Katsotaanpa saisko tällä kirjoituksella omia ajatuksia selvennettyä.
Ongelmana ei ole avopuoliso, vaan avopuolison vanhemmat. Kyseiset jääräpäät kuvittelevat olevansa kaikessa oikeassa, tunkevat nenänsä joka perkeleen paikkaan, ja ovat halutessaan umpimulkkuja. Yhtenä esimerkkinä sellainen tapaus, jossa ostivat tyttärelleen auton, mutta käyttivät autoa joka käänteessä kiristämiseen (tuot auton takaisin jos et tee näin yms). Ja vaikka avopuolisoni on normaalisti hyvinkin järkevä ihminen, on omat vanhempansa hänelle täysin sokea piste. Auton kanssa pelleily loppui vasta sitten, kun vittuunnuin riittävästi ja vein auton heidän pihalleen. Nyt sieltä suunnalta on aneltu jo pitkään, että otettaisiin auto takaisin, kun hyvä auto seisoo turhanpanttina pihalla. Ja tämänkaltaisia juttuja on useita.
Appivanhemmat on skipanneet järjestelmällisesti kaikki juhlat mitä meillä on ollut. Molempien valmistujaiset jättivät väliin, synttärit, tuparit etc. Kun rempattiin asuntoa, katseli anoppi laattoja kuvastosta, ja lähetteli kuvia mimmoiset laatat meidän pitää laittaa. Siis ihan vitun naurettavaa touhua.
Ja sitten siihen polttavaan aiheeseen. Eli juhlapyhät. Kun mulla ei ole sattuneista syistä johtuen mitään mielenkiintoa mennä pilaamaan joulua anoppilaan. Tykkään pirusti fiiliksestä mikä jouluna on, mutta tiedän että reissu tuolla saa sen fiiliksen katoamaan heti, ja tilalle tulee armoton vitutus. Kun ei jaksa sadatta kertaa kuunnella sitä, kuinka iso meidän koira on, ja kuinka meidän elämä helpottuisi jos pistettäisiin koiralle piikki. Tai sitä manailua autosta, joka seisoo pihalla kun ei meille kelpaa. En ymmärrä miksi meidän pitäisi käydä siellä, kun eivät hekään käy ikinä meillä. Ja kyllä minä heidän kanssaan ihan toimeen tulen, mutta se on aina sieltä tulee se musta hetki, joka saa minut kiehumaan.
Rouva toki ymmärtää omien vanhempiensa luonteet. Ja minä ymmärrän isä ja äiti on aina isä ja äiti. Mutta miten helkkarissa tässä pitäisi toimia. Koska jos en anoppilaan lähde, on rouva melko varmasti koko pyhät vittuuntunut, ja jos taas lähden, olen minä vittuuntunut.