Naisasiat

[Morgoth]

Kyllä kyse tuntuu ihan oikeasti olevan siinä että omien ongelmien kohtaaminen ja käsittely tuntuu olevan todella vaikeaa.

Vaikeaksi sellainen suhde menee, jossa ongelmien käsittely on vaikeaa.

Eihän se sua juuri tällä hetkellä lohduta, mutta hyvä että tuo asia tuli jo nyt esille kuin vasta joskus vuosien päästä. Paljon mukavampi erota 1-2 vuoden jälkeen kuin vaikkapa 7-8 vuoden, varsinkin jos suhde on paska, niin se katkeruus ja viha on jotain käsittämätöntä vuosien päästä.

Olen ihan kyllä sanonutkin että voi ihan suoraan sanoa että jos olen esim niin tylsä tyyppi ettei vaan kiinnosta ja ollaan puhuttu syistä,

Harva kai sellaista sanoo suoraan, vaikka pyytäisikin. Parasta vain tarkkailla käytännön tekojen ja kauniiden sanojen välistä eroa, jos se kasvaa liian suureksi niin kannattaa tehdä omat johtopäätöksensä. Usein tosin tilannetta vain itse katsoo liian läheltä ettei asioita näe kovinkaan selvästi.

En oo vaan ikinä ennen kokenut tällasta turhautuneisuutta ja riittämättömyyden tunnetta, tuntuu siis tosiaan ettei voi tehdä mitään.

Parisuhteissa ei vain välttämättä riitä, että tekee itse parhaansa ja sen hyväksyminen tekee välillä kipeää.

 

[JypFabu]

Ei kai tähän vitutukseen ihan kuole, eli elämä kyllä varmaan jatkuu kävi tässä miten kävi. Tää on vaan itselle tuntunut tärkeimmälle ja vakavimmalle suhteelle tähän saakka. Yleensäkin tuntuu että naisille on se jättäminen jotenkin helpompaa kun saavat kerrottua että olet tosi ihana tyyppi jne. Itselle olisi oikeasti helpompaa jos ihan oikeasti annettaisiin ihan jotain konkreettisia syitä. Kyllä kai ihmisten pitäisi jo tässä iässä pystyä kertomaan ikäviäkin asioita ihan rehellisesti. Mulle on muuten hyvin usein käynyt vähän vastaavanlaisesti, pitää varmaan koittaa olla hieman vittumaisempi ihminen, jos se tosi kiva tyyppi ei kelpaa... mieleni kaipaa vähän katkera tilitystäkin tällä hetkellä, anteeksi siitä.

Surku vaan, että ei aina ole syitä joita konkreettisesti esitellä. Toisella voi olla joku hahmoton möykky pään sisällä, johon ei löydy itsellekään mitään selkeitä nimittäjiä.

Oikeastaan tossa asetelmassasi mä en nää kun kaksi lähestymistapaa: Jos tuo nainen on sulle jotain niin erityistä, että kannattaa joku portti paluuseen jättää, ehdota, että panette suhteen kokonaan tilaan off ja hän voi, jos aihetta ilmenee ottaa yhteyttä, kun möykyt päässä tasottuu ja katsotte sitten, onko hommalle enää edellytyksiä, vai menikö juna jo. Toinen on sitten toivottaa hyvää loppuelämää ja alkaa makustelemaan poikamieselämän positiivisia ulottuvuuksia.

Sitä älä nyt ainakaan ala pohtimaan, mitä voisit tehdä toisin, jos ei itsellä ole aavistustakaan miten. Suhteet ei useinkaan lopu siksi, että joku on, tai on olematta jollakin tavalla, vaan siksi, että toiselle tulee tunne, että tää ei toimi, eikä ole sitä mitä haluaa, eikä sille voi yhtään mitään.

Kolmaskin mahdollisuus toki on, jos likeisyys tähän ihmiseen todenkin edessä tuntuu tarpeelliselta, avoin suhde. Tässä tapauksessa vaan kummankin on kyettävä nollaamaan päässään kuvitelmat yhteisestä tulevaisuudesta ja keskityttävä hetkeen jolloin sattuu olemaan kimpassa. Jos ystäväsi on vannoutunutta vanhapiikatyyppiä, tämä voi olla ainoa tapa olla yhdessä hänen kanssaan. Sinulta se vaatisi kykyä sopeutua tilanteeseen, sillä itsesi siinä kyydissä rikot, jos moiseen kelkkaan suostut pienimmänkään taka-ajatuksen mistään enemmästä takaraivossa jurnien.

 

[TQoFE]

Passengerille moni näkyy sanoneen samaa kuin minäkin FB:ssa. Suhdetta ei saa toimimaan, jos vain toinen haluaa ja jaksaa yrittää. Mene sinne lenkille ja hakkaamaan halkoja, helpottaa edes hetkeksi =)

Kannattaa olla kyllä vähän skeptinen sellaisten naisten kanssa, jotka ovat jo olleet useissa suhteissa.

... ja neitsyistä pitävät ne, jotka eivät kestä kritiikkiä...

 

[hekottava pappi]

Niinkuin nimim. mobykin sanoi, Passengerin kumppani kuulostaa olevan sitä tyyppiä, että kun suhteen alkuhuuma on mennyt ohi ja arki tulee vastaan, niin laitetaan homma poikki. En tiedä sitten kuvitteleeko tämä henkilö kenties, että saman huuman pitäisi jatkua läpi elämän. Noh, sama meininki tulee todennäköisesti jatkumaan tällä henkilöllä niin kauan, kunnes haluaa oikeasti sitoutua. Kyllähän rakastamisessa on kyse aika paljon tahdostakin.

 

[passenger]

Niinkuin nimim. mobykin sanoi, Passengerin kumppani kuulostaa olevan sitä tyyppiä, että kun suhteen alkuhuuma on mennyt ohi ja arki tulee vastaan, niin laitetaan homma poikki. En tiedä sitten kuvitteleeko tämä henkilö kenties, että saman huuman pitäisi jatkua läpi elämän. Noh, sama meininki tulee todennäköisesti jatkumaan tällä henkilöllä niin kauan, kunnes haluaa oikeasti sitoutua. Kyllähän rakastamisessa on kyse aika paljon tahdostakin.

Kivasti on palautetta tullut, kiitokset siitä. Tässä on ehkä kyse aika paljon jotenkin hieman epärealistisista odotuksista sen huuman jatkumisesta. Aika paljon ihan näitä samoja juttuja on mielessään kelannut mitä täällä on esiin tullut ja niinhän se kai on pakko vaan hyväksyä tilanne ja jatkaa eteenpäin. Erittäin hyvä ja tärkeä pointti A Saukolla tämä että rakastamisessa on paljon kyse myös tahdosta, usein ihmiset ajattelevat kaikkien tunteiden olevan jotenkin täysin tahdosta riippumattomia. Paljon on kuitenkin kyse siitä että mitä haluaa, vaikea selittää, mutta haen kai jotain sellaista että ihminen esimerkiksi "rakastuu" helpommin sellaisessa elämäntilanteessa, jossa on itselleen iskostanut päähän ajatusta perheen perustamisesta jne. Eli jotenkin "tahtoo rakastua". Toisaalta ei tunteitaan tietenkään voi väkisin pakottaa mihinkään, varsinkaan luoda tyhjästä tunteita. Kyllä ne tunteet samaten häviävät jos niitä ei vaali, eli kai aika nämäkin sydänsurut korjaa.

 

[scholl]

Kyllä laatunainen voi henkilöitä ohimennen tapailla, muttei kaikenmaailman hiippareiden kanssa lähde seurustelemaan ja vanhemmilleen virallisesti poikaystäväkandidaatteina esittelemään. Niin kova tarve ei tarvitse olla vakiintua, että joutuu suhteiden kierteeseen, vaan voi ihan hyvin odotella etäisimmissä merkeissä papinaamenta. Puhumattakaan sitten avoliittojengistä.

 

[julle-jr]

...voi ihan hyvin odotella etäisimmissä merkeissä papinaamenta.

Entä jos ei ole uskovainen eikä siten koe tarpeelliseksi vastaanottaa papilta hyväksyntää suhteelleen? Voi tulla yllätyksenä, mutta kaikki eivät elä jonkin kirkon osoittamien ohjeiden mukaan, vaan tekevät päätöksensä muihin tekijöihin perustuen.

 

[tinkezione]

Passengerille: Kädet pystyyn vaan ja aivoja tuulettamaan jonkin muun aktiviteetin pariin. Tulee se takaisin, jos vakavissaan on ja jos ei ole, niin sietää mennäkin. Turhaan itseäsi rääkkäät, vaikka olisi kuinka täydellinen elämäsi nainen.

 

[Vietävä]

Ei kai tähän vitutukseen ihan kuole, eli elämä kyllä varmaan jatkuu kävi tässä miten kävi. Tää on vaan itselle tuntunut tärkeimmälle ja vakavimmalle suhteelle tähän saakka. Yleensäkin tuntuu että naisille on se jättäminen jotenkin helpompaa kun saavat kerrottua että olet tosi ihana tyyppi jne. Itselle olisi oikeasti helpompaa jos ihan oikeasti annettaisiin ihan jotain konkreettisia syitä. Kyllä kai ihmisten pitäisi jo tässä iässä pystyä kertomaan ikäviäkin asioita ihan rehellisesti. Mulle on muuten hyvin usein käynyt vähän vastaavanlaisesti, pitää varmaan koittaa olla hieman vittumaisempi ihminen, jos se tosi kiva tyyppi ei kelpaa... mieleni kaipaa vähän katkera tilitystäkin tällä hetkellä, anteeksi siitä.

Yritänpä arvata hieman tuota tilannetta...

Eli tämä nainen:

Mukava, työteliäs, kenties urheilullinen tai muuta intensiivistä harrastusta koittanut henkilö. Vaatii itseltään paljon tai jopa liikoja (kääntää kenties usein omat puutteensa puolison puutteiksi). Kokee vaikeaksi puhua ihmisille vaikkapa työpaikalla, muttei ole muuten vaikkapa kaveripiirissään sosiaalisesti rajoittunut.

Naisen lapsuus: Vahva äiti tai isä. Nainen ei ole nuoruudessaan päässyt kunnolla itsenäistymään, eikä oikein nyt vanhempanakaan. Kenties saa edelleenkin jatkuvaa apua vanhemmiltaan (rahallista apua, auto käyttöön tai jopa asunto vanhempien kautta vuokrattuna).


Nimim. Passenger:

Löytänyt partnereikseen ylläolevan kaltaisen kuvauksen henkilöitä. Yleensä vielä siten, että tyttö ei ole varsinaisesti elänyt yksin itsenäisesti pitkiä aikoja, tai ei ole siitä oppinut ainakaan nauttimaan. Ominaisuuksiltaan Passenger on kenties mukava, iloinen huuliveikko. Voisin veikata, että jonkinmoista renttutaustaa on myös historiasta, josta nämä naiset ovat kuvitelleet löytävänsä riittävän kontrastin omaavan toisen puoliskonsa, mutta toisin on käynyt. Passenger ei ole dominoiva suhteissaan, vaan jopa jollakin lailla passiivinen. "Ei se niin tarkkaa ole" saattaisi olla hyvinkin Passengerin motto, jos sellaista pitäisi. Valitsemillaan tytöillä saattaisi motot olla hieman toisenkaltaisia.


Passengerin ja naisensa suhde:

Alkuun ollut intohimoinen. Lähtenyt alulle Passengerin aloitteesta, ja nainen on siitä innostunut kenties välittömästi. Hyvin nopeasti on suhde edennyt, ja on näitä ikuisuusajatteluja ehditty miettiä jo parin kuukauden yhdessäolon jälkeen. Vuoden yhdessäolon jälkeen on seksuaalisuus ruvennut hiipumaan, muttei ole loppunut. Nyt kahden vuoden jälkeen kenties jopa loppumaan päin, kaksi vuotta lisää niin naisen libido on kuolleena, eikä sitä enää herätä, kuin väkivaltainen rantaleijona, jollaiseksi Passenger ei pysty muuttumaan sinänsä iloisesta libidostaan huolimatta.


Jos ihmistyypit osuvat edes osittain oikeaan, on kyseessä murheellinen oravanpyörä, jossa Passengerin "naisihanne" sattuu olemaan hyvinkin sekainen psyykeltään. Passengerin kenties kannattaisi vaihtaa naisihanteensa vaikkapa hieman pyöreähköön neli- viisikymppiseen yrittäjään tai johonkin muuhun vahvasti itsenäistyneeseen henkilöön.

 

[J.Petke]

Tuossa tilanteessa näkisin yhdeksi ratkaisuksi sen, että et jää kummempia vatvomaan vaan nostat nopeasti kytkintä ja lähdet menemään. Siinä nainen lopulta sitten tajuaa, että mitä tuntee ja mitä ei kun se yhtäkkiä katoaa. Jos jäät vatvomaan tuota asiaa loputtomiin naisen kanssa niin siihen kyllästyy jo siihen vatvomiseenkin.

 

[passenger]

Tuossa tilanteessa näkisin yhdeksi ratkaisuksi sen, että et jää kummempia vatvomaan vaan nostat nopeasti kytkintä ja lähdet menemään. Siinä nainen lopulta sitten tajuaa, että mitä tuntee ja mitä ei kun se yhtäkkiä katoaa. Jos jäät vatvomaan tuota asiaa loputtomiin naisen kanssa niin siihen kyllästyy jo siihen vatvomiseenkin.

Tämä on varmaan ainoa järkevä ratkaisu. Pirun vaikeaa on, mutta yksin en tosiaan voi mitään enää enempää suhteelle tehdä. Saa nainen selvitellä ajatuksensa rauhassa, jos osaa/tahtoo. Kaikki mahdollinen on aika pitkälti puhuttu mistä puhua voi.

Vietävällä ihan asiallista analyysiä. Naisen luonteesta varsinkin, vaativa raskas työ, nuorena saatu lapsi, äiti vahvasti tukena elämässä. Suhde on ollut intohimoinen ihan loppuun saakka ja toisaalta lähti naisen puolelta nopeasti liikkeelle, itse olen hyvin varovainen suhteiden alkuvaiheessa. Ja tässäkin alussa jouduin vähän jarruttelemaan naisen nopeaa ja kiihkeää alkuhuumaa. Omat tunteet taas ovat syventyneet suhteen vakautuessa.

Pirun paljon on kyllä tullut tätä joka kantilta analysoitua, mutta tarvii kai ottaa tässä vaan selvää että koskas paikallisilla yrittäjänaisilla on joku saunailta tai muuta ja lähteä sitten iskumielellä liikenteeseen :D

 

[Vietävä]

Pirun paljon on kyllä tullut tätä joka kantilta analysoitua, mutta tarvii kai ottaa tässä vaan selvää että koskas paikallisilla yrittäjänaisilla on joku saunailta tai muuta ja lähteä sitten iskumielellä liikenteeseen :D

Jos löydät sen yrittäjän niin heitä vinkkiä sitte mistä niitä löytyy! Itellä on käyny toi oravanpyörä aika moneen kertaan nimittäin, sieltä se analyysi löyty =). Itseasiassa piti oikeen käydä psykologilla viimeksi, sen verran kirpas kun viis vuotta kestänyt avioliitto kariutui juurikin itselleni liiankin tutuksi jo tulleella tavalla, tällä kertaa tosin oli suhde ollut todella pitkä ja vakava, syntyihän siinä nykyään kaksivuotias poikanikin.

Nykyään nähdään aika paljon tuon naisen kanssa pojan merkeissä ja muutenkin. Ero tuli ilman mitään sen kummempia draamoja, ilman mitään kummempaa syytä. Ystävyys jäi siitä suhteesta käteen ja pirun mukava poika tietysti. Sitä en kyllä pois vaihtaisi.

 

[pyhimys]

Kyllähän nämä naisasiat saa aina pään pyörälle. Itse tällä hetkellä tapailen yhtä valioyksilöä ja muuten menee mukavasti, MUTTA tällä hetkellä kaikki aloitteet lähtee itseltä. Aina, kun haluaisi jotain vähän muutakin kuin pelkkää kaverisuhdetta, niin aina pitää itse tehdä kaikki. Ko. henkilö kyllä sanoo, että kiinnostaa myös häntäkin olla muuta kuin ystävä, mutta kun ne käytännön toimet vaan uupuu. Jos vaan tulisi edes jotain kontaktia myös siltä puolelta, niin tässä olisi itselläkin vähän helpompi heittaytyä tähän juttuun sisään. Eipä näistä naisista ota kyllä pirukaan selvää.

 

[Birchman]

^^ Radiohiljaisuuden kautta sitä huomaa kuinka paljon toista kiinnostaa. Itse tein näin eikä yhteydenottoja tullut --> ei kiinnostusta. Kun on kaksi aikuista ihmistä jotka tosissaan tykkäävät toisistaan niin ei se siihen kaadu, että et anna kuulua itsestäsi. Jos mammaa kiinnostaa niin kyllä se alkaa niitä ehdotteluja tekemään.

 

[pettter]

Tää nyt varmaankin kuulostaa vähän hassulta, mutta viime kuukausina mua on jotenkin alkanut ärsyttämään tyttökaverin matemaattinen lahjattomuus. Ja oikeastaan toisena asiana sen hieman hölmöhkö musiikkimaku.

 

[Cemetery Gates]

Ja oikeastaan toisena asiana sen hieman hölmöhkö musiikkimaku.

Miesmausta nyt puhumattakaan.

 

[ukkometso]

Tää nyt varmaankin kuulostaa vähän hassulta, mutta viime kuukausina mua on jotenkin alkanut ärsyttämään tyttökaverin matemaattinen lahjattomuus. Ja oikeastaan toisena asiana sen hieman hölmöhkö musiikkimaku.

Hei Pete! Neuvona sanoisin, että tee niin kuin Ukkometso. Valitse oikein. Monen alan lahjakkuus ja ja ja ja ja... Eli, kun Ukkometso on useimpien, jopa kaikkien alojen erityisasiantuntija, niin onhan vaan hiton upeata, että puoliso pysyy rinnalla myötä- ja vastamäessä, sekä henkisissä ja fyysissä asioissa.

 

[Tupu]

Kaksi kuukautta kulunut jätetyksi tulemisesta. Milloinkahan tämä tuska edes vähän helpottaa... :(

 

[30/30150]

Tää nyt varmaankin kuulostaa vähän hassulta, mutta viime kuukausina mua on jotenkin alkanut ärsyttämään tyttökaverin matemaattinen lahjattomuus. Ja oikeastaan toisena asiana sen hieman hölmöhkö musiikkimaku.

Niin, vaikka näille olisi niin helppo naureskella pienenä ja vähäpätöisinä seikkoina, niin tarkemmin ajateltuna ne eivät todellakaan niitä ole.

Tärkeäähän on miettiä asiaa oikeasti siltä kannalta, että kenen kanssa juuri sinä haluat viettää aikaasi ja jakaa asioitasi. Matemaattiselle lahjattomuudelle ei voi juuri mitään kuin treenata ja hölmöön musiikkimakuun vaikuttaa aika moni asia.
Reilumpaa sen sijaan kuin vaatii toista treenaamaan matematiikkansa kuntoon ja vaihtamaan musiikkimakuaan, on tehdä tutkimusmatka omiin haluihinsa ja tarpeisiinsa, että kuinka isoina asioina parisuhteessa pitää näitä pieniä, mutta erittäin merkityksellisiä asioita.

Todellisuudessa se menee kuitenkin aina niin, että parisuhteessa on erilaisia tasoja: Seksi, yhteiset kiinnostuksen kohteet, ulkonäkö, älyllinen taso jne. You name it.
Jos asiat menee niin, ettei jostain syystä ole samalla aaltopituudella näissä asioissa, mitkä JUURI SINULLE on tärkeitä, niin silloin voi olla aiheellista miettiä jatkon järjellisyyttä.

Edellisessä suhteessani, seurustelin mimmin kanssa, jolla oli hyviä puolia paljonkin, mutta ratkaisevan paljon huonoja puolia, juuri niiden huonojen puolien takia sitten tulikin eron paikka.

Oli sitten kyse kielteisestä suhtautumisesta uskontoosi, mitättömistä seksitaidoista tai epämielyttävästä ulkonäöstä, on valinta kuitenkin aina omissa käsissä, kannattaa olla näissä tunne-elämän asioissakin aina järkevä.

 

[Worrell]

Avautumisia...

Pitääpä nyt kerrankin tännekkin purkautua asiasta, kun se vie jo meikäläiseltä yöunet.

Ollaan tässä naiseni kanssa seurusteltu reilut kolme kuukautta hyvin onnellisesti ja näin. Molempien mielestä meillä menee tosi hyvin ja tottahan tämä on. Ainakin näin niinkuin pääosin. Erimielisyyksiä asioista ei ole ollut ja todella hyvin tullaan juttuun. Ei sikäli valittamista siis ole. Kuitenkin yksi asia mikä kalvaa meikäläisen mieltä on se, että kun naikkosen serkut ja pari frendiä kyselee tätä välillä viihtelle ja selväähän se on, että joskus hän vielä viihteelle menee. Joko tyttöporukassa ja meikän kanssa tai ilman mua.

Tilanne siis käytännössä on se, että meikäläistä pelottaa ja ahdistaa tämmöinen ajatus aivan saatanasti, että hän ilman minua viihtelle lähtee. Ennen kuin ajattelette, että olen sairas kusipää joka haluaa pitää naisensa täysin itsellään niin sanon että ei, siitä ei ole kyse, että sellainen olisin. Ilman muuta hän saa viihteelle kaveriporukassa mennä, jos tahtoo. En minä sitä lähde estämään.

Aiemmissa naisjutuissani kun on tupannut yleensä käymään niin, että olen joko se henkilö numero kaksi tai pelkkä panokone, jota käytetään pari kertaa ja sitten kiinnostus lakkaa. Meikää on petetty siihen malliin että huhhuijaa ja monella eri tavalla, että ne ovat jättäneet arvet alitajuntaan. Luotan kyllä naiseen aivan täysin, mutta sille en mahda yhtään mitään, että välillä menneisyyden toistumisen pelko hiipii niskaan ja silloin, kun se iskee niin se iskee ja lujaa.

Ydin ongelmani on siis se, että kuinka helvetissä saan taottua kallooni, että kaikki ihmiset eivät tee samalla tavalla kuin toiset? Nainen kyllä tietää, että olen kaikenlaista kuraa kokenut, mutta ei se kuitenkaan tiedä, että olen välillä ihan löysät housuissa, kun se mainitseekin sanan baari.

Itse näen tässä kaksi vaihtoehtoa. Joko kerron muijalle, että pelkään aivan helkkarin paljon sitä, kun/jos hän baariin menee. Toinen vaihtoehto on se, että olen vaan hiljaa ja ahdistun itsekseni. Eka vaihtoehto on paljon parempi, mutta kuinka kerrot naiselle tämmöisestä asiasta niin, ettei hän luule että en luota häneen? Luotan kyllä, mutta alitajunnasta löytyy aina välillä tämä pelko. Ennemmin tai myöhemmin tästä pitää kuitenkin kumppanin kanssa puhua.

Tää tunne ei ole kiva, kun muutenkin olen sellainen ihminen, että vedän depressiot herkästi, kun on taipumusta tuohon masennukseen. Apua kaipailisin vastaavia tuntemuksia kokeneilta palstaveljiltä tai -siskoilta! Pahoittelen mahdollisesti sekavaa viestiä, mutta koittakaa kestää.

 

[tutzba]

meikäläistä pelottaa ja ahdistaa tämmöinen ajatus aivan saatanasti, että hän ilman minua viihtelle lähtee --
Ennen kuin ajattelette, että olen sairas kusipää joka haluaa pitää naisensa täysin itsellään niin sanon että ei -- Meikää on petetty siihen malliin että huhhuijaa -- Luotan kyllä naiseen aivan täysin -- Joko kerron muijalle, että pelkään aivan helkkarin paljon sitä, kun/jos hän baariin menee. Toinen vaihtoehto on se, että olen vaan hiljaa ja ahdistun itsekseni.

Eipä liene mikään ihmeellinen asia, kun sinulla tuota pettämistaustaa löytyy. Yksi asia kuitenkin särähtää korvaan pahasti. Sanoit, että luotat naiseesi aivan täysin. Jos asia näin on, silloinhan sinulla ei pitäisi olla mitään pelättävää. Jos tietäisit, ettei tyttöystäväsi petä sinua, voisit antaa hänen mennä baariin aivan rauhassa. Ollaanpa siis rehellisiä itselleen ja kaikille muillekin: et luota tyttöystävääsi 100%:sesti.

Kannattaa myös miettiä, kumpaa sinä enemmän pelkäät. Sitä, että naisesi hakeutuisi miesten seuraan, vai sitä, että miehet hakeutuisivat naisesi seuraan. Jos pelko on jälkimmäinen, sinun täytyy vaan luottaa siihen, että naisesi sanoo kaikille yrittäjille ei kiitos. Ei luottaminen tosin helppoa ole. Jos pelko sen sijaan on sitä, että naisesi hakeutuu miesten seuraan, noh, ethän sinä silloin luota häneen.

Kannattaa jutella tästä tytöllesi. Sanot ihan suoraan, että minua ahdistaa nuo sinun baarireissusi. Kerrot pettämistaustan ja kaiken muun, mutta älä missään nimessä puhu luottamuksesta mitään. Ei tarvitse olla kauhean suuri ruudinkeksijä, että ymmärtää luottamuspulan tuossa tilanteessa. Pääset paljon helpommalla, jos sana luottamus ei esiinny keskustelussa. Mutta jos käy niin, että naisesi ottaa luottamuksen esille, sinun pitää vaan miettiä vastaus valmiiksi. Jos minulta kysytään, ei kehenkään voi ikinä luottaa 100%:sesti. Ei edes itseensä. Välttämättä en kuitenkaan jaa samanlaista ajatusmaailmaan naisesi kanssa, joten varaudu riitelemään kun otat tämän asian esille.

Älä missään nimessä jätä asiaa itsellesi. Se tulee kuitenkin joskus esille. Jossakin riitelyn yhteydessä heität sen jossakin muodossa, jolloin asiasta ei pysty mitenkään keskustelemaan järkevästi.

Istutte ihan rauhassa alas ja juttelette asiat läpi, kyllä se siitä. Riippuu tosin itsestäsi, jatkuuko pelkääminen vai pystytkö unohtamaan asian. Veikkaan ensimmäistä, mutta keskustelu on silti parempi kuin vaikeneminen. Tällöin tyttöystäväsi tietää pelkotiloistasi ja osaa muokata omaa käyttäytymistään.

Pari tipsiä vielä. Jos tyttöystäväsi tietää vaikka alkuviikosta, että hän lähtee viihteelle viikonloppuna, pyydä häntä kertomaan siitä mahdollisimman aikaisin/mahdollisimman myöhään. Tämä riippuen siitä, millainen olet. Jos pystyt lieventämään pelkotilojasi sillä, että tiedät jo heti maanantaina hänen lähtevän lauantaina viihteelle, pyydä kertomaan ajoissa. Jos sen sijaan kätesi hikoilevat ja viikkosi on pilalla kun tiedät, että nainen on viihteellä lauantaina, pyydä häntä kertomaan mahdollisimman myöhään. Mieluiten vaikka bileillan aamuna.

Älä katso, miten naisesi pukeutuu. Tieto lisää tuskaa, ja jos tiedät naisesi lähtevän liikkeelle siinä pienimmässä ja lyhyimmässä hameessa, on iltasi vähintään kaksinkertaisesti pilalla.

Eiköhän se siitä lähde.

 

[Worrell]

Eipä liene mikään ihmeellinen asia, kun sinulla tuota pettämistaustaa löytyy.
...
Kannattaa myös miettiä, kumpaa sinä enemmän pelkäät. Sitä, että naisesi hakeutuisi miesten seuraan, vai sitä, että miehet hakeutuisivat naisesi seuraan. Jos pelko on jälkimmäinen, sinun täytyy vaan luottaa siihen, että naisesi sanoo kaikille yrittäjille ei kiitos. Ei luottaminen tosin helppoa ole. Jos pelko sen sijaan on sitä, että naisesi hakeutuu miesten seuraan, noh, ethän sinä silloin luota häneen.

Eniten tässä pelkään juuri sitä, jos jotkut tulevat hänelle ehdottelemaan ties mitä. Sitä kun ei koskaan tiedä osaako toinen kieltäytyä lähentely-yrityksistä. Sen verran kauan olen kuitenkin tämän naisen tuntenut jo ennen seurustelun alkamista, että tiedän ettei hänen moraaliinsa kuulu yhden illan jutut. Jotenkin pistää vituttaman oma itseni, kun en pysty hallitsemaan joitain ajatuksia mitkä alitajunnasta joskus jyllää päälle vaikka kuinka hakkaisin päätä seinään, niin pelottaa enemmän tai vähemmän.

Pitää vain koittaa puhua tästä asiasta hienovaraisesti, niin kuin neuvoit. Sen verran harvoin tämä nainen ulkona käy, että en kyllä sitä häneltä aio kieltää enkä voikkaan. Eiköhän hän asian ymmärrä, kun sen hienovaraisesti selitän.

Sen verran hyvä tunnelma mulla kuitenkin on, että sitten kun joskus ollaan tästä asiasta puhuttu, niin mun pelot voisivat jopa hälvetä. Puhuminen kun yleensä auttaa asiaan kuin asiaan.

Kiitos hyvästä analyysistä tutzba. Toivotaan, että asiat tästä selkiävät. Palailenpas sitten kertomaan miten kävi, kun aikanaan asiasta on tyttöystävän kanssa puhuttu.

 

[Nebula]

Worrell, lisäksi omasta kokemuksestani voin suositella, että opettelet asennoitumaan tämän kaltaisiin asioihin "jos pettää niin painukoon vittuun, ei vois vähempää enää kiinnostaa" -asenteella. Tottakai, se siinä tapauksessa vituttaa jos pahasti käy, mutta siitä pääsee paljon helpommin yli tuolla asenteella, eikä sitten suhteen aikana kaiken ollessa hyvin tarvitse uhrata ajatuksiaan moiselle.

Itselläni on hieman samankaltainen tausta, kuin sinulla, mutta rupesin vittuuntumaan siihen jatkuvaan miettimiseen ja päätin ruveta muuttamaan asennoitumistani. Itselläni tuo asennoitumisen muuttaminen oli muutaman vuoden prosessi, tosin alkoi jo helpottamaan ensimmäisen vuoden aikana.

Nyt ei tarvitse enää miettiä turhia, tosin nykyisellä naisellani on sitten samoja ongelmia, kuin itselläni joskus eikä tosiaankaan ilmoita asiasta milloinkaan kovin hienovaraisesti ja joskus tässä saa hammasta purra, vaikka toista ymmärtääkin. Joten, kuten Tutzba kertoi, niin kerro asiasta hienovaraisesti äläkä puhu luottamuksesta sanaakaan ja tosiaan, kannattaa joka tapauksessa varautua siihen, että toiselta tulee hieman tyrmistynyt reaktio.

 

[Worrell]

Worrell, lisäksi omasta kokemuksestani voin suositella, että opettelet asennoitumaan tämän kaltaisiin asioihin "jos pettää niin painukoon vittuun, ei vois vähempää enää kiinnostaa" -asenteella. Tottakai, se siinä tapauksessa vituttaa jos pahasti käy, mutta siitä pääsee paljon helpommin yli tuolla asenteella, eikä sitten suhteen aikana kaiken ollessa hyvin tarvitse uhrata ajatuksiaan moiselle.

Meikällä on ollut juuri samanlainen idealogia kuin sinulla. Olen jo pitemmän aikaa ollut sillä asenteella, että "mitä vitun väliä jos pettää, ei oo mun arvonen". Kuitenkin tunteet nousee aina jossain vaiheessa pintaan eikä tämän asenteen pitäminen ole niin helppoa. Täysin tuossa asenteessa pysyminen tuntuu ainakin minulle aika hankalalta ajatukselta.

Lähtökohtahan on se, että ketään et voi omistaa ja toista tahtoosi alistaa eli jos joku haluaa harrastaa seksiä toisen kuin sinun kanssa niin hänellä on siihen täysi oikeus. Ketään et voi omistaa, etkä kenenkään toimista päättää. Tyydy kunnioittamaan häntä ja päätöstään

Missään kohtaan en käsittääkseni sanonut, että ihmisen omistaisin. Kyllähän se on selvää ettei ketään voi omistaa. Jotkut ihmiset nyt vain ovat henkisesti heikompia kuin toiset. Itse olen sen verran itsekäs, että en kyllä lähde ketään ihmistä kunnioittamaan, jos toista pettää. Ei tästä kuitenkaan sen enempää, etten ala liikaa paljastamaan itsestäni ja menneisyydestäni... Sille en mitään voi että tietyt asiat pelottavat joissain tilanteissa, kun menneisyydestä on jälkiä jäänyt.

Ei mulla muuta.

 

[skriko #9]

Oletpa kokenut paljon epäonnea aikaisemmissa suhteissa ja ymmärrän, että pelko ja epävarmuus ui helposti ajatuksiin, mutta:

Kuten tossa on jo mainittukin niin ketäänhän ei voi eikä pysty omistamaan. Jos 3kk jälkeen joudut tuhlaamaan ison määrän energiaa noihin asioihin en tiedä onko asiat hyvin. Ymmärrän kyllä taustasi, mutta olisiko hyvä käsitellä asioita jonkun ammattilaisen kanssa, eikä tuoda omia haamuja aina uuteen suhteeseen. Se on meinaan 100 varma, että naiset tulevat saamaan ehdotuksia aina tonne 60v nurkille asti. Siihen me emme voi vaikuttaa koska miehet nyt vain on sellaisia.

Kyllä normaalissa suhteessa naisen on pystyttävä bailaamaan ja jopa koettava myötäiloa hänen puolesta, ilman että kotona miehellä kädet hikoo, sydän jyskyttää ja uni ei tule silmään.

Vaikea on tilanteesi, mutta toivottavasti saat ajatuksesi kuriin.