Naisasiat

[SampoHoitaa]

No suurimalla osalla tuntemastani naisista kuitenkin on suomalainen mies. Mutta ihan vaan mielenkiinosta kysyisin että onko palstatovereilla tietoa että missä maassa/kulttuurissa suomalaisella miehellä ois vientiä?

Usein kyse ei ole niinkään kulttuurista tai maasta vaan enemminkin eksoottisesta viehätyksestä, joka kumpuaa maassa vierailevassa henkilöstä. Toki kulttuurilla on suuri merkitys siinä, kuinka helposti ja nopeasti toosaa irtoaa. Sanoisin kuitenkin, että läsimaisssa maissa etulyönti asema on aina ulkomaalaisilla.

 

[ernestipotsi]

No suurimalla osalla tuntemastani naisista kuitenkin on suomalainen mies. Mutta ihan vaan mielenkiinosta kysyisin että onko palstatovereilla tietoa että missä maassa/kulttuurissa suomalaisella miehellä ois vientiä?

Itseltäni löytyy korealainen tyttöystävä. Olen myös kokeillut paikanpäällä hongkongilaista sekä olisin saanut japanilaista ellei edellinen virke olisi ollut todellisuutta Japanin reissuni aikaan. Huhu kertoo, että myös Taiwanissa ja Singaporessa olisi länkkärillä vientiä. En miellä itseäni mitenkään erityisen hyvännäköiseksi, tosin Itä-Aasian mittapuun mukaan olen sellainen: pitkä, vaaleat hiukset ja siniet silmät. Muuten olen täysi pallinaama.

Paikallisten naisten keskuudessa kiertää huhuja länsimaalaisten isommista vehkeistä. Korealaiset sijoittuivat jossain penisvertailussa maailman toiseksi viimeisiksi, joten siltä kantilta katsottuna ei tarvitse yltää Lenin mittoihin. Ja kyllä, pesät ovat tiukat, söpöt ja sheivaamattomia. Vakavasti puhuen ulkonäköä ja kaapelin pituutta enemmän ulkomaalaisia naisia kiehtoo suomalaismiesten kunnioitus naisia kohtaan. Monissa kulttuureissa nainen on miehen alapuolella ja avioliittoinstituutio luo miehelle omistusoikeuden naiseen. Paikalliset miehet ovat määräileviä ja äärimmäisen mustasukkaisia.

 

[Konson Antti]

Joskus juttelin kauan aikaa festareilla yhden brittisällin kanssa. Jossain vaiheessa puhe kääntyi naisiin ja sanoin, että kannattaa täällä Suomessa rohkeasti lähestyä naisia ja korostaa tuota aksenttia. Sanoi jo huomanneensa saman ja totesi myös saman pätevän toisin päin. Myös minun rallienglantini todennäköisesti toimisi hyvin englannissa. Tiedä häntä, mutta kyllähän se eksotiikka viehättää.

 

[Barcelona]

Kiitos poijat vastauksista. Niihän se on että kukaan ei ole profeetta omalla maallaan ja se ruoho on aida toisella puolella vihreämpää. Turhat tässä on kuitenkaan ihan hirveesti jeesustella kun onhan sitä itsekkin huomannut että kyllä noi ulkomaalaiset naiset mielyttää silmää.

 

[Espen]

Miksi mennä merta edemmäs kalaan kuin voi mennä esimerkiksi Viroon. Ne harvat kerrat kun olen Tallinnan yöelämässä pyörähtänyt, niin seuraa on löytynyt. Koulutettuja ja todella hyvännäköisiä vaaleita naisia. Ovat pommittaneet vielä sähköpostia peräänkin.

Heikäläisten arvoasteikolla pohjoismaalaiset miehet ovat yläkertaa. Osa yökkäilee venäläisille, ja sillekin lienee kai syynsä. Etelä-Eurooppalaiset ovat arvoasteikolla alhaalla afrikkalaisista nyt puhumattakaan, joka on pieni larppausero täkäläiseen kulttuuriin.

 

[Valioyksilö]

Kyseisen artikkelin 32-vuotias lortto-Saara oli huikea.

"Ei vain tuijoteta jostain nurkasta sanomatta mitään vaan tullaan juttelemaan. En tietenkään väitä, että kaikki suomalaiset miehet ovat tuppisuita", Saara sanoo.

Täysin samanlainen nyhjötyskäyttäytyminen on selviö myös suomalaisten naisten keskuudessa. Ei suomalaiseen kulttuuriin vain ole iskostunut sellainen turhan lässyttäminen tuntemattomille. Toki hitaasti tämäkin on muuttumassa. Suomalaisnaiset voisivat alkuun opetella käyttäytymään asiallisesti silloin kun mies lähestyy heitä, vaikka kyseessä ei olisi potentiaalinen seuralainen. Onko jollain muka liikaa kavereita? Liian usein olen nähnyt sen hapannaama-moodin lähtevän päälle. Onko liikaa vaadittu vaihtaa muutama lause ja sitten jatkaa matkaa? Kyse on käytöstavoista ja avarakatseisuudesta!

Palstan naiset voisivat vähän avata tätä käsittämätöntä kuviota. Eikä vedetä sitä tyttöjen ilta-korttia pöytään, koska omaan sen verran pelisilmää, että tiedän milloin on ok mennä juttusille ja milloin ei.

 

[kake619]

Nyt on taas alettu kirjoittelemaan siitä kuinka suomi-neitoja kiinostaa ulkomaalaiset miehet. Ilmeisesti tämä Hesarin juttu pisti taas keskustelun alulle.

Mulla on yksi ulkomaalainen ystävä ja hän aina kehuskeli sillä että Helsingin yössä välillä ei tarvinnut muuta tehdä kuin tilata bisse tiskillä englanniksi niin naikkonen oli hihassa kiinni. Käytiin yleensä yhdessä Molly Malonsissa bailaamassa, ja pakko sanoa että siellä noita ulkomaalaisten miesten perässä olevia naisia riitti. Ja sieltä se mun ulkomaalainen ystävä myös nykyisen avovaimonsa löysi.

No suurimalla osalla tuntemastani naisista kuitenkin on suomalainen mies. Mutta ihan vaan mielenkiinosta kysyisin että onko palstatovereilla tietoa että missä maassa/kulttuurissa suomalaisella miehellä ois vientiä?

Tääkin on aika jännä. Kavereiden kanssa on myös pistetty merkille, että usein kun lähtee vain juttelemaan naiselle niin toinen osapuoli vastailee vain yhdellä sanalla tai tuhahtelee jotain epämääräistä. Kuitenkin samoissa paikoissa saa heti keskustelua aikaiseksi hameväen kanssakin kun lähtee englantia puhumaan, tämä toki edellyttää että pystyy englantia edes auttavasti vääntämään kuulostamatta suomalaiselta.

Huvittavin tapaus mitä itse tiedän, niin nainen joka tuli itse avaamaan keskustelun kuultuaan kaverini tilanneen tiskiltä juotavaa englanniksi, alkoi avautumaan kuinka suomalaiset miehet ovat tuppisuita eivätkä osaa keskustella. Hänestä oli myös todella mukavaa kun baarista löytyi herrasmies jonka kanssa pystyi sivistyneesti juttelemaan. Koko illan kaveri veti tuota roolia (oli maininnut olevansa saksalainen) ja pääsi vielä jatkoillekin naisen luo. Aamulla oli kuulemma mennyt nainen hiljaiseksi kun kaveri vaatteita niskaan vetäessään oli kiittänyt edeltävästä yöstä ja kuitannut itsensä areenalta reilulla savon murteella.

Sanoisin siis, että suomalaisellakin miehellä on vientiä ihan maasta ja kulttuurista riippumatta aina kun keskustelusta saa sen käsityksen että olet ulkomaalainen, ellet nyt satu sitten olemaan helvetin ruma (siis ihan oikeasti ruma, ei mikään pekkaperusjätkä vaan ylimääräinen lerssi keskellä otsaa tms.) tai muuten luotaan työntävän näköinen.

 

[madeOFspade]

Oli tässä vähän juttua erään daamin kanssa jonka kanssa tutustuttiin somen kautta. Tuli koodailtua pari viikkoa ja vaikuttikin ihan hyvältä mimmiltä. Taisin tehdä kuitenkin ison virheen siinä kun ekaa kertaa tavattiin ja neiti oli vahvassa humalassa ja itse olin selvinpäin.
Daami oli todella raskas henkilö humalassa!! :D Tämän jälkeen vielä jatkettiin viestittelyä jonkin aikaa, mutta pikkuhiljaa lopetin koko jutun koska tuo yksi ilta jäi liian vahvasti mieleen.

Tulikohan tehtyä vähän turhan hätiköity päätös kun lopetin koko jutun näkemättä tätä tyttöä edes toista kertaa...Välillä mielessä käy että olisi reilua antaa toinen mahdollisuus, mutta en taida siltikään.

Olkoon tarinan opetuksena itselleni se, että ei kannata tavata ensimmäistä kertaa niin että toinen on kännissä ja itse selvinpäin.

 

[BOL]

Palstan naiset voisivat vähän avata tätä käsittämätöntä kuviota. Eikä vedetä sitä tyttöjen ilta-korttia pöytään, koska omaan sen verran pelisilmää, että tiedän milloin on ok mennä juttusille ja milloin ei.

Milloin sitten sinun näkökulmastasi on sopivaa mennä juttusille täysin tuntemattomille naisihmisille? Mistä tiedät, että kun menet, on juuri oikea ajankohta?

Siitä olen kyllä ihan täysin samaa mieltä, että hyvät käytöstavat pitäisi kuitenkin aina olla. Sen "Kiitos, mutta ei kiitos"-kommentin voi sanoa myös ystävällisesti. Toki moni on sitä mieltä, että oma tilannetaju toimii aina ja että lähestymisyritykset ovat aina kohteliaita, vaikka muut ihmiset olisivatkin eri mieltä.

Vuosien varrella on tullut törmättyä vaikka minkälaisiin lähestymisyrityksiin. Jostain kumman syystä minua lähestyvät usein ne kiltit, itsestään jokseenkin epävarmat ja yleensä ihan tuhannen päissään olevat henkilöt. Tilanteet ovat pääasiassa olleet varsin kiusallisia molemmille osapuolille ja vaikka yrittäisi olla hyvinkin kohtelias ja huomioida, ettei toisen itsetunto saa pakeista kovin traumaattista kolausta, moni ei ole ymmärtänyt suosiolla lähteä, vaan ovat takertuneet siihen kohteliaisuuteen, että sen nyt täytyy merkitä jotakin ja esitän vain, ettei kiinnosta. Ja jossain vaiheessa sitä on pakko jo tylysti huomauttaa, että jatkapas nyt matkaasi. Ehkäpä siksi toisinaan tulee sanottua vähän liiankin tylysti, että ei kiinnosta tai että hetki on totaalisen väärä. Se ei johdu varsinaisesta ilkeydestä, vaan siitä, että kokemusteni perusteella tietynlaisista ihmisistä on vaikea päästä eroon. Jostain käsittämättömästä syystä juuri sellaiset henkilöt lähestyvät minua. Onneksi ei tarvitse kumppania etsiä, sillä kokemieni lähestymisyritysten perusteella olisi varsin haastavaa löytää itselle sopivaa kumppania.

 

[Salama15]

Sen "Kiitos, mutta ei kiitos"-kommentin voi sanoa myös ystävällisesti.

Oliko joku pari / kolme vuotta sitten (kun viimeksi olin itse Cougar Tubessa) viereisen pöydän about kolmekymppisiä blondia ja brunettea piiritteli yksi viisissäkymmenissä ollut herrasmies. Mimmit kyllä antoi mun mielestäni aika selvästi kaverille viestiä ettei nyt oikein ajatukset kohtaa, mutta kaveri oli pirun sinnikäs. Blondi sitten sanoi ihan suoraan, että "sorry nyt, mutta voitko poistua"? Kaveri siitä kohti baaritiskiä ja tilaamaan kuoharipullon näille leideille, sinkkiämpäri sylissä pöytään ja mimmeille, että "ajattelin nyt kuitenkin josko kuohuva maistuisi"? Siihen se brunette, notta "mitäs tämä on, oliko shampanja loppu"? No ymmärsihän tää kaveri vihdoin poistua sen ämpärinsä kanssa...

Itsellä ollut melko mielenkiintoista menoa nyt viikon verran yhden neitokaisen kanssa, kahtellaan josko tulisi jatkokertomusta?

 

[Kirjoittelija]

tämä toki edellyttää että pystyy englantia edes auttavasti vääntämään kuulostamatta suomalaiselta.

Tässä on sellainen ongelma, että englantia varsin hyvinkin osaava suomalainen kyllä puhuu englantia suomalaisella aksentilla.

Koko illan kaveri veti tuota roolia (oli maininnut olevansa saksalainen) ja pääsi vielä jatkoillekin naisen luo.

Kyllä tuollaisen vedätyksen onnistuminen edellyttää myös sitä, että kyseinen nainen ei haltsaa englantia kovin hääppöisesti. Tai sitten kaverisi täytyy olla todellinen lingvistinen lahjakkuus, jos onnistuu uskottavasti vetämään koko illan saksalaisella aksentilla siten, että se menee läpi englantia kunnolla osaavalle suomalaiselle.

 

[iibor]

Tässä on sellainen ongelma, että englantia varsin hyvinkin osaava suomalainen kyllä puhuu englantia suomalaisella aksentilla.

Sen enempää itseäni kehumatta, mutta kyllä mua on ihan kanadalaiseksi luultu ja tämän virhearvion tekivät.....no.....kanadalaiset.

Lisäksi tunnen muutamia, jotka puhuvat täydellistä jenkkienglantia vaikka eivät ole jenkeissä asuneet, tyttöystävä on yksi näistä. Että kyllä suomalaiset osaavat myös ilman suomiaksenttiakin puhua englantia. Toki monella se aksentti on, mutta sehän ei mikään huono juttu ole. Joku tutkimus joskus olikin, että suomalaisten kielioppi ja sanojen ääntäminen englannin kielessä on Euroopan parhaimmistoa.

 

[chauron]

Suomessa vallitsee jostain kumman syystä käsitys, että aksentti on pahasta. Etenkin rallimies-englantia katsotaan jostain syystä pahasti, eikä syynä edes ole vähäinen sanavarasto vaan lausuminen.

Totuus kuitenkin on, että ketään ei kiinnosta se miten sanat lausutaan kun niistä saa selvää. Aksentti nähdään päin vastoin rikkautena.

 

[pernaveikko]

Suomessa vallitsee jostain kumman syystä käsitys, että aksentti on pahasta. Etenkin rallimies-englantia katsotaan jostain syystä pahasti, eikä syynä edes ole vähäinen sanavarasto vaan lausuminen.

Totuus kuitenkin on, että ketään ei kiinnosta se miten sanat lausutaan kun niistä saa selvää. Aksentti nähdään päin vastoin rikkautena.

Suomalaiset eivät muutenkaan uskalla puhua, koska pelkäävät sen menevän väärin. Se taas johtuu siitä, että koulussa kielioppia painotetaan aivan liikaa, vaikka tarkoitus olisi kai oppia käyttämään kieltä.

 

[julle-jr]

Suomessa vallitsee jostain kumman syystä käsitys, että aksentti on pahasta. Etenkin rallimies-englantia katsotaan jostain syystä pahasti, eikä syynä edes ole vähäinen sanavarasto vaan lausuminen.

Totuus kuitenkin on, että ketään ei kiinnosta se miten sanat lausutaan kun niistä saa selvää. Aksentti nähdään päin vastoin rikkautena.

Suomessa luullaan, että kaikki suomalaisuuteen liittyvä on huonoa. Näin ollen suomalaista aksenttiakin pidetään automaattisesti pahana, vaikka tosiaankin on samantekevää millä aksentilla sitä kieltä puhuu. Paitsi että intialaisten puhuma englanti kuulostaa pääosin helvetin hirveältä.

 

[Kirjoittelija]

Suomessa luullaan, että kaikki suomalaisuuteen liittyvä on huonoa. Näin ollen suomalaista aksenttiakin pidetään automaattisesti pahana, vaikka tosiaankin on samantekevää millä aksentilla sitä kieltä puhuu.

Se ei nyt minulla todellakaan ollut pointti. Eihän kukaan ihminen puhu mitään kieltä ilman aksenttia. Pointti oli se, että suomalaisen ja saksalaisen kyllä erottaa toisistaan, kun ne puhuvat englantia. Ja jos joku väittää puhuvansa "täydellistä jenkkienglantia", vaikkei ole asunut Amerikassa päivääkään eikä kasvanut ympäristössä jossa puhutaan amerikanenglantia, silloin taitaa itseluottamus olla epäsuomalaiseen tapaan vähän liiankin korkealla. Toki joku Suomen korismaajoukkueen Gerald Lee Jr. puhunee melko sujuvaa jenkkienglantia, vaikkei ilmeisesti ole USA:ssa koskaan asunut, mutta siihen on aika looginen syy.

 

[kiwipilot]

Suomalaiset eivät muutenkaan uskalla puhua, koska pelkäävät sen menevän väärin. Se taas johtuu siitä, että koulussa kielioppia painotetaan aivan liikaa, vaikka tarkoitus olisi kai oppia käyttämään kieltä.

Se on juuri näin. Aikanaan ulkomaille muuttaessa meni hetki jos toinenkin kunnes uskalsin antaa palaa ja kanssakäyminen alkoi luistamaan. Paikallisia - kiwejä - ei kiinnostanut hevon whitun vertaa kielioppi.

Sitten hieman humble bragia: Kahdesti on luultu amerikkalaiseksi - kerran Frankfurtin lentokentällä tax freessä asioidessani ja kerran uusiseelantilaisessa ravintolassa. Pari kuukautta takaperin pidin tunnin kierroksen duunipaikalla yhdelle irlantiselle sekä parille sakemannille. Homman lopussa irkku kysyi oletko paikallisia. Vastasin että en kun olen Pohjois-Suomesta kotoisin. Nainen katsoi hieman hitaasti ja tarkensi luulleensa ääntämisen perusteella minua englantilaiseksi. Silloin kyllä hiveli itsetuntoa.

 

[Kirjoittelija]

Paikallisia - kiwejä - ei kiinnostanut hevon whitun vertaa kielioppi.

Jos olisit kertonut niille, että arastelet puhumista suomalaisen aksenttisi vuoksi, olisivatkohan ne todenneet että "kiwiäkin kiinnostaa"?

 

[kiwipilot]

Jos olisit kertonut niille, että arastelet puhumista suomalaisen aksenttisi vuoksi, olisivatkohan ne todenneet että "kiwiäkin kiinnostaa"?

Niin, vietin maassa lähes pari vuotta ja tämä tapahtui erillisellä reissulla, maassa asustelujeni jälkeen. Pässimpikin tajuaa - kuten ilmeisen epäselvästi mainitsin - että alussa vedettiin ihan rallienglannilla. Pahoittelut jos ilmaisuni oli liian epäselvää Kirjoittelijalle.

 

[Kirjoittelija]

Niin, vietin maassa lähes pari vuotta ja tämä tapahtui erillisellä reissulla, maassa asustelujeni jälkeen. Pässimpikin tajuaa - kuten ilmeisen epäselvästi mainitsin - että alussa vedettiin ihan rallienglannilla. Pahoittelut jos ilmaisuni oli liian epäselvää Kirjoittelijalle.

Ei ilmaisusi ollut mitenkään epäselvää. Tuo kiwiäkin kiinnostaa oli tarkoitettu ikään kuin Fingerpori-henkiseksi kaskuksi. Kyseessä on suomalainen sanonta, jota vain ei normaalisti kirjoitega tupla-veellä.

 

[kake619]

Kyllä tuollaisen vedätyksen onnistuminen edellyttää myös sitä, että kyseinen nainen ei haltsaa englantia kovin hääppöisesti. Tai sitten kaverisi täytyy olla todellinen lingvistinen lahjakkuus, jos onnistuu uskottavasti vetämään koko illan saksalaisella aksentilla siten, että se menee läpi englantia kunnolla osaavalle suomalaiselle.

Keskiverto suomalainen nainen ei siinä pikku tuiskeessa tunnista kuin korkeintaan brittiaksentin ja sen pahiten rallienglantia vääntävän suomalaisen. Ja tosiaan jos osaa puhua englantia, on vähänkin enempi muuallakin kuin Suomessa pyörinyt ja omaa sosiaalisen luonteen, niin tuon Suomi-aksentin piilottaminen ei ole kovinkaan hankala rasti.

 

[Kirjoittelija]

Tämä keskustelu taitaa kuulua tähän ketjuun:
Kielimiehiä, eli tongue mans? - Sivu 14 - Jatkoajan keskustelupalsta

 

[EEspoo]

Lähes seitsemän vuoden parisuhde on nyt katkolla, teini-iästä ollaan oltu yhdessä. Rakastamani nainen totesi tuossa rakastavansa minua enemmän ystävänä kuin kumppanina, eikä ole varma haluaako jatkaa.

Vittu, että ihmiseen voikin sattua näin paljon...

 

[Salama15]

Vittu, että ihmiseen voikin sattua näin paljon...

Se vaan on ihmeellistä kuinka ahdistus voi tuntua ihan fyysisenä kipuna; tuntuu kuin joku istuisi rinnan päällä, mikään muu ei tunnu miltään, ruoka ei maistu, ei jaksa kuunnella radiota tai katsoa telkkaria yms. ja hengittäminen on yhtä huokailua. Mutta sen haluan sulle sanoa, että KAIKESTA selviää!!

Itsellä meni 25 vuotta yhteistä elämää viemäriin alkuvuodesta ja meni jo vähän tuonne Depressio-ketjun puolellekin. Tällä hetkellä elämä maistuu jo taas elämältä, selvittämättömiä asioita (siis oman itsensä kanssa) on toki edelleen paljonkin, mutta kuinka ollakaan, maailmassa on taas värit, maut ja hajut. Yksi asia joka mua helpotti on liikunta => alkuun vaan kävelin pitkiä (1,5-2h) lenkkejä joiden aikana pää kävi miljoonaa ja jäsentelin asioita, pauhasin ex-vaimolleni jne. ja sain toki myös annoksen endorfiinia! Jossain kohtaa aloin juosta pätkän matkaa ja tällä hetkellä käyn about 3-4 kertaa viikossa juoksemassa sellaista 5km lenkkiä, painosta on hävinnyt tammikuuhun verrattuna 15kg ja olo on joka tavalla kevyempi (myös henkisesti).

Jaksamisia sinne, toivottavasti saatte suhteenne setvittyä siihen kuntoon, että päätös jatkamisesta tai eroamisesta syntyy ilman isompaa dramatiikkaa...

edit; sen vielä lisäisin, että jos vaan mahdollista niin älä lääkitsen paskaa oloa viinalla! Kokemuksesta voin sanoa, että se on ku pakkasella housuun kusemista => vähän aikaa tuntuu paremmalta, mutta jälkikäteen entistäkin pahemmalta...

 

[EEspoo]

Koko teksti

Kiitokset tsemppiviestistä.

Draamaa tuskin on luvassa, sillä tyttöystävän ilmoitus asiasta oli kuin niskalaukaus - nopea ja tehokas. Jätti kuitenkin takaportin auki, jos siis muuttaa mieltään, mutta sen vaikutelman sain, että tämä oli nyt tässä.

Alkoholiin en ajatellut koskea vähään aikaan, koska arvaan sen juuri pahentavan oloani. Lisäksi riskinä olisi typerä känniviestittelyn mahdollisuus. Liikuntaan sen sijaan ajattelin keskittyä, että jos se sillä helpottaisi.