Naisasiat

[korkki]

Kiitän toverikuntaa näkemyksistä. Eipäkai vaihtoehto C:kään nyt maailman pahin kasvojenmenetys olisi.
Ja vaikka olisi, niin en kuole siihen. Korkeintaan häpeän hetken.

Jos kysyisit tätä vaikka threadsissa tai muussa feministien palvelussa niin siellä tuollaista stalkkaamista pidettäisiin creepynä ja naisen käskettäisiin pysyä erossa kaltaisistasi stalkkereista. Ei oo ihme ettei feminatsit pariudu.

Eli koska tää on jääkiekkopalsta niin anna mennä.

 

[frozen]

Kiitos kommentoineille. Samat ajatukset oli toki itselläkin jo, mutta aina hyvä saada ulkopuolista näkemystä ja vahvistusta.

Pientä päivitystä asiaan. Muistuttelin tänään whatsapissa tapaamisasiasta, ja sainkin sitten vastauksena pahoittelut, ettei ole ehtinyt vastata, ja avautui vähän tilanteestaan, mistä sitten juteltiinkin enemmän. Oikeastaan avasi keskustelua jo haluamaani suuntaan siinä, ja palstalaisten rohkaisemana ilmaisin sitten suoraan että ollaan tässä tapailtu jonkin aikaa, ja itseä kiinnostaisi enemmänkin, mutta mites häntä. Tai oikeastaan taisi vastata kysymykseen jo ennen tuossa avautumisessaan, mutta kysyin selvyyden vuoksi silti vielä.

Ja friend zone sieltä kutsui, niin kuin olettaa saattaa. Tietysti peruskehut sanoman pehmentelyyn, että oot tosi kiva ja tykkää siitä millanen oon, ja on aina kiva tavata, mutta nyt vain ei ole oikea aika, mutta koskaan ei tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu, jne. No, sinänsä tuon tilanteestaan avautumisen perusteella ehkä jopa ymmärtäisin ettei ehkä olekaan valmis mihinkään nyt, mutta kyllähän tilanne nyt selkeni kerrasta. Ja hyvät fiilikset siitä, että ainakin nyt tuli käytyä asia läpi, vaikka vastaus olisi mielellään saanut olla toisenlainen, niin tosi helpottunut :)

Sanoi haluavansa olla ehdottomasti vielä yhteyksissä, jos se vaan mulle sopii, ja ehdottikin nyt itse tapaamista tälle viikolle. Tuo vähän mietityttää itseä, että pystyykö miten helposti olemaan vain kaveri, vai puskeeko sitten jossain kohtaa tunteita läpi. Mutta tällä hetkellä voisin jopa ajatella miksi ei. Tuo mieltä askarruttanut asia on nyt käsitelty pois päiväjärjestyksestä, ehkä pian unohdettukin. Henkilön kanssa on kuitenkin ollut kivaa yhdessä, ja aika kaveripohjaltahan se on tähänkin asti ollut. Mutta miten palstalaistet näette, onko tuollainen virhe, vai onko joku tässä tilanteessa luonut silti ihan toimivan ystävyyden?

edit. mieluiten olisi tän keskustelun toki livenä hoitanut, mutta kun sitä tapaamista ei meinannut oikein nähtävästi tulla, niin piti sitten hoitaa viestitellen.

 

[Lavis]

@frozen Itse en enää kyseistä naista näkisi. Kannattaa kysyä itseltä, että näkisitkö naista ihan kaverina, eikä sua haittais jos/kun se kertois että on tapaillut jotain miestä tai saisi puhelimeen viestin mille hymyilee ja mietit että mitä sielä mahtaa olla. Tämän kaltaisissa (ystävyys)suhteissa herkästi kiinnostunut osapuoli alkaa miellyttämään toista, että josko se nyt. Tapaamisen jälkeen jää odottamaan viestiä toiselta, mitä ei välttämättä tule.

Nyt toki tunteiden vuoristoradassa näkeminen saattaa tuntua hyvältä ajatukselta, mutta jos odotat noin viikon niin mielipiteesi saattaa olla erilainen.

 

[Fiftie]

@frozen Antaisin kyllä olla. Noista ei yleensä seuraa mitään hyvää. Toki, jos oikeasti haluat kuitenkin olla naisen kanssa puhtaasti kaveri ilman mitään romanttisia aikomuksia, niin sitten toki eri asia. Väitän kuitenkin, että alkaa sitten vituttamaan, jos nainen löytää jonkun toisen miehen ja itse olet naiseen kovasti vielä ihastunut.

Myös se, että jäät mahdollisesti kaveriksi pelkästään sen takia, että elättelet toiveita jostain muusta naisen kanssa ei oo oikein hyvä juttu, koska siinä tapauksessa nainen ei saa susta aitoa kaveria, vaan periaatteessa jonkun "pyrkyrin". Siinä kaveruudessa tietenkään ole mitään pahaa, mutta se kannattaa tehdä puhtain motiivein tai antaa olla.

Harvoin sitä kait ihminen yks kaks toisesta romanttisesti kiinnostuu, jos tässä vaiheessa on kaverilliset fiilikset. Poikkeuksia toki varmasti on ja minähän en ymmärrä naisista tai ihmissuhdejutuista juuri mitään.

 

[sambersson]

Sanoi haluavansa olla ehdottomasti vielä yhteyksissä, jos se vaan mulle sopii, ja ehdottikin nyt itse tapaamista tälle viikolle. Tuo vähän mietityttää itseä, että pystyykö miten helposti olemaan vain kaveri, vai puskeeko sitten jossain kohtaa tunteita läpi. Mutta tällä hetkellä voisin jopa ajatella miksi ei. Tuo mieltä askarruttanut asia on nyt käsitelty pois päiväjärjestyksestä, ehkä pian unohdettukin. Henkilön kanssa on kuitenkin ollut kivaa yhdessä, ja aika kaveripohjaltahan se on tähänkin asti ollut. Mutta miten palstalaistet näette, onko tuollainen virhe, vai onko joku tässä tilanteessa luonut silti ihan toimivan ystävyyden?

Menet ja hoidat kaveruutta tämän kerran, sen jälkeen et ota enää vastuuta tekemisistä ja yhteyden pidosta. Jos sattuu käymään niin että daami kysyy sinua tekemisiin, vastaat viiveellä vedoten kiireisiin ja/tai uuteen deittiin. Siinä tämä "kaverikortti" punnitaan.

 

[Patarouva]

Kiitos kommentoineille. Samat ajatukset oli toki itselläkin jo, mutta aina hyvä saada ulkopuolista näkemystä ja vahvistusta.

Pientä päivitystä asiaan. Muistuttelin tänään whatsapissa tapaamisasiasta, ja sainkin sitten vastauksena pahoittelut, ettei ole ehtinyt vastata, ja avautui vähän tilanteestaan, mistä sitten juteltiinkin enemmän. Oikeastaan avasi keskustelua jo haluamaani suuntaan siinä, ja palstalaisten rohkaisemana ilmaisin sitten suoraan että ollaan tässä tapailtu jonkin aikaa, ja itseä kiinnostaisi enemmänkin, mutta mites häntä. Tai oikeastaan taisi vastata kysymykseen jo ennen tuossa avautumisessaan, mutta kysyin selvyyden vuoksi silti vielä.

Ja friend zone sieltä kutsui, niin kuin olettaa saattaa. Tietysti peruskehut sanoman pehmentelyyn, että oot tosi kiva ja tykkää siitä millanen oon, ja on aina kiva tavata, mutta nyt vain ei ole oikea aika, mutta koskaan ei tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu, jne. No, sinänsä tuon tilanteestaan avautumisen perusteella ehkä jopa ymmärtäisin ettei ehkä olekaan valmis mihinkään nyt, mutta kyllähän tilanne nyt selkeni kerrasta. Ja hyvät fiilikset siitä, että ainakin nyt tuli käytyä asia läpi, vaikka vastaus olisi mielellään saanut olla toisenlainen, niin tosi helpottunut :)

Sanoi haluavansa olla ehdottomasti vielä yhteyksissä, jos se vaan mulle sopii, ja ehdottikin nyt itse tapaamista tälle viikolle. Tuo vähän mietityttää itseä, että pystyykö miten helposti olemaan vain kaveri, vai puskeeko sitten jossain kohtaa tunteita läpi. Mutta tällä hetkellä voisin jopa ajatella miksi ei. Tuo mieltä askarruttanut asia on nyt käsitelty pois päiväjärjestyksestä, ehkä pian unohdettukin. Henkilön kanssa on kuitenkin ollut kivaa yhdessä, ja aika kaveripohjaltahan se on tähänkin asti ollut. Mutta miten palstalaistet näette, onko tuollainen virhe, vai onko joku tässä tilanteessa luonut silti ihan toimivan ystävyyden?

edit. mieluiten olisi tän keskustelun toki livenä hoitanut, mutta kun sitä tapaamista ei meinannut oikein nähtävästi tulla, niin piti sitten hoitaa viestitellen.

No teet mitä parhaaksi koet, ja jos sinäkin haluat kaveruutta niin asia on ok.

Tämä nyt vain haisee siltä, että vihjataan, että katsotaan mitä tapahtuu, että toinen säilyy siinä lähellä kivana vaarattomana kaverina, jonka kanssa on kiva hengailla silloin, kun itselle sopii ja tarvitsee seuraa johonkin. Nyt eka kertaa ehdotettiin tapaamista, kun on lyöty kaverikortti pöytään.

Olen aina ihmetellyt, miten moni on ihan mielellään sellaisen henkilön seurassa, jonka tietää olevan itseen ihastunut, vaikka itse ei tunne samoin. Kai se mairittelee toisten itsetuntoa, musta se on aina ollut pelkästään kiusallista.

 

[frozen]

Jumalauta nukkuuko täällä jengi koskaan, läpi koko yön vastauksia :D

Joo, jos kaveruutta jatkan, niin sitten vain sillä ajatuksella, että hyväksyn sen pelkän kaveruuden, enkä enää haaveile mistään enemmästä. En todellakaan mitään muuta jäisi odottelemaan, nyt kun asia on selvästi ilmaistu. Se jos mikä olisi löysää hirttä, mikä ei varmasti toisesta suunnasta koskaan muuttuisikaan.
Ehkä kysymys tässä itsellekin nyt on se, että pystyykö siihen. Ehkä nyt on liian aikaista vastata siihen. No ehkä tuon yhden kerran voi silti tavata kaverimielessä, ja katsoa miten kommunikaatio siinä tilanteessa sitten sujuu tämän jälkeen.

Tuo oli hyvä pointti @Lavis ja @Fiftie että kuinka paljon sitten haittaa nähdä, kun hän löytää uuden miehen. Tässä vaiheessa vaikea sanoa, mutta tuo on hyvä pitää jatkossa mielessä.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Sanoi haluavansa olla ehdottomasti vielä yhteyksissä, jos se vaan mulle sopii, ja ehdottikin nyt itse tapaamista tälle viikolle. Tuo vähän mietityttää itseä, että pystyykö miten helposti olemaan vain kaveri, vai puskeeko sitten jossain kohtaa tunteita läpi. Mutta tällä hetkellä voisin jopa ajatella miksi ei. Tuo mieltä askarruttanut asia on nyt käsitelty pois päiväjärjestyksestä, ehkä pian unohdettukin. Henkilön kanssa on kuitenkin ollut kivaa yhdessä, ja aika kaveripohjaltahan se on tähänkin asti ollut. Mutta miten palstalaistet näette, onko tuollainen virhe, vai onko joku tässä tilanteessa luonut silti ihan toimivan ystävyyden?

Menet ja hoidat kaveruutta tämän kerran, sen jälkeen et ota enää vastuuta tekemisistä ja yhteyden pidosta. Jos sattuu käymään niin että daami kysyy sinua tekemisiin, vastaat viiveellä vedoten kiireisiin ja/tai uuteen deittiin. Siinä tämä "kaverikortti" punnitaan.

Parisuhde ja ystävyyssuhde ovat siinä mielessä samanlaisia, että kummankin olemassaolo ja varsinkin pysyvyys perustuvat vastavuoroisuuteen. Pelkästään toisen osapuolen haluama ja kannattelema ystävyyssuhde ei ole mielestäni oikeaa ystävyyttä tai kaveruutta nähnytkään.

Muutamia harvoja poikkeuksia tapahtuu, mutta kaverikortin vilauttaminen tutustumisvaiheessa tarkoittaa kohteliasta perääntymistä, ei kirjaimellisesti esitettyä ehdotusta kaveriksi ryhtymisestä. Suomeksi tuon voi kääntää esimerkiksi tähän tapaan: ”Minulla ei ole sinua kohtaan erityisiä tunteita eikä kiinnostusta. Koska olet kuitenkin käyttäytynyt minua kohtaan ystävällisesti, niin en käske sinua suksimaan vittuun, vaan sanon asian nätisti kaverikortilla. Samalla toivon, että osaat lukea todellisen viestini rivien välistä, ja yrität platonisessa kaveruudessa kärvistelyn sijasta etsiä oikeaa seurustelukumppania muualta. Minä teen samoin.”

Erosin kauan sitten viime vuosikymmenellä. Tinderit ja pannarit tulivat sittemmin tutuiksi, ja seuraakin irtosi lyhyeksi tai pidemmäksi pätkäksi mukavasti, mutta aina ei homma lähtenyt lentoon. Joskus kävi kyllä niinkin, että suhdetunnustelujen sijasta yhteydenpito loksahti paikalleen ihan aidolta ystävyyspohjalta. Minulle jäi vuosien takaa pari oikeinkin läheistä ystävyyssuhdetta, jotka ovat saaneet kumpikin alkunsa Tinder-matchin kautta. Nuo ystävyydet ovat kestäneet oikein hyvin molempien seurustelu-, pano- ja muut suhteet, ja miksipä eivät olisi kestäneet, koska kyse on pysyväksi muodostuneista ystävyyssuhteista. Silloin homman luonne olisi erilainen, jos ”ystävyyssuhteen” toinen osapuoli roikkuisi suhteessa elätellen jatkuvasti toivetta romanttisesta käänteestä, ja toinen vastaavasti käyttäisi tuota tunnetta hyväkseen jonkinlaisena itsetuntoboostina, mistä @Patarouva edellä kirjoittikin. Moraalisesti arveluttavaa hyväksikäytön tapaista tuo minustakin on.

 

[sambersson]

Kaverikorttihan ei tarkoita sitä että ollaan ystäviä ja tehdään kivoja asioita kimpassa platonisesti, vaan kuten jäsen @Pisin Kääpiö 186cm sanoo, kaunis kehoitus olla ottamatta yhteyttä, mutta tarvittaessa pystyy moikkaamaan kohdatessa, sekä mahtua samaan baariin ilman draamaa.

 

[Andy]

Tuo oli hyvä pointti @Lavis ja @Fiftie että kuinka paljon sitten haittaa nähdä, kun hän löytää uuden miehen. Tässä vaiheessa vaikea sanoa, mutta tuo on hyvä pitää jatkossa mielessä.

Vielä nopeammin tämä selviää, kun avaat Tinderin uudestaan. Jos ei ne sormet vieläkään ala luonnostaan swaipata ketään oikealle, niin silloin et osaa jatkaa kaveripohjalta, vaan takerruit ja toivot ihmettä.

 

[1313]

En mä tiedä, miksi sitä pitäisi hävetä. Ei se ota, jos ei annakaan, ja muita latteuksia.
Jos teet aloitteen ja saat sille vastakaikua, niin kaikki voittavat. Jos teet aloitteen ja saat pakit, niin ainakin yritit. Jos et tee mitään, niin et toki saa pakkeja, mutta et kyllä mitään muutakaan.

Mä ehdotin nykyiselle kumppanilleni suoraan, että voidaanko joskus nähdä tämän kurssin ulkopuolellakin, vaikka välimatkaa oli vähän kolmattasataa kilometriä, ja tässä sitä ollaan; 3,5 vuotta ja kaksi lasta myöhemmin. Voin toki myöntää, että toisinaan kaipaan sitä aiemmin vallinnutta hiljaisuutta täällä maalaistorpassa. En silti vaihtaisi pois.

Mut tunnetaan kyseisessä paikassa varsin hyvin ja kyllä siitä tarina lähtee liikkumaan.

Mutta enpä kuole siihen tai halvaannu.

Laitoin viestin, missä kiitin illasta. Ei tullut vastausta, joten se siitä. Voin kuitenkin hymyillä, jos se hänet sattumalta vielä näen.