Tällä hetkellä naisasiat on parhaimmalla tolalla pitkään aikaan. Vahvasti koen, että olen löytänyt täydellisen kumppanin vierelle.
Alkuvuodesta asti ollaan oltu aktiivisesti tekemisissä ja keväästä lähtien tahti tietyllä tapaa vielä kiihtyi, alettiin suunnittelemaan yhteisiä tekemisiä enemmän ja vähän kuin varkain se yhteinen toiminta, kommunikaatio ja kaikki muu muuttui enemmän parisuhteen tyyliseen olemiseen.
On suuri onni löytää ihminen, jonka kanssa saat olla juuri se kuin olet, vahvoina hetkinä kuin heikompinakin hetkinä. Haluat aidosti auttaa toista asiassa kuin asiassa ja tehdä toisen vuoksi asioita, ei vain niin että odottaisit jotain vastinetta niille sinun "teoille" ja kun tiedät, että toinen tekee ja ajattelee myös hyvin samalla tavalla.
Kommunikaatio - sen merkitystä ei vain voi korostaa liikaa ja onkin upeaa olla sellaisen kanssa, jonka kanssa voit kommunikoida niitä aitoja tunteita ilman epäilystä siitä, että jos vaikeampi asia tai juttu tulisi esiin, niin toinen olisi heti pohtimassa eroamista tai tuntemuksiaan suhteeseen liittyen.
Kun molemmilla on aito halu ratkoa niitä ja puhua niistä, niin se suhteen pohjarakenne on tukevalla pohjalla.
On myös hauska huomata itsestään sen, että kun on aina pitänyt itseään ja edelleen pitääkin aika itsenäisenä, joka tykkää myös omasta ajasta todella paljon ja sen saaminen on tärkeää, niin nyt kun oltiin "pidennetty" viikonloppu yhdessä perjantai-illasta sunnuntai-iltaan, niin kotiin kun pääsin niin valtasi aika voimakas ikävä jo toista kohtaan.
Kaikki on siis enemmän kuin hyvin ja tietenkin tässä tietynlaista alkuhuumaa edelleen eletään, mutta eipä ole ikinä näin pitkään se huuma kenenkään kanssa vielä kestänyt ja en usko sen myöskään helposti loppuvan.
Tietenkin asiat vähän normalisoituu, mutta kun ylläpitää toisen kanssa hyvää kommunikaatiota ja niitä pieniä tekoja, joista rakentuu iso kokonaisuus.
Nyt kuitenkin nostan pari juttua kaiken hyvän lisäksi, jotka satunnaisesti omaa mieltäni vaivaa.
Todennäköisesti kyse on ihan omasta itsetunnostani tai myös jonkinlaisesta pelosta, kenties joku pieni traumakin, jota en yhdistä tai ole osannut käsitellä.
Mitä syvemmäksi tämä homma tässä kehittyy, sitä enemmän huomaan myös pelkoa itsessäni tähän asiaan.
Pelkoa siis siitä, että mitä jos tämä päättyykin yllättäen ja toinen vain katoaisi elämästä.
Tästäkin olemme avoimesti keskustelleet, koska hänkin toi asiaa joskus esille, että kun tuntee niin vahvasti, niin mitä jos tämä joskus päättyisikin tai hänelle tulisi joskus se tunne, ettei tämä enää toimisi ja kokisi, että se irtaantuminen olisi silloin älyttömän vaikeaa.
Tämä myös nosti itsessäni hetkeksi tietynlaisen epävarmuuden tai oudon tunteen siitä, että "Miksi toinen pohtii jotain tuollaista", mutta tässä taas tullaan siihen kommunikaatioon. Juteltiin asiaa ja tuntemuksia läpi ja hänellä ajatuksiin vaikuttaa myös paljon kokemus edellisestä suhteesta, jossa ero ei ollut mikään kaunis tai helppo, kun toisen osapuoli teki asiat todella vaikeaksi, vaikka tämä puoliso oli antanut miehelleen kaikki mahdollisuudet yrittää saada asioita toimimaan vielä heidän suhteessa, terapiat, ymmärrys, kaikki.
Itselläni ei noin vaikeaa kokemusta ole taustalla, joten sekin heti vaikuttaa niihin ajatusmaailmoihin ja mitkä asiat voi nousta pintaan ja millä tavalla itse kullekin.
Toinen asia mikä on itselläni välillä noussut esiin on se, kun kumppanini on näyttävä ulkoisesti ja niin äärettömän mukava myös sosiaalisesti kaikille, käy aktiivisesti salilla, urheilee ja on todella hyvässä kunnossa fyysisesti.
Tämähän aiheuttaa sen, että välillä satunnaisesti miehet lähestyvät häntä, erityisesti jonkun Instagramin kautta.
Joskus sitä huomaa painivansa oman itsetuntonsa kanssa siitä, että riitänköhän minä varmasti, kun tietää että niitä ehdokkaita kyllä varmasti riittäisi.
Saman efektin myös huomaan joskus nopeasti menevän pääni läpi, kun liikutaan julkisilla paikoilla ja huomaan sivusilmälläni esimerkiksi miesten tsekkailevan hänen takapuoltaan.
Tavallaan se imartelee omaa itsetuntoanikin valtavasti, mutta samalla tuo sellaisen pienen pikkuriikkisen epävarmuuden tuonne takaraivoon.
Mitään näkyvää tai ilmennyttä syytä siis ei ole tuntea mustasukkaisuutta, epävarmuutta itsestään tai muutakaan, mutta välillä niitä ajatuksia silti päähän heijastelee.