Naisasiat

[Reverent]

Harvoin mulla tänne on asiaa, mutta sillon tällöin näitä juttuja seurailen. Tässä kuitenkin oma kokemukseni äskeisen keskustelun aiheesta.

Oltiin oltu exäni kanssa joku viitisen vuotta kimpassa, yhdessäkin asuttiin ja kihloihinkin mentiin melko nopeasti. Jossain vaiheessa kuitenkin alkoi tuntua siltä, että tätäkö tää loppuelämä on? Yhdessäolo oli ihan kivaa joo, mutta selvästi kipinä alko puolin toisin hiipumaan. Olin jo miettinyt, miten asian hienosti esittäisin, mutta onneksi silloinen kihlattuni otti aiheen eka puheeksi. Melko nopeasti päädyttiin ratkaisuun, että hän hakee omaa kämppää ja katsotaan tilannetta mahdollisesti uudestaan myöhemmin. Ei katsottu.

No, asiat etenivät siihen malliin, että exä löysi kämpän, sormukset otetiin pois sormesta ja Reverentille piti koittaa vähäks aikaa poikamiespäivät. Funtsin silloin, että vietän poikamieselämää nyt jonkin aikaa ja tarkastelen tarjontaa ennen mitään vakisuhteita. Kävi kuitenkin niin, että samana päivänä kun muutin exän kamat kämpästäni, jäin iltavuoron jälkeen ylitöihin ja tapasin siellä nykyisen vaimoni. Tuon reissun jäljiltä ja monien yhteensattumien summana ollaan oltu yhdessä 18 vuotta ja naimisissakin yli 15 vuotta, joten ihan mistään laastarisuhteesta ei voi puhua.

Aivan loistava ihmissuhde tuosta on kehkeytynyt, vaikka vaikeuksiakin tohon aikaan mahtuu. Aina silloin tällöin mietiskelen, kuinka pienestä kaikki on ollut kiinni. Yksi pieni valinta toisin ( esim. en ois jääny ylkkyyn) lähes kakskyt vuotta sitten olis voinu kuljettaa elämää johonkin ihan toiseen suuntaan.

 

[Murkula]

Miten palstatoverit olette selvinneet erosta? Mitä teette itsellenne jotta olo helpottaisi?

Minä en tiedä noin pitkästä suhteesta eroamisesta, mutta kun sen ainoan kerran olen lusikat jakanut 4 vuoden suhteesta ni minä ainakin pidin hauskaa. Sitä tietysti helpotti ettei ollu lapsia. Syksyn aikaan juopottelin ja reissasin kaikki hllussa olleet rahat ja oli kyllä hemmetin hauskaa.
Sitten kesken hauskuttelun yksi nuori nainen valloitti minut ja nyt on kohta 11 vuotta tätä riemua takana.
Eli ts. pitele hauskaa siihen asti kun uusi suhde alkaa. Jos olet hyvä mies niin se uusi suhde löytyy hyvinkin nopeasti. Naiset etsivät epätoivoisesti hyviä miehiä ja niistä saa valita. Selvähän se kun naisia on enemmän.
Tai toinen hyvä vinkki on, että mene kalaan. Kalassa ollessa mikään ei paina mieltä.
Jokatapauksessa uutta matova koukkuun.

 

[Risa]

On erittäin epäonnistunut olo. 35 vuotiaana takaisin lähtöruutuun ja kaikki alkaa taas alusta.

Täällä lähes sama tilanne... Tosin himpun alle 13 vuotta yhteiseloa. Molemmat toisella kierroksella ja vain kihloissa eikä yhteisiä lapsia, jos ei noita avopuolison poikia lasketa, joita olen tarhaikäisestä kasvattanut kuin omia. Ei havaittavia masennuksia tms. Nyt Joulun alla sain ilmoituksen, että "kipinä on kadonnut" ja kämppä myyntiin. Mulla kuitenkin jo ikää 55 ja nyt menee kaikki uusiksi paikkakuntaa myöten kun naisen takia aikoinaan paikkakunnalle muutin.

Vissiin tuli mun hommat tehtyä kun pojat lähes aikuisia ja nyt voi puoliso alkaa elää enemmän itselleen..??

Mikä ei tapa vahvistaa, mutta kyllähän tää on vaikeaa!

 

[Klose16]

Niin, tuo erojuttu. Nämähän on kuten muutkin hyvin henkilökohtaisia.

Itsellä eroaminen kotimaisista naisista kesti aika kauan. Sanotaanko että kymmenisen vuotta siinä nyt ainakin meni. Toki tuota helpotti se, ettei matkan varrella saanut yhtään positiivista kokemusta, vaikkakin varmaan myös pidensi kärsimystä. Nyt on kuitenkin vakaa ja kiva olo, ettei ikinä enää. Suosittelen siis pettymyksen kokemuksen jälkeen jotain ihan uutta. Helpoiten se ihan uusi löytyy jostain konkreettisestikin kaukaa.

Itselläni lopullinen toipuminen lähti kuin taikaiskusta heti kun olin tavannut ensimmäisen vakavasti otettavan aasialaisnaisen. Tässä on kyllä ollut se klassinen "beware what you wish for" eli matkan varrella on pitänyt itseään muistuttaa siitäkin, että keskitytään nyt tähän tarinaan, kun sitä upeata ja erilaista valinnanvaraa on kuitenkin ihan tajuttomasti.
Pointti on kuitenkin se että kun huomaa ettei tarvitse tyytyä siihen mitä sulle on väkisin opetettu muka oikeana, oivaltaa jättää ne tunkit rauhaan.

Yksi suomalaiskaveri noudatti samaa ohjetta ja hänellä homma on mennyt eron jälkeen pois raiteiltaan kun löytää parin kuukauden välein jonkun uuden rakkaustarinan ja eihän siitä hätäilystä sitten mitään tule. Viimeisimpänä eksyi jopa ulkolaisen feministin matkaan! Varoitin kyllä. Ja sitten hänelläkin on näitä nuoruuden ihastuksia, joista päästä yli. Katsotaan, mielestäni on pieni tsäänssi että eksyy vielä aasialaisiin, joita olen suositellut, mutta ei kuulemma ole vielä kiinnostanut. Kukin tavallaan. Mutta pääasia on se että älkää helvetissä tehkö kuten muut!

 

[muaddib]

Kyllä kyllä, osta internetistä thaimaalainen kotiorja ja kaikki parisuhdeongelmat on mennyttä. Tietty ongelmia voi normijärkisten naisten kanssa tulla jos luulee Aasiaa maaksi ja ainoa harrastus on kiekkopalstan flood spam -trollaus.

muaddib

 

[Jerry100]

Se ei siis sinulle ole mahdollista, mutta sanoisin tee joku selkeä muutos. Tai eihän sen niin isokaan tarvitse olla vaan juurikin tuo tee jotain itsellesi mieleistä. Jos et esimerkiksi käy kaikissa peleissä, niin nyt rupeat käymään.

Kai tässä vain on varauduttava pitkään korpivaellukseen, jos siihen nyt jotenkin voi varautua. Tuo jonkin rutiiniasian muutos tai uusi juttu kyllä järjellä ajateltuna vaan voisi toimia. Saa muuta ajateltavaa eikä kokoajan pyöri siinä negaatiossa fiilikset.

Jos nyt jonkun vinkin kykenen antamaan, niin aloita jotain uutta, kuten pernaveikkokin tavallaan ehdotti. Urheilu on ehdottomasti minun suositukseni. En tiedä miten paljon urheilet, mutta ota siitä elämäntapa. Se, että pidät itsesi hyvässä kunnossa, tai treenaat itsesi hyvään kuntoon auttaa todella paljon itsetunto-ongelmiin, joita ainakin minulle tuli eron jälkeen. Tulkitsen tuosta tekstistäsi, että sinulla voisi olla vastaavia ongelmia. Muista kuitenkin, että sä olet oikeasti hyvä tyyppi, jos joku on sinua 15 vuotta jaksanut katsoa ja vielä tuonut kaksi lasta kanssasi maailmaan. Kyllä se lähtee siitä vielä uuteen nousuun, vaikka nyt tuntuukin pahalta ja aikaa saattaa kulua sen toteutumiseen.

Joo kiitosta vaan. Näin se ajatus varmaan kannattaa itselle myydä. Tartuin nyt härkää sarvista ja menin paikalliseen Säbäjoukkueesen pelailemaan. Ja jos ensiviikolla hankkisi vaikka kuntosalikortin kun asuu sen verran lähellä salia niin sinne voi kipittää aina kun seinät kaatuu muuten päälle. Tästä se on lähdettävä jotenkin. Vaikka niin helvetin vaikeaa on.

Jos olet hyvä mies niin se uusi suhde löytyy hyvinkin nopeasti. Naiset etsivät epätoivoisesti hyviä miehiä ja niistä saa valita. Selvähän se kun naisia on enemmän

Nyt jotenkin ahdistaa ajatus uudesta suhteesta. Kenties eritäin hitaalla etenemisellä ilman mitään isompaa sitoutumista voisi kaveripohjalta alkaa. Toisaalta en tiennyt että naisia on enemmän kuin miehiä ja kai, ne treffipalstat on täynnä yksinhuoltajia.

 

[vetti]

Tästä se on lähdettävä jotenkin. Vaikka niin helvetin vaikeaa on.


Nyt jotenkin ahdistaa ajatus uudesta suhteesta. Kenties eritäin hitaalla etenemisellä ilman mitään isompaa sitoutumista voisi kaveripohjalta alkaa. Toisaalta en tiennyt että naisia on enemmän kuin miehiä ja kai, ne treffipalstat on täynnä yksinhuoltajia.

Jep, älä jää himaan. Itse tein vastaavassa tilanteessa sen virheen - jumituin kotiin, liikaa viinaa ja suuri osa sosiaalisista suhteista jäi. Iso virhe, Ja sitä olenkin aika isolla vaivalla paikkaillut.

Ja jos ajatus uudesta suhteesta ahdistaa, niin sitten älä lähre sinne. Mulla on nyt mennyt reilut kaksi vuotta ja vasta nyt ajatus suhteesta alkaa kuulostaa hyvältä (ex suhde 12v) - tarjokkaita olisi ollut, mutta kun ei kiinnosta niin ei. Siinä tilanteessa pettää myös itseään. Mutta ei niissä yksinhuoltajissa mitään vikaa ole.

Ehkä kliseiden kuningas, mutta aika auttaa. Usko pois.

 

[Saxon-747]

Nyt jotenkin ahdistaa ajatus uudesta suhteesta. Kenties eritäin hitaalla etenemisellä ilman mitään isompaa sitoutumista voisi kaveripohjalta alkaa. Toisaalta en tiennyt että naisia on enemmän kuin miehiä ja kai, ne treffipalstat on täynnä yksinhuoltajia.

Ennen uutta suhdetta voi olla paikallaan myös hiukan etsiä itseään, ehkä miettiä sitä mitä suhteelta oikeasti haluaa ja mitä on valmis antamaan.

 

[steepler]

Minulla on niin järjettömän vähän ollut naisasioita että tännä tuntuu aika turhalta kirjoitta, mutta nyt kuitenkin olen muutaman kanssa jossain määrin yhteyksissä ollut. Kommunikointi on vain jotenkin aika raskasta kun tuppaavat, ainakin nämä, jättämään homman ikään kuin roikkumaan, ettei oteta kantaa kyllä vai ei. Yhden kanssa olisi esim. puhetta että nähtäisiin parin päivän päästä ja että laitetaan silloin viestiä, kun päivä tuli ei kuulunut mitään eikä minun viestiin ole tullut mitään vastausta, pari muutakin sellaista että kun ehdottaa niin ei sanota juu tai jaa vaan jätetään vastaamatta. Totta kai niin saa tehdä, mutta motivaatio menee vain aika tehokkaasti yrittää mitään edes aloittaa. Varmasti tuo vastaamattomuus tarkoittaa että ei kiinnosta mutta olisi se silti ihan kiva saada konkreettinen vastaus että ei kiinnosta, ja tässä kuitenkin jotain keskustelua(jopa naisen aloitteesta) ollut että kyse ei siitä että minä heitän ehdotuksia ihan puskasta.

 

[Prof. Puck]

Ennen uutta suhdetta voi olla paikallaan myös hiukan etsiä itseään, ehkä miettiä sitä mitä suhteelta oikeasti haluaa ja mitä on valmis antamaan.

Jep.. kyllä se ero kannattaa ainakin sillä huolellisuudella käydä läpi, ettei toista uudessa suhteessa ainakaan niitä samoja virheitä, mihin edellinen kaatui.

Minä veikkaisin, että toipumisaika vaihtelee paljonkin... ihan luonteenlaadullisista syistä aina siihen että kuka jätti ja kenet ja minkä vuoksi... unohtamatta tietenkään päättyneen parisuhteen tilaa ja kestoa yleensä? Joku sanoi joskus, että erosta toipuminen kestää puolet siitä ajasta minkä ehti suhteessa olla... joka on aika helvetin masentava ajatus! Veikkaan, ettei nyt ehkä kuitenkaan niin kauan, mutta toisaalta en usko (oman luonteeni tuntien..) koskaan pääseväni kokonaan yli erosta, vaikka itse olinkin aloitteentekijä. Tai ehkä se juuri onkin se syy; miksi tietynlainen syyllisyys vaivaa mieltä ajoittain vielä vuosikausienkin jälkeen.. tunne siitä, että olisiko pitänyt antaa vielä kuitenkin mahdollisuus... luovutinko kesken kaiken.. Tämä vaikka elämä on hyvällä mallilla ja tiedän että ero oli se vähiten huonoin ratkaisu ainakaan.

Ja meidän eromme ex-vaimon kanssa oli sentään niin helppo ja sisäsiisti, kuin ero voi ikinä olla! Mutta ei se koskaan mitään herkkua ole!

Minulla on mennyt tilanne sillä tavalla 15+ vuoden parisuhteen kariutuessa ja siitä toipuessa, että ekat kuukaudet olin aivan romuna. Puskin duunia kuin raivopää... sen verran kävin asiaa läpi, että kävin terapiassa (kyllä siitä oma apu oli ihan alkuun..) ja kyllä me exänkin kanssa juteltiin asiat moneen kertaan läpi

Sitten noin puolen vuoden jälkeen alkoi helpottamaan ja laitoin ison vaihteen silmään... Sinä aikana meno oli... no hurjaa! Naisia ja hauskanpitoa riitti. Mietin, että on täysin idioottimaista edes sitoutua pitkään parisuhteeseen. Tosin kun tuota freeridea oli kestänyt vajaa pari vuotta, niin kuvioon astui enemmän "friends with benefits" tyyppiset ratkaisut. Uudet suhteet - myös ja ehkä erityisesti ne lyhyet ja kertaluonteiset - alkoivat yksinkertisesti kyllästyttämään. Mutta edelleenkään ei ollut halua sitoutua mihinkään vakavampaan. Oli kiva olla parikin likkaa, joiden kanssa pystyi "leikkimään seurustelua" aina halutessaan..Homma toimi, koska pelin henki oli avoin ja säännöt selkeät kaikille osapuolille.

Sitten ykskaks yllättäen, varoittamatta ja itsestään mitään ilmoittamatta tapasin nykyisen, jonka seurauksena villit poikamiespäivät olivat "game over" ensisekunnista lähtien... kyseinen likka iski kuin miljoona volttia. En todellakaan etsinyt - ja vielä vähemmän pyytänyt - uutta vakavaa suhdetta,, niin vain kävi. Ja yhtä-äkkiä ajatus uudesta suhteesta ei tuntunutkaan yhtään hullummalta, itse asiassa jopa hemmetin hyvältä.

Ei se uuden suhteen alku kuitenkaan mikään puistokävely ollut! Molemmilla oli vielä omat haavansa nuoltavana. Varsinkin minä luulin jo käsitelleeni aikaisemman eroni läpikotaisin, mutta vasta uuden vakavan suhteen aloittaessani huomasin, että kyllä tässä vielä on hemmetisti työsarkaa ja läpikäytävää jäljellä. Uusi suhde meinasikin sitten kaatua mun kipuiluihin, mutta uudella likalla riitti kärsivällisyyttä ja hän antoi armon käydä oikeudessa muutankin otteeseen mun tolloilujen vuoksi... jotka btw johtuivat pitkälti siitä, etten ollut kuitenkaan aikaisempaa eroa kunnolla läpiprosessoinut. Näiden kasvukipujen jälkeen olemme oilleet "uuden" mamman kanssa olleet yhdessä jo joitakin vuosia ja kaikki on erittäin hyvällä mallilla. Kyllä se pää edelleen kääntyy rivakasti, A-luokan naisen tavatessa, mutta samalla kuitenkin muistaen, millainen tynnyrillisen hikeä, verta ja kyyneliä valuisi samalla vetoketjunavuksella hukkaan muiden eritteiden ohesssa, jos muiden kanssa lähtisi vehtaamaan ja nykyinenkin suhde päätyisi eroon..

Mutta kuten jo todettu; kyllä tuo ensimmäisen avioliiton ero -epäonnistuminen - vieläkin kalvaa mieltä ajoittain... joka on (myönnän) sinänsä hölmöä! Toisaalta se toimii hyvänä muistutuksena sille, että toista kertaa en halua enää epäonnistua!

Että sellaista... Jerry100... älä toista ainakaan minun virheitä... tai toista vaan, jos siltä tuntuu!

 

[Klose16]

Kai tässä vain on varauduttava pitkään korpivaellukseen, jos siihen nyt jotenkin voi varautua. Toisaalta en tiennyt että naisia on enemmän kuin miehiä ja kai, ne treffipalstat on täynnä yksinhuoltajia.

Mä en vaan tajua tätä. Vai siis onko nykyäänkin nuoret suomalaiset vielä niin noh, isänmaallisia, ettei voida etsiä sitä kalaa merta edempää?

Näin kokeneemmin silmin aivan turhaan jumittaudutaan siihen kuvioon.

 

[Prof. Puck]

Jerry100:lle vielä, kun tärkein meinasi unohtua. Pidä kaikessa tekemisessäsi lapset kuitenkin etusijalla. Sen voin vannoa, että vaikka kaikkea muuta mahdollisesti tulisitkin katumaan, niin sitä et kadu ikinä. On suorastaan oksettavaa katsoa, miten monessa kariutuneessa parisuhteessa aikuiset (valitettavasti se on useimmiten nainen) alkaa käyttää lapsia lyömäaseena riitelyssään. Aivan kun se ei olisi jo muutoinkin lapsille tarpeeksi rankkaa!

Olen ikuisesti kiitollinen ex-vaimolleni, ettei hän tähän koskaan sortunut!

 

[Murkula]

Nyt jotenkin ahdistaa ajatus uudesta suhteesta. Kenties eritäin hitaalla etenemisellä ilman mitään isompaa sitoutumista voisi kaveripohjalta alkaa. Toisaalta en tiennyt että naisia on enemmän kuin miehiä ja kai, ne treffipalstat on täynnä yksinhuoltajia.

Treffipalstoista en tiedä. Jos olen mitenkään validi yhden muutaman vuoden suhteen kariutumisen kokeneena kertomaan niin se vitutus/ahdistus ottaa oman aikansa, teetpä sitten ihan mitä vain.
Mutta nää suhdeasiat on minusta ihan sama kuin mikä muukin tahansa asia. Jos epäonnistuu tai kokee epäonnistuneensa niin ei sitä voi jäädä suruttelemaan vaan äkkiä pää pystyyn ja eteenpäin. Taisi olla, että sullakin on lapsia. Minun muksut ovat sitä ikää, että katsovat pikkukakkosta ja siellä on se hemmetin hyvä biisi "älä luovuta, koita uudestaan" ja koitan noille pojan julperoille aina kertoa että tuon kun muistavat niin tulevat aina pärjäämään.

Minun ensimmäisessä lusikan jaossa jäi jäljelle tunteet ja se oli siksi vaikeaa. Me lähdettiin eri teille sillä kummallekin oli ehdottoman tärkeää asuinpaikka. Minä en koskaan halua kaupunkiin ja se nuori nainen ei koskaan halunnut maalle. Niin me sitten lähdettiin eri teille. Mutta ilman tätä en olisi koskaan tavannut nykyistä vaimoani jonka tapasin muuten baarissa. Myöhemmin ajateltuna löytyi minulle parempi nainen joten voittajana selvittiin.
Mutta menestystä ja hyvinvointia sinulle. Etiäpäin vaan.

 

[Klose16]

Jep, älä jää himaan. Itse tein vastaavassa tilanteessa sen virheen - jumituin kotiin, liikaa viinaa ja suuri osa sosiaalisista suhteista jäi. Iso virhe, Ja sitä olenkin aika isolla vaivalla paikkaillut.

Omalla kohdalla suurin - oikeastaan ainut - virhe jonka olen aikoinaan tehnyt, on että olen kuunnellut muita ja kokeillut vastaavasti. Kaikki nuo klassiset deittailuvihjeet, lol. Itsehän siis esimerkiksi jumituin liki totaalisesti seinien sisälle ja ulos sosiaalisesta. Tuo osoittautui jälkikäteen erinomaiseksi jutuksi, koska näin ollen kun viimeinen seinä oli vastassa ei ollut yksinkertaisesti enää mitään hävittävää, päinvastoin, sitä oivalsi että tässähän vasta on voitettavaa! Umpikujan paras ratkaisu: vaihda katua.

"Kotisohvalta ei tule kukaan sua hakemaan." Heh, juuri noinkin kävi. Naiseni kutsui itsensä kotiini. Eiköhän tämä ole toisaalta nykyaikaa. Lopuksi tietysti on paikallaan esittää muistutus siitä, ettei omatkaan vinkit välttämättä päde kaikkien kohdalla.

Syvennetään vielä vähän aiheesta. Voisin suositella kenelle tahansa kuuluisten ja hyväksi todettujen Pelimiesten oppeja, ne nimittäin todellakin toimivat. Itse käytin jopa pari vuotta (enemmän ja vähemmän) noiden materiaalien esim. videoiden katseluun. Niistä oppii kaiken oleellisen. Tärkeimpänä koko pariutumiskuvion logiikan. Sitten kun näiden parissa on viihtynyt ja logiikan sisäistänyt, voi hyvillä mielin jatkaa eteenpäin. Kotimaisista Laasanen on toki varmaan ykkönen teorian tasolla, mutta ulkomaisista esim. David DeAngelo ja Frank Mackey ovat loistavia opettajia.

Mutta ei niissä yksinhuoltajissa mitään vikaa ole.

Outo joskin yleinen ajatus. Jokuhan niitä on käsitellyt.
Sallittakoon tässä menneen maailman vertaus, kuin ostaisi uuden cd-levyn ja kotona se onkin rispaantunut.

Ehkä kliseiden kuningas, mutta aika auttaa. Usko pois.

Elämässä tuo pitää kyllä 100%. Mihin tahansa vaivaan.

 

[Kulttimörkö]

Omalla kohdalla suurin - oikeastaan ainut - virhe jonka olen aikoinaan tehnyt, on että olen kuunnellut muita ja kokeillut vastaavasti.

Syvennetään vielä vähän aiheesta. Voisin suositella kenelle tahansa kuuluisten ja hyväksi todettujen Pelimiesten oppeja, ne nimittäin todellakin toimivat.

Eli sä koet tehneesi virheen kun olet kuunnellut muita ja tehnyt heidän kehoitusten mukaisesti ja sitten itse vielä neuvot muita tekemään samaa virhettä?

 

[Klose16]

Eli sä koet tehneesi virheen kun olet kuunnellut muita ja tehnyt heidän kehoitusten mukaisesti ja sitten itse vielä neuvot muita tekemään samaa virhettä?

Tiivistetään: pelimiesopit ovat olennainen osa yleissivistystä.

 

[Jerry100]

0

Näin kokeneemmin silmin aivan turhaan jumittaudutaan siihen kuvioon.

Tuota. Minkälainen kuvio sulla siis on? Miten tapasit nykyisen naisesi? Hän on Thaimaalainen? Asutte Suomessa?
Olisi mielenkiintoista kuulla kyllä sinun "tarina".

Jerry100:lle vielä, kun tärkein meinasi unohtua. Pidä kaikessa tekemisessäsi lapset kuitenkin etusijalla

Meillä on siis hyvät välit. Olemme sopineet kaikista asioista hyvässä hengessä. Hyväksyn eron. Onnea hän myös tavoittelee ja siihen hänellä on täysi oikeus. Meillä on siis 5 ja 8 vuotiaat lapset. Mistään elatusmaksuista me ei sovita vaan laitamme kaikki kulut puoliksi miinus lapsilisät.

se vitutus/ahdistus ottaa oman aikansa, teetpä sitten ihan mitä vain.
Mutta nää suhdeasiat on minusta ihan sama kuin mikä muukin tahansa asia. Jos epäonnistuu tai kokee epäonnistuneensa niin ei sitä voi jäädä suruttelemaan vaan äkkiä pää pystyyn ja eteenpäin. Taisi olla, että sullakin on lapsia. Minun muksut ovat sitä ikää, että katsovat pikkukakkosta ja siellä on se hemmetin hyvä biisi "älä luovuta, koita uudestaan"

Samaa laulua täällä kuunneltu lapsien toimesta, "kaikki sua kannustaa" tai jotenkin niin se jatkuu.
Tämä eteenpäin meno on tietenkin se mitä pitäisi tehdä. Se vaan tuntuu nyt niin helvetin vaikealta. Ei riitä kiinnostus,energia tai muukaan. No onneksi sentään sain nyt pari kertaa viikossa sen säbän itselleni niin saa ainakin sen ajaksi muuta mietittävää. Kai.

 

[Klose16]

Tuota. Minkälainen kuvio sulla siis on? Miten tapasit nykyisen naisesi? Hän on Thaimaalainen? Asutte Suomessa?
Olisi mielenkiintoista kuulla kyllä sinun "tarina".

Kiitos, käsitän kyllä että oma tilanteesi on vähän eri jne.

No olen tätä, tarinaa, hieman täällä aiemmin avannutkin. Yksi aasialainen tyttö (feministi lue: nainen) pyydysti minut neuroverkkojen avulla luoksensa ja loppu on historiaa. Avautui, että maailmassa on tosiaan naisia joka lähtöön.
Minusta tämä viesti on erittäin rohkaiseva. Monet tietysti onnellistuvat Suomessakin, mutta muutakin voi olla. Toki itselläni oli kansainvälisiä kontakteja muutenkin (mesessä).

Tällä hetkellä asumme Suomessa kaikista maailman maista. Vaimon oleskelulupa ollut nyt vetämässä rapiat 5 kk, eli paperitöitä on oltava valmis jatkuvasti tekemään!

Ai niin, sellaisen pikkuvinkin antaisin että deittisivustoja ei tarvitse mennä selailemaan (olen sellaisistakin onnistuneita tarinoita kyllä kuullut). Edes postimyyntikatalogia en yölukemistona pitänyt vahvoista huhuista huolimatta. Suosittelen ehdottomasti facebookia ja sieltä kaverihaulla eteenpäin, eli kun lisää yhden niin niitä (naisia) alkaa tulla jopa äkkiä lisää, ja sitä rataa. Kätevää.

 

[kiwipilot]

Nämä postimyynti- ja mesevaimot ovat kyllä tavallaan ihan hieno juttu - ja Win-Win -tilanne: suomalainen pillua saamaton, ns. normaalilla tavalla pariutumiseen kykenemätön tossukka saa kokea "aidon" rakkauden ja vastavuoroisesti yksi miljoonista onneaan onkivista thai-, indo- tai filpparinaisista pääsee pois köyhyyden kierteestä, elättäen samalla sukunsa tuon onnellisen suomijurpon rahoilla. Kaikki voittaa - paitsi erinäiset keskustelupalstat missä nämä Patilan sankarit spämmäävät käsitystään siitä ainoasta ja oikeasta rakkaudesta.

 

[pernaveikko]

Nämä postimyynti- ja mesevaimot ovat kyllä tavallaan ihan hieno juttu - ja Win-Win -tilanne: suomalainen pillua saamaton, ns. normaalilla tavalla pariutumiseen kykenemätön tossukka saa kokea "aidon" rakkauden ja vastavuoroisesti yksi miljoonista onneaan onkivista thai-, indo- tai filpparinaisista pääsee pois köyhyyden kierteestä, elättäen samalla sukunsa tuon onnellisen suomijurpon rahoilla. Kaikki voittaa - paitsi erinäiset keskustelupalstat missä nämä Patilan sankarit spämmäävät käsitystään siitä ainoasta ja oikeasta rakkaudesta.

Harmittaa nämä tietämättömien sekoilut kuinka ei voi olla oikeata suhdetta, jos joku sattuu olemaan oikein Aasiasta kotoisin. Mistä nämä purkaukset johtuu? Olisiko aika mennä itseen ja miettiä sitä omaa suhdettaan?

Kaveri meni taannoin naimisiin aasialaisen tytön kanssa ja lapsikin on tulossa. Tyttö on oppinut suomea ja käy koulussa, kivan kämpän löysivät myös eräästä ympäryskunnasta ja elämä hymyilee.

Oma tyttöystäväni on valkoihoinen ja tietynlaisia kulttuurijuttuja välillä tulee, mutta tavallisia ihmisiä nekin ovat. Onhan Suomessakin roskasakkia, mutta kaikki eivät ole.

Kertokaa nyt siis ihan tarkalleen ottaen miksi kaikki ei-suomalaiset ovat aina lähtökohtaisesti tunteettomia oman edun tavoittelijoita? Tietenkin niitäkin on, samalla lailla kuin suomalaiset tytöt haluavat alistaa miestään ja etsiä aidan toiselta puolta nurmikkoa.

Minulle on aivan yhdentekevää minkä maan passi jollain on, jos on muuten maailman ihanin tyttö. Joillekin se ei selvästikään sitä ole, mutta miksi?

 

[kiwipilot]

Harmittaa nämä tietämättömien sekoilut kuinka ei voi olla oikeata suhdetta, jos joku sattuu olemaan oikein Aasiasta kotoisin. Mistä nämä purkaukset johtuu? Olisiko aika mennä itseen ja miettiä sitä omaa suhdettaan?

Kaveri meni taannoin naimisiin aasialaisen tytön kanssa ja lapsikin on tulossa. Tyttö on oppinut suomea ja käy koulussa, kivan kämpän löysivät myös eräästä ympäryskunnasta ja elämä hymyilee.

Oma tyttöystäväni on valkoihoinen ja tietynlaisia kulttuurijuttuja välillä tulee, mutta tavallisia ihmisiä nekin ovat. Onhan Suomessakin roskasakkia, mutta kaikki eivät ole.

Kertokaa nyt siis ihan tarkalleen ottaen miksi kaikki ei-suomalaiset ovat aina lähtökohtaisesti tunteettomia oman edun tavoittelijoita? Tietenkin niitäkin on, samalla lailla kuin suomalaiset tytöt haluavat alistaa miestään ja etsiä aidan toiselta puolta nurmikkoa.

Minulle on aivan yhdentekevää minkä maan passi jollain on, jos on muuten maailman ihanin tyttö. Joillekin se ei selvästikään sitä ole, mutta miksi?

Ymmärsit tapasi mukaan - ilmeisen tahallasi - taas päin persettä; toki sait taas näppärästi lisättyä kirjoitettujen viestien saldoasi. Kätevää.

Mut, mut, totta munassa löytyy kaikenlaisia tarinoita ja ihan oikeitakin, vilpittömiä juttuja. Itse otin kantaa vain näihin selviin tapauksiin missä kotimainen kysyntä kohtaa ulkomaisen tarjonnan jolloin molemmat tietävät humpan juonen. Vai etkö ole tietoinen näistä Sir Vili tjsp. bisneksistä? Lisäksi tälläkin palstalla mestaroiva sankari julistaa itäistä rakkauttaan siihen malliin, että ainakin itse olen siinä käsityksessä ettei kyseessä ole vaikkapa tuossa edellä kuvailemasi kaltainen tapaus. Lisäksi kaikesta paistaa korostunut viha suomalaista naisainesta kohtaan.

 

[pernaveikko]

Ymmärsit tapasi mukaan - ilmeisen tahallasi - taas päin persettä; toki sait taas näppärästi lisättyä kirjoitettujen viestien saldoasi. Kätevää.

Mut, mut, totta munassa löytyy kaikenlaisia tarinoita ja ihan oikeitakin, vilpittömiä juttuja. Itse otin kantaa vain näihin selviin tapauksiin missä kotimainen kysyntä kohtaa ulkomaisen tarjonnan jolloin molemmat tietävät humpan juonen. Vai etkö ole tietoinen näistä Sir Vili tjsp. bisneksistä?

Mitenköhän kirjoitettujen viestien määrä tähän liittyy? Tämä näyttäisi olevan numero 13519. En keksi miten se on kätevää sillä se on ainakin minulle aivan random-numero.

Tietenkin maailma on täynnä humpan juonen tietäviä. En keksi sitäkään mihin se liittyy.

Taannoiselta Filiippinien reissulta jäi fasetyttö mikä ei kyllä kysynyt viisumia tai muutenkaan tehnyt epäselväksi, että silti olisi kiva päästä pois sieltä. Kun torjuin hänet, niin joskus vuoden päästä hänellä oli statuksessa seurustelee jonkun vanhemman brittiherran kanssa.

Ihana tyttö, mutta turhan vajavainen yhteinen kieli, että siitä olisi voinut mitään rakentaa. Ihan oikeita töitä teki ja siinä sivussa oli joku iltakoulukin, mutta en rakastunut. Toisinkin olisi voinut käydä, kun kuitenkin ihan kivasti synkkasi. Tehtiin meinaa muutakin kuin pantiin vai oliko se niin, että eihän se ole mahdollista.

Toki tuo nykykuvio vähän ihmetyttää ja kenties muuttuikin postimyyntivaimoksi, mutta sitä me emme voi tietää. Poistin myös kavereista, kun ei siitä mitään tullut. Ei harmita, mutta se oli hyvä ihmiskohtaaminen mikä olisi voinut johtaa johonkin tavallisen, vaikkakin kaakaonruskean tytön kanssa.

Mainitsemallani kaverilla oli melkoinen paperisirkus saada pysyvä oleskelulupa vaimollensa ja pari hylsyä ja jotain väliaikaislupia siinä ehti olla. Ei taida viranomainenkaan uskoa, että joskus ihmiset ihan oikeasti haluavat olla yhdessä.

 

[Malmi]

Joo kiitosta vaan. Näin se ajatus varmaan kannattaa itselle myydä. Tartuin nyt härkää sarvista ja menin paikalliseen Säbäjoukkueesen pelailemaan. Ja jos ensiviikolla hankkisi vaikka kuntosalikortin kun asuu sen verran lähellä salia niin sinne voi kipittää aina kun seinät kaatuu muuten päälle. Tästä se on lähdettävä jotenkin. Vaikka niin helvetin vaikeaa on.

Loistavaa, juuri näin!

Ja kun mainitsit tuon salille kipittämisen niin se oikeasti toimii. Itsellä ainakin varsinkin alkuaikona usein iski jonkinlainen masennus tai ahdistus iltaisin, ja tähän auttaa loistavasti lenkki tai puntti. Pääsee nimenomaan pois sieltä seinien välistä ihmisten ilmoille, ja huolet unohtuvat ainakin hetkeksi. Samalla teet jotain hyödyllistä, joka parantaa itsetuntoa, ylipäänsä henkistä hyvinvointia kun saa jotain aikaiseksi, ja tietysti myös fyysistä kuntoa. Liikunnasta on oikeasti helvetisti apua, vaikka sitä voikin olla alkuun vaikea uskoa.

EDIT: Etenkin jos vertaa siihen ryyppäämiseen.

Tsemppiä!

 

[Molkke]

Pakko kirjoittaa itsekin tähän ketjuun, jota usein tulee luettua. Iloitsen suuresti ilon ja onnen löytäneiden puolesta ja samaistun eron ja ahdistuksen tiloihin sitä läpi käyvien kohdalla. Itsellä tilanne on jotain siltä väliltä. Olen käynyt läpi kolme vakavaa suhdetta, ikää sen 27-vuotta. Kaksi ensimmäistä kestivät noin 4 vuotta molemmat, joidenka perään tuli suhde todella nuoren ulkomaalaisenn tytön kanssa. Ensimmäiset kaksi päättyivät kumppanien hairahduksiin, kolmas neidon käyttäessä minua hyväkseen. Tämän huomasin eron hetkellä. Suhde oli toki lyhyt, alta vuoden mutta muutto tytön kotimaahan molempien suunnitelmissa. Näiden suhteiden jälkeen elin lähes vuoden yksin. Tein hullun lailla töitä, join, uhkapelasin ja pelehdin naisten kanssa minkä ehdin. Kaipasin kuitenkin koko ajan suhdetta. Lopulta tapasin naisen, itseäni nuoremman josta olin aiemmin voinut vain haaveilla. En koe olevani komea, korkeintaan sosiaalisesti lahjakas. Kuitenkin tämä nainen, itsenäinen yrittäjä joka myös tekee mallinkeikkoja haluaa minua. Nainen on jotain mitä en koskaan kuvitellut saavani. Kaunis, seksikäs, hyvässä työssä. Ulkoisesti 100x minua parempi. En tajua mitä hän minussa näkee. Ongelma onkin, että nyt puolen vuoden seurustelun jälkeen olen edelleen epävarma ja pelkään naisen löytävän paremman niinkuin edellisetkin löysivät. Nainen kaikella käytöksellään ja puheillaan antaa minun uskoa ettei syytä ole epäillä. Tiedän olevani idiootti kun edes epäilen. Nauti, sanovat monet. Historia kuitenkin luo epävarmuutta. Kirjoituksellani toivonkin saavani lisää "hyväksyntää" tunteilleni ja varmuutta, että olen idiootti. Rakastan naistani ja haluan jakaa kaiken hänen kanssaan.

 

[Prof. Puck]

...Lopulta tapasin naisen, itseäni nuoremman josta olin aiemmin voinut vain haaveilla. En koe olevani komea, korkeintaan sosiaalisesti lahjakas. Kuitenkin tämä nainen, itsenäinen yrittäjä joka myös tekee mallinkeikkoja haluaa minua. Nainen on jotain mitä en koskaan kuvitellut saavani. Kaunis, seksikäs, hyvässä työssä. Ulkoisesti 100x minua parempi. En tajua mitä hän minussa näkee. Ongelma onkin, että nyt puolen vuoden seurustelun jälkeen olen edelleen epävarma ja pelkään naisen löytävän paremman niinkuin edellisetkin löysivät..

Ensinnäkin.. en ole tällä vastauksella kannustamassa, että kaikki hyvin, jatka samaan malliin, koska selvästikään kirjoittamasi perusteella näin ei asianlaita ole. Mutta tilanne on sikäli lohdullinen, että vika näyttäisi olevan sinussa, ei naisessasi, joten juuri sinä voit asian myös korjata ennenkuin on liian myöhäistä!

Olet vielä suht nuori kaveri ja kun kirjoitit, että nykyinen kumppanisi on vielä sinuakin nuorempi, niin paljon voi tietenkin vielä tapahtua elämässä ja parisuhteessa. Tärkeintä, että pyritte yhdessä kohtaamaan elämää ja teitä ihmisinä muokkaavia asioita ja keskustelette niistä. Muuten elämä vie vääjäämättä aluksi eri suuntiin ja sitä kautta eri osoitteisiin.

Mitä tulee naisten (ellei nyt puhuta ihan teini-ikäisistä tai sen juuri ohittaneista todella nuorista likoista), niin naisille ulkonäkökeskeisyys ei ole yleistäen ihan niin korostunutta kuin monille miehille vaan naiset arvostavat meissä miehissä monia muitakin ominaisuuksia. Asian voi myös tiivistää niin, että kun nainen on sinut jo kertaalleen todennut ulkoisesti "riittävän komeaksi", niin en oikein jaksa uskoa, että suhteenne enää ulkonäöllisiin seikkoihin kariutuisi. Tältä osin huolesi on mitä luultavimmin täysin turha! Kirjoitit, että tyttökaverisi on näyttävä ja kaunis... tällaiset naiset saavat huomiota enemmän päivässä kuin sinä (oletettavasti) kuukaudessa/vuodessa vastakkaiselta sukupuolelta, joten tällaiseen luonnonlakiin on turha hirttäytä millään tavalla kiinni henkisesti.. olla epävarma tai mustasukkainen. Jos hän olisi halunnut jonkin muun, hänellä olisi ollut siihen lukuisia mahdollisuuksia. Mutta hän halusi yrittää juuri sinun kanssasi!

Nimittäin enemmän kuin ulkonäköseikkoihin, homma voi todellakin päättyä siihen, että epävarmuutesi jatkuu ja syvenee. Naiset vaistoavat tämän sisäsyntyisesti. Epävarmuus, ylikorostunut miellyttämisen halu, tossukkamaisuus tai janan toisessa äärilaidassa kontrollointi, uhkailu, pahimmillaan agressiivisuus jne... eivät ole abribuutteja, jotka ylläpitävät (tervehenkisen) naisen kiinnostusta jatkaa parisuhteessa. Edellä kirjoitettu ei todellakaan kannusta käyttäytymään välinpitämättömästi (sillä sekin on virhe) tyttökaveriasi kohtaan, mutta naiset arvostavat sitä, että sinulla on myös oma tahto ja elämä. Tavallaan näet vaivaa, että olet valmis sovittamaan tyttökaverisi tarpeet (edelleen...tiettyyn rajaan asti..) muuhun elämääsi.. se saa kokemaan, että välität juuri hänestä. Sinulla on iso etu siinä, että koet olevasi sosiaalisesti lahjakas joten käytä sitä taitoa. Kirjoitit itse, että luultavasti tämä puoli oli se, mikä sai tyttökaverisi kiinnostuksen heräämään, joten älä heitä sitä romukoppaan, vaan vie "peliä" eteenpäin vahvuuksiesi kautta (en viittaa pelimiesteorioihin, vaan näin lätkäpalstalla ihan vaan jääkiekkoon..)

Eipä muuta kuin yrityksen ja erehdyksen kanssa eteenpäin.. toivottavasti saatte homman toimimaan!