Täällä aina dissataan tota kaverikorttia, mutta mielestäni se on todella hyvä ja inhimillinen tapa sanoa ei kiitos.
Tapasin tuossa loppukesästä kaverin häissä erään neitosen, jonka kanssa sitten kävin treffeillä muutaman kerran. Tuntui ihan kivalta, mutta ei nyt kuitenkaan räjäyttänyt tajuntaani. Noh, lähdin siitä sitten opiskelupaikkakunnalleni ja palasin muutaman viikon päästä Helsinkiin. Noh, otin sitten tietenkin neitokaiseen yhteyttä, kun oltiin sovittu että nähdään sitten kun tulen. Vastauksena oli tätä: haluan olla sinulle nyt rehellinen, olen tavannut hienon miehen, haluan katsoa mihin tämä johtaa. Okkei, noh nainen tosiaan tuntui ihan kivalta, joskaan ei mitenkään erityiseltä. Lähinnä sitten alkoi vituttamaan tämä hänen tapansa ilmoittaa tästä asiasta. Jotenkin mielestäni tapa, jossa ei nyt erotettu itsekkyyttä ja rehellisyyttä.
Ei meillä tosiaan nyt ne liekit lehahtaneet, mutta tämä tapa jotenkin varmisti sen, että eivät tule lehahtamaankaan. Sanomattakin on selvää, että yhteyttä en enää ota. Kaverikortilla olisin voinut joskus ehkä vielä kuulumisia kyselläkkin, joka olisi taas sitten voinut olla johdatusta johonkin muuhun.
Noh, tämän neidin tapauksessa tämä hänen tyyppinen "rehellisyytensä", nostatti hälytysvalmiutta jo aikaisemmin havaittujen luonteenpirrteiden vahvistuttua.