Naisasiat

  • 7 568 243
  • 26 605

thego

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nashville
Yh:n kaa treffattiin taas eilen kaupungilla, käytiin siel kävelemässä, istuttiin puiston penkillä jne. Tän jälkeen jatkettiin meikälle ja olin kokkaillu sille kynttiläillallisen. Kertoi senkin ettei oikein oo tottunu mihinkään romanttiseen ja on vähän hämillään tästä kaikesta. Ja kertoi onneksi senkin ettei niin helposti puhu sillai tietyllä tavalla vaan ennemmin näyttää tunteensa teoilla. Tää oliki itelle aikamoinen helpotus kun on ollu vähän epävarma olo ajoittain kun sieltä ei aina välttämättä tuu mitään vastakommenttia tiettyihin asioista.

Ylipäätään meni taas helvetin hyvin ja tällä kertaa keskityttiin enemmän puhumiseen. Kerto mm. siitä miten hänen veljensä murhattiin viime syksynä jne. Varmasti ihan helvetin vaikea asia ja toisaalta tuntu hyvältä et pysty mulle siitä asiasta niinki avoimesti puhumaan. Muutenki suhteesta kun puhuttiin niin hän sanoi et haluaa ottaa ihan rauhallisesti koska on niin paljon huonoja kokemuksia takana. Ja toisaalta lapsenki takia on vähän pakko ottaa iisisti. Helvetin hyvä juttu et toisella pysyy se järki mukana kun ite oon tällänen tunteella eläjä ettei siinä paljoa järjeltä neuvoja kysellä.

Tänään ois tarkoitus taas kolmestaan treffailla ja oon kuulemma tervetullu heilläkin käymään sit ku tulee sopiva tilaisuus. Ihan pirun hyvältä tuntuu.
 

TykkiJutila

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kalle Rovanperä, KalPa, Leijonat, ManU, KuPS
En ole paljoa tähän ketjuun kirjoitellut, kun aina ollut vähän sellainen olo, että mitä mä nyt muille murheitani kertomaan.
Nyt on sellainen tunne, että pitänee hieman avautua, kun elän sellaisia hetkiä, mistä en kauheasti voi muille kertoa.
Takana on siis avioliitto naisen kanssa, joka ei kaikesta huolimatta ollutkaan "se oikea". Elettiin siis kolme vuotta yhdessä, jonka aikana kerettiin tekemään suunnilleen kaikki, mitä "normaalipari" paljon useampaan vuoteen. Naisella oli siis kaksi lasta aikaisemmasta suhteesta ja mä hyppäsin niin kuin suoraan "liikkuvaan junaan" tammikuussa 2007. Sitten koitti kesällä kihlautuminen, elokuussa yhteen muuttaminen, jouluna asuttiin jo omassa yhteisessä kodissa. 2008 heinäkuussa mentiin naimisiin ja tammikuussa 2009 yhteinen lapsemme näki päivänvalon ensikertaa. Minulle pienen lapsen tuleminen taloon ei ollutkaan minulle niin helppo juttu, kuin olin sen monen monta kertaa päässäni ajatellut. Lapsi oli siis todellakin toivottu ja yhdessä haluttu. 2009 loppuvuonna koitti sitten pakkolomat ja olin ajatellut sen olevan oiva mahdollisuus tehdä kotona kaikkea pientä remppaa ja olla lasten kanssa ja luoda entistä syvempää suhdetta kaikkiin kolmeen. Mutta mutta masennushan se iski sitten kuitenkin ja kaikki asiat kotona kaatui päällä. Kaikki asiat ajautui lopulta siihen pisteeseen, että edessä oli muutto pois kotoa maaliskuussa 2010.
Siitä asti olen sitten viettänyt poikamiehen ja viikonloppuisän elämää. Muutaman kerran viime vuoden aikana yritettiin hetki uudestaan, mutta puuro oli jo pohjaan palanut, eikä se enää uudestaan lämmittämällä tullut syömäkelpoiseksi.

Sekavaa aikaa on ollut sen jälkeen naisrintamalla, säätöjä ja pettymyksiä. Tapahtuneet teki tunneköyhäksi ja ajatuksena on koko ajan ollut jatkaa elämää yksin, ja viettää koko ajan enemmän ja enemmän poikani kanssa, onhan hän kuitenkin tärkein ihminen minulle täällä telluksella.

Mutta sitten kuvioihin astuu ihminen jonka olen tuntenut jo lähemmäs kymmenen vuotta. Epäsäännöllisen säännöllisesti olemme tavanneet kavereina menneitten vuosien aikana ja olen hänestä aina kovasti pitänyt. Nyt olemme jonkun aikaa olleet melkein "yötäpäivää" yhdessä puhelimen, naamakirjan ja live-tapaamisten merkeissä. Molemmat ovat ihan yhtä innoissaan ja ihastuksissaan toisistaan, mutta ongelma on siinä, että hän on naimisissa!
Olen aina pitänyt periaatetta, että en sotkeudu toisten elämään ja olenkin aina onnistunut löytämään naisen vapailta markkinoilta. Mutta tää on jotain ihan muuta, tunne siitä "oikean" löytämisestä on vahvempi kuin koskaan.

Mitä tässä pitäisi tehdä, kun tiedän että teen väärin menemällä toisten ihmisten väliin, mutta haluan niin mielettömästi hänet mielitietykseni. Asiassa ei ole mitään järkeä monenkin asian takia, mutta kun kumpikaan ei pystyisi pitämään näppejään erossa toisesta.
 

benicio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Molemmat ovat ihan yhtä innoissaan ja ihastuksissaan toisistaan, mutta ongelma on siinä, että hän on naimisissa!
Olen aina pitänyt periaatetta, että en sotkeudu toisten elämään ja olenkin aina onnistunut löytämään naisen vapailta markkinoilta. Mutta tää on jotain ihan muuta, tunne siitä "oikean" löytämisestä on vahvempi kuin koskaan.

Mitä tässä pitäisi tehdä, kun tiedän että teen väärin menemällä toisten ihmisten väliin, mutta haluan niin mielettömästi hänet mielitietykseni. Asiassa ei ole mitään järkeä monenkin asian takia, mutta kun kumpikaan ei pystyisi pitämään näppejään erossa toisesta.

Ymmärrän ikiaikaisen avautumisesi, mutta eikai tässä ole mitään epäselvää, selvästi tiedät mikä on oikein ja mikä väärin, joten toimit sen mukaan tietenkin.
Vai olisiko ollut ok, jos 2008 silloinen vaimosi olisi näpelöinyt jotain tyyppiä yötäpäivää? Olisiko ollut kivaa?

Jos kerran olette match made in heaven ja ment to be, niin ei mikään estä naista eroamasta nykyisestä miehestään sivistyneesti ennen sinuun sekaantumista?
 

TykkiJutila

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kalle Rovanperä, KalPa, Leijonat, ManU, KuPS
Ymmärrän ikiaikaisen avautumisesi, mutta eikai tässä ole mitään epäselvää, selvästi tiedät mikä on oikein ja mikä väärin, joten toimit sen mukaan tietenkin.
Vai olisiko ollut ok, jos 2008 silloinen vaimosi olisi näpelöinyt jotain tyyppiä yötäpäivää? Olisiko ollut kivaa?

Jos kerran olette match made in heaven ja ment to be, niin ei mikään estä naista eroamasta nykyisestä miehestään sivistyneesti ennen sinuun sekaantumista?

Ei tietenkään olisi ollut. Aika näyttää mihin tässä lähdetään ja kenen kanssa. Välimatkaa on tosiaan ihan liikaa ja moni muukin asia mietityttää. Ja "pakko" oli tänne avautua, kun en voi tätä asiaa jakaa kauheasti muille. Puhuminen yleensä helpottaa, kun joku asia ahdistaa =)
 

benicio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Ei tietenkään olisi ollut. Aika näyttää mihin tässä lähdetään ja kenen kanssa. Välimatkaa on tosiaan ihan liikaa ja moni muukin asia mietityttää. Ja "pakko" oli tänne avautua, kun en voi tätä asiaa jakaa kauheasti muille. Puhuminen yleensä helpottaa, kun joku asia ahdistaa =)

Ymmärrän yskän, mutta edelleen tökkii tuollaiset "aika näyttää" ja "mietityttää". Asia on ihan selvä. Suomessa on varmaan miljoona vapaata pillua, jos ei niistä yhtään saa itselleen haalittua, niin sietää olla ilman.
 

Kulttimörkö

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP ja maajoukkueet
On taas mulla tarve kirjoittaa. Ei, en ole nyt tavannut ketään uutta ihmistä eikä ole naiskuvioissa mitään tapahtunut. Sen sijaan unirintamalla on käynyt tapahtumaan ja kun naiseen liittyy niin laitan tänne.

Muistan aikanaan parisuhteessa ollessani nähneeni painajaisia siitä että silloinen vaimoni minut jättäisi ja mitä se elämä olisi yksin. Onneksi heräsin painajaisista todellisuuteen aina öisin ja aamuisin. Nyt on tilanne kääntynyt täysin päälaelleen. Näen unia joissa elän exäni kanssa yhdessä niin kuin joskus aikaisemmin. Nyt vain herään unesta aamuisin painajaiseen. Tämä on erittäin hämmentävää minusta. En hereillä ollessa kaipaa exääni ollenkaan. Joskus tosin muistelen niitä hyviä hetkiä ja mitä meille silloin oli.

Aika jänniä unia.
 

orpo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canucks, Kärpät
On taas mulla tarve kirjoittaa. Ei, en ole nyt tavannut ketään uutta ihmistä eikä ole naiskuvioissa mitään tapahtunut. Sen sijaan unirintamalla on käynyt tapahtumaan ja kun naiseen liittyy niin laitan tänne.

Muistan aikanaan parisuhteessa ollessani nähneeni painajaisia siitä että silloinen vaimoni minut jättäisi ja mitä se elämä olisi yksin. Onneksi heräsin painajaisista todellisuuteen aina öisin ja aamuisin. Nyt on tilanne kääntynyt täysin päälaelleen. Näen unia joissa elän exäni kanssa yhdessä niin kuin joskus aikaisemmin. Nyt vain herään unesta aamuisin painajaiseen. Tämä on erittäin hämmentävää minusta. En hereillä ollessa kaipaa exääni ollenkaan. Joskus tosin muistelen niitä hyviä hetkiä ja mitä meille silloin oli.

Aika jänniä unia.

Itsekkin näin painajaisia, että exä jättäisi minut ja niinhän hän siis tekikin. Ja oishan tuo kiva nähä nyt vastaavia painajaisia kuin arvon palstaveli Pakkipari näkee. Mutta yleensä nään vaan painajaisia, missä exä on juurikin jonku toisen kanssa ja sitten aamulla herätessä alkaa taas uusi päivä märehtien vaan mennyttä.

Kyllähän tää kohta vois jo loppua! Tämmönen valittaminen ku ei vaan sovi mulle yhtään!
 

Kulttimörkö

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP ja maajoukkueet
Itsekkin näin painajaisia, että exä jättäisi minut ja niinhän hän siis tekikin. Ja oishan tuo kiva nähä nyt vastaavia painajaisia kuin arvon palstaveli Pakkipari näkee.
No en mä nyt tiedä... Mukava fiilis niissä unissa on, mutta se herääminen on yhtä helvettiä kun tajuaa mikä se todellisuus on.

Ja sehän tässä ihmetyttääkin miksi mä niitä unia näen kun tosiaan en halua olla exäni seurassa enempää kuin on pakko. Hän on ihmisenä muuttunut todella paljon ja nimenomaan huonompaan suuntaan. Niissä unissa hän on vielä se henkilö jota rakastin ja pakko myöntää että edelleen jollain tavalla rakastankin. Tai sitten vaan rakastan sitä muistoa. Kuitenkin voisin ihan hyvin jatkaa elämääni jonkun toisen kanssa.
 

tant gredulin

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tai sitten vaan rakastan sitä muistoa.

Hyvä huomio. Suuri osa meistä ihmisistä rakastaa 'omia unelmiaan ja toiveitaan' suhteesta. Sitä, mitä se olisi voinut olla parhaimmillaan, jos vain...

Vaikuttaa siltä, että olet tietoisessa mielessäsi tämän jo havainnut, mutta tiedostamaton osa sinua (jotkut kutsuu alitajunnaksi) työstää vielä asiaa unen muodossa. Se ehkä jättää omia hyvästejään tuolla tavoin? Se on vain ohimenevä vaihe elämässäsi, jos annat sen olla sitä :)
 

Snagari

Jäsen
Eipä mitään, tänään se eroamisen tuskakoitti tännekin. Onneksi olen saanut lukea teidän juttujanne, itse en jaksa ainakaan nyt alkaa erittelemään syitä. Raskasta on, ei maha mittää.
 

thego

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nashville
Jotain päivitystä yh:sta.. Ollaan vielä kahdesti tavattu kolmistaan ja hyvin on menny. Ekalla kerralla muksulla sattu oleen yliväsymystä ja muutenki huono päivä, mut eipä tuo itelle mikään yllätys ollu. Nainen välissä vielä epäröi etten kestäkään sitä lasta suhteessa tai et mieluummin oisin jonku lapsettoman naisen kanssa. Mulla taas ei ole enää mitään epäilystä siitä et mitä haluan ja eiköhän tuo nainenki ajan kanssa näe etten ainakaan sen muksun takia lähe suhteesta mihinkään. Kysyin vielä siitäki et pitäiskö minun tehdäki jotain tai reagoida jos muksu ei tottele jne. Vastaus oli aika lailla et on melkein neljä vuotta pärjännyt yksin sen lapsen kanssa ja pärjää kyllä jatkossaki. Ja tää siis ei tullu mitenkään pahalla tapaa, kunnioitan ihan helvetisti kyseistä ihmistä ja sitä miten on jaksanu kaiken paskan keskellä kasvattaa lapsen yksin ja käydä vielä kouluaki menestyksellä.
 

Kulttimörkö

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP ja maajoukkueet
Niin sitten minäkin löysin itseni treffeiltä tänään ja ihmettelin hieman miten siinä niin pääsi käymään. No, tuli käytyä ja ihan kivalta naiselta vaikuttaa. Uudestaan olisi tarkoitus jossain välissä ottaa, kunhan vaan saadaan joku aika sovittuna. Kyllähän tuo sanoi että harmi että joutuu jo lähtemään mutta oli aikaisemmin sopinut grillata ystäviensä kanssa ja sinne hän lähtikin.

Aika näyttää taas miten äijän käy.
 

Zen

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Kysyin vielä siitäki et pitäiskö minun tehdäki jotain tai reagoida jos muksu ei tottele jne. Vastaus oli aika lailla et on melkein neljä vuotta pärjännyt yksin sen lapsen kanssa ja pärjää kyllä jatkossaki. Ja tää siis ei tullu mitenkään pahalla tapaa, kunnioitan ihan helvetisti kyseistä ihmistä ja sitä miten on jaksanu kaiken paskan keskellä kasvattaa lapsen yksin ja käydä vielä kouluaki menestyksellä.
Varmasti pärjää, mutta pärjäätkö sinä? Tilanne on nopeasti se että sinä et ole vieras kyläilemässä, vaan ainakin osittain asumassa. Saako lapsi koskea sinun tavaroihin, jos näet lapsen toimivan väärin niin miten toimit?

Kyse ei ole siitä kuinka sinä kasvatat lapsia, vaan että löydät aikuisen paikan HEIDÄN perheestä. Sinun pitää tuntea heidän säännöt!
 

thego

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nashville
Varmasti pärjää, mutta pärjäätkö sinä?

Sen jos jotenki tietäisin näin etukäteen niin vois tarvittaessa lopettaa suhteen tähän paikkaan. Ikävä vaan et en oikein osaa ennustaa tulevaa.


Kyse ei ole siitä kuinka sinä kasvatat lapsia, vaan että löydät aikuisen paikan HEIDÄN perheestä. Sinun pitää tuntea heidän säännöt!

Joo ja eiköhän nääki tuu sit pikkuhiljaa ajan kanssa ja jos nyt juttu näyttää menevän vakavaksi niin varmasti tulee naisenki kanssa juteltua vähän paremmin niistä pelisäännöistä jne.
 

Vuokralainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kerho! Arsenal
Kävinpä äsken saattamassa äitini linja-autolle. Heti pysäkiltä lähdettyäni tapasin erään naisen, jonka kanssa aikamme juttelimme ja sovimme tapaavamme ensi lauantaina Ämyrockissa. Nainen sanoi jo laittavansa tänään viestiä, kun menevät kaveriporukallaan Aulangolle. Sanoin, että katsellaan sitä sitten illalla, kun saatan olla jopa hiukan päissäni. Esitin siis vähän vaikeasti tavoiteltavaa, mitä en suinkaan ole jos viesti jo tänään tulee.
Rock.

Ja lässynlässyn.

Eihän siitä mitään tullut. Valehtelusta jäi kyseinen nainen heti kiinni, joten morjens.
Hyvä heti eikä myöhemmin.
 

orpo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canucks, Kärpät
Ja lässynlässyn.

Eihän siitä mitään tullut. Valehtelusta jäi kyseinen nainen heti kiinni, joten morjens.
Hyvä heti eikä myöhemmin.

Kuten Paavokin sen on sanonut: (Linkki vie kuvaan Paavo Pulkkisen toteamukseen naisen paikasta)

http://eero.info/misc/naisen_paikka.jpg

Mutta kuten sanoit, niin onneksi tuli heti ilmi mahdolliset ikävät jutut, mitä ne sitten onkaan. Sanoisin kliseisesti, että pää pystyyn, meressä riittää kalaa. Mutta en sano koska en itekkään usko enää tuohon.
 

thego

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nashville
Jos jotain taas päivittelis vaik omaksi iloksi. Yh:n kanssa käyty keskusteluja siitä et rauhotetaan vähän tilannetta ja oikeastaan sovittiin et mennään nyt päivä kerrallaan eikä mietitä tai puhuta tulevaisuudesta vielä tässä vaiheessa. Toiseksaan siellä puolen on vähän sitoutumiskammoa ja nainen pelkää et osaako missään vaiheessa sitoutua vaik hirveen hyvältä tuntuuki tää juttu. Olettaisin et tää johtuu hyvin pitkältä siitä lapsen väkivaltaisesta ja juoposta isästä. Eipä varmaan tollasen jälkeen oo kovin helppo alkaa suhteeseen uuden miehen kanssa. Ite ny tosin uskon siihen et kunhan täs saavutetaan se täys luottamus meidän välille ja nainen tajuaa etten oo missään mielessä samanlainen ku sen ex- mies niin päästään jo eteenpäin.

Eilen käytiin näitä keskusteluja ja jotenki tänään ku vietettiin aikaa yhdessä niin oli tosi helpottunu fiilis ja naisestaki näki vähän samanlaisia tuntemuksia. Skidistäki juteltiin kun itellä ollu vähän sellanen outo fiilis ku aina vaan vieressä seisoo ja kattoo ku toinen hoitaa kaiken vaik järki kyl sanooki ettei mul oo mitään asiaa sen lapsen kasvattamiseen. Lähinnä oon ollu kaveri tälle pojalle ja leikkiny sit ihan fiiliksen mukaan jne. Toki jos menee esim. mun tavaroita kaivamaan niin kiellän ihan samalla tavalla ku ketä tahansa muutaki muksua mut muuten annan naisen hoitaa tän puolen. Oikeastaan itelläki helpotti tosi paljon ku sai vaan ääneen sanottua näitä huolenaiheita.

Kaikin puolin vaikuttaa ihan helvetin hyvältä. Toki ite haluaisin painaa sata lasissa tän asian kanssa, mutta on loppujen lopuksi helvetin hyvä et on viimeinki sellanen nainen joka oikeasti pitää päänsä eikä kiirehdi mitään vaan miellyttääkseen mua. Tajusin senki et aikasemmissa suhteissa naiset on aina ollu jollain tapaa vielä liian epäkypsiä tai vääränlaisia mulle. Tarvin just tälläsen kypsän naisen joka tietää mitä haluaa ja joka tuntee ittensä tarpeeksi hyvin.
 

Etsijä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Nettideittailusta

Mä olen tässä viime päivinä käynyt läpi kymmeniä eri profiileja tuolla yhdellä deittipalstalla. Olen löytänyt mielestäni ihan suht paljon kiinnostavan tuntuisia tapauksia ja heitä olen yrittänyt lähestyä tutustumismielessä. Kun viimeksi reilu puoli vuotta sitten kokeilin tuota, kirjoittelin monen kanssa useammankin viestin ennen ensimmäistä tapaamista ja pääsinkin omasta mielestäni yllättävän helposti treffeille ihan viehättävienkin naisten kanssa. Kuitenkin se ensimmäinen tapaaminen jäi hyvin usein myös viimeiseksi (yli puolet). Niinpä mua ei enää kiinnosta kovinkaan paljon tuhlata aikaani mihinkään tutustumisleikkeihin kirjoittamalla, ja tää homma meneekin huomattavasti vaikeammaksi. Selvästikin naiset ovat tuolla palstalla aivan kuningatar-asemassa profiilin laadusta riippumatta. Ihan ymmärrettävistä syistä harva lähtee suoralta kädeltä tapaamaan entuudestaan tuntematonta miestä. Mua vähän kuitenkin nyppii se, että mun pitäisi olla valmis nöyristelemään naisten edessä, jotta saisin mitään tuloksia tuolla aikaan. Mä olen nyt 22 vuotta ja mua kiinnostaisi tietää, että missä iässä tämä tilanne muuttuu vai muuttuuko se ikinä?

Mä korostan vielä, että olen kyllä täysin valmis tekemään aloitteen, kertomaan itsestäni ja tuomaan esiin ajatuksiani, mutta en mä jaksa pidemmän päälle sellaista, että tehtyäni kaiken tuon työn tyttö tylsistyneenä painaa vaan Next-nappulaa ja viihdyttää itseään sillä, että niin moni mies on hänestä kiinnostunut.

Huokaus. Pitääkin varmaan mennä hiomaan lähestymistekniikoita...
 

tinkezione

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pens, Ipa, Rod Weery
Eipä kannata huolestua. Nettideittipalstoja kolutessa täytyy olla titaaninen itsetunto eikä siihen kannata pistää ihan liikaa aikaa. Suurin osa jengistä pelkästään ikkunashoppailee tai katsastaa lihatiskin tarjontaa pystymättä olemaan sen enempää vakavissaan. Mitä juuri itsekin kuningattaren asemasta totesit. Sitä prinssiä valkoisella hevosella odotellaan siellä intternetin toisessa päässä, kun sitä ei ole oikeasta elämästä onnistuttu löytämään.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Valtaosalla nettideittipaikoissa viihtyvillä ihmisillä on erittäin epärealistiset ja ylimitoitetut vaatimukset, vaikka se ei suoraan profiilista tulisikaan esille. Sekä miehillä että naisilla siis, ehkä hiukan eri tavoin, mutta kuitenkin.

Olen noissa itsekin ollut, eikä nyt ole erityisesti jäänyt kerrottavaa. Toki muutaman kerran on päässyt seksitouhuihin asti, mitä voinee pitää jo saavutuksena, mutta useimmiten se on jäänyt siihen, että on nähty sen yhden kerran kahvilla/oluella/jossain puistonpenkillä ja heihei.

Toki on muutama naisihminen jäänyt pysyvämmäksikin tuttavuudeksi ja tulee aika ajoin nähtyä (kaverimielessä).
 
Valtaosalla nettideittipaikoissa viihtyvillä ihmisillä on erittäin epärealistiset ja ylimitoitetut vaatimukset, vaikka se ei suoraan profiilista tulisikaan esille. Sekä miehillä että naisilla siis, ehkä hiukan eri tavoin, mutta kuitenkin.

Olen noissa itsekin ollut, eikä nyt ole erityisesti jäänyt kerrottavaa. Toki muutaman kerran on päässyt seksitouhuihin asti, mitä voinee pitää jo saavutuksena, mutta useimmiten se on jäänyt siihen, että on nähty sen yhden kerran kahvilla/oluella/jossain puistonpenkillä ja heihei.

Nettideittailusta tuli sellainen mieleen, että jos käyttää, niin facebookissa on sovellus "are you interested", jossa voi rajata vastustajan ikähaitarit ynnä muut ja sitten ei kuin naamataulun perusteella klikkailemaan kyllä tai ei, ein sanominen ei näy kellekään, joten et pahoita kenenkään mieltä ja kyllä -vastauksen voit painaa anonyymisti tai siten, että kuvan vastustaja näkee kuka sitä kyllä -nappia on painanut. Tuo on sinänsä huoletonta, ettei se vie paljoa aikaa ja siinä mielessä taas varmempaa, että kuvissa on aina profiilikuva, joten kukaan ei pysty huijaamaan kuvassa. Toivottavasti oli tarpeeksi epäselvästi selitetty. Itsehän en todellakaan usko nettideittailuun, mutta joskus aikoinaan kalsarikänneissä päätin tutustua tuohon ohjelmaan, kun ei ollut muutakaan tekemistä. Innostus ohjelmaa kohtaan loppui todella nopeasti, mutta sitten eräänä iltana duunista himaan tullessani kääntyi maailma ylösalaisin: Aivan järkyttävän hyvän näköinen naikkonen oli sieltä ottanut yhteyttä ja nyt pitkä pitkä aika sen jälkeen voidaan sanoa vain, että häät on kuukauden kuluttua.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Taas tulee ihan oma hukkaan mennyt nuoruus mieleeni, kun mietin tuota naapurifirmassa työskentelevää hemaisevaa blondia ja niitä kertoja, kun olen melkein sanonut hänelle jotain, mutta sitten urpomaisesti kävellyt hänen ohitseen. Pari vuotta olen häntä katsellut - viime aikoina enemmän sillä silmällä - mutta toistaiseksi olen tyytynyt pelkkään vaivautuneeseen punasteluun.

Likan faija on siis autonvuokrausfirman pääjehu ja tulen - yhtään vähättelemättä - faijan kanssa tosi hyvin juttuun, sillä me kumpikin olemme kiinnostuneita autoista ja puhummekin usein niistä. Mutta aina kun näen tämän tyttären, kieleeni iskee kuolio enkä saa sanaa suustani. Likalla - tai oikeastaan naisella, sillä hän on noin 25-vuotias, on vähän sellainen tylyn oloinen naaman ilme toisinaan päällä, mutta ei se minua niin pelota. Eniten pelottaa se, että jos onnistun ryssimään lähestymisyritykseni, minulla ei ole tässä talossa muita samanikäisiä juttukavereita.
Yleensä en pahemmin kiinnitä huomiota blondeihin, mutta katsottuani muutaman kymmenen kertaa tämän tyttären pesevän autoa tuossa ihan ikkunani edessä ja nähtyäni häntä niin monta kertaa näiden vuosien aikana, olen alkanut kiinnostua hänestä.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Nettideittailusta tuli sellainen mieleen, että jos käyttää, niin facebookissa on sovellus "are you interested", jossa voi rajata vastustajan ikähaitarit ynnä muut ja sitten ei kuin naamataulun perusteella klikkailemaan kyllä tai ei, ein sanominen ei näy kellekään, joten et pahoita kenenkään mieltä ja kyllä -vastauksen voit painaa anonyymisti tai siten, että kuvan vastustaja näkee kuka sitä kyllä -nappia on painanut.
Kas, en ole ollut tuollaisesta tietoinenkaan. No, kokeilenpas joku kerta. Tuskin siinä mitään menettää kun ajan kuluksi näpyttelee.

Niin ja onnittelut vaan sinne! Joskus kyllä ihan ihme teitä voi natsata, ei sitä osaa ennalta arvata.
 

Nume

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, FC Bayern München, SoJy
Paljonpa paino tytön korulauseet eron jälkeen: "haluun nyt olla vaan yksin, enkä todellakaan halua ketään muuta". Huoh.

Tuo on kyllä perseestä niinku minäkin siitä tänne aikanaan romaanin kirjoitin. Vieläkin se asia mun päässäni pyörii ja välillä tulee niin kova ikävä exääni, mutta hetken päästä häntä ei muista. Odotan vaan nyt mun muuttoa ja sitä, että tutustun uusiin ihmisiin ja jospa Se Oikea sieltä löytyisi. En kylläkään uskalla edes ajatella, että mitä tunnen, jos mä nään sen mun exän joskus kaupungilla tulevassa kaupungissani, missä hän asuu. Toivottavasti ei törmätä ainakaan alkuaikoina.. Menee päivä taatusti pilalle. Hän on pilannut mun elämää nyt eron jälkeen ihan liian paljon.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös