Naisasiat

[sinikettu]

Tämähän oli erittäin oleellinen tieto ja olisi varmaan aiemmassa vaiheessa keskustelua ilmoitettuna jättänyt aika monta riviä tekstiä ketjusta pois. Etsit siis käytännössä nk. trophy-vaimoa, olenko oikeassa?

Mulla on vähän sama asia. Tai no, ei se ulkonäkö loppuviimein ole se asia, joka minut toiseen ihmiseen syvästi kahlitsee, vaan ulkonäkö on enemmänkin eräänlainen filteri, jonka naisen täytyy läpäistä. Tosin jos nainen on kaikin puolin perseestä, en jaksa katsella kuukautta-paria enempää. Alun huuma ja intohimo alkavat siinä kohtaa olla jo suurimmalta osin ohi, eikä pelkällä seksikkäällä vartalolla ja nätillä naamalla ole enää paljoa annettavaa.

Kuitenkin voin tunnustaa, että minua usein kutsutaan aika nirsoksi naisten suhteen. Olen huomannut vähän samaa sellaisten ihmisten tienoilta, joilla on oikeasti varaa valita. En väitä olevani mikään helvetin komea adonis, mutta olen aika pitkä ja urheilullinen, enkä mikään susiruma naamastanikaan ole. Samoin fiksuutta on siunaantunut ihan kiitettävästi ja täten menestystä opiskelumaailmassa. Väittäisin kuitenkin, että ainakin minun osaltani hyvin suuren osan naismenestyksestä on tuonut se, että olen jo vuosien yrittänyt aktiivisesti kehittää rohkeuttani ja sosiaalisia taitojani. Olen temperamentiltani aika ujo ja syrjäänvetäytyväinen ja tästä syystä ei teini-iässä naisseikkailuilla paljon juhlittu. Jossain vaiheessa vittuunnuin tuohon ominaisuuteen ja päätin päästä siitä eroon, maksoipa mitä maksoi. Sillä tiellä vieläkin olen, vaikka aika kauas olen tullut noista ajoista. Nuo ovat oikeasti suhteellisen helppoja kehitettäviä taitoja, joita voi oppia melkeinpä kuka tahansa, ellei mikään autistinen ole.

Laatunaisten kanssa tulee kaveerattua aika usein ja suurin yksittäinen ongelma miesten suhteen naisten omasta suusta kerrottuna on se, että miehet usein ovat aikamoisia lapasia mitä tulee sosiaaliseen älykkyyteen. Äijäporukoissa kun ei usein tarvitse samanlaisia taitoja sen kummemmin kehittää kun naispuolisten kanssa. Ei (laatu)naisia sen kummemmin kiinnosta mistään vitun autoista, urheilusta, ryyppy- tai panojutuista keskustelu sen kummemmin. Illat eivät kulu kaljanjuonnin ja videopelien ohella. Tosin ei nyt siitä mitään haittaa ole, vaikka vähän miehisempiä aktiviteetteja hommaileekin ja niistä silloin tällöin jutteleekin, mutta ei pidemmän päälle tulee suuria ongelmia, jos siinä ovat ihmisen bravuurialueet, mitä tulee keskusteluun ja sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Naiset elävät tunne-elämän kiemuroista ja jos sieltä suuntaa osaat oikeista naruista vedellä, naismenestys on lähestulkoon satavarmasti taattu.

Muutenkin hassua puhua A-luokan naisista, kun taitaa ne mieltymykset vaihdella yhtä paljon kuin ihmisiä on maailmassa. Toinen tykkää nöpönenästä ja toinen taas vihaa nöpönenäisiä. Kumpi tämä silloin on A-luokan nainen vai keskiverto-Kaisa

Kyllä minä väittäisin, että (samansukupuoliset) ihmiset oikeasti osaavat suhtkot tarkasti arvioida toisen ulkonäköä ja laittaa sen suunnilleen samaan kategoriaan kuin muutkin ihmiset. Naisten ja miesten käsitys kauneudesta saattaa tosin erota jonkin verran. Toki poikkeuksiakin löytyy ja erityisesti vähän persoonallisemman näköisillä ihmisillä arviointi voi olla vaikeampaa. Usein vaan on niin, että ihmiset viehättyvät ja ihastuvat samanlaisiin ja samantasoisiin ihmisiin kuin mitä itse ovat. Eihän siitä vittuakaan tulis, jos kaikki kuolaisivat vaan hyvännäköisimpiä ihmisiä. Tavikset ja vähän rumemmat olisivat ainiaaksi tuomittuja kurjaan yksinoloon. Kuten kaikki tietävät, eihän se niin mene, vaan ihmisillä on varsin sivistyneet alitajuntaiset mekanismit, jolla esimerkiksi naismakua muokataan tilanteen, tarjonnan ja statuksen mukaan.

 

[pettter]

Eikös ne rahan perässä juoksevat naiset ole niitä johannatukiaisia yms. Ei mitään A-luokan naisia. 50 % tyttöystäviä ja 50 % huoria tai ainakin pinnallisia ja ahneita. Ulkonäkö nyt voi olla tosi hyvä, mutta ei luonne, mikä merkkaa parisuhteessa tosi paljon.

Seksissä tietty tärkeintä on se ulkonäkö. Eihän se silleen mikään vuorovaikutusjuttu ole kuten ne naisten hömppäleffoissa olevat rakastelut eli naisten miellyttämissessiot. Käykää katsomassa alastonsuomesta tai mistä tahansa kotipornovideoita. Netti on täynnä niitä ja varmaan jokainen on joskus nähnyt. Se on sitä jyystöä eli normaalia seksiä. Tai miettikää vaikka kavereita. Vain ne nynnyimmät voisi kuvitella harrastavan sitä hömppäleffajuttua. Naisia miellyttelevät tyypit. Onko sellaiset jätkätkään A-luokkaa. No naiset varmaan nauraa hihaansa kun kävelevät kotiin tai miehen katse välttää.

 

[Hippi Hiiri]

Naisetkin ovat ihmisiä ja heidän kanssaan voi olla ihan niin kuin ihmisten kanssa ollaan. Nuorempana ja tyhmempänä he tietysti tuntuivat tosi jänniltä ja vaikeasti lähestyttäviltä & ymmärrettäviltä, mutta siitä vaiheesta pääsee yli, jos vähän yrittää. Sitten tuleekin mietittäväksi, minkälaisen ihmisen kanssa sitä viihtyisi.

Jotenkin tympeää lukea näitä teidän juttuja.

 

[sinikettu]

Naisetkin ovat ihmisiä ja heidän kanssaan voi olla ihan niin kuin ihmisten kanssa ollaan

Jotenkin tuntuu, että haluaisin olla kanssasi samaa mieltä, mutta kuitenkin päässä sykkii ajatus, että yrität tahallasi jekuttaa. Et kai vaan salaa ole nainen??

 

[Sanainen arkku]

Parisuhteessa on hyvä olla jonkinlainen synergiaelementti. Jos kaikki perusasiat ovat hyvin, ja sen lisäksi osapuolet tuottavat omilla vahvuuksillaan toisilleen merkittävää lisäarvoa (heikkouksien aiheuttamien ongelmien jäädessä vähäisiksi) suhteella on huomattavan suuri mahdollisuus lisätä osapuolten onnellisuutta.

Sen olen havainnut, että tietyssä vaiheessa suhteen kaarta katoaa kyky huomata edellä mainittu lisäarvo. No, sen voi löytää uudelleen.
Toisaalta tiettyihin ikävaiheisiinkin liittyy usein yksilön persoonallisuuteen liittyvää oikuttelua ja eksistentiaalisia aallonpohjia, joissa ratkaisua saattaa ohjautua hakemaan parisuhteen suunnalta. Ei, se vikatila on yksilössä itsessään. Parisuhde on vain arki jossa se aikuinen murrosikäinen pakenee keski-ikäänsä.

Iso osa eroista on ihan älyttömän turhia. Muutaman vuoden päästä kaikki voisi olla ihan toisin. Yksi ystävä kelasi kuusi vuotta sitten eroamista. Sanoin, että jos ei ole pakko, ei kannata erota tänään (joka päivä). Asioita kannattaa joskus (usein) lykätä huomiseen koska aika korjaa niin monet ongelmat. Talven tekemättömät kolaukset hoituvat usein vappuun mennessä ja eksistentiaalinen kriisi kavereiden seuralla.

 

[JypFabu]

Paskat mä nakkaan jostain tunteista, ei ne tähän liity mitenkään.

Tässähän se on sun ongelmas ja osaamisen taso kiteytettynä, mikäli siis olet rehellisesti tänne asioistasi kirjoittanut. Näillä perusteillasi sä juutut kolmevuotiaiden palikkatestiin kuin päivä murmelina leffan säämies, koska ympyrään et neliöö saa mahtumaan, vaikka kuinka tunkisit. Mikäli ja luultavasti et käsitä, mitä kirjoitan, määritellään asia vielä toisin. Mikäli et ymmärrä vastakkaista sukupuolta lainkaan, etkä sen lisäksi koe halua sitä edes yrittää, paras mihin yllät on ikkunaprinsessa. Raha ja ulkonäkö eivät ole kovinkaan merkityksellinen asia parinmuodostuksessa, muista muki ja vitonen. Minä vahvasti epäilen, että nuo sinun "kokemuksesi" a - ryhmän naisista on puhdasta kuvitelmaa, eikä sulla oikein ole mitään käsitystä naisesta kumppanina. Kerroin jo aiemmin, mutta kerratakoon nyt vielä: ei ole olemassa mitään ryhmiä vastakkaisessa sukupuolessa, virheet on katsojan silmässä, ei niissä naisissa. Pinta on pintaa, eikä kestä aikaa. Tunteettomille on rahalla huorat ja persaukisille oma käsi, valitse niistä, jos muuhun ei riitä tahto ja motiivi.

 

[ipaz]

Naiset elävät tunne-elämän kiemuroista ja jos sieltä suuntaa osaat oikeista naruista vedellä, naismenestys on lähestulkoon satavarmasti taattu.

Tämä. Itse ei jaksa edes vaivautua alkaa etsimään näitä oikeita naruja koska sen sekasotkun selvittäminen on itselle niin tolkuttoman raskasta ja palkinto ei sitten välttämättä olekaan kaiken työn ja ajankäytön arvoista. Toisaalta oma lähes nollatasolla oleva kiinnostus kenenkään toisen ihmisen elämästä ei tätä asiaa yhtään auta. Toki kohtelias pitää olla ja mm. kavereilta tiedustella aina välillä että miten menee, mutta että jossain treffeillä pystyisi järjelliseen debattiin täysin tuntemattoman ihmisen kanssa on lähes mahdotonta. Yleensä pelkkää paskan puhumista eli smalltalkia eli teeskentelyä eli ajanhukkaa. Mieluummin sitä pelaa rauhassa änäriä, katselee jotain tv-sarjamaratonia tai treenaa.

 

[moby]

Onko tässä yhtälössä oikeastaan mitään tavoittelemisen arvoista? Miksi sitä ei vain kävisi huorissa?

No ei ole. Onneksi täällä Thaimaassa nuo vuokrattavat tyttöystävät ovat hinta/laatusuhteeltaan todella hyviä. Voisi sanoa että "2 bangs for your bucks" ja aamulla rahat käteen ja mopon takapenkillä takaisin baariin.

 

[Hyman Roth]

No ei ole. Onneksi täällä Thaimaassa nuo vuokrattavat tyttöystävät ovat hinta/laatusuhteeltaan todella hyviä. Voisi sanoa että "2 bangs for your bucks" ja aamulla rahat käteen ja mopon takapenkillä takaisin baariin.

Kuulostaa ihan passelilta järjestelyltä. Pattayalla ilmeisesti?

 

[Hyman Roth]

Tässähän se on sun ongelmas ja osaamisen taso kiteytettynä, mikäli siis olet rehellisesti tänne asioistasi kirjoittanut. Näillä perusteillasi sä juutut kolmevuotiaiden palikkatestiin kuin päivä murmelina leffan säämies, koska ympyrään et neliöö saa mahtumaan, vaikka kuinka tunkisit. Mikäli ja luultavasti et käsitä, mitä kirjoitan, määritellään asia vielä toisin. Mikäli et ymmärrä vastakkaista sukupuolta lainkaan, etkä sen lisäksi koe halua sitä edes yrittää, paras mihin yllät on ikkunaprinsessa. Raha ja ulkonäkö eivät ole kovinkaan merkityksellinen asia parinmuodostuksessa, muista muki ja vitonen. Minä vahvasti epäilen, että nuo sinun "kokemuksesi" a - ryhmän naisista on puhdasta kuvitelmaa, eikä sulla oikein ole mitään käsitystä naisesta kumppanina. Kerroin jo aiemmin, mutta kerratakoon nyt vielä: ei ole olemassa mitään ryhmiä vastakkaisessa sukupuolessa, virheet on katsojan silmässä, ei niissä naisissa. Pinta on pintaa, eikä kestä aikaa. Tunteettomille on rahalla huorat ja persaukisille oma käsi, valitse niistä, jos muuhun ei riitä tahto ja motiivi.

En mä ole tunteeton, tunnen vain asiat omalla tavallani enkä yritä miellyttää ketään. Okei, ehkä mä en siedä luonteeltaan heikkoja ihmisiä tai diivoja, joita rääkkään aina kun voin. Moni nainen vaan on luonteeltaan sellainen, että mulla menee tylytysvaihde päälle.

Kyllä osa mun naisista on ollut sitä 9-10 luokkaa, siis kroppansa puolesta. Tämän on frenditkin todenneet, eli ei ihan pelkkää fantasiaa ;)

 

[Jeffrey]

Kuulostaa ihan passelilta järjestelyltä. Pattayalla ilmeisesti?

Muistaakseni veli @moby on aina puhunut Patilan ylivoiman puolesta. Tuo homma kuitenkin toimii käytännössä kaikkialla Thaimaassa, ja no toki koko maailmassa jos paalu riittää.

Itse olen suosinut pienempiä paikkoja. Valikoima siellä on pienempää samoin kuin kysyntä. Yllättäen sitten ne parhaat likat hinnoittelevat aikansa todella arvokkaaksi. Tämä toisaalta on ihan hyväkin, tippuvat ne pelkän äkillisen jättipotin perässä juoksijat siitä automaattisesti. Mukavaahan tuo on paikallisen kanssa aikaa viettää varsinkin jos yksinään sattuu olemaan matkalla. Viimeksi reissattiin lähisaaria vesiskootterilla, mimmi grillaili tuoretta kalaa rannalla, tarjoili hedelmiä ja mulla oli kylmälaukullinen Singhaa mukana, tätä muutama päivä.

Itse en ole ulkonäöllisesti aasian naisiin oikein koskaan syttynyt, mutta jos sieltä parhaista nappaa niin ihan riittäviä ne ovat. Se läheisyys, hellyys ja sielukkuus heissä onkin sitten yleisesti ottaen ihan eri tasolla, kuin länsimaisilla. Toki pohjolastakin voi tällaisen mukavan naisen löytää, omaa duunia vaan vaatii helvetisti enemmän.

 

[moby]

Kuulostaa ihan passelilta järjestelyltä. Pattayalla ilmeisesti?

Muistaakseni veli @moby on aina puhunut Patilan ylivoiman puolesta. Tuo homma kuitenkin toimii käytännössä kaikkialla Thaimaassa, ja no toki koko maailmassa jos paalu riittää.

Itse olen suosinut pienempiä paikkoja. Valikoima siellä on pienempää samoin kuin kysyntä. Yllättäen sitten ne parhaat likat hinnoittelevat aikansa todella arvokkaaksi. Tämä toisaalta on ihan hyväkin, tippuvat ne pelkän äkillisen jättipotin perässä juoksijat siitä automaattisesti. Mukavaahan tuo on paikallisen kanssa aikaa viettää varsinkin jos yksinään sattuu olemaan matkalla. Viimeksi reissattiin lähisaaria vesiskootterilla, mimmi grillaili tuoretta kalaa rannalla, tarjoili hedelmiä ja mulla oli kylmälaukullinen Singhaa mukana, tätä muutama päivä.

Itse en ole ulkonäöllisesti aasian naisiin oikein koskaan syttynyt, mutta jos sieltä parhaista nappaa niin ihan riittäviä ne ovat. Se läheisyys, hellyys ja sielukkuus heissä onkin sitten yleisesti ottaen ihan eri tasolla, kuin länsimaisilla. Toki pohjolastakin voi tällaisen mukavan naisen löytää, omaa duunia vaan vaatii helvetisti enemmän.

Tällä kertaa ajattelin suorittaa tämmöisen kokeen, että miten sitä viihtyy Thaimaassa pidempään ja pienemmällä budjetilla. Tarkoitus elellä ihan tavallista ja hiljaista elämää turistialueiden ulkopuolella ja omaksua tämä thaimaalainen hitaampi elämäntapa. Kolmen kuukauden viisumin otin heti kärkeen ja tuo 3kk tällä nyt vähintään tulee hengailtua.

Majapaikkana on Hua Hin, joka on tämmöinen kiva pikkukaupunki 250km Bangkokista länteen päin ja lähinnä eläkeläisten makuun. Minulla on täällä jonkun verran vanhoja tuttuja, jotka auttoivat alkuun. Otin kämpän ihan uudesta talosta kaupungin laitamilta ja vuokrasin uudehkon mopon. Noihin menee about 280€ kuussa, kun sähköt laskee mukaan. Talossa on uima-allas ja kuntosali katolla. Täällä elää 10€ päiväbudjetilla kiinteiden kulujen jälkeen ja tuohon saa jo pari kaljaa baarissa. Mopo syö bensaa max. 3€ viikossa.

Pattayalle en olisi tätä lähtenyt yrittämään. Liian tuttu ja villi mesta. Sen voi jättää kahden viikon miljonääreille. Akkoja löytyy täältäkin joka kulmalta, joten siinä ei ole mitään ongelmia. Minä en Thaimaassa vilkaisekkaan noita "parhaita", jolla ilmeisesti tässäkin tarkoitetaan parhaimman näköisiä naisia. Ne on laiskoja paskoja, joiden ei tarvitse tehdä mitään asiakashankinnan eteen. Mulle on täällä toiminut aina semmoinen keskiverron näköinen, hyvävartaloinen ja palvelualtis eukko. Periaatteessa kuka yrittää eniten saada mun rahat, se ne yleensä saa.

Monesti aikaisemminkin varmaan olen kertonut, että kun Thaimaassa menee baariin, niin ainoa asia mitä pitää tehdä itse on kusella käynti. Jos on röökit loppu tai nälkä, niin eukot hakee ruokaa ja tupakkia. Ne parhaimman näköiset yleensä räplää puhelinta tai viilaa kynsiä, kun se MUN eukko on hakemassa mulle askin sinistä Winstonia.

Juuri tuommoisen emännän otin viime perjantaina kämpille ja ei se turhia luvannut. Kyydit oli hyvät ja heti ensimmäisenä siivosi mun kämpän, kun tultiin sisään. Saatan mennä huomenna saman akan juttusille, siilä eihän tässä nyt ihan munkin elämää vietetä. Naiset ja viinalla läträäminen vie helposti paljon rahaa täällä asuessa, mutta olen tosiaan päättänyt, että nuo hommat jätetään vähemmälle. Budjettia olisi toki enemmänkin, mutta pysyn silti suunnitellussa moodissa, koska tämä ei ole mikään lomamatka, vaan ennemminkin koe pystynkö suoriutumaan muutoksesta kahden viikon miljonääristä tavallisen elämän viettäjäksi maassa jossa on houkutuksia joka puolella.

Tuo että vain parhaimman näköiset akat kelpaavat, ei ole koskaan mahtunut mun tajuntaan. Jos haluan seksiä, haluan kunnon kyydit, eikä ulkonäöllä ole niin suurta merkitystä. Hyvä kroppa on mulle paljon tärkeämpi kuin ulkonäkö, kun en ole mitään parisuhdetta hakemassa Suomessa, tai täälläkään.

 

[JypFabu]

En mä ole tunteeton, tunnen vain asiat omalla tavallani enkä yritä miellyttää ketään

Sulle on näköjään turha yrittää vääntää edes rautalangasta. laitetaan nyt vielä kerran: kaikki ihmissuhteet on tunnepohjaisia aktioita, joissa joko on kyydissä tai ei ole. jos on jäänyt asemalle, paree ottaa lerssi omin kourin, kun muukaan ei ole mahdollinen skenario. Jos sinun kuuluisa "tunteesi" arpoo perseitä ja tissejä asia on niin kuin sanon, ikkunaprinsessa on sinulle ainoa passeli ihmissuhde( kaivele vaikkapa Olavi Virran versio asiasta, juutuubista löytynee, sanat kuuntelemalla saatat nähdä itsesi), huolimatta siitä mitä kuvittelet tuntevasi, se kun ei koskaan ole yksisuuntainen tie.
Sinällään hoopo puhe a - luokan naisista sisältää vielä juuttaanmoisen harhakäsityksen, sinun spekseillä se on pumpattava barbara, mutta jos ajatellaan laatua, joka on paljon muutakin kuin kuori, sellaiset eivät koskaan katsele minkään hunksien perään muuta kuin pilkallisesti, koska niiden silmistä ei loista äly ja ilman sitä on sen kuvitellun (olemattoman) a - ryhmäläisen kanssa kuin lahna rannalla, eli ei mitään toivoa, koskaan. Minä vaan edelleen ihmettelen, että miksi postaat naisasiat palstalle, kun oikeasti pääsi sisäiset tuulimyllyt eivät kosketa naisia tai kanssakäymistä millään tasolla. Tottakai jokainen tuntee tavallaan, mutta sitten kun tapa johtaa kohtaamattomuuteen se ei ole edes huono tekosyy, vaan kohtalo johon on tyytyminen.

 

[Prof. Puck]

Tartutaanpa tähän hiukan tunteita nostattaneeseen A-luokan nainen käsitteeseen, kun minä sen taisin (tällä kertaa) nostaa framelle. Jokaiselle se tarkoittaa tietysti vähän eri asioita, joten puhun tietysti tässä omasta puolestani, miten arvioin naisia kolmen kriteerin kautta:

1. Ulkonäkö
2. Älykkyys (tämä on aika väljä kategoria, sinne uppoaa myös mm. sivistys ja huumorintaju..)
3. Empatia & elämänarvot

Jos joku nainen on noissa kaikissa parasta A-luokkaa niiden satojen tai tuhansien naisten ryhmästä, mitä itse kukin verrokkina pitää, niin silloin hän varmaankin on A-luokan nainen? Ei tämä sen monimutkasempaa ole, mutta hankaluutena tässä tietysti on se, että jollekin se "A-luokka" on 1% toisille vaikkapa 20%). Monet tyytyvät siihen, että tuosta kolmijaosta yksi tai kaksi napsahtaa kohdilleen. Minä en siihen kykenisi, eli sitoutumaan parisuhteeseen, jossa toinen olisi mielestäni B-luokkaa edes yhdessä noista kategorioista. Osalle miehistä saatta noiden kolmen luokan lisäksi merkitä myös naisen varallisuus/valta paljonkin, mutta allekirjoittaneelle sillä ei ole mitään merkitystä

Sinänsä olen samoilla linjoilla varmaankin valtaosan kirjoittajien kanssa siitä, että ulkonäkö on sellainen ensimmäinen läpäisytesti. Olen aina ollut siinä käsityksessä (ehkä olen tässä sitten väärässä), että me miehet teemme noin nanosekunnissa arvion jokaisesta naisesta panisin versus en-panisi luokkaan? Se tulee (ainakin minulle) selkäytimestä, eikä sillä ole varsinaisesti niin paljon tekemistä sen kanssa, haluatko oikeasti vongata kyseistä naista riettaaseen seksiin kanssasi. Panisinko testin läpäisy ei myöskään automaattisesti kerro sitä, että nainen kuitenkaan olisi ulkonäöllisesti parasta A-luokkaa, mutta tottahan se tietyn edgen antaa lähempään tutustumiseen. Voi myös olla, että osalle miehistä "panisin-kategorian täyttyminen on jo riittävä attribuutti? Minä olen ulkonäön suhteen nirsompi/ulkokultaisempi, varsinkin parisuhdetta kuin yhden illan kumppania etsittäessä... monille se saattaa olla juuri toisinpäin?

Siitä huolimatta ulkonäkö on ainoastaan ensimmäinen testi varmaankin valtaosalle miehistä. Ratkaiseva ero tulee sitten noista päänsisäisistä ominaisuuksista.. että nainen on fiksu ja kiinnostunut asioista laajemminkin, omaa hyvän huumorintajun ja jolta löytyy ns. pilke silmäkulmasta ja sosiaalista älykkyyttä ja tilannetajua. Sen enempää pinnalliset muodinperässä laukkaajat kuin pullantuoksuiset muumimammat eivät oikein jaksa pidemmän päälle sytyttää, vaikka sekä ulkoista kauneutta että perhekeskeisyyttä hyvin paljon naisissa arvostankin. Silti; jos esimerkiksi jompi kumpi em. ominaisuuksista on liian dominoiva naisessa, niin se on välitön turn-off Proffalle.

Elämä on myös opettanut, että on kovin vaikeaa sitoutua ihmiseen, jonka elämänarvot ovat toiselta planeetalta. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta kyllä ne suuret linjat olisi syytä olla yhteneväiset. Sanomattakin selvää, että tunnevammaisten, neuroottisten tai muiden mielenterveysongelmista kärsivien kanssa parisuhteen muodostaminen on kuin kaivaisi omaehtoisesti verta nenästä. Yllättävän moni siihenkin kuitenkin ryhtyy... Joillakin kyse voi olla hoivavietistä (kyllä sitä miehilläkin löytyy)... on myös niitä heppuja, joille isot tissit (tms..) ovat se deal-sealer! Sitten ihmetellään muutaman vuoden päästä, kun parisuhde ei oikein toimi...

Ja loppuun vielä, että vaikka joku nainen ei nyt kaikkia kolmea kriteeriä täytäkään, voi hän silti olla huipputapaus, vaikkapa ystävänä, työkaverina jne... Ex-vaimoni täytti kaksi ensimmäistä kriteeriä (ulkonäkö ja älykkyys enemmän kuin kirkkaasti), mutta liian erilaiset elämänarvot koituivat lopulta parisuhteen tuhoksi. Silti arvostan häntä edelleen yhtenä upeimmista ihmisistä, mitä minulla on koskaan ollut kunnia tuntea.

 

[Salama15]

Tunteita on kahta laatua => "fyysinen tunne" ja "tunteet"...

 

[Prof. Puck]

Tunteita on kahta laatua => "fyysinen tunne" ja "tunteet"...

Onko fyysinen tunne sama kuin panemisen ihana tunne...? :-)

 

[JypFabu]

Minä en siihen kykenisi, eli sitoutumaan parisuhteeseen, jossa toinen olisi mielestäni B-luokkaa edes yhdessä noista kategorioista.

Laatikkoleikki voi olla hauskaa ajankulua. Vaan jotta laatikkoleikkisi voisi olla todellisella pohjalla, sinun tulisi kertoa omat rekordisi asiassa, voi nimittäin olla, ettei asiasta synny yhtään mitään, vaikka laatikkojesi moniosaajaan törmäisitkin, edessä olisi niin sanottu kohtaanto - ongelma. Tämä on yleisin laatikkoleikkijöiden kohtalo. Latelemalla joitakin näennäisiä ja pinnallisia ominaisuuksia, joita toiselta vaadit, käsittelet ainoastaan kolmasosaa koko dilemmasta. se kolmas on synergia, jota ilman ne pahvilootat eivät hedelmällisesti voi koskaan kohdata. Tästäpä aasinsilta myös erääseen vakavaan ja fataaliin puutteeseen kirjoittamassasi. Koko sepustuksessa et mainitse sanallakaan saanaa rakkaus. Oletatko siis, että yötä pidempään parisuhteeseen se ei kuulu edes oletuksena, saati tärkeämpänä kuin laatikkotestien läpäisy? En minä sillä, kyllä ns. järkiavioliitotkin voivat toimia, vaikka vaara on niissäkin, että ennenpitkää syntyy rakkauden tapaista tunnekärhämöintiä. Eikös asian kaava kuitenkin edelleen oikeasti mene niin, että ihastus -> rakkaus ja nämä laatikkoleikit on enempikin puhdasta monologista triviaa eli selittelyä, kun ei oikein löydä asian ydintä. Kun edelleen pohdin tuota kirjoitustasi, vaivaa tuo tunteiden totaalinen kieltämys kirjoituksessasi yhä enemmän tai kuvitelma siitä, että tunteet, kuten rakkaus, voisivat olla ehdollisia, siis kauppatavaraa. En tiedä, tähään ikään on tullut koluttua monta pitkää suhdetta, joista yhtäkään en pois vaihtaisi. Ne on jotkut roihahtaneet silmäyksestä ja jotkut hitaasti lämmeten. En elämänkokemuksellani kertakaikkiaan kykene löytämään yhtä tai kahtakaan ainoaa kaavaa syvän ja hyvän suhteen syntymiselle. Länsimainen parisuhdeliturgia, jokaiselle on jossain se oikea, menee minunmielestäni niin, että maailmassa jokaisella on miljoonia oikeita, kenen kohdalla älyät asian.

Toinen yleisempi asia, joka tänne kirjoittavien teksteistä järjestään uupuu on pohdinta kyvystä olla rakastettu. Sattuu nimittäin olemaan myös aikamoisen määräävä tekijä sen suhteen, saako parisuhteistaan irti muuta kuin itkua ja vainoharhaa. Siksi, näiden laatikkoleikkien sijaan, kuulisikin kirjoittajien omia pohdintoja siitä, onko yleensä henkisesti tasolla, jossa pikkusenkaan vakavahenkisempi suhde olisi yleensä mahdollinen, tai monenko erossa se on ollut iso osatekijä asioiden karille menoon. Itsetutkiskelu naisasiaketjussa on yhtä oleellista, kuin maalivahti lätkäpelissä, ilman ei voi pärjätä.

 

[Sanainen arkku]

Laatikkoleikki voi olla hauskaa ajankulua. Vaan jotta laatikkoleikkisi voisi olla todellisella pohjalla, sinun tulisi kertoa omat rekordisi asiassa, voi nimittäin olla, ettei asiasta synny yhtään mitään, vaikka laatikkojesi moniosaajaan törmäisitkin, edessä olisi niin sanottu kohtaanto - ongelma. Tämä on yleisin laatikkoleikkijöiden kohtalo. Latelemalla joitakin näennäisiä ja pinnallisia ominaisuuksia, joita toiselta vaadit, käsittelet ainoastaan kolmasosaa koko dilemmasta. se kolmas on synergia, jota ilman ne pahvilootat eivät hedelmällisesti voi koskaan kohdata. Tästäpä aasinsilta myös erääseen vakavaan ja fataaliin puutteeseen kirjoittamassasi. Koko sepustuksessa et mainitse sanallakaan saanaa rakkaus. Oletatko siis, että yötä pidempään parisuhteeseen se ei kuulu edes oletuksena, saati tärkeämpänä kuin laatikkotestien läpäisy? En minä sillä, kyllä ns. järkiavioliitotkin voivat toimia, vaikka vaara on niissäkin, että ennenpitkää syntyy rakkauden tapaista tunnekärhämöintiä. Eikös asian kaava kuitenkin edelleen oikeasti mene niin, että ihastus -> rakkaus ja nämä laatikkoleikit on enempikin puhdasta monologista triviaa eli selittelyä, kun ei oikein löydä asian ydintä. Kun edelleen pohdin tuota kirjoitustasi, vaivaa tuo tunteiden totaalinen kieltämys kirjoituksessasi yhä enemmän tai kuvitelma siitä, että tunteet, kuten rakkaus, voisivat olla ehdollisia, siis kauppatavaraa. En tiedä, tähään ikään on tullut koluttua monta pitkää suhdetta, joista yhtäkään en pois vaihtaisi. Ne on jotkut roihahtaneet silmäyksestä ja jotkut hitaasti lämmeten. En elämänkokemuksellani kertakaikkiaan kykene löytämään yhtä tai kahtakaan ainoaa kaavaa syvän ja hyvän suhteen syntymiselle. Länsimainen parisuhdeliturgia, jokaiselle on jossain se oikea, menee minunmielestäni niin, että maailmassa jokaisella on miljoonia oikeita, kenen kohdalla älyät asian.

Toinen yleisempi asia, joka tänne kirjoittavien teksteistä järjestään uupuu on pohdinta kyvystä olla rakastettu. Sattuu nimittäin olemaan myös aikamoisen määräävä tekijä sen suhteen, saako parisuhteistaan irti muuta kuin itkua ja vainoharhaa. Siksi, näiden laatikkoleikkien sijaan, kuulisikin kirjoittajien omia pohdintoja siitä, onko yleensä henkisesti tasolla, jossa pikkusenkaan vakavahenkisempi suhde olisi yleensä mahdollinen, tai monenko erossa se on ollut iso osatekijä asioiden karille menoon. Itsetutkiskelu naisasiaketjussa on yhtä oleellista, kuin maalivahti lätkäpelissä, ilman ei voi pärjätä.

Hyvää tekstiä. Nyt kun itse on varttunut kohtalaisen aikuiseksi, joutunut opettelemaan tunnepuolen asioita, kohdannut erilaisia ihmisiä asiakkaina ja työkavereina niin on tullut havainneeksi että huomattava osa aikuisista on tunnetasolla erittäin rikkinäisiä. Ihmiset eivät ota omaa tunne-elämäänsä vakavasti ennen kuin on liian myöhäistä. Puhumattakaan toisten tunne-elämästä. Valutettavasti tämä koskee liian usein myös omia lapsia.

Aiemmin pidin iskelmämusiikin lyriikoita yms. emotionaalisena shittinä. Nykyään ajattelen, ainakin uuden musiikin osalta sen olevan usein todella tarkkanäköistä aikakauden dokumentointia.

Jotain todella tärkeää on jossain vaiheessa jäänyt oppimatta tai on opittu väärin.

 

[JypFabu]

Valutettavasti tämä koskee liian usein myös omia lapsia.

Hyvin vastailtu. Lainatun suhteen olen huomannut, itsesyyttely ja riittämättömyyden tunne alkaa viimeistään, kun lapsi/et alkavat murkkuiän kipuilunsa. Sitä en tiedä kuinka suuri osa on suomalaista kansaominaisuutta ja kuinka iso globaalia ihmisyyttä tuossa tunteessa. Oman jälkikasvun kanssa dilemma on onnistua tukemaan kasvamista hienoksi ihmiseksi ja silti kyetä säilyttämään läheinen ja rakastava ihmissuhde läpi erilaisten kasvun kipujen erämaiden. Kuulostaa romanttiselta, mutta on kaikkea muuta, yleensä samaa kaaosta ja hallitsemattomuutta kuin muukin oikea elämä. parisuhdetta, elämänkumppaniaan ja jälkeläisiään ei elämässä voi käsikirjoittaa, tai en ainakaan ole koskaan törmännyt todisteeseen, että joku olisi kyennyt elämään kaiken halliten ja käsikirjoittaen täyttä, rikasta ja onnellista elämää, viimeistään se lähipiiri todistaa kaiken meneen päin sitä itseään, vaikka olettaja itse kuvittelisi tehneensä kaiken oikein ja "sääntöjen" mukaan. Aina kanattaa muistaa tietenkin, että on olemassa myös anteeksianto, jos harhoistaan kesken kaiken herää todellisuuteen. Tai ainakin siis suhteellisesti, joissain tapauksissa käsikirjoituksen toteuttamista on viety pisteeseen peruuttamaton.

Lisäyksenä mieleen tuli vielä tuosta lainaamastani ja vastaamastani edellisestä, että olisi kiva kuulla laatikkoleikkijän oma kommentti siihen tosiasiaan, että ihmiset väistämättä eläessään muuttuvat, henkisaesti ja fyysisesti, niin miehet kuin naisetkin, mitä sitten, jos laatikoiden konjunktio enemmän kuin todennäköisesti muuttuukin? Akka/ukko vaihtoon, vai sisälktääkö tuo laatikkoleikki kykyä joustaa ja jos, niin kuinka paljon ja missä asioissa. Tää on vähän kuin katselisi yksiulotteista kuvaa moniulotteisesta asiasta, ei siitä voi oikein ymmärtää mitään, ilman perspektiiviä todellisuuteen.

 

[ipaz]

Nyt kun itse on varttunut kohtalaisen aikuiseksi, joutunut opettelemaan tunnepuolen asioita, kohdannut erilaisia ihmisiä asiakkaina ja työkavereina niin on tullut havainneeksi että huomattava osa aikuisista on tunnetasolla erittäin rikkinäisiä. Ihmiset eivät ota omaa tunne-elämäänsä vakavasti ennen kuin on liian myöhäistä.

Missä iässä noita tunnepuolen asioita pitäisi oikein alkaa opettelemaan? Itsehän en juurikaan omia tunteitani osaa/halua muille näyttää ja tässä kun on vuosia tullut mittariin, niin yhä kauemmas katoaa ne ajatukset että mitä ne edes kenellekään muulle kuuluu. Arvatenkin olen ollut sinkkuna jo vuosikausia ja olen tässä miettinyt että olisikohan minusta edes enää parisuhteeseen. Kovin varovaisesti pitäisi ainakin lähteä liikenteeseen jos jonkun kivan A-luokan naisen tapaisi. En vaan tiedä kiinnostaako minua yksikään ihminen niin paljon. Toivotaan että kiinnostaa. Feikkaamaan en ala edes pillun takia.

Olen seurannut muutaman kaverin/tutun naishommia tässä viime vuosina. Kaverit ovat yli kolmekymppisiä. Toinen eronnut ja isä, toinen taas tuntuu etsivät sitä elämänsä rakkautta volyymin kautta. Se tapa miten nämä tyypit löytävät aina noin viikon jälkeen jonkun uuden naisen kun edellinen suhde menee metsään saa itseni pyörittelemään päätä. Kumpikaan ei ole tainnut olla vuotta pidempää yhdessäkään suhteessa tässä viimeisen neljän vuoden aikana, mutta kovin nopeasti se uusi mirkku on aina löytynyt kun edellinen jää. Tiedän että on ihmistyyppi joka ei osaa olla yksin - en vain ymmärrä sitä. Samoin kun he eivät ymmärrä että miten minä pystyn olemaan yksin vuodesta toiseen.

 

[mikse]

Missä iässä noita tunnepuolen asioita pitäisi oikein alkaa opettelemaan? Itsehän en juurikaan omia tunteitani osaa/halua muille näyttää ja tässä kun on vuosia tullut mittariin, niin yhä kauemmas katoaa ne ajatukset että mitä ne edes kenellekään muulle kuuluu. Arvatenkin olen ollut sinkkuna jo vuosikausia ja olen tässä miettinyt että olisikohan minusta edes enää parisuhteeseen. Kovin varovaisesti pitäisi ainakin lähteä liikenteeseen jos jonkun kivan A-luokan naisen tapaisi. En vaan tiedä kiinnostaako minua yksikään ihminen niin paljon. Toivotaan että kiinnostaa. Feikkaamaan en ala edes pillun takia.

Kun noita pikkukundeja ja kavereitaan tulee seurattua, on huomannut, että mahdollisimman aikaisin. Tämä nyt ei suoraan sama tunne ole kuin lainauksessa, mutta mielestäni sivuaa riittävästi asiaa eli ensimmäisinä isoina ja täysin uusina tunteina lapset yleensä joutuvat käsittelemään pettymyksiä ja epäonnistumisia. Ne, jotka osaavat käsitellä asioita fiksusti, elävät mun näkemyksen mukaan huomattavasti iisimpää elämää eivätkä tarkoituksellisesti ala välttelemään epäonnistumisia. Tunneviisaammat oppivat omista tekemisistään ja käsittelevät pettymykset valmiiksi. Ainakaan ei kannata jäädä epäonnistumisiin märehtimään ja tuhlaamaan isompaan tai pienempään angstaamiseen elämäänsä.

 

[sinikettu]

Itsehän en juurikaan omia tunteitani osaa/halua muille näyttää ja tässä kun on vuosia tullut mittariin, niin yhä kauemmas katoaa ne ajatukset että mitä ne edes kenellekään muulle kuuluu. Arvatenkin olen ollut sinkkuna jo vuosikausia ja olen tässä miettinyt että olisikohan minusta edes enää parisuhteeseen. Kovin varovaisesti pitäisi ainakin lähteä liikenteeseen jos jonkun kivan A-luokan naisen tapaisi. En vaan tiedä kiinnostaako minua yksikään ihminen niin paljon. Toivotaan että kiinnostaa. Feikkaamaan en ala edes pillun takia.

Itse suosittelen, että menet laadukkaan terapeutin puheille. Vaikka onkin aivan vitun kallista, voin taata, että tulee olemaan jokaisen pennin arvoinen. Pitkän linjan ihmissuhteiden ja tunne-elämän ongelmakohdat voivat olla todella rampauttavia ja alentaa elämänlaatua aivan helvetin paljon. Itsenäisesti tuollaisten asioiden eteenpäin vieminen saattaa olla todella hankalaa, mutta ellei terapeutille ole varaa/halua, niin kannattaa kuitenkin kokeilla.

Ellei sinulla ole esimerkiksi lievää autismia (asperger), niin todennäköisesti ongelmat lienevät hyvin kaukaisia ja liittyvät siihen, miten miten kiinnyt ja reagoit ihmisiin tunnetasolla. Usein tunnejäykkyys ja kyvyttömyys kommunikoita tunnetasolla ihmisten kanssa johtuvat lapsuuden ja nuoruuden perustavanlaatuisesta kehityksestä, eivätkä ne välttämättä hirveästi muutu ajan kanssa, ellei niitä tietoisesti aleta kehittämään (wikin artikkelin mukaan n. 70-80 prosentilla ihmisistä ei muutu merkittävästi elämän aikana). Jos enkku taipuu, niin esimerkiksi "attachment styles" -haulla löytyy googlesta tavaraa (osa saattaa tosin olla aikamoista huttua). Wikistäkin löytyy ihan hyvää tavaraa. Nuo voivat kuulostaa vähän kaukaa haetulta huuhaalta, ja osittain ne saattavat sitä ollakin, mutta niitä on tutkittu jo psykologian parissa vuosikymmeniä ja niiden paikkansapitävyydestä on saatu jo ihan kohtuullisen vankkaa evidenssiä.

 

[ipaz]

Ellei sinulla ole esimerkiksi lievää autismia (asperger), niin todennäköisesti ongelmat lienevät hyvin kaukaisia ja liittyvät siihen, miten miten kiinnyt ja reagoit ihmisiin tunnetasolla. Usein tunnejäykkyys ja kyvyttömyys kommunikoita tunnetasolla ihmisten kanssa johtuvat lapsuuden ja nuoruuden perustavanlaatuisesta kehityksestä.

Mielestäni ymmärrän ihan hyvin toisten tunteet ja mistä millainenkin käytös johtuu. En vaan suuremmin välitä niistä, varsinkaan jos eivät kosketa minua. Esim. jos töissä jotain vituttaa ja se haittaa yhteiseen päämäärään pääsemistä niin sitten kyllä kiinnostaa, mutta muuten hoitakoon itse omat asiansa.

Mutta kuten ilmaisit, niin tämä varmasti juontuu ihan lapsuudesta. Ei meidän perheessä koskaan halailtu tai suukoteltu, eikä todellakaan sanottu sitä R-sanaa. Siksi olinkin hyvin hämilläni aikoinani tavatessani ex-tyttöystäväni perheen, kun siellä halattiin ja rakastettiin joka päivä. Minusta se oli jotenkin teennäistä, vaikka varmasti ihan tosissaan olivat. Siellä tapeltiin ja sovittiin, mutta meillä välteltiin konflikteja. Kotona asenne oli enemmänkin "asiat tuppaa järjestymään" tyylinen.

En minä kovin helposti millekään terapeutille lähde juttelemaan, mutta josko nuo linkit tsekkaisi.

 

[Sanainen arkku]

@ipaz

Kysyit, milloin. Vastaan: tänään.
Ei se kuitenkaan tarkoita muuta, välttämättä, kuin että opettelee tunnistamaan omat tunteensa, nimeämään niitä itselleen ja arvostamaan niitä kokemuksena. Niissä on, loppujen lopuksi, piilotettuna mahdollisuus suurimpiin kokemuksiin ja vahvempaan elämään.

Jos omaan tunnekarttaan osaa nimetä vain tunteet "ihan ok" ja "vitutus", niin sillloin mikään ei tunnu miltään ja kaikki on ennemmin tai myöhemmin merkityksetöntä.

Toinen skenaario on se, että koska ne tunteet nyt kuitenkin jokaisella on, niin jos ne ei ole hallinnassa, ihminen on elämässään kuin autokoululainen liukkaan kelin ajoharjoitteluradalla; jatkuvasti etupyörät irti ajoradasta.

 

[ipaz]

Kysyit, milloin. Vastaan: tänään.

Jos omaan tunnekarttaan osaa nimetä vain tunteet "ihan ok" ja "vitutus", niin silloin mikään ei tunnu miltään ja kaikki on ennemmin tai myöhemmin merkityksetöntä.

Ehkä sitä muutamalla muullakin termillä pystyy itseään ilmaisemaan, mutta joo on totta että kun joku kysyy mitä mulle kuuluu - siis haluaisi kunnon vastauksen, niin en mä siihen oikein mitään osaa vastata muuta kuin "eipä juuri mitään, sitä samaa kun aina". Pitänee alkaa pohtimaan että mikäs mies tässä oikein ollaan ja miksi.