Mainos

Naisasiat

  • 7 601 964
  • 26 641
4

444

Kiitos vastauksestasi. Omaisuuden jako ei ole iso ongelma, kun ei ole autoa ja asutaan vuokralla. Oikeastaan puhuttiinkin eilen pitkälti läpi, miten jako menee eri huonekalujen ja muun tavaran osalta. Se raskain juttu on henkinen eli tavaroiden pakkaaminen ja itse muuttaminen. Ero konkretisoituu lopullisesti. Todella ristiriitaiset fiilikset on ollut jo pitkään ja ei ole ihan hirveästi voimavaroja. Tämän prosessin läpikäymiseen kelpaisi henkisen puolen neuvot, joskin en tiedä onko niitä oikein. Pitää kai vaan elää tämä nyt vaan läpi ja sitten se on ohi.
Ei tuohon oikein ole muuta neuvoa antaa kuin että anna ajalle aikaa. Anna itsesi tuntea ne tunteet, jotka tulevat pintaan. Puhu jollekin, ihan sama kenelle, johon voit luottaa ja joka on valmis kuuntelemaan. Juomista en suosittele, en edes niitä ranskalaistyylisiä seitinohuita, koska sillä pakenet vain omia tunteitasi. Puhuminen ihan oikeasti auttaa. Mulla ei ollut aikanaan mitään kikkakirjaa ja hyvin rajallisesti sellaisiakaan ystäviä, joille olisin halunnut asiaa avata. Hävetti. Ihan turhaan, mutta sitä se oli. Lähdin Hampuriin ja tapasin siellä belgialaisen tyypin. Puhuin hänelle. Täysin tuntematon entuudestaan, mutta oli valmis kuuntelemaan, halusi että puhun. Se auttoi pääsemään alkuun, sisäistämään paremmin sen, että tämä tosiaan oli lopullista. Puhuin toki paljon myös ex-vaimoni kanssa, asialliseen sävyyn. Sekin auttoi. Mutta enimmäkseen olin vain itsekseni, täysin vieraalla paikkakunnalla, vailla kunnollista tukiverkostoa. Mukana vain kaapista ottamani vaatteet, yksi lautanen, yksi lusikka, yksi haarukka ja yksi ruokaveitsi. Niiden avulla käynnistin elämääni uudelleen. Auto auttoi lähinnä kulkemaan työn ja ”kodin” väliä. Mutta aika auttoi. Tunteiden salliminen auttoi. Helvetin pitkä ja kivinen tie kulkea, mutta tässä sitä ollaan; uusi suhde ja 7kk ikäinen vauva, vaikka 5 vuotta sitten tuntui siltä, että elämässä ei ole enää sisältöä ja kaikki kusta myöten on pelkkää paskaa.
 

Makkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Avalanche
Minusta tuntuu, että tuossa taitaa olla vain se, että terapeutin läsnä ollessa voi olla perkeleen vaikea sanoa, että: "Ei tässä ole enää mitään tulevaisuutta ja ero on ainut vaihtoehto."

Kaiken kertomasi jälkeen minun alkaa olemaan erittäin vaikeaa uskoa, että tämä juttu onnellisesti päättyy. Niin vaikealta tuo puhuminen hänelle vaikuttaa. Koko homma kuullostaa melkeen siltä kuin sinä olisit ollut se, joka on pettänyt eikä hän. Pelkästään siinä että saat toisen puhumaan voi kestää vuosi tai koko elinikä. Puhumattakaan koko asian selvittämisestä. Jos haluat vielä suhteen pelastaa niin pahoin pelkään, että sinulla on edessäsi koko Himalajan vuoristo kiivettävänä ja matkan varrella on tuhat lumivyöry vaaraa ja hän saattaa itse lähteä minä hetkenä hyvänsä kävelemään ja jättää leikin kesken. Palstaneron mielipide: On aika hyväksyä tappiot ja lähteä pöydästä.

Ja kun tuosta asunnon myynnistä olet huolissasi niin jos häviät sen kymppitonnin niin se tarkoittaa ainoastaan sitä, että saat joskus tuleivaisuudessa maksettua sen asuntolainan 52-vuotiaana etkä 50-v. Eli ihan sama, ei tuolla rahalla saa silloin mitään elämää mullistavaa. Eikä kukaan ole koskaan kuolinvuoteella sanonut että: "Onneksi silloin nuorena jäin paskaan suhteeseen ja säästin kymppitonnin."
Sama kuin kaikissa muissakin sijoituksissa: Välillä myös häviää rahaa eikä se ole mikään maailmanloppu. Mielummin sitten vaikka riitelette sen pari kuukautta yhdessä asuessa tai sitten ette puhu ollenkaan.

Tsemppiä ja voimia sinulle mitä tahansa päätätkin lopulta tehdä.

Täytyy nyt kyllä olla tämän viestin kanssa samaa mieltä. En tietysti ole itse ollut pettäjänä tuossa tilanteessa että en voi sanoa ymmärtäväni pettäjän näkökulmasta psykologiaa tarpeeksi, mutta kuvittelisin että tekisin tuossa tilanteessa kaikkeni jotta saisin suhteen jatkumaan. Tämä siis tilanteessa jossa haluaisin jatkaa suhdetta. Tuo tilanne taas tosiaan kuulostaa lähes siltä kuin pettämisestä syyllistettäisiin epäsuorasti petettyä osapuolta.

Ero saattaa siis olla mielenterveyden kannalta paras ratkaisu, varsinkin ottaen huomioon mahdollisuuden siihen että pettämistä tapahtuisi uudestaan. Kestäisikö pää enää sitä?
Äärimmäisen hyviä viestejä @Sj991 että @Spire.

Tuohan tässä hauskaa onkin, että näin Jatkoajan tuntemattomat/puolueettomat asiantuntijat, oma lähipiirini ja myös itse omassa päässä on nähnyt tilanteen juurikin tuolla tavalla, että kaikki mitä tässä viimeisten viikkojen aikana on tapahtunut niin näyttäisi ja kuulostaisi siltä että minä olisin se pettäjä.

Ja kyllähän tuo varsinkin mitä arvon Spire mainitsi on pyörinyt päässä useaan otteeseen. Että jos luulisi pettäjän haluavan jatkaa suhteessa, niin luulisi hänen puoleltaan tulevan kaiken mahdollisen effortin ja toiveen saada tekonsa anteeksi ja yrittää parhaansa sen eteen. Sen sijaan vaan kylmää kohtelua ja yksin jättämistä asian kanssa, niin ehkä se kertoo omaa kieltään.

Onneksi tässä nyt kuitenkin pikkuhiljaa on alun toiveikkuuden jälkeen sitä realistisuuttakin sinne omaan päähän valunut. Että jos alussa ajattelin noin 80-20 tasolla, että ainakin haluan yrittää antaa anteeksi ja että toinen teki vain yhden ison virheen ja muu elämä on tärkeämpää, niin nyt ollaan ehkä käännetty vaakakupit 30-70 tilanteeseen juurikin sen suhteen, että ei toinen teollaan ja käytöksellään minua enää ansaitse.

Kuten @Toivo Isänmaa sen hyvin sanoi, että kyllähän tässä sen itsekin jotenkin tajuaa että ansaitsisi aivan helvetisti parempaa. Itse kuitenkin koko tämän ajan kun saanut tietää hänen pettämisestä niin yrittänyt ymmärtää, yrittänyt tukea ja olla empaattinen myös hänen kokemaa kohtaan, varannut pariterapiat ja hoitanut muut juoksevat asiat. Ehkä se hitaampi ja tyhmempikin Makkeli jossain kohtaa sen lopulta tajuaa, että tässä ei ole enää mitään järkeä ja reikä sydämessä lähteä kairaamaan sitten uutta elämää itselleen.

Eniten vituttaa tuon koiranpennun puolesta tämä tilanne. Vaikka kyseessä miten on "vain eläin", niin kyllähän tuo mötkylä varmasti parhaiten olisi viihtynyt kahden omistajan kanssa rivitaloasunnossa, sen sijaan että häntä pyöritellään kahden asunnon väliä ja kerrostalossa ahdistumassa kaikille äänille ja melulle. Mutta valitettavasti tätäkään valintaa koiran puolesta itse en tehnyt, joten jos ja kun ero tulee niin saa kyllä rouva tietää myös näkemykseni tämän asian suhteen.

Mutta päivä ja viikko kerrallaan, toivottavasti tämä nyt johonkin suuntaan tästä ratkeaisi mahdollisimman nopeasti. Seuraava pariterapiakerta voi jo olla antoisampi, jos ensimmäisen kerran ahdistuksen jälkeen rouvastakin vähän enemmän tuolla mieluusti saisi sitten irti.
 

BaronFIN

Jäsen
Minun on ollut hyvin vaikea pysyä erossa tästä pettämiskokonaisuudesta, koska itse hakkasin päätäni seinään vuosikymmenten ajan, että toinen voisi muuttua.

Oma putki kesti 26 vuotta saman naisen kanssa ja lopputuloksena kolme lasta ja eletty elämä. Varmaan enemmän kuin koskaan kuvittelin ”saavuttavani” elämässä.

Naiseni sääti lähes alusta alkaen niin tasaisen tappavaan tahtiin selän takana ”mikropettämistä” että se oli oikeastaan normaali koko suhteen ajan. ”Mies ja nainen voivat olla vain kavereita”.

Kyllä minä olin mustasukkainen, mutta en mielestäni sairaalloinen. Nykyaikana on muotia, että mustasukkaisuudesta puhutaan aina hyvin negatiiviseen sävyyn.

Joten minä sopeuduin ja olin oikeastaan tuolloin vain iloinen, että suhde kesti armeijan ja kolmen vuoden etäsuhteenkin. Tuo nainen oli aikanaan löytöjen löytö, täyden kympin tyttö, kirjaimellisesti.

Mutta joku piru siinä ihmisessä asui kaikki nämä vuodet. Alkoi tyyliin City chatin anonyymikeskisteluissa. Somen mukaantulo kiihdytti maniaa. Ja hiljalleen aina vain seuraava ”kaverin kanssa mä vaan viestittelen” ei tuntunutkaan enää miltään.

Eli kyllä, tuossa kohden en osannut vetää rajaa. Sitten exä petti työreissussa ja hautasi sen viideksi vuodeksi syvyyksiin hieroakseen sitä myöhemmin minun naamaani vasten.

Ja silloin oltiin samassa tilanteessa kuin nyt palstaveli @Makkeli . Itkua, sovintoa, riitaa, sovintoseksiä, hiljaisuutta, yksilöterapiaa, pariterapiaa, kolmen lapsen perheen koossapitoa, anteeksipyyntöä, anteeksiantoa….

Puolisoni lupasi tuossa vaiheessa vaikka kuun taivaalta, jotta pysyttäisiin yhdessä. Piti minua suhteen peruskalliona. Minä kuitenkin tein eropaperit allekirjoitusta vaille valmiiksi.

Ei allekirjoitettu.

Ja aika teki tehtävänsä. Annoin anteeksi. Ensin kasvatin itseni ympärille henkisen suojamuurin ja lupasin ettei mikään voisi koskaan vahingoittaa minua. Mutta parin vuoden jälkeen laskin tuon mielestäni. Opin luottamaan. Olin parhaan kaverini kanssa taas. Vietin elämäni parhaimmat vuodet.

Sitten se alkoi niin kovin tutusti. Kännykällä oloa. Seksin loppumista. Arki pyöri lasten ympärillä. Puoliso puuhaili omia harrastuksiaan. Ei katsottu enää suoratoistosta samoja sarjoja yhdessä. Ja tänään tulee vuosi siitä, kun olin vienyt exän iloisena ravintolaan, että lapset on jo niin isoja, että voitaisiin ottaa tavaksi käydä enemmän treffeillä ja unohtaa lapset, niin vastaus oli että ei tästä enää mitään tule.

Ja kuin ollakaan, sieltä takaa paljastuikin parin päivän viiveellä hieman vakavamman asteen panokaveri.

Tässä oltiin taas. Ja tämä oli tällä kertaa loppu.

Ihmiset eroavat. Niin kovasti kuin se ottaa myöntää, niin näin käy. Eikä siihen kuole. Koville se ottaa, niin henkisesti kuin taloudellisesti, mutta siitä selviää elossa.

Elin exäni kanssa elämäni toistaiseksi hienoimmat vuodet ja elämä oli kaikin puolin hyvää ja tasaista. Loimme yhdessä hyvän elämän lapsineen päivineen. Tarinalla oli ruma loppu, mutta

”Ihmistä pitkin sä et voi itseesi matkustaa.”

Tekisin kuitenkin tuon kaiken uudelleen, mutta nyt valtiomiehen viisaudella allekirjoittaisin nuo eropaperit ensimmäisellä kierroksella. Ei siitä kuitenkaan koskaan todellisuudessa toivuttu ennalleen, vaikka yritettiin todella paljon sitä.
 

Surukuku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sanaan Sepot ja muut jemeniläiset kiekkoseurat
...
”Ihmistä pitkin sä et voi itseesi matkustaa.”
...
Olet hyvällä tiellä - toivotan onnea ja rauhaa jatkoon... kuin myös @Makkeli :lle

"Muista että ne kaikki suurimmat kauhut
On sun toiveittes peilikuvat, käännä ne
Ja kädestäs löydät niihin avaimet
Ja että on helpompi antaa muille anteeksi
Kuin jäädä kaunaan kiinni
"

Lainaus: Apulanta - Valot pimeyksien reunoilla
 

Derrick

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
(1)
  • Tykkää
Reactions: ace

topdog

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hifk

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Onko tuo Viivin mies hänen kuudes lapsensa, jonka kanssa pitää jo ajoissa tehdä selväksi, mikä tänään sopii ja mikä ei. Ja silti loukkaannutaan, vaikka kuinka asia on tehty selväksi. Varsin vaivalloiselta vaikuttaa puolisoiden keskinäinen kommunikointi.
 
4

444

Minua ihmetyttää tuossa se, että onko seksi tuossa suhteessa jokin vallankäytön ja -näytön väline? Että toinen ilmoittaa jo hyvissä ajoin, että ”tänään ei sitten irtoa”, ja siitä sitten pidetään kiinni kynsin ja hampain. Ja sitten taivastellaan sitä oikein iltapäivälehdissä, että ”ei se vaan usko, vaan haluaa silti itse”.
Mä ainakin itse olen niin outo, että elän hetkessä. Ehkä juuri nyt ei tee mieli, mutta ehkä tunnin päästä tekee, jos tunnelma on sopiva. Mutta että tekisin päätöksen nyt, että ei tänään missään nimessä, niin kyllähän siinä hirttää myös itsensä siihen päätökseen. Mutta onhan se hyvä näyttää miehelle, kuka talossa määrää. Oppiipahan olemaan. Paitsi ettei opi, kun ei osaa kytkeä omia tunteitaan pois päältä naisen mieltymysten mukaan.

En mä tiedä. Kuulostaa vain näillä taustatiedoilla hiton toksiselta suhteelta.
 

Brooklyn

Jäsen
Suosikkijoukkue
Varsinais-Suomalainen juniorikiekko
Kyllähän tuossa, kuten yhteiskunnassa muutenkin vähän liikaa, nimenomaan seksiä käytetään maskuliinisuuden kukistamiseen ja jonain vallanvälineenä. Tuossa ollaan ytimessä sen suhteen, mikä nykypäivän parisuhteissa ja todella monen naisen minäkuvassa on vialla.

Kiihkoilijoille: kyllä, myös monen miehen minäkuvassa on lienee ongelmia.

E:

Parisuhdeseksissä pitäisi olla kyse yhteisestä nautinnosta, yhteisestä vaivannäöstä, panostuksesta, oppimisesta ja toisen huomioinnista. Aivan fataalia tuo Viivi-nimisen naisen sekoilu ja vielä somessa ruodinnat päälle. Hyhhyh.
 

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Mua jäi kiusaamaan, miksi Viivi jankkasi seksistä, jos oli tarkoitus olla yhdessä muuten vain rennosti.

Tuli mieleen, että käykö näille niin, että toinen vain jauhaa, että tänään ei ole sitten seksiä tiedossa ja toinen kyllästyy höpinään, että mitä sä jankkaat seksistä, kun mä haluan katsoa tätä elokuvaa. No jankkaaja loukkaantuu, että taas toinen otti nokkaansa, kun yritin vain sanoa, että ei seksiä tänään ja katsotaan vain tätä elokuvaa. Jessus!
 
Viimeksi muokattu:

SlamDunk71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Tarinaan jäi muutama oleellinen aukko. Jos Viivi useasti ilmoitti ettei tule niin miksi mies kuitenkin oletti että voisi olla saumaa? Onko siellä ollut kuitenkin pieniä pusutteluja, halailuja, silittelyjä ja läheisyyttä? Flirttiä?
 

marso

Jäsen
Suosikkijoukkue
Saipa
Tarinaan jäi muutama oleellinen aukko. Jos Viivi useasti ilmoitti ettei tule niin miksi mies kuitenkin oletti että voisi olla saumaa? Onko siellä ollut kuitenkin pieniä pusutteluja, halailuja, silittelyjä ja läheisyyttä? Flirttiä?
Flirttailuhan ei ole mikään suora soidinkutsu. Flirttailla voi hyvinkin, vaikka ei olisi minkäänlaista välitöntä pyrkimystä seksiin.

Suhteessa on kyllä keskustelun paikka, jos

a) pitää useinkin jo hyvissä ajoin etukäteen päättää, että tänään ei ole haluja.
b) loukkaannutaan, kun toinen ei aina olekaan valmis seksiin.

Parisuhteessa pitää voida luottaa siihen, että toisen seksitarjouksesta voi kieltäytyä vasta tilanteen ollessa käsillä. Etukäteen kieltämällä epää myös itseltään mahdollisuuden myöhemmälle spontaanille innostumiselle. Toisaalta kummankin pitää myös ymmärtää sellaisenkin intiimin läheisyyden mahdollisuus, joka ei johda seksiin.

Sitten jos seksuaaliset odotukset ovat aivan eri planeetoilta, kannattaa miettiä koko suhteen mielekkyyttä sen enempää kumpaakaan osapuolta syyllistämättä.
 

SlamDunk71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Flirttailuhan ei ole mikään suora soidinkutsu. Flirttailla voi hyvinkin, vaikka ei olisi minkäänlaista välitöntä pyrkimystä seksiin.

Suhteessa on kyllä keskustelun paikka, jos

a) pitää useinkin jo hyvissä ajoin etukäteen päättää, että tänään ei ole haluja.
b) loukkaannutaan, kun toinen ei aina olekaan valmis seksiin.

Parisuhteessa pitää voida luottaa siihen, että toisen seksitarjouksesta voi kieltäytyä vasta tilanteen ollessa käsillä. Etukäteen kieltämällä epää myös itseltään mahdollisuuden myöhemmälle spontaanille innostumiselle. Toisaalta kummankin pitää myös ymmärtää sellaisenkin intiimin läheisyyden mahdollisuus, joka ei johda seksiin.

Sitten jos seksuaaliset odotukset ovat aivan eri planeetoilta, kannattaa miettiä koko suhteen mielekkyyttä sen enempää kumpaakaan osapuolta syyllistämättä.
Joo kyllä tämä on tiedossa. Avovaimoni kanssa on useinkin erilaista teerenpeliä menemättä siihen kauneimpaan.

Pointti oli lähinnä se kun kummasteli sitä että miten se mies nyt halusi/oletti vaikka olin kuinka eitä sanonut. Joku vastuu on Viivilläkin parisuhteessa.
 

marso

Jäsen
Suosikkijoukkue
Saipa
Joo kyllä tämä on tiedossa. Avovaimoni kanssa on useinkin erilaista teerenpeliä menemättä siihen kauneimpaan.

Pointti oli lähinnä se kun kummasteli sitä että miten se mies nyt halusi/oletti vaikka olin kuinka eitä sanonut. Joku vastuu on Viivilläkin parisuhteessa.
Juu ja kuten omassa viestissänikin sanoin, ei tuollainen hyvissä ajoin etukäteen kieltäytyminen kerro mitenkään varsinaisen tasapainoisesta parisuhteesta. Ajatuksena tuollainen voi tuntua omassa päässä järkeenkäyvältä, mutta terveessä suhteessa se ei ole tarpeellista.

Jos perusongelmana on kumppanin kyvyttömyys hyväksyä 'seksuaalista pettymystä' on tälläinen etukäteen kieltely käsien pesemistä varsinaisesta parisuhteen ongelmakohdasta ja osaltaan se voi hyvinkin pahentaa ongelmaa.
 

Jeffrey

Jäsen
Pointti oli lähinnä se kun kummasteli sitä että miten se mies nyt halusi/oletti vaikka olin kuinka eitä sanonut. Joku vastuu on Viivilläkin parisuhteessa.

Ja vastuu on myös niistä omista toiveista. Et sä nyt voi lähteä tällaiseen esileikkiin mukaan, jos ei ole tarkoitusta edetä toisen haluamaan suuntaan. Tämäkin on ehdottomasti tulkittavissa hyväksikäytöksi, jossa hyväksikäytät toisen läheisyyttä siihen omaan rajaan asti - ja sen yli sinulla ei ole aikomustakaan mennä toisen tarpeita tyydyttämään vaan tyydytät vain omasi.

Näitäkin tuli silloin sinkkuna vastaan. Sinkkumarkkinalla se oli ihan yleinen käytäntö jos nainen ilmoitti ettei hän alkuun halua paritella. Kuitenkin 99/100 kerroista jos ilta eteni mukavissa tunnelmissa kiihkeitä kuvioita kohti myös se parittelu sieltä lopulta löytyi keino kavalkadiin. Sitten löytyi se 1/100 jotka jääräpäisesti pysyi tässä etukäteispäätetyssä käsikirjoituksessa - ja tämähän on ihan fine! Mutta se ei ainakaan itselleni ollut fine, että osa näistä saattoi edetä sellaiseen koko illan kestävään parittelua-vaatteetpäällä moodiin, josta etenemistä ei kuitenkaan ollut luvassa. Pahin tällaisen jonka itse kohtasin oli muutoin todella kiinnostava joten tuohon kiehnäämiseen käytin jopa 3 iltaa. Lopulta sitten kun keskusteluissa ei selvinnyt kuitenkaan se koko käsikirjoitus niin annoin tämän tutustumisen jäädä siihen ja kieltämättä osin hyväksikäytetty fiilis tästä jäi.

Tietysti sitä voi myös miehenä asettaa omat rajansa. Itse asetin ne lopulta siihen, että yletön kiehnääminen seksikiellolla ei ollut minulle suotavaa. Toki hidas tutustuminen kuuluu asiaan ja kiusoittelu, pusuttelu yms, mutta kohtuu kaikessa. Jos sinä nyt aiot pitää periaatteista kiinni, niin et sinä silloin anna toisen ymmärtää ettet pitäisikään. Toki toinen keskustelu on sitten se, että kannattako periaatteisiin hirttäytyä parisuhteessa tai muutenkaan elämässä.
 

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Toisaalta kaikki eivät aina voi ymmärtää, mitä toinen haluaa tai tarkoittaa, mutta riippuu, minkälaisessa parisuhteessa kukin viihtyy. Ihmisissä on eroja, onko esim. halaaminen ollut lapsena luonnollista niin sitä ei liitä pelkkään seksuaalisuuteen.

Vauvafoorumilla on ollut näitä tarinoita, jolloin kaikki fyysinen läheisyys on alkanut tuntua vastenmieliseltä, kun toinen ei ymmärrä, että kaikki ei aina johda seksiin. Eli jos pyytää työpäivän jälkeen toista vaikka hieromaan hartioita, mikä tietysti voi johtaa mihin vaan, mutta jos toinen on heti kiinni tisseissä ja suuttuu jos toinen ei innostu, niin kyllä siinä saattaa alkaa aiheutua keskinäisiä ongelmia. Sama juttu, jos nainen olettaa, että mies on aina valmis, kun naiselle sopii.

Jos jokaista hipaisua pitää alkaa puolin ja toisin pelkäämään niin ei se hyvältä tunnu kenestäkään.
 
Viimeksi muokattu:

Metukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Feikkiheikit
Helpoin tapa saada ihminen haluamaan jotain, on kieltää se häneltä. Ihminen kun yleensä alkaa haluamaan sitä mikä siltä kielletään, riippumatta halusta tai tarpeesta. Pätee seksiinkin.
 

puuntakaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ipa Ipandeerus
Mulla ei ole juurikaan ollut naisasioita viime aikoina. Yksi juttu tässä voisi olla, mutta ei taida kuitenkaan olla.

Vähän kaukaa haettu juttu ehkä, mutta tapasin yhden naisen lentokoneessa reilu kymmenen vuotta sitten. Istuttiin vierekkäisillä paikoilla koneessa ja alettiin siinä juttelemaan ja neljän tunnin lento meni tosi nopeasti. Kaunis ja fiksu mimmi oli, mutta saattoi olla menossa sinne jonkun luigin porattavaksi, vaikka kuulemma oli ihan platonisessa mielessä menossa nettituttavuutta tapaamaan.

Oltiin samalla paluulennolla ja koitin siinä ulkomailla lentoasemalla törmätessä jatkaa juttua, mutta huonolla menestyksellä. Eikä nyt arpaonnikaan ollut paluumatkalla myötä ja istuttiin eri puolilla konetta. Vielä Suomessa satuttiin laukkuhihnalle samaan aikaan ja kysyin, että vaikka asutaan eri kaupungeissa, niin pidettäisiinkö yhteyttä? Annoin mun yhteystiedot.

Mitään ei hänestä kuitenkaan kuulunut, paitsi parin vuoden päästä, jolloin olin avoliitossa sittemmin tapaamani naisen kanssa. Mimmi laittoi mesen kautta viestiä ja kyseli kuulumisia ja ehdotteli, että voisi tulla mun nurkille ja nähtäisiin. No eihän se mun puolesta sitten silloin sopinut. Tänä aikana hän oli muuttanut naapurimaahan ja olisi siis tullut vain mun takia sinne.

No tästä meni vuosia ja mun avoliitto päättyi eroon. Mä sitten jotain vuoden päästä siitä keksin laittaa tälle naiselle viestiä ja kyselin kuulumisia. Alkuun ei tullut vastausta, mutta jotain parin viikon päästä hän vastaili lyhyesti. Mä sitten kerroin tarinani, mutta ei sen kummempaa keskustelua saatu aikaiseksi. Mimmi asui edelleen ulkomailla.

Jotain kuukausi sitten tuli viesti, jossa tämä mimmi kysyi, että asunko vielä samassa paikassa ja kertoi muuttavansa naapurikaupunkiin ainakin pariksi kuukaudeksi . Asunhan mä ja siitä lähtien sitten viestiteltiinkin tiiviimmin, kunnes tuli pieni erimielisyys, eikä sitten muutamaan päivään oltu yhteyksissä. Mä sitten kuitenkin kysyin, että voidaanko silti olla ystäviä, vaikka mielipide-ero meillä onkin? Tähän sain myöntävän vastauksen, mutta ei ole enää samanlaista viestittelyä mitä ennen. Mä laitan hänelle viestejä, mutta hän ei aina vastaile, eikä aloita itse mitään juttua, vaikka tuli naapurikaupunkiin pari päivää sitten.

Tässä pohdin mitä tekisin?
 

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
@puuntakaa , siis hetkinen… teillä tuli mielipide-ero ja nyt on ystävyys vaakalaudalla? Sopiiko kysyä, millaisesta mielipide-erosta on oikein kysymys?
 

puuntakaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ipa Ipandeerus
@puuntakaa , siis hetkinen… teillä tuli mielipide-ero ja nyt on ystävyys vaakalaudalla? Sopiiko kysyä, millaisesta mielipide-erosta on oikein kysymys?
Joo, kyse on venäläisistä. Mä olen epäluuloinen myös ihan tavallisia venäläisiä kohtaan, ja toinen osapuoli taas tykkää niistä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös