Naisasiat

[Klose16]

Toisesta ketjusta poimittua:

Niin, mielenkiintoinen kysymys. Jos aviomies ei käytä valtaansa kuten Kristus vaan kuten ihminen (mikä lienee jopa todennäköistä) niin tarkoittaako se sitä, että silloin naisen ei tarvitse olla hänelle alamainen? Muistelen että historian varrella tätä on tulkittu jotensakin niin, ettei se muuttaisi itse valtasuhdetta. Nainen on Raamatun mukaan sangen selkeästi miehen apulainen ja alamainen, jota apulaisuutta ja alamaisuutta miehen velvollisuus toki on kunnioittaa, mutta vaikka ei kunnioittaisikaan niin silti naisen tulee olla alamainen.

Tästäpä tulikin mieleen. Mitä olette mieltä, voisiko pääsyynä epäonnistuneille parisuhteille ollakin vääränlainen valtasuhde? Tuohan on lähtökohtaisesti hyvin fundamentaali juttu. Onko mies ja nainen tasa-arvoiset, vai niin että mies päättää ja nainen avustaa kuten tuossa tekstissä. Imo käytäntö näyttäisi osoittavan toisen mallin paremmuutta.

 

[Musta_Kyy]

Tästäpä tulikin mieleen. Mitä olette mieltä, voisiko pääsyynä epäonnistuneille parisuhteille ollakin vääränlainen valtasuhde? Tuohan on lähtökohtaisesti hyvin fundamentaali juttu. Onko mies ja nainen tasa-arvoiset, vai niin että mies päättää ja nainen avustaa kuten tuossa tekstissä. Imo käytäntö näyttäisi osoittavan toisen mallin paremmuutta.

Mitä tässä seurailee ympäristöään, niin valtaosassa kyllä nainen päättää ja mies avustaa. Itse luulen olevani ja suhteen olevan ideaalimmillaan tasa-arvoinen.

Ja itseasiassa luulen, että valtaosassa suhteita on tietty taistelu päällä vallasta, ellei asia ole jo ratkennut. Siis alkuhuuman jälkeen. Monet kokevat vallan luovuttamisen tyydyttävämmäksi, kuin eron tai jatkuvan, pienemmän tai suuremman, väännön.

 

[rosba70150]

Noniin. Vituikshan se homma meni. Tossa viikko takaperin pidettiin juhlat mimmin luona ja huomasin itse jossain välissä baarissa että nyt humalatila alkaa olla sen verran kova että parempi lähteä nukkumaan. Aamulla seurasi taas kiukuttelu vaikka omasta mielestäni toimin siinä mielessä oikein, että tajusin lähteä unille ettei mennyt sekoiluksi. Kävi myös ilmi että n. kk takaperin ko mimmi oli raahannut jonkun toisen kundin kämpilleen. Väitti kivenkovaan ettei mitään tapahtunut, mutta eihän noista nyt ikinä saa totuutta. Kävin tänään hakemassa romuni pois. Nyt istun kaljalla

 

[TQoFE]

Noniin. Vituikshan se homma meni. Tossa viikko takaperin pidettiin juhlat mimmin luona ja huomasin itse jossain välissä baarissa että nyt humalatila alkaa olla sen verran kova että parempi lähteä nukkumaan. Aamulla seurasi taas kiukuttelu vaikka omasta mielestäni toimin siinä mielessä oikein, että tajusin lähteä unille ettei mennyt sekoiluksi. Kävi myös ilmi että n. kk takaperin ko mimmi oli raahannut jonkun toisen kundin kämpilleen. Väitti kivenkovaan ettei mitään tapahtunut, mutta eihän noista nyt ikinä saa totuutta. Kävin tänään hakemassa romuni pois. Nyt istun kaljalla

Pettäminen on ihan hyvä syy erota, mutta noin jatkoa ajatellen oletko tullut miettineeksi, että tavassasi käyttää alkoholia voisi olla parantamisen varaa, mikäli toistuvasti on parempi lähteä kesken kaiken kotiin nukkumaan, ettei "mene sekoiluksi"?

 

[Hejony]

Pettäminen on ihan hyvä syy erota, mutta noin jatkoa ajatellen oletko tullut miettineeksi, että tavassasi käyttää alkoholia voisi olla parantamisen varaa, mikäli toistuvasti on parempi lähteä kesken kaiken kotiin nukkumaan, ettei "mene sekoiluksi"?

Missä tuossa viestissä sanotaan, että on toistuvasti tarvinnut lähteä kesken kaiken kotiin nukkumaan, ettei "mene sekoiluksi"?

 

[retro]

Missä tuossa viestissä sanotaan, että on toistuvasti tarvinnut lähteä kesken kaiken kotiin nukkumaan, ettei "mene sekoiluksi"?

Mitä kohtaa et ymmärtänyt sanasta "mikäli"?

 

[TQoFE]

Missä tuossa viestissä sanotaan, että on toistuvasti tarvinnut lähteä kesken kaiken kotiin nukkumaan, ettei "mene sekoiluksi"?

Ihan puhdas arvaus perustuen siihen, että saman nimimerkin aiempi tänne raportoitu riitakin liittyi alkoholinkäyttöön. Lisäksi rosba 70150 on selkeästi tunnistanut tilan, jolloin on jo mennyt yli ja sekoilun riski on suuri, joten oletan, ettei kerta ollut ensimmäinen.

 

[Hejony]

Se, että tunnistaa tilan, ei nyt vielä ole omissa kirjoissani merkki mistään huolestuttavasta, voihan sitä tilan tunnistaa vaikka sen olisi kokenut esim. vain pari kertaa aiemmin. Jos kyseessä vaikka kolmikymppinen mies, niin en näe ongelmaa jos vetää neljättä kertaa elossaan yli.

Eipä ole tullut tässä ketjussa juuri vierailtua sen jälkeen, kun Paul Kempin ja Mustan Nuolen yms. Suuri Naisviha roihahti täyteen liekkiin, joten en ollut kartalla tuosta aiemmasta keissistä, mutta aiemmilla sivuilla tosiaan vaikutti olevan puintia samasta aiheesta. Joten kättä pystyyn, Azulilta ihan aiheellinen vinkki. Silti isoimmat miinukset ehdottomasti naiselle, jos renttu viinaan menevä mies vituttaa, niin sitten se jätetään ennen kuin käännytään muiden miesten puoleen.

Omassa suhteessa kaikki hyvin aina vaan.

 

[MustatKortit]

Pitikin tähän ketjuun kirjoittaa jo viime viikolla, kun luin YLEn sivuilta viisi vuotta vanhan jutun, joka jostain syystä oli noussut luetuimpien juttujen listalle. Kun luin tämän jutun, niin heti tuli mieleen, että Dunderfeltin synteesi voi hyvinkin olla ihan pitävä, sillä tällä palstalla on ollut havaittavissa miehiä, jotka ovat "taantuneet" eivätkä siksi halua olla naisten kanssa tekemisissä. Eli puhun nyt palstan mörökölleistä, jotka eivät tule naisen kanssa toimeen.

Eli psykologi ja kirjailija Tony Dunderfelt oli puhumassa siitä, miten miehen pitäisi asettaa naiselle rajat. Hänellä oli hyvin mielenkiintoinen teoria siitä, miten miehen ja naisen suhde on ajan kuluessa muuttunut.

Parisuhteen "ykkösvaihe" kesti vuosisatoja, naisella ei juuri ollut omaa tahtoa. Dunderfeltin mukaan noin sata vuotta sitten miehen rooli alkoi muuttua, ei enää riittänyt pelkkä machoilu ja uhoilu, vaan tuolloin alkoi naisen itsenäistyminen, eli "kakkosvaihe". Mies antoi naiselle ja naiseudelle tilaa.

Nyt kun nainen on itsenäistynyt, miehet ovat passivoituneet ja naiset yliaktivoituneet. On alkanut "kolmosvaihe", miehen pitää ymmärtää ja kuunnella, mutta tarjota myös vastusta naiselle. Tähän eivät kaikki miehet ilmeisesti kykene.

Katkeroitunut mies palautuu Dunderfeltin mukaan takaisin ykkösvaiheeseen. Hän ei mahdollisesti halua olla naisten kanssa tekemisissä. Miehiset tarpeet jäävät taka-alalle.

koko juttu YLEn netissä:
http://yle.fi/uutiset/psykologi_miehen_pitaisi_asettaa_naiselle_rajat/5254291

 

[Trenchtown]

Pitikin tähän ketjuun kirjoittaa jo viime viikolla, kun luin YLEn sivuilta viisi vuotta vanhan jutun, joka jostain syystä oli noussut luetuimpien juttujen listalle.
koko juttu YLEn netissä:
http://yle.fi/uutiset/psykologi_miehen_pitaisi_asettaa_naiselle_rajat/5254291

Luin saman jutun muutama päivä sitten ja kieltämättä hymyilytti tuo teoria ja varsinkin mainitsemasi "taantuminen". Hymyilytti siksi, kun heti tuli mieleen tämä ketju ja joidenkin jutut siitä, miten ilman naisia on vaan niin paljon helpompi ja parempi elää.

