Nyt on tapahtunut ainakin omalla kohdallani kaikenlaista. Ensinnäkin kävin tuossa ostamassa kaikenlaisia uusia vaatteita, muutaman vapaa-ajan kauluspaidan, muutamat uudet farkut, perinteisen Leijona-rannekellon, geeliä laittanut jonkun verran etuhiuksiin, ettei näytä niin pikkupojalta, jne.
Nyt sitten tilanne on tässä muutaman viikon aikana ollut se, että aika monta naista on ollut kiinnostunut ainakin jonkin verran. Tanssilattialle uskaltauduin ja sain omasta mielestäni erittäin mielenkiintoisen naisen bongattua sieltä. Otin vain mukaan tanssiin, siis voisi melkein kirjaimellisesti sanoa, että otin viereeni. Tämä toimi ja nainen oli täysin messissä kunnes en osannut sitten enää tehdä mitään. En uskaltanut edes sanoa mitään, jolloin nainen sitten kyllästyi ja lähti pois. Mitenkään en oikein edes uskaltanut reagoida, täysi jäätyminen iski.
Samaten tuo yh-äiti olisi tässä muutamaan kertaan ollut jo täysin valmis melkein ihan mihin vain, oli kiinnostunut jutuistani, tuli viereeni juttelemaan ravintolassa, jne. Sen kaveri oli kiinnostunut meikäläisestä, ja syötiinpä jopa ravintolaillan jälkeen kolmistaan. Melkein mikä vain olisi ollut mahdollista, mutta jäädyin täydellisesti. En uskaltanut puhua mitään, koska olin totaalisen lukossa.
Kerroin aiemmin ettei itselläni ole huumorintajua, mikä pitää osittain paikkansa. En uskalla olla hauska tai huumorintajuinen tai pitää hauskaa. Itse olen joskus tullut tunnetuksi huumorintajusta, mutta nykyään ei vain uskalla.
Jossain on joku tilaisuus, missä vaikka kaikki ihmiset nostavat kädet ilmaan, niin itse olen ainoa, joka ei niitä uskalla nostaa. Ettei vaan kukaan huomaisi. Vaikka varmemmin se huomataan, kun ei pidä hauskaa.
Tänään olen kiinnittänyt huomiota ryhtiin, joka on todella huono. Siis todella huono. Alaselkä on notkolla ja vatsa puskee esiin. Läskiä siis ei ole, mutta vatsalihakset ovat löysät, jolloin maha pullistuu. Samaten yläselkä on sellainen kyhmy ja pää etukenossa. Yläasteen aikana eräs kokenut treenikaveri kertoi, että ryhdille pitäisi tehdä jotain. Kävelen yläselkä kumarassa ja katson kenkiäni kun kävelen. Nykyäänkin kun kävelen, kävelen täysin kasassa. Tänään jo olen korjannut ryhtiäni venyttelemällä ja huomenna olisi tarkoitus varata aika fysioterapialle.
Monien mielestä olen viime ajat näyttänyt lähemmäs 30-vuotiaalta, kuulemma vaatteet ja parta tekee sen. Kun peilistä katson, niin vaikeaa olla eri mieltä.
Tänään näin tuon yh-äidin taas ja oli mitäänsanomattomalla tuulella. Viime viikonloppuna oli innostunut niistä vähistä jutuistani, ja kertoili kaikenlaista omaakin. Itse vain en hänen kanssaan uskaltanut olla luonteva. Tänään sitten taas jäädyin ja olin erittäin tyly ja tympeä, koska jäädyin. Jälkeenpäin huomasin vasta, että voi helvetti, mitä juttua. En edes katsonut häneen, puhuin hiljaa ja tympeästi, jne. Olisin voinut edes kehua hänen punaisia farkkuja tai vaikka jutella lastensakkin kanssa, mutta kun jäätyy, niin jäätyy.
Mutta ainakin alku on jo hyvä.