Naisasiat

[Ender00]

Tilanne ei ole vielä paha, mutta hieman huolestuttavia merkkejä on ilmassa.

Eli kuten sanottua niin talvella tuli erottua pitkäaikaisesta avovaimosta, kevään korvalla aloin tapailemaan erästä toista naista ja useita treffejä nyt takana ja kaikki hyvin.

Luonnollisesti, ainakin minun mielestäni, olemme kuitenkin exän kanssa edelleen ystäviä ja olen vieläkin ainut, jolle hän voi purkaa mieltään. Yhteyksissä olemme silloin tällöin, lähinnä tekstarein ja sähköpostein (tyyliin 2..3 kertaa kuukaudessa).

Tuossa vähän aikaa sitten exä tuli käymään ja purkamaan mieltään, kun kotipuolessa oli hänen vanhempiensa osalta huolia.

Tuosta kun mainitsin nykyiselle naisystävälleni niin reaktio oli yllättävän mustasukkainen. Mitään syytä mustasukkaisuudelle ei ole, sillä exä on exä ja mitään yhteen palaamista ei todellakaan ole tapahtumassa, näköpiirissä eikä ikinä ollut puhettakaan. Olen vain yhä exän hyvä ystävä.

Hieman tässä on nyt alkanut arveluttamaan kuitenkin tämä tilanne, sillä tuo nykyisen mustasukkaisuuskohtaus nosti minua vähän takajaloilleni, toki jos se jäi tuohon eikä tuosta ainakaan pahene niin tuskin tuosta oikeaa ongelmaa syntyy, mutta mistäs tuota tietää. En uskoisi hänestä, mutta pahimmassa tapauksessahan tilanne voi mennä siihen, että nykyinen vaatii minua täydelliseen irtautumiseen exästä. Toivottavasti tuohon ei mennä, sillä en tiedä pystyisinkö tuohon vielä, sillä kuten sanottua exä on yhä parhaita ystäviäni ja jos hän kaipaa joskus ihmistä jolle purkaa huoliaan niin miten ihmeessä voisi kieltäytyä? Tilanne varmaan laukeaa aikaa myöten itsekseen, kunhan exä löytää taas miehen jolle voi uskoutua kuten aikanaan ja vieläkin minulle.

 

[passenger]

Viikko sitten koitti ero suhteesta, josta näytti kehkeytyvän se viimeinen suhde. Siltä se tosin tällä hetkellä vaikuttaakin, koska ei tiedä jaksaako enää kiinnostua tutustumaan toiseen ihmiseen. Sen verran on päihin tullut ja tämä viimeinen olikin sitten kaikkea muuta, kuin aikaisemmat suhteeni.

Viime yön pystyin jo ilman unilääkettä nukkumaan.

Nebulan ja Spiitin tarinat ovat kyllä täysin samankaltaisia omani kanssa. Ja tuntuu tosiaan ainakin vielä näin reilun kahden kuukauden jälkeen ettei jaksa innostua tutustumaan edes kehenkään uuteen. Unilääkkeitä en ole käyttänyt mutta mielessä on kyllä ollut, sen verran vähissä on kunnon unet viime aikoina ollut.

 

[Ted Raikas]

Miksi pitäisi parin kuukauden jälkeen innostua jo jostain naisesta ja suhteesta? Kyllähän eron käsittely voi ihmisestä riippuen kestää vaikka miten pitkään, osalla vaikkapa vuosia. Kyllä itselläänkin tuossa vuosikymmenen puolivälissä meni ainakin sen vuoden päivät päästä yli siitä kaikesta. Ei se aikaan katso mitenkään jos mielessä on murhe.

Olen itse sitä mieltä, että asiat kannattaa käydä perusteellisesti läpi ja kärsiä ja potea oikein huolella, näin ne ei ehkä sitten seuraa mukana seuraavaan suhteeseen painolastina. Jos kesken kaiken hyppää toisen kelkkaan, voi olla, että tietyt asiat jää kytemään pinnan alle ja voivat vaikka haitata yhteiseloa ja pahimmassa tapauksessa asettaa toisen aika epäedulliseen asemaan. Tuskin kenestäkään on kivaa olla suhteessa, missä toista masentaa jonkun muun menettäminen ja ehkä on tunteitakin tätä kohtaan tai jotain toiveita? Tai etsii tästä toisesta sen menettämänsä ihmisen piirteitä jotenkin korvaamaan menetystä.

Yksilöllistähän tämäkin taas toki, mutta jos on taipumusta siihen, että suhteen päättyminen aiheuttaa pidempikestoista murehdintaa ja alakuloisia fiiliksiä, niin pidän aika todennäköisenä sitä, että liian nopeasti kuvioihin ