Palstan epätoivoisimmat ottavat tästä opikseen sen, että kannattaa ilmestyä naisen oven taakse odottamaan ja tuppautua tämän kanssa saunaan. Varma saanti!Tämän nykyisen - kenties jopa lopullisesti voimassa olevan naiskumppanini kanssa - homma alkoi siten, että oltiin hieman samasta tuttavapiiristä ja nähty siellä sun täällä. Samalla kuntosalillakin käytiin ja käydään. Ei varsinaisesti tunnettu toisiamme, mutta tiesimme toisemme.
Jossain kohtaa taas kohdattiin Tinderissä. Olikohan kolmas kerta. Mesen kautta siinä sitten lätisin, että täällä näemmä ollaan taas kumpikin!
No siinä meni noin 7 kk enempi ja vähempi kirjoitellessa. Välillä kirjoiteltiin hyvinkin paljon. Kummallakin oli kaikenlaista. En yrittänyt moneen kuukauteen ehdottaa tapaamista. Joskus kyllä siis samalla salilla ja samassa baarissakin kyllä välillä nopeasti nähtiin.
Taustaa siis oli. Itse asiassa olin vajaan parin kuukauden ajan aikoinaan tapaillut hänen bestistään. Siitä on lähes 10 vuotta aikaa.
Lopulta päätin, että nyt nähdään. Aina muka jotain kiirettä toisella tai kummallakin. Tiesin hänen saunavuoroaikansa. Ja tiesin että hänen pitää mennä kerrostalon ulko-oven kautta ulos mennäkseen taloyhtiönsä saunaan. Menin viikonlopun iltana sinne talon edustalle - oltiin muuten kirjoiteltu sinä päivänäkin - ja olipa yllättynyt ilme kun meikäläinen odotteli ulkosalla. Keskustelu meni näin:
- Tässä on nyt jahkailtu tapaamisen kanssa niin kauan, että nyt nähdään. Otin pyyhkeen ja shampoon matkaan, saunotaan, lähden täältä sit suoraan baariin, jossa kaverini aikoo olla mua odottamassa.
- Ööö... Ahaa... Hah. Joo, mennään vaan.
Sitten saunottiin ilkosillaan enkä hipaissutkaan häntä. Se meni niin normaalisti kuin olisi aina saunottu keskenämme.
Tuosta parin päivän päästä alkoi tapailu, nythän tässä on asuttu yhdessä vuoden verran.
Ensitreffit saunassa siis. En tosin suosittele noin niin kuin yleispätevänä neuvona palstalaisille.
Ensitreffit saunassa siis. En tosin suosittele noin niin kuin yleispätevänä neuvona palstalaisille.
Niin ja kuten tuossa mun allekirjotuksessanikin lukee niin se mokaaminen on kuitenkin se tärkein ensiaskel kohti onnistumisia elämässä, puhuttiin sitten ihan mistä vaan. Yrittämällä oppii aina itsestään kuten muistakin ja vaikka ei joka kerta rakastuisi, niin voi kuitenkin poistua kokemuksen rikkaampana ja kasvaa, kun tietää laittaneensa itsensä likoon jonkun tai jonkin puolesta.Se on kuitenkin loppujen lopuksi vain elämää. Ihmiset jännittävät ja mokailevat kyllä eikä se niin vakavaa ole.
Niin ja kuten tuossa mun allekirjotuksessanikin lukee niin se mokaaminen on kuitenkin se tärkein ensiaskel kohti onnistumisia elämässä, puhuttiin sitten ihan mistä vaan. Yrittämällä oppii aina itsestään kuten muistakin ja vaikka ei joka kerta rakastuisi, niin voi kuitenkin poistua kokemuksen rikkaampana ja kasvaa, kun tietää laittaneensa itsensä likoon jonkun tai jonkin puolesta.
Se joka yrittää ja epäonnistuu, tulee kuitenkin aina pääsemään pitemmälle kuin se, joka ei edes uskaltanut yrittää epäonnistumisen pelossa.
En mene detaileihin mutta sen voin paljastaa että oma effort level nousi päivässä potenssiin 20 sen jälkeen kun viimeksi päivittelin tänne tilannettani. Tajusin itsekin, että en voi jäädä tuleen makaamaan ja jäädä miettimään "Mitä jos?". Ja sanotaanko, että keskiviikon vuorossa viimestään tuli jo aidosti sellanen fiilis että asiat lähti tämän aloitteellisuuteni myötä ns. etenemään johonkin.No, yrititkö jo?
Kehitystä tapahtuu vain oman mukavuusalueen ulkopuolella. Sama homma toimii duunissa, rakkaudessa ja lähes kaikkessa muuallakin ihmisen elämässä.Itsehän kanssa taistelin epävarmuuden kanssa hyvin monia vuosia. Otin itsestäni niskasta kiinni ja rupesin käymään treffeillä. Oli kyllä aikamoista jännittelyä alkuun ja hyvin raskastakin aikaa kun piti omia muureja rikkoa. Kaikenmoista säätöä ja pettymyksiä matkan varrella tuli, mutta nykyinen heila on melkein vuoden verran tuossa pyörinyt ja mukavasti menee.
Se on kuitenkin loppujen lopuksi vain elämää. Ihmiset jännittävät ja mokailevat kyllä eikä se niin vakavaa ole.
Tämän viestin sisältö pitää niin paikkaansa.Kehitystä tapahtuu vain oman mukavuusalueen ulkopuolella. Sama homma toimii duunissa, rakkaudessa ja lähes kaikkessa muuallakin ihmisen elämässä.
Niin että ovatko nuo sitten pohjimmiltaan kuitenkaan niin kovin erilaisia?Rubiikin kuutiota on hemmetin hankala saada ratkaistua toljottamalla sitä kaukaa. Sitä pitää käännellä ja väännellä. Eikä sitä silti kyllä saa ratkottua kun vain aivan erityisnerokkaat ihmiset.
Auts. Tämähän on nimittäin todella huono merkki jatkoa ajatellen, jos vieläkään mitään ei ole tapahtunut.Välillä on tuntunut siltiä, kuin hän tietäisi mitä ajattelen ennen kuin kerkeän edes sanomaan sitä ääneen.
Rubiikin kuutiota on hemmetin hankala saada ratkaistua toljottamalla sitä kaukaa. Sitä pitää käännellä ja väännellä. Eikä sitä silti kyllä saa ratkottua kun vain aivan erityisnerokkaat ihmiset.
Itsehän olen Mensa-kerhossa, joten tiedätte jo miten minä kuution kanssa pärjään.
En oo koskaan tainnu saada sitä ees yhtä sivua oikein. Ärsyttävä saatanan kapistus, autistien hommia!
Helpompaa on vääntää koko kuutio kappaleiksi ja napsauttaa palat takaisin.Se on ihan helppo ratkaista. Irrottaa vaan ne tarrat ja liimaa yhdeksän samanväristä samalle sivulle.
Jätkät, helpompaa on katsoa netistä apuja, niin asia kuin asia ratkeaa. Täältäkin on tullut jo niin paljon hyviä neuvoa ettei ole parviälyn voittanutta.Helpompaa on vääntää koko kuutio kappaleiksi ja napsauttaa palat takaisin.
On vaan ekasta päivästä saakka ollut niin mahottoman hyvä fiilis tästä naisesta ja kun ne muutamat epäilyksetkin hän on kuitannut lähes tulkoon saman tien niin mitä tässä voi muuta sanoa? Onko tämä todella tapahtumassa ja miten tämä on mahdollista? En tiedä, mutta se tunne että haluan olla juuri tuon ihmisen seurassa missä vain vahvistuu päivä päivältä. Voin vain toivoa että siellä toisessa päässä on jotain vastaavanlaisia tuntemuksia, enkä ole koko tämän ajan kuvitellut ystävänomaista kohteliasuutta romanttisten fiilisten lämmittelyksi. Mene ja tiedä, naiset kun ovat monimutkaisempia ratkaista kuin rubiikin kuutio. Mutta fiilis kaikesta on koko ajan vain parempi ja selkeämpi joten tässä on kaiketi ihan kiva seilata eteenpäin ja edetä kliseisesti päivä kerrallaan fiiliksen mukaan miettimättä asioita liikaa etukäteen.
Silloin kun kuutio tuli, muistaakseni 1980, osasin tuon vääntää. Ohjeesta tietenkin, jotka taisivat olla jossakin lehdessä. Muutama minuutti tuohon meni ja sen "kaavan" oppi muistamaan, kun toistoja oli tarpeeksi. Oli kyllä aikamoinen hittilelu tuolloin.Jätkät, helpompaa on katsoa netistä apuja, niin asia kuin asia ratkeaa. Täältäkin on tullut jo niin paljon hyviä neuvoa ettei ole parviälyn voittanutta.
Silloin kun kuutio tuli, muistaakseni 1980, osasin tuon vääntää. Ohjeesta tietenkin, jotka taisivat olla jossakin lehdessä. Muutama minuutti tuohon meni ja sen "kaavan" oppi muistamaan, kun toistoja oli tarpeeksi. Oli kyllä aikamoinen hittilelu tuolloin.
Mutta kyllähän tuon voi myös naiseen rinnastaa, ettei mene aivan ooteeksi. Kun opettelee sen oikean kaavan niin voi olla helpompaa ja lopputulos tyydyttävä. Reeniä reeniä.
Niin että ovatko nuo sitten pohjimmiltaan kuitenkaan niin kovin erilaisia?
Todella moni puhuu kauniisti parisuhteistaan, mutta onko
ollut päinvastaisia fiiliksiä?
Itsellä takana yhdessäoloa oman kumppanin kanssa jo useampia
vuosia, eikä ole mitään suurta ongelmaa. Kuitenkin samaan aikaan mieli halajaisi tavallaan kokea sitä ihastumisen tunnetta uudelleen.
Tunne ei kuitenkaan ole sellainen että haluaisi olla kenenkään muun kanssa pitkään. Enemmänkin itsekäs oman arvon ulosmittaaminen. Miten muut
ovat toimineet vastaavien fiiliksien kanssa?
Ei se taida mahtua kuution sisälle, naisen sisään voisi joskus käydä jos ensin löytää kotiavaimet.Oletko yrittänyt työntää pippeliä Rubikin kuution sisään? Minä en, mutta luulen että siinä voisi olla yksi aika merkittävä ero.