Rouva toki ymmärtää omien vanhempiensa luonteet. Ja minä ymmärrän isä ja äiti on aina isä ja äiti. Mutta miten helkkarissa tässä pitäisi toimia. Koska jos en anoppilaan lähde, on rouva melko varmasti koko pyhät vittuuntunut, ja jos taas lähden, olen minä vittuuntunut.
Juttelet siippasi kanssa tuon saman litanian ja kerrot, että lähdet, mutta et aio nauttia reissusta. Ja sitten juotat appiukkosi känniin.Rouva toki ymmärtää omien vanhempiensa luonteet. Ja minä ymmärrän isä ja äiti on aina isä ja äiti. Mutta miten helkkarissa tässä pitäisi toimia. Koska jos en anoppilaan lähde, on rouva melko varmasti koko pyhät vittuuntunut, ja jos taas lähden, olen minä vittuuntunut.
Ongelmana ei ole avopuoliso, vaan avopuolison vanhemmat. Kyseiset jääräpäät kuvittelevat olevansa kaikessa oikeassa, tunkevat nenänsä joka perkeleen paikkaan, ja ovat halutessaan umpimulkkuja.
Juttelet siippasi kanssa tuon saman litanian ja kerrot, että lähdet, mutta et aio nauttia reissusta. Ja sitten juotat appiukkosi känniin.
^ Riippuu ihan sinusta ja naisestasi, kumpi on pienemmän riesan tie, siksi on paha mennä neuvomaan oikein mitään. Sain kuitenkin sen käsityksen, ettei mukaanlähtö ole sinulle kynnyskysymys. Jos vaimo on naama norsunvitulla pitkän aikaa, jos jäät pois, olisi varmaan helpompi vaihtoehto mennä mukaan. Se on vain muutama päivä, ja voit yrittää pelata sillä jotain vastapalvelusta itsellesi.
Semmoista se elämä on, jotkut vanhemmat ovat vaan niin nuijia että eivät ymmärrä antaa lastensa elää elämää, kokeilla ja kokea asioita, tehdä päätöksiä. Säälittävää sanoisinko. Itsekin liian pitkään nöyristelin ja nyökyttelin omien vanhempieni suuntaan, lopulta sitten ylittivät semmoisen rajan mitä en enää voi hyväksyä. Nyt voipi olla ettei montaa kertaa olla enää puheissa. Tikahtukoon katkeruuteensa, jakakoon mädän perintönsä kuten haluavat, pärjään ilman.
Knoxille tältä pohjalta sanoisin että tuot vaan näitä asioita neutraalisti esille avokkisi kanssa, niin että hänkin pikkuhiljaa alkaa ymmärtää että tämä ei ole enää normaalia. Appivanhemmat tuskin tulevat ikinä muuttumaan, sitä ei kannata toivoa. Avokistasi riippuen sitten koitatte jotenkin tasapainoilla, mutta kuten sanottua, johonkin kannattaa vetää se raja.
Katsotaanpa saisko tällä kirjoituksella omia ajatuksia selvennettyä.
Ongelmana ei ole avopuoliso, vaan avopuolison vanhemmat. Kyseiset jääräpäät kuvittelevat olevansa kaikessa oikeassa, tunkevat nenänsä joka perkeleen paikkaan, ja ovat halutessaan umpimulkkuja. Yhtenä esimerkkinä sellainen tapaus, jossa ostivat tyttärelleen auton, mutta käyttivät autoa joka käänteessä kiristämiseen (tuot auton takaisin jos et tee näin yms). Ja vaikka avopuolisoni on normaalisti hyvinkin järkevä ihminen, on omat vanhempansa hänelle täysin sokea piste. Auton kanssa pelleily loppui vasta sitten, kun vittuunnuin riittävästi ja vein auton heidän pihalleen. Nyt sieltä suunnalta on aneltu jo pitkään, että otettaisiin auto takaisin, kun hyvä auto seisoo turhanpanttina pihalla. Ja tämänkaltaisia juttuja on useita.
Appivanhemmat on skipanneet järjestelmällisesti kaikki juhlat mitä meillä on ollut. Molempien valmistujaiset jättivät väliin, synttärit, tuparit etc. Kun rempattiin asuntoa, katseli anoppi laattoja kuvastosta, ja lähetteli kuvia mimmoiset laatat meidän pitää laittaa. Siis ihan vitun naurettavaa touhua.
Ja sitten siihen polttavaan aiheeseen. Eli juhlapyhät. Kun mulla ei ole sattuneista syistä johtuen mitään mielenkiintoa mennä pilaamaan joulua anoppilaan. Tykkään pirusti fiiliksestä mikä jouluna on, mutta tiedän että reissu tuolla saa sen fiiliksen katoamaan heti, ja tilalle tulee armoton vitutus. Kun ei jaksa sadatta kertaa kuunnella sitä, kuinka iso meidän koira on, ja kuinka meidän elämä helpottuisi jos pistettäisiin koiralle piikki. Tai sitä manailua autosta, joka seisoo pihalla kun ei meille kelpaa. En ymmärrä miksi meidän pitäisi käydä siellä, kun eivät hekään käy ikinä meillä. Ja kyllä minä heidän kanssaan ihan toimeen tulen, mutta se on aina sieltä tulee se musta hetki, joka saa minut kiehumaan.
Rouva toki ymmärtää omien vanhempiensa luonteet. Ja minä ymmärrän isä ja äiti on aina isä ja äiti. Mutta miten helkkarissa tässä pitäisi toimia. Koska jos en anoppilaan lähde, on rouva melko varmasti koko pyhät vittuuntunut, ja jos taas lähden, olen minä vittuuntunut.
Mennään nyt aluksi tuolla tasapainoilulla, ja katsotaan mihin se johtaa. Raja pitää tosiaan johonkin vetää, ja minun kohdalla se raja ei ole enää kaukana. Se ratkaiseva tekijä voi hyvinkin olla seuraava puhelu, jossa saadaan tytär itkemään, koska hän on tehnyt jotain vanhempiensa tahdon vastaista.
Mennään nyt aluksi tuolla tasapainoilulla, ja katsotaan mihin se johtaa. Raja pitää tosiaan johonkin vetää, ja minun kohdalla se raja ei ole enää kaukana. Se ratkaiseva tekijä voi hyvinkin olla seuraava puhelu, jossa saadaan tytär itkemään, koska hän on tehnyt jotain vanhempiensa tahdon vastaista.
Tasapainoiluahan parisuhde aina on mutta sellaisen ohjeen antaisin että keskustelet asiasta puolisosi kanssa hyvinkin pian jos kerran tuo pommin lanka jo palaa. Ja koita pitää keskustelu kiihkottomana mutta vakavana. Teidän kahden suhde se tärkein on joten jos on oletettavissa tilanne että pistät omat välisi appivanhempiisi poikki niin sun puolison on hyvä ymmärtää sun kanta asiaan jo hyvissä ajoin. Koska jos tilanne on se ettei sun puoliso ymmärrä sun kantaa asiasta ja niin teidän suhde tulee silloin sellaiseen kriisiin että siitä selviämisessä katkeaa väistämättä suhteita. Joko sun ja puolison suhde tai puolison suhde omiin vanhempiinsa... Tsemppiä kuitenkin Jouluun...
Noh, onneksi minä osaan olla halutessani äärimmäisen vittumainen, joka uskaltaa kyllä sanoa asiasta jos aihetta on.
Minullakin on tänä vuonna sellainen tilanne etten lähde jouluna käymään anoppilassa, appiukon takia. En ole vielä miehelleni tätä kertonut, toivottavasti ei lue palstaa.. Lähden ystävättäreni kanssa risteilylle ja saa mies mennä lasten kanssa mummolaan. Oma kuppini meni nurin kesällä ja kumossa pysyy.
Kannattaa aina muistaa kuitenkin myös se, että joskus vaikeneminen on sitä suurinta viisautta. Itse olen myös melko suuri suustani, mutta joskus tulee tunnistaa se tilanne, jolloin ei ole mitään voitettavaa, ja tilanne vain pahenee vittuilulla. Silloin vittuilu on varsin itsekästä toimintaa, oman olon helpotusta. Toki joskus myös vittuilu on varsin hyväksyttävä toimenpide.
Tuli tässä mieleen sellainen, että oletteko koskaan viettänyt joulua sinun vanhemmillasi? Mitä jos yrittäisit tuoda tämän kortin pöytää, eikä sitä, että ollaan omissa kodeissa. Jos tämä ei mene läpi, niin kokeile vaikka sitä, että olette aaton anoppilassa ja tapsan sinun porukoillasi. Voit sitten aaton rauhassa vittuuntua, ja tapsana saunoa ja huuhtoa viskillä se vitutus alas faijasi kanssa.
Taidat olla juuri sen tyyppinen nainen, jonka takia me kirjoittelemme tähän ketjuun. Oletko nyt aivan tosissasi, että paras tapa hoitaa tällainen asia, on toimia miehesi selän takana salaa? Nyt rankaiset miestäsi melko ikävällä tavalla, hänen isänsä tekemistä virheistä. Asioiden pitää olla sovittavissa, ja tuo tyylisi tulla oikein leveilemään sillä kuinka teet rumasti miehellesi, koska hänen isänsä on sitä ja tätä, on mielestäni todella kuvottava. Okei ymmärrän, naisen pitää olla tänäpäivänä itsenäinen! Toivon, että karma poimii omansa, ja sinua kohdellaan samalla tavalla. Hyvää joulua vaan sinne risteilylle!
Taitaa pienempi paha olla se, että lähden mukaan. Onpahan rouva ainakin tyytyväinen. Yritin varovaisesti ehdotella, että jos molemmat olisivat omien vanhempien luona, mutta tämä ajatus ei saanut kannatusta. Meikäläisen vanhempien luona meno on kuitenkin melko letkeää, isännän kanssa maistellaan viskiä, saunotaan, syödään hyvin ja porukat käytännössä kilpailee kumpi saa käyttää koiraa ulkona. Toisessa paikassa istutaan hiljaa, syödään ja kuunnellaan vittuilua kuinka perseestä meidän koira on.
Mutta mitäpä sitä ei naisensa eteen tekisi.
Kannattaa aina muistaa kuitenkin myös se, että joskus vaikeneminen on sitä suurinta viisautta. Itse olen myös melko suuri suustani, mutta joskus tulee tunnistaa se tilanne, jolloin ei ole mitään voitettavaa, ja tilanne vain pahenee vittuilulla. Silloin vittuilu on varsin itsekästä toimintaa, oman olon helpotusta. Toki joskus myös vittuilu on varsin hyväksyttävä toimenpide.
Tuli tässä mieleen sellainen, että oletteko koskaan viettänyt joulua sinun vanhemmillasi? Mitä jos yrittäisit tuoda tämän kortin pöytää, eikä sitä, että ollaan omissa kodeissa. Jos tämä ei mene läpi, niin kokeile vaikka sitä, että olette aaton anoppilassa ja tapsan sinun porukoillasi. Voit sitten aaton rauhassa vittuuntua, ja tapsana saunoa ja huuhtoa viskillä se vitutus alas faijasi kanssa.
Niin tai mitäpä ei naisesi tekisi sinun eteen? Onko rouvasi todellakin tyytyväinen, jos sinua vituttaa jouluna? Sori vaan, mutta kuulostaa itsekkäältä. Ei mulla tulisi ainakaan mieleenkään vaatia puolisoani viettämään joulua paikassa, jossa häntä vain vituttaisi. Etenkin, jos siihen on täysin hyvät perustelut. Tai ainakaan en voisi olla tällaisessa tilanteessa tyytyväinen. Sen sijaan olisin tyytyväinen jos puolisoni saisi viettää joulun paikassa, jossa viihtyy vaikka se tarkoittaisi sitä, että emme voisi olla yhdessä.
..Katsotaan nyt miten tässä edetään. Jos anoppilaan lähdetään, niin sitten mennään ja yritetään pitää mieli korkealla. Ja vielähän tässä on viikkoja aikaa anopin/appiukon tehdä temput, ja päästään sulassa sovussa meidän porukoille.
Olet saanutkin jo paljon hyviä neuvoja, mutta yhtä asiaa haluan vielä korostaa... Teet sekä itsellesi sekä puolisollesi ison karhunpalveluksen, jos et asiasta pysty kiihkottomasti hänen kanssaan keskustelemaan ja nostamaan ns. kissaa pöydälle. Mulla oli aikanaan ex-vaimon appivanhempien kanssa hiukan samanlainen tilanne päällä... paitsi, että he hiukan enemmän arkailivat mun suuntaan ja allekirjoittaneen sosiaalisen ja ammatillisen statuksen kasvaessa ja iän karttuessa, vieläkin enemmän... tietty exä joutui sitten kuuntelemaan senkin edestä valitusta heidän suunnaltaan, kun vuosien vieriessä eivät minulle enää uskaltaneet avautua.
Meilläkin tilanne ajautui alkuun siihen, että ilmoitin kaikki ns. ikävät uutiset appivanhempien suuntaan. Tilanne oli käytännössä se, että kahdeksan kertaa kymmenestä vierailut menivät ns. reisille, kun sieltä päästä alkoi jossain vaiheesa tulla tuubaa torven täydeltä.. eniten heitäkin kismitti se, ettei heillä ollut meistä otetta ja päätäntävaltaa meidän elämästä ja ehkä - surullista kyllä - se, ettei heidän maalailemat uhkakuvat meidän päätösten johdosta ikinä realisoituneet... valituslista oli toki loputon... kuinka otettiin tarpeeton riski omistusasunnon hankinnassa (kummallakin oli siinä vaiheessa jo vakituinen työ..), ostettu auto oli liian kallis, kulutimme liian paljon rahaa matkustamiseen, kuinka ystävät olivat meille tärkeämpiä kuin perhe ja luonnollisesti vierailimme liian vähän heidän luonaan... listaa voisi jatkaa loputtomiin. Onneksi ex-vaimo ei mennyt vanhempiensa puolelle ikinä näiden kiistelyjen ollessa päällä, mutta kyllä hänelläkin alkuun isoja vaikeuksia oli asettua poikkiteloin vanhempiensa kanssa, mielummin oli sitten kertomatta vanhempiensa mieltä pahoittavia asioita. Kuvaavaa tuosta henkisestä lieasta oli, että viininharrastajana hänellä meni miltei kolmikymppiseksi tunnustaa absolutisti vanhemmilleen viiniharrastuksestaan. Ja kyse hänen kohdallaan ei ollut todellakaan mistään kännihakuisesta juomisesta.
Jouluihmiselle on kohtuutonta, että joutuu koko joulun ns. uhraamaan paskoissa fiiliksissä. Tiedän, että reissaaminen paikkojen välillä on kaukana ideaalista ratkaisusta, mutta jos se vain etäisyyden puolesta on mahdollista, niin minä suosisin jo ehdotettua mallia, aatto yhdessä paikassa ja joulupäivä toisessa. Eipä mene ainakaan koko joulu pilalle. Mutta ihan ensisijaisesti sun täytyy kyllä jutella puolisosi kanssa teidän tilanne läpi kiihkottomasti, että saatte molempia tyydyttävän systeemin rakennettua. Mulla homma toimi siten, että lupasin ex-vaimolleni aikanaan, että teen vastavierailun anoppilaan aina hänen haluamallaan ajankohtana, kunhan appivanhemmat ovat ensin vierailleet meillä.... periaatteella vuoroin vieraissa. Needless to say... vierailutahti väheni varsin huomattavasti sen päätöksen jälkeen, heh
Ai niin.. minä en kuuntelisi mitään vittuilua appivanhempien suunnalta. Takaisinvittuiluun ei kannata sortua, mutta suoraan vastakkaisen mielipiteen ja/tai päätöksen esilletuomisessa ei ole mitään väärää. Asiasta ei kannata edes alkaa kiistelemään, varsinkin jos/kun asia koskee teitä, ei appivanhempia. Toteat vain rauhallisesti, että teidän elämä, teidän päätös... ja end of discussion!
Voi joissakin.Siis kaikissa parisuhteissa ei voi edes pieraista toisen kuullen.
Ääni ei ole se ongelma kun pieruista on kyse vaan haju.Siis kaikissa parisuhteissa ei voi edes pieraista toisen kuullen.