Naisasiat

[thego]

Tää on varmasti totta, mutta haluun vaan puhua "livenä" koska haluan kysyä muutaman kysymyksen tuosta jutusta. Ekana tulee mieleen,että onko peliä ollu jo ennenku erottiin jne. Mielestäni mulla on oikeus tähän, mutta tuskinpa tuo mulle soittaa ja ei ainakaan tänään ku varmaan tosiaan se kaunein asia on jo menossa.

Niin tutut fiilikset. Tuli itteänsä kidutettua enemmän ku tarpeeksi edellisen eron kanssa.. Lopulta taisin suoraan kysyäki et koska tää homma alko ja vastaus oli et vasta eron jälkeen. Mut fakta on se etten mä enää pysty luottaan siihen naiseen enkä uskomaan mihinkään mitä se mulle kertoo. Sen verran asioita paljastu tos eron jälkeen.. Paras ratkasu on ottaa vaan kylmästi etäisyyttä toiseen, ei olo parane yhtään vaikka miten sen kanssa puhuis ja kelais asioita.

 

[Nume]

Itsekin sain vastauksen silloin kuukausi sitten, että juttu alkoi vasta eron jälkeen ja ihastuivat vasta silloin. Ei vaan voi luottaa siihen ollenkaan, kun kuitenkin sen lupauksen silloin aikanaan petti, että katsoo ihan rauhassa eikä uuden miehen perään haikaile, että voidaan vähän miettiä meidänkin juttua. Viikko ja Pam!

Ja ku hänen poikakaverinsa on hänen entinen koulukaveri niin ei ne tunteet yhtäkkiä syty, sen kyllä tiedän.

Mutta taas huomaan, että tulee paskat fiilikset. Tässä sen näkee, ettei pitäisi miettiä, ei edes vaikka yrittää kaveria auttaa! Ymmärrän kyllä orpo sinua, että haluaisit tietää jotain, niin halusin tietää minäkin ja siitä lähti alamäki. Ehkä olisi helpompi vaan ollut vihata ja olla hiljaa :)

 

[CaptainSlow]

No mieki haluisin vaan suoraan kysyä,että mitäs vittua jne. Mutta taitaa jäädä kysymättä, ku tyttö ei tosiaankaa vastaa yhtään mitään vaikka päivällä välit oli ihan ok...

Mie koitan pysyä lujana ja otan etäisyyttä. Mutta jotenki se tuntuu niin vaikeelta, mikä siinä sitten on syynä?

Mullakin se oli aluksi vaikeata, koska olin edelleen tytön kaverina facebookissa ja mulla oli tallessa sen numero, tekstarit ja sitten jotain yhteisiä kuvia. Facebookissa tuli vilkuiltua sen profiilia sen verran, että poistin tytön kaverilistaltani. Lisäksi poistin puhelinnumeron. Tekstareita lueskelin jonkin aikaa ja siinä alkoi vähän isompaakin miestä itkettämään. Sen jälkeen poistin nekin kokonaan. Jonkin aikaa tyttö pyöri vielä mielessä, mutta vasta sen jälkeen, kun poistin tytön aivan kokonaan elämästäni pystyin olemaan ajattelematta mitään siihen tyttöön liittyvää.

Mua kyllä ihmetyttää, että miksi sua kiinnostaa niin paljon exäsi touhuilut? Eihän ne edes kuulu sulle enää millään tavalla. Ja tosiaan, jos itse tapaisit jonkun kivan tytön ja exäsi alkaisi sitten järjestämään jotain kohtauksia, niin miltä se tuntuisi? Suosittelen sen tytön poistamista elämästäsi aivan täysin! Out of sight, out of mind.

 

[Fiiu]

Hajottaa vaan niin saatanasti ku tekis mieli kysyä,että millon tuo juttu on saanu alkunsa. Sen verran onnelliselta exä näytti, että eiköhän tuota jonki aikaa oo jo kestäny.

Tieto lisää tuskaa. Mitä vähemmän tiedät, sen parempi. Jatkoa ajatellen voit suorittaa CaptainSlow:n vinkkaamat toimenpiteet ja jatkaa elämääsi eteenpäin. Se on oikeasti paras tapa, katse kohti tulevaisuutta sillä siellä siintää se sinun uusi elämäsi joka alkaa huomenna. Siivottuasi edellisen elämäsi rippeet. Tsemppiä!

 

[Wilson-]

Itse en kyllä ole ikinä jäänyt haikailemaan exän/kiinnostavan naisen perään. Silloin kun juttu on loppunut on yleensä hommat olleet siinä pisteessä, että ei ole mitään järkeä jatkaa.

Kokemukseni ovat tosin hyvin rajalliset ja ihmiset reagoivat asioihin eri tavoilla, mutta omalla kohdalla eron jälkeen on aina ollut hyvin helpottunut fiilis.

 

[fat of the land]

Tämä on kyllä monella tapaa Jatkoajan hienoin ketju, välillä täällä saa nauraa vedet silmissä (vaikkei ehkä pitäisi) ja välillä taas näkee aika ahdistunutta tekstiä, jonka voi myötäelää ja näkee paljon sitä samaa mitä itse on joskus kokenut noilla pelikentillä.

Pari ajatusta helpottamaan tai lisäämään ahdistusta parisuhteiden maailmasta:

Meidän länsimainen ihmiskäsitys on väärällään tarinaa yhdestä ja oikeasta ihmisestä ja siitä kuinka jokaiselle on olemassa se sopiva toinen puolisko joka täyttää.
Kyseessähän on illuusio, koska se ei vain mene niin. Kaikki jotka ovat olleet pidemmässä suhteessa tietää varmasti varsin hyvin sen, että jokainen parisuhde muodostaa oman kulttuurinsa. Oman huumorin, mitä kukaan ei tajua, yhteiset haaveet, arvot ja elämänkatsomuksen, omat säännöt ja tavan toimia. Monesti vain unohtuu se, että se omanlainen kulttuuri joka kaiken mennessä hyvin tai ihan hyvin pohjautuu ihan samaan fiilikseen kuin kaikissa muissakin aiemmissa suhteissa.

Eli rakkauteen, sitä sen kummemmin erittelemättä hyppään suoraan siihen vaiheeseen joka päättyy aina astioiden jakamiseen ja sohvan sahaamiseen. Eli tottumiseen, ripustautumiseen ja omalla painollaan (kohti ojaa menemiseen). Eli jossain vaiheessa (jonka huomaa yleensä aivan liian myöhään) eroon päättyneet suhteet liukuu siihen tilanteeseen, jossa aletaan hitaasti kasvamaan erilleen.

Periaatteessa eroamiseen on olemassa neljä eri tapaa:
-Ryssiminen: Jompi kumpi ryssii konkreettisesti koko homman
-Havahtuminen: Jompi kumpi tai molemmat tajuaa, että yhdessä ei edes pitäisi olla
-Eroon kasvaminen: Jompi kumpi tai molemmat kasvaa eroon siitä kuvasta mikä on ollut voimassa ja voimissaan suhteen ollessa voimissaan
-Eroon työntäminen: Jompi kumpi tai molemmat työntää tajuamatta tai tajuten toisen tai itsensä ulos suhteesta

Ryssiminen on helposti selitettävissä ja käsiteltävissä oleva asia, pettäjän pitäisi itse tajuta munanneensa ja petetyn on helppo tajuta, että kumppani on sika tai sikatar.

Havahtumisessa (joka toivottavasti tapahtuu mahdollisimman aikaisin) suunnataan joskus yhteisellä päätöksellä eri laduille tai sitten toinen jää loukatuksi. Täällä tavatuista vuodatuksista suurin osa taitaa olla juuri tätä.

Eroon kasvetaan tietyissä sykleissä, jossainhan puhutaan pyöreästi 7 vuoden välein tapahtuvilla ihmisen muutoksilla. (Syntymä-kouluun meno-murrosikä-nuori aikuinen-vajaa 30-reilu 30- neljänkympin kriisi-viidenkympin villitys-eläkeiän odotus-eläkeiän alku)
Joten näitä nivelvaiheen eroja tulee aina aika reippaasti, pari joka aloittaa yhteisen taipaleen parikymppisenä kaatuu siihen että toinen haluaa perhettä ja toinen persettä, perustetut perheet kaatuu siihen, että purjehtiminen kiinnostaa äijää enemmän kuin muksut ja nainen haluaisi mielummin nähdä kämpässä kukkia kuin likaisia sukkia.

Missä vaiheessa tahansa voi työntää ihmisen ulos elämästään tai itsensä, trust me i know. Melkeinpä minkä tahansa suhteen voi pitää kasassa jos vain haluaa, siis jos kyseessä ei ole se johon on havahduttu tai sellainen joka ryssii. Se vaati vain sen, ettei enää kiinnosta. Jokainen normaalilla älyllä ja silmillä varustettu ihminen tunnistaa puolisonsa pahan olon ja jos sen jättää toistuvasti huomiotta päättyy se siihen, että tarpeeksi vahva ihminen pakkaa kamansa, heikompi antaa jonkun syyn että jätetään ja heikoin jää kitumaan samaan suhteeseen vuosiksi.

(Mikä tahansa) suhde voi siis kestää tai hajota, kyse on vain siitä miten se tapahtuu. Neuvona siihen miten saa homman toimimaan on rehellisyys, avoimuus ja arvostus. Kyky puhua, pyytää anteeksi, kiittää hyvästä ja muistaa kertoa että rakastaa vaikkei se juuri silloin tunnu siltä. Muistaa olla kärsivällinen ja tajuta se, että iso kuva ratkaisee enemmän kuin pikkuasiat ja muistaa olla samalla niin tarkka että tajuaa ison kuvan muodostuvan pienistä asioista.
Sillä tapaa ei huomaa sitä seitsemän vuoden sykliä, koska silloin kasvetaan yhdessä. Ei kriisiydytä ainakaan siihen mikä parisuhteen sisältä tulee.

Kannattaa kanssa muistaa se, että näitä asioita pitää opetella ja valitettavasti kantapäänkin kautta. Ihmissuhteiden yhtälön arvaamattomuus pitää hyväksyä ja tajuta se, että arvaamattomuuteen voi vaikuttaa omalla toiminnalla ja hyvällä valinnalla.

Toinen teoria parisuhteen kestosta on se, että se on myös verrannollista ihmisten ikään. Teininen suhteet kestää päivästä puoleen vuotta ja siinä iässä kasiluokan syksy on yhtä iso aika kuin lukiolaisen abivuosi. Parikymppisen baarivuodet kestää saman verran kuin ensimmäisen lapsen suunnittelu, odotus, syntymä ja hoitovapaa.

Siksi se tunne on ihan yhtä tuskallista ja todellista kun teini itkee tyynyynsä kolmea viikkoa, tai kun parikymppinen tekee sille yhteiselle kodille loppusiivousta. Se on suhteellista, ei aina ansaittua, eikä kasvata ellei sen anna kasvattaa, eikä todellakaan tapa, vaikkei sitä vahvistumista huomaisikaan.

 

[Parker27]

Kiitos kaikille vastauksista. Ois tietty voinu olla laittamatta mitään viestiä, mutta niin kuitenki tein. Luonnollisesti mitään vastausta ei oo tullu takasi, nii jätänkö asian nyt sit tähän.

Hajottaa vaan niin saatanasti ku tekis mieli kysyä,että millon tuo juttu on saanu alkunsa. Sen verran onnelliselta exä näytti, että eiköhän tuota jonki aikaa oo jo kestäny.

Jatka hyvä mies elämääsi. Ei niillä asioilla ole enää mitään merkitystä. Mitä on tapahtunut niin on tapahtunut. Elämä jatkuu ja naisia kyllä riittää ihan varmasti. Älä laita sille enää mitään viestiä tai soita ja kuten muutkin ovat täällä sanoneet niin heität hyvästit kaikelle yhteydenpidolle. Ja jos nainen joskus ottaa yhteyttä niin et vastaa takas mitään. Nyt on aina siirtyä muille vesille onkimaan. Kyllä se elämä siitä voittaa pienen vitutuksen jälkeen ja tulet vielä huomaamaan ettei siihen naiseen kannattanut elämäänsä tuhlata ja löydät ihmisen joka on tuhlaamisen arvoinen :-)

 

[benicio]

No mieki haluisin vaan suoraan kysyä,että mitäs vittua jne. Mutta taitaa jäädä kysymättä, ku tyttö ei tosiaankaa vastaa yhtään mitään vaikka päivällä välit oli ihan ok...

Joo, turha sitä on siltä naiselta kysellä, kun ei hänellä ole mitään tarvetta pysyä totuudessa. Minä sen sijaan voin kerrotun perusteella 100% varmuudella sanoa, että naisella on ollut uusi vähintään ns kiikarissa jo ennen kuin lopullisesti erositte. Pahoittelen, mutta naiset on tällaisia, hyvä se on tiedostaa.

Ryyppää oikeen perkeleesti jonkin aikaa, se auttaa. Ja tähän naiseen et ole enää yhtään missään yhteydessä.

 

[Creed Bratton]

...

Harvinaisen hieno kirjoitus ainakin omasta mielestä. Enpä ole aikaisemmin noita teorioita miettinyt, mutta järkeenkäyvältä vaikuttaa.

Ja vaikka turhaa lätinäähän tämä on, niin sanon sen silti. Kun teille se ero nyt on tullut (nume, orpo tms) niin ei se oikeasti murehtimalla miksikään muutu, ei se exä itkemällä palaa ja teidän (oletettavasti nuorien ihmisten) on aika nauttia kesästä sinkkuna kavereiden kanssa. Jättäkää se exän murehtiminen sikseen ja lähtekää puistoon/baariin hengailemaan. Jos on riski, että paikkakunnalla on vain yksi baari jossa se exäkin käy, niin lähtekää vaikka Helsinkiin/Tampereelle/Turkuun tms kaveriporukalla viikonlopuksi rymyämään, niin exät unohtuu ja tulee uusia enemmän tai vähemmän hyviä kokemuksia erilaisista naisista.

Ja erityisterveiset numelle, että malta 1,5kk ja tapaat kouluissa suuren määrän erilaisia naisia ;)

 

[Creed Bratton]

Edit: Lisätään sen verran, että tuohon naiseen tulee väkisin törmättyä jatkossa, ku samoissa opiskelupiireissä ollaan. Toki tyttö nyt myös käytti pelisilmää ja poimi tuon uuden äijän myös näistä piireistä, niin saa varmaan sitä kuhertelua seurata jatkossakin.

Lähde vaihtoon. Siellä kaikki vetelee niin pahasti ristiin toisiaan, että unohdat kaikki exät samantien ;)

 

[Ted Raikas]

Eihän niiden pitäskään kiinnostaa, mutta en nyt vaan pysty sivuttamaan tunteita ja sitä, että tuntuu vitun pahalta nähä se toisen kanssa. Tottakai haluisin olla viileä ja kävellä ylpeenä ohi ja eteenpäin, mutta vielä se ei onnistu.

Ei se olekaan kaikille helppoa päästä irti. Osa tarvitsee enemmän aikaa kuin toiset, niin se vaan menee. Eroprosessi ja "vieroittautuminen" voi viedä yllättävänkin pitkän aikaa. Kuukausista jopa vuosiin, vaikka oireet vähenee ajan kanssa. Myös sellaisia vaiheita voi tulla, eli välillä ottaa takapakkia. Riippuu tosiaan vähän myös siitä, miten pitkä ja intensiivinen suhde on ollut ja miten on saanut käsitellä asioita toisen osapuolen kanssa. Itselläni siinä irtautumisessa on yleensä mennyt jotakuinkin sama aika kuin mitä on seurustellutkin. Toki sen jälkeenkin voi tulla vielä välillä tietyissä mielentiloissa jotain naksahduksia, mutta siitä se vähitellen.

Kun puhun oireista ja vieroittautumisesta, niin ihan tarkoituksellisesti vertaan rakastumista päihteisiin. Mielestäni näissä on ihan selkeitä yhtymäkohtia ja mitä ne ihmisessä aiheuttaa ja miten vaikea on päästä irti. Se on tosiaan yksilöllistä ja jonkun ihmisen yksilölliset neuvot eivät välttämättä päde, vaikka toki niitä kannattaa kuunnella ja yrittää soveltaa parhaansa mukaan.

 

[JZZ]

Lähde vaihtoon. Siellä kaikki vetelee niin pahasti ristiin toisiaan, että unohdat kaikki exät samantien ;)

Joo ennemmin kannattaa ottaa muutama kunnon irtosuhde ja polkaista sitä kautta uusi elämä käyntiin kuin vetää viinaa itkupotkumeiningillä. Kaverit mukaan, hyvä fiilis päälle ja kaupungille naisia bongailemaan. Exä unohtuu ennen kuin ehdit huomatakaan. Poista exän numero kännykästä, ettei tule vahingossa soiteltua.

 

[Nume]

Ja erityisterveiset numelle, että malta 1,5kk ja tapaat kouluissa suuren määrän erilaisia naisia ;)

Terveiset vastaanotettu ja kyllä minä sinne kouluun pääsyä odotan, tältäkin kantilta ! ;) Toivottavasti yliopistopaikka avautuu, pääsykokeissa tehty jo loistavia bongauksia verrattuna AMK:hon ;D

Näin nyt viime yönä unta exästäni ekaa kertaa, vaikutti vissiin se kun täällä olen näitä asioita purkanut ja sitten eilen vahingossa koneella törmäsin sen kuviin niin piti poistella niitä sitten, etten tulevaisuudessa niihin enää törmää. Mutta sitten heräsin unesta ja yllättäen ei tullut yhtään ikävä, eikä edes ole paha olo! Ja muutenkin itse alan olemaan niskan päällä tässä kamppailussa jo ihan hyvinkin :)

 

[Chiesa di Totti]

Suhde oli aika intensiivinen ja jouduin tukemaan tyttöystävää vaikeissa asioissa (rahahuolet, syömishäiriöt..) niin raskasta oli mullekkin, mutta noista ongelmista selvittiin niin sitten oli vissiin helppo päästää musta irti. En haluu olla katkera, koska itehän hommaan lähin mukaan ja omasta halusta autoin, koska toisesta niin paljon välitin ja välitän edelleenki. Mutta kyllähän nuo jutut vielä enemmän syvensi mun tunteita, niin tää irtautuminen tuntuu erittäin pahalta.

Siis käytti sua hyväksi kun oli paha olla ja kun homma selkis niin monoa ja parempaa kehiin. Sulla on nyt kaksi vaihtoehtoa, paha ja sietämätön. Paha on se, että pistät välit kokonaan poikki, et puhu, et kysele, poistat kaikki yhteystiedot ettet kännispäissäs vingu perään. Rakennat elämäsi alusta ja otat opiksesi naisista. Naiset osaa kyllä pelata ja käyttää sinisilmäistä pohjoisen poikaa hyväkseen, älä siis huoli hänestä. Sun ei tarvi tietää mitään siitä uudesta suhteesta, se ei sulle kuulu eikä sen kuulu sua kiinnostaa, jos omaat järkeä päässäs. Anna kertakaikkiaan olla tai sattuu ja vitun paljon.

Sietämätön vaihtoehto on se, ettet anna olla ja tunget nenääs joka paikkaan ja uskot, että tietämällä ne asiat paranee. Se vaihtoehto on sama kuin juokset täysillä silmät kiinni puukkoon.

Kaiken kuuluukin tuntua pahalta, sinulla oli tunteet pelissä ja olit sitoutunut häneen. Hän ei sinuun, kusetti ja käytti hyväksi. Niin se maailma naisten elämässä makaa. Sitten vaan parempaa mimmiä kehiin, ja ei niin sinisilmäisin asentein.

 

[Ted Raikas]

Pidä tosiaan positiivisena sitä asiaa, että todella välitit ja olit tosissasi. Teit sen minkä pystyit ja toinen ei sitä riittävästi arvostanut. Se kertoo sen, että sinulla on paljon tunnerikkautta ja ylipäätään tunnet voimakkaasti. Kaikista ihmisistä ei voi sanoa sitä samaa. Tiedän, että tuollainen tunnevoimaisuus on myös omiaan tuomaan tuskaa, mutta sinänsä se on asia on lahja ja parhaimmillaan suuri voimavara.

Jonain päivänä joku nainen rakastuu juuri siihen ominaisuuteesi ja silloin se pääsee edukseen. Kyllä niitäkin naisia on.

Ikävä kyllä varjopuolena on se, että tuon ominaisuuden häikäilemättömiä hyväksikäyttäjiäkin on pilvin pimein. Miten etukäteen tunnistat sellaisen, on oma tarinansa.

 

[fat of the land]

Pidä tosiaan positiivisena sitä asiaa, että todella välitit ja olit tosissasi. Teit sen minkä pystyit ja toinen ei sitä riittävästi arvostanut. Se kertoo sen, että sinulla on paljon tunnerikkautta ja ylipäätään tunnet voimakkaasti. Kaikista ihmisistä ei voi sanoa sitä samaa. Tiedän, että tuollainen tunnevoimaisuus on myös omiaan tuomaan tuskaa, mutta sinänsä se on asia on lahja ja parhaimmillaan suuri voimavara.

Jonain päivänä joku nainen rakastuu juuri siihen ominaisuuteesi ja silloin se pääsee edukseen. Kyllä niitäkin naisia on.

Ikävä kyllä varjopuolena on se, että tuon ominaisuuden häikäilemättömiä hyväksikäyttäjiäkin on pilvin pimein. Miten etukäteen tunnistat sellaisen, on oma tarinansa.

Sanasta sanaan juurikin näin. Siitä että joutuu hyväksikäytetyksi tuolla tapaa ei kannata ainakaan viedä omaa arvoaan. Fakta (kuten aiemmin kirjoitin) on se, että tämä menee havahtumisvaiheen erojen kategoriaan ja niissä kyllä moni polttaa näppinsä.

Eroamisesta oli tässä pari sivua sitten kanssa tämä toipumisvaiheet, jotka tosin on samat kuin traumaattisen kriisin toipumisvaiheet: https://www.tukinet.net/aineisto/aineisto_tiedot.tmpl?id=621* mutta edelleen pätevät.

Tuossa asiasta puhumisessa ja asian purkamisessa on kyllä paljon hyvää, kannattaa jatkaa samaa mallia.

*Linkki menee Suomen mielenterveysseuran kriisin vaiheiden kuvaukseen

 

[Jeffrey]

Tuo numeroiden ym. poistaminen on käyny monesti mielessä mutta jotenki sekin vaan tuntuu niin vaikealta ja pahalta. En ois oikeesti kyllä ikinä uskonu,että jonku naisen takia käyn tämmöstä kärsimysnäytelmää läpi. Ikää mulla on kohta 27v. eli mikään ihan täysin juniori en enää oo..nainen on 23v. eli ehkä sit vaan ettii itteensä eikä tiä, mitä vittua haluaa. Koska sillä oli kyllä ihan kaikki, mitä mies vaan voi antaa, mut ehkäpä se kiinnostuksen puute johtu just siitä?

Numerot veks vaan.Tottakai se tuntuu pahalle ajatukselle. Eihän kukaan halua poistaa kaveria elämästään. Oli se sitten tyttö tai poika. Tyttöä et kuitenkaan takaisin saa. Ja ainoa helpotus sun tuskaan on todellakin unohtaa kyseinen ihminen kokonaan. Hän ei sinun kanssa halua enää elää, joten ei sinunkaan tulisi häntä enää haluta.

Tuossa viimeisessä virkkeessäsi osut täysin naulankantaan. Omat vakavat seurustelu suhteeni oli vasta reilu parikymppisenä. Ja isoimmat virheet mitä näissä tein oli se, että olin naiselle liian hyvä. Se on oikeasti mielenkiintoista miten seurustelusuhde pitää nähdä jollain tapaa pelinä. Suomi voitti maailmanmestaruuden 16 vuoden tauon jälkeen ja koko suomi sekosi tästä. Olisiko samanlaista juhlintaa nähty jos suomi olisi voittanut kyseisenä ajanjaksona vaikka kymmenen mestaruutta. Aivan, tuskin.

Se mitä tällä vertauksella haen on se, että naiselle pitää välillä olla kylmä. Pitää välillä olla hieman vaikeampaakin jotta se kipinä ja mielenkiinto säilyy. Jos tuot naiselle joka päivä kukkia, hän turtuu siihen ja alkaa pitämään sitä jo normaalina toimintana eikä enää pienen ajan jälkeen osaa arvostaa sitä. Sen sijaan jos vittuilet hänelle ensin muutaman päivän ja tuot sen jälkeen kukkia on naisen ajatuksissa "ootsä kyllä ihana, vaikka välillä ootkin vähän pölvästi".

Ihan samanlailla naiset kuin miehetkin haluavat itselleen haasteita. Se nyt on ihmisen perus luonne. Jos saat vaikka vanhemmiltasi lahjaksi Ferrarin. Niin ajat sillä niin kovaa kun sillä pääsee, annat kaveriesi lainata sitä ja kohtelet autoa muutenkin hieman huonosti. Jos taas itse näet vaivaa auton eteen. Rakennat uraasi 10 vuotta ja painat niskalimassa töitä jotta saisit ferrarin. Niin kyllä sitten kun sen saat niin pidät siitä huolta. Tarkistat öljyt aina ennen ajoon lähtöä. Imuroit ja peset kerta viikkoon ja vahaatkin vähintään kerran kuussa.

Näin se vaan menee. Jos liian helpolla saatu ei koskaan pysy niin hyvässä kunnossa kuin asia jonka eteen on joutunut tehdä töitä. Oli se sitten jokin suhde tai tavara.

Toki niitäkin tarinoita on jossa ihmiset voi olla parisuhteissa täysin omia itsejään ja kaikki luistaa varsin mallikkaasti. Omalla kohdalla suhteet on vaan toiminut järkyttävän paljon paremmin sillein, että välillä olen ollut vittumainen. Saattanut olla jopa kylmä osittain ihan siitä syystä, että muuten korttitalo menisi vituiksi. Tietysti tämä kylmyys pitää sitten välillä korvata olemalla jollain tapaa "superihana",

Pienessä jetlägissä varmasti sekava kirjoitus, mutta siis. Ole välillä vaikka tarkoituiksella hieman kylmä ja välinpitämätön, mutta muista korvata se sitten jollain todella hienolla asialla/tapahtumalla myöhemmin.

 

[Palstalegenda]

Nimimerkki Jeffrey tyhjensi pajatson tuossa juuri. Noin se menee. Kun ikävuoteen 27-28 asti olin hankalampi tapaus, niin yksikään nainen ei kertaakaan lähtenyt kävelemään. Siis ensimmäinen lähti kun olin 30 v. 1 päivän ikäinen. Siis en toki ollut täysi kusipää vaan pääosin tosi ihqu tietenkin mutta kuitenkin paljon itsekkäämpi - väärällä tavallakin. No sitten alkoi tuntua, että miten sitä olisi toisin ja sitten olenkin ollut parisuhteessa paljon parempi, suorastaan hyvinkin esimerkillinen tapaus. Sen jälkeen on tullut kolmesti monoa noin vain ihan yhtäkkiä. Kaava on ollut suunnilleen sama: "ahdistaa, en vain tiedä mikä on, olet ollut tosi ihana mulle, suorastaan esimerkillinen" ja plaa plaa plaa. Tosin yksi sanoi (ei kuulu tuohon top3:een), että sitä ahdistaa se, että en vittuile sille turhasta, kuten se vittuilee mulle ja tuntee siksi olevansa suhteen kusipää, jota se toki olikin.

Joo, tämä asia on todellakin selvinnyt. Mutta ei hätää, osaan kyllä olla vittumainenkin, sillä tavalla oikein sopivan vittumaisesti. Veikkaan, että alle vuodessa minulla on nainen, joka ei lähde meneen ja josta minä tykkään kovasti paljon.

Tähän tulee joku 137 vuotta naimisissa ollut tietenkin sanomaan, että ei se noin mene mutta menee se. Jotkut ovat luontaisesti sopivan vittumaisia ja etäällä ja sellaista, ei sitä silloin kyseinen tyyppi edes huomaa mitä olisi olla toisin. Lisäksi jos mies on korkeintaan keskivertoälykäs, mieluummin jjopa hieman keskivertoa tyhmempi, no siinä Gaussin käyrän keskikohdalla kuitenkin, niin sellainen riittää hyvin naiselle, koska sellaisesta saa paremmin otteen kiinni ja sellainen mies on tarpeeksi usein luonnostaankin yhtä typerä kuin nainenkin.

No niin naiset: Minä alan raakaamaan, RIVIIN STY!

 

[Cover]

Syyllistyin kyllä tekstarin lähettämiseen, jossa totesin hänen olleen melko nopea liikkeissään ja, että paskaa tais puhua ku sano "haluan olla yksin, enkä kaipaa ketään muuta"..
Pyysin myös soittaan ku treffit loppuu, koska en halua häiritä heitä mutta haluisin asiasta asiallisesti jutella, enkä haukkua ketään tms.

Eipä oo mitään kuulunu, eli eiköhän nuo treffit oo jatkunu toisen makuuhuoneeseen...vittu tätä ahistuksen määrää.

On varmasti paha olla, uskon. Mutta, ei millään pahalla eikä sinua ole tarkoitus loukata, mutta ei exäsi asiat kuulu sinulle enään, on hän sanonut sinulle mitä tahansa, ei hänen tarvitse enään miettiä sinua, jos tekee seuraavan liikkeen elämässään. Anna olla. Unohda hänet, äläkä ole enään missään tekemisissä hänen kanssaan, kaikista paras ratkaisu. Se sinun rakkaasi on jossain muualla.

Jeffrey:

Kirjoitus, kuin omista ajatuksista. Itse olen juuri tuollainen, vahingossa. Rakastan tyttöystävääni niin paljon, että olen välillä jopa naurettavan mustasukkainen, tai nalkutan idiooteista asioista. Mutta, kun olen saanut ajatella asiat rauhassa, ja tajuan hölmöyteni, korvaan sen naiselleni jollain pienellä eleellä, esim kukka, tai joku viiden euron toppi, niin nainen on haltioissaan, ja kehuu kuinka ihana olen, vaikka välillä olenkin täysi idiootti, allekirjoitan.

Välillä kun taas intoutuu ostamaan ilman syytä lähekkäin jotain kivaa, huomaa kuinka tyttöystävä on iloinen, mutta ei ollenkaan niin otettu, kuin pienen vittuilun jälkeen, sitä ajattelee että ostinko nämä turhaan, tekeekö hän tavaroilla mitään, sainko häntä iloiseksi? Sain, mutten niin iloiseksi kuin vittuilun jälkeen. Siksipä en nykyään osta kaupoilta juuri mitään hänelle "heräteostoksena", vaan ostan vaikka jonkun puseron sille joskus, ja siitä sitten menee pitkä aika seuraavaan lahjaan, jolloin nainen on taas todella, todella iloinen.

Mutta muistakaa, jos ostatte jokaisen riidan jälkeen naiselle jotain, hän jossain vaiheessa tajuaa, että riidan päätteeksi, hänet lellitään lahjoilla, älkää siis aina ostelko jotain. Ostakaa silloin tällöin, ja miettikää joku halpa (rahatilanteeseen suhteutettuna) mikä voisi ilahduttaa. Itse ostan lähes aina jonkun 5-10 euron topin tms. paidan/ vaatteen, jostai tyttöystävä ilahtuu todella paljon, vaikka hinnan tietääkin. Meillä ei ole koskaan vaikuttanut hinta, vaan se ele.

 

[Nume]

Jeffrey & Cover, sekä myöskin orpo on saanut mut tajuamaan aika paljon asioita nyt. Ollaan oltu orvon kanssa aika samanlaisia näköjään suhteissamme, on tehty kaikkemme ja yritetty olla oikein mukavia ja rakastaa täydellä sydämellä. Ostin myös lahjoja ja yritin niillä osoittaa sitä rakkautta ihan täydestä sydämestäni, mutta aina nämä hommat ovat kusseet.

Vika on varmastikin ollut juuri tuossa, että he ovat osanneet odottaa lahjojani ja tavallaan turtuneet siihen ajan saatossa ja mielenkiinto minuun on hiipunut ja omatkin tunteet sitä kautta alkaneet kuolemaan. Tässä todellakin on pointti!

 

[Nume]

Oliko sullaki nume niin,että elitte etäsuhteessa?

Elettiin koko suhde etäsuhteessa, välimatkaa oli 500km. Nähtiin noin 3-4viikon välein ja oltiin tiiviisti yhteydessä väliajatkin puhelimitse tai netissä. Itse näkemiset oli aina kyllä todella mainioita, mutta varsinkin neitokaisen puolelta alkoi vittuilu/kylmyys lähes välittömästi, kun välimatka taas kasvoi. Välillä se sitten taas oli ihan ihanaa, vaikka oltiin erossakin, mutta välillä taas tuli ihme kohtauksia. Tässä ainoa mikä vieläkin on mietityttänyt on se, kun tosiaan muutan hänen asuinpaikkakunnalleen todennäköisesti (se selviää huomenna), niin hänen ei olisi tarvinnut kestää kaukosuhdetta kuin kuukausi enää. Mutta tosiaankin se on jännä kun olen vähän katkera ollut, vaikka itsekin tätä eroa jonkun verran halusin. Onneksi nyt voi jo jopa nauraa omalle tyhmyydelleen, mitä olen välillä joutunut kestämään. :)

Seuraavan neidon kanssa en kaukosuhdetta enää mielelläni tahtoisi, rakkaudelleen ei vaan mitään mahda :D

 

[eagle]

Kyllä aika rasittavaa olisi elää niin, että pitäisi tekemällä tehdä itsestään vittumaista. Mielestäni on täysin eri asia olla oma itsenäinen itsensä suhteessa, pitää kiinni omista harrastuksista, omista kavereista, omasta elämästä, mutta samalla mukautua toisen kanssa yhteiseen elämään, kuin että pitäisi olla vittuilua tai muuta suhdetta vain mutkistavaa suhteessa.

Suhteen pitää palvella molempia osapuolia, kummatkin tuovat siihen jotain ja ovat yhteessä omia itsejään.

Suhteessa en koe tarvetta alistaa kumpaakaan osapuolta tai kummankaan tarvitse siinä vittuilla tai sortaa toista. Sen sijaan molempien tulee saada olla omia itsejään ja kaikkea ei tarvitse olla kokoajan tekemässä toisen vuoksi/puolesta.

Todella vieras ajatus että toiselle pitäisi vittuilla tai että se olisi syy suhteen kestävyyteen. Varmasti se ei kanna kovinkaan pitkälle, varsinkaan mitä vanhemmaksi tulee.

 

[BOL]

Olipa suhde päättynyt missä merkeissä tai mistä syystä tahansa, eropäätöksen jälkeen kummankaan asiat ei kuulu toiselle. Toki asia on eri, jos mukana on lapsia, jolloin tietyt peruasiat pitää olla ex-kumppanilla kuosissa, jotta lapsia voi esim. etävanhemman luokse viikonloppuvierailulle lähettää. Tällöin pitää yhdessä sopia tietyt pelisäännöt esim. uusien kumppanien mukaantuomisesta, mutta tällöinkään uudet suhteet eivät periaatteessa kuulu muuten kuin lasten asioiden osalta. Mutta, pidetään ne asiat nyt erillään tästä.

Uudet suhteet eivät edelliselle kumppanille kuulu. Tietysti olisi tavallaan korrektia, että heti edellisen suhteen päätyttyä ei siirryttäisi seuraavaan, lähinnä nyt ex-kumppanin vuoksi. Mutta se, mitä kukakin tuntee, ei kuulu kenellekään toiselle. Ja aika usein on myös niin, että jälkikäteen voidaan todeta pikasuhteen toisen osapuolen olleen vain laastari. Ja mitä väliä sillä enää on, mitä ex-kumppani tekee? Tiet ovat eronneet, jokainen vastatkoon omasta elämästään ja uusista suhteistaan, kuten parhaaksi näkee. Kuinka aitoja tai syviä tunteita ex tuntee jotain uutta tyyppiä kohtaan, on täysin irrelevantti asia. Tuskin hän Sinua takaisin haluaisi kuitenkaan.

Olen minäkin eroja käynyt lävitse. Jättänytkin olen. Ei sekään mikään hehkeä fiilis ole, varsinkin, kun on pitkä suhde takana. Mutta olen ymmärtänyt vuosien saatossa, että jokainen toimii, kuten sillä hetkellä parhaaksi näkee. Itseluottamus on tärkeää tässäkin ja vaikka se tilapäisesti tietenkin jätetyksi tulemisen jälkeen laskeekin, kannattaa pitää mielessä, että ketään ei voi pakottaa suhteeseen. Jos toinen on mieluummin yksin tai jonkun muun kanssa, se hänelle suotakoon. Kaikkea ei kannata ottaa itseensä. Me itse olemme vastuussa omasta onnestamme ja kun aika on kypsä, on aika siirtyä eteenpäin etsimään uutta onnea.

Tsemppiä kaikille eronneille, karanneille ja onnensa löytäneille! Ja muistakaa, että eroista ja muusta paskasta oppii, eikä vähiten itsestään :). Helpottaa tulevaisuudessa onnen etsimistä, kun tietää, mitä ei ainakaan suostu sietämään.

 

[Palstalegenda]

Tähän tulee joku 137 vuotta naimisissa ollut tietenkin sanomaan, että ei se noin mene mutta menee se.

Todella vieras ajatus että toiselle pitäisi vittuilla tai että se olisi syy suhteen kestävyyteen.

Bingo!

Minähän en haistattele kertaakaan naiselle, että joku roti toki on. Eikä haistattele se nainenkaan tai tämä jätkä lähtee meneen. Tietyllä tapaa hankala, "saalis", voi ja pitää olla, se ei ole vittuilua vaan jotain ihan muuta.

Mutta turhaa tätä selittää niille, jotka eivät ymmärrä, niin eivät ymmärrä. Moni ymmärtää.

 

[thego]

Aika jänniä keskusteluja täällä. Näissä pitäis aina toki vähän erotella ja selventää mitä itse kukin tarkoittaa vittuilulla jne. Ite oon aina suhteessa ollu se mukava ja ihana osapuoli ja monesti tän takia on asiatki menny vituilleen. Tosin aika paljon nuorempana tuo oli sellaista yliyrittämistä kun itsetunto oli jotain HIFK:n ja Jomppa_koon väliltä. Nykyään sitä uskaltaa enemmän olla oma itsensä ja tää nykyinen nainen jo sanoki ettei tarvi koko aikaa olla niin ihana et voit välistä olla vittumainenki. Ja tässä tapauksessa tarkoitan sellaista vittuilua mitä kavereidenki kesken on, en vaan oo aiemmin tavannu naista jolla riittäisi huumorintaju siihen. Oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässä uskaltaa oikeasti olla oma itsensä suhteessa. Olen siis pääosin se mukava ja jossain määrin romanttinen osapuoli, mut aina sopivassa tilanteessa tulee myös vittuiltua sille naisella. Ja sehän tykkää siitä ihan hulluna... Ihan vitun outoa.

Olis muuten joskus mukava ihan mielenkiinnosta seurustella tollasen oikein mukavan naisen kanssa niin tajuais ehkä iteki mikä siinä on niin kamalaa.