Naisasiat

[Paul Kemp]

Naiset ovat kuin LSD:tä. Vaarallisia jo yksittäisillä käyttökerroilla. Itse opin vaaratilanteista ja kasvatin ympärilleni sellaisen kuoren, ettei siitä pääse läpi edes Halle Berry parhaillakaan näyttelijänlahjoillaan. Pupujussia voi laittaa piiloon etäältäkin, läheisyys on vain länsimaista hapatusta.

Kappas, ilmeisesti ollaan samassa paatissa. Sen verran paljon olen minäkin saanut elämässäni tunnetasolla näissä asioissa näpeilleni, että nykyään en vahingossakaan enää mene ihastumaan "fiiliksellä" kehenkään. Tai no, paitsi tietysti humalassa, mutta onneksi järki palaa aina aamulla.

Forgive-Me-Not: Been there, done that ja voin sanoa, että ei kannata. Suosittelen korkeintaan enää heittämään pallon kokonaan ko. naiselle ja katsomaan, että mitä tapahtuu. Siinähän sä näet, että mikä loppupeleissä onkaan ollut sun roolisi, mikä sen toisen jannun ja kummasta tyttö todella välittää(ja kuinka sen sitten osoittaa). En uskalla tekstiesi perusteella antaa kovin positiivista ennakkoa, mutta älä hyvä mies ainakaan anna viedä itseäsi tuolla tavalla! Tuossa yhtälössä sä tulet melko varmasti olemaan se, jota loppuvihellyksen jälkeen vituttaa eniten.

Vinkkinä voin kuitenkin sanoa elämisen olevan huomattavasti helpompaa, kun sisäistää, että tunne on kuitenkin pelkkä ajatuksen fyysinen (kirjaimellisesti siis tuntuva) reaktio. Mielestäni esimerkiksi sellaiset, kuten "en voi tunteilleni mitään" tai "teet minut hulluksi" ym. vastaava vollottaminen osoittaa vain ihmisluonteen heikkoutta(ja vielä useammin harkittua valehtelua). Täytyy osata järkiperäistää asioita ja nähdä kaikki vain osiensa summana! Ei täällä olemiseen ja ihmisten väliseen kanssakäymiseen mitään elämää suurempaa liity. Jos jokin asia tuntuu pahalta, niin sulkee sen vain pois ajatuksista ja hoitaa pois alta. Jos joku nainen aiheuttaa "sydänsuruja" tai muita ristiriitaisia fiiliksiä, niin voi olla noteraamatta häntä. Ei ajatusta, ei tunnetta.

 

[Sphinx]

Joskus on vaan hyväksyttävä, että yksipuolinen ihastuminen ei riitä ja parempi päästä irti kuin jatkaa 'kaveri/ystävä-pohjalta'.

Ottamatta kantaa tähän kyseenomaiseen tapaukseen voisin lainaamastani pätkästä heittää ilmoille hieman yleisluontoisemman kysymyksen. Kun yleisemminkin täällä aina vinkataan nuo kaverikortin vilauttelijat unohtamaan ja siirtämään tähtäin seuraavaan tyttöön niin hieman se ihmetyttää. Onko täällä monikin sitten valmis hyppäämään suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa jota ei pidä niin ainutlaatuisen mielenkiintoisena, ettei haluaisi olla hänen kanssaan pelkkä ystäväkin? Minusta vain on outoa jos näin on. Voihan se tietysti hieman häiritä sen seuraavan tytön iskemistä jos pitää enemmän edellisestä, mutta ei kai muutenkaan kannata ketään vain melkein yhtä hyvää tavoitella?

Olisi myös mielenkiintoista kuulla jos joku on ystäväkortin tarjoajasta oikeasti onnistunut joskus saamaan ystävän.

 

[TearOfTheSuffering]

Joo eipä ole paljon lisättävää tähän Forgive-Me-Notin caseen. Sen verran vaan, että on olemassa naisia, jotka eivät osaa olla yksin vaan joiden elämä perustuu jonkinlaiselle parisuhteelle. Eli vaihdetaan lennosta seuraavaan. Jos nyt alkaisit suhteeseen ko. naisen kanssa niin hän toimisi samalla tavalla ongelmatilanteissa. Eli etsisi seuraavan henkilön johon turvautua.

Juuri näin. Ja pahimpia ovat tämän tapauksen kaltaiset jahkailijat, joka pitävät otteessaan useampaa miestä kohtuuttoman pitkiä aikoja, ja tällä tavoin vaikeuttavat useamman ihmisen elämää. Ja tämä sen takia, koska he eivät uskalla ottaa vastuuta omien valintojensa seurauksista. Olisihan se nyt aivan järkyttävä tilanne tyttö-paralle, jos asiat menisivätkin heikompaan suuntaan, eikä siitä voisi syyttää ketään muuta kuin itseään.

Tälläisissä tapauksissa oikeudenmukaista olisi, että kaikki ympärillä pörräävät ukot kyllästyisivät touhuun, ja mimmin käteen lopulta jäisikin tyhjä arpa.

 

[moby]

Kyllähän tuo kaverikortin esiin veto tarkoittaa, että "Lähe meneen, nyt just ei oo käyttöö, eikä itseasiassa ikinä"

Jos naiselle todella kolahtaa joku mies, se entinen äijä lentää samantien kadulle. Ihmiset ovat nykyään niin hemmetin nysviä, ettei uskalleta "loukata" toisen tunteita ja sanoa heti suoraan missä mennään. Enemmän tuollainen vitkuttelu loukkaa, kuin asian toteaminen heti kun asia on selvä.

Minulla tuosta salamarakkaudesta on tosiaan kokemusta sen verran, että tuossa pari vuotta sitten tuollainen tilanne tuli eteen. Kyllä siinä vietiin naista ja miestä samantien. Minä olin eronnut jo aiemmin mutta naiselta se silloinen äijä tosiaan lähti kilometritehtaalle. Ei tuosta hommasta sitten mitään tullut, mutta eipä jäänyt ketään kaduttamaan. Tuolle samalle naiselle kerroin myös samantien, kun homma alkoi lähteä lapasesta ja kiinnostus oli mennyt kaikkeen paskaan ja lähdin menemään.

Olen siis sitä mieltä, että jos toinen ihminen nappaa niin parempi panostaa täysillä, kuin katua myöhemmin, ettei tullut uskallettua. Vituttaahan se toki, jos homma ei mene putkeen mutta vielä enemmän vituttaa, jos ei edes uskalla yrittää.

Harmittaa katsoa, kun muutamat kaverit toimivat exilleen jonkinlaisena tukihenkilönä ja jaksavat kuunnella exien valitusta, vaikka suhde päättyi viisi vuotta sitten. Kyllä miestenkin pitäisi vähän miettiä vastatako EI, vai joojoo.

 

[Morgoth]

Olisi myös mielenkiintoista kuulla jos joku on ystäväkortin tarjoajasta oikeasti onnistunut joskus saamaan ystävän.

Tuskin ainakaan tapauksissa, jossa toinen kaipaa lohduttajaa&kuuntelijaa oman parisuhteensa rinnalla ja toinen taas haaveilee jotain vakavampaa tämän kanssa eikä suostu hyväksymään, että ei se toinen ole etsimässä sinusta miestä itselleen.

Eiköhän ystävä ole vain noissa tapauksissa kiertoilmaisu, kun asiasta ei haluta puhuta sen todellisella nimellä ja molemmat osapuoletkin sen tiedostavat ainakin jollakin tasolla, mutta eivät vain uskalla sanoa sitä ääneen tai välttämättä myöntään edes itselleen.

Jostakin toisesta lähtökohdista varmaan ystävyys voi onnistuakin.

 

[Morgoth]

Ihmiset ovat nykyään niin hemmetin nysviä, ettei uskalleta "loukata" toisen tunteita ja sanoa heti suoraan missä mennään. Enemmän tuollainen vitkuttelu loukkaa, kuin asian toteaminen heti kun asia on selvä.

Aamen!! Ikävä kyllä tuo vain taitaa olla sellainen asia, joka jokaisen on opittava kantapään kautta niin kuin varmaan moni muukin asia.

 

[Sphinx]

Tuskin ainakaan tapauksissa, jossa toinen kaipaa lohduttajaa&kuuntelijaa oman parisuhteensa rinnalla ja toinen taas haaveilee jotain vakavampaa tämän kanssa.

Näin varmaan on. Kysymykselläni en viitannutkaan tuohon edellä käsiteltyyn keissiin tai välttämättä vastaavanlaiseen tilanteeseen. Voi olla vaikka kaksi kaikista seurustelu- ja parisuhdekuvioista vapaata ihmistä joilla ei myöskään ole aiempaa keskinäistä tuttavuutta taustalla. Siis molemmat lähtevät tavallaan puhtaalta pöydältä liikkeelle. Ei luulisi, että jopa pieni ihastuminen toiselta puolelta olisi silloin hyvin orastavan ystävyyden este.

Yleisemminkin ajattelin, ettei ainakaan itseäni voisi seurustelu kiinnostaa sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei pelkkä ystävyyskin jo kiinnostaisi kovasti. Ehkä silläkin on jotain tekemistä asian kanssa, ettei se mitä odottaisin seurustelusuhteelta niin kauheasti lopulta eroaisi pelkästä ystävyyssuhteesta. Toisaalta tänne ketjuun tuskin on kukaan muu yhtä vähillä kokemuksilla naisasioista kirjoittanut, joten mistäpä mitään tiedän.

 

[ms.qvist]

Joten on se mahdollista, jos sitä kaverikorttia tarjotaan juurikin siksi että sillä sitä tarkoitetaan.

Saman suuntaisia kokemuksia minullakin on. Edelleen on hyvät välit muutamiin naispuoleisiin "ihastuksiin" (tai muulla tavoin heihin tutustuen) ja näin varmasti tulee olemankin kun en näe mitään estettä sille, että miksen olisi heidän kanssa kaveri, eivätkä hekään millään muotoa haluaisi sitä, että kaveri-/ystävyyssuhde katkaistaisi. Mikäli ryhtyisin parisuhteeseen jonkin naisen kanssa niin aika mahtava persoona hänen tulisi olla, että katkaisisin välini näihin ystäviini - tokkopa sellaista henkilöä edes on, että katkaisisin välini ystäviin joiden kanssa olen jakanut vaikeat ajat vuosien aikana. He ovat todellakin ystäviä jotka ovat tukeneet minua ja joita minä taasen olen tarvittaessa tukenut - sellaisia en hetkessä halua unohtaa.

vlad.

 

[Patajukuri]

Itse olen (liian) helposti ihastuvaa sorttia, ja ystävät ovat siitä saaneet kärsiä paljon muutamia vuosia sitten. Kukaan ei ole ystävyyttä siihen katkonut. Ja eikä niistä enää ääneen puhuta.

Nykyään minä seurustelen. Ennen seurustelua oltiin oltu kavereita kolme vuotta. Ei oltu mitään joka päivän kavereita, koska itse asuin silloin Mikkelissä ja neito Tampereella. Nähtiin nuorten tapahtumissa muutamia kertoja vuodessa, ja taisi väliin mahtua "välivuosi" jolloin kävin armeijan. Tosin samana päivänä, kun pääsin armeijasta me nähtiin. Mentiin samaa matkaa nuorten tapahtumaan. Ja itse ainakin koko kaveruuden ajan odotin sitä hetkeä, että saan hänet omakseni.

Vuosi sitten kysyin neidolta arasti missä hänen poikaystävänsä on? Neito vastasi vähän hymähtäen ei sitä enää ole. Hymyni oli taatusti korvissa tuossa hetkessä. Siinä sittelin johdattelin keskusteluja, siihen suuntaan että voisin kysyä seurustelusta. Me lähdettiin tapahtumasta eri suuntiin neito tampereelle ja minä Mikkeliin, neidon kyyti lähti ennen omaani. Neito oli lähdössä, kun minä polvistuin yleisessä aulassa jossa oli samalla hetkellä n. 20 henkilöä. Olin ilmeisesti pahasti sekaisin, kun aloin laulaa järkyttävällä lauluäänelläni "Hei älä mee, tai viet multa kaiken" - biisiä.

Tapahtumasta kului viikkoja ja saatiin sovittua, että neito tulee luokseni ja katsotaan mihin se johtaa. No mihinkä se nyt rakastuneilla johtaa? Koskaan ei olla kysytty kliseistä lausetta "aletaanko seurustelee?" se vain todettiin tuona viikonloppuna. Ja nyt ollaan seurusteltu vuosi. Alussa meitä molempia mietitty, että jos ero tulee niin loppuuko kaveruus. Olen itse sanonut, että hetki menee asiaa sulatellessa. Mutta kyllä pystyn pystypäin kohtaamaan ja keskustelemaan, jos joskus ero tulisi.

Toivottavasti löyty tekstin "punainen lanka." Itselleni teki hyvää avautua näin...

 

[tsups]

Neito oli lähdössä, kun minä polvistuin yleisessä aulassa jossa oli samalla hetkellä n. 20 henkilöä. Olin ilmeisesti pahasti sekaisin, kun aloin laulaa järkyttävällä lauluäänelläni "Hei älä mee, tai viet multa kaiken" - biisiä.

No huhhuh, tätä naurahtelin ääneen. Mut ei pahalla, hyvä jos menee hyvin! Ja toihan on kuin leffamaailmasta, peukku.

 

[scholl]

Mitä mieltä olette naisista, jotka ovat Milanossa tai Pariisissa malleina?
Pitäisikö syöttää välittömästi koirille vai onko mahdollista, että olisi oikeasti fiksu otus, vaikka onkin malli?
Kyllähän feikkaus tietysti tulee ilmi jne.

 

[stiflat]

Mitä mieltä olette naisista, jotka ovat Milanossa tai Pariisissa malleina?

Sanoisin että ei ole just nyt käyttöä sunlaiselle ja lähe menee vielä kun ehdit. Sen jälkeen yrittäisin vokotella tšekkiläistä takatukkaa.

 

[Valkohuulikyy]

Hahah, että repesin tolle Patajukurin tempaukselle. Ei hitto.

Schollille voin sanoa, että kai siellä jotain potentiaaliakin voi olla jos on omassa työssän päässyt suhteellisen korkealle, mitä kyseisistä malleista tulee mieleen. Kieltämättä huippumallit eivät ole aina niitä ruusukedon kauneimpia kukkia, mutta makunsa kullakin.

Itse pidän enemmän tällaisista pienistä ja muodokkaista(ei tietenkään läskeistä) mimmeistä enemmän, kuin gasellisääristä.

 

[scholl]

Schollille voin sanoa, että kai siellä jotain potentiaaliakin voi olla jos on omassa työssän päässyt suhteellisen korkealle.

Tilannehan on se, että ainakin itse olen kyllästynyt masentaviin retardeihin. Älykkyys, itseluottamus, passion, drive jne. on asioita, joita henkilöissä pitäisi olla, joiden kanssa on tekemisissä. Sellaisia tyyppejä, jotka heräävät aamulla ja miettivät, että tuleepa loistava päivä. Eikä sellaisia, jotka pyrkivät repimään muutkin alaspäin. Mahtava alkuvuosi ollut kyllä. Olen tutustunut loistaviin, energisiin tyyppeihin. Ja mikä parasta niin olen taas huomannut, että olen itse aivan saakelin hyvä.

Itse pidän enemmän tällaisista pienistä ja muodokkaista(ei tietenkään läskeistä) mimmeistä enemmän, kuin gasellisääristä.

Ehkä se niin on itsellänikin, mutta katsotaan nyt ensin kuka on hyvä ennen kuin aletaan spekuloimaan ulkonäköasioilla.

 

[pXi]

Mitä mieltä olette naisista, jotka ovat Milanossa tai Pariisissa malleina?

Kyllä niitä kannattaa ruokkia. Surkeilta näyttävät tyttöset räteissään. Muotinäytökset ovat apaattisten vaateripustimien vaellusta kohti seuraavaa kokkelilautasta.

Jos tuollainen tapaus eksyy katiskaan, niin Stockan kautta himaan paistamaan pihvejä ja punaviiniä kitusiin. Vegaaniyksilölle varmaan löytyy pakasteherneitä.

 

[Morgoth]

Tilannehan on se, että ainakin itse olen kyllästynyt masentaviin retardeihin. Älykkyys, itseluottamus, passion, drive jne. on asioita, joita henkilöissä pitäisi olla, joiden kanssa on tekemisissä.

Mutta sittenhän teitä on kaksi, jolta nuo puuttuvat, joten tulette varmaan hyvin toimeen. Ei muuta kuin yhteistä lemmenpesää vuokramaan itä-helsingistä, niin ehkä ensi kesänä näemme jo pikku-schollin.

 

[Morgoth]

Eli parisuhteessa on sellanen kriisitilanne että tyttöystävä ei pysty/halua ruveta ratkomaan mitään ongelmia parisuhteessa ja haluaisi erota kun hänestä nyt vaan tuntuu että ei tästä voi tulla mitään. Ei voi jollei edes yritä.

Miksi hän ei yritä? "Koska ei pysty kohtamaan ongelmaansa?" Hyväksytkö tuollaisen selityksen, jos hän oikeasti rakastaa sinua ja olet hänelle paras mies mitä hänellä on ollut? Minusta tuo yhtälö ei oikein kuulosta uskottavalta. Jos ei valehtelua, niin asioiden kaunistelua ainakin ja yritetään jotenkin 'pehmeästi' erota kertomalla jotain satuja, mutta todellisuudessa omassa mielessään ajatellaankin jotain ihan muuta.

Vähän siinä on tehtävissä, jos ei avoin keskustelu edes onnistu asioista ja toista ei vain syystä tai toisesta kiinnosta tehdä asialla mitään.

 

[moby]

Miksi hän ei yritä? "Koska ei pysty kohtamaan ongelmaansa?" Hyväksytkö tuollaisen selityksen, jos hän oikeasti rakastaa sinua ja olet hänelle paras mies mitä hänellä on ollut? Minusta tuo yhtälö ei oikein kuulosta uskottavalta. Jos ei valehtelua, niin asioiden kaunistelua ainakin ja yritetään jotenkin 'pehmeästi' erota kertomalla jotain satuja, mutta todellisuudessa omassa mielessään ajatellaankin jotain ihan muuta.

Selittelyltä tosiaan kuulostaa. Kyllähän asia on niin, että jos vastapuoli ei halua yrittää selvittää asioita, ei hän myöskään halua missään nimessä jatkaa suhdetta.

Jotkut ihmiset vain ovat sellaisia, jotka eivät halua elää ns. vakiintuneessa suhteessa, josta alkuhuuma on mennyt ohi. Olet ollut paras tähän asti, mutta ilmeisesti vielä parempi on jo näköpiirissä, tai ainakin yritys sellaisen löytämiseksi on jo aloitettu.

Ei kannata alkaa taistelemaan tuulimyllyjä vastaan, vaan antaa toisen tehdä ne ratkaisut mitkä parhaalta tuntuvat. Toista ihmistä ei voi muuttaa, joten parempi miettiä mitä itse voisi seuraavan naisen kanssa tehdä eri tavalla ja laittaa vaan uutta matoa koukkuun.

 

[Gagne]

Olo on todella turhautunut kun missään ei periaatteessa ole mitään vikaa, olen kuulemma paras mies mitä hänellä on ikinä ollut ja joka lailla hyvä hänelle, se tekee tästä kaikkein vaikeinta että tietää että itsessä ei ole mitään vikaa tai syytä tähän tilanteeseen.

Nyt passenger äkkiä helvettiin tuollaisesta suhteesta. Tuossa ei telo kuin itseään. Ok, pahaltahan se tuntuu jos itse haluaisi yrittää jne, mutta jos toisella ei syystä tai toisesta ole haluja/kykyä tähän niin mitäs siinä teet? Rikot vaan itseäsi. Omat kokoemukseni ovat tosin tuolta depressiopuolelta, mutta aikas samalta tuo kuullostaa. Lopulta muija kaikista ponnisteluistasi huolimatta nostaa kytkintä, mark my words.

 

[passenger]

Miksi hän ei yritä? "Koska ei pysty kohtamaan ongelmaansa?" Hyväksytkö tuollaisen selityksen, jos hän oikeasti rakastaa sinua ja olet hänelle paras mies mitä hänellä on ollut? Minusta tuo yhtälö ei oikein kuulosta uskottavalta. Jos ei valehtelua, niin asioiden kaunistelua ainakin ja yritetään jotenkin 'pehmeästi' erota kertomalla jotain satuja, mutta todellisuudessa omassa mielessään ajatellaankin jotain ihan muuta.

Vähän siinä on tehtävissä, jos ei avoin keskustelu edes onnistu asioista ja toista ei vain syystä tai toisesta kiinnosta tehdä asialla mitään.

Kyllä kyse tuntuu ihan oikeasti olevan siinä että omien ongelmien kohtaaminen ja käsittely tuntuu olevan todella vaikeaa. Olen ihan kyllä sanonutkin että voi ihan suoraan sanoa että jos olen esim niin tylsä tyyppi ettei vaan kiinnosta ja ollaan puhuttu syistä, mutta vastauksena on ollut silloinkin että tämä koko tilanne on hänellekin hyvin vaikea, koska ei koe minussa olevan mitään "vikaa" vaan kyse on jostain muusta.

Kyse on kai osaltaan jonkinlaisesta sitoutumiskammosta. Ja ehkä jonkinlaisesta epärealistisuudesta, odotetaan jotain täydellistä unelmien prinssiä. Jos olisi vielä jotain parempaa olemassa. Tai jotain sellasta. En oo vaan ikinä ennen kokenut tällasta turhautuneisuutta ja riittämättömyyden tunnetta, tuntuu siis tosiaan ettei voi tehdä mitään.

 

[Trenchtown]

tyttöystävä ei pysty/halua ruveta ratkomaan mitään ongelmia parisuhteessa ja haluaisi erota kun hänestä nyt vaan tuntuu että ei tästä voi tulla mitään.

Itsekin tuon kaltaisessa tilanteessa olleena en voi kun sympatiseerata. Ongelman ratkaiseminen ainakin on hyvin vaikeaa, jos toisesta tuntuu tuolta. Ja varsinkin kun ongelma ei kai niinkään ole parisuhteessa vaan tyttöystävän pään sisällä. Pasilan "Kakea tos viereisen sillan alla" lainatakseni:

"Sukupolvellesi tyypilliseen tapaan jatkat väkisin lapsuuttasi, koska et osaa siirtyä aikuisuuteen. Vaihtoehtoja on liikaa ja sitoutuminen tuntuu aina pieneltä kuolemalta. Et mene elämässäsi minnekään, mutta mieluummin ahdistut siitä kuin otat jonkun suunnan. Pelkuri! Et tiedä mitä haluat, mutta tiedät helvetin tarkkaan mitä et halua."

Tietenkin tuo nyt on hirvittävän paljon kärjistettyä, mutta joillekin ihmisille sitoutuminen vaan on liian vaativaa. Paska tilanne kyllä. Kun et ole tehnyt mitään väärin, et myöskään voi korjata virheitäsi. Tytön päänsisäistä maailmaakaan ei voi syyttää, koska minkäs sitä ihminen luonteelleen voi. Loppuun on kuitenkin pakko vielä mainita, että kyllähän tuo vähän tekosyyltä kuulostaa. Aina on helppo neuvoa, että leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, mutta sen toteuttaminen ei kuitenkaan ole käytännössä koskaan noin yksinkertaista. Voimia nyt kuitenkin.

 

[passenger]

Itsekin tuon kaltaisessa tilanteessa olleena en voi kun sympatiseerata. Ongelman ratkaiseminen ainakin on hyvin vaikeaa, jos toisesta tuntuu tuolta.

Paska tilanne kyllä. Kun et ole tehnyt mitään väärin, et myöskään voi korjata virheitäsi. Tytön päänsisäistä maailmaakaan ei voi syyttää, koska minkäs sitä ihminen luonteelleen voi. Loppuun on kuitenkin pakko vielä mainita, että kyllähän tuo vähän tekosyyltä kuulostaa. Aina on helppo neuvoa, että leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, mutta sen toteuttaminen ei kuitenkaan ole käytännössä koskaan noin yksinkertaista. Voimia nyt kuitenkin.

Ei kai tähän vitutukseen ihan kuole, eli elämä kyllä varmaan jatkuu kävi tässä miten kävi. Tää on vaan itselle tuntunut tärkeimmälle ja vakavimmalle suhteelle tähän saakka. Yleensäkin tuntuu että naisille on se jättäminen jotenkin helpompaa kun saavat kerrottua että olet tosi ihana tyyppi jne. Itselle olisi oikeasti helpompaa jos ihan oikeasti annettaisiin ihan jotain konkreettisia syitä. Kyllä kai ihmisten pitäisi jo tässä iässä pystyä kertomaan ikäviäkin asioita ihan rehellisesti. Mulle on muuten hyvin usein käynyt vähän vastaavanlaisesti, pitää varmaan koittaa olla hieman vittumaisempi ihminen, jos se tosi kiva tyyppi ei kelpaa... mieleni kaipaa vähän katkera tilitystäkin tällä hetkellä, anteeksi siitä.

 

[scholl]

Kannattaa olla kyllä vähän skeptinen sellaisten naisten kanssa, jotka ovat jo olleet useissa suhteissa. Sellaiselle kelpaa mikä vain. Kun laatua ei haeta niin on sitten helppo laittaa poikki ja ottaa seuraava. Koiranruokaa ns. tuollaiset naiset.

 

[passenger]

Kannattaa olla kyllä vähän skeptinen sellaisten naisten kanssa, jotka ovat jo olleet useissa suhteissa. Sellaiselle kelpaa mikä vain. Kun laatua ei haeta niin on sitten helppo laittaa poikki ja ottaa seuraava. Koiranruokaa ns. tuollaiset naiset.

Tosielämässä tilannehan on sellainen että ikäiseni naiset ovat ehtineet yleensä lähes poikkeuksetta jo olla useissa suhteissa. Itse asiassa olen skeptinen sellaisten kanssa jotka eivät ole. Täytyy varmaan siirtyä kokemattomiin teini-ikäisiin. Oletan myös itsellenikin olevan vaikea etsiä tarkoitaamaasi laatua. Olen kouluttamaton, pitkähiuksinen eli kuulun oletettavasti ns. retalejengiin.

 

[sekolust]

Kannattaa olla kyllä vähän skeptinen sellaisten naisten kanssa, jotka ovat jo olleet useissa suhteissa. Sellaiselle kelpaa mikä vain. Kun laatua ei haeta niin on sitten helppo laittaa poikki ja ottaa seuraava. Koiranruokaa ns. tuollaiset naiset.

Toisaalta taas kroonisesta naisettomuudesta kärsiviltä kun kysytään, niin tulokset ovat yhtä masentavia. Otetaan sitten vaikka se Kallion spurgu kainaloon ja ollaan tyytyväisiä kun saatiin edes kerran joku. Jos nuo kiertoilaiset ovat koirranruokaa syöviä koiria, niin nämä sankarit ovatkin sitten nälänhädästä eläviä namibialaisia.