Naisasiat

[Buddha]

Siinä teille kaukosuhteissa elävät. Linkki suomi.24 palstalle, missä kaukosuhteessa elävä nainen hakee itselleen seksiä, vaikka kaikki asiat onkin hyvin...

Edit: ja homma jatkuu näin:

Voisin kuvailla hakemustani tilapäiseksi seikkailuhakemukseksi! Olen oluelle perso ja lenkkeilen vähän väliä (ja olen muutenkin kaikkeen urheiluun taipuvainen). Minä uskallan matkaan kun joku ehdottaa jotain vähän jännempää, myönnän että jännitän liikaa perus kahvikupin äärellä. Lähdetään vaikka melomaan, vaikken osaakkaan. Tai kupposelle. Olen lennokas, välillä rauhallinen ja välillä toiminnan nainen. Jos haet seuraa ja pitkän suostuttelun jälkeen intiimimpääkin sellaista, niin kokeile ottaa yhteyttä. Minäkin yritän bongata täältä teidänlaisia.

Opiskelen yliopistossa. Arvostan elämää nähnyttä miestä ja naistakin jolla on pilke molemmissa silmäkulmissa ja vielä jäljelle jäänyttä järjenripettä. Luotan siihen että toiminnallinen olemus korreloi jokseenkin hyvän kehon kanssa... ;)

Minusta vielä sen verran että pidän itseäni normaalirakenteisena, suht urheilullisena naisena. Nautin seikkailuista, enkä halua että tällainen "toveruus" alkaisi seksillä ja jäisi pelkästään siihen. Jotain jännää pitää kokea yhdessä jotta olisi mukavaa olla ;)

 

[Jeffrey]

Ja täällä taas, tosin suurilta osin positiivisissa mielissä, vaikka eksästä onkin kysymys. Avaudutaan nyt silti kun aavistuksen myös ristiriitaisia tunteita herättää...

Eli siis, se päivä on koittanut kun ex armaani on vihdoin löytänyt miehen, jonka kanssa todella toivoo onnistuvansa. Nooh, toki tuo on jo kuullemma 3 viikkoa vanha tuttavuus, josta minulle kertoi tänään.

Tästä samaisesta eksästä ja kaikista kommelluksista hänen kanssaan olen suoltanut tähänkin ketjuun kymmenittäin viestejä. Hänen kanssaan reilun neljän vuoden aikana seurustelimme reilut kolmevuotta, eroten varmasti noin puolen tusinaa kertaa. Melko selvää oli aina se, että tuo suhde ei tule onnistumaan, mutta joku tuossa naisessa aina veti puoleensa. Lähinnä kaipaan hänen kanssaan olemisesta niitä omia tunteita, ja sitä omaa itseäni millainen olin yleensä hänen kanssaan.

Viimeinen "lopullinen ero" meillä oli tuossa heti uudenvuoden jälkeen. Noh, tuossa vapun jälkeen taas rantauduin pk-seudulle ns. täysipäiväisesti. Tämän jälkeen alkoi jällein viestiä tippumaan mimmiltä ja siinä varmaan kuukauden päivät nähtiinkin ja jotain taas räpellettiin. Noh, toukokuun lopussa meni kuppi totaalisesti kuppi nurin mimmin kanssa jonka yhteydessä poistettiin facebookit yms. yhteystiedot. Noh, muutama "ymmärrän virheeni ja haluan vain sut" viesti tuli vielä tämänkin jälkeen.

Nytten sitten vähän jo aloin ihmettelemään ja huolestumaan ihmisen kunnosta kun ei ollut kesäkuun alun jälkeen mitään neidistä kuulunut. Aika nopeasti kävi ilmi se, että syystä tai toisesta ei joko halunnut tai pystynyt viesteihini vastailemaan muutamaa sanaa enempää. Noh, meillä kun jäi asioita selvittämättä vielä tuolloin kuukausi sitten, ne alkoivat minua ahdistamaan ja asiat halusin selvittää. Kun ei tuosta viestien vaihdosta oikein mitään tullut, niin päätin neidille soittaa ja kas kummaa kun ei pystynyt vastaamaan. Noh, pienen tivaamisen jälkeen myönsi olevansa ihanan miehen kanssa jonka löysi noin 3 viikkoa sitten ja sanoi toivovansa, että homma toimii. Fine mulle!

Ensimmäisenä toki tuli lievä vitutus, sen jälkeen suuri helpotus josko tämä meidän homma olisi vihdoin ihan oikeasti ohi. Josko oikeasti olisi niin, että mimmi ei tule taas sotkemaan päätäni ja mutkistuttamaan elämääni.

Seuraavaksi sitä heräsi muutama kysymysmerkki siitä, että onko hän pyöritellyt meitä samaan aikaan kun aikamarginaalit ovat niin tiukat, noh ei kuullemma ollut. Pirun hyvä tsägä hänellä on kyllä käynyt kun on löytänyt elämänsä miehen abaut heti sen jälkeen kun minä sanoin, että don't call me anymore!

Nooh, kuten sanoin. Suurilta osin positiivisilla fiiliksillä itse olen. Tämä meidän hommamme on kuitenkin ollut sellainen, että on aina ollut vähän takaraivolla mitä jos, vaikka en ole meidän juttuun uskonut enää aikoihin, ja olen aika paljon muita tyttöjä nähnytkin. Eli aika vapautunut olo ja sellainen olen nyt vihdoin ihan oikeasti vapaa olo on, joten ei voi liikaa valittaa.

Ei tällä avautumisellani nyt varmaan sen suurempaa pointtia ollut, kun että avaututtaa. Suuri toive on se, että saisi jällein ihan viimeisen päälle oman elämäni kuntoon, ja sitten kohti sitä suurempaa onnea.

 

[Worrell]

Pohdiskelua

Hei vaan, palstaveljet ja -siskot!

Olen tässä ollut parisuhteessa kivan naisen kanssa kohta kaksi vuotta. Suhde alkoi siten, että törmättiin internetissä ja piakkoin alettiin tapailemaan, kun samassa kaupungissa asutaan. Kivikkoista on välillä ollut syystä jos toisesta, mutta koskaan ei ole ollut sellaista riitaa tai kinaa, josta ei oltais yli päästy. Nyt, kun tänne kirjoittelen, niin ei ole edes mitään riitaa. Haluan vaan purkaa tunteitani ja saada ehkä joitain fiksuja ajatuksia.

Olen siis piakkoin 25-vuotias mies. Omassa elämässäni olen paininut jos millaisten ongelmien kanssa, mutta aina ollaan ylös noustu. Henkilökohtasella tasolla menee siis ihan hyvin ja parisuhdekin on ihan hyvällä mallilla. On silti eräs asia, joka mua askarruttaa.

Nimittäin. Jokainen kai joskus miettii, mitä sitä oikein elämältään tahtoo. Mä oon viime aikoina ruvennut miettiin tämmöisiä asioita hyvinkin paljon. Toiveissa olisi, että valmistuttuani saisin itselleni sopivan työpaikan mahdollisimman pian ja pääsis ns. rakentamaan sitä omaa elämää. Ymmärrätte pointin. Sitten sitä totta kai miettii jollain tasolla sitä perhettä, lapsia. Kaikki ei lapsia halua. Mä en itse edes tiedä haluanko lapsia, mutta olen ajatellut asiaa. Oon aatellut, että jos teen lapsia, tapahtuu se sellaisissa olosuhteissa, että lapsella olisi hyvä kasvuympäristö. Tällä tarkoitan sitä, että vanhemmat eivät elä kädestä suuhuun, eikä lapsi joudu kärsimään köyhyydestä. Siis sillä tavalla, että toimeen tultaisiin, ettei tarvitse miettiä, mitä sitä huomenna syötäisiin, ettei ole rahat kahden viikon päästä loppu. Ja että muutenkin ois asiat suht hyvin kondiksessa.

Miten tää sitten liittyy parisuhteeseen. No liittyyhän se. Tyttöystävä (20v) tuntuu kovastikin haluavan lapsia. Hän sanoo, että hänellä on niin huonot geenit, ettei kuitenkaan halua. Atooppista ihottumaa, mt-ongelmia, verenpainetta yms. suvussa. Näillä perusteilla sitten jotenkin perustelee aina itselleen, että ei halua lapsia. Tänäänkin selitti kuinka ei voi tehdä lapsia, koska huonot geenit etc. Kuitenkin sitten ajoittain puhuu, että mitä jos joskus vuosien päästä tehtäisiin lapsia. Tuota itsensä dissaamista esiintyy etenkin silloin, kun joku tuttava tai läheinen tekee lapsia.

Tuo on mun mielestä hyvin häiritsevää ja ahdistavaa, kun joudun kuunteleen silloin tällöin kitisemistä tuosta aiheesta. Oon koittanut tsempata sitä ja välillä sitten sanonut, että no se sit on sun oma päätös eikä kenenkään muun. Joskus häiritsi myös se, kun veti minun geenini hommaan mukaan, mutta ei se oikein nykyään vituta, kun ei se sitä enää tee. Oikeestaan oon vaan helvetin väsynyt kuunteleen kitisemistä tuosta aiheesta, vaikka se onkin vähäistä.

Varsinaista kysymystä mulla ei ole. Mä vaan mietin välillä, että millä helvetillä mä saan tuon hiljaiseksi aiheesta? Joskus oon myös miettinyt sitä, että jos sitä lähtisi itse kävelemään, kun tuntuu että ottaa joskus niin koville tuo sen kitinä. Mutta, kun kaikki on kuitenkin ihan hyvin, eikä oikeita isoja ongelmia edes ole, niin ei oikein viitsisi. Ja siis joo, itse en tiedä, haluanko edes lapsia. Vituttaa ja ahdistaa tuo asenne, kun asia on hänen mielestään niin ehdoton. Etenkin, kun kuitenkin sisimmässään tuntuu lapsia joskus haluavan.

 

[Snakster]

Varsinaista kysymystä mulla ei ole. Mä vaan mietin välillä, että millä helvetillä mä saan tuon hiljaiseksi aiheesta?

Vähän vaikea sanoa, millä kitinän saa loppumaan, mutta noin yleisesti teemasta voisi sanoa, että onneksi ei olla vielä sellaisessa pisteessä, että lapsia tehdessä alettaisiin jotain geenejä seuloa saatika manipuloida. Ja homman juju ehkä piileekin juuri siinä, että objektiivisesti mitaten täydellistä jälkeläistä on täysin mahdotonta saada ja siitä huolimatta omat lapset ovat täydellisiä kaikkine vikoineen ja puutteineen. Voi olla lukihäiriötä, värisokeutta (rilleistä puhumattakaan), huonoa ihoa, oppimisvaikeuksia, astmaa ja vaikka mitä. Harvalla vääntö riittää maailman urheiluvalioksi tai tiedemaailman huipulle. Mutta mitä helvettiä. Miksi kenenkään pitäisi olla täydellinen tai edes lähellä sitä? Jokainen meistä vetää niillä eväillä, mitä on annettu ja aika monista lähtökohdista on mahdollista rakentaa laadukas ja onnellinen elämä. Jos ajattelee lasten hankkimisen sellaisena projektina, jossa tavoitellaan vain parasta priimaa, niin ehkä koko touhu kannattaa unohtaa. Toisaalta vaikka olisi miten pilkkopimeät ajatukset tahansa, niin kun sen ihmisen kanssa alkaa elää päivittäistä elämää, niin usein kaikki tuollaiset älyttömyydet unohtuvat. Ja kyllä kaikkia yksittäisiä ominaisuuksia tärkeämpää on suurin piirtein tolkullinen kasvuympäristö, jossa siinäkään ei varmaan täydellisyyteen pääse kukaan.

Ehkäpä teidän ei kannata ihan älyttömästi aiheesta vielä edes keskustella. Naisella on noin 20 vuotta tehokasta peliaikaa lasten hankkimiseen ja koska hän ilmiselvästi ei ole vielä lähellekään valmis tuohon hommaan, niin ehkä muutaman vuoden kypsymisen jälkeen voi aihetta taas alkaa ottaa esille.

 

[Worrell]

Hemmetin hyviä pointteja sulla Snakster. Kiitoksia hyvän näkökulman tuomisesta!

Miksi kenenkään pitäisi olla täydellinen tai edes lähellä sitä? Jokainen meistä vetää niillä eväillä, mitä on annettu ja aika monista lähtökohdista on mahdollista rakentaa laadukas ja onnellinen elämä.

Totta. Ehkä tuolle voisi koittaa istuttaa ajatuksen, että mitä sitten, kun/jos lapsi ei ole hänen mielestään täydellinen? Jokaisessa ihmisessä on puutteensa. Mulle tämä on aina ollut itsestäänselvyys, ettei kukaan ole täydellinen. Ja tosiaan, mitä sitten, vaikka lapsella olisi esim. astma tai atooppinen ihottuma. Elämä voi silti olla todella hyvää ja onnellista. Ehkä tuo on vaan jonkinlaista pelkoa, joka tuollaista käytöstä aiheuttaa. Tiedä siitä sitten.

Ehkäpä teidän ei kannata ihan älyttömästi aiheesta vielä edes keskustella. Naisella on noin 20 vuotta tehokasta peliaikaa lasten hankkimiseen ja koska hän ilmiselvästi ei ole vielä lähellekään valmis tuohon hommaan, niin ehkä muutaman vuoden kypsymisen jälkeen voi aihetta taas alkaa ottaa esille.

Näinpä, eikä tuosta vielä ole vakavasti keskusteltukaan. Lähinnä se on ollut sellaista, että nainen heittää vaan, että "hitsi, kun ei voi tehdä lasta kun on näin huonot geenit" tyylisen ajatuksen ilmoille, kun lukee tuttaviensa vauvajuttuja. Kitissyt sitten aiheesta jonkun aikaa ja unohtanut koko jutun. Naisella ei ole vielä hinkua niitä lapsia tehdä, vaan sitten "joskus tulevaisuudessa", kun aika on sopiva. Kuten sanoit, tässä on aivan riittävästi aikaa tuon asian suhteen ja mikään kiire ei ole minnekkään. Nykyinen elämäntilannekin on sellainen, ettei tässä todellakaan olla viiden vuoden säteellä lapsia tekemässä. Nainenkin tietää sen ja joskus heittikin, että ehkä kymmenen vuoden päästä.

Mutta joo. Ehkä se on parasta koittaa vaan pitää sellainen neutraali asenne häntä kohtaan silloin, kun sattuu asiasta puhumaan. Koittaa samalla myydä hänelle sitä ajatusta, ettei kukaan ole täydellinen ja sitä kautta koittaa tsempata häntä.

 

[Snakster]

Näinpä, eikä tuosta vielä ole vakavasti keskusteltukaan. Lähinnä se on ollut sellaista, että nainen heittää vaan, että "hitsi, kun ei voi tehdä lasta kun on näin huonot geenit" tyylisen ajatuksen ilmoille, kun lukee tuttaviensa vauvajuttuja.

Tietysti voi sitten myös kysyä, että harmittaako häntä, että omat vanhempansa päättivät ilmeisen huonoista geeneistä välittämättä vetää aikanaan paljaalla.

 

[Carlos]

Oon aatellut, että jos teen lapsia, tapahtuu se sellaisissa olosuhteissa, että lapsella olisi hyvä kasvuympäristö. Tällä tarkoitan sitä, että vanhemmat eivät elä kädestä suuhuun, eikä lapsi joudu kärsimään köyhyydestä. Siis sillä tavalla, että toimeen tultaisiin, ettei tarvitse miettiä, mitä sitä huomenna syötäisiin, ettei ole rahat kahden viikon päästä loppu. Ja että muutenkin ois asiat suht hyvin kondiksessa.

Tässäkin tilanteessa sanoisin että ei se lapsi ole mikään avaruussukkulan laukaisu, joka vaatii täydellisen ajan, paikan, tilanteen, talouden, terveyden ja sääennusteen. Sillä sitä ei koskaan tule.

Kunhan nyt on edes toisella vaki-työpaikka, niin siitä vaan rojua ränniin. Mielestäni tärkeintä on olla sen lapsen kanssa, se että asuuko vuokrayksiössä vai isossa kivitalossa on lapselle loppujen lopuksi se ja sama. Molemmissa asumismuodoissa on etunsa, mutta se "hyvä lapsuus" on jotain mitä ei voi etukäteen suunnitella. Kaikki riippuu kaikesta.

Ja tuo tyttöystäväsi tuntuu olevan vaan ehkä nuoruudesta johtuen hiukan pihalla, mutta en vaan osaa ymmärtää että miten tuossa iässä ei keksi muuta tekemistä kuin käydä läpi sitä miksi lapsia ei voi tehdä huonojen geenien takia. Tsiisus. Bro Snakster tässä jo asiasta kaiken muun sanoikin.

 

[Worrell]

Tässäkin tilanteessa sanoisin että ei se lapsi ole mikään avaruussukkulan laukaisu, joka vaatii täydellisen ajan, paikan, tilanteen, talouden, terveyden ja sääennusteen. Sillä sitä ei koskaan tule.

En tiedä, saiko mun ekasta viestistä kuvan, että hakisin sitä ns. täydellistä hetkeä. Lähinnä tarkotin sitä kuten sinäkin sanoit, että ois työkuviot suurinpiirtein selvillä etc. Ettei ole sellaista kädestä suuhun meininkiä. Vaan silleen suht vakaa elämäntilanne.

Eipä tuo tunnu näitä lapsiasioita usein (onneksi) murehtivan. Satunnaisesti tosiaan, jos ja kun joskus tuttaviensa vauvajuttuja kuulee. Se on kyllä totta, että vähän hölmöä hänen tilanteessaan edes miettiä vielä näitä lapsiahommia, kun ei näitä ole lähitulevaisuudessa eväitä eikä edes vakavia ajatuksia toteuttaa. Mutta hyvä pointti sullakin tässä asiassa. Voisi tuostakin mainita sitten, kun hän seuraavan kerran ottaa asian esille. Miksi miettiä sellaista, joka on ajan kohtaista ehkä joskus 8-10 vuoden päästä?

 

[Wiljami]

Muutaman tovin olen jo miettinyt että kehtaisiko ihan tänne ketjuun saakka tulla kirjoittamaan asiasta (ensimmäinen viestini ketjuun), mutta kaipa se nyt sitten on hehkutettava tässä "virallisessakin" ketjussa. Eli oon onnistunu nyt pitkällisen päätäseinään -tyylisen kohkaamisen jälkeen onnistunut ns. akottumaan. Ensimmäisistä treffeistä vasta reilu kuukausi, mutta reilut kolme viikkoa tullut vietettyä hyvin tiiviisti aikaa käytännössä päivittäin jommankumman asunnolla ja muutenkin tuntuisi melko töpäkästi lähteneen liikkeelle homma.

Tuosta kohkaamisesta jos hieman, niin aikoinaan tuli jätettyä täysin käsittelemättä ensimmäinen ero (ei oikeastaan edes tiennyt että tuollaisia pitäisi jotenkin käsitellä) ja vasta viime syksynä joutui viimeisimmän romahduksen jälkeen huomaamaan että tuo on sotkenut omaa parisuhde-elämää koko aikuisiän ja aiheuttanut ulkopuolelta katsottuna äärimmäisen typerää (ja itsetuhoista) toimintaa. Romahdus oli sinällään helvetin hyvä juttu (vaikka aallonpohjassa oli melkoisen synkät mietteet ja olot), koska se pakotti vihdoin puimaan asioita ääneen ammatti-ihmisen kanssa ja selvisi että omat kipupisteet ja lukot olivat niin ilmiselviä, että kerralla sai kaikki selvitettyä ja pääsi vuosien tauon jälkeen rakentamaan minä-kuvaa.

Joo mutta eipä tuosta sen enempiä, talven yli tuli tutustuttua itseen uudelleen ja huomattua että sitä pystyy olemaan kokonainen ihminen yksinkin (tai tulee siis toimeen itsensä kanssa) ja nyt alkukesästä tuli sitten tutustuttua tuohon tyttöön, kenellä on näköjään vielä verrattain samankaltaista historiaa taustalla ja tuntuisi muutenkin olevan aika yhteensopiva tapaus. Näkyiltyä on tullut reippaasti ja kävi äskenkin iltavuoron jälkeen tässä meikäläisen kämpillä piipahtamassa vaikka alkujaan oli puhetta ettei nähtäisi ennen huomista, johtuen nimenomaan tuosta iltavuorosta.

Eli sellaista. Hommat on huippista ja ihanaa ja toisaalta pakotetusta henkisestä kasvusta on tullut saatua myös jonkunlaista puskuria, ettei kuitenkaan ole tullut (minulle aiemmin hyvin tyypillisesti) rakastuttua saman tien aivan päätäpahkaa ja melko idioottimaisesti. Tällaista yhteistä tutustumis-ihastumista harrastetaan tytsyn kanssa (muiden touhujen lomassa ^^).

 

[Leelian Lepotuoli]

Naisasiosta kun keskustellaan niin aina törmätään tasa-arvo asioihin, minulla on niihin paljon painavaa sanottavaa! Niin paljon, että lukekaa täältä. Miten kotityöt lapsuudessa vanhempin kesken jakautuivat, oliko tasa-arvo vallalla, ei ainakaan meillä. Mutta nykyään on kaikki toisin, lue varmasti tunteita puolesta vastaan herättävä kannanottoni miessukupuolen puolesta! Kommenttoidakin kirjoitukseen saa, mikäli siltä tuntuu... Ehtookellot katso viestiketjua - Naisten ja miesten tasa-arvosta

Hmm. Miksi kirjoitat painavaa sanottavaa ilman oikeaa mielipidettäsi? Ps. kuvat oli hauskoja :D

 

[Leelian Lepotuoli]

Nyt on Tulevatonilla jännät ajat elämässä. Erosta on nyt joku kuukausi ja ilmeisesti surut on surettu ja henkisesti ollaan päästy asioista yli.

No mitenkä iso se jalka oli?

Ajattelisin, että sulla on ehkä ihan riittämiin ollut harmia näistä vanhemmista rouvista, joten jos olisit rohkea ja ns. astuisit laatikon ulkopuolelle kokeilemaan nuorempaa?

E. Ehditkin jo vähän muokkaamaan tekstiä :D

 

[pettter]

Eilen kävi niin, tai oikeastaan viime yönä, että yks muija pyys tinderissä mua sinne sen luokse, mutta en viitsinyt lähteä kun luultavasti en olisi päässyt enää busseilla takaisin kotiin, enkä sinnekään olisi halunnut jäädä kun naisista ei koskaan tiedä mitä ne haluaa ja odottaa. Mä esimerkiksi en ole koskaan tykännyt nukkua naisten kanssa samassa sängyssä. Ja jos taksilla olisin joutunut tulemaan niin sillä rahalla saisi jo Virosta huoran.

 

[Perateutti]

Itsehän nappasin äsken 20mg cialiksen naamaan. Mitään potenssiongelmaa ei ole, vaan ihan silkasta mielenkiinnosta ainetta kohtaan. Kohta saa ämmät kyytiä. Kaverit kehunu, että vaikka kuinka paljon olisi promilleja niin tana on pystyssä tarvittaessa vaikka 24h. Vähän tullut nyt pää kipeäksi, kuulunee asiaan. Viimeistään aamulla raporttia nussinko 5 vai 8 tuntia. Voi olla huomenna duunissa suorien housujen lahkeet pullollaan.

 

[pettter]

Onkohan musta tullut vanha vai muuten vaan laiska kun ensin innostun jostain muijasta kun netissä tutustutaan, mutta sitten kun pitäis nähdä niin ei vaan jaksa. Sitä vaan miettii että kuitenkin pitäis höpötellä jotain hölmöjä juttuja ja seksissäkin suostua johonkin esileikkeihin jne. Ei maksa vaivaa.

 

[Perateutti]

Voi olla, vaikutus kestää nimittäin ainakin pari päivää. Ei toki tarkoita että koko sen ajan stondaa, mutta äärimmäisen pienestä ärsykkeestä se alkaa.

Edit. Tuo 20mg on vielä kohtuu suuri annostus terveelle miehelle.

No tais olla iso annostus joo. Vedin semilärvit, mimmi baarista messiin, ja eikun panemaan. Perkele, ei meinannu kuti millään lähteä kun bisse turruttanut terskan. No kuitenkin aivan kivikovana siinä pari tuntia tuli jyystettyä, kävi jo vähän tylsäksi ja meinasin luovuttaa. No laitoin bensan tilalle kerosiinia ja kierrosluvut tappiin niin sai kutin lähtemään. Nyt tässä duuniin menossa ja voi että kun naiset on kauniita. Joutuu joku kollega vielä tänään uhriksi. On kyllä hyvää tavaraa ihan viihdekäyttöönkin, suosittelen kokeilemaan vaikka mitään ongelmia ei olisikaan. Olo on kuin Ron Jeremyllä, ja tosiaan tuntuu että tämä day 2 on vielä jotenkin kovempi. Saas nähä.

Aineen saaminenkaan ei kovin vaikeaa ole. Itse (23v) kävelin työterveyshuoltoon yleislääkärille surullinen ilme kasvoilla ja vähän valehtelin erektio-ongelmista. Ei mitään tutkimuksia, 5min ni oli resepti kädessä ja siitä apteekkiin. Vielä ois 7 kpl 20mg tabuja. Ei noita nyt joka päivä kannat varmaan popsia, mutta rataviikonlopuille aivan loistavaa tavaraa.

Ja petter, pillunnuoleminen on esileikeistä paras!

 

[Pulle Nah]

Perateutille kysymystä että miksi erektiolääkkeet jos ei sitä ongelmaa? Seksiaddiktio?

Sent from my RM-821_eu_finland_207 using Tapatalk

 

[Perateutti]

Perateutille kysymystä että miksi erektiolääkkeet jos ei sitä ongelmaa? Seksiaddiktio?

Sent from my RM-821_eu_finland_207 using Tapatalk

Ihan pelkästään kokeilunhalusta. Ja kun aivuvaikutukset ovat ainoastaan päänsärky, naaman lievä punoitus ja nenän tukkoisuus niin miksi ei? Nimenomaan dokausreissuille tota voi ottaa mukaan, kun joskus käyny köpelösti sängyssä kun tarpeeksi viinaa lätrännyt.

 

[Perateutti]

Noniin eli nyt on viikonlopou takana ja Cialis vaikuttaa vieläkin veressä. Ihan huikeeta menoa ollu, yks vonkaa whatssapissa, toinen facebookissa ja kolmas livenä. Ihan uskomatonta menoa, vois panna vaikka 24h vuorokaudessa. Whatssapissa tuli äsken parin tunnin kuhertelun jälkeen, että hän ei pysty istumaan huomenna töissä vaikka ihan ykköspesällä pysyteltiin. Valehtelematta vuodatin hikeä monta litraa tuona aikana.

Niin ja jottei mene offtopikiksi niin naisasiat on ihan kunnossa tällä hetkellä.

 

[Isle of Man]

Nyt ihan nopea kysymys, pienellä pohjustuksella.

Tuossa kolmisen vuotta sitten tuli avioero lähinnä omasta aloitteestani. Kärsin silloin tajuamattani eräästä traumaperäisestä mt-ongelmasta ja ero tuli siinä rallin kylkiäisinä. No, nyt kun kuuppa on viimeisen vuoden aikana saatu kondikseen ja on tullut tajuttua vihdoin mitä vittua tapahtui, niin on myös rakentunut tajuntaan että ero oli elämäni suurin virhe.

Ex-vaimon kanssa ollaan ihan hyvissä väleissä ja viimeksi tänään olen hänelle taas kertonut kaikessa rehellisyydessä asian laidan (kerrottu jo aiemmin), mutta vastaanotto on edelleen nihkeä. Lähinnä siis se ymmärrettävä "tajuathan että en mä ikinä voi enää luottaa suhun ja tarjota sitä läheisyyttä mitä ennen".

Mutta oltuamme yhdessä 12 vuotta niin mä tiedän että ex-vaimon taholta tuleva aktiivinen yhteydenpito ja kyyneleet ei vaan voi vittu olla mitään perus "ollaan silti parhaita kavereita kuin ennenkin". Kyllä mä aina aistin kun nähdään että sitä vaivaa jokin, sellainen jännittyneisyys. Ei se silti ole sellaista "kärsi paska" -mentaalista. Enemmän kysymysmerkkinä olemista ja oman itsearvostuksen kanssa taistelemista. Tiettekö, vahvan naisen "voinko antaa anteeksi tyypille joka satutti ja loukkasi mua, pahasti" -vääntöä pään sisällä. Itsehän mokasin vaikka ei siis mitään kolmansia tai muuta ääriperuuttamatonta ollut, mutta on siellä vielä jotain jäljellä, tunnetta, ja nyt se vaan pitäisi kaivaa esiin. En vaan oo halunnu painostaa, mutta nyt on oma frustraatio siinä pisteessä että tähän on pakko saada joku piste.

No, mutta siis pienen pohjustuksen jälkeen kysymykseni on: Tulta päin agressiivisesti hyökäten ja ei tai kyllä -tilanteeseen päästen vai annetaanko panokset edelleen naisen asetettavaksi ja toivotaan parasta ynnä venaillaan?

 

[moby]

Itsehän nappasin äsken 20mg cialiksen naamaan. Mitään potenssiongelmaa ei ole, vaan ihan silkasta mielenkiinnosta ainetta kohtaan. Kohta saa ämmät kyytiä. Kaverit kehunu, että vaikka kuinka paljon olisi promilleja niin tana on pystyssä tarvittaessa vaikka 24h. Vähän tullut nyt pää kipeäksi, kuulunee asiaan. Viimeistään aamulla raporttia nussinko 5 vai 8 tuntia. Voi olla huomenna duunissa suorien housujen lahkeet pullollaan.

En oikein tajua miksi otatte noita Cialiksia satunnaiseen viihdekäyttöön. Tokihan lääketehtaiden ostamat lääkärit noita mielellään määräävät, kun hinta on viagrakopioita huomattavasti kalliimpi(patentti vielä voimassa). Geneerisen viagran vaikutusaika on about 24h, joka pitäisi riittää viihdekäyttöön, ellei halua kankea ihan verille ajaa.

Lähinnä tullut käytettyä noita tabuja Thaimaassa, kun haluaa pitää kunnon orgiat, tai kun tulee kännättyä. Tokihan tuota kamaa on tälläkin hetkellä kaapissa varmuuden vuoksi. Itse suosin tuota geelimuodossa olevaa ainetta, jolloin riittää, että otat satsit about puoli tuntia ennen toimintaa. Thaikuistahan tuota saa 50kpl/30€.

 

[Metukka]

En oikein tajua miksi otatte noita Cialiksia satunnaiseen viihdekäyttöön. Tokihan lääketehtaiden ostamat lääkärit noita mielellään määräävät, kun hinta on viagrakopioita huomattavasti kalliimpi(patentti vielä voimassa). Geneerisen viagran vaikutusaika on about 24h, joka pitäisi riittää viihdekäyttöön, ellei halua kankea ihan verille ajaa.

Lähinnä tullut käytettyä noita tabuja Thaimaassa, kun haluaa pitää kunnon orgiat, tai kun tulee kännättyä. Tokihan tuota kamaa on tälläkin hetkellä kaapissa varmuuden vuoksi. Itse suosin tuota geelimuodossa olevaa ainetta, jolloin riittää, että otat satsit about puoli tuntia ennen toimintaa. Thaikuistahan tuota saa 50kpl/30€.

Sellaista kuin geneerinen Viagra ei ole olemassakaan. Se on pelkkä markkinointilause. Viittaat Thaimaahan joten oletan, että tarkoitat Kamagraa? Sen vaikuttava aine on se sama sildenafiili joka on kaikissa niissä lukuisissa Viagran rinnakkaislääkkeissä joita löytyy monelta lääkeyhtiöltä.

Jos saat Viagran (sildenafiilin) vaikuttamaan 24h, niin onneksi olkoon sillä itse vaikuttava-aine on jo kropastasi haihtunut. Sildenafiili vaikuttaa kunnolla sellaiset 3-4h (max 6h) ja sen jälkeen ei ole muuta kuin placebo-vaikutusta.
Cialis sen sijaan vaikuttaa sen kaksi jopa kolmekin vuorokautta, koska sen vaikuttava-aine on eri eikä se ole kertavaikutukseltaan yhtä voimakas kuin sildenafiili. Cialiksesta tekee hyvän sen pitkä vaikutusaika, kun ei tartte miettiä sitä hetkeä milloin sen ottaa. Huonoa on sen kallis hinta, koska sen pitkä patentti suojaa rinnakkaisversioilta.
Sildenafiilia saa halvalla Suomestakin apteekeista, taitaa olla jotain reilun euron verran 100mg tabletti, joten ei järkeä tilata tai tuoda ulkomailta.

 

[Rommeli]

Eikö vaan voi olla panematta, jollei vehje seiso? Ymmärrän toki lääkkeiden käytön, jos takana on ihan oikeita ongelmia. Tuota "viihdekäyttöä" en sen sijaan tajua ollenkaan.

 

[pettter]

Eikö vaan voi olla panematta, jollei vehje seiso? Ymmärrän toki lääkkeiden käytön, jos takana on ihan oikeita ongelmia. Tuota "viihdekäyttöä" en sen sijaan tajua ollenkaan.

Mutta kun paneminen on kivaa, ja pillerillä voi paneskella enemmän.

 

[moby]

Sildenafiilia saa halvalla Suomestakin apteekeista, taitaa olla jotain reilun euron verran 100mg tabletti, joten ei järkeä tilata tai tuoda ulkomailta.

Näinhän se on. Mukana olen tuonut sen mitä jäljelle on jäänyt. Tietysti plussana ulkomailta tuodessa on se, ettei tarvitse käydä lääkärissä valehtelemassa, jos lääkkeet tulevat viihdekäyttöön.

Tuohon vaikutusaikaan sen verran, että kyllä se vaan vielä aamulla/aamupäivällä toimii, kun illalla laittaa kamat koneistoon. Ehkä tuo 24h oli vähän liikaa...

 

[Perateutti]

Eikö vaan voi olla panematta, jollei vehje seiso? Ymmärrän toki lääkkeiden käytön, jos takana on ihan oikeita ongelmia. Tuota "viihdekäyttöä" en sen sijaan tajua ollenkaan.

"Viihdekäytössä" voin yhdistää kaksi rakastamaani asiaa: Hauskanpidon(dokaamisen) ja kovemman panemisen. Vaikka nuori olen, niin ei kolmessa promillessa saa 100% suorituskykyä millään. Samoissa promilleissa saan pillerillä 150% irti, joten miksen sitä ottaisi? Molemmat osapuolet saa paremman ja isomman tyydytyksen. Ja tosiaan tuon avulla panee vaikka sen 4tuntia kun kutikaan ei ole niin herkässä.

Eikä sun sitä tartte ymmärtää, kyllä munkin mielestä joidenkin -60 luvulla syntyneiden tavat&tottumukset on outoja. Maailma muuttuu.

Edit: kummasta tilanteesta haluaisit havahyua itse klo 06:00 aamulla:
A) Baarista(3 promillea veressä) tarttunu mimmi mukaan ja oletettavasti olet sen kotiisi vienyt saadaksesi pillua. Nainen riisuutuu edessäsi ja vaikka kuinka koitat runkkaamalla saada kalua henkii, saat maksimissaan puolivelton delfiinin jolla et tyydyytäisi lastakaan.
B) Sama tilanne, mutta napin avulla kullisi on kuin rautakanki jo teidän noustessa hissillä oikeaan kerrokseen. Sen sijaan, että havahtuisit löysään kulliisi, havahdut siihen että pakko juoda vettä tai muuten lähtee taju kun olet sitä koloa nussinut monta tuntia.

Kummassakaan tilanteessa ei leivota uutta vaimoa, vaan yhden illan panoa. Palstan naiset saa myös vastata.