Ok mä käsitin väärin nuo sun päiväristeilyt.
No välillä jotain kissanristiäisiä tms. viikonloppuisin.
Ok mä käsitin väärin nuo sun päiväristeilyt.Joo en kait mä siellä ole moneen vuoteen käynyt naisissa. Maksullisissa viimeksi tammikuussa Gdanskissa ja sitä ennen viime vuoden syyskuussa samassa paikassa. Tammikuussa meen Prahaan ja pitää miettiä jos siellä kävis. Onhan se ihan erilaista kun ei joudu miettimään sitä toista siinä. Toteutat vaan itseäsi.
Mut mitä ihmettä sun nyt sit pitää viikonloppuisin tehdä jos et matseja saa katsella rauhassa? Jos siis vaan haluat katsella, tai mitä tahansa. Tietty tytöllä on kans omat jutut mitä haluaa plus lisäksi ne teidän yhteiset.
Juurikin näin.Eiköhän se lähde uudelleen kävelemään, kun mieleen palautuu taas ne vittumaiset piirteesi, joiden takia halusi erota. Pari viikkoa olisi varmaan ihan kivaa.
Ettei vaan liittyisi tuohon ahneuteesi? No ei varmaan, mutta parikin kertaa hörähdin kun rahasta tai koulutuksista koko ajan puhuit.Pikakelaus nykyhetkeen. Tässä välissä olemme olleet em. ex-avovaimon kanssa olleet enemmän tai vähemmän yhteydessä ja molemmat tuntevat vetoa toiseen. Itse olen ihan hyväpalkkaisessa työssä ja exä tekee töitä sieltä mistä saa, koulutusta kuitenkin löytyy, mutta töitä ei..
Nykyään seurustelen uudessa suhtessa ja yhteistä historiaa löytyy jo lähemmäksi 6 vuoden verran. Asuntolaina otettuna, itse olen vakituisesti töissä, avovaimo opiskelee edelleen. Nykyisen avovaoimon työtilanne on loistava ja muutenkin arki sujuu ilman suurempia ongelmia. Ja nykyisellä avovaimolla on työtilanne loistava ja ei tarvitsisi miettiä tarvitseeko ottaa nauta-sikaa vai taattua naudan jauhelihaa.
Kuitenkin jatkuvasti itsellä on sellainen fiilis, että pitäisi katsoa tuo aikaisemmin menetetty kortti. Olemme keskustelleet tästä exän kanssa ja päätyneet jossain määrin yhteisymmärykseen siitä, miksi homma meni joskus aikoinaan reisille.
Ensimmäiseksi, vaikka viestihistoria on kovin ohut, niin palstaa on tullut seurattua aktiivisesti useita vuosia..
Mutta, itse ketjun asiaan.
Itse taistelen tällä hetkellä omassa mielessä kahden naisen välillä. Toinen on ex-avovaimo. Ero tuli noin 8 vuotta sitten. Molemmat olimme nuoria. Seurustelu oli alkanut ylä-asteiässä ja jatkunut siitä yhteiseen asuntoon ja parin vuoden yhdessäolon jälkeen tuli melko yksipuolinen ilmoitus siitä, että tämä juttu on nyt ohi ja katsellaan elämää mielummin molemmat omilta tahoiltamme. Itse en tästä kovin mieluissani ollut. Varsinkin kun tuntui, että kyseessä oli "se ainoa rakkaus".
Pikakelaus nykyhetkeen. Tässä välissä olemme olleet em. ex-avovaimon kanssa olleet enemmän tai vähemmän yhteydessä ja molemmat tuntevat vetoa toiseen. Itse olen ihan hyväpalkkaisessa työssä ja exä tekee töitä sieltä mistä saa, koulutusta kuitenkin löytyy, mutta töitä ei..
Nykyään seurustelen uudessa suhtessa ja yhteistä historiaa löytyy jo lähemmäksi 6 vuoden verran. Asuntolaina otettuna, itse olen vakituisesti töissä, avovaimo opiskelee edelleen. Nykyisen avovaoimon työtilanne on loistava ja muutenkin arki sujuu ilman suurempia ongelmia. Ja nykyisellä avovaimolla on työtilanne loistava ja ei tarvitsisi miettiä tarvitseeko ottaa nauta-sikaa vai taattua naudan jauhelihaa.
Kuitenkin jatkuvasti itsellä on sellainen fiilis, että pitäisi katsoa tuo aikaisemmin menetetty kortti. Olemme keskustelleet tästä exän kanssa ja päätyneet jossain määrin yhteisymmärykseen siitä, miksi homma meni joskus aikoinaan reisille.
Ulkopuolisesti katsottuna ei olisi mitään järkeä vaihtaa, tai sanoa irti tätä nykyistä juttua, mutta kun pari kertaa on tuo exä nähtyä viimeaikoina, niin heti tuntuisi löytyvän se joku "juttu" minä takia olisi valmis vaihtamaan Bemarin Ooppeliin ja olisin tähän vaihtoon täysin tyytyväinen.
Kyllä tuon ymmärtää varsinkin, kun et itse aikaisempaa suhdetta päättänyt, mutta jostain syystä exäsi niin teki....Tekstin perusteella vaihtamisessa ei ole järkeä joten ajattelet todennäköisesti alapäälläsi. Vaihtelu virkistää. Minulle häissäni puhuttiin jostain seitsemännen vuoden kirouksesta, että siinä kohtaa olisi vaikeaa. Onko sinulla nyt näin...Ulkopuolisesti katsottuna ei olisi mitään järkeä vaihtaa, tai sanoa irti tätä nykyistä juttua, mutta kun pari kertaa on tuo exä nähtyä viimeaikoina, niin heti tuntuisi löytyvän se joku "juttu" minä takia olisi valmis vaihtamaan Bemarin Ooppeliin ja olisin tähän vaihtoon täysin tyytyväinen.
Ulkopuolisesti katsottuna ei olisi mitään järkeä vaihtaa, tai sanoa irti tätä nykyistä juttua, mutta kun pari kertaa on tuo exä nähtyä viimeaikoina, niin heti tuntuisi löytyvän se joku "juttu" minä takia olisi valmis vaihtamaan Bemarin Ooppeliin ja olisin tähän vaihtoon täysin tyytyväinen.
Joku joskus totesi (varsinkin pitkän suhteen) exän kanssa uudelleen yrittämisen olevan vähän sama kuin työntäisi paskaa takaisin perseeseen.
Teidän juttu loppui aikanaan exän yksipuolisella ilmoituksella
Ulkopuolisesti katsottuna ei olisi mitään järkeä vaihtaa, tai sanoa irti tätä nykyistä juttua, mutta kun pari kertaa on tuo exä nähtyä viimeaikoina, niin heti tuntuisi löytyvän se joku "juttu" minä takia olisi valmis vaihtamaan Bemarin Ooppeliin ja olisin tähän vaihtoon täysin tyytyväinen.
Tässä taitaa nyt olla kyseessä klassinen harha ruohon vihreydestä. Oman muijan kanssa vietät arkea, joka on yleensä aika tasapaksua kumppanista riippumatta. Exän kanssa varmaan näet esim. kaljalla/kahvilla tai muuten vapaalla, jolloin tilanteessa on jo ihan ilmapiiristä johtuvaa rennompaa fiilistelyä. Vai arvaanko väärin ja käytte yhdessä esim. siivoamassa exäsi kämppää ja kellaria? Tylsä arki on edessä suhteessa kuin suhteessa, jos se on suhteen huonoin puoli, niin ei kannata missään nimessä vaihtaa.
Kylläpäs voi asiat mennä päin vittua. Takana pitkä parisuhde, yksitoista vuotta kaikkiaan. Ei lapsia, muuten kyllä perinteiset asuntolainat koirat jne.
Vaan viimeaikoina on kaikki mennyt päin helvettiä. Jatkuvaa tappelua, nälvimistä ja kaikenmaailman paskaa. Ja jumalauta että tuo muija huutaa paljon. Mykkäkoulua meillä ei ikävä kyllä harrasteta, tuo huutaa naama punaisena ja sanoo kaiken mitä sylki suuhun tuo. Ainahan tuo on ollut tempperamenttinen kuin mikä, mutta meneehän tuo nyt jo aivan yli.
Minä en taas tappele huutamalla, vittumainen osaan kyllä halutessani olla, mutta en huuda. Tällä hetkellä tilanne on se, että aivan sama mitä minä teen, on se perseestä. Ja tätä on nyt jatkunut jo jonkin aikaa.
Sanoin äsken huutavalle naiselle että tämä parisuhde on hiljalleen taputeltu. Minä en selvästi tee häntä onnelliseksi, vittuako tässä sitten ollaan yhdessä. Eikä minunkaan tarvitse moista paskaa sietää.
Yksipuolista syyttämistä/avautumista mutta näinhän se menee. Muijalta saisitte varmasti toisenlaisen version ja totuus olisi varmaan puolivälissä. Kyllä minussakin vikaa on, ei siinä.
Vituttaa ja kovasti.
Kylläpäs voi asiat mennä päin vittua. Takana pitkä parisuhde, yksitoista vuotta kaikkiaan. Ei lapsia, muuten kyllä perinteiset asuntolainat koirat jne.
Vaan viimeaikoina on kaikki mennyt päin helvettiä. Jatkuvaa tappelua, nälvimistä ja kaikenmaailman paskaa. Ja jumalauta että tuo muija huutaa paljon. Mykkäkoulua meillä ei ikävä kyllä harrasteta, tuo huutaa naama punaisena ja sanoo kaiken mitä sylki suuhun tuo. Ainahan tuo on ollut tempperamenttinen kuin mikä, mutta meneehän tuo nyt jo aivan yli.
Minä en taas tappele huutamalla, vittumainen osaan kyllä halutessani olla, mutta en huuda. Tällä hetkellä tilanne on se, että aivan sama mitä minä teen, on se perseestä. Ja tätä on nyt jatkunut jo jonkin aikaa.
Sanoin äsken huutavalle naiselle että tämä parisuhde on hiljalleen taputeltu. Minä en selvästi tee häntä onnelliseksi, vittuako tässä sitten ollaan yhdessä. Eikä minunkaan tarvitse moista paskaa sietää.
Yksipuolista syyttämistä/avautumista mutta näinhän se menee. Muijalta saisitte varmasti toisenlaisen version ja totuus olisi varmaan puolivälissä. Kyllä minussakin vikaa on, ei siinä.
Vituttaa ja kovasti.
Muutoksen haluamista ja nuoruuden kaipuuta. Arvaan, että olette 30-35v?
Noinhan siinä monesti käy, kun nuorena aletaan seurustelemaan. Naisellasi on selvästi tarve päästä elämään uutta nuoruutta. Paska juttu, mutta näin se vain on,
Tuo huutaminen ja mesoaminen on kyllä perseestä. Asiallisesti voisi asiat hoitaa ja kertoa mikä on homman nimi. Turhautuminen sitten voi purkautua tuollaisina käytöshäriöinä. Oikein teet, kun et lähde tuohon "sotaan" mukaan.
Positiivista, että teillä ei ole lapsia. Lukuisia pariskuntia tiedän joilla on lapsia vielä mukana sopassa. Siinä ei lapset, talot tai mikään paina, kun naisen tai joskus miehenkin pitää päästä elämään uutta nuoruutta.
Mistä kaikki lähti? Vai onko hänellä toinen ihastus ja yrittää ajaa suhteen lunastukseen olemalla vittumainen, kun ei uskalla todellista syytä kertoa?
Heh, nyt on muuten mykkäkoulu. Piti käydä kysymässä huomisesta päivästä (kumpi käyttää koiran aamulla) niin ei mitään vastausta. Padilla vuokraovi auki ja katselee asuntoja. Kaikkea sitä.
Vuotta vailla 30, eli lähes oikein. Siitä voitkin sitten laskea kuinka nuorena ruvettiin seurustelemaan :) Ja sehän tässä saattaakin olla se pääjuttu, onko nyt vain kuljettu tie loppuun.
Muutoksen haluaminen osuukin sitten täysin nappiin. Asutaan vähän keskustasta kauempana (noin 20km) suht rauhallisella alueella. Muija taas haluaisi muuttaa ihan ydinkeskustaan. Mua taas ydinkeskusta ei niin nappaa, johtuen ihan vain puhtaasti järkisyistä. Jo kämppien hinnat saa kertoa kahdella, muijan työmatka kasvaa valtavasti ja autopaikkojen (kaksi autoa) saaminen on mahdotonta. Mutta eihän nämä vaakakupissa mitään paina kun jotain haluaa. Ja rehellisesti viihdyn täällä missä asutaan.
Mutta katsellaan nyt, on ainakin kortit pöydällä ja katsotaan miten käy.
En edes rehellisesti muista mistä kaikki on lähtenyt. Luultavasti tämä on taas yksi näistä keisseistä jossa vihjeitä on jaettu pitkän aikaa, mutta meikäläinen ei vaan ole niitä tajunnut. Töissä on ollut vitun hektistä viime kuukaudet ja meikäläinen on ollut aika paljon poissa.
En oikeasti usko toiseen ihastukseen. Ainahan näin voi olla, mutta tässä tapauksessa epäilen.
Heh, nyt on muuten mykkäkoulu. Piti käydä kysymässä huomisesta päivästä (kumpi käyttää koiran aamulla) niin ei mitään vastausta. Padilla vuokraovi auki ja katselee asuntoja. Kaikkea sitä.
Minä kans veikkaisin, että siellä on uusi ihastus kuvioissa. Tuolainen riidan lietsominen ja eron kerjääminen sopii kuviooon täydellisesti.
Usein sitä on nuissa tilainteissa itse täysin sokea. Ei kukaan halua uskoa, että kumppani olisi ihastunut toiseen saati vehdannut muiden kanssa.
Saattaa se toki olla. Olisin luultavasti täysin samaa mieltä jos olisin ulkopuolisena neuvomassa. Mutta kuten sanoit, sitä on sokea.
Eipä se auta kuin yrittää huomenna keskustella rakentavasti asioista. On se nyt saatana jos näin pitkän parisuhteen jälkeen ei kykene keskustelemaan normaalisti, aivan sama kuinka paljon toinen vituttaa.
Vaan saattaa sitä meikäläinenkin olla melko ihmeissään jos pitää sinkkuna pyöriä.
Joo toi on kinkkinen juttu. Monia järkisyitä löytää myös sille keskustassa asumiselle. Joku tykkää jostain ja toinen taas toisesta.Muija taas haluaisi muuttaa ihan ydinkeskustaan. Mua taas ydinkeskusta ei niin nappaa, johtuen ihan vain puhtaasti järkisyistä. Jo kämppien hinnat saa kertoa kahdella, muijan työmatka kasvaa valtavasti ja autopaikkojen (kaksi autoa) saaminen on mahdotonta. Mutta eihän nämä vaakakupissa mitään paina kun jotain haluaa. Ja rehellisesti viihdyn täällä missä asutaan.
Kertoo kyllä ihmisestä jotain, jos ei kykene asioista keskustelemaan kuin aikuiset. Tässä ei ole nyt kuitenkaan sun kertoman mukaan kysymys esim. siitä, että olisit käynyt tööttään rouvan parasta kaveria tms. Kertoo vähän kunnioituksen puutteesta toista parisuhteen osapuolta kohtaan, kun ei voi asioista puhua.
Rumaa kyllä 11v suhde noin päättää jos päättyy. Turhaa vittuilua ja toisen piinaamista.
Sinkkuna pärjää perhanan hienosti!
Joo toi on kinkkinen juttu. Monia järkisyitä löytää myös sille keskustassa asumiselle. Joku tykkää jostain ja toinen taas toisesta.
Näinhän se on. Mutta täytyy kuitenkin se sanoa, että helvetisti tuossa muijassa on hyviä puolia. Parhaimmillaan heittämällä upein ihminen mitä tiedän. Kuten ensimmäisessä viestissä kirjoitin niin meikäläisen tilitys antaa varmasti isossa kuvassa aika yksipuolisen kuvan asioista.
.