Life of Walter Mitty). Toivottavasti meidän haaveilijankin tarinalla on onnellinen loppu.