En tällä ota kantaa itse Dunderfeltin teoriaan, mutta muutama hauska yhtymäkohta siitä tämän ketjun joihinkin juttuihin löytyi.

 

[rosba70150]

Molemmilla on siis ollut iltoja jolloin vuorotellen on toinen taluttanut toisen nukkumaan. Minulla siis ei ollut ikinä vaan sitä että olisin (kun ei oltu yhdessä) herännyt jonkun toisen vierestä. Ja niin, tässä ei nyt mitään juoppoja olla tai eilisen teeren poikia. Ollaan sen verran vanhoja että tajutaan kattoo toisemme perään. Tai siis oltiin. Ihmeellistä vaan että taas minusta saatiin syypää koko soppaan.

 

[Knox]

Katsotaanpa saisko tällä kirjoituksella omia ajatuksia selvennettyä.

Ongelmana ei ole avopuoliso, vaan avopuolison vanhemmat. Kyseiset jääräpäät kuvittelevat olevansa kaikessa oikeassa, tunkevat nenänsä joka perkeleen paikkaan, ja ovat halutessaan umpimulkkuja. Yhtenä esimerkkinä sellainen tapaus, jossa ostivat tyttärelleen auton, mutta käyttivät autoa joka käänteessä kiristämiseen (tuot auton takaisin jos et tee näin yms). Ja vaikka avopuolisoni on normaalisti hyvinkin järkevä ihminen, on omat vanhempansa hänelle täysin sokea piste. Auton kanssa pelleily loppui vasta sitten, kun vittuunnuin riittävästi ja vein auton heidän pihalleen. Nyt sieltä suunnalta on aneltu jo pitkään, että otettaisiin auto takaisin, kun hyvä auto seisoo turhanpanttina pihalla. Ja tämänkaltaisia juttuja on useita.

Appivanhemmat on skipanneet järjestelmällisesti kaikki juhlat mitä meillä on ollut. Molempien valmistujaiset jättivät väliin, synttärit, tuparit etc. Kun rempattiin asuntoa, katseli anoppi laattoja kuvastosta, ja lähetteli kuvia mimmoiset laatat meidän pitää laittaa. Siis ihan vitun naurettavaa touhua.

Ja sitten siihen polttavaan aiheeseen. Eli juhlapyhät. Kun mulla ei ole sattuneista syistä johtuen mitään mielenkiintoa mennä pilaamaan joulua anoppilaan. Tykkään pirusti fiiliksestä mikä jouluna on, mutta tiedän että reissu tuolla saa sen fiiliksen katoamaan heti, ja tilalle tulee armoton vitutus. Kun ei jaksa sadatta kertaa kuunnella sitä, kuinka iso meidän koira on, ja kuinka meidän elämä helpottuisi jos pistettäisiin koiralle piikki. Tai sitä manailua autosta, joka seisoo pihalla kun ei meille kelpaa. En ymmärrä miksi meidän pitäisi käydä siellä, kun eivät hekään käy ikinä meillä. Ja kyllä minä heidän kanssaan ihan toimeen tulen, mutta se on aina sieltä tulee se musta hetki, joka saa minut kiehumaan.

Rouva toki ymmärtää omien vanhempiensa luonteet. Ja minä ymmärrän isä ja äiti on aina isä ja äiti. Mutta miten helkkarissa tässä pitäisi toimia. Koska jos en anoppilaan lähde, on rouva melko varmasti koko pyhät vittuuntunut, ja jos taas lähden, olen minä vittuuntunut.

 

[Eikka86]

Rouva toki ymmärtää omien vanhempiensa luonteet. Ja minä ymmärrän isä ja äiti on aina isä ja äiti. Mutta miten helkkarissa tässä pitäisi toimia. Koska jos en anoppilaan lähde, on rouva melko varmasti koko pyhät vittuuntunut, ja jos taas lähden, olen minä vittuuntunut.

Menet rohkeasti mukaan kyläilemään ja vedät miehekkäästi pään täyteen jo menomatkalla sekä ajankuluksesi vittuilet anopille koko joulun. Kaadat kuusen ja kuset fiikuksen juurelle, jos et muuta ilkeyttä keksi.

Tämä on käsittääkseni ollut se suosituin tapa kyläillä jouluna anoppilassa läpi historian.

 

[Leon]

Rouva toki ymmärtää omien vanhempiensa luonteet. Ja minä ymmärrän isä ja äiti on aina isä ja äiti. Mutta miten helkkarissa tässä pitäisi toimia. Koska jos en anoppilaan lähde, on rouva melko varmasti koko pyhät vittuuntunut, ja jos taas lähden, olen minä vittuuntunut.

Juttelet siippasi kanssa tuon saman litanian ja kerrot, että lähdet, mutta et aio nauttia reissusta. Ja sitten juotat appiukkosi känniin.

 

[KiVi]

^ Riippuu ihan sinusta ja naisestasi, kumpi on pienemmän riesan tie, siksi on paha mennä neuvomaan oikein mitään. Sain kuitenkin sen käsityksen, ettei mukaanlähtö ole sinulle kynnyskysymys. Jos vaimo on naama norsunvitulla pitkän aikaa, jos jäät pois, olisi varmaan helpompi vaihtoehto mennä mukaan. Se on vain muutama päivä, ja voit yrittää pelata sillä jotain vastapalvelusta itsellesi.

 

[Carlos]

Ongelmana ei ole avopuoliso, vaan avopuolison vanhemmat. Kyseiset jääräpäät kuvittelevat olevansa kaikessa oikeassa, tunkevat nenänsä joka perkeleen paikkaan, ja ovat halutessaan umpimulkkuja.

Juu, monilla on ko. tyyppiset vanhemmat. Ja heidän kanssaanhan ei voi voittaa, sanot niille takaisin jotain niin kuulet siitä lopun elämääsi, jos et sano niin kuuntelet sitten muuten vaan suun paukutusta koko elämäsi. Itse kärsin ihan vastaavasta asiasta omien vanhempieni kanssa, kaikki mikä ei mene juuri sen mukaan mikä on heidän maailmankatsomuksensa on pahaa ja väärin, ja sitä ei tulla ikinä hyväksymään. Omalla kohdallani esim. avioliitto oli paha ja väärä ja ei tule toimimaan. Kalenteria on vaihdettu sen jälkeen toistakymmentä kertaa seinällä, edelleen avio-onni kukoistaa, on lapsenlapsia (ainoat meidän suvussa), mutta vieläkään ei kelpaa. Vieläkin revitään auki yli 10 vuotta vanhoja juttuja ja sanomisia, kaikki on väärin ja huonosti. Väärin sammutettu kaikki.

Semmoista se elämä on, jotkut vanhemmat ovat vaan niin nuijia että eivät ymmärrä antaa lastensa elää elämää, kokeilla ja kokea asioita, tehdä päätöksiä. Säälittävää sanoisinko. Itsekin liian pitkään nöyristelin ja nyökyttelin omien vanhempieni suuntaan, lopulta sitten ylittivät semmoisen rajan mitä en enää voi hyväksyä. Nyt voipi olla ettei montaa kertaa olla enää puheissa. Tikahtukoon katkeruuteensa, jakakoon mädän perintönsä kuten haluavat, pärjään ilman.

Knoxille tältä pohjalta sanoisin että tuot vaan näitä asioita neutraalisti esille avokkisi kanssa, niin että hänkin pikkuhiljaa alkaa ymmärtää että tämä ei ole enää normaalia. Appivanhemmat tuskin tulevat ikinä muuttumaan, sitä ei kannata toivoa. Avokistasi riippuen sitten koitatte jotenkin tasapainoilla, mutta kuten sanottua, johonkin kannattaa vetää se raja.

 

[Knox]

Juttelet siippasi kanssa tuon saman litanian ja kerrot, että lähdet, mutta et aio nauttia reissusta. Ja sitten juotat appiukkosi känniin.

Näin kai tässä täytyy toimia. Harmi, että appivanhemmat on absolutisteja, niin ei voi känniinkään juottaa.

^ Riippuu ihan sinusta ja naisestasi, kumpi on pienemmän riesan tie, siksi on paha mennä neuvomaan oikein mitään. Sain kuitenkin sen käsityksen, ettei mukaanlähtö ole sinulle kynnyskysymys. Jos vaimo on naama norsunvitulla pitkän aikaa, jos jäät pois, olisi varmaan helpompi vaihtoehto mennä mukaan. Se on vain muutama päivä, ja voit yrittää pelata sillä jotain vastapalvelusta itsellesi.

Taitaa pienempi paha olla se, että lähden mukaan. Onpahan rouva ainakin tyytyväinen. Yritin varovaisesti ehdotella, että jos molemmat olisivat omien vanhempien luona, mutta tämä ajatus ei saanut kannatusta. Meikäläisen vanhempien luona meno on kuitenkin melko letkeää, isännän kanssa maistellaan viskiä, saunotaan, syödään hyvin ja porukat käytännössä kilpailee kumpi saa käyttää koiraa ulkona. Toisessa paikassa istutaan hiljaa, syödään ja kuunnellaan vittuilua kuinka perseestä meidän koira on.

Mutta mitäpä sitä ei naisensa eteen tekisi.

 

[Knox]

Semmoista se elämä on, jotkut vanhemmat ovat vaan niin nuijia että eivät ymmärrä antaa lastensa elää elämää, kokeilla ja kokea asioita, tehdä päätöksiä. Säälittävää sanoisinko. Itsekin liian pitkään nöyristelin ja nyökyttelin omien vanhempieni suuntaan, lopulta sitten ylittivät semmoisen rajan mitä en enää voi hyväksyä. Nyt voipi olla ettei montaa kertaa olla enää puheissa. Tikahtukoon katkeruuteensa, jakakoon mädän perintönsä kuten haluavat, pärjään ilman.

Hyvää tekstiä. Tässä ollaan melko hankalassa välikädessä, kun ei voi suoraankaan rouvalle asiasta sanoa. Asiassa mennään luonnollisesti niin tunnepuoli edellä, että sellaista neutraalia keskustelua on hankala käydä. Ja enhän minä nyt voi suoraan sanoa, että vanhempasi ovat perseestä ja mulkkuja. Ja kyllä avokkikin homman sinällään tajuaa, mutta kun on kasvanut tietyssä ympäristössä koko ikänsä, on siitä hankala päästää irti. Minä olen ehkä tuonut sitten jonkinlaista "tervettä järkeä" tähän hommaan, kun olen viheltänyt pelin monesti poikki, ja asettunut ihan suoraan vastakkain appivanhempien kanssa.

Ja kun tässä on hiljalleen otettu puheeksi jopa muksujen teko, niin jotenkin nämä jutut nousevat enemmän ja enemmän pintaan. Avokin siskon lapsien kohdalla on jo nähty, ettei anoppi ole isoäiti, vaan vittumainen nipottaja, joka kuvittelee olevansa ainoa joka ymmärtää lapsien kasvattamisesta jotain.

Noh, onneksi minä osaan olla halutessani äärimmäisen vittumainen, joka uskaltaa kyllä sanoa asiasta jos aihetta on.

Knoxille tältä pohjalta sanoisin että tuot vaan näitä asioita neutraalisti esille avokkisi kanssa, niin että hänkin pikkuhiljaa alkaa ymmärtää että tämä ei ole enää normaalia. Appivanhemmat tuskin tulevat ikinä muuttumaan, sitä ei kannata toivoa. Avokistasi riippuen sitten koitatte jotenkin tasapainoilla, mutta kuten sanottua, johonkin kannattaa vetää se raja.

Mennään nyt aluksi tuolla tasapainoilulla, ja katsotaan mihin se johtaa. Raja pitää tosiaan johonkin vetää, ja minun kohdalla se raja ei ole enää kaukana. Se ratkaiseva tekijä voi hyvinkin olla seuraava puhelu, jossa saadaan tytär itkemään, koska hän on tehnyt jotain vanhempiensa tahdon vastaista.

 

[Leelian Lepotuoli]

Katsotaanpa saisko tällä kirjoituksella omia ajatuksia selvennettyä.

Ongelmana ei ole avopuoliso, vaan avopuolison vanhemmat. Kyseiset jääräpäät kuvittelevat olevansa kaikessa oikeassa, tunkevat nenänsä joka perkeleen paikkaan, ja ovat halutessaan umpimulkkuja. Yhtenä esimerkkinä sellainen tapaus, jossa ostivat tyttärelleen auton, mutta käyttivät autoa joka käänteessä kiristämiseen (tuot auton takaisin jos et tee näin yms). Ja vaikka avopuolisoni on normaalisti hyvinkin järkevä ihminen, on omat vanhempansa hänelle täysin sokea piste. Auton kanssa pelleily loppui vasta sitten, kun vittuunnuin riittävästi ja vein auton heidän pihalleen. Nyt sieltä suunnalta on aneltu jo pitkään, että otettaisiin auto takaisin, kun hyvä auto seisoo turhanpanttina pihalla. Ja tämänkaltaisia juttuja on useita.

Appivanhemmat on skipanneet järjestelmällisesti kaikki juhlat mitä meillä on ollut. Molempien valmistujaiset jättivät väliin, synttärit, tuparit etc. Kun rempattiin asuntoa, katseli anoppi laattoja kuvastosta, ja lähetteli kuvia mimmoiset laatat meidän pitää laittaa. Siis ihan vitun naurettavaa touhua.

Ja sitten siihen polttavaan aiheeseen. Eli juhlapyhät. Kun mulla ei ole sattuneista syistä johtuen mitään mielenkiintoa mennä pilaamaan joulua anoppilaan. Tykkään pirusti fiiliksestä mikä jouluna on, mutta tiedän että reissu tuolla saa sen fiiliksen katoamaan heti, ja tilalle tulee armoton vitutus. Kun ei jaksa sadatta kertaa kuunnella sitä, kuinka iso meidän koira on, ja kuinka meidän elämä helpottuisi jos pistettäisiin koiralle piikki. Tai sitä manailua autosta, joka seisoo pihalla kun ei meille kelpaa. En ymmärrä miksi meidän pitäisi käydä siellä, kun eivät hekään käy ikinä meillä. Ja kyllä minä heidän kanssaan ihan toimeen tulen, mutta se on aina sieltä tulee se musta hetki, joka saa minut kiehumaan.

Rouva toki ymmärtää omien vanhempiensa luonteet. Ja minä ymmärrän isä ja äiti on aina isä ja äiti. Mutta miten helkkarissa tässä pitäisi toimia. Koska jos en anoppilaan lähde, on rouva melko varmasti koko pyhät vittuuntunut, ja jos taas lähden, olen minä vittuuntunut.

Minullakin on tänä vuonna sellainen tilanne etten lähde jouluna käymään anoppilassa, appiukon takia. En ole vielä miehelleni tätä kertonut, toivottavasti ei lue palstaa.. Lähden ystävättäreni kanssa risteilylle ja saa mies mennä lasten kanssa mummolaan. Oma kuppini meni nurin kesällä ja kumossa pysyy.

 

[Eikka86]

Mennään nyt aluksi tuolla tasapainoilulla, ja katsotaan mihin se johtaa. Raja pitää tosiaan johonkin vetää, ja minun kohdalla se raja ei ole enää kaukana. Se ratkaiseva tekijä voi hyvinkin olla seuraava puhelu, jossa saadaan tytär itkemään, koska hän on tehnyt jotain vanhempiensa tahdon vastaista.

Omalla kohdalla onneksi välit on ollut hyvät appivanhempiin mutta naisten on jostain syystä vaikeampi asettua vanhempiansa "vastaan" normaaleissakin asioissa.

Rouvalla on joskus ollut vaikeuksia olla eri mieltä vanhempiensa tai minun vanhempien kanssa jostain asioista ja tämä on ratkaistu niin, että päätöksen on sanottu olleen minun. Tällä on saatu rouvalle "synninpäästö" päätöksestä ja mahdolliset itkemiset on osoitettu minulle.

 

[Joe Plop]

Mennään nyt aluksi tuolla tasapainoilulla, ja katsotaan mihin se johtaa. Raja pitää tosiaan johonkin vetää, ja minun kohdalla se raja ei ole enää kaukana. Se ratkaiseva tekijä voi hyvinkin olla seuraava puhelu, jossa saadaan tytär itkemään, koska hän on tehnyt jotain vanhempiensa tahdon vastaista.

Tasapainoiluahan parisuhde aina on mutta sellaisen ohjeen antaisin että keskustelet asiasta puolisosi kanssa hyvinkin pian jos kerran tuo pommin lanka jo palaa. Ja koita pitää keskustelu kiihkottomana mutta vakavana. Teidän kahden suhde se tärkein on joten jos on oletettavissa tilanne että pistät omat välisi appivanhempiisi poikki niin sun puolison on hyvä ymmärtää sun kanta asiaan jo hyvissä ajoin. Koska jos tilanne on se ettei sun puoliso ymmärrä sun kantaa asiasta ja niin teidän suhde tulee silloin sellaiseen kriisiin että siitä selviämisessä katkeaa väistämättä suhteita. Joko sun ja puolison suhde tai puolison suhde omiin vanhempiinsa... Tsemppiä kuitenkin Jouluun...

 

[Knox]

Tasapainoiluahan parisuhde aina on mutta sellaisen ohjeen antaisin että keskustelet asiasta puolisosi kanssa hyvinkin pian jos kerran tuo pommin lanka jo palaa. Ja koita pitää keskustelu kiihkottomana mutta vakavana. Teidän kahden suhde se tärkein on joten jos on oletettavissa tilanne että pistät omat välisi appivanhempiisi poikki niin sun puolison on hyvä ymmärtää sun kanta asiaan jo hyvissä ajoin. Koska jos tilanne on se ettei sun puoliso ymmärrä sun kantaa asiasta ja niin teidän suhde tulee silloin sellaiseen kriisiin että siitä selviämisessä katkeaa väistämättä suhteita. Joko sun ja puolison suhde tai puolison suhde omiin vanhempiinsa... Tsemppiä kuitenkin Jouluun...

Näinhän se on. Tässä on vähän samaa havaittavissa mitä väkivaltaisessa suhteessa. Eli aluksi ollaan vihaisia, vannotaan ettei koskaan pidetä yhteyttä ja parin viikon päästä kaikki on unohdettu. Kunnes tulee uudestaan turpaan, ja sama ralli toistuu. Ja minä olen tietysti se, joka kotona lohduttaa, kuuntelee ja ymmärtää. Vaan kun se ymmärrys loppuu tosiaan jo pikku hiljaa, kun sama paska kiertää kehää.

Ja onhan näistä asioista juteltu, mutta kuten aiemmin kirjoitin, hommat menee niin tunne edellä, että menee helposti riitelyksi. Muutenhan minä olen jo välit katkaissut lähes kokonaan, vierailen anoppilassa vain ja ainoastaan pakon edessä. Eikä ne enää edes soittele mulle, tein remontin yhteydessä hyvin selväksi, ettei "isän" tarvitse tulla valvomaan remonttia, koska minä olen ammattilainen ja hän ei, eikä laattojen valinta kuulu heille ollenkaan. Lupasivat remontin alussa antaa meille 2000€ (ja siis antaa, ei lainata) remonttia varten, mutta vetivät sitten rahansa pois, kun eivät saaneet tahtoaan läpi. Ja tuon takia mulla menikin talous vituiksi kolmeksi kuukaudeksi, kun joutui lyömään kaikki säästöt peliin, ja työtilanne sakkasi.

Mutta tälläistähän tämä elämä on. Onneksi heidän tytär sattuu olemaan varsin mainio yksilö. Joskus se omena voi pudota helvetin kauas puusta.

 

[Jeffrey]

Noh, onneksi minä osaan olla halutessani äärimmäisen vittumainen, joka uskaltaa kyllä sanoa asiasta jos aihetta on.

Kannattaa aina muistaa kuitenkin myös se, että joskus vaikeneminen on sitä suurinta viisautta. Itse olen myös melko suuri suustani, mutta joskus tulee tunnistaa se tilanne, jolloin ei ole mitään voitettavaa, ja tilanne vain pahenee vittuilulla. Silloin vittuilu on varsin itsekästä toimintaa, oman olon helpotusta. Toki joskus myös vittuilu on varsin hyväksyttävä toimenpide.

Tuli tässä mieleen sellainen, että oletteko koskaan viettänyt joulua sinun vanhemmillasi? Mitä jos yrittäisit tuoda tämän kortin pöytää, eikä sitä, että ollaan omissa kodeissa. Jos tämä ei mene läpi, niin kokeile vaikka sitä, että olette aaton anoppilassa ja tapsan sinun porukoillasi. Voit sitten aaton rauhassa vittuuntua, ja tapsana saunoa ja huuhtoa viskillä se vitutus alas faijasi kanssa.

Minullakin on tänä vuonna sellainen tilanne etten lähde jouluna käymään anoppilassa, appiukon takia. En ole vielä miehelleni tätä kertonut, toivottavasti ei lue palstaa.. Lähden ystävättäreni kanssa risteilylle ja saa mies mennä lasten kanssa mummolaan. Oma kuppini meni nurin kesällä ja kumossa pysyy.

Taidat olla juuri sen tyyppinen nainen, jonka takia me kirjoittelemme tähän ketjuun. Oletko nyt aivan tosissasi, että paras tapa hoitaa tällainen asia, on toimia miehesi selän takana salaa? Nyt rankaiset miestäsi melko ikävällä tavalla, hänen isänsä tekemistä virheistä. Asioiden pitää olla sovittavissa, ja tuo tyylisi tulla oikein leveilemään sillä kuinka teet rumasti miehellesi, koska hänen isänsä on sitä ja tätä, on mielestäni todella kuvottava. Okei ymmärrän, naisen pitää olla tänäpäivänä itsenäinen! Toivon, että karma poimii omansa, ja sinua kohdellaan samalla tavalla. Hyvää joulua vaan sinne risteilylle!

 

[Leelian Lepotuoli]

Kannattaa aina muistaa kuitenkin myös se, että joskus vaikeneminen on sitä suurinta viisautta. Itse olen myös melko suuri suustani, mutta joskus tulee tunnistaa se tilanne, jolloin ei ole mitään voitettavaa, ja tilanne vain pahenee vittuilulla. Silloin vittuilu on varsin itsekästä toimintaa, oman olon helpotusta. Toki joskus myös vittuilu on varsin hyväksyttävä toimenpide.

Tuli tässä mieleen sellainen, että oletteko koskaan viettänyt joulua sinun vanhemmillasi? Mitä jos yrittäisit tuoda tämän kortin pöytää, eikä sitä, että ollaan omissa kodeissa. Jos tämä ei mene läpi, niin kokeile vaikka sitä, että olette aaton anoppilassa ja tapsan sinun porukoillasi. Voit sitten aaton rauhassa vittuuntua, ja tapsana saunoa ja huuhtoa viskillä se vitutus alas faijasi kanssa.




Taidat olla juuri sen tyyppinen nainen, jonka takia me kirjoittelemme tähän ketjuun. Oletko nyt aivan tosissasi, että paras tapa hoitaa tällainen asia, on toimia miehesi selän takana salaa? Nyt rankaiset miestäsi melko ikävällä tavalla, hänen isänsä tekemistä virheistä. Asioiden pitää olla sovittavissa, ja tuo tyylisi tulla oikein leveilemään sillä kuinka teet rumasti miehellesi, koska hänen isänsä on sitä ja tätä, on mielestäni todella kuvottava. Okei ymmärrän, naisen pitää olla tänäpäivänä itsenäinen! Toivon, että karma poimii omansa, ja sinua kohdellaan samalla tavalla. Hyvää joulua vaan sinne risteilylle!

Höpshöps, äläs nyt innostu siellä :) Asiasta en ole puhunut vielä mieheni kanssa, koska hän ei ole kotona ennen huomista, keskiviikkoa. Anoppini kanssa tosin juuri puhuin ja hän myös toivottaa hyvää risteilyä.. Joka on 27. päivä, joten joulukin hyvästi ohitse.

Appiukkoni on alkoholisti ja pahasti mielenterveysongelmainen ihminen. mieheni ja lapset (halutessaan) käyvät viemässä joulutervehdyksen mummille, matkaakin on yli 300km joten tänä vuonna säästääkseni itseni mielipahalta suuntaan mielummin sinne laivareissulle.

Edit keskiviikkona klo 22.08. Mieheni kanssa juteltu ja myös hän on tehnyt jo aiemmin mielessään päätöksen olla menemättä kotiinsa tänä jouluna. Joten pala rauhaa Jeffreylle. Harvinaisen tympeän viestin muuten kirjoitit minulle, huomasin nyt luettuani sen toistamiseen.

 

[Fordél]

Taitaa pienempi paha olla se, että lähden mukaan. Onpahan rouva ainakin tyytyväinen. Yritin varovaisesti ehdotella, että jos molemmat olisivat omien vanhempien luona, mutta tämä ajatus ei saanut kannatusta. Meikäläisen vanhempien luona meno on kuitenkin melko letkeää, isännän kanssa maistellaan viskiä, saunotaan, syödään hyvin ja porukat käytännössä kilpailee kumpi saa käyttää koiraa ulkona. Toisessa paikassa istutaan hiljaa, syödään ja kuunnellaan vittuilua kuinka perseestä meidän koira on.

Mutta mitäpä sitä ei naisensa eteen tekisi.

Niin tai mitäpä ei naisesi tekisi sinun eteen? Onko rouvasi todellakin tyytyväinen, jos sinua vituttaa jouluna? Sori vaan, mutta kuulostaa itsekkäältä. Ei mulla tulisi ainakaan mieleenkään vaatia puolisoani viettämään joulua paikassa, jossa häntä vain vituttaisi. Etenkin, jos siihen on täysin hyvät perustelut. Tai ainakaan en voisi olla tällaisessa tilanteessa tyytyväinen. Sen sijaan olisin tyytyväinen jos puolisoni saisi viettää joulun paikassa, jossa viihtyy vaikka se tarkoittaisi sitä, että emme voisi olla yhdessä.