Naisasiat

[Cemetery Gates]

Bruno päätti siis lähteä taas ulkomaille töihin hoivaamaan turisteja ja näköjään päätyi heti ensimmäisenä iltana hoivaamaan viereisen kohteen kohdepäällikköä.
Toinen ongelma on pari työkaveria, joilla myöskin olisi kiinnostusta meikäläiseen. Yksi ruotsalainen ja yksi suomalainen kollega. Mutta ei tässä nyt voi ruveta pilaamaan koko tiimin yhteishenkeä panemalla kaikkia.

Keskity ny vaan siihen kohdepäällikköön ja sano niille kollegoille ystävällisesti, mutta tiukasti, että "mä duunaan nyt tätä päällikköä, palataan myöhemmin asiaan, pojat".

 

[Bruno]

Keskity ny vaan siihen kohdepäällikköön ja sano niille kollegoille ystävällisesti, mutta tiukasti, että "mä duunaan nyt tätä päällikköä, palataan myöhemmin asiaan, pojat".

On se keskityttävä. Ja itse asiassa haluan tehdäkin niin. Poikia, poikia, ei ole paljon poikia näkynyt. Olen ainoa suomalainen jätkä täällä ja lähimaastossa meidän töissä on vain 2 muuta jätkää. Näillä mennään.
Nyt on pitkästä aikaa asiat kivasti eikä ole ongelmia.

 

[Niilo]

On se keskityttävä. Ja itse asiassa haluan tehdäkin niin. Poikia, poikia, ei ole paljon poikia näkynyt. Olen ainoa suomalainen jätkä täällä ja lähimaastossa meidän töissä on vain 2 muuta jätkää. Näillä mennään.
Nyt on pitkästä aikaa asiat kivasti eikä ole ongelmia.

Missäs päin etelää sitä husataan, ei siellä ois vapaita työpaikkoja ( ja selvennyksen vuoksi ettei "irvileuat" ala vääntään tikusta asiaa, tykkään naisista )

 

[Bruno]

Missäs päin etelää sitä husataan, ei siellä ois vapaita työpaikkoja ( ja selvennyksen vuoksi ettei "irvileuat" ala vääntään tikusta asiaa, tykkään naisista )

Maassa, joka maantieteellisesti kuuluu Aasiaan, mutta pyrkii innokkaasti Euroopan Unioniin. Eli Turkissa ollaan. Duunia varmasti olisi isommallekin lössille, mutta minä en valitettavasti sitä päätä.
Mutta mukavaa on. Matkaoppaistahan suurin osa on naispuolisia eli me miehet jäämme mukavasti vähemmistöksi.

 

[tiipii]

Vituttaa taas nämä jutut. Syksyllä pääsin eroon tunteista exääni kohtaan. Tapailin muutamaa naista netin kautta tutustuen. Kivaa oli mutta ei oikein synkannut yhteen. Kavereita näiden kanssa olen edelleen.
Nyt reilu kuukausi sitten tapasin erään naiseen ja meillä on ollut loistavaa yhdessä olemme kaikki vapaa-ajat viettäneet toistemme seurassa. Nyt hän on reissussa ja tuli viesti että meidän on keskusteltava. Voitte kai arvata että miltä tuntuu. Tekisi mieli heti soittaa ja kysyä että mistä on kyse mutta puhelut sinne on niin hintavia että emme ole nyt yhteydessä puhelimitse. Nyt sitten työt kärsii ja kaikki ajatukset vaan pyörii siinä että mitä siellä mahtaa olla sanottavaa. Viime yönä tuli nukuttua sellaiset 14 tuntia, eikä paranemaan päin oleva masennukseni tässä nyt ainakaan harppaa parempaan suuntaan. Samat tuntemukset kuin silloin kun masennus pahimmillaan iski.
Eli ei tämä poika taida koskaan onnistua näissä jutuissa.

 

[Ender00]

tiipiiltä siis taas yksi episodi lisää tähän naisten perussuorittamiseen: Kotona kaikki hyvin, lähtee reissuun ulkomaille, ihastuu, jättää jannun koto Suomesta, kuhertelee hetken Fredericon kanssa, kunnes Frederico löytää seuraavan helpon suomalaisnaisen ja nainen yrittää paluuta häntä koipien välissä entisen poikaystävänsä luokse.

 

[tiipii]

Päivitys tilanteeseen.
Niin tuttu lausehan sieltä tänään tuli eilisten keskustelujen johdosta.
Olet aivan ihana ihminen mutta ollaan vaan kavereita. Kumma kyllä ei vituta vaan pikemminkin naurattaa, miten voi osua kohdalle näitä samoja kommentteja viimeisen vuodenkin aikana jopa neljä kertaa. Hyvin mä näköjään vedän.
Ehkä tässä alan taas exän ahdistamisen :)

 

[moby]

Nyt reilu kuukausi sitten tapasin erään naiseen ja meillä on ollut loistavaa yhdessä olemme kaikki vapaa-ajat viettäneet toistemme seurassa.

Niin tuttu lausehan sieltä tänään tuli eilisten keskustelujen johdosta. Olet aivan ihana ihminen mutta ollaan vaan kavereita.

Tuo ensimmäinen lainaus kertonee syyn toiseen lainaukseen. Liiallinen innostus alussa usein sakkaa koko homman. Se passiivisempi osapuoli alkaa laittaa jarruja päälle.

Joten yhteenvetona voisi sanoa, että mikä jonkun mielestä on loistavaa, voi toisen mielestä olla vähemmän loistavaa. Näistä hommista kannattaa oikeasti jutella, kun alkaa toista ihmistä tapailemaan, eikä vain pilata koko hommaa liialla innokkuudella.

 

[Kaarle6]

Jepujee.

Nyt pitää vähän kysellä fiksummilta ja kokeneemmilta vinkkejä yhteen ongelmaan. Olen tässä nyt muutaman kuukauden tapaillut yhtä todella mukavaa ja hauskaa gimmaa ja muuten olisin valmis pistämään all-in ja katsoo mihin kortit riittää. Mutta yksi pieni mutta tässä on minkätakia en halua näin tehdä.

Eli ongelmana on hänen suhtautuminen terveellisiin elämäntapoihin. Niitä kun ei oikeastaan näin ulkopuolisen silmin katsottuna ole nimeksikään. Polttaa tupakkaa, syö ihan vaan mitä mamma mahtaa loihtia eikä harrasta mitään liikuntaa. Gimma on tosiaan 18, joten pysynee vielä iän puitteissa hyvässä kondiksessa, mutta tiedän että mikäli sama meininki jatkuu niin pari vuotta ja sitten sitä huomataankin olevan tankin seurassa.

Ongelma on nyt lähinnä se ettei hän sisäistä asiaa oikeasti. On jo tilanne että hän ei esim mahdu yksiin farkkuihin johon haluaisi, mutta ei tee silti asialle mitään. Tottakai hän tietää, mutta ei ole valmis tekemään asian puolesta. Miten siis esittää asia naiselle niin että hän ei loukkaantuisi vaan saisi ihan oikeasti heräteltyä sen sieltä sohvanpohjalta ja katsomaan vähän mitä syö tai sitten liikkua vähän? Kuulostan varmaan todella pinnaliselta ihmiseltä, mutta en vaadikaan häneltä mitään tiimalasikroppaa. Nykyinen kroppa mikä on tällä hetkellä on jo bueno ai caramba!, mutta itselle on kuitenkin tärkeää että huolehtii itsestään edes sen vertaa että sitten joko syödään vähemmän tai käydään jossain liikkumassa tai jotain.

 

[JZZ]

Miten siis esittää asia naiselle niin että hän ei loukkaantuisi vaan saisi ihan oikeasti heräteltyä sen sieltä sohvanpohjalta ja katsomaan vähän mitä syö tai sitten liikkua vähän?

Harrastakaa yhdessä. Kävelylle lähteminen on helpoin tapa, mutta kuntoilumuotona aika yhdentekevä. Aloittakaa jooga. Se on hauskaa ja vaikka joku muuta väittääkin, niin ihan sopivaa kuntoilua myös heteromiehelle. Äiteen kokkaamissa ruuissa ei ole yleensä mitään vikaa, pahempaan mennään yleensä siinä vaiheessa kun muutetaan yksin asumaan ja ainoa ruoanlaittotaito on mikron ajastaminen. Tupakanpolton lopettamiseen ei auta kuin pitkällinen nalkuttaminen, jos sekään. Yleensä jos toiselta vaatii tupakanpolton lopetusta, eikä hänellä ole omaa motivaatiota sitä lopettaa, siirtyy hän nurkkatupakointiin.

edit: tytön äidistä muuten saa aika hyvin selville geenit, eli jos äiti on nyt mallia rantapallo, niin todennäköisesti tyttärestäkin sellainen tulee, ellei tarkkaan katso mitä syö. Jos taas äiti on laiha, tuskin tulee tyttärestäkään palloa vaikka eläisi kebabilla kaiket päivät.

 

[Ted Raikas]

Toisen painostaminen ja pakottaminen ei ole yleensä hyvä keino yrittää muuttaa tottumuksia. Vaikutus on yleensä lähinnä päinvastainen ja ihmisessä elävä kapinallinen herää unestaan. Ihmiset ei usein tykkää, että muut määräilee tai arvostelee heidän toimiaan. Etenkin jos itse sisimmässään tietää tekevänsä huonosti tai väärin. Tai ehkä sitä voi todeta toiselle niitä asioita, mutta sitä ei kannata jatkaa, ettei toinen toden teolla ärsyynny. Pitää antaa itse tajuta, että elämäntavat eivät ole viemässä hyvään ja toivottuun suuntaan. Kaikki muutos lähtee kuitenkin lopulta ihmisestä itsestään, ei muista.

Joskus pitää jonkun tietysti tökkiä ja potkia persuksille, mutta taitolaji on tajuta, milloin sitä ei kannata jatkaa.

 

[Leicester]

Eli ongelmana on hänen suhtautuminen terveellisiin elämäntapoihin.

Olen ollut vastaavassa tilanteessa. En suuremmin nalkuttanut tupakanpoltosta, mutta löimme sitten vetoa, että kun saan tietyn määrän opintoviikkoja kasaan yhtenä syksynä niin hän lopettaa tupakan polton. Mutta ei se mihinkään loppunut. Kaikilla ihmisillä on heikot kohtansa ja ne pitää ottaa sellaisena kuin ne ovat. Hyvin epätodennäköisesti mikään muuttuu ainakaan nalkuttamalla.

Ei tupakoitsija yleensä käsitä, että se voi olla toiselle tärkeä asia. No meillähän meni poikki aikanaan ja mainitsin jonkun keskustelun yhteydessä tästä tupakanpoltosta, niin hän ei voinut käsittää, että se olisi jotenkin merkittävä asia. Ei se ollut ratkaisevin asia suhteen loppumisessa mutta kuitenkin.

Hyvä kuitenkin että ymmärrät tilanteen ja punnitset sitä. Mekin tulimme pääasiassa loistavasti toimeen suhteessamme. Sinun pitää päättää, mitä haluat ja varautua kompromisseihin. Ei suhteeseen voi lähteä sillä asenteella, että toinen muuttuu vaan sillä, että todennäköisemmin joutuu itse joustamaan. Jos molemmat osapuolet tällä asenteella liikenteessä niin hyvä tulee.

 

[Morgoth]

Tupakanpolton lopettamiseen ei auta kuin pitkällinen nalkuttaminen, jos sekään. Yleensä jos toiselta vaatii tupakanpolton lopetusta, eikä hänellä ole omaa motivaatiota sitä lopettaa, siirtyy hän nurkkatupakointiin.

Ollaan naurettu vaimon kanssa vaimon isäpuolta jolle anoppi on nalkuttanut varmaan 20 vuotta, että lopeta tupakanpoltto. Tuloksetta, kunnes tuossa vähän aikaa sitten äijällä havaittiin rymtihäiriötä yms. Röökin poltto loppui kuin seinään ja anoppi on vakuuttunut, että hän sai sen röökin polton loppumaan, kun tarpeeksi sinniikkästi jaksoi vallistaa (lue vitunmoista nalkutusta) Jepjep :)

Joko hyväksyt Kaarle6 tilanteen tuollaisena tai et. Et sinä sitä toista pysty muuttamaan, jos hän itse ei halua. Näin se vain menee elämässä.

 

[JZZ]

Mainittakoon siis, että en pidä missään nimessä nalkuttamista hyvänä tapana vaikuttaa parisuhteessa häiritseviin asioihin. Itseasiassa, nalkuttaminen on ehkä yksi ärsyttävimmistä asioista ja kaataa varmasti parisuhteen melko nopeasti.

 

[Birchman]

Mikä tätä naista vaivaa?

Kuukauden tosiaan ehdin tapailla tätä kyseistä naikkosta kunnes sitten sukset menivät pahemman kerran ristiin. Homma loppui kuin seinään, minulle tosin hieman rankemmin. Olen päästänyt itseni ihastumaan kolme kertaa elämässäni. Joka kerta on tullu enemmän tai vähemmän turpaan lopulta. Ehkä sen takia tämäkin tapailun loppuminen tuli otettua niin raskaasti. No anyway niinhän sitä sanotaan, että rakkaus tekee sokeaksi jne. Hyvin pitää paikkaansa. Olen paljon, paljon miettinyt tätä tapausta ja yhä enemmissä määrin olen helpottunut, että tämä homma loppui näinkin pian. Tässä hieman CV:tä kyseisestä otuksesta

- huono itsetunto
- ei kestänyt kritiikkiä saatika osannut nauraa itselleen
- haukkui/arvosteli jatkuvasti muita. Aika nopeasti olin myös minä kohteena
- halusi kaiken menevän oman pillin mukaan. Välillä kysyi mielipidettä, mutta muutti sen lopulta itselleen sopivaksi. Jopa minun kotona asiat piti tehdä kuten hän halusi.
- jatkuvia raivokohtauksia täysin mitättömistä asioista. Ovet paukkuivat...
- vertailua exiinsä ja tietty muistutti sitä kuinka huono exä hänellä oli ollut.
- käyttäytyi kuitenkin tasan samalla tavalla kuin mitä hän kertoi exästään
- valitti ettemme tehneet jotain tiettyä asiaa, jos sitten ehdotti niin ei kuulemma häntä sellainen paska kiinnostanut.

Siinähän sitä listaa mitä nyt nopeasti tuli mieleen. Sellaista henkistä väkivaltaa tuli kestettyä, että huh huh. Sääliksi käy niitä jotka joutuvat vuodesta toiseen olemaan tuollaisessa suhteessa. Itselläkin kesti hetken kasata itsetunto ylös. Jossain vaiheessa tapailua aloin tosissani miettimään mikä minussa on vikana vaikka kaikki nuo ylläolevat asiat sotivat häntä eivätkä minua vastaan.

No ainakin sen opin, että ihmistä ei voi muuttaa. On se kumma, että niin helposti jäin koukkuun. Ehkä sitä sitten mietti että kyllä minä tuon vielä muokkaan haluamakseni...

 

[Squit]

Eli ongelmana on hänen suhtautuminen terveellisiin elämäntapoihin.

Ei sinulla ole Kaarle kuin yksi vaihtoehto: Sinun tarvitsee hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on (aivan kuin Morgoth sanoi). Tästä voi käydä tietenkin rakentavia keskusteluja. Paras ajankohta voisi olla jos hän itse tajuaisi tilanteen ja mainitsisi siitä, johon voisit vastata "no jos noin häiritsee lähde lenkille kanssani" ts. kannustaa häntä tekemään jotain asialle, johon hän ei ole tyytyväinen. Sokea nalkuttaminen ja valistus voi saada noin nuoren naaraan itsekriisiin ja hän voi yrittää tapojaan muuttaa, mutta jos hänen motiivina on "täytyy muuttua jotta toinen tykkää" on kaikki pielessä. Silloin hän tuntee, ettei hän koskaan ole tarpeeksi hyvä sinulle ja hänellä voi tulla vaikeuksia lähestyä sinua jne. kaikkea muuta paskaa.

Se että OLETTAA toisen ihmisen muuttuvan on turhaa ja fantasiaa, aivan niin kauan kunnes se oikeasti tapahtuu.

 

[tutzba]

...

Ei voi muuta tehdä kuin onnitella siitä, että erositte. Jälkeenpäinhän vasta niitä kumppanin ongelmia ja huonoja puolia pystyy todella tarkkailemaan, sinun tilanteessa erityisesti vaikuttaa siltä, ettet suhteen aikana oikein tajunnut kaikkea. Tiettyyn pisteeseen asti huonoja puoliakin pystyy vielä sietämään, mutta raja tulee jokaisella vastaan jossakin kohtaa.

Ja tuohon kyllä minä sen vielä muokkaan -lainiin voisin kertoa omakohtaisen tarinan. Ystävälläni on niin mulkku poikaystävä kuin vaan voi olla, ainakin minun ja muiden ystävien mielestä. Joskus sitten kysäisin tältä kyseiseltä tytöltä, että millä ihmeellä sinä jaksat katsella poikaystävääsi. "No kun jonkun on pakko kouluttaa se, ja mä haluaisin olla se." Okei, kai sekin on syy.

 

[Birchman]

Kiitoksia vaan tuzballe rohkaisevista kommenteista. Noinhan se juuri menee.

Onhan tässä tietty positiivisiakin juttuja. Aiemmasta erostani oli aikaa vasta muutama kuukausi. Sain jotenkin niin todella tarpeekseni kaikesta seurustelusta etten olisi edes uskonut, että kirjoittelen näinkin nopeasti tällaisia juttuja internetin ihmeelliseen maailmaan. Nyt onkin jotenkin sellainen olo, että joku tyttö olisi ihan kivaa saada seuraksi. Tämä on tosin se vaarallisin mahdollinen yhdistelmä mielestäni. Tai en mä tiiä, jotenkin vaan tuntuu siltä että silloin kuin jotain hakee niin sitä ei saa ja sitten tyytyy johonkin huonompaan kuin mitä oikeasti voisi saada.

No se aiempi exä on saatu todella vahvasti omasta mielestä pois. Jotenkin on kivaa huomata ettei sitten lopulta joudu märehtimään montaa eri naista samanaikaisesti. Ei välttämättä pääkoppa kestäisi sitä :) Kunhan vielä saa loppuun asti käsiteltyä tämän naisen niin sitten voi taas jatkaa eteenpäin.

Ei ollut kovin reilu fiilis tämän viimeisen kohdalla kun alkuun funtsailin lähes kaikessa vain vanhaa muijaa. Kun toinen oli lähellä ei osannut ajatella, että siinä on nyt A vaan mietti että siinä on nyt exä.

Kertokaa viisaammat. Missä vaiheessa oikeasti on päässyt yli toisesta? Se, että päivittäin miettii, kaipaa, ehkä jopa odottaa yhteydenottoa ei varmastikaan tarkoita sitä että kannattaisi jo miettiä pahimman olevan ohi? Onko seuraavaan suhteeseen parasta lähteä vasta siinä vaiheessa kun ei edes muistele vanhaa tyttöä saatika häkelly täysin hänet nähdessään Dvs. ei ole tunteita tätä kohtaan.

 

[godofthunder]

Jepujee.



Ongelma on nyt lähinnä se ettei hän sisäistä asiaa oikeasti. On jo tilanne että hän ei esim mahdu yksiin farkkuihin johon haluaisi, mutta ei tee silti asialle mitään. Tottakai hän tietää, mutta ei ole valmis tekemään asian puolesta. Miten siis esittää asia naiselle niin että hän ei loukkaantuisi vaan saisi ihan oikeasti heräteltyä sen sieltä sohvanpohjalta ja katsomaan vähän mitä syö tai sitten liikkua vähän?...

Toi on kylläs sitten sellanen aihe. Koita nyt sitten naiselle vihjailla tuosta. Vähän yhtä vaaratonta kun ripulin parantaminen piereskelemällä. Sitä nyt ei vaan saa sanottua mitenkään "helposti". Voin mennä takuuseen että sanomisia tulee. Ja tuntuu siltä, että se on aivan sama, että millasessa kuosissa nainen on, niin aina sitä kuosia on vaan liikaan. Nim. Kihloissa tanssijan kanssa. Että onnea vaan :)

 

[scholl]

Ongelma on nyt lähinnä se ettei hän sisäistä asiaa oikeasti. On jo tilanne että hän ei esim mahdu yksiin farkkuihin johon haluaisi, mutta ei tee silti asialle mitään. Tottakai hän tietää, mutta ei ole valmis tekemään asian puolesta. Miten siis esittää asia naiselle niin että hän ei loukkaantuisi vaan saisi ihan oikeasti heräteltyä sen sieltä sohvanpohjalta

Minulle on kerrottu, että naiset tykkäävät asioista me-muodossa. Ratkaisu on siis, että esität asian me-muodossa. Ehdottaisin siis, että kerrot naiselle: "me osallistumme Helsinki City Marathonille elokuussa."

 

[tutzba]

Missä vaiheessa oikeasti on päässyt yli toisesta? Se, että päivittäin miettii, kaipaa, ehkä jopa odottaa yhteydenottoa ei varmastikaan tarkoita sitä että kannattaisi jo miettiä pahimman olevan ohi?

Yli pääseminen on niin henkilökohtaista, ettei mitään ultimaattista totuutta pysty sanomaan. Kyllä sen kuitenkin tuntee sydämessä. Missään nimessä ei kannata lähteä etsimään uutta tyttöä vanhan korvikkeeksi, siitä ei seuraa kuin pahaa mieltä molemmille. Kannattaa miettiä ja pohtia edellisen suhteen mahdollisia virheitä, eli vähän kuin kelaisit suhteen auki ja katsoisit mitä siitä jäi käteen ja mitä olisi voinut parantaa. Kannattaa ottaa oppia tulevaa
suhdetta varten.

Onko seuraavaan suhteeseen parasta lähteä vasta siinä vaiheessa kun ei edes muistele vanhaa tyttöä saatika häkelly täysin hänet nähdessään Dvs. ei ole tunteita tätä kohtaan.

Pääse yli, mutta älä unohda. Valehtelisin jos sanoisin unohtaneeni entisen tyttöystävän kokonaan. Eihän kukaan pysty unohtamaan rakastamaansa ihmistä, vaikka ero olisikin tullut. Pointti on siinä, ettei kannattaisi enää pitää romanttisia tunteita yllä entistä kohtaan jos uutta tyttöä yrittää. Siitäkään ei tule kuin paha mieli molemmille.

Kokemuksella voin sanoa, että olisi suotavaa pitää kunnolla väliä suhteiden välillä. Eron sattuessa tulisi panostaa itseensä tosissaan. Vietä aikaa kavereiden kanssa, tee sitä mistä tykkäät, nauti elämästä! Pieni flirtti ei tee pahaa, mutta mieti tosissasi haluatko sinä uutta suhdetta vielä vähään aikaan.

 

[BOL]

Yli pääseminen on jokaiselle niin henkilökohtainen juttu, ettei yhtä ainoaa oikeaa tapaa tai hetkeä voi sanoa olevan. Kun se hetki koittaa, sen kyllä tietää.

Minä tiesin aikoinaan sen hetken koittaneen, kun kykenin huomaamaan ympärilläni mielenkiintoiset vastakkaisen sukupuolen edustajat "siinä mielessä". Enkä puhu nyt seksistä. Eron jälkeen oli pitkä aika, että saatoin kyllä huomioida vaikkapa jonkun miehen ulkonäön positiivisesti, mutta se ei tuntunut miltään. Samoin kävi, kun joku ihan mielenkiintoinen persoona tuli juttelemaan ja josta olisin voinut periaatteessa ollakin kiinnostunutkin. Kunnes sitten yhtenä päivänä, sitä mitenkään suunnittelematta, jokin vain klikkasi sisällä ja huomasin katsovani maailmaa vähän eri tavalla kuin lähiaikoina yleensä.

Jokaisen päättyneen suhteen tai miksei ihastuksenkin kohdalla kului jokseenkin eri määrä aikaa. Toisen kohdalla meni vain hetki, toisen kohdalla saattoi mennä kuukausiakin.

Mutta yli on päästy aina ja elämä jatkunut jokaisen eron jälkeen. Kun hetki on oikea ja sydän on riittävän ehjä, kaikki loksahtaa kohdalleen ja elämä jatkuu rakkaudenkin saralla.

 

[scholl]

toisen kohdalla saattoi mennä kuukausiakin.

Tuo on ratkiriemukkainta, mitä olen ikinä kuullut. Eihän se ole aika eikä mikään, jos puhutaan kuukausista tai edes muutamista vuosista. Tuskin tuota ihan tosissasi laitoit, mutta onhan se siltikin todella hupaisaa.

 

[Dynamo]

Tuo on ratkiriemukkainta, mitä olen ikinä kuullut. Eihän se ole aika eikä mikään, jos puhutaan kuukausista tai edes muutamista vuosista. Tuskin tuota ihan tosissasi laitoit, mutta onhan se siltikin todella hupaisaa.

Muistanko aivan väärin, kun muistelen, ettet scholl ole seurustellut ikinä?

 

[JZZ]

Muistanko aivan väärin, kun muistelen, ettet scholl ole seurustellut ikinä?

Ei Scholl seurustele. Moinen tunteiden kanssa vehtaus kun on varmasti demareitten keksintöä. Scholl solmii järkiavioliiton rikkaan saksalaisnaisen kanssa.