Naisasiat

[Sanainen arkku]

Ehkä sitä muutamalla muullakin termillä pystyy itseään ilmaisemaan, mutta joo on totta että kun joku kysyy mitä mulle kuuluu - siis haluaisi kunnon vastauksen, niin en mä siihen oikein mitään osaa vastata muuta kuin "eipä juuri mitään, sitä samaa kun aina". Pitänee alkaa pohtimaan että mikäs mies tässä oikein ollaan ja miksi.

Toki on syytä muistaa aina, että ehjän korjaamisessa on omat riskinsä. Sen kuitenkin uskallan luvata, että niin hyvät kuin huonotkin hetket tuntuvat todemmalta ja elämä elämämmältä sekä kanssaihmiset kiinnostavimmilta (ei pelkästään parisuhdemielessä) kun tunne-elämä on vahvaa.

Jos jostain alkaa kaivautua voimakkaita negatiivisia tunteita, niin voimakkaita että ne tekee mieli realisoida teoiksi, on syytä hakea apua.

Nämä on sitten täysin keittiöpsykologin ja pienten lasten ammattilaisen jargonia.

Onnellisuutta elämääsi!

 

[Prof. Puck]

Laatikkoleikki voi olla hauskaa ajankulua. Vaan jotta laatikkoleikkisi voisi olla todellisella pohjalla, sinun tulisi kertoa omat rekordisi asiassa...

...Tästäpä aasinsilta myös erääseen vakavaan ja fataaliin puutteeseen kirjoittamassasi. Koko sepustuksessa et mainitse sanallakaan saanaa rakkaus.

...En elämänkokemuksellani kertakaikkiaan kykene löytämään yhtä tai kahtakaan ainoaa kaavaa syvän ja hyvän suhteen syntymiselle. Länsimainen parisuhdeliturgia, jokaiselle on jossain se oikea, menee minunmielestäni niin, että maailmassa jokaisella on miljoonia oikeita, kenen kohdalla älyät asian...

Rakkaus on tarkoitettu naisille ja henkisesti keskenkasvuisille mammanpojille...

No ei vaiskaan... paljon hyviä kommentteja nostit esille, jos nyt kaikkia edes ymmärsin ainakaan tavalla, mitä niillä tarkoitit... Tarkkanäköisesti kuitenkin poimit sellaisen mainitsematta jääneen "pikkuseikan" jota erehdyin pitämään ikäänkuin itsestäänselvänä, mutta jota se ei tietenkään ole. Jos ei kipinää ja kemioiden kohtaamista löydy, niin siinä eivät tietenkään mitkään keinot auta, vaikka "paperilla" nainen olisi kuinka täydellinen. Tämä voisi olla se perustuksen neljäs kulmakivi, mysteerilaatikko... On minulle(kin) niin käynyt.. tavannut naisia jotka ovat tuntuneet kaikin puolin "täydellisiltä", mutta joka eivät vaan ole tuntuneet "oikealta"... joiden kanssa kipinä on puuttunut ja kemiat eivät ole kohdanneet.

Rakkaus on sitten hiukan syvällisempi ja enemmän aikaa vaativa juttu, jota en lähtisi ihastumisen tunteeseen kovin helposti sotkemaan. Jotain sellaista, joka rakentuu ajan kanssa. Mutta joo, en väitä omaavani ainoaa totuutta näissäkään asioissa. Sillä mennään, mikä itsestä tuntuu oikealta ja hyvältä. Ei noi laatikkoleikit kuitenkaan miksikään sitä mielipidettäni muuta, että vaikea olisi sellaisen kanssa yhdessä olla, joka ei noiden em. kategorioiden osalta vaatimuksia täytä ja se oli yksi syy, mikä antoi kimmoikkeen listaukseni raapustamiseen tänne. Sen mitä tähän ikään mennessä on havainnoinut ja oppinut on, että yllättävän moni on valmis tekemään vääränlaisia kompromisseja parisuhdetta muodostaessaan, kuka mistäkin syystä; yksinäisyyttä, laiskuutta, ajattelemattomuutta tai siksi kun on niin korviaan myöten ihastunut/rakastunut, että järki on jäänyt takin mukana narikkaan baarista poistuessa... Ikäänkuin myy liian halvalla itselleen oleellisen tärkeitä arvoja ja periaatteita. Ja valitettavan suurin osa sellaisista suhteista päätyy eroon, ennemmin tai myöhemmin. Niin se päätyi itsellänikin.

Tällaisia listauksia ei tule kuitenkaan sekoittaa täydellisyyden tavoitteluun (...kun mikään ei kelpaa syndrooma..) tai vielä vähemmän liian helposti periksi antamiseen, varsinkin kun parisuhteessa jo on. Täydellistä ihmistä en ole vielä tavannut ja tuskin tapaankaan, itseni (erityisesti) mukaanlukien, joten sellaisesta lienee hyödyntöntä metsästää tai odottaa toimitettavaksi kotiovelle. Olen myös sitä mieltä, että tätänykyä ihmiset luovuttavat - niin parisuhteessa kuin vähän kaikessa muussakin - liian helposti. Ei se aina vaihtamalla parane; varsinkaan jos eroon johtaneita syitä (varsinkin itsessä) ei suostu analysoimaan, tunnustamaan ja muuttamaan.

Jos yhtään oikein tulkitsin sanomaasi, sinun yhtenä teesinä on, että ihastuminen johtaa rakastumiseen ja sen jälkeen kyse on enemmän tai vähemmän rankasta duunintekemisestä parisuhteen eteen, Kuten myös siitä, että on itse (kumppanin lisäksi) valmis siihen... eli ajoitus on oikea? Periaatteessa juuri tällä tavalla ajattelin aikuisiän ensimmäiset 20 vuotta itsekin, enkä vieläkään kiellä ajatuksen mielekkyyttä tai sen toimivuutta sen monilta osin. Olen vaan tullut - sen lisäksi - myös siihen johtopäätökseen, että jos parisuhteen kulmakivet eivät ole vahvoja (vaikkapa nuo kolme mainitsemaani tuolla kemia-boksilla vahvistettuna..), on suhdetta turhaan alkaa edes rakentaa pidemmälle... kohti sitä rakkautta. Kyllä niitä haasteita riittää muutenkin.

En ihan ymmärtänyt, miten oman rekordini (mitä lienee se tarkoittaakaan..) kertominen tässä asiassa auttaisi tai veisi keskustelua eteenpäin? Mutta raapustetaan nyt jotakin;

Mikäli kumppanin - tässä tapauksessa naisen - ulkoinen olemus ei viehätä, niin kyllä siinä antaa jo pahasti kiinnikurottavaa ihan ensimetreillä. Pinnallista tai ei, mutta hyvä seksi - myös sen alkukiiman jälkeen - kantaa yllättävän pitkään pinnalla silloinkin, kun parisuhteessa menee muuten hiukan heikommin. Vastaavasti jos toisen jutut, kiinnostuksenkohteet ja mielipiteet vituttavat päivittäin, on sillä aika iso vaikutus parisuhteen hyvinvoinnille tai sille kuinka viehättävänä toisen kokee. Ei toimisi omalla kohdalla edes alusta vähää, jos en osaisi arvostaa kumppanini älykkyyttä tai huumorintajua... Kolmas mainitsemani asia.. elämänarvojen edes jossain määrin vastaavankaltaisuus on näistä kolmesta ehkä se harmaimmalla alueella oleva, mutta kuten jo aiemmassa viestissä totesin, oma pitkä parisuhde kariutui lopulta juuri siihen, tai sen puutteeseen, ilman mitään riitaa, dramatiikkaa tms. Tietynlainen rakkaus - kunnioituksesta nyt puhumattakaan - on edelleen jäljellä exää kohtaan ja tulee säilymään varmaan hamaan tulevaisuuteen, mutta yhteen en enää haluaisi palata elämänarvojen erilaisuuden vuoksi. Tiedän mihin se tulisi taas johtamaan.. sillä ei ne perimmäiset syyt sieltä minnekään ole poistuneet, vaikka kumpikin meistä myös omat virheemme olemme jo kykeneet tunnistamaan ja tunnustamaan. Myönnän kyllä, että jossain määrin erilaisuus voi olla parisuhdetta rikastuttava ja jopa kehittävä asia, mutta jos toinen on marsista ja toinen venuksesta (sorry latteus..), niin ei siitä yleensä tule hevon helvettiä pidemmän päälle.

Minulla on teini-iän kokeilujen jälkeen takana yksi pitkä (15+) vuotta parisuhde, sen jälkeen jokunen vuosi lyhyitä suhteita ja "suhteita" enemmän kuin tänne kehtaa edes kirjoittaa. Nykyisen puolisoni tapasin kuutisen vuotta sitten ja siitä lähtien olemme yhdessä olleet. Kun kaksi voimakastahtoista ihmistä muodostaa parisuhteen, ei aina voi pieneltä räiskynnältä välttyä, mutta koko ajan on ollut sisäinen varmuus siitä, että tämä on se oikea.. se josta ei halua luopua. Ja kyllä... rakkauden lisäksi kaikki kolme "laatikkoa" täyttyvät jopa yli suuruudenhullujen odotusteni.

Lisätään vielä loppuun, että epäonnistuttuani (kyllä, näin minä se koin..) ensimmäisessä avioliitossani, kynnys oli hemmeitn korkealla sitoutua uuteen suhteeseen. Tuona aikana tuli läpikäytyä koko joukko suhteitä erittäin viehättävien naisten kanssa, joista osan kanssa homma olisi saattanut toimiakin, jos ajoitus olisi ollut oikea. Itse en vain ollut vielä tuolloin valmis antamaan edes mahdollisuutta uudelle (vakavalle) suhteelle. Syitä oli monia... mutta en ole kovinkaan vakuuttunut siitä, että tarvitsin noista välisuhteita "päästäkseni jaloille". Itse asiassa joskus on ollut huono fiilis sen suhteen, että satutin joitakin noista naisista sitoutumiskammollani, vaikken ketään halunnutkaan loukata ja olin kaikille rehellinen ihan alkumetreistä alkaen. Se mitä oikeasti tarvitsin, oli aikaa toipua avioerosta ja siihen johtaneista syistä. Eli kuten kirjoitit.. ajoitus ei ollut kohdillaan vielä tuolloin!

 

[pettter]

Miten jengi voi koko ajan muistaa että ne seurustelee ja oikeastaan mitä sillä on väliä kun ei noita juttuja silleen mieti? Parisuhteessakin tuli usein se ai niin toikin on olemassa -fiilis kun vaikka kännykkään piippas tekstiviesti. Ja miettikää jos jossain olis mahdollista saada vaikka pimppaa niin rupeaako siinä tilanteessa kelaamaan että hetkinen, oliks mulla joku mököttelijä jossain. No ei.

Ja naisten etsiminen on just ton takia tosi hankalaa. Esimerkiksi jossain tinderissä jos tulee viesti niin sitä miettii että vastaa illalla tai huomenna, mutta harvoin sit enää muistaa. Muutaman päivän päästä saattaa tulla uudestaan ja taas sama juttu. Sit muutaman viikon tai vaikka kuukauden päästä saattaa kännissä taas innostua tinderistä, mutta ei niitä muijia välttämättä enää nappaa. Toi on toistunut varmaan sata kertaa. Selvänä sitä ei yleensä edes muistakaan mitä kännissä on tullut sille joskus höpöteltyä.

Joku kyllä olis kiva löytää, mutta kun ei jaksais koko aikaa miettiä noita juttuja tai siis just jotain tiettyä naista eikä varsinkaan näpytellä mitään viestejä. Vielä vähemmän jaksaa puhua puhelimessa just samalla hetkellä kun se toinenkin haluais. Hitto parisuhteessakin just toi alkoi ahdistamaan kun sillä oli tapana soittaa joka hemmetin ilta ja sitten sitä vaan stressaantuneena tuijotteli kelloa. Kaljaakaan ei viitsinyt vetää kuin jonkun 6-päkin ennen puhelua ja siinäkin sitten koitti keksiä jonkun tekosyyn ettei tarvitsisi jutella kuin 5 min.

Jätkien kanssa ei ole tota ongelmaa kun niiden kanssa voi jutella mielenkiintoisista asioista. Naisten kanssa pitäis heittäytyä BB-Nikon tasolle ja kuunnella sen turhia lurituksia, ellei se sitten ole joku hippi tai ns. poikatyttö. Sellaisen kanssahan vois olla kaverikin kun sä et koko aikaa mieti sitä vaan kävelevänä pilluna vaan sillä on myös muuta annettavaa.

 

[BileTooth]

Jätkien kanssa ei ole tota ongelmaa kun niiden kanssa voi jutella mielenkiintoisista asioista. Naisten kanssa pitäis heittäytyä BB-Nikon tasolle ja kuunnella sen turhia lurituksia, ellei se sitten ole joku hippi tai ns. poikatyttö. Sellaisen kanssahan vois olla kaverikin kun sä et koko aikaa mieti sitä vaan kävelevänä pilluna vaan sillä on myös muuta annettavaa.

Nykyhippejä en suosittele. Ne on raskaita ihmisiä ja varmaan vaatii kumppaniltaankin aktiivista kiinnostusta samoihin hömpötyksiin. Pian löydät itsesi syömästä orgaanisia homeopaattisia luontaistuotteita ja etsimästä kundaliniasi suitsukkeiden palaessa. Joku aito 70-luvun hippi olisi varmaan ihan jees. Poikatyttöä suosittelen, kunhan se osaa tarpeen tullen, mutta vain silloin tällöin, olla myös sopivan naisellinen.

Linkki vie wikipediaan.

 

[Tinke-80]

Tuli sitten eilen illalla tehtyä tyttöystävän kanssa sellainen päätös että muutan hänen luokseen. Tänään irtisanoin oman vuokra-asuntoni ja vähitellen alan tuomaan osaa kamoistani tänne. Kiitos Tinderille hyvästä matchistä.

-Tinke

 

[pernaveikko]

Tuli sitten eilen illalla tehtyä tyttöystävän kanssa sellainen päätös että muutan hänen luokseen. Tänään irtisanoin oman vuokra-asuntoni ja vähitellen alan tuomaan osaa kamoistani tänne. Kiitos Tinderille hyvästä matchistä.

Onnea matkaan! Juuri tuossa pari päivää sitten mietin, että uusi kämppäni on oikein hyvä ja riippumatta tytöstä, niin ainakaan vuosiin ei muuteta kenenkään kanssa yhteen.

Noin muuten kiitos Tinderille hyvästä mätsistä, mutta oma kämppä pitää olla.

 

[pettter]

Joo oma kämppä pitää olla tai ainakin joku pakoluukku / poikamiesboxi mihin pääsee rauhassa kaljottelemaan jos toinen vaikka mököttää tai muuten vaan sen naama kyllästyttää. Ja toisen kanssa asuessa pitäis kuitenkin kommunikoida aina jotenkin ja esimerkiksi tänään en ole vielä halunnut tehdä niin. Ja vaikuttaa se omaan käyttäytymiseenkin tosi paljon ettei ole yksin.

Joo yli kymmenen vuotta seurustelin ja siitä neljä kuukautta asuttiin yhdessä tai siis tietty usein oltiin yhdessä, mutta toi oli niin ettei mulla ollut omaa kämppää ja se oli yhtä helvettiä. Pari kertaa tein niin että illalla hain repullisen kaljaa ja tuolla Herttoniemen kallioilla pussikaljottelin koko yön ja odottelin että tulee aamu kuusi reikä reikä että se lähtee töihin ja mä pääsen himaan. Silloin oli pieni kämppä eikä se kummallekaan olis ollut kivaa olla yhdessä just silloin. Miksi ihmeessä silloinkin pitäis olla yhdessä? Tonne rappukäytäväänkin menin parina yönä kun se mökötteli tai jotain.

Ei kait miehillä ole mitään luonnollista tarvetta tai halua olla kotona aina jonkun naisen kanssa. Tietty meillä on vaikka mitä tarpeita ja haluja, mäkin lässyttelin muijan kanssa kuin mikäkin pikkuvauva, ettei siis ole mitään etten viitsisi sanoa jotain tai että muuten vaan puhuihin jotain, mutta tossa jutussa on hirveästi huonoja juttuja, mihin ei haluaisi suostua. Tietenkin elämässä ja joka asiassa on hyvät ja huonot puolet, mutta just tossa jutussa voi valita myös vain ne hyvät.

Ja sit sekin että moni nainen jotenkin olettaa että pitäisi nukkuakin lähestulkoon kiinni toisessa.

 

[pettter]

Siis oliko se tyttö enkeli? Ei ainakaan näkynyt siipiä. Tai oliko se edes totta vai unta vaan? Keksinkö mä koko jutun. Hirveissä promilleissa olin ne päivät. Itku silmässä kerroin huolehtimisesta. Mä kohtasin maailman ihanimman. Ainakin muistoja on ja kamerassa kuvia. Ei saatana että tuli tarpeeseen, just mitä kaipasinkin. Mä olen mies ja mä olen ihminen.

 

[Palstalegenda]

Mä kohtasin maailman ihanimman. Ainakin muistoja on ja kamerassa kuvia. Ei saatana että tuli tarpeeseen, just mitä kaipasinkin. Mä olen mies ja mä olen ihminen.

Rikkinäisyytesi, rakkaudenkaipuusi ja oikean elämän puuttumisen vuoksi olet kehittänyt tuttipulloksi oluen juomisen.

Juonpa kyllä itsekin toisinaan, mutta eihän sitä renkiä isännäksi passaa päästää.

#HuomennaSaunailta

 

[pettter]

Siis ei löydy sanoja. Viime yönä tuli kolmas naiskohtaaminen kahteen viikkoon kun jollekin pubiruusulle menin. No ei kännissä seisonut, mitä sitten häh.

Äkkiä lotto sisään. Ja hiljaa panomies siinä ylempänä.

 

[pettter]

Kannattaa hommata esim. Cialis avuksi tuohon, ei jää kännistä kiinni panemiset enää. Muijatkin kelaa et oot terve kun seisoo vaikka olis ihan sekaisin.

On mulla Sildenafil Pfizeriä. Tallinnan viihdekäyttöön ostin. En kyllä ole pahemmin käyttänyt. Mutta eilen olin aika naamat. Sellaiset räkäläkännit vedin, en keskustan baarien kännejä. Ja lähtiessäkin olin jo runkannut mulkkuni vereslihalle.

 

[Stevie]

On mulla Sildenafil Pfizeriä. Tallinnan viihdekäyttöön ostin. En kyllä ole pahemmin käyttänyt. Mutta eilen olin aika naamat. Sellaiset räkäläkännit vedin, en keskustan baarien kännejä. Ja lähtiessäkin olin jo runkannut mulkkuni vereslihalle.

Sä olet vissiin jättänyt Tallinnan tytöt nyt kokonaan huomioimatta ja pysytellyt pelkästään kotimaisissa vai kuis ?
Välillä parisuhteessa olevana kaipaa niitä aikoja, kun sai rauhassa ottaa kuppia ja katsella matseja viikonloppuisin.

 

[pettter]

Sä olet vissiin jättänyt Tallinnan tytöt nyt kokonaan huomioimatta ja pysytellyt pelkästään kotimaisissa vai kuis ?
Välillä parisuhteessa olevana kaipaa niitä aikoja, kun sai rauhassa ottaa kuppia ja katsella matseja viikonloppuisin.

Joo en kait mä siellä ole moneen vuoteen käynyt naisissa. Maksullisissa viimeksi tammikuussa Gdanskissa ja sitä ennen viime vuoden syyskuussa samassa paikassa. Tammikuussa meen Prahaan ja pitää miettiä jos siellä kävis. Onhan se ihan erilaista kun ei joudu miettimään sitä toista siinä. Toteutat vaan itseäsi.

Mut mitä ihmettä sun nyt sit pitää viikonloppuisin tehdä jos et matseja saa katsella rauhassa? Jos siis vaan haluat katsella, tai mitä tahansa. Tietty tytöllä on kans omat jutut mitä haluaa plus lisäksi ne teidän yhteiset.

 

[Stevie]

Joo en kait mä siellä ole moneen vuoteen käynyt naisissa. Maksullisissa viimeksi tammikuussa Gdanskissa ja sitä ennen viime vuoden syyskuussa samassa paikassa. Tammikuussa meen Prahaan ja pitää miettiä jos siellä kävis. Onhan se ihan erilaista kun ei joudu miettimään sitä toista siinä. Toteutat vaan itseäsi.

Mut mitä ihmettä sun nyt sit pitää viikonloppuisin tehdä jos et matseja saa katsella rauhassa? Jos siis vaan haluat katsella, tai mitä tahansa. Tietty tytöllä on kans omat jutut mitä haluaa plus lisäksi ne teidän yhteiset.

Ok mä käsitin väärin nuo sun päiväristeilyt.
No välillä jotain kissanristiäisiä tms. viikonloppuisin.

 

[Hippi Hiiri]

@Takiainen

Eiköhän se lähde uudelleen kävelemään, kun mieleen palautuu taas ne vittumaiset piirteesi, joiden takia halusi erota. Pari viikkoa olisi varmaan ihan kivaa.

Miksi ylipäänsä haluat olla siihen missään yhteydessä?

 

[heavylutaa18]

Exä on nimenomaan exä ihan syystä.

 

[MacRef]

Ei se vaihtamalla parane, jos nykyinen ei ihan riivinrauta ole.

 

[pettter]

Eiköhän se lähde uudelleen kävelemään, kun mieleen palautuu taas ne vittumaiset piirteesi, joiden takia halusi erota. Pari viikkoa olisi varmaan ihan kivaa.

Juurikin näin.

Pikakelaus nykyhetkeen. Tässä välissä olemme olleet em. ex-avovaimon kanssa olleet enemmän tai vähemmän yhteydessä ja molemmat tuntevat vetoa toiseen. Itse olen ihan hyväpalkkaisessa työssä ja exä tekee töitä sieltä mistä saa, koulutusta kuitenkin löytyy, mutta töitä ei..

Nykyään seurustelen uudessa suhtessa ja yhteistä historiaa löytyy jo lähemmäksi 6 vuoden verran. Asuntolaina otettuna, itse olen vakituisesti töissä, avovaimo opiskelee edelleen. Nykyisen avovaoimon työtilanne on loistava ja muutenkin arki sujuu ilman suurempia ongelmia. Ja nykyisellä avovaimolla on työtilanne loistava ja ei tarvitsisi miettiä tarvitseeko ottaa nauta-sikaa vai taattua naudan jauhelihaa.

Kuitenkin jatkuvasti itsellä on sellainen fiilis, että pitäisi katsoa tuo aikaisemmin menetetty kortti. Olemme keskustelleet tästä exän kanssa ja päätyneet jossain määrin yhteisymmärykseen siitä, miksi homma meni joskus aikoinaan reisille.

Ettei vaan liittyisi tuohon ahneuteesi? No ei varmaan, mutta parikin kertaa hörähdin kun rahasta tai koulutuksista koko ajan puhuit.

 

[Leelian Lepotuoli]

Ensimmäiseksi, vaikka viestihistoria on kovin ohut, niin palstaa on tullut seurattua aktiivisesti useita vuosia..

Mutta, itse ketjun asiaan.

Itse taistelen tällä hetkellä omassa mielessä kahden naisen välillä. Toinen on ex-avovaimo. Ero tuli noin 8 vuotta sitten. Molemmat olimme nuoria. Seurustelu oli alkanut ylä-asteiässä ja jatkunut siitä yhteiseen asuntoon ja parin vuoden yhdessäolon jälkeen tuli melko yksipuolinen ilmoitus siitä, että tämä juttu on nyt ohi ja katsellaan elämää mielummin molemmat omilta tahoiltamme. Itse en tästä kovin mieluissani ollut. Varsinkin kun tuntui, että kyseessä oli "se ainoa rakkaus".

Pikakelaus nykyhetkeen. Tässä välissä olemme olleet em. ex-avovaimon kanssa olleet enemmän tai vähemmän yhteydessä ja molemmat tuntevat vetoa toiseen. Itse olen ihan hyväpalkkaisessa työssä ja exä tekee töitä sieltä mistä saa, koulutusta kuitenkin löytyy, mutta töitä ei..

Nykyään seurustelen uudessa suhtessa ja yhteistä historiaa löytyy jo lähemmäksi 6 vuoden verran. Asuntolaina otettuna, itse olen vakituisesti töissä, avovaimo opiskelee edelleen. Nykyisen avovaoimon työtilanne on loistava ja muutenkin arki sujuu ilman suurempia ongelmia. Ja nykyisellä avovaimolla on työtilanne loistava ja ei tarvitsisi miettiä tarvitseeko ottaa nauta-sikaa vai taattua naudan jauhelihaa.

Kuitenkin jatkuvasti itsellä on sellainen fiilis, että pitäisi katsoa tuo aikaisemmin menetetty kortti. Olemme keskustelleet tästä exän kanssa ja päätyneet jossain määrin yhteisymmärykseen siitä, miksi homma meni joskus aikoinaan reisille.

Ulkopuolisesti katsottuna ei olisi mitään järkeä vaihtaa, tai sanoa irti tätä nykyistä juttua, mutta kun pari kertaa on tuo exä nähtyä viimeaikoina, niin heti tuntuisi löytyvän se joku "juttu" minä takia olisi valmis vaihtamaan Bemarin Ooppeliin ja olisin tähän vaihtoon täysin tyytyväinen.

Ihanko oikeesti vaihtaisit naudan jauhelihan sika-nautaan? Mieti nyt vielä hei.. tarjousjuustot, halpa vesssaperi, puuroa ja tonnikalaa. Kerran viikossa Lidliin. Onks tää se mitä elämältä haluat?

 

[sonnychiba]

Ulkopuolisesti katsottuna ei olisi mitään järkeä vaihtaa, tai sanoa irti tätä nykyistä juttua, mutta kun pari kertaa on tuo exä nähtyä viimeaikoina, niin heti tuntuisi löytyvän se joku "juttu" minä takia olisi valmis vaihtamaan Bemarin Ooppeliin ja olisin tähän vaihtoon täysin tyytyväinen.

Kyllä tuon ymmärtää varsinkin, kun et itse aikaisempaa suhdetta päättänyt, mutta jostain syystä exäsi niin teki....Tekstin perusteella vaihtamisessa ei ole järkeä joten ajattelet todennäköisesti alapäälläsi. Vaihtelu virkistää. Minulle häissäni puhuttiin jostain seitsemännen vuoden kirouksesta, että siinä kohtaa olisi vaikeaa. Onko sinulla nyt näin...

Ohjeeksi antaisin, että ota exään välimatkaa ja yritä unohtaa.

 

[mikse]

Ulkopuolisesti katsottuna ei olisi mitään järkeä vaihtaa, tai sanoa irti tätä nykyistä juttua, mutta kun pari kertaa on tuo exä nähtyä viimeaikoina, niin heti tuntuisi löytyvän se joku "juttu" minä takia olisi valmis vaihtamaan Bemarin Ooppeliin ja olisin tähän vaihtoon täysin tyytyväinen.

Useita vuosia takana ja erottu, erosta nyt kahdeksan vuotta. Exäsi on nuorempana todennut, että kundi on hyvää aviopuolisomateriaalia mutta halunnut itse katsella muuallekin. Sä sitten olet ihan kiltisti ottanut paikkasi vaihtopenkillä ja jäänyt varamieheksi ilman että olisit oikeasti jatkanut eteenpäin. Ehkä turha kysymys, mutta tietääkö nykyinen avovaimosi suht kiinteältä kuulostavasta yhteydenpidostasi exään eli onko exäsi ollut osa teidän yhteistä elämäänne koko ajan?

Joku joskus totesi (varsinkin pitkän suhteen) exän kanssa uudelleen yrittämisen olevan vähän sama kuin työntäisi paskaa takaisin perseeseen.

 

[Trenchtown]

Joku joskus totesi (varsinkin pitkän suhteen) exän kanssa uudelleen yrittämisen olevan vähän sama kuin työntäisi paskaa takaisin perseeseen.

Varsin vulgaaristi ilmaistu, mutta kyllähän tuo ainakin omien kokemuksieni mukaan lähes aina (aina) on totta.

...

Jokainen on tietysti yksilö ja sen myötä ratkaisut ja tapaukset yksilöllisiä. Meikäläistäkin kyllä hiukan ihmetyttää tuo ilmeisen säännöllinen yhteydenpitosi exään. Tai ei siinä mitään, jos homma on puhtaasti kaveripohjalla (näitäkin ihan oikeasti on), mutta jos käytätte iltojanne spekuloimalla yhteenpaluulla ja muistelemalla menneitä, niin väkisinkin tekee mieli kysyä, että tietääkö nykyinen kumppanisi tästä? No ei tietenkään tiedä, tai jos tietää ja se on hänelle ihan ok, niin kyseessä on todella itsevarma ihminen.

Tarjoaisin neuvoksi täällä jo tarjottua "ota etäisyyttä exään". Ole realisti. Teidän juttu loppui aikanaan exän yksipuolisella ilmoituksella ja sinä siirryit kiltisti vaihtopenkille, että jospa sitä vielä joskus pääsisi kentälle. Ihanko oikeasti olet taas vuosien tauon jälkeen muutamaan hajavaihtoon, kunnes taas koutsi kyllästyy ja viltti kutsuu? Ja kyllä, uskaltaisin omalla vähäiselläkin elämänkokemuksella ja teitä tuntematta lyödä vetoa sen puolesta, että se viltti kutsuu ennemmin tai myöhemmin. Ehkä siinä olisi joku pienoinen kuherruskuukausi, jonka aikana vakiokokoonpanon paikka on naulattu sinulle peliesityksistä riippumatta, mutta se kyllä loppuu aikanaan.

 

[pernaveikko]

Teidän juttu loppui aikanaan exän yksipuolisella ilmoituksella

Toki samaa mieltä useimpien tai siis kaikkien kanssa, mutta sinänsä tässä on aavistuksen eri asia. Kyseessä oli teinirakkaus mikä hyytyi siihen, että liian nuorena liian pitkä suhde. Tai mistä minä sen tietäisin, mutta hyvinkin mahdollisesti pelkästään siksi.

Sillä tavalla kävi itsellenikin ja 14 vuoden jälkeen oli jonkunlainen molemminpuolinen kyllästyminen, kun niin nuorena tapasimme. Joskus sitä miettii, että jos olisimme tavanneet vaikka 7-8 vuotta myöhemmin ja siinä olisi vähän jonkun kanssa ehtinyt vaikka kotia leikkiä, niin homma olisi voinut mennä eri tavalla.

Siksi teoriassa toverin voisi olla järkeä kokeilla, mutta mitä sitten, kun kuitenkin menee puihin. Luonnollisesti avovaimo ei tiedä tuosta mitään ja tuohan täyttää jo pettämisen tunnusmerkit vaikka siellä ei pantaisikaan. Kuitenkin tunteita on ja jotain halimista taivas tietää mitä muuta.

 

[Jeffrey]

....

Suhun on nyt iskenyt kalamiehen depressio. Eli kyse on siitä, että se viime hetkellä koukusta karannut elukka on aina ollut isompi, kuin se joka on veneeseen asti noussut. Me koetaan menetykset pahempina kuin saavutukset, vaikka saavutukset olisivatkin jokaisella mittarilla parempia kuin ne menetykset.

Mitä mainitsit tuosta ansiohommasta, nyt lähemmäs kolmekymppisenä ihan viimeisiä piiruja graduun vetelevänä on ollut hienoa huomata kuinka ne kymmenisen vuotta sitten pakit antaneet, yhä sinkkuna olevat ja ilman koulutusta jääneet kärkipään parturikampaajat/puotipuksut ovat alkaneet lähestymään tyylillä "moiii Jeffy, vieläkö muistat mut"....."kyllä mä sun kauluspaidat silittäisin ;) ;)". Muutamaan noista olen käynyt elintäni kastamassa, huomatakseni sen etteivät he enää näytäkkään samalta kuin silloin parikymppisenä.

 

[op777]

Ulkopuolisesti katsottuna ei olisi mitään järkeä vaihtaa, tai sanoa irti tätä nykyistä juttua, mutta kun pari kertaa on tuo exä nähtyä viimeaikoina, niin heti tuntuisi löytyvän se joku "juttu" minä takia olisi valmis vaihtamaan Bemarin Ooppeliin ja olisin tähän vaihtoon täysin tyytyväinen.

Tässä taitaa nyt olla kyseessä klassinen harha ruohon vihreydestä. Oman muijan kanssa vietät arkea, joka on yleensä aika tasapaksua kumppanista riippumatta. Exän kanssa varmaan näet esim. kaljalla/kahvilla tai muuten vapaalla, jolloin tilanteessa on jo ihan ilmapiiristä johtuvaa rennompaa fiilistelyä. Vai arvaanko väärin ja käytte yhdessä esim. siivoamassa exäsi kämppää ja kellaria? Tylsä arki on edessä suhteessa kuin suhteessa, jos se on suhteen huonoin puoli, niin ei kannata missään nimessä vaihtaa.