Naisasiat

[JYP#44]

Joo nuo "en harrasta yhden yön juttuja" on suorastaan läppä naisten keskuudessa. Jokainen nainen tuntuu aina selittävän ettei tuota touhua harrasta, saati arvosta. Minäkin tunnen monia naisia jotka huutavat aina kovaan ääneen etteivät koskaan lähde kenellekään miehelle yöksi, mutta ovat näin kuitenkin joskus tehneet. Se "yksi yö" on kuitenkin aika venyvä termi, voi sanoa että kuvitteli suhteen kestävän vielä seuraavan aamun yli.

Oli myös puhetta siitä että nainen vastaa hitaasti viesteihin. Tämä on ihan tietoista käytöstä, tämän on useampikin nainen minulle joskus myöntänyt. Kuulemma nopea vastaaminen on jonkinlainen vihjaus omasta helppoudesta. Parempi pitää miehen kiinnostus kovana vastaamalla viiveellä. Kai ne sillä koittaa myös viestittää että ottajia olisi enemmänkin ja että mies ei kiinnosta. Vähän outoa logiikkaa minusta, mutta asia on näin. Erityisesti tämä vituttaa kun olisi oikeaa asiaa, mutta viesteihin ei vastata. Olen jopa itse kokenut sellaisen tilanteen jossa pyysin seuraavana päivänä ulos, viesti nähty muttei vastattu. Oletin tämän olevan pakit ja otin huomiselle muuta ohjelmaa. Seuraavana aamuna sitten tuli vastaus että voidaan lähteä, mutta olinpa jo lupautunut muualle. Tästäkin oltiin yllättäen pöyristyneitä että miksi pyydän jos lähdenkin muualle. Eipä siinä, tuskin paljoa menetin vaikka juttu kosahti tuulettimeen kyseisen naisen kanssa. Nykyinen, noh jokohan sitä uskaltaisi tyttöystäväksi sanoa, ei onneksi kuulu tähän porukkaan. Viesteihin vastataan kun ne nähdään, ja jos ei ehditä niin sanotaan että vastaan myöhemmin.

Tinderissä tuli nähtyä useita "tylyjä vastauksia" naisilta. Juuri sellaisia lyhyitä sanan tai parin vastauksia ilman hymiöitä. Niin ja tietysti vastataan tuntien viiveellä. Juuri sellaisia että luulisi miehelle jäävän kuva ettei kiinnosta pätkääkään. Minä lopetin aina aika äkkiä keskustelut noiden kanssa, mutta jotkut naiset ovat sanoneet että noissa kuulemma tulisi jatkaa vaan pommittamista. Naista voi kuitenkin kiinnostaa, kunhan vain esittää vaikeasti tavoiteltavaa. Jos taas naista ei kiinnosta ollenkaan, niin tämä ei viesteihin vastaa mitään.

 

[Trenchtown]

Naisten perus juttuja nämä.

Näin juuri. Tai mistä minä ukkomiehenä tiedän millaista meininki nykyään on, mutta ainakin vielä vajaat kymmenen vuotta sitten asian laita oli juurikin sellainen, että jopa meikäläinen pääsi muutaman kerran kastamaan kärkeä satunnaiseen baarissa tavattuun muijaan muutaman tunnin tuntemisen jälkeen ja ihan jokainen jauhoi tuota samaa.

Nyt on kyllä melkoista itsensä kusettamista. Pannaan vielä uudelleen seuraavana viikonloppuna, niin ei ollut yhden yön juttu.

Meinasin muuten alitajuisesti heittää sille viestillä tosta kun mainitsi, että onks tää sitten kahden illan juttu vai mikä.

Ei kai se kannata sen kummemmin noihin tarttua, yksinään (toki myös kavereiden kanssa) voi sitten tuommoisille jutuille myhäillä. Tietenkin jos tunteet tulevat mukaan, niin homma on ihan eri. Noin muutoin antaisin sellaisen itsestäänselvyyden neuvoksi, että jos kyyti oli hyvää, niin paina Jyyd menemään vaan niin kauan kuin latu on vapaa.

 

[Rod Weary]

No olen minäkin käynyt keilaamassa, vaikken koe mitenkään harrastavani keilaamista.

 

[Aces High]

No olen minäkin käynyt keilaamassa, vaikken koe mitenkään harrastavani keilaamista.

Ei se kerta homoksi tee ja vuosikin on vain uteliaisuutta...

 

[Turha Kaukalo]

Näin ukkomiehenä ja jonkin verran akkojen kanssa vehdanneena annan nuoremmille yleisohjeen: älkää uskoko mitä naiset sanovat. Näin välttyy monelta sotkulta ja mielipahalta. "En harrasta yhden illan suhteita", heh-heh, vittu mitä paskaa, serbialainen kaverini sanoi aikoinaan, ettei suomalaisista naisista saa edes puolta pistettä kun ovat niin helppoja. Yrittäkää pitää tämä mielessä. Huoria nuo on lähes kaikki, ottakaa ulkomainen akka jos vain mahdollista.

 

[pernaveikko]

Totesi tän päivän puolella vielä jotain, että vaikka ikäeroa onkin, aika samanlaisia ollaan. Huumorintajua löytyy jne.

Tämä on kyllä hassua kuinka sillä muutamalla vuodella on merkitystä siinä jossain kriisivaiheessa.

Sitten aikuistuessa, kun ei tietenkään ole enää samaa tyttöä, niin sillä ei ole mitään merkitystä minkä ikäinen joku on.

 

[Jack of Spades]

Näin ukkomiehenä ja jonkin verran akkojen kanssa vehdanneena annan nuoremmille yleisohjeen: älkää uskoko mitä naiset sanovat. Näin välttyy monelta sotkulta ja mielipahalta. "En harrasta yhden illan suhteita", heh-heh, vittu mitä paskaa, serbialainen kaverini sanoi aikoinaan, ettei suomalaisista naisista saa edes puolta pistettä kun ovat niin helppoja. Yrittäkää pitää tämä mielessä. Huoria nuo on lähes kaikki, ottakaa ulkomainen akka jos vain mahdollista.

Joo älkää älkää vaan nuoremmat orhit uskoko tälläiseen "En harrasta yhden illan suhteita" diibadaabaan neitosten taholta. Suurinta shittiä mitä maa päällään kantaa Suomi-neitojen suusta tälläiset puheet. Himot noita emäntiä vie yhtälailla kuin meitä miehiäkin. Uskollisia poikkeusyksilöitä toki sekaan aina mahtuu, mutta älkää poijat nielkö mitään viaton nunna-vedätyksiä koukkuineen & kohoineen, seksihalut ne on hiirilläkin. Aina kun paikka ja mahdollisuus nuorilla poikamiehillä on, niin pistäkää poijat lihaa piilohon, ei se järvi soutamalla kulu..

 

[Hyman Roth]

Itseä on alkanut nykyisessä seksisuhteessa hieman vituttaa se, kun eukko ei tajua lähteä mun kämpiltä norkoilemasta, ellen keksi itse lähteä johonkin kauppaan tai muuten "asioille" ym. Paljon viihtyisämpi asunto sillä itellään on ja paremmalla paikallakin, muttei mun koskaan ole erityisemmin suihkun jälkeen tehnyt mieli jäädä sinne hengailee, kattomaan töllöä tai muutakaan. Me ollaan sen verran erityyliset ihmiset muutenkin, ettei juuri puhuttavaa mistään diipimmästä tai kiinnostavasta, kuten musasta ole, eli en varsinaisesti kaipaa hänen läsnäoloaan vuoteen ulkopuolella. Eikä käsittääkseni hänkään kai minun, mutta mikä helvetti siinäkin on, ettei voi sitten vaan mennä matkoihinsa, kun yhteinen sopimus on täytetty? Ja ennen kuin joku vitsailee, niin kyllä molemmat saa sitä kyytiä ihan tarpeeksi, siitä ei ole ollut epäselvyyttä. Välillä vaan tekisi mieli käskeä painumaan helvettiin jo siitä, muttei toisaalta viitti ottaa sitä riskiä, että se vetää herneet nokkaan ja homma kusee. Nimittäin ihan rattoisaa tämä on, kun ei soitella, käydä kahveilla tai muutenkaan olla missään tekemisissä, paitsi sovittuina "vierailuaikoina". Mä ainakin viihdyn omassa kodissani, kummallista ko muut ei.

 

[adolf]

Elkää miettikö mitään turhia, jos kerran haluttaa paneskella, niin ottakaa jokainen tilaisuus käyttöön. Ne taudit ei ole kivoja, joten niitä kannattaa vältellä, mutta joka tapauksessa viesti on ihan selvä. Tästä oli joskus aikaisemminkin tässä ketjussa juttua, että ne käyttämättömät tilaisuudet on ainoita jotka sitten vanhemmiten saattaa harmittaa, kun on jäänyt pesälle, vaikka paikka oli juosta kotiin. Ei kukaan niitä kotiinjuoksuja sitten jälkeenpäin harmittele, vaikka olisikin syöksyminen mennyt vähän vituiksi.

 

[pettter]

Ne taudit ei ole kivoja, joten niitä kannattaa vältellä...

Joo niinpä, mutta ei kait niitä tauteja ole enää 2000-luvulla kukaan miettinyt. Paljaalla aina ellei muija vaatimalla vaadi, paitsi ehkä silloin jos se on ruma tai läski tai muuta vastaavaa.

 

[Turha Kaukalo]

Tästä oli joskus aikaisemminkin tässä ketjussa juttua, että ne käyttämättömät tilaisuudet on ainoita jotka sitten vanhemmiten saattaa harmittaa, kun on jäänyt pesälle, vaikka paikka oli juosta kotiin.

Kyllä, puhetta on ollut aiemminkin, ja on hyvä muistuttaa nuorille että antakaa mennä. Älkää kieltäytykö. Nussikaa!

 

[pettter]

Iso osa kieltäytymisistä johtuu varmaan siitä että on runkkaillut hullun lailla ja/tai on kännissä, jolloin veitikka ei seiso normaalisti ja nalli ei meinaa palaa, joten on turha hässiäkään. Ja vielä kun aivot ei ole mukana siinä jutussa eikä siten pahemmin nautikaan siitä.

Noin yleisesti ottaen jos oot panokunnossa niin sä oot lähes puutteessa, mikä on ehkä ikävintä mitä mä tiedän. Tosi noloakin kun tietää sen tunteen. Jos sua paleltaa niin sä puet takin ja jos sulla on nälkä niin sä syöt, mutta jos sua panettaa niin miksi ihmeessä laiminlöisi itsetyydytyksen? En vaan käsitä.

Tuskin mä mikään erityisen seksuaalinenkaan olen. Ihan suhtkoht normaali. Mitä nyt mulkku hieman nysähkö.

 

[Worrell]

Tohon Knoxin tilanteeseen haluan heittää omat 10 senttiäni. Ihan vaan myös terapiaa antaakseni itelleni.

Ei sitä sinkkuutta kannata pelätä, jos niin käy. Mä toki olen pari vuotta nuorempi, mutta kuitenkin.

Koko aikuisikäni aikana oon seurustellut neljän eri naisen kanssa. Yhden kanssa oli kuukauden avoliitto, kun olin 22 vuotias. Parisen vuotta sitten muutin yhteen edellisen muijan kanssa ja vituikshan se meni. Ny tässä kuitenkin oon yksin asustellut n. 1½ puoli vuotta ja mukavasti menee. Tietenkään ei voi verrata 11 vuoden suhteeseen, mutta kuitenkin. Jos asiat menee reisille, niin sitten ne menee. Ei se ole maailman loppu.

Mun tapauksessa tilanne oli se, että exä otti kissat ja muutti pois ja mä jäin tähän vuokrakämppään. Sen jälkeen oon viettänyt parasta aikaa koskaan. Toki mun psyykkiset ongelmat on välillä vaikeuttaneet elämää, mutta pääasiassa oon ollu tyytyväinen tähän ratkaisuun.

Eron jälkeen mulla oli pieni "suhde." Totesin ettei homma toimi ja tulin päätökseen, ettei mitkään pikku romanssit oo mun juttu enää. Niitä ns. yhden illan juttuja tuli aikuisiän kynnyksellä harrastettua tarpeeksi, enkä niistä saa enää mitään. Päätin sitten keskittyä vain itseeni ja nautin elämästä.

Totta kai mulla on Tinderissä profiili, mutta en sieltä mitään randomeita etsi. Katson tarjontaa ihan huvin vuoksi. Jos sieltä tulee joku vastaan niin tulee. Toinen paikka on lähelläni oleva kirjasto. Tarkoitan sitä, että kaikkialla voi tavata ihmisiä, kun aika on sopiva.

 

[Jerry100]

Nyt sitten ollaan siinä tilanteessa että ei oikein tiedä mitenpäin pitäisi olla.
Noin 15 vuoden parisuhde päättyi juuri. Päätettiin kaikessa sovussa että Tammikuussa laitetaan asunto myyntiin. Meillä on 2 lasta jotka tulevat kyllä todella pettymään ja suremaan pahoin.

Taloudessamme ei ole riitoja oikein ollut. Kenties pientä kyllästymistä. Eikö kaikilla pitkässä parisuhteessa ole sellaisia hetkiä?
Vaimo sanoi haluavansa eron. Johtuu täysin hänestä, itsensä mukaan.
Hän on ollut jo pitkän aikaa masentunut ja surullinen eikä tiedä oikein syytä itsekään miksi. En pääse hänen lähelle henkisesti. Huomaan että hän kärsii. Hänen on vain paha olla. Mitään kolmansia osapuolia ei ole mukana tässä. Se on varmaa.
Apua hän ei halua hakea missään nimessä ammattilaiselta koska ei ymmärrä mitä se muka voisi tehdä tai auttaa.

Ajatukset on todella sekavia ja ei tiedä mitä nyt tulee olemaan. Miten huoltajuus asiat menee? Pojille tämä tulee olemaan tosi kova paikka.
On erittäin epäonnistunut olo. 35 vuotiaana takaisin lähtöruutuun ja kaikki alkaa taas alusta.

 

[Klose16]

On erittäin epäonnistunut olo. 35 vuotiaana takaisin lähtöruutuun ja kaikki alkaa taas alusta.

Olet vielä nuori, ja silti kokenut. Kannattaa kokeilla nyt jatkossa jotakin uutta.

 

[mikse]

Nyt sitten ollaan siinä tilanteessa että ei oikein tiedä mitenpäin pitäisi olla.
Noin 15 vuoden parisuhde päättyi juuri. Päätettiin kaikessa sovussa että Tammikuussa laitetaan asunto myyntiin. Meillä on 2 lasta jotka tulevat kyllä todella pettymään ja suremaan pahoin.

Taloudessamme ei ole riitoja oikein ollut. Kenties pientä kyllästymistä. Eikö kaikilla pitkässä parisuhteessa ole sellaisia hetkiä?
Vaimo sanoi haluavansa eron. Johtuu täysin hänestä, itsensä mukaan.
Hän on ollut jo pitkän aikaa masentunut ja surullinen eikä tiedä oikein syytä itsekään miksi. En pääse hänen lähelle henkisesti. Huomaan että hän kärsii. Hänen on vain paha olla. Mitään kolmansia osapuolia ei ole mukana tässä. Se on varmaa.
Apua hän ei halua hakea missään nimessä ammattilaiselta koska ei ymmärrä mitä se muka voisi tehdä tai auttaa.

Ajatukset on todella sekavia ja ei tiedä mitä nyt tulee olemaan. Miten huoltajuus asiat menee? Pojille tämä tulee olemaan tosi kova paikka.
On erittäin epäonnistunut olo. 35 vuotiaana takaisin lähtöruutuun ja kaikki alkaa taas alusta.

Meillä oli vastaavanlainen tilanne vuoden 2014 alkupuolella ja siitä noustiin takaisin nykytilanteeseen, jossa kaikki on ns paremmin kuin hyvin. Suurin tekijä asioiden lutviutumisessa oli nimenomaan ammattiapu sekä vaimolle että meille parina. Terapia tms ei missään tapauksessa ratkaise mitään asioita mutta onnistuessaan herättää ihmisen ajattelemaan niitä aidosti tärkeitä asioita elämässä; olivat ne sitten se nykyinen perhe tai ero ja jatkaminen omilla tahoillaan. Terapiassa voi olla hyvä käydä, vaikka päädytte eroon, jotta asiat sujuvat sopuisasti. Pointti siellä voi ollakin se, että sä ymmärrät eron olevan paras ratkaisu. Harvoin ammattiavusta mitään haittaa voi olla. Sen vastustaminen tosin lienee myös normaalia ja inhimillistä, koska vaikka kokemusta ei olisikaan, usea tietää siellä joutuvan tarkastelemaan myös itseään kriittisesti.

 

[Knox]

Noniin, taas linjoilla.

Homma eteni @Prof. Puck in suunnitelmalla, joskin aloitteen tekijä oli heti seuraavana päivänä puoliso. Istuttiin alas, puhuttiin ja käytiin läpi oikeastaan kaikki lähtöpisteestä tähän päivään. Tietysti myös tulevasta, mitä kumpikin haluaa ja mitä kumpainenkin on valmis sen eteen tekemään.

Puoliso myönsi avoimesti olleensa vittupää, samoin tein toki minäkin. Aika klassinen homma kaikkiaan, meikäläinen ei ole huomannut niitä kuuluisia pieniä vihjeitä, eikä nainen ole osannut niistä puhua suoraan. Muijalla kauhea stressi töistä, ja koska meikäläinen on joutunut tekemään niin vitusti töitä, niin on ollut fiilis että kaikki on hänen harteillaan. Tähän lisättynä meikäläisen muutamat viikonloppu reissut kavereiden kanssa, niin homma on vain kertaantunut ja lopulta kiehunut yli. Tämä kieltämättä vähän hävetti itseäni, olen ollut aika itsekäs tuon suhteen, ja ajatellut että eihän se ole homma eikä mikään pyörittää lapsetonta taloutta yksikseen. Toki muijakin totesi että pitäisi hänenkin osata asioista sanoa, eikä vain olettaa että minä ymmärrän.

Tuossa oli nyt pintaraapaisu ja vain yksi esimerkki kaikesta mikä johti silloiseen tilanteeseen. Oli jännä fiilis huomata heti tappelun jälkeisenä päivänä, kuinka se kaikki uho ja vittumaisuus oli kaikonnut, ja tilalle tuli lähinnä suru mahdollisesta erosta. Ja mikä mukavinta, puoliso oli kokenut saman. Asiat saatiin puhutta läpi, ja molemmat oli sen kannalla että jatketaan yhdessä.

Oli ihan saatanan puhdistavaa käydä asiat kunnolla läpi. Homma pysyi rauhallisena, kumpikaan ei kiihtynyt ja molemmat kuunteli mitä toisella on sanottavaa. Ja molemmat kykeni myöntämään omat mokansa ilman sen kummempia selittelyjä. Ja kumpikaan ei ole niin naiivi, että kuvittelisi tämän keskustelun jotenkin muuttavan toista ihmisenä. Varmasti jatkossa tapellaan, mutta uskoisin ettei kumpikaan anna tilanteen kärjistyä näin kovasti.

Eli kaikki kääntyi hyvin. En tiedä kuinka tervettä on antaa tilanteen kärjistyä noin, eikä edes kiinnosta. Kohtuu silmiä avaava kokemus, kun näiden vuosien jälkeen sitä on ottanut toisen melko itsestäänselvyytenä.

Ja eipähän ollut toista ihastusta! En kylläkään uskaltanut kysyä, en edes vitsillä. Mulla on välillä vähän paha tapa heittää vitsejä silloin kun ei kannattaisi.

 

[MacRef]

Olipa kiva lukea tuosta Knoxin hyväksi kääntyneestä tilanteesta.

 

[Jerry100]

Miten palstatoverit olette selvinneet erosta? Mitä teette itsellenne jotta olo helpottaisi?
Mulla meni nyt Marraskuussa noin 15vuoden parisuhde päätökseen.
Olin siis saman ihmisen kanssa noin puolet elämästäni. Meillä on 2 lasta.

En osaa sanoa ihan tarkkaa syytä eroon. Mutta toinen oli ahdistunut ja onneton ja kyllä vähän huomasin ettei häntä enää kiinnosta samalla tavalla kuin ennen. Kukaan ei ole pettänyt ketään. Meillä on todella hyvät välit ja sovussa olemme eronneet. Muutin itse kodista pois.

Koitin uutena vuotena miltä tuntuu olla toisen kanssa. Panin ja tuli helvetisti ahdistuneempi fiilis kun Sunnuntaina krapula tuli kuvioihin. Olisin ollut ihan varma että tuosta olisi ollut apua. No ei todellakaan ollut.

Mistä tulisi nopea helpotus?

 

[adolf]

Mistä tulisi nopea helpotus?

Ei ainakaan viinasta. Siis en nyt vittuile tai mitään enkä edes tiedä oletko yhtään viinamäen miehiä, mutta ihan oikeasti elä lähre shinne.

 

[Jerry100]

Ei ainakaan viinasta. Siis en nyt vittuile tai mitään enkä edes tiedä oletko yhtään viinamäen miehiä, mutta ihan oikeasti elä lähre shinne.

En ole ennen ollut. Rehellisyyden nimissä kyllä tuon suuntaisia ajatuksia on tullut mietittyä.

 

[Saxon-747]

Mistä tulisi nopea helpotus?

Eipä näissä tilanteissa ole nopeaa helpotusta. Koitat tehdä itsellesi mieleisiä asioita.. niin jää vähemmän aikaa pyöritellä ja paisutella asioita päässä. Viina tosiaan vähemmälle jos aiheuttaa vaan pahempaa morkkista.

 

[Kulttimörkö]

Mistä tulisi nopea helpotus?

Valitettavasti ei sellaista ole. Tuohon auttaa vaan aika. Ajan määrästä ei voi sanoa mitään koska se on yksilöllistä. Jotkut selviää vähemmällä ajalla (alle vuosi) kun taas toisilla voi mennä vuosia ja silti tuntuu pahalta ajatus.

Mulla taas on sellainen tilanne että yksi todella kiinnostava nainen oli kiikarissa. Etäisyyttä on paljon joten se vaikeutti tapaamista. Lisäksi hänellä on neljä lasta. Hän on todella kaunis ja oli kiinnostunut minusta. Kuukausia juteltiin. Tunteita oli. Kunnes nyt muutama päivä sitten paljasti vahingossa että oli harrastanut seksiä erään miehen kanssa ja kiinnostus mua kohtaan lopahti. Harmittaa mutta se oli hänen ratkaisunsa johon hän oli täysin oikeutettu.

 

[pernaveikko]

Miten palstatoverit olette selvinneet erosta? Mitä teette itsellenne jotta olo helpottaisi?

Hassusti tänään olisi muuten 20-vuotispäivä, mutta erosimme kuusi vuotta sitten. Vaihdoin paikkakuntaa, tarkemmin sanottuna maatakin, kun lapsia ei ollut.

Se ei siis sinulle ole mahdollista, mutta sanoisin tee joku selkeä muutos. Tai eihän sen niin isokaan tarvitse olla vaan juurikin tuo tee jotain itsellesi mieleistä. Jos et esimerkiksi käy kaikissa peleissä, niin nyt rupeat käymään.

Ryyppäämään ei joo sillä tavalla kannata ruveta, mutta voi sitäkin harrastaa eli mene pubiin tai kavereille katsomaan vieraspelejäkin, jos aikaisemmin olet ollut kotona.

Toisen paneminen ei myöskään itselleni toiminut, kyllä siinä meni pitkään ennen kuin sellainen alkoi kiinnostaa. Aikahan se tosiaan on ainoa keino, kummallista miksi tosiseikkaa pidetään kliseenä. Luulisi sille ihan jotain tieteellisiäkin perusteita olevan, jos asiaa on tutkittu.

 

[Malmi]

Miten palstatoverit olette selvinneet erosta? Mitä teette itsellenne jotta olo helpottaisi?

Komppaan palstatovereita siinä, ettei siihen taida mitään kovin nopeaa ratkaisua ainakaan automaationa olla. Etenkin naisethan käyttävät usein tätä kuuluisaa laastarisuhdetta kivun lievitykseen. Itsekin päädyin kokeilemaan tätä ratkaisua noin 2-3 kuukautta eron jälkeen, kun vieläkin tuntui paskalta. Ainakin oma kokemukseni tästä oli melko negatiivinen. Noin nopeasti oli ainakin itselleni melko mahdotonta kunnolla ihastua ja vaikka se toisen seura helpottikin, ei siitä sitten pitkäaikaiseksi ratkaisuksi ollut, koska luonnolliset, jos et ihastu niin eihän nuo jutut kauaa kestä. Se laastarisuhde on tavallaan ongelman siirtämistä vain eteenpäin. Hetkeksi saattaa helpottaa, mutta ne tunteet täytyy taas kohdata jossain vaiheessa.

Toipuminen erosta ottaa aikansa, ei sille mitään voi. Mulla siihen meni kauan, varmaankin vuoden verran, jotkut kaverini ovat ainakin väittäneet toipuneensa ihan muutamassa viikossa. En nyt ole ihan varma, onko asia näin, mutta toisaalta kai he itse sen parhaiten tietävät. Jos nyt jonkun vinkin kykenen antamaan, niin aloita jotain uutta, kuten pernaveikkokin tavallaan ehdotti. Urheilu on ehdottomasti minun suositukseni. En tiedä miten paljon urheilet, mutta ota siitä elämäntapa. Se, että pidät itsesi hyvässä kunnossa, tai treenaat itsesi hyvään kuntoon auttaa todella paljon itsetunto-ongelmiin, joita ainakin minulle tuli eron jälkeen. Tulkitsen tuosta tekstistäsi, että sinulla voisi olla vastaavia ongelmia. Muista kuitenkin, että sä olet oikeasti hyvä tyyppi, jos joku on sinua 15 vuotta jaksanut katsoa ja vielä tuonut kaksi lasta kanssasi maailmaan. Kyllä se lähtee siitä vielä uuteen nousuun, vaikka nyt tuntuukin pahalta ja aikaa saattaa kulua sen toteutumiseen. Puhu frendeillesi tai vaikka terapeutille, se auttaa aina! Nyt muistat vaan keskittyä itseesi (ja lapsiisi tietysti), ja pidät huolta siitä, että sulla on mahdollisimman hyvä olla. Sitä kautta se toipuminen lähtee käyntiin. Tsemppiä!