Vittu, että ihmiseen voikin sattua näin paljon...
Se vaan on ihmeellistä kuinka ahdistus voi tuntua ihan fyysisenä kipuna; tuntuu kuin joku istuisi rinnan päällä, mikään muu ei tunnu miltään, ruoka ei maistu, ei jaksa kuunnella radiota tai katsoa telkkaria yms. ja hengittäminen on yhtä huokailua. Mutta sen haluan sulle sanoa, että KAIKESTA selviää!!
Itsellä meni 25 vuotta yhteistä elämää viemäriin alkuvuodesta ja meni jo vähän tuonne Depressio-ketjun puolellekin. Tällä hetkellä elämä maistuu jo taas elämältä, selvittämättömiä asioita (siis oman itsensä kanssa) on toki edelleen paljonkin, mutta kuinka ollakaan, maailmassa on taas värit, maut ja hajut. Yksi asia joka mua helpotti on liikunta => alkuun vaan kävelin pitkiä (1,5-2h) lenkkejä joiden aikana pää kävi miljoonaa ja jäsentelin asioita, pauhasin ex-vaimolleni jne. ja sain toki myös annoksen endorfiinia! Jossain kohtaa aloin juosta pätkän matkaa ja tällä hetkellä käyn about 3-4 kertaa viikossa juoksemassa sellaista 5km lenkkiä, painosta on hävinnyt tammikuuhun verrattuna 15kg ja olo on joka tavalla kevyempi (myös henkisesti).
Jaksamisia sinne, toivottavasti saatte suhteenne setvittyä siihen kuntoon, että päätös jatkamisesta tai eroamisesta syntyy ilman isompaa dramatiikkaa...
edit; sen vielä lisäisin, että jos vaan mahdollista niin älä lääkitsen paskaa oloa viinalla! Kokemuksesta voin sanoa, että se on ku pakkasella housuun kusemista => vähän aikaa tuntuu paremmalta, mutta jälkikäteen entistäkin pahemmalta...