Naisasiat

[JZZ]

Mainittakoon siis, että en pidä missään nimessä nalkuttamista hyvänä tapana vaikuttaa parisuhteessa häiritseviin asioihin. Itseasiassa, nalkuttaminen on ehkä yksi ärsyttävimmistä asioista ja kaataa varmasti parisuhteen melko nopeasti.

 

[Birchman]

Mikä tätä naista vaivaa?

Kuukauden tosiaan ehdin tapailla tätä kyseistä naikkosta kunnes sitten sukset menivät pahemman kerran ristiin. Homma loppui kuin seinään, minulle tosin hieman rankemmin. Olen päästänyt itseni ihastumaan kolme kertaa elämässäni. Joka kerta on tullu enemmän tai vähemmän turpaan lopulta. Ehkä sen takia tämäkin tapailun loppuminen tuli otettua niin raskaasti. No anyway niinhän sitä sanotaan, että rakkaus tekee sokeaksi jne. Hyvin pitää paikkaansa. Olen paljon, paljon miettinyt tätä tapausta ja yhä enemmissä määrin olen helpottunut, että tämä homma loppui näinkin pian. Tässä hieman CV:tä kyseisestä otuksesta

- huono itsetunto
- ei kestänyt kritiikkiä saatika osannut nauraa itselleen
- haukkui/arvosteli jatkuvasti muita. Aika nopeasti olin myös minä kohteena
- halusi kaiken menevän oman pillin mukaan. Välillä kysyi mielipidettä, mutta muutti sen lopulta itselleen sopivaksi. Jopa minun kotona asiat piti tehdä kuten hän halusi.
- jatkuvia raivokohtauksia täysin mitättömistä asioista. Ovet paukkuivat...
- vertailua exiinsä ja tietty muistutti sitä kuinka huono exä hänellä oli ollut.
- käyttäytyi kuitenkin tasan samalla tavalla kuin mitä hän kertoi exästään
- valitti ettemme tehneet jotain tiettyä asiaa, jos sitten ehdotti niin ei kuulemma häntä sellainen paska kiinnostanut.

Siinähän sitä listaa mitä nyt nopeasti tuli mieleen. Sellaista henkistä väkivaltaa tuli kestettyä, että huh huh. Sääliksi käy niitä jotka joutuvat vuodesta toiseen olemaan tuollaisessa suhteessa. Itselläkin kesti hetken kasata itsetunto ylös. Jossain vaiheessa tapailua aloin tosissani miettimään mikä minussa on vikana vaikka kaikki nuo ylläolevat asiat sotivat häntä eivätkä minua vastaan.

No ainakin sen opin, että ihmistä ei voi muuttaa. On se kumma, että niin helposti jäin koukkuun. Ehkä sitä sitten mietti että kyllä minä tuon vielä muokkaan haluamakseni...

 

[Squit]

Eli ongelmana on hänen suhtautuminen terveellisiin elämäntapoihin.

Ei sinulla ole Kaarle kuin yksi vaihtoehto: Sinun tarvitsee hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on (aivan kuin Morgoth sanoi). Tästä voi käydä tietenkin rakentavia keskusteluja. Paras ajankohta voisi olla jos hän itse tajuaisi tilanteen ja mainitsisi siitä, johon voisit vastata "no jos noin häiritsee lähde lenkille kanssani" ts. kannustaa häntä tekemään jotain asialle, johon hän ei ole tyytyväinen. Sokea nalkuttaminen ja valistus voi saada noin nuoren naaraan itsekriisiin ja hän voi yrittää tapojaan muuttaa, mutta jos hänen motiivina on "täytyy muuttua jotta toinen tykkää" on kaikki pielessä. Silloin hän tuntee, ettei hän koskaan ole tarpeeksi hyvä sinulle ja hänellä voi tulla vaikeuksia lähestyä sinua jne. kaikkea muuta paskaa.

Se että OLETTAA toisen ihmisen muuttuvan on turhaa ja fantasiaa, aivan niin kauan kunnes se oikeasti tapahtuu.

 

[tutzba]

...

Ei voi muuta tehdä kuin onnitella siitä, että erositte. Jälkeenpäinhän vasta niitä kumppanin ongelmia ja huonoja puolia pystyy todella tarkkailemaan, sinun tilanteessa erityisesti vaikuttaa siltä, ettet suhteen aikana oikein tajunnut kaikkea. Tiettyyn pisteeseen asti huonoja puoliakin pystyy vielä sietämään, mutta raja tulee jokaisella vastaan jossakin kohtaa.

Ja tuohon kyllä minä sen vielä muokkaan -lainiin voisin kertoa omakohtaisen tarinan. Ystävälläni on niin mulkku poikaystävä kuin vaan voi olla, ainakin minun ja muiden ystävien mielestä. Joskus sitten kysäisin tältä kyseiseltä tytöltä, että millä ihmeellä sinä jaksat katsella poikaystävääsi. "No kun jonkun on pakko kouluttaa se, ja mä haluaisin olla se." Okei, kai sekin on syy.

 

[Birchman]

Kiitoksia vaan tuzballe rohkaisevista kommenteista. Noinhan se juuri menee.

Onhan tässä tietty positiivisiakin juttuja. Aiemmasta erostani oli aikaa vasta muutama kuukausi. Sain jotenkin niin todella tarpeekseni kaikesta seurustelusta etten olisi edes uskonut, että kirjoittelen näinkin nopeasti tällaisia juttuja internetin ihmeelliseen maailmaan. Nyt onkin jotenkin sellainen olo, että joku tyttö olisi ihan kivaa saada seuraksi. Tämä on tosin se vaarallisin mahdollinen yhdistelmä mielestäni. Tai en mä tiiä, jotenkin vaan tuntuu siltä että silloin kuin jotain hakee niin sitä ei saa ja sitten tyytyy johonkin huonompaan kuin mitä oikeasti voisi saada.

No se aiempi exä on saatu todella vahvasti omasta mielestä pois. Jotenkin on kivaa huomata ettei sitten lopulta joudu märehtimään montaa eri naista samanaikaisesti. Ei välttämättä pääkoppa kestäisi sitä :) Kunhan vielä saa loppuun asti käsiteltyä tämän naisen niin sitten voi taas jatkaa eteenpäin.

Ei ollut kovin reilu fiilis tämän viimeisen kohdalla kun alkuun funtsailin lähes kaikessa vain vanhaa muijaa. Kun toinen oli lähellä ei osannut ajatella, että siinä on nyt A vaan mietti että siinä on nyt exä.

Kertokaa viisaammat. Missä vaiheessa oikeasti on päässyt yli toisesta? Se, että päivittäin miettii, kaipaa, ehkä jopa odottaa yhteydenottoa ei varmastikaan tarkoita sitä että kannattaisi jo miettiä pahimman olevan ohi? Onko seuraavaan suhteeseen parasta lähteä vasta siinä vaiheessa kun ei edes muistele vanhaa tyttöä saatika häkelly täysin hänet nähdessään Dvs. ei ole tunteita tätä kohtaan.

 

[godofthunder]

Jepujee.



Ongelma on nyt lähinnä se ettei hän sisäistä asiaa oikeasti. On jo tilanne että hän ei esim mahdu yksiin farkkuihin johon haluaisi, mutta ei tee silti asialle mitään. Tottakai hän tietää, mutta ei ole valmis tekemään asian puolesta. Miten siis esittää asia naiselle niin että hän ei loukkaantuisi vaan saisi ihan oikeasti heräteltyä sen sieltä sohvanpohjalta ja katsomaan vähän mitä syö tai sitten liikkua vähän?...

Toi on kylläs sitten sellanen aihe. Koita nyt sitten naiselle vihjailla tuosta. Vähän yhtä vaaratonta kun ripulin parantaminen piereskelemällä. Sitä nyt ei vaan saa sanottua mitenkään "helposti". Voin mennä takuuseen että sanomisia tulee. Ja tuntuu siltä, että se on aivan sama, että millasessa kuosissa nainen on, niin aina sitä kuosia on vaan liikaan. Nim. Kihloissa tanssijan kanssa. Että onnea vaan :)

 

[scholl]

Ongelma on nyt lähinnä se ettei hän sisäistä asiaa oikeasti. On jo tilanne että hän ei esim mahdu yksiin farkkuihin johon haluaisi, mutta ei tee silti asialle mitään. Tottakai hän tietää, mutta ei ole valmis tekemään asian puolesta. Miten siis esittää asia naiselle niin että hän ei loukkaantuisi vaan saisi ihan oikeasti heräteltyä sen sieltä sohvanpohjalta

Minulle on kerrottu, että naiset tykkäävät asioista me-muodossa. Ratkaisu on siis, että esität asian me-muodossa. Ehdottaisin siis, että kerrot naiselle: "me osallistumme Helsinki City Marathonille elokuussa."

 

[tutzba]

Missä vaiheessa oikeasti on päässyt yli toisesta? Se, että päivittäin miettii, kaipaa, ehkä jopa odottaa yhteydenottoa ei varmastikaan tarkoita sitä että kannattaisi jo miettiä pahimman olevan ohi?

Yli pääseminen on niin henkilökohtaista, ettei mitään ultimaattista totuutta pysty sanomaan. Kyllä sen kuitenkin tuntee sydämessä. Missään nimessä ei kannata lähteä etsimään uutta tyttöä vanhan korvikkeeksi, siitä ei seuraa kuin pahaa mieltä molemmille. Kannattaa miettiä ja pohtia edellisen suhteen mahdollisia virheitä, eli vähän kuin kelaisit suhteen auki ja katsoisit mitä siitä jäi käteen ja mitä olisi voinut parantaa. Kannattaa ottaa oppia tulevaa
suhdetta varten.

Onko seuraavaan suhteeseen parasta lähteä vasta siinä vaiheessa kun ei edes muistele vanhaa tyttöä saatika häkelly täysin hänet nähdessään Dvs. ei ole tunteita tätä kohtaan.

Pääse yli, mutta älä unohda. Valehtelisin jos sanoisin unohtaneeni entisen tyttöystävän kokonaan. Eihän kukaan pysty unohtamaan rakastamaansa ihmistä, vaikka ero olisikin tullut. Pointti on siinä, ettei kannattaisi enää pitää romanttisia tunteita yllä entistä kohtaan jos uutta tyttöä yrittää. Siitäkään ei tule kuin paha mieli molemmille.

Kokemuksella voin sanoa, että olisi suotavaa pitää kunnolla väliä suhteiden välillä. Eron sattuessa tulisi panostaa itseensä tosissaan. Vietä aikaa kavereiden kanssa, tee sitä mistä tykkäät, nauti elämästä! Pieni flirtti ei tee pahaa, mutta mieti tosissasi haluatko sinä uutta suhdetta vielä vähään aikaan.

 

[BOL]

Yli pääseminen on jokaiselle niin henkilökohtainen juttu, ettei yhtä ainoaa oikeaa tapaa tai hetkeä voi sanoa olevan. Kun se hetki koittaa, sen kyllä tietää.

Minä tiesin aikoinaan sen hetken koittaneen, kun kykenin huomaamaan ympärilläni mielenkiintoiset vastakkaisen sukupuolen edustajat "siinä mielessä". Enkä puhu nyt seksistä. Eron jälkeen oli pitkä aika, että saatoin kyllä huomioida vaikkapa jonkun miehen ulkonäön positiivisesti, mutta se ei tuntunut miltään. Samoin kävi, kun joku ihan mielenkiintoinen persoona tuli juttelemaan ja josta olisin voinut periaatteessa ollakin kiinnostunutkin. Kunnes sitten yhtenä päivänä, sitä mitenkään suunnittelematta, jokin vain klikkasi sisällä ja huomasin katsovani maailmaa vähän eri tavalla kuin lähiaikoina yleensä.

Jokaisen päättyneen suhteen tai miksei ihastuksenkin kohdalla kului jokseenkin eri määrä aikaa. Toisen kohdalla meni vain hetki, toisen kohdalla saattoi mennä kuukausiakin.

Mutta yli on päästy aina ja elämä jatkunut jokaisen eron jälkeen. Kun hetki on oikea ja sydän on riittävän ehjä, kaikki loksahtaa kohdalleen ja elämä jatkuu rakkaudenkin saralla.

 

[scholl]

toisen kohdalla saattoi mennä kuukausiakin.

Tuo on ratkiriemukkainta, mitä olen ikinä kuullut. Eihän se ole aika eikä mikään, jos puhutaan kuukausista tai edes muutamista vuosista. Tuskin tuota ihan tosissasi laitoit, mutta onhan se siltikin todella hupaisaa.

 

[Dynamo]

Tuo on ratkiriemukkainta, mitä olen ikinä kuullut. Eihän se ole aika eikä mikään, jos puhutaan kuukausista tai edes muutamista vuosista. Tuskin tuota ihan tosissasi laitoit, mutta onhan se siltikin todella hupaisaa.

Muistanko aivan väärin, kun muistelen, ettet scholl ole seurustellut ikinä?

 

[JZZ]

Muistanko aivan väärin, kun muistelen, ettet scholl ole seurustellut ikinä?

Ei Scholl seurustele. Moinen tunteiden kanssa vehtaus kun on varmasti demareitten keksintöä. Scholl solmii järkiavioliiton rikkaan saksalaisnaisen kanssa.

 

[JypFabu]

Ei Scholl seurustele. Moinen tunteiden kanssa vehtaus kun on varmasti demareitten keksintöä. Scholl solmii järkiavioliiton rikkaan saksalaisnaisen kanssa.

Ja jotenkin epäilyttää, että Scholl on palasina lopulta vuosikausia, jos tokenee koskaan, kun paljastuu, että sen järkiliiton CV onkin huijausta kaikilta osin, ja syntyperäkin on enempi turkkilainen retardi ja piilomuslimi. Niin se elämä vaan riepottaa itse kutakin, ylläri joka nurkan takana.

 

[Pontus Toikka]

Tuo on ratkiriemukkainta, mitä olen ikinä kuullut. Eihän se ole aika eikä mikään, jos puhutaan kuukausista tai edes muutamista vuosista. Tuskin tuota ihan tosissasi laitoit, mutta onhan se siltikin todella hupaisaa.

Tuo on täysin totta, ei mutama vuosi ole mitään. Jotkut miehethän eivät koskaan pääse yli siitä suurimmasta naissuhteestaan eli äidistään. Jolloin se seuraa heitä lopun elämää ja aiheuttaa epäonnistuneita ihmissuhteita ja vääristynyttä naiskuvaa.

 

[Forgive-Me-Not]

10kk sitten vanha luokkakaverini otti minuun yhteyttä ja pyysi lenkille, jonne myös suostuin lähtemään. Olimme peruskoulun alaluokilta asti kokonaan samalla luokalla, mutta emme juurikaan olleet minkäänlaisissa läheisemmissä väleissä, kuin koululla silloin tällöin jotain toistemme leikkimielistä kiusaamista. Siinä sitten aloimme lenkkeilläkkin ihan säännöllisesti ja viestitellä ja hän kertoi, että hänen suhteensa poikaystävään rakoilee ja tuntuu että tunteet häntä kohtaan ovat kuolleet.

Sitten hän alkoi laittaa vähän läheisemmän oloisia viestejä ja niihinhän itsekkin sitten vastailin samaa tahtia. Sitten alkoikin useamminen näkeminen ja yleinen ajan viettäminen, niin ja siis hänellä ja poikaystävällään oli tuohon aikaan suhde tauolla, jossa molemmat saivat tehdä mitä haluavat.

Kesän loppu menikin sitten aikalailla yhdessä, mutta syksyllä näkeminen vähän harventui jo ihan koulun takia, olemme siis eri kouluissa. Viestittely sen sijaan jatkui tiuhaan tahtiin. Syksy - talvi ajalla siis viestittelimme ihan ahkerasti ja näimme aina silloin tällöin, kiinnostus häntä kohtaan alkoi itselläni kasvaa aikalailla näinä aikoina.

Tilannehan oli aika epäselvä tuohon tammikuuhun asti, kunnes eräänä iltana tämä tyttö paukahtaa illalla meseen riideltyään poikaystävänsä kanssa ja avautuu minulle tunteistaan minua kohtaan. Myönsin tässä vaiheessa omat tunteeni ja keskustelimme asiasta pitkään. Hän kertoi kuinka hän yhdessä vaiheessa huomasi ajattelevansa minua koko ajan ja että hän vertailee poikaystäväänsä koko ajan minuun ja muuta tällaista. Hän myös kertoi ettei yhtään tiedä mitä pitäisi tehdä tämän suhteen, hän ei tiennyt haluaisiko hän uhrata 3v suhdetta, jos tästä ei tulisikaan mitään, eikä pilata ystävyyttämme, mutta ei myöskään satuttaakkaan kumpaakaan. Hän sanoi olevansa ihan sekaisin tästä tilanteesta, olevansa hulluna minuun. Sovimme että katsomme tätä tilannetta, vietämme aikaa ja katsoo miltä tuntuu.

Sen jälkeen ollaan koitettu tavata aina kun ehditään ja viestittely ja soittelu on ollut miltein päivittäistä, välillä soittanut ja ikävää valittanut ja kuitenkin aika läheisiä viestejä laiteltu. Tässä pari viikkoa sitten oli kuulemma soittanut poikaystävälleen ja kertonut tilanteesta ja se oli alkanut miltein itkemään, eikä ollut vetänyt sanojaan takaisin. Samalla sanoi minulle että on ihan sekaisin tästä tilanteesta, ei tiedä mitä tehdä... tulee hulluksi, lähinnä minusta.

Viestittely jatkui vielä tuohon torstaihin asti ja silloin vielä viimeksi nähtiin ja oli todella kivaa yhdessä, vkl aikaan nousi vähän omaa turhautumista esiin ja laittelin viestiä, että ehkä olisi parempi lopettaa tämä tilanne, koska mä en sais tulla niiden väliin vaikka niillä menis kuinka huonosti ja alkaa tuntumaan et sen kiinnostus alkaa hiipua. Se sitten vastaili että ei sen kiinnostus ole mihinkään alkanut hiipumaan ja ehkä tosiaan kannattaisi lopettaa, jos mustakin tuntuu näin pahalta... Laittelin vielä ettei tunnu niinkään pahalta, mutta turhauttavaahan tämä välillä on ja kysyin onko tässä nyt mitään toivoa.

Vastausta en tarkalleen muista, mutta jotain selitti ettei tiedä, koska ei haluaisi pilata hyvää ystävyyttä taas ja ei tiedä/usko toimisiko tämä juttu jos oltais enemmän kun kavereita. Sitten jo vähän kerkesin iskeä hyvästejä, mutta illalla jo kyselin vielä että jos yritettäisiin sitä kaveruutta edes, koska tuntuu lopullinen ero liian vaikealta. Sitä hän oli halukas yrittämään, koska ei halunnut menettää minua kokonaan, mutta sanoin että tarvitsen aikaa tämän käsittelemiseen ja tajuamiseen ja hän sanoi tarvitsevansa sitä myös.

Tuntuu todella vaikealta tämä tilanne, koska omat tunteet ovat kasvaneet niin suuriksi ja hän on pyörinyt mielessäni kirjaimellisesti koko ajan melko pitkän aikaa. Hänen kanssaan oli vain niin helppoa olla, meillä oli aina hauskaa ja tulin onnelliseksi hänen kanssaan olemisesta. Ihan vain vierekkäin sängyllä makaaminen oli jotain mitä ei voi käsittää. Ja vielä kun hän sanoi tuntevansa samoin, niin toiveet olivat aika korkealla, mutta näin tässä sitten ilmeisesti kävi.

Tuntuu tällä hetkellä ihan helvetin vaikealta, tyhjältä... Kaikki hyvät muistot tulevat mieleen ja suoraan sanottuna alkaa saman tien tulla tippaa linssiin. Kaiken tämän jälkeen tässä kävi näin... Ei vain voi käsittää, eikä todellakaan saa tätä asiaa mielestä... tunne on aivan kamala.

Pakko oli tulla avautumaan tänne, kun tuntuu olo kirjaimellisesti niin hajonneelta, anteeksi kaikille sekavasta viestistä... ei nyt oikein jaksa keskittyä.


EDIT: Tuli laiteltua viestiä tuossa ja kyseltyä jos tässä jonain päivänä voisimme jutella asian halki, niin voisi helpottaa tilannetta... Samalla tuli siinä sitten avoimesti kerrottua omat tunteet ja kyseltyä että onko tämän asian suhteen pienintäkään mahdollisuutta. Vastaushan oli että ei yhtään osaa sanoa, koska ei tiedä toimisiko se syvällisempänä juttuna. Ehdotin että katsoisimme vielä jonkin aikaa tätä ja sitten mitä tapahtuu ja hän suostui tähän ja sanoi ettei koskaan ole tuntenut itseään yhtä tärkeäksi kenellekkään, kuin nyt.

En nyt tämän johdosta ala mitään juhlimaan, mutta haluan ainakin yrittää ja jos ei onnistu, niin ainakin yritin. On tämä tähän asti ollut kyllä kaveruutta syvempää, joten katsotaan miten käy.

 

[Ender00]

Joopa joo, kyllähän tuo yksi nainen pompottelee kahta miestä (Forgive-Me-Notia ja miestään) miten haluaa. Hän haluaa pitää molemmat, eikä halua tehdä valintaa. Pitemmän päälle tuo tuskin toimii ellet ole valmis jäähdyttämään fiiliksiäsi ja tyytymään siihen kaverin osaan, joka aina välillä pääsee naista lohduttamaan vällyjen väliin.

Itse asiassa hyvinkin rasittavan oloinen nainen ainakin tuon kuvauksen perusteella. Puhuu sinulle kauniita, kietoo sinut verkkoonsa, mutta ei kuitenkaan missään vaiheessa ole ollut valmis oikeasti lähtemään matkaasi.

 

[Morgoth]

Samalla sanoi minulle että on ihan sekaisin tästä tilanteesta, ei tiedä mitä tehdä... tulee hulluksi, lähinnä minusta.

Olet sopiva lohduttaja hänen varsinaiseen suhteeseen ja hän saa pidettyä sinut lähelläsi, kun imartelee sinua tuollaisilla kehuilla. Ei ne kauniit puheet, vaan ne teot. Se toinen voi vannoa ikuista rakkauta ja että olet hänen unelmiensa prinssi, mutta teoista sitten näet tarkoittaako hän ihan oikeasti sitä vai ei.

Turha asiasta on puhua, koska ei se tyttö niistä oikeilla nimellä puhuu sulle koskaan. Selittää tuota "tulen hulluksi, enkä tiedä mitä teen" koska ei hän voi sanoa "haluan pitää nykyisen suhteeni ja sulta mä kaipaan vaan myötätuntoa ja ymmärrystä", koska tietäisi että sitten lähdet pois, jos sanoisi niin kuin asiat oikeasti ovat.

Parasta lopettaa tuollainen ajantuhlaaminen ja haaveilu sellaista, joka ei voi toteutua. Helpompi hyväksy nyt kuin kuukausien päästä, vaikka kipeää tekeekin.

 

[Vietävä]

Naiset ovat kuin LSD:tä. Vaarallisia jo yksittäisillä käyttökerroilla. Itse opin vaaratilanteista ja kasvatin ympärilleni sellaisen kuoren, ettei siitä pääse läpi edes Halle Berry parhaillakaan näyttelijänlahjoillaan. Pupujussia voi laittaa piiloon etäältäkin, läheisyys on vain länsimaista hapatusta.

 

[tutzba]

Itse asiassa hyvinkin rasittavan oloinen nainen ainakin tuon kuvauksen perusteella.

Selittää tuota "tulen hulluksi, enkä tiedä mitä teen" koska ei hän voi sanoa "haluan pitää nykyisen suhteeni ja sulta mä kaipaan vaan myötätuntoa ja ymmärrystä", koska tietäisi että sitten lähdet pois, jos sanoisi niin kuin asiat oikeasti ovat.

Älkää nyt viitsikö, lähteminen pitkästä suhteesta ei ole koskaan helppoa, on se sitten kuinka huono suhde tahansa. Vaikka molemmille olisikin parempi päästää irti toisesta, on se vaan niin helvetin vaikeata. Yhteisiä muistoja on liikaa, eikä niitä halua hukata.

Yleensä vanha ja huono suhde kuitenkin lopahtaa juuri siihen, että tulee uusi kuvioihin. Sitä tavallaan näkee, millaista toimivassa suhteessa eläminen olisi.

Forgive-Me-Notin tilanteessa on 99% varmuudella edellä mainitun kaltainen tilanne menossa. Nainen ei osaa, ei uskalla, eikä varmasti haluakaan erota nykyisestä miehestään, koska pelkää liikaa. Voin luvata, että nainen haluaa olla nimimerkin FNM kanssa, mutta kun se ei ole niin helppoa. Yksi syy on se, että kumppanin vaihtamista toiseen pidetään pikkuisen epäilyttävänä.

--

Surullista kuultavaa, osanottoni.

 

[Buddha]

Naiset ovat kuin LSD:tä. Vaarallisia jo yksittäisillä käyttökerroilla...

Nooh nooh, eipäs liioitella. LSD ei aiheuta edes fyysistä riippuvuutta, mutta tarkoitit varmaan polakkaa tms ... Vai haitko kenties "huonoa matkaa" vartauskuvallisesti... No, matkakumppanin saa vielä toistaiseksi valita, mikäli ei ole islamilaisen uskonnon harrastaja siis.

Tutzba tuossa saikin hyvän vastineen aiheeseen ja ainakin itse voin allekirjoittaa tuon. Voi toki olla myös niin, että se nainen pyörittää tahallaan mahdollisimman montaa ukkoa sormiensa ympärillä, mutta loppujen lopuksi, Tutzban kirjoituksen allekirjoittaisin mielummin.

 

[Siim72]

Tutzba tuossa saikin hyvän vastineen aiheeseen ja ainakin itse voin allekirjoittaa tuon. Voi toki olla myös niin, että se nainen pyörittää tahallaan mahdollisimman montaa ukkoa sormiensa ympärillä, mutta loppujen lopuksi, Tutzban kirjoituksen allekirjoittaisin mielummin.

Naisethan myös monesti yrittävät kohottaa itsetuntoaan pyörittämällä useita miehiä samaan aikaan. Esimerkiksi jos nainen on jo suhteessa, mutta vierelle pölähtää kilpakosija josta nainen ei kuitenkaan oikeasti välitä pätkääkään. Hän kuitenkin antaa toisen miehen kuvitella jotain, vastailemalla ympäripyöreitä. Näin nainen saa kehuja toiselta osapuolelta jatkuvasti, hän myös tuntee itsensä halutuksi, kun joku toinenkin mies halajaa hänen kainaloonsa. Naiselle ideaalissa tilanteessa, nykyinen mies saa tietää "kilpakosijasta" jolloin myös hän laittaa kaikkensa peliin. Näin yksikertaisesti nainen saa nauttia kahden miehen vääjämättömästä huomiosta, kuitenkin hän on jo valinnut kahdesta miehestä mieluisemman. Näen, että naisille huomion saanti, on kuin huumetta. Sitä on saatava, yhä enemmän ja useammin. Toki, poikkeuksiakin löytyy.

 

[Morgoth]

Älkää nyt viitsikö, lähteminen pitkästä suhteesta ei ole koskaan helppoa, on se sitten kuinka huono suhde tahansa.

Pitkä suhde, 3 vuotta? Asuvatko edes yhdessä? Lapsia tai mitään yhteistä omaisuutta tai velkojakaan ei ole, jotka voisivat käytännössä muodostaa jonkinlaisen kynnyksen.

Vaikka molemmille olisikin parempi päästää irti toisesta, on se vaan niin helvetin vaikeata. Yhteisiä muistoja on liikaa, eikä niitä halua hukata.

Nainen joka sanoo, että mies tekee hulluksi, mutta kun mies kysyy, että tuleeko tästä vakavampaa, niin nainen vastaa "että en ole varma, haluanko pilata ystävyyttä tai toimisiko juttu". Aikamoinen optimisti saa olla, jos tuossa näkee jotain tulevaisuutta. Varsinkin jos tuota on jahkailtu jo tämä vuosi?

Jos oikeasti joku tekee toisen 'hulluksi', niin sillon mennään ja niitä seurauksia ajatellaan vasta jälkeenpäin. Tässä vain jahkaillaan ja palataan lähtöruutuun lopulta.

Nainen ei osaa, ei uskalla, eikä varmasti haluakaan erota nykyisestä miehestään, koska pelkää liikaa.

Musta tuntuu, että tässä viedään miestä kuin pässiä naurussa. Nainen lupailee ja maaileilee jotain haavekuvia ja mies nieleen koukun syötteineen.
Alistuu tuollaisen kohteluun, koska on toivottoman yksipuolisesti ihastunut/rakastunut tähän naiseen ja luulee, että kun tarpeeksi kauan roikkuu niin saa sen naisen itselleen. Joskus on vaan hyväksyttävä, että yksipuolinen ihastuminen ei riitä ja parempi päästä irti kuin jatkaa 'kaveri/ystävä-pohjalta'.

Jokainen tyylillään, mutta turha sitten tilittää jälkeenpäin, että kun vituttaa ko. nainen ja paljonko aika tuhlasi tuohon.

Elämä opettaa parhaiten lopulta.

 

[Ice Hockey]

Nimenomaan se että on jo VUODEN jahkaillut, et mitähän tekis, niin ei lupaa hyvää Forgive me notille. Vuosi on jo niin pitkä aika, että kyllä se nainen olisi lähtenyt suhteestaan, jos se olisi lähdössä. Kuulostaa aikalailla tutulta toi homma. Silloin nainen lähti suhteestaan, niinkuin mäkin omasta eikä siihen tarvittu vuotta, vaikka kyseessä oli pitkät suhteet.

Riskejä on otettava, ei sitä muuten tiedä mistä jää paitsi.

 

[tinkezione]

Forgive-Me-Notille sellaisia terveisiä, että jos liki vuoden jatkuneen vispilänkaupan jälkeenkin suoraan kysymykseen ja vakavahenkiseen suunnitteluun vastataan noin, niin akalla ei ole aikomustakaan jättää nykyistä miestään. Joko muna on niin suuri tai rahaa on niin paljon, että sitä ei vain jätetä, vaikka varsinaista myötätuntoa ja välittämistä joutuisikin hakemaan jostakin muualta.

Ymmärrän erittäin hyvin, että vituttaa ja ikävä on, mutta loppupeleissä helpommalla pääset, kun yrität vain unohtaa mitkään suhdebonukset. Parhaita keinoja on varmaankin jättää läheisempien viestien kirjoittelu sikseen ja alkaa vastata ihan kaverilinjalta. Samalla myöskin näet, oliko mimmissä loppupeleissä halukkuutta edes kaveriksi vai hiipuuko yhteydenpito kokonaan.

 

[Leicester]

Joo eipä ole paljon lisättävää tähän Forgive-Me-Notin caseen. Sen verran vaan, että on olemassa naisia, jotka eivät osaa olla yksin vaan joiden elämä perustuu jonkinlaiselle parisuhteelle. Eli vaihdetaan lennosta seuraavaan. Jos nyt alkaisit suhteeseen ko. naisen kanssa niin hän toimisi samalla tavalla ongelmatilanteissa. Eli etsisi seuraavan henkilön johon turvautua.