Naisasiat

  • 7 503 809
  • 26 557

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Suomessa vallitsee jostain kumman syystä käsitys, että aksentti on pahasta. Etenkin rallimies-englantia katsotaan jostain syystä pahasti, eikä syynä edes ole vähäinen sanavarasto vaan lausuminen.

Totuus kuitenkin on, että ketään ei kiinnosta se miten sanat lausutaan kun niistä saa selvää. Aksentti nähdään päin vastoin rikkautena.

Suomalaiset eivät muutenkaan uskalla puhua, koska pelkäävät sen menevän väärin. Se taas johtuu siitä, että koulussa kielioppia painotetaan aivan liikaa, vaikka tarkoitus olisi kai oppia käyttämään kieltä.
 

julle-jr

Jäsen
Suomessa vallitsee jostain kumman syystä käsitys, että aksentti on pahasta. Etenkin rallimies-englantia katsotaan jostain syystä pahasti, eikä syynä edes ole vähäinen sanavarasto vaan lausuminen.

Totuus kuitenkin on, että ketään ei kiinnosta se miten sanat lausutaan kun niistä saa selvää. Aksentti nähdään päin vastoin rikkautena.
Suomessa luullaan, että kaikki suomalaisuuteen liittyvä on huonoa. Näin ollen suomalaista aksenttiakin pidetään automaattisesti pahana, vaikka tosiaankin on samantekevää millä aksentilla sitä kieltä puhuu. Paitsi että intialaisten puhuma englanti kuulostaa pääosin helvetin hirveältä.
 
Suomessa luullaan, että kaikki suomalaisuuteen liittyvä on huonoa. Näin ollen suomalaista aksenttiakin pidetään automaattisesti pahana, vaikka tosiaankin on samantekevää millä aksentilla sitä kieltä puhuu.

Se ei nyt minulla todellakaan ollut pointti. Eihän kukaan ihminen puhu mitään kieltä ilman aksenttia. Pointti oli se, että suomalaisen ja saksalaisen kyllä erottaa toisistaan, kun ne puhuvat englantia. Ja jos joku väittää puhuvansa "täydellistä jenkkienglantia", vaikkei ole asunut Amerikassa päivääkään eikä kasvanut ympäristössä jossa puhutaan amerikanenglantia, silloin taitaa itseluottamus olla epäsuomalaiseen tapaan vähän liiankin korkealla. Toki joku Suomen korismaajoukkueen Gerald Lee Jr. puhunee melko sujuvaa jenkkienglantia, vaikkei ilmeisesti ole USA:ssa koskaan asunut, mutta siihen on aika looginen syy.
 
Viimeksi muokattu:
K

kiwipilot

Suomalaiset eivät muutenkaan uskalla puhua, koska pelkäävät sen menevän väärin. Se taas johtuu siitä, että koulussa kielioppia painotetaan aivan liikaa, vaikka tarkoitus olisi kai oppia käyttämään kieltä.

Se on juuri näin. Aikanaan ulkomaille muuttaessa meni hetki jos toinenkin kunnes uskalsin antaa palaa ja kanssakäyminen alkoi luistamaan. Paikallisia - kiwejä - ei kiinnostanut hevon whitun vertaa kielioppi.

Sitten hieman humble bragia: Kahdesti on luultu amerikkalaiseksi - kerran Frankfurtin lentokentällä tax freessä asioidessani ja kerran uusiseelantilaisessa ravintolassa. Pari kuukautta takaperin pidin tunnin kierroksen duunipaikalla yhdelle irlantiselle sekä parille sakemannille. Homman lopussa irkku kysyi oletko paikallisia. Vastasin että en kun olen Pohjois-Suomesta kotoisin. Nainen katsoi hieman hitaasti ja tarkensi luulleensa ääntämisen perusteella minua englantilaiseksi. Silloin kyllä hiveli itsetuntoa.
 
K

kiwipilot

Jos olisit kertonut niille, että arastelet puhumista suomalaisen aksenttisi vuoksi, olisivatkohan ne todenneet että "kiwiäkin kiinnostaa"?

Niin, vietin maassa lähes pari vuotta ja tämä tapahtui erillisellä reissulla, maassa asustelujeni jälkeen. Pässimpikin tajuaa - kuten ilmeisen epäselvästi mainitsin - että alussa vedettiin ihan rallienglannilla. Pahoittelut jos ilmaisuni oli liian epäselvää Kirjoittelijalle.
 
Niin, vietin maassa lähes pari vuotta ja tämä tapahtui erillisellä reissulla, maassa asustelujeni jälkeen. Pässimpikin tajuaa - kuten ilmeisen epäselvästi mainitsin - että alussa vedettiin ihan rallienglannilla. Pahoittelut jos ilmaisuni oli liian epäselvää Kirjoittelijalle.

Ei ilmaisusi ollut mitenkään epäselvää. Tuo kiwiäkin kiinnostaa oli tarkoitettu ikään kuin Fingerpori-henkiseksi kaskuksi. Kyseessä on suomalainen sanonta, jota vain ei normaalisti kirjoitega tupla-veellä.
 

kake619

Jäsen
Suosikkijoukkue
Caps, scholl
Kyllä tuollaisen vedätyksen onnistuminen edellyttää myös sitä, että kyseinen nainen ei haltsaa englantia kovin hääppöisesti. Tai sitten kaverisi täytyy olla todellinen lingvistinen lahjakkuus, jos onnistuu uskottavasti vetämään koko illan saksalaisella aksentilla siten, että se menee läpi englantia kunnolla osaavalle suomalaiselle.

Keskiverto suomalainen nainen ei siinä pikku tuiskeessa tunnista kuin korkeintaan brittiaksentin ja sen pahiten rallienglantia vääntävän suomalaisen. Ja tosiaan jos osaa puhua englantia, on vähänkin enempi muuallakin kuin Suomessa pyörinyt ja omaa sosiaalisen luonteen, niin tuon Suomi-aksentin piilottaminen ei ole kovinkaan hankala rasti.
 

EEspoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoolainen jääkiekko & Leijonat
Lähes seitsemän vuoden parisuhde on nyt katkolla, teini-iästä ollaan oltu yhdessä. Rakastamani nainen totesi tuossa rakastavansa minua enemmän ystävänä kuin kumppanina, eikä ole varma haluaako jatkaa.

Vittu, että ihmiseen voikin sattua näin paljon...
 

Salama15

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lankisen Lukupiiri - Zervuska Haidis
Vittu, että ihmiseen voikin sattua näin paljon...

Se vaan on ihmeellistä kuinka ahdistus voi tuntua ihan fyysisenä kipuna; tuntuu kuin joku istuisi rinnan päällä, mikään muu ei tunnu miltään, ruoka ei maistu, ei jaksa kuunnella radiota tai katsoa telkkaria yms. ja hengittäminen on yhtä huokailua. Mutta sen haluan sulle sanoa, että KAIKESTA selviää!!

Itsellä meni 25 vuotta yhteistä elämää viemäriin alkuvuodesta ja meni jo vähän tuonne Depressio-ketjun puolellekin. Tällä hetkellä elämä maistuu jo taas elämältä, selvittämättömiä asioita (siis oman itsensä kanssa) on toki edelleen paljonkin, mutta kuinka ollakaan, maailmassa on taas värit, maut ja hajut. Yksi asia joka mua helpotti on liikunta => alkuun vaan kävelin pitkiä (1,5-2h) lenkkejä joiden aikana pää kävi miljoonaa ja jäsentelin asioita, pauhasin ex-vaimolleni jne. ja sain toki myös annoksen endorfiinia! Jossain kohtaa aloin juosta pätkän matkaa ja tällä hetkellä käyn about 3-4 kertaa viikossa juoksemassa sellaista 5km lenkkiä, painosta on hävinnyt tammikuuhun verrattuna 15kg ja olo on joka tavalla kevyempi (myös henkisesti).

Jaksamisia sinne, toivottavasti saatte suhteenne setvittyä siihen kuntoon, että päätös jatkamisesta tai eroamisesta syntyy ilman isompaa dramatiikkaa...

edit; sen vielä lisäisin, että jos vaan mahdollista niin älä lääkitsen paskaa oloa viinalla! Kokemuksesta voin sanoa, että se on ku pakkasella housuun kusemista => vähän aikaa tuntuu paremmalta, mutta jälkikäteen entistäkin pahemmalta...
 
Viimeksi muokattu:

EEspoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoolainen jääkiekko & Leijonat
Koko teksti

Kiitokset tsemppiviestistä.

Draamaa tuskin on luvassa, sillä tyttöystävän ilmoitus asiasta oli kuin niskalaukaus - nopea ja tehokas. Jätti kuitenkin takaportin auki, jos siis muuttaa mieltään, mutta sen vaikutelman sain, että tämä oli nyt tässä.

Alkoholiin en ajatellut koskea vähään aikaan, koska arvaan sen juuri pahentavan oloani. Lisäksi riskinä olisi typerä känniviestittelyn mahdollisuus. Liikuntaan sen sijaan ajattelin keskittyä, että jos se sillä helpottaisi.
 
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Minä uskon Lauri Marjamäkeen!
Kiitokset tsemppiviestistä.

Jätti kuitenkin takaportin auki, jos siis muuttaa mieltään, mutta sen vaikutelman sain, että tämä oli nyt tässä.

Älä missään nimessä jää odottelemaan mitään takaporttia. Tuo "takaportn" auki jättäminen on vain naisten keino pehmentää eroa, vaikka se vain pahentaa sitä miehen tuskaa. Liian monta kertaa olen nähnyt tilanteen jossa mies jää odotteleen naisen mahdollista paluuta eikä jatka omaa elämää. Sitten huomataan, että naisella on uusi mies kainalossa ja itse on vain odotellut sitä yhteenpaluuta. Tsemppiä kuitenkin!
 

ernestipotsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Yksi asia joka mua helpotti on liikunta => alkuun vaan kävelin pitkiä (1,5-2h) lenkkejä joiden aikana pää kävi miljoonaa ja jäsentelin asioita, pauhasin ex-vaimolleni jne. ja sain toki myös annoksen endorfiinia!

Tuo muuten toimii kaikkiin asioihin mitä pitää oman pään sisällä selvitellä. Itsekin on tullut vedettyä noita "mietintäkävelyitä" kun tilanne on ollut sitä vaativa (naiset, opiskelu, raha-asiat jne). Yleensä tein lenkin yksin ja kävelin niin pitkään kuin jaksoin asiaa selvitellä. Unensaantikin helpottuu huomattavasti!

Yökävelyt olivat omalla kohdallani paras lääke vittumaiseen vaivaan, joka oli vaivannut pitkään eli unettomuus+väsymys -komboon. Yöllä on paras kävellä, koska silloin on hiljaista ja saa yksin miettiä asioita.
 

Smeed

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK
Lähes seitsemän vuoden parisuhde on nyt katkolla, teini-iästä ollaan oltu yhdessä. Rakastamani nainen totesi tuossa rakastavansa minua enemmän ystävänä kuin kumppanina, eikä ole varma haluaako jatkaa.

Vittu, että ihmiseen voikin sattua näin paljon...

Tämä on se kaikista pahin tilanne omasta mielestäni. Itse olen aina tarvinnut jonkinlaisen "sotaisan" lopun suhteille, koska se, että homma jää omalta osaltaan "kesken", kaivertaa ja pitkään. Se vaan tekee sen vielä pahemmaksi tuollaisessa tilanteessa, että se rakastamasi nainen kertoo (jos kertoo) sinulle kuinka olet ollut se kiltein, ihanin, kohteliainen ja huomaavaisin mies. Ajattelet ja tiedät, että moni nainen kaipaisi juuri sinunlaistasi miestä rinnalle (en siis tiedä oletko noita em. mainittuja asioita, mutta olettaen näin), mutta sillä hetkellä se ei voisi vähempää kiinnostaa kun se ei tee minkäänlaista vaikutusta naiseen jolle haluaisit olla näitä kaikkia asioita.

Tsemppiä kuitenkin sinne päin ja toivottavasti vielä kohtaat sen ansaitsemasi naisen.

Alkoholiin vielä sen verran, että se on todella helppo tapa helpottaa sitä yhden päivän/illan ahdistusta joka kuitenkin palautuu heti kun selviää ja kaikkihan osaa päätellä minkä putken tälläisestä saa aikaan.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
edit; sen vielä lisäisin, että jos vaan mahdollista niin älä lääkitsen paskaa oloa viinalla! Kokemuksesta voin sanoa, että se on ku pakkasella housuun kusemista => vähän aikaa tuntuu paremmalta, mutta jälkikäteen entistäkin pahemmalta...

Kyllä sitä viinaakin kannattaa kokeilla. Eihän se auta, mutta kun ei mikään muukaan kuin se muka kliseinen aika. Kännissä ahdistaa yhtä paljon kuin selvinkin päin, niin ei ole juurikaan merkitystä miten sitä on.

Älä missään nimessä jää odottelemaan mitään takaporttia. Tuo "takaportn" auki jättäminen on vain naisten keino pehmentää eroa, vaikka se vain pahentaa sitä miehen tuskaa

Jos jostain pitää exälle antaa pisteitä niin juuri tästä. Hän kertoi kaikkien tunteiden olevan täysin kuolleita ja tämä ihan todella oli tässä. Mitään takaporttia ei ole olemassa ja nainen on päättänyt rakastavansa jotain toista.
 

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
Itse tuli oltua vuosi sitten aika hajalla juuri sen takia että eukko ei ollut kertonut ajoissa suoraan ettei meidän hommaa ole enää olemassa (antoi itse asiassa ymmärtää käytännössä päinvastaista) silloin kun itse olin päätellyt homman olevan paketissa ja henkisesti valmis eroon. Muutama viikko tuon jälkeen lähtikin sitten jonkun uuden ihanan kanssa reissuun ja meiksillä tippu pohja maailmasta. Ryyppäämisestä ei tosiaan ole kuin haittaa tuossa olotilassa, ahdistus säilyy mutta kynnys tehdä jotain peruuttamatonta/todella typerää madaltuu huomattavasti. Syksyllä kun alkoi jo selvinkinpäin olla fiilikset että ihan sama vaikka hyppäisi rekan alle, sain vihdoin ymmärrettyä että ehkä parempi niellä ylpeys (tai sen rippeet) ja käydä puhumassa jonkun ammatti-ihmisen kanssa tuntemuksista. Ilmeni vielä siinä että oli aika itsestäänselvät kipupisteet (missä tuo kusetus ja ero oli ainoastaan jäävuoren huippu) ja kun ne sai tiedostettua niin aika hyvin ja todella nopeasti sai sitten päänkin ojennukseen. Syyspuoli vuodesta meni tosin siten ettei edes tullut mietittyä eukkoja, mutta tämän vuoden puolella rupesi taas nekin kiinnostamaan ja nyt syksyllä olisi sitten ohjelmassa erään sellaisen kanssa yhteen muuttaminen. Aiemmasta tullut opittua että kommunikaatiota harrastetaan ilman vihjeitä (vaikka miten itsestäänselviä) ja jos jotain juttuja on kontolla, niin ne puidaan ennen kuin pääsevät kertymään.
 

Salama15

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lankisen Lukupiiri - Zervuska Haidis
Kyllä sitä viinaakin kannattaa kokeilla. Eihän se auta, mutta kun ei mikään muukaan kuin se muka kliseinen aika. Kännissä ahdistaa yhtä paljon kuin selvinkin päin, niin ei ole juurikaan merkitystä miten sitä on.

Niin noh, en oikein tiedä minkä ikäisenä se itsellä alkoi, mutta kankkusia ei enää käytännössä tule muuten kuin, että ahdistaa ihan pirusti vaikka ei mitään ahdistuksen kohdetta olisikaan. Tuohon kun lisää jonkin asian joka oikeasti on omassa mielessä kriisiytynyt (esim. tämä erokriisi) niin ahdistus nousee joksikin aikaa potenssiin...

Ja omalle kohdalle osui tuossa alkuvuodesta sellainen mörköyö, etten sellaista halua enää koskaan kokea => muutama viikko helwetin huonosti nukkumista, 4 (siis oikeasti NELJÄ) keskioluttölkkiä huiviin, about klo 21.00 filmi poikki ja seuraava havainto klo 06.00 seuraavana aamuna. Olin jälkiä seuraamalla valvonut about kolmeen aamuyöstä (vika FB-päivitys), eli n. 6h elämästä hävisi jonnekin vaikka olin ollut 100% toimintakuntoinen yms. Heräsi vaan sellainen lievä epäily, että mitäköhän sitä olisi voinut tuona aikana tehdä itselleen tai muille? Niinpä tuli otettua sellainen parin kuukauden vissylinja ja senkin jälkeen yksin ei käytännössä tippaakaan, seurassa kylläkin ihan "normaalisti"... Mutta kukin tietty tavallaan!

Ja senkin vielä sanon, että nää jutut on kaikille yksilöllisiä => mulla toimi se, että oikeesti kävin näitä juttuja läpi vaikka kuinka sattui ja päivä päivältä sattui vähemmän... Nyt ei enää satu!
 

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
...
Ja senkin vielä sanon, että nää jutut on kaikille yksilöllisiä => mulla toimi se, että oikeesti kävin näitä juttuja läpi vaikka kuinka sattui ja päivä päivältä sattui vähemmän... Nyt ei enää satu!

Omalta kohdalta voin sanoa että pakko noi jutut on jossain vaiheessa käydä läpi. Itse olin todella hölmö ja keräsin paskoja kokemuksia ja paskaa oloa 10 vuotta ennen kuin tajusin edes että jotain on todella pahasti vituillaan henkisellä puolella itsessä. Hämmästyin lähinnä siitä, miten itsestäänselvistä jutuista on mullakin onnellisuus ja ehjyys ollut kiinni, mutta toisaalta niitä juttuja ei vaan itse pysty näkemään kun elää laput silmillä pimeässä.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Ja senkin vielä sanon, että nää jutut on kaikille yksilöllisiä => mulla toimi se, että oikeesti kävin näitä juttuja läpi vaikka kuinka sattui ja päivä päivältä sattui vähemmän... Nyt ei enää satu!

Todellakin ovat yksilöllisiä. Meinasin itsekin etsiä jonkun ammatti-ihmisen, mutta ajattelin odottaa vielä hetken josko tämä tästä. Nyt ei enää satu!

Se on melkein siihen rakastumiseen verrattavissa oleva tunne, kun sen tajuaa, että uudetkin kuviot alkaa taas kiinnostaa. Ei siis uudet tytöt edes, mutta mikä tahansa elämässä.
 
Suosikkijoukkue
Suomen suurin ja kaunein
Lopulta ilta kärjistyi siihen pisteeseen, että hän läimäytti minua kahteen otteeseen oikein kunnolla.

Suosittelen lähtemään "suhteesta" kun vielä henki pihisee. Tuota tyyppiä olevat naiset eivät parane ikinä. Henkinen ja fyysinen väkivalta saattaa altistaa sinutkin toimimaan kuvaillulla tavalla.
 

Murskaaja

Jäsen
Jos asiat todella menivät kuvaillulla tavalla ja naisesi skitsahtaa noin mitättömistä asioista, taluttaisin neidin ammattiauttajan puheille. Ei suhde voi voida hyvin, kun toinen osapuoli on noin sairaalloisen mustasukkainen ja väkivaltainen. Kannattaisi antaa selvä signaali, että joko asialle tehdään jotain tai äijä lähtee niin kuin hauki rannasta.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Lopulta ilta kärjistyi siihen pisteeseen, että hän läimäytti minua kahteen otteeseen oikein kunnolla. Saimme sovittua ja anteeksi pyydettyä ja hän on useasti sanonut, että ei halua riidellä enää ikinä.

Noh niinhän siinä jälleen kävi, että sain lähteä tekemään matkaa kasarmille itku kurkussa kun hän syytti minua jälleen siitä, että olen hänen kanssaan vain siksi, että olen armeijassa ja kaipaan vain tukea ja että jätän hänet heti kun intti loppuu.

Action Bronson jo asian kiteyttikin: tuo ei muuksi tule koskaan muuttumaan. Dumppaa mahdollisimman nopeasti mokoma väkivaltainen, moniongelmainen tapaus. Mielellään jo ennen kuin intti loppuu.

Jos naisesi sinua hakkaa ja aiheuttaa hysteerisiä kriisejä joka asiasta jo tässä vaiheessa, niin ei tuo tule jatkossakaan muuksi muuttumaan. Todennäköisesti vain pahentuu ja pahentuu, kunnes huomaat joutuneesi tilanteeseen, jossa jokainen sanomasi "kiitos hei" jollekin Salen kassamyyjälle aiheuttaa väkivaltaisen raivonpuuskan tai vähintäänkin itkuisen syyllistämisen, jolla sinua manipuloidaan. Ihan tahallaanhan sinulle on nytkin aiheutettu ns. paha mieli kun armeijaan palasit.

Älä missään nimessä sekoita mustasukkaisuuden sumentamaa läheisriippuvuutta ja väkivaltaa mihinkään rakkauteen.
 

Trenchtown

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS

Mulla on vähän samanlainen tarina. Löysin nimittäin aikoinani naisen, joka oli ollut jo pitkään liitossaan onneton ja kun kuuntelin hänen kertomuksiaan, niin en ihmettele. Poikaystävänsä ei tuntunut pätkääkään arvostavan tätä naista, tästä kertoo mm. se, että kun mä ensimmäisen ja viimeisen kerran tapasin tämän jannun, niin hän ensitöikseen alkoi suu vaahdossa mulle haukkumaan tätä naista. Jaksoin kuunnella noin viisi sekuntia jonka jälkeen ilmoitin sällille, että suksii vittuun kun vielä omin voimin pääsee. No kuitenkin, tyttö sitten melko pian erosi kundikaveristaan ja aika pian sen jälkeen aloin tuon typyn kanssa sitten seurustelemaan. Sain lukemattomia kertoja todistella, että en ole samanlainen kusipää kuin hänen edellinen äijänsä, että rakastan ja arvostan naista ihan tosissani, olen hänen luottamuksensa arvoinen, olen hänelle rehellinen jne. Vuoden päivät sitä kesti ja mimmi alkoi olemaan jo kypsä omaan epäilemiseensä. Mä jaksoin jostain syystä tolkuttaa, että kyllä hän ajan kanssa oppii muhun luottamaan.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että nykyään hän on vaimoni ja luottaa muhun, eikä noista alkuaikojen epävarmuuksista ole enää mitään merkkejä nähtävillä. Jos tällä sinun naisella on rankka historia ja siellä on tapahtunut asioita, jotka ovat romahduttaneet luottamuksen miehiin, niin kyllä sä joudut siitä aluksi kärsimään. Ymmärrän, että varsinkin intissä ollessa tuo ei ole se helpoin rooli, kun mimmi pyörii mielessä jne.

Kai musta on vaimoni löytämisen myötä tullut vähän romantikko, koska olen sitä mieltä, että jos ja kun olet tuollaista kohtelua jo jonkin aikaa kestänyt ja jos tosiaan rakastat niin paljon kuin kerrot, niin älä anna vielä periksi, anna mimmille aikaa oppia luottamaan. Voi ihan hyvin olla, että hän ei sitä koskaan opi ja juttunne kaatuu omaan mahdottomuuteensa, mutta sitä ei kokeilematta tiedä. Voi myös olla, että suhteenne paranee ja edessä ovat onnellisemmat ajat.

En osaa sanoa, että jaksaisinko tuossa tilanteessa naista enää katsella. Vaikka mun vaimo ei alkuaikoina osannut luottaa muhun, niin ihan noin yliampuvaa käytöstä en osakseni saanut. Kyse oli suurimmilta osin huonosta itsetunnosta, vakuuttelun tarpeesta ja sen sellaisesta.

Pointtina mulla kai on lähinnä se, että kaikki parisuhteet ovat yksilöllisiä, eikä koskaan voi tietää mitä tulee tapahtumaan, ihan kaikki on mahdollista. Järjellä ajateltuna mun olisi pitänyt juosta karkuun heti alussa, eikä hermoromahdukseen saakka vakuutella samoja asioita ja puhua uudelleen ja uudelleen samoja nättejä asioita. Olen kuitenkin nykyään ihan helvetin tyytyväinen, että en juossut.

Vielä tuosta sinun tapauksesta, niin väkivalta on kyllä sellainen asia, joka ainakin mut saisi todella pohtimaan suhteen jatkoa. Myös yllä oleva nimimerkki Murskaajan viestissä on hyvä pointti. Ammattiapu on asia, jota ei tuossa tilanteessa tulisi hävetä tai karttaa. Sairaalloinen mustasukkaisuus on ainakin lähes sairaus, eikä siitä luultavasti parannuta omin voimin ja arsenaalissa olevin keinoin. Vielä loppuun sellainen, että ymmärrän myös noita ns. realistisempia vinkkejä, jossa sua kehotetaan keräämään kamasi vielä kun pääset.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös