@Makkeli , mitä sä itse haluat? Se on ainoa asia, millä on merkitystä. Meidän muiden mielipiteillä ei ole mitään merkitystä, etkä itse asiassa edes saa antaa muiden mielipiteiden ratkaista, koska sun pitää ihan päästä johonkin lopputulokseen. Sun elämäsi ei ole mikään huutoäänestys.
Sellaistakin käy, että toinen pettää, mutta parisuhde jatkuu. Pettämistä ei tarvitse hyväksyä, mutta sen voi antaa anteeksi. Kaikkihan riippuu ihan susta. Ei siinäkään ole mitään väärää, jos antaa toiselle anteeksi. Kaikki eivät siihen pysty, mutta toiset pystyy. Anteeksiantaminen on itse asiassa suotavaa, mutta aina siihenkään ei kovinn nopeasti pysty. Anteeksiantaminen ei tarkoita sitä, että unohtaa heti kokonaan kaiken, mitä toinen on tehnyt. Toki, jos riidan hetkellä aina heitellään menneet teot silmille, ei sekään oikein ole ja kertoo siitä, että asiasta ei oikeasti ole päästy yli. Mutta yleensä aika auttaa tässäkin ja luottamus kasvaa vain ajan kanssa. Kukaan ei pysty etukäteen sanomaan, milloin se tapahtuu. Ihmiset ovat erilaisia. Mutta, jos luottamus ei vain tunnu palautuvan, sitten ei kannata jatkaa. Mutta on olemassa myös ihmisiä, jotka pettävät yhden kerran eivätkä petä enää koskaan elämänsä aikana. Kukaan ei etukäteen voi oikeasti tietää.
Kukaan ulkopuolinen ei voi tulla sanomaan sulle tällaisessa asiassa, että sun pitää nyt tehdä näin. Ja sekin on ihan ok, jos menette nyt toistaiseksi noin, jos se sopii sulle. Naisesi täytyy sitten itse uskaltaa avata suunsa ja kertoa sulle suoraan, mitä hän haluaa. Jos sun puolesta voitte jatkaa noin, ainakin nyt toistaiseksi, sitten jatkatte, kunnes toinen ilmoittaa, että ei halua tai voi.
Sen perusteella, mitä sä olet naisestasi kertonut, mulle välittyy mielikuva, että hän on ihan aidosti pahoillaan ja syvästi häpeissään. Ja täysin lukossa ja jopa shokissa. Hänen käytöksensä ei kuulosta sellaisen ihmisen käytökseltä, joka on pahoillaan vain siitä, että jäi kiinni. Kiinnijäämisestä seuraava häpeä on itse asiassa ihan toivottavakin reaktio, koska se kertoo siitä, että ihminen oikeasti tietää toimineensa väärin. Mutta, yleensä, jos ihminen on pahoillaan vain kiinnijäämisestään, käytös on toisen tunteita vähättelevää tai muuten ylimielistä. Mun mielestäni teidän tilanne ei oikein kuulosta siltä, vaan siitä, että naisesi on itsensä kanssa kriisissä. Se onn aika karu herätys huomata toimineensa esim. omien periaatteiden vastaisesti ja siinä voi joutua oikeasti kasaamaan itseään todella suuresti. Suosittelisin hänelle terapiakäyntejä yksin, koska hänen pitäisi nyt ehdottomasti päästä puhumaan luottamuksella nimenomaan omista tuntemuksistaan. Itsensä syyttelylläkin on rajansa eikä hän saisi nyt antaa tämän pettämisen määrittää häntä ihmisenä. Vaikka hän toimi paskamaisesti ja väärin, hän ei ole ihmisenä täysin läpimätä ihminen. Eikä myöskään ainoa, joka on tehnyt tuollaisen virheen. Tapahtuneesta on jo niin pitkä aika, että nyt hänen pitäisi pikkuhiljaa päästä siitä yli. Selkeästikään hän ei siihen nyt itse pysty, joten ammattiauttajat ovat sitä varten.
Se, että muutoksia ei tapahdu just nyt, ei tarkoita, etteikö niitä voisi myöhemmin tapahtua. Ei sun kannata hänen "omaishoitajakseenkaan" loputtomiin jäädä. Loppuviimein sä päätät itse, mitä haluat tehdä.