Naisasiat

[sampio]

Hauskaa, että naisen hyvyys on riippuvainen ilmeisesti muutamien mukaan siitä, miten nopeasti sänkyyn päädytään. Ei varmasti tarvitse ihmetellä jonkun hetken päästä sitä, miten se nyt yht'äkkiä hyppääkin uuden aisan jatkoksi. No, toivotaan kuitenkin parasta.

 

[Kirjoittelija]

Sano viel et on yleensä tosi varovainen miesten suhteen, mutta jostain syystä mie oon ihan eri tapaus.

Onkohan tuo nyt sellanen asia, joka kannattaa ottaa ihan "at face value"? Eiköhän se nyt ole naiselle aika luontainen defenssimekanismi, että kun sakset aukaistaan heti tavatessa (tai melkein), pitää jaaritella jotain "voi hitsi, siis enhän mä normaalisti tälleen" -mantraa. Harva nainen kai haluaa myöntää itselleen olevansa helppo.

 

[rpeez]

Mutta asiaan, tämä mamma on ollut jo tovin aikaa kuulemma ihastunut minuun, hulivilipoikaan ja olenpa ehkä tämän huomannutkin, mutta olen tähän hetkeen asti ollut autuaan tietämätön lapsesta. Toki mamma sanoo, ettei mulla mitään velvotteita lasta kohtaan ole mutta terve järkikin sanoo etten mä sitä lasta voi kokonaan sivuuttaa. Joudun käymään läpi tässä että onko kannattavaa hypätä tuollaiseen kelkkaan? Olisiko aika jo aikuistua? Onko lapsen isä ahkerasti kuviossa? Vähän höntti ja outo tilanne tämä...koska mua silti kaikista näistä huolimatta kiinnostaa tuo nainen.

Nyt on todettava, että olen käynyt aikanaan läpi tismalleen samanlaisen casen.
Suurin ongelma siinä lopulta oli kuitenkin se lapsi. Ja erityisesti, koska itsellä kun ei ollut siihen aikaan omaa tenavaa, ei oikein osannut suhtautua tilanteeseen ja ajattelin että siinähän tuo menee. Kun vuoden mahtavan romanttisen ajan jälkeen tuli se normaali pienikin "arkipäiväistyminen" kuvioon, tuli kuitenkin paettua suhteesta, eli en ollut kypsä sijaisisäksi vaikka yh:n suhtauminen asiaan oli sama kuin sinunkin tapauksessasi.
Pahinta asiassa on, että olin oikeasti todella lätkässä siihen naiseen.

Hienoa, että tajuat ettei lasta voi ohittaa jos meinaat vakavampaa suhdetta. Suosittelen siksi katsomaan miten käy. Jos ei muuta, saa siitä ainakin hienon elämän kokemuksen.

 

[thego]

Yksinhuoltaja ja kämppis häätää yöksi pihalle? Minne se huollettava joutui ja miksi yksinhuoltajalla on kämppis?

Eiks sun muijas tullu yöksi kotiin?

Tämä yh on nuori opiskelija ja niin on sen kaveriki. Ei ne siis virallisesti asu yhdessä vaan tää kaveri enemmänki "hengailee" siellä näin kesäisin. Sille kaverillensa oli joku mies tulossa yöksi ja sen takia joutu tää yh lähteen pois. Mut siis tottakai sil oikeesti on mies, pakkohan sitä on pelätä heti pahinta.

Eipä tuossa muuta ole kuin se, että ei tuommoinen himonussiminen johda mihinkään oikeaan suhteeseen. Se on sitten tietenkin eri asia, jos kumpikaan ei sellaista halua. Voi vain käydä niin, että toinen haluaa ja toinen ei.

Eli jos heti suhteen alussa on runsaasti seksiä mukana niin ei voi samaan aikaan myös tutustua toiseen henkisellä tasolla ja puhua asioista? En nyt tajua miten nää sulkee toisensa pois...

Mut voin kyl raportoida tänne sit ku se mies/nainen/hevonen paljastuuki sieltä yh:n kämpästä tai mistä sen tietää vaik se ois linnassa tällä hetkellä ja pääsee hyvän käytöksen ansiosta silloin tällöin vapaille. Enkä mä nyt ylipäätään tajua minkä takia sen pitäis alkaa hirveitä satuja keksimään et saa vähän munaa? Ois vaan suoraan sanonu et haluais tulla yöksi kylään.. ja ois vaik sanonuki et on varattu, kyllähän mä paskassa parisuhteessa elävää naista aina mielelläni autan.

 

[tinkezione]

Vituixmän, tuo savolainen supersankari. 300 kilometrin päässä elävä naisihminen sanoi tulevansa surulliseksi ja onnettomaksi, kun ei pystytä elämään päivättäistä yhteiseloa, ja että ei halua jatkaa näin, koska haluaa kodin. Että on helpompaa lopettaa tapailu nyt heti suht tuoreeltaan parin kuukauden jälkeen, kun pidempien aikojen ja isomman kiintymyksen myötä homma sattuisi paljon enemmän. (Hänellä nuorempi lapsi pitää nykyisessä kotikaupungissaan vielä useampia vuosia ja itselläni vastaavasti työprojekti täällä toisaalla vielä muutamia vuosia.) Enpä tässä osannut itsekään muuta sanoa, kuin että jos tämä tilanne tekee hänet etäisemmäksi ja surullisemmaksi, niin parempi se sitten minunkin puolestani on, että lopetetaan tapailu. Niin mainiota kuin kaikki yhdessä vietetty aika olikin. Sanokaahan asiantuntevammat ihmiset, onko ihan normaalia ajatella kumppanin lapsen etu yhteisen onnen edelle?

np. Demians - Unspoken

 

[Chiesa di Totti]

Sanokaahan asiantuntevammat ihmiset, onko ihan normaalia ajatella kumppanin lapsen etu yhteisen onnen edelle?

Ensinnäkin tunnut olevan helvetin fiksu kaveri kun noin toimit. Ja ajattelisin ennemminkin, että otat tässä sen kumppanin huomioon, lapsen lisäksi. Joskus ei vaan ajoitus natsaa, se on elämää mutta ainakin olet toiminut hienosti ja oikein.

 

[BOL]

Sanokaahan asiantuntevammat ihmiset, onko ihan normaalia ajatella kumppanin lapsen etu yhteisen onnen edelle?

On. Ja se on varmasti samalla myös jonkinlaista itsesuojelua. Lapsen kanssa ei voi "taistella" huomiosta eikä tärkeysjärjestyksestä. Tai voi, mutta se ei kannata. Ja kuka edes haluaa itselleen sellaisen kumppanin, varsinkaan naisen, joka asettaa toisen aikuisen ihmisen tai "oman onnensa" lapsen oletettavasti tasapainoisemman elämän edelle? Tasapainoisemmalla tarkoitan tässä sitä, että lapsella on jatkossakin tuttu ja turvallinen ympäristö ympärillään. Tokihan ihmiset muuttaa ja lapset siinä sivussa. Vanha turvaverkko jää toiselle paikkakunnalle ja lapset vaihtavat maisemaa. Mutta usein kyse on kuitenkin vanhempien/vanhemman omasta halusta, joskus jopa "pakosta" esim. työn perässä, vaihtaa asuinpaikkaa. Jos tällaista halua ei oikeasti tunne kokevansa, ei kannata lähteä. Jos siis ei ole pakko. Tällöin tunne toista ihmistä kohtaan pitää olla niin syvää, että sen uskoo kestävän mitä vain. Ja siltikin siinä on omat riskinsä.

Helppo tietysti sanoa, mutta ei kannata ottaa itseensä, vaikka suhde päättyikin. Vanhemmalla on vastuu lapsestaan ja siihen vastuuseen kuuluu paljon muutakin kuin ruokkiminen ja vaatetuksesta huolehtiminen. Vaikka sinä nyt sijaiskärsijäksi jouduitkin, kannattaa arvostaa naisen tekemää valintaa, koska hän ei selvästikään ollut valmis sellaiseen, mihin sinä ehkä olisit ollutkin. Ja lapsi meni tällöin edelle. Ihan kuten kuuluukin. Näemme jatkuvasti esimerkkejä huonoista vanhemmista, jotka asettavat omat halunsa ja tunteensa lastensa edun edelle. Ja lopputulos on usein karmaiseva.

Sydämen särkyminen ja pettymykset koskevat aina. Joskus niistä yli pääseminen kestää enemmän, joskus vähemmän. Tsemppiä! Kyllä se aurinko paistaa vielä sinullekin :)!

 

[pernaveikko]

Eli jos heti suhteen alussa on runsaasti seksiä mukana niin ei voi samaan aikaan myös tutustua toiseen henkisellä tasolla ja puhua asioista? En nyt tajua miten nää sulkee toisensa pois...

Niin no, sitä saattaa huomaamattaan joutua huonoon suhteeseen eikä ehdi ajatella koko asiaa, kun on muuta tekemistä. Sitten vähän turhan myöhään huomaa, että eihän tässä mitään muuta olekaan eikä varsinkaan ole tulossa.

Itse ainakin haluan tapailla useamman kerran eikä suoraan parin tunnin Facebook-treffeiltä nussimaan. Tai siis voihan niinkin tehdä, mutta onko siinä vaimomateriaalia, tuskin.

 

[thego]

Niin no, sitä saattaa huomaamattaan joutua huonoon suhteeseen eikä ehdi ajatella koko asiaa, kun on muuta tekemistä. Sitten vähän turhan myöhään huomaa, että eihän tässä mitään muuta olekaan eikä varsinkaan ole tulossa.

No tää on varmaan aika yksilökohtaista, tai en ainakaan ite lähtis yleistämään kaikkiin naisiin/suhteisiin. Meillä nyt tuntuu synkkaavan sekä henkisellä, että fyysisellä tasolla ihan helvetin hyvin. Muutenki tuli yllättävän äkkiä avauduttua vähän vakavemmistaki asioista molemminpuolin, ennen seksiä jopa.

Kummasti muuten auttaa et toisellaki on aika vaiherikas elämä takana, jotenkin sitä ymmärtää paljon paremmin toisiaan ku ei oo ihan kultalusikka perseessä syntyny ja pumpulissa eläny. Välissä on tälläsiäki naisia tullu vastaan eikä ne oikein tunnu tajuavan mistään mitään ja säikähtävät vaan jos niille menee avautuun jostain vähän vaikeammasta asiasta. Vaikka se vaikea asia oliski kaukana menneisyydessä ja käsitelty jo ajat sitten.

Niin ja mehän mentiin vasta toisilla treffeillä nussimaan et äläs ny rupea kärjistämään siellä.

 

[sidney]

Olisipa tämän voinut tuonne veti iloiseksi-ketjuunkin kirjoittaa, mutta menköön tänne. Omat naisasiat ovat vihdoinkin oikein hyvällä mallilla. Vuosien "sekoilujen" jälkeen olen löytänyt naisen joka on minulle SE oikea. Reilu puolitoista vuotta ollaan nyt kimpassa oltu, josta vajaa vuosi asuttu yhdessä. Elokuussa on sitten meidän häät tulossa.

Ehkä onnellisuuteni johtuu omasta "aikuistumisestani" tai sitten vain tuo nainen on minut saanut onnelliseksi, ihan sama, mutta kyllä ihmisen kelpaa kun kaikki on hyvin ja elämä hymyilee!

Toki haasteita on ollut. Kun yhdistetään mies sekä 3 lasta+nainen jolla lapsia ei ole, monenlaisiin kokemuksiin törmää. Laspet siis asuvat meillä.
Eikä aina tilannetta ole helpottanut kahden vanhimman lapsen jo alkanut murrosikä. Näistä on kuitenkin selvitty hienosti.

Isot kiitokset tulevalle aviovaimolleni kun on alkanut toiseksi aikuiseksi tähän porukkaan. Enpä voisi olla onnellisempi!

 

[Vuokralainen]

Kävinpä äsken saattamassa äitini linja-autolle. Heti pysäkiltä lähdettyäni tapasin erään naisen, jonka kanssa aikamme juttelimme ja sovimme tapaavamme ensi lauantaina Ämyrockissa. Nainen sanoi jo laittavansa tänään viestiä, kun menevät kaveriporukallaan Aulangolle. Sanoin, että katsellaan sitä sitten illalla, kun saatan olla jopa hiukan päissäni. Esitin siis vähän vaikeasti tavoiteltavaa, mitä en suinkaan ole jos viesti jo tänään tulee.
Rock.

 

[Palstalegenda]

Muistakaa aina, että on kaksi tapausta, jolloin tätä pitää käyttää. Siis tämä lause pitää olla kummassakin tapauksessa käytössä ja lausuttuna: "Ei vain ollut sitä kemiaa".

a) ei ollut kemiaa, ei napannut
b) ehkä olisi voinut olla mutta ei napannut tietää enempää, kun on se toinen on liian ruma.

Yksi nimimerkki toki ajattelee, että ei saa kuitenkaan tuota, koska on liian ruma ja kaikkea. Ei niin, itseruoskitnta kuuluu Nasaretiin.

 

[thego]

Eipä täs vieläkään oo mitään valittamista. Nainen vaikuttaa harvinaisen kypsältä ja fiksulta tapaukselta. Ehkä ne paskat kokemukset menneisyydessä ja oma lapsi on sen verran kasvattanu ihmisenä. Nainen jopa itse otti puheeksi seksin ja yhessä tuumailtiin et pitää vähän varoa ettei kaikki treffit mee pelkästään panemiseksi. Molemmilla helvetin hyvät fiilikset tästä jutusta, mutta hänellä vähän tietenki jännittää miten mä reagoin sit ku se lapsi tulee mukaan suhteeseen. Aikahan tuonki näyttää eikä mua tällä hetkellä pelota tai vaivaa mitenkään se ajatus.

 

[HJL]

Molemmilla helvetin hyvät fiilikset tästä jutusta, mutta hänellä vähän tietenki jännittää miten mä reagoin sit ku se lapsi tulee mukaan suhteeseen. Aikahan tuoki näyttää eikä mua tällä hetkellä pelota tai vaivaa mitenkään se ajatus.

Nyt on sinun paikkasi näyttää, ettei hänen tarvitse jännittää turhaan, kun lapsi astuu mukaan myös sinun elämääsi. Eli haen sitä, ettei ole mitään syytä jännittää tai pelätä lasta, vaikkei se ole sinun.

Toivottavasti kaikki menee parhain päin.

 

[thego]

Nyt on sinun paikkasi näyttää, ettei hänen tarvitse jännittää turhaan, kun lapsi astuu mukaan myös sinun elämääsi. Eli haen sitä, ettei ole mitään syytä jännittää tai pelätä lasta, vaikkei se ole sinun.

Toivottavasti kaikki menee parhain päin.

Oikeastaan vaan jännittää et miten sitä osaa olla ton ikäsen kanssa ku ei omia lapsia ole enkä muutenkaan oo vuosiin ollu lasten kanssa juurikaan tekemisissä. Pitkä aikahan siihen on et tää tapahtuu ja sanoin iteki naiselle et kattoo ihan rauhassa et koska on oikea aika esitellä se lapsiki mulle. Kohta 4-vuotias kuitenki tajuaa jo jotain asioista niin ei tarvi sit turhaan tuoda uusia ihmisiä sen elämään jos ei sen pidempään ole kuvioissa mukana.

 

[thego]

Pitkä aikahan siihen on et tää tapahtuu ja sanoin iteki naiselle et kattoo ihan rauhassa et koska on oikea aika esitellä se lapsiki mulle.

Ja tää päivä koittiki jo tänään. Hirveen äkkiä kylläkin, mutta nainen ite sano et pelkää mun juoksevan karkuun siinä vaiheessa ku omin silmin näen et sil tosiaan on se lapsi ja tätä kautta hänkin sai vähän mielenrauhaa. Eikä siis menty millään "tässä on äitin uus miesystävä ja sinun tuleva isä"- kaavalla vaan nähtiin leikkipuistossa kolmistaan, lapsi leikki enimmäkseen yksinään ja juteltiin siinä samalla niitä näitä. Tosi hyvä fiilis kyllä jäi tästä, kauheen sosiaalinen lapsi ja muutenki koko tilanne meni niin luontevasti eikä siin alun jälkeen jännittänykään tippaakaan. Helvetin hyvältä vaikuttaa, edelleen.

 

[sampio]

Hyvä, jos homma toimii. Kun enemmän olet tekemisissä muksun kanssa, muista olla oma itsesi alusta saakka myös hänen suhteensa. Jos joskus ei kiinnosta leikkiä, sen voi sanoa myös lapselle suoraan, ja jos lupaat leikkiä, niin leiki sitten loppuun saakka yms. Jos sulla kasvaa luontevat välit junnun kanssa, se varmasti edesauttaa suhdetta naisen kanssa. En tiedä, millaiset välit biologiseen isukkiin on, mutta voit olla varma, että jossain määrin joudut isän korvikkeeksi, ja siinä mielessä näitä jutustelen, vaikka tietenkin suhteen pääasia on se nainen, jos nyt näin voi sanoa. Ihan sama se on parisuhteessa kuin lastenkin kanssa, eli jos kykenee olemaan aikuinen silloin kun toinen on kusipää, niin solmut yleensä aukeaa jossain vaiheessa. No joo, kunhan kirjoittelen.

 

[thego]

Hyvä, jos homma toimii. Kun enemmän olet tekemisissä muksun kanssa, muista olla oma itsesi alusta saakka myös hänen suhteensa. Jos joskus ei kiinnosta leikkiä, sen voi sanoa myös lapselle suoraan, ja jos lupaat leikkiä, niin leiki sitten loppuun saakka yms. Jos sulla kasvaa luontevat välit junnun kanssa, se varmasti edesauttaa suhdetta naisen kanssa. En tiedä, millaiset välit biologiseen isukkiin on, mutta voit olla varma, että jossain määrin joudut isän korvikkeeksi, ja siinä mielessä näitä jutustelen, vaikka tietenkin suhteen pääasia on se nainen, jos nyt näin voi sanoa.

Biologinen isä oli väkivaltainen juoppo eikä onneksi ole pariin vuoteen ollu missään kuvioissa mukana. Ja hyvä vaan et joku jotain jutustelee ku oon ite kyl ihan hukassa näissä asioissa. Oonhan mä joskus tehny töitäki paljon lasten parissa ja muutenki ihan hyvin tuun toimeen niiden kanssa, mut on vähän auki et jos täs tosiaan tulee sitä "isän" roolia pikkuhiljaa et miten sitä oikein oliskaan. Tokihan nää asiat tulee sit naisen kanssa puhuttua kun se aika tulee. Ja kuten sanoit niin pitää vaan yrittää olla luonnollisesti eikä ainakaan missään nimessä yrittää väkisin miellyttää lasta edistääkseen suhdetta.

 

[sampio]

Tokihan nää asiat tulee sit naisen kanssa puhuttua kun se aika tulee.

Jees, ja kannattaa olla siinä vaiheessa myös rehellinen ja kertoa sekin, että olet jossain asioissa kuutamolla tai vastaavasti, mitkä asiat häiritsee muksun käytöksessä, missä asioissa kaipaat ymmärrystä suhteessasi lapsiin yms. Tietysti nainen varmasti tajuaa itsekin, että tilanne on sulle uusi, mutta puhuminen tuskin on koskaan pahasta. Rehellisyyden kanssakin kannattaa käyttää järkeä, eikä ehkä kannata haukkua huonon päivän päätteeksi lasta äitilleen. Varsinkin aluksi sinä olet kuitenkin se kolmas pyörä äidin ja lapsen suhteessa. Nämä on vähän tällaisia itsestäänselvyyksien kuuloisia, mutta tiedän kyllä omasta kokemuksesta, että tuollainen leikki-ikäinen saattaa olla aika rasittava tapaus, ja suhtautuminen muksuun, joka ei ole oma, voi olla koetuksella.

 

[Freya]

antakaa jotain vinkkejä miten pääsen mielessäni eroon naisesta, joka oli ensimmäinen kumppani, ensirakkaus ja ihminen, johon olin jo nyt (nuoresta iästäni huolimatta) sitoutunut ihan täysin.

Ei tähänkään varmaan mitään poppakonsteja ole olemassa. Itse pidin ensin vähän aikaa fyysistä välimatkaa, en tavannut ihmistä ja naamakirjassa piilotin kaikki hänen julkaisunsakin. Mielelleen ei tietenkään voi mitään, mutta helpotti asiaa kun ei kyseinen henkilö koko ajan tullut jostain silmieni eteen.

Tälläisenkiin asiaan auttaa varmasti klassinen asia ; aika. Mitä enemmän aikaa kuluu ja mitä enemmän sinä aikana pystyy sitä omaa elämää jatkamaan, sen helpompaa on päästä yli niistä tunteista. Koittaa keskittyä niissä omassa elämssä oleviin asioihin, kavereihin , harrastuksiin yms. Ei ne tunteet varmaan koskaan kokonaan kuole, mutta haalistuvat ajanmittaan :)

 

[orpo]

Tähänkin varmasti löytyy vastauksia vaikka kuinka monta sivua, mutta silti:

antakaa jotain vinkkejä miten pääsen mielessäni eroon naisesta, joka oli ensimmäinen kumppani, ensirakkaus ja ihminen, johon olin jo nyt (nuoresta iästäni huolimatta) sitoutunut ihan täysin. Virhe varmasti, mutta tuli sekin tehtyä. Itse kaiken mokasin ja ajoin hänet toisen kainaloon enkä saa mitenkään pahaa oloa pois asiasta..

Ite oon miettiny ihan samaa. Vaikka mun rakkaus ei ollut ensimmäinen, mutta nainen oli sellainen jonka näin ihan vaimomateriaalina, vaikken avioiliittoihin uskokkaan. Talvella oli jo vähän nihkeämpää, mutta saatiin asiat puhuttua ja homma jatkui suhteellisen onnellisena. Kaukosuhde oli siis kyseessä, enkä tiedä että kuinka paljon se sitten vaikutti siihen että naisella kipinä ja mielenkiinto lopulta loppui.

Tuntuu vaan,ettei tästä pääse mitenkään yli kun kokoajan miettii toista ja miettii sitä,että varmaan on jo joku lohduttamassa ja orpo on unohdettu täysin. Itelläki pitäs tietty koittaa unohtaa, mutta ei vaan meinaa onnistua.

Voimia sulle sinne ja kaise pitää itelläki sama neuvo antaa, mitä mullekki toitotellaan ainoa, mikä auttaa on aika. Huoh, miten kliseistä..

Edit: Tätä omaa ahdistusta on kestänyt nyt noin kuukauden eli sen, mitä siitä on kulunut ku nainen jätti. Mulla ei todellakaan kiinnosta tää masistelu, mutta tästä ahistuneisuudesta ei vaan tahdo päästä eroon.

 

[Kulttimörkö]

Tähänkin varmasti löytyy vastauksia vaikka kuinka monta sivua, mutta silti:

antakaa jotain vinkkejä miten pääsen mielessäni eroon naisesta, joka oli ensimmäinen kumppani, ensirakkaus ja ihminen, johon olin jo nyt (nuoresta iästäni huolimatta) sitoutunut ihan täysin. Virhe varmasti, mutta tuli sekin tehtyä. Itse kaiken mokasin ja ajoin hänet toisen kainaloon enkä saa mitenkään pahaa oloa pois asiasta..

Sama tarina mulla. Virhe ei ollut se että sitouduit vaan se virhe oli se ettet arvostanut häntä tarpeeksi. Tosin ei hänkään mikään puhdas pulmunen tuossa ollut.

Ei ole helppo tilanne kuitenkaan päästä eroon tuosta tunteesta. Mun erostani on aikaa hieman päälle vuosi ja välillä nuo tunteet tulevat esille edelleen vaikka omasta mielestäni olenkin päässyt hänestä yli. Ensimmäisenä kuitenkin sun pitää selvittää missä vaiheessa olet eroprosessissa. Prosessin vaiheet ovat:

1. Alkushokki
2. Syyttelyvaihe (miksi minulle kävi näin ja itsensä syyttely)
3. Reaktiovaihe (voi kestää jopa vuosia)
4. Uudelleen suuntautumisen aika

Mä edelleen vertaan jokaista naista exääni, mutta ei se välttämättä ole huono asia koska ei exäni ollut täydellinen ihminen joten joissakin osa-alueilla se uusi ihminen voi olla parempi.

Pääasia kuitenkin on se ettet "jää tuleen makaamaan" vaan jatkat elämistä ja uusiin ihmisiin tutustumista. Kuka tietää se uusi ihminen voi herättää tunteita ja olla se ns. "puuttuva voimavara" joka auttaa sut eroon siitä sitoutumisen tunteesta exääsi. Ole kuitenkin sille uudelle ihmiselle rehellinen ja kerro tunteistasi. Muista myös että muistot säilyvät eikä se ole mikään huono asia sekä tietysti se että opit virheistäsi. Tiedät mitä teit edellisessä suhteessasi väärin ja viisas tajuaa ettei tee samaa virhettä toistamiseen.

 

[orpo]

Sama tarina mulla. Virhe ei ollut se että sitouduit vaan se virhe oli se ettet arvostanut häntä tarpeeksi. Tosin ei hänkään mikään puhdas pulmunen tuossa ollut.

Ei ole helppo tilanne kuitenkaan päästä eroon tuosta tunteesta. Mun erostani on aikaa hieman päälle vuosi ja välillä nuo tunteet tulevat esille edelleen vaikka omasta mielestäni olenkin päässyt hänestä yli. Ensimmäisenä kuitenkin sun pitää selvittää missä vaiheessa olet eroprosessissa. Prosessin vaiheet ovat:

1. Alkushokki
2. Syyttelyvaihe (miksi minulle kävi näin ja itsensä syyttely)
3. Reaktiovaihe (voi kestää jopa vuosia)
4. Uudelleen suuntautumisen aika

Mä edelleen vertaan jokaista naista exääni, mutta ei se välttämättä ole huono asia koska ei exäni ollut täydellinen ihminen joten joissakin osa-alueilla se uusi ihminen voi olla parempi.

Pääasia kuitenkin on se ettet "jää tuleen makaamaan" vaan jatkat elämistä ja uusiin ihmisiin tutustumista. Kuka tietää se uusi ihminen voi herättää tunteita ja olla se ns. "puuttuva voimavara" joka auttaa sut eroon siitä sitoutumisen tunteesta exääsi. Ole kuitenkin sille uudelle ihmiselle rehellinen ja kerro tunteistasi. Muista myös että muistot säilyvät eikä se ole mikään huono asia sekä tietysti se että opit virheistäsi. Tiedät mitä teit edellisessä suhteessasi väärin ja viisas tajuaa ettei tee samaa virhettä toistamiseen.

Itse taidan olla tuossa alkushokin ja syyttelyvaiheen kombinaatiossa.

Mullakaan ei exä ollut täydellinen, mutta kaikkine puutteneenkin oli just semmonen ku halusin. Tuleen ei oo tarkotus jäädä makaamaan, mutta jotenki ei vaan oo voimia innostua mistään tai kenestäkään. Ja mulla suoraansanoen vituttaa tää, koska normaalisti oon positiivinen ja ilonen&sosiaalinen luonne, mutta viimesen kuukauden ajan ei oo mitkään uudet ihmiset tai juuri muukaan kiinnostanut.
Taino viime lauantaina kävi semmonen tilanne, ku lähin kaverin kanssa käymään baarissa. Tuttavaporukassa oli semmonen nainen, joka vei kyllä jalat alta ja häntä oon nyt aika paljon mietiskelly ja seon jonki verran auttanu tuohon exän kaipuuseen. Mutta (aina on mutta) tuo naikkonen oli kiinnostunut tuttavaporukan toisesta äijästä ja heillä lienee nyt jotain sutinaa. Eli tavallaan jouduin ojasta allikkoon, koska mietin edelleen exää lähestulkoon joka sekunti, mutta sillonku en mieti niin tuo uusi nainen (johon en ehtiny ees kunnolla tutustua) pyörii mielessä, mutta häneen en voi oikein ottaa edes yhteyttä,etten hypi tuon tuttavamiehen varpaille.

 

[tinkezione]

Ja ajattelisin ennemminkin, että otat tässä sen kumppanin huomioon, lapsen lisäksi. Joskus ei vaan ajoitus natsaa, se on elämää mutta ainakin olet toiminut hienosti ja oikein.

Ja kuka edes haluaa itselleen sellaisen kumppanin, varsinkaan naisen, joka asettaa toisen aikuisen ihmisen tai "oman onnensa" lapsen oletettavasti tasapainoisemman elämän edelle? Tasapainoisemmalla tarkoitan tässä sitä, että lapsella on jatkossakin tuttu ja turvallinen ympäristö ympärillään. ... Helppo tietysti sanoa, mutta ei kannata ottaa itseensä, vaikka suhde päättyikin. ... Vaikka sinä nyt sijaiskärsijäksi jouduitkin, kannattaa arvostaa naisen tekemää valintaa, koska hän ei selvästikään ollut valmis sellaiseen, mihin sinä ehkä olisit ollutkin. ... Sydämen särkyminen ja pettymykset koskevat aina. Joskus niistä yli pääseminen kestää enemmän, joskus vähemmän. Tsemppiä! Kyllä se aurinko paistaa vielä sinullekin :)!

Kiitokset kommenteista. Aina sitä oppii uutta, myös (iältään) vanhemmaksi tullessaan. Tämä oli ensimmäinen sellainen suhde, että kumppanilla on omia lapsia, ja että tuntuu siltä, että tää vois nyt olla hyvinkin tässä. Kävin myöskin pitkällisehkön keskustelun itseni kanssa siitä, että haluanko minä omia lapsia tulevaisuuteeni, sillä hän ei niitä enää kahden tyttären lisäksi halua. Tämä lapsiasia on ollut itselleni läpi koko aikuiselämäni vähän sellainen epämääräisempi asia, mutta olen tullut sellaiseen tulokseen, että eivät ne mikään elinehto ja must-have ole. Tulevat sopivan kumppanin kanssa mukaan kuvioon, jos ovat tullakseen ja jos niin on suotu.

Joka tapauksessa, ihan perkeleesti tämä käänne harmittaa ja vaikka sen voikin jo veden virtaamista joessa riittävästi nähneenä helpommin kuitata sillä, että ajoitus ei nyt vain natsannut, niin ei se harmitusta kyllä juurikaan vähennä. Noh, päätä pystyyn, ilon kautta ja avoimin mielin.

 

[Ted Raikas]

Vanhemmalla on vastuu lapsestaan ja siihen vastuuseen kuuluu paljon muutakin kuin ruokkiminen ja vaatetuksesta huolehtiminen. Vaikka sinä nyt sijaiskärsijäksi jouduitkin, kannattaa arvostaa naisen tekemää valintaa, koska hän ei selvästikään ollut valmis sellaiseen, mihin sinä ehkä olisit ollutkin. Ja lapsi meni tällöin edelle. Ihan kuten kuuluukin. Näemme jatkuvasti esimerkkejä huonoista vanhemmista, jotka asettavat omat halunsa ja tunteensa lastensa edun edelle. Ja lopputulos on usein karmaiseva.

Juuri tuosta nimenomaisesta syystä en ole erityisemmin ollut koskaan kiinnostunut yh:ista, vaikka olisikin hyvin viehättävä nainen kyseessä. Olen sen verran itsekäs tapaus, että odotan naisen pystyvän jakavan huomiota minulle paljon, enkä joudu kilpailemaan lapsen kanssa siitä kaikesta. Siinä jäisin auttamatta toiseksi, jos se nainen vaan yhtään on asemansa tärkeydestä tietoinen, eli ns. kunnon äiti.

Toisaalta lapsensa sivuun minun takia viskaava nainenkaan ei herättäisi tippaakaan luotettavaa vaikutelmaa. Olet siis oikeassa, että lapsen tulee olla ehdottomasti ensimmäisellä sijalla.

Näin ollen parempi keskittyä vaan suosiolla lapsettomiin naisiin jatkossakin, ainakin niin kauan kuin tämä haluttomuus lastentekoon jatkuu, puhumattakaan lasten elämään osallistumisesta. Pidemmän päälle olisi aika vaikea olla täysin sivullinen hahmo, jos seurustelisi naisen kanssa, jolla on lapsi tai useampi. Joku rooli tulisi väkisin olla, vaikka se ei mikään varaiskä olisikaan.