Naisasiat

[JypFabu]

Ei Scholl seurustele. Moinen tunteiden kanssa vehtaus kun on varmasti demareitten keksintöä. Scholl solmii järkiavioliiton rikkaan saksalaisnaisen kanssa.

Ja jotenkin epäilyttää, että Scholl on palasina lopulta vuosikausia, jos tokenee koskaan, kun paljastuu, että sen järkiliiton CV onkin huijausta kaikilta osin, ja syntyperäkin on enempi turkkilainen retardi ja piilomuslimi. Niin se elämä vaan riepottaa itse kutakin, ylläri joka nurkan takana.

 

[Pontus Toikka]

Tuo on ratkiriemukkainta, mitä olen ikinä kuullut. Eihän se ole aika eikä mikään, jos puhutaan kuukausista tai edes muutamista vuosista. Tuskin tuota ihan tosissasi laitoit, mutta onhan se siltikin todella hupaisaa.

Tuo on täysin totta, ei mutama vuosi ole mitään. Jotkut miehethän eivät koskaan pääse yli siitä suurimmasta naissuhteestaan eli äidistään. Jolloin se seuraa heitä lopun elämää ja aiheuttaa epäonnistuneita ihmissuhteita ja vääristynyttä naiskuvaa.

 

[Forgive-Me-Not]

10kk sitten vanha luokkakaverini otti minuun yhteyttä ja pyysi lenkille, jonne myös suostuin lähtemään. Olimme peruskoulun alaluokilta asti kokonaan samalla luokalla, mutta emme juurikaan olleet minkäänlaisissa läheisemmissä väleissä, kuin koululla silloin tällöin jotain toistemme leikkimielistä kiusaamista. Siinä sitten aloimme lenkkeilläkkin ihan säännöllisesti ja viestitellä ja hän kertoi, että hänen suhteensa poikaystävään rakoilee ja tuntuu että tunteet häntä kohtaan ovat kuolleet.

Sitten hän alkoi laittaa vähän läheisemmän oloisia viestejä ja niihinhän itsekkin sitten vastailin samaa tahtia. Sitten alkoikin useamminen näkeminen ja yleinen ajan viettäminen, niin ja siis hänellä ja poikaystävällään oli tuohon aikaan suhde tauolla, jossa molemmat saivat tehdä mitä haluavat.

Kesän loppu menikin sitten aikalailla yhdessä, mutta syksyllä näkeminen vähän harventui jo ihan koulun takia, olemme siis eri kouluissa. Viestittely sen sijaan jatkui tiuhaan tahtiin. Syksy - talvi ajalla siis viestittelimme ihan ahkerasti ja näimme aina silloin tällöin, kiinnostus häntä kohtaan alkoi itselläni kasvaa aikalailla näinä aikoina.

Tilannehan oli aika epäselvä tuohon tammikuuhun asti, kunnes eräänä iltana tämä tyttö paukahtaa illalla meseen riideltyään poikaystävänsä kanssa ja avautuu minulle tunteistaan minua kohtaan. Myönsin tässä vaiheessa omat tunteeni ja keskustelimme asiasta pitkään. Hän kertoi kuinka hän yhdessä vaiheessa huomasi ajattelevansa minua koko ajan ja että hän vertailee poikaystäväänsä koko ajan minuun ja muuta tällaista. Hän myös kertoi ettei yhtään tiedä mitä pitäisi tehdä tämän suhteen, hän ei tiennyt haluaisiko hän uhrata 3v suhdetta, jos tästä ei tulisikaan mitään, eikä pilata ystävyyttämme, mutta ei myöskään satuttaakkaan kumpaakaan. Hän sanoi olevansa ihan sekaisin tästä tilanteesta, olevansa hulluna minuun. Sovimme että katsomme tätä tilannetta, vietämme aikaa ja katsoo miltä tuntuu.

Sen jälkeen ollaan koitettu tavata aina kun ehditään ja viestittely ja soittelu on ollut miltein päivittäistä, välillä soittanut ja ikävää valittanut ja kuitenkin aika läheisiä viestejä laiteltu. Tässä pari viikkoa sitten oli kuulemma soittanut poikaystävälleen ja kertonut tilanteesta ja se oli alkanut miltein itkemään, eikä ollut vetänyt sanojaan takaisin. Samalla sanoi minulle että on ihan sekaisin tästä tilanteesta, ei tiedä mitä tehdä... tulee hulluksi, lähinnä minusta.

Viestittely jatkui vielä tuohon torstaihin asti ja silloin vielä viimeksi nähtiin ja oli todella kivaa yhdessä, vkl aikaan nousi vähän omaa turhautumista esiin ja laittelin viestiä, että ehkä olisi parempi lopettaa tämä tilanne, koska mä en sais tulla niiden väliin vaikka niillä menis kuinka huonosti ja alkaa tuntumaan et sen kiinnostus alkaa hiipua. Se sitten vastaili että ei sen kiinnostus ole mihinkään alkanut hiipumaan ja ehkä tosiaan kannattaisi lopettaa, jos mustakin tuntuu näin pahalta... Laittelin vielä ettei tunnu niinkään pahalta, mutta turhauttavaahan tämä välillä on ja kysyin onko tässä nyt mitään toivoa.

Vastausta en tarkalleen muista, mutta jotain selitti ettei tiedä, koska ei haluaisi pilata hyvää ystävyyttä taas ja ei tiedä/usko toimisiko tämä juttu jos oltais enemmän kun kavereita. Sitten jo vähän kerkesin iskeä hyvästejä, mutta illalla jo kyselin vielä että jos yritettäisiin sitä kaveruutta edes, koska tuntuu lopullinen ero liian vaikealta. Sitä hän oli halukas yrittämään, koska ei halunnut menettää minua kokonaan, mutta sanoin että tarvitsen aikaa tämän käsittelemiseen ja tajuamiseen ja hän sanoi tarvitsevansa sitä myös.

Tuntuu todella vaikealta tämä tilanne, koska omat tunteet ovat kasvaneet niin suuriksi ja hän on pyörinyt mielessäni kirjaimellisesti koko ajan melko pitkän aikaa. Hänen kanssaan oli vain niin helppoa olla, meillä oli aina hauskaa ja tulin onnelliseksi hänen kanssaan olemisesta. Ihan vain vierekkäin sängyllä makaaminen oli jotain mitä ei voi käsittää. Ja vielä kun hän sanoi tuntevansa samoin, niin toiveet olivat aika korkealla, mutta näin tässä sitten ilmeisesti kävi.

Tuntuu tällä hetkellä ihan helvetin vaikealta, tyhjältä... Kaikki hyvät muistot tulevat mieleen ja suoraan sanottuna alkaa saman tien tulla tippaa linssiin. Kaiken tämän jälkeen tässä kävi näin... Ei vain voi käsittää, eikä todellakaan saa tätä asiaa mielestä... tunne on aivan kamala.

Pakko oli tulla avautumaan tänne, kun tuntuu olo kirjaimellisesti niin hajonneelta, anteeksi kaikille sekavasta viestistä... ei nyt oikein jaksa keskittyä.


EDIT: Tuli laiteltua viestiä tuossa ja kyseltyä jos tässä jonain päivänä voisimme jutella asian halki, niin voisi helpottaa tilannetta... Samalla tuli siinä sitten avoimesti kerrottua omat tunteet ja kyseltyä että onko tämän asian suhteen pienintäkään mahdollisuutta. Vastaushan oli että ei yhtään osaa sanoa, koska ei tiedä toimisiko se syvällisempänä juttuna. Ehdotin että katsoisimme vielä jonkin aikaa tätä ja sitten mitä tapahtuu ja hän suostui tähän ja sanoi ettei koskaan ole tuntenut itseään yhtä tärkeäksi kenellekkään, kuin nyt.

En nyt tämän johdosta ala mitään juhlimaan, mutta haluan ainakin yrittää ja jos ei onnistu, niin ainakin yritin. On tämä tähän asti ollut kyllä kaveruutta syvempää, joten katsotaan miten käy.

 

[Ender00]

Joopa joo, kyllähän tuo yksi nainen pompottelee kahta miestä (Forgive-Me-Notia ja miestään) miten haluaa. Hän haluaa pitää molemmat, eikä halua tehdä valintaa. Pitemmän päälle tuo tuskin toimii ellet ole valmis jäähdyttämään fiiliksiäsi ja tyytymään siihen kaverin osaan, joka aina välillä pääsee naista lohduttamaan vällyjen väliin.

Itse asiassa hyvinkin rasittavan oloinen nainen ainakin tuon kuvauksen perusteella. Puhuu sinulle kauniita, kietoo sinut verkkoonsa, mutta ei kuitenkaan missään vaiheessa ole ollut valmis oikeasti lähtemään matkaasi.

 

[Morgoth]

Samalla sanoi minulle että on ihan sekaisin tästä tilanteesta, ei tiedä mitä tehdä... tulee hulluksi, lähinnä minusta.

Olet sopiva lohduttaja hänen varsinaiseen suhteeseen ja hän saa pidettyä sinut lähelläsi, kun imartelee sinua tuollaisilla kehuilla. Ei ne kauniit puheet, vaan ne teot. Se toinen voi vannoa ikuista rakkauta ja että olet hänen unelmiensa prinssi, mutta teoista sitten näet tarkoittaako hän ihan oikeasti sitä vai ei.

Turha asiasta on puhua, koska ei se tyttö niistä oikeilla nimellä puhuu sulle koskaan. Selittää tuota "tulen hulluksi, enkä tiedä mitä teen" koska ei hän voi sanoa "haluan pitää nykyisen suhteeni ja sulta mä kaipaan vaan myötätuntoa ja ymmärrystä", koska tietäisi että sitten lähdet pois, jos sanoisi niin kuin asiat oikeasti ovat.

Parasta lopettaa tuollainen ajantuhlaaminen ja haaveilu sellaista, joka ei voi toteutua. Helpompi hyväksy nyt kuin kuukausien päästä, vaikka kipeää tekeekin.

 

[Vietävä]

Naiset ovat kuin LSD:tä. Vaarallisia jo yksittäisillä käyttökerroilla. Itse opin vaaratilanteista ja kasvatin ympärilleni sellaisen kuoren, ettei siitä pääse läpi edes Halle Berry parhaillakaan näyttelijänlahjoillaan. Pupujussia voi laittaa piiloon etäältäkin, läheisyys on vain länsimaista hapatusta.

 

[tutzba]

Itse asiassa hyvinkin rasittavan oloinen nainen ainakin tuon kuvauksen perusteella.

Selittää tuota "tulen hulluksi, enkä tiedä mitä teen" koska ei hän voi sanoa "haluan pitää nykyisen suhteeni ja sulta mä kaipaan vaan myötätuntoa ja ymmärrystä", koska tietäisi että sitten lähdet pois, jos sanoisi niin kuin asiat oikeasti ovat.

Älkää nyt viitsikö, lähteminen pitkästä suhteesta ei ole koskaan helppoa, on se sitten kuinka huono suhde tahansa. Vaikka molemmille olisikin parempi päästää irti toisesta, on se vaan niin helvetin vaikeata. Yhteisiä muistoja on liikaa, eikä niitä halua hukata.

Yleensä vanha ja huono suhde kuitenkin lopahtaa juuri siihen, että tulee uusi kuvioihin. Sitä tavallaan näkee, millaista toimivassa suhteessa eläminen olisi.

Forgive-Me-Notin tilanteessa on 99% varmuudella edellä mainitun kaltainen tilanne menossa. Nainen ei osaa, ei uskalla, eikä varmasti haluakaan erota nykyisestä miehestään, koska pelkää liikaa. Voin luvata, että nainen haluaa olla nimimerkin FNM kanssa, mutta kun se ei ole niin helppoa. Yksi syy on se, että kumppanin vaihtamista toiseen pidetään pikkuisen epäilyttävänä.

--

Surullista kuultavaa, osanottoni.

 

[Buddha]

Naiset ovat kuin LSD:tä. Vaarallisia jo yksittäisillä käyttökerroilla...

Nooh nooh, eipäs liioitella. LSD ei aiheuta edes fyysistä riippuvuutta, mutta tarkoitit varmaan polakkaa tms ... Vai haitko kenties "huonoa matkaa" vartauskuvallisesti... No, matkakumppanin saa vielä toistaiseksi valita, mikäli ei ole islamilaisen uskonnon harrastaja siis.

Tutzba tuossa saikin hyvän vastineen aiheeseen ja ainakin itse voin allekirjoittaa tuon. Voi toki olla myös niin, että se nainen pyörittää tahallaan mahdollisimman montaa ukkoa sormiensa ympärillä, mutta loppujen lopuksi, Tutzban kirjoituksen allekirjoittaisin mielummin.

 

[Siim72]

Tutzba tuossa saikin hyvän vastineen aiheeseen ja ainakin itse voin allekirjoittaa tuon. Voi toki olla myös niin, että se nainen pyörittää tahallaan mahdollisimman montaa ukkoa sormiensa ympärillä, mutta loppujen lopuksi, Tutzban kirjoituksen allekirjoittaisin mielummin.

Naisethan myös monesti yrittävät kohottaa itsetuntoaan pyörittämällä useita miehiä samaan aikaan. Esimerkiksi jos nainen on jo suhteessa, mutta vierelle pölähtää kilpakosija josta nainen ei kuitenkaan oikeasti välitä pätkääkään. Hän kuitenkin antaa toisen miehen kuvitella jotain, vastailemalla ympäripyöreitä. Näin nainen saa kehuja toiselta osapuolelta jatkuvasti, hän myös tuntee itsensä halutuksi, kun joku toinenkin mies halajaa hänen kainaloonsa. Naiselle ideaalissa tilanteessa, nykyinen mies saa tietää "kilpakosijasta" jolloin myös hän laittaa kaikkensa peliin. Näin yksikertaisesti nainen saa nauttia kahden miehen vääjämättömästä huomiosta, kuitenkin hän on jo valinnut kahdesta miehestä mieluisemman. Näen, että naisille huomion saanti, on kuin huumetta. Sitä on saatava, yhä enemmän ja useammin. Toki, poikkeuksiakin löytyy.

 

[Morgoth]

Älkää nyt viitsikö, lähteminen pitkästä suhteesta ei ole koskaan helppoa, on se sitten kuinka huono suhde tahansa.

Pitkä suhde, 3 vuotta? Asuvatko edes yhdessä? Lapsia tai mitään yhteistä omaisuutta tai velkojakaan ei ole, jotka voisivat käytännössä muodostaa jonkinlaisen kynnyksen.

Vaikka molemmille olisikin parempi päästää irti toisesta, on se vaan niin helvetin vaikeata. Yhteisiä muistoja on liikaa, eikä niitä halua hukata.

Nainen joka sanoo, että mies tekee hulluksi, mutta kun mies kysyy, että tuleeko tästä vakavampaa, niin nainen vastaa "että en ole varma, haluanko pilata ystävyyttä tai toimisiko juttu". Aikamoinen optimisti saa olla, jos tuossa näkee jotain tulevaisuutta. Varsinkin jos tuota on jahkailtu jo tämä vuosi?

Jos oikeasti joku tekee toisen 'hulluksi', niin sillon mennään ja niitä seurauksia ajatellaan vasta jälkeenpäin. Tässä vain jahkaillaan ja palataan lähtöruutuun lopulta.

Nainen ei osaa, ei uskalla, eikä varmasti haluakaan erota nykyisestä miehestään, koska pelkää liikaa.

Musta tuntuu, että tässä viedään miestä kuin pässiä naurussa. Nainen lupailee ja maaileilee jotain haavekuvia ja mies nieleen koukun syötteineen.
Alistuu tuollaisen kohteluun, koska on toivottoman yksipuolisesti ihastunut/rakastunut tähän naiseen ja luulee, että kun tarpeeksi kauan roikkuu niin saa sen naisen itselleen. Joskus on vaan hyväksyttävä, että yksipuolinen ihastuminen ei riitä ja parempi päästä irti kuin jatkaa 'kaveri/ystävä-pohjalta'.

Jokainen tyylillään, mutta turha sitten tilittää jälkeenpäin, että kun vituttaa ko. nainen ja paljonko aika tuhlasi tuohon.

Elämä opettaa parhaiten lopulta.

 

[Ice Hockey]

Nimenomaan se että on jo VUODEN jahkaillut, et mitähän tekis, niin ei lupaa hyvää Forgive me notille. Vuosi on jo niin pitkä aika, että kyllä se nainen olisi lähtenyt suhteestaan, jos se olisi lähdössä. Kuulostaa aikalailla tutulta toi homma. Silloin nainen lähti suhteestaan, niinkuin mäkin omasta eikä siihen tarvittu vuotta, vaikka kyseessä oli pitkät suhteet.

Riskejä on otettava, ei sitä muuten tiedä mistä jää paitsi.

 

[tinkezione]

Forgive-Me-Notille sellaisia terveisiä, että jos liki vuoden jatkuneen vispilänkaupan jälkeenkin suoraan kysymykseen ja vakavahenkiseen suunnitteluun vastataan noin, niin akalla ei ole aikomustakaan jättää nykyistä miestään. Joko muna on niin suuri tai rahaa on niin paljon, että sitä ei vain jätetä, vaikka varsinaista myötätuntoa ja välittämistä joutuisikin hakemaan jostakin muualta.

Ymmärrän erittäin hyvin, että vituttaa ja ikävä on, mutta loppupeleissä helpommalla pääset, kun yrität vain unohtaa mitkään suhdebonukset. Parhaita keinoja on varmaankin jättää läheisempien viestien kirjoittelu sikseen ja alkaa vastata ihan kaverilinjalta. Samalla myöskin näet, oliko mimmissä loppupeleissä halukkuutta edes kaveriksi vai hiipuuko yhteydenpito kokonaan.

 

[Leicester]

Joo eipä ole paljon lisättävää tähän Forgive-Me-Notin caseen. Sen verran vaan, että on olemassa naisia, jotka eivät osaa olla yksin vaan joiden elämä perustuu jonkinlaiselle parisuhteelle. Eli vaihdetaan lennosta seuraavaan. Jos nyt alkaisit suhteeseen ko. naisen kanssa niin hän toimisi samalla tavalla ongelmatilanteissa. Eli etsisi seuraavan henkilön johon turvautua.

 

[Paul Kemp]

Naiset ovat kuin LSD:tä. Vaarallisia jo yksittäisillä käyttökerroilla. Itse opin vaaratilanteista ja kasvatin ympärilleni sellaisen kuoren, ettei siitä pääse läpi edes Halle Berry parhaillakaan näyttelijänlahjoillaan. Pupujussia voi laittaa piiloon etäältäkin, läheisyys on vain länsimaista hapatusta.

Kappas, ilmeisesti ollaan samassa paatissa. Sen verran paljon olen minäkin saanut elämässäni tunnetasolla näissä asioissa näpeilleni, että nykyään en vahingossakaan enää mene ihastumaan "fiiliksellä" kehenkään. Tai no, paitsi tietysti humalassa, mutta onneksi järki palaa aina aamulla.

Forgive-Me-Not: Been there, done that ja voin sanoa, että ei kannata. Suosittelen korkeintaan enää heittämään pallon kokonaan ko. naiselle ja katsomaan, että mitä tapahtuu. Siinähän sä näet, että mikä loppupeleissä onkaan ollut sun roolisi, mikä sen toisen jannun ja kummasta tyttö todella välittää(ja kuinka sen sitten osoittaa). En uskalla tekstiesi perusteella antaa kovin positiivista ennakkoa, mutta älä hyvä mies ainakaan anna viedä itseäsi tuolla tavalla! Tuossa yhtälössä sä tulet melko varmasti olemaan se, jota loppuvihellyksen jälkeen vituttaa eniten.

Vinkkinä voin kuitenkin sanoa elämisen olevan huomattavasti helpompaa, kun sisäistää, että tunne on kuitenkin pelkkä ajatuksen fyysinen (kirjaimellisesti siis tuntuva) reaktio. Mielestäni esimerkiksi sellaiset, kuten "en voi tunteilleni mitään" tai "teet minut hulluksi" ym. vastaava vollottaminen osoittaa vain ihmisluonteen heikkoutta(ja vielä useammin harkittua valehtelua). Täytyy osata järkiperäistää asioita ja nähdä kaikki vain osiensa summana! Ei täällä olemiseen ja ihmisten väliseen kanssakäymiseen mitään elämää suurempaa liity. Jos jokin asia tuntuu pahalta, niin sulkee sen vain pois ajatuksista ja hoitaa pois alta. Jos joku nainen aiheuttaa "sydänsuruja" tai muita ristiriitaisia fiiliksiä, niin voi olla noteraamatta häntä. Ei ajatusta, ei tunnetta.

 

[Sphinx]

Joskus on vaan hyväksyttävä, että yksipuolinen ihastuminen ei riitä ja parempi päästä irti kuin jatkaa 'kaveri/ystävä-pohjalta'.

Ottamatta kantaa tähän kyseenomaiseen tapaukseen voisin lainaamastani pätkästä heittää ilmoille hieman yleisluontoisemman kysymyksen. Kun yleisemminkin täällä aina vinkataan nuo kaverikortin vilauttelijat unohtamaan ja siirtämään tähtäin seuraavaan tyttöön niin hieman se ihmetyttää. Onko täällä monikin sitten valmis hyppäämään suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa jota ei pidä niin ainutlaatuisen mielenkiintoisena, ettei haluaisi olla hänen kanssaan pelkkä ystäväkin? Minusta vain on outoa jos näin on. Voihan se tietysti hieman häiritä sen seuraavan tytön iskemistä jos pitää enemmän edellisestä, mutta ei kai muutenkaan kannata ketään vain melkein yhtä hyvää tavoitella?

Olisi myös mielenkiintoista kuulla jos joku on ystäväkortin tarjoajasta oikeasti onnistunut joskus saamaan ystävän.

 

[TearOfTheSuffering]

Joo eipä ole paljon lisättävää tähän Forgive-Me-Notin caseen. Sen verran vaan, että on olemassa naisia, jotka eivät osaa olla yksin vaan joiden elämä perustuu jonkinlaiselle parisuhteelle. Eli vaihdetaan lennosta seuraavaan. Jos nyt alkaisit suhteeseen ko. naisen kanssa niin hän toimisi samalla tavalla ongelmatilanteissa. Eli etsisi seuraavan henkilön johon turvautua.

Juuri näin. Ja pahimpia ovat tämän tapauksen kaltaiset jahkailijat, joka pitävät otteessaan useampaa miestä kohtuuttoman pitkiä aikoja, ja tällä tavoin vaikeuttavat useamman ihmisen elämää. Ja tämä sen takia, koska he eivät uskalla ottaa vastuuta omien valintojensa seurauksista. Olisihan se nyt aivan järkyttävä tilanne tyttö-paralle, jos asiat menisivätkin heikompaan suuntaan, eikä siitä voisi syyttää ketään muuta kuin itseään.

Tälläisissä tapauksissa oikeudenmukaista olisi, että kaikki ympärillä pörräävät ukot kyllästyisivät touhuun, ja mimmin käteen lopulta jäisikin tyhjä arpa.

 

[moby]

Kyllähän tuo kaverikortin esiin veto tarkoittaa, että "Lähe meneen, nyt just ei oo käyttöö, eikä itseasiassa ikinä"

Jos naiselle todella kolahtaa joku mies, se entinen äijä lentää samantien kadulle. Ihmiset ovat nykyään niin hemmetin nysviä, ettei uskalleta "loukata" toisen tunteita ja sanoa heti suoraan missä mennään. Enemmän tuollainen vitkuttelu loukkaa, kuin asian toteaminen heti kun asia on selvä.

Minulla tuosta salamarakkaudesta on tosiaan kokemusta sen verran, että tuossa pari vuotta sitten tuollainen tilanne tuli eteen. Kyllä siinä vietiin naista ja miestä samantien. Minä olin eronnut jo aiemmin mutta naiselta se silloinen äijä tosiaan lähti kilometritehtaalle. Ei tuosta hommasta sitten mitään tullut, mutta eipä jäänyt ketään kaduttamaan. Tuolle samalle naiselle kerroin myös samantien, kun homma alkoi lähteä lapasesta ja kiinnostus oli mennyt kaikkeen paskaan ja lähdin menemään.

Olen siis sitä mieltä, että jos toinen ihminen nappaa niin parempi panostaa täysillä, kuin katua myöhemmin, ettei tullut uskallettua. Vituttaahan se toki, jos homma ei mene putkeen mutta vielä enemmän vituttaa, jos ei edes uskalla yrittää.

Harmittaa katsoa, kun muutamat kaverit toimivat exilleen jonkinlaisena tukihenkilönä ja jaksavat kuunnella exien valitusta, vaikka suhde päättyi viisi vuotta sitten. Kyllä miestenkin pitäisi vähän miettiä vastatako EI, vai joojoo.

 

[Morgoth]

Olisi myös mielenkiintoista kuulla jos joku on ystäväkortin tarjoajasta oikeasti onnistunut joskus saamaan ystävän.

Tuskin ainakaan tapauksissa, jossa toinen kaipaa lohduttajaa&kuuntelijaa oman parisuhteensa rinnalla ja toinen taas haaveilee jotain vakavampaa tämän kanssa eikä suostu hyväksymään, että ei se toinen ole etsimässä sinusta miestä itselleen.

Eiköhän ystävä ole vain noissa tapauksissa kiertoilmaisu, kun asiasta ei haluta puhuta sen todellisella nimellä ja molemmat osapuoletkin sen tiedostavat ainakin jollakin tasolla, mutta eivät vain uskalla sanoa sitä ääneen tai välttämättä myöntään edes itselleen.

Jostakin toisesta lähtökohdista varmaan ystävyys voi onnistuakin.

 

[Morgoth]

Ihmiset ovat nykyään niin hemmetin nysviä, ettei uskalleta "loukata" toisen tunteita ja sanoa heti suoraan missä mennään. Enemmän tuollainen vitkuttelu loukkaa, kuin asian toteaminen heti kun asia on selvä.

Aamen!! Ikävä kyllä tuo vain taitaa olla sellainen asia, joka jokaisen on opittava kantapään kautta niin kuin varmaan moni muukin asia.

 

[Sphinx]

Tuskin ainakaan tapauksissa, jossa toinen kaipaa lohduttajaa&kuuntelijaa oman parisuhteensa rinnalla ja toinen taas haaveilee jotain vakavampaa tämän kanssa.

Näin varmaan on. Kysymykselläni en viitannutkaan tuohon edellä käsiteltyyn keissiin tai välttämättä vastaavanlaiseen tilanteeseen. Voi olla vaikka kaksi kaikista seurustelu- ja parisuhdekuvioista vapaata ihmistä joilla ei myöskään ole aiempaa keskinäistä tuttavuutta taustalla. Siis molemmat lähtevät tavallaan puhtaalta pöydältä liikkeelle. Ei luulisi, että jopa pieni ihastuminen toiselta puolelta olisi silloin hyvin orastavan ystävyyden este.

Yleisemminkin ajattelin, ettei ainakaan itseäni voisi seurustelu kiinnostaa sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei pelkkä ystävyyskin jo kiinnostaisi kovasti. Ehkä silläkin on jotain tekemistä asian kanssa, ettei se mitä odottaisin seurustelusuhteelta niin kauheasti lopulta eroaisi pelkästä ystävyyssuhteesta. Toisaalta tänne ketjuun tuskin on kukaan muu yhtä vähillä kokemuksilla naisasioista kirjoittanut, joten mistäpä mitään tiedän.

 

[ms.qvist]

Joten on se mahdollista, jos sitä kaverikorttia tarjotaan juurikin siksi että sillä sitä tarkoitetaan.

Saman suuntaisia kokemuksia minullakin on. Edelleen on hyvät välit muutamiin naispuoleisiin "ihastuksiin" (tai muulla tavoin heihin tutustuen) ja näin varmasti tulee olemankin kun en näe mitään estettä sille, että miksen olisi heidän kanssa kaveri, eivätkä hekään millään muotoa haluaisi sitä, että kaveri-/ystävyyssuhde katkaistaisi. Mikäli ryhtyisin parisuhteeseen jonkin naisen kanssa niin aika mahtava persoona hänen tulisi olla, että katkaisisin välini näihin ystäviini - tokkopa sellaista henkilöä edes on, että katkaisisin välini ystäviin joiden kanssa olen jakanut vaikeat ajat vuosien aikana. He ovat todellakin ystäviä jotka ovat tukeneet minua ja joita minä taasen olen tarvittaessa tukenut - sellaisia en hetkessä halua unohtaa.

vlad.

 

[Patajukuri]

Itse olen (liian) helposti ihastuvaa sorttia, ja ystävät ovat siitä saaneet kärsiä paljon muutamia vuosia sitten. Kukaan ei ole ystävyyttä siihen katkonut. Ja eikä niistä enää ääneen puhuta.

Nykyään minä seurustelen. Ennen seurustelua oltiin oltu kavereita kolme vuotta. Ei oltu mitään joka päivän kavereita, koska itse asuin silloin Mikkelissä ja neito Tampereella. Nähtiin nuorten tapahtumissa muutamia kertoja vuodessa, ja taisi väliin mahtua "välivuosi" jolloin kävin armeijan. Tosin samana päivänä, kun pääsin armeijasta me nähtiin. Mentiin samaa matkaa nuorten tapahtumaan. Ja itse ainakin koko kaveruuden ajan odotin sitä hetkeä, että saan hänet omakseni.

Vuosi sitten kysyin neidolta arasti missä hänen poikaystävänsä on? Neito vastasi vähän hymähtäen ei sitä enää ole. Hymyni oli taatusti korvissa tuossa hetkessä. Siinä sittelin johdattelin keskusteluja, siihen suuntaan että voisin kysyä seurustelusta. Me lähdettiin tapahtumasta eri suuntiin neito tampereelle ja minä Mikkeliin, neidon kyyti lähti ennen omaani. Neito oli lähdössä, kun minä polvistuin yleisessä aulassa jossa oli samalla hetkellä n. 20 henkilöä. Olin ilmeisesti pahasti sekaisin, kun aloin laulaa järkyttävällä lauluäänelläni "Hei älä mee, tai viet multa kaiken" - biisiä.

Tapahtumasta kului viikkoja ja saatiin sovittua, että neito tulee luokseni ja katsotaan mihin se johtaa. No mihinkä se nyt rakastuneilla johtaa? Koskaan ei olla kysytty kliseistä lausetta "aletaanko seurustelee?" se vain todettiin tuona viikonloppuna. Ja nyt ollaan seurusteltu vuosi. Alussa meitä molempia mietitty, että jos ero tulee niin loppuuko kaveruus. Olen itse sanonut, että hetki menee asiaa sulatellessa. Mutta kyllä pystyn pystypäin kohtaamaan ja keskustelemaan, jos joskus ero tulisi.

Toivottavasti löyty tekstin "punainen lanka." Itselleni teki hyvää avautua näin...

 

[tsups]

Neito oli lähdössä, kun minä polvistuin yleisessä aulassa jossa oli samalla hetkellä n. 20 henkilöä. Olin ilmeisesti pahasti sekaisin, kun aloin laulaa järkyttävällä lauluäänelläni "Hei älä mee, tai viet multa kaiken" - biisiä.

No huhhuh, tätä naurahtelin ääneen. Mut ei pahalla, hyvä jos menee hyvin! Ja toihan on kuin leffamaailmasta, peukku.

 

[scholl]

Mitä mieltä olette naisista, jotka ovat Milanossa tai Pariisissa malleina?
Pitäisikö syöttää välittömästi koirille vai onko mahdollista, että olisi oikeasti fiksu otus, vaikka onkin malli?
Kyllähän feikkaus tietysti tulee ilmi jne.

 

[stiflat]

Mitä mieltä olette naisista, jotka ovat Milanossa tai Pariisissa malleina?

Sanoisin että ei ole just nyt käyttöä sunlaiselle ja lähe menee vielä kun ehdit. Sen jälkeen yrittäisin vokotella tšekkiläistä takatukkaa.