Ensimmäiseksi, vaikka viestihistoria on kovin ohut, niin palstaa on tullut seurattua aktiivisesti useita vuosia..
Mutta, itse ketjun asiaan.
Itse taistelen tällä hetkellä omassa mielessä kahden naisen välillä. Toinen on ex-avovaimo. Ero tuli noin 8 vuotta sitten. Molemmat olimme nuoria. Seurustelu oli alkanut ylä-asteiässä ja jatkunut siitä yhteiseen asuntoon ja parin vuoden yhdessäolon jälkeen tuli melko yksipuolinen ilmoitus siitä, että tämä juttu on nyt ohi ja katsellaan elämää mielummin molemmat omilta tahoiltamme. Itse en tästä kovin mieluissani ollut. Varsinkin kun tuntui, että kyseessä oli "se ainoa rakkaus".
Pikakelaus nykyhetkeen. Tässä välissä olemme olleet em. ex-avovaimon kanssa olleet enemmän tai vähemmän yhteydessä ja molemmat tuntevat vetoa toiseen. Itse olen ihan hyväpalkkaisessa työssä ja exä tekee töitä sieltä mistä saa, koulutusta kuitenkin löytyy, mutta töitä ei..
Nykyään seurustelen uudessa suhtessa ja yhteistä historiaa löytyy jo lähemmäksi 6 vuoden verran. Asuntolaina otettuna, itse olen vakituisesti töissä, avovaimo opiskelee edelleen. Nykyisen avovaoimon työtilanne on loistava ja muutenkin arki sujuu ilman suurempia ongelmia. Ja nykyisellä avovaimolla on työtilanne loistava ja ei tarvitsisi miettiä tarvitseeko ottaa nauta-sikaa vai taattua naudan jauhelihaa.
Kuitenkin jatkuvasti itsellä on sellainen fiilis, että pitäisi katsoa tuo aikaisemmin menetetty kortti. Olemme keskustelleet tästä exän kanssa ja päätyneet jossain määrin yhteisymmärykseen siitä, miksi homma meni joskus aikoinaan reisille.
Ulkopuolisesti katsottuna ei olisi mitään järkeä vaihtaa, tai sanoa irti tätä nykyistä juttua, mutta kun pari kertaa on tuo exä nähtyä viimeaikoina, niin heti tuntuisi löytyvän se joku "juttu" minä takia olisi valmis vaihtamaan Bemarin Ooppeliin ja olisin tähän vaihtoon täysin tyytyväinen.