Pitäisköhän sitä omalta osalta korkata tämäkin ketju.
Nyt puoltoista vuotta sinkkuilua takana. Sinä aikana deittejä useiden kymmenien naisten kanssa, mutta harvoin kuitenkaan enempää kuin ne yhdet, paitsi jos jonkun kanssa on mennyt peitonheilutteluksi. Mutta ei nekään sitten lopulta pitkään ole jatkuneet. Toki olen matalalla kynnyksellä lähtenyt tapaamaan ja katsomaan syntyykö mitään, vaikka useimmiten tiennyt jo etukäteen ettei itseäkään välttämättä tule kiinnostamaan. Välillä olen miettinyt, että pitäisi nostaa rimaa, mutta toisaalta oma sosiaalinen elämä on muuten suht köyhää, niin ihan mukavaa puuhaa tuo on ollut treffailla naisia. Lähtökohtaisesti olen toivonut löytäväni naisen, jolla ei vielä lapsia ole, ja korkeammalla kynnyksellä tavannut sinkkuäitejä. Lähestyn neljääkymppiä, joten aika isolla osalla naisista jo lapsia on, joten siinä mielessä tuosta aiemmin tiukemmasta kriteeristä on täytynyt alkaa joustamaan.
No, se ei kuitenkaan ole viestini pointti, vaan eräs henkilö, jota olen tässä tapaillut muutaman kerran. Matchattiin tammikuussa. Oli mielenkiintoisia keskusteluja, paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita, jne. Upea, nätti, fiksu, lahjakas ja mukavan tuntuinen nainen, eli siis aivan liian täydellinen paketti mulle. Jonkin verran joutui suostuttelemaan tapaamiseen, tai vastaus oli että joo, katsotaan milloin ehtii. Lopulta sitten huhtikuussa tavattiin. Ja muutama tunti sujahti mukavasti. Myöhemmin kysyin haluaisiko tavata uudestaan ja tuttu "joo, katsotaan milloin ehtii". No hänellä on lapsi, joten sinänsä ymmärettävää. Seuraava tapaaminen oli sitten kuukauden päästä, ja nyt kesäkuussa nähty viikottain. Näissä viimeisimmissä on aina ollut sitten lapsi mukana. Ja ollaan käyty mm. futismatseissa, pizzalla, lintsillä, ja kävivät täällä munkin luona lopulta sitten pidemmänkin aikaa yhen tapaamisen yhteydessä. Ja kivaa on ollut, ehkä itsellekin yllätys että viihtynyt lapsenkin seurassa ihan kivasti. No toisaalta myös toisenlaisiakin fiiliksiä ehdittiin yhdessä kokea, kun lapselle kävi onnettomuus yhdellä tapaamiskerroista, ja olin itsekin sitten yöhön asti mukana lastensairaalassa, mutta tuohan vain osoitti välittämistäni ja huolehtivaisuuttani ;)
Tähän asti lukiessa voi vaikuttaa, että ihan kivastihan juttu etenee. Itsellä pyörii kyllä sukat häntä ajatellessa, mutta en ole saanut mitään signaalia siitä, onko hän millään tavalla kiinnostunut vai ei (tai tahdon tulkita sen niin, että ei ole kun ei ole signaaleja). En kyllä signaaleja osaa yleensäkään lukea, mutta tässä tapauksessa en osaa lukea mitään signaaleja kiinnostuksesta. Silloin kun tavataan, niin juttu luistaa ja on hauskaa, sama viestitellessä. Mutta hän ei ole kovin aktiivinen vastaamaan, tai ainakaan aloittamaan. Yleensä kyllä vastaa kun minä viestin, ja joskus viestittely jatkuu pitkäänkin. Hän ei kuitenkaan koskaan ehdota tapaamista, ja nyt mietittynä tuntuu että on suostunut vain silloin kun kutsun johonkin aktiviteettiin tms. Vaikka on useita kertoja tavattu, ja juttu on luistanut, niin mitään platonista enempää ei ole ollut. Ton mun luona vierailun jälkeen oli jo merkkejä kiinnostuksesta, aiempaa syvempi halaus lähtiessä ja taaksepäin vilkuilua poistuessa. mutta sitä seuraavan, eli viimeisimmän jälkeen taas aivan päinvastainen fiilis. Menin tosin siinä yhteydessä tunnustamaan oman kiinnostukseni häneen, ja meniköhän siitä sitten pakki päälle. Siihen kiinnostuksenilmaisuus hän ei kommentoinut mitään, ja sitten aihe vaihtuikin nopeasti pois. Ja sen jälkeen ollut viestirintamallakin hiljaisempaa ja vähän jäyhempää. Kysyin kyllä kiinnostaisiko tavata vielä ja ennen kuin hän lähtee kuukaudeksi pois suomesta, niin siihen taas tuttu "katsotaan ehtiikö".
Itse yritän karistella ihastumisen ajatuksia kovasti pois (siinä kuitenkaan onnistumatta), koska oma tunne on, ettei hän ole kiinnostunut siinä mielessä. Toisaalta hänellä oli deittiprofiilissakin statuksena avoin keskusteluille (mitähän tuokin on deittisovelluksessa tarkoittavinaan, lähinnä tota näkee varatuilla), ja silloin tammikuussa kertoi, ettei tiedä onko ylipäätään valmis vielä suhteeseen ja tapailuun, kun ollut vasta 1,5v (!) sinkkuna. Vähän tulee mieleen, että miksi sitten juuri deittisovelluksessa pyörii, ei hän kuitenkaan mitään hetken hupia tunnu olevan hakemassa keneltäkään. Toisaalta jos oikeasti hakeekin vain kaveri ja juttuseuraa, niin sittenhän tilanne on aika selvä, ja siihen tilanteeseen nähden olen itse toiminut aivan liian innokkaasti.
Mutta sitten myös mietin, että miksi ollaan kuitenkin useamman kerran jo tavattu, jos ei olisi mitään kiinnostusta. Ja kyllä niissä on puoli päivää yleensä vierähtänyt, eli ei mitään väkinäistä ja lyhyttä, vaan on ollut ihan hyvältä vaikuttanutta aikaa ja pitkiä keskusteluita. Vain siksikö, että olen kutsunut johonkin kiinnostavaan aktiviteettiin, johon hänellä ei muuten tulisi mentyä/päästyä? Välillä jopa tuntuu, että lapsi haluaisi tavata mua enemmän kuin äiti, mutta en nyt halua että nainenkaan tapaisi minua vain siksi, että lapsella olisi kivaa.
Deittiprofiilia en ole poistanut, enkä varmaan poistakaan, kun eihän tämä sinkkustatus näytä olevan muutoksessa. Mutta jos ennen swaippasin kaikki varmuuden vuoksi oikealle, niin nyt menee kaikki suoraan vasuriin, silloin kun sitä jaksan edes avata, kun ei yksikään muu nainen tunnu innostavan, kuin tämä yksi. Mutta pitäisi vain yrittää päästä yli ihastumisesta, kun ei näköpiirissä varmaan ole mitään sen suurempaa, ja toisaalta olen jo ilmaissut kiinnostukseni suoraan, joten kortitkin on jo käännetty. Eikä tässä tapauksessa haittaisi hitaampi eteneminenkään, jos vaan olisi jokin käsitys hänen kiinnostuksesta, mutta sen verran olen jättänyt tilaa, etten sitä väkisin intä. Ja koskaan aiemmin en edes voinut kuvitella, että haluaisin mitään vakavaa sinkkuäidin kanssa, mutta tässä tapauksessa on omat ajatukset vaihtuneet, ja kummatkin vois olla ihan tervetulleita mun elämään. Mutta taitaa friendzone kutsua, vaikeeta tää on joskus vielä tälläkin ikää :D
No ainakin kerran vielä pitäisi nähdä, edes pikaisesti, kun suostui mun puolesta hankkimaan tavaran, jota oli koko etelä-suomessa saatavilla vain hänen lähikaupastaan. Jää nähtäväksi jääkö sitten vain pelkäksi noudoksi vai vietetäänkö enemmänkin aikaa sillä kertaa. Hänen piti tänään palata asiaan, mutta luulen ettei asiasta taideta puhua, ennen kuin minä otan sen esille, mutta en nyt voi liian innokkaasti siitä kysellä, vaikka mieli ei malttaisi yhtään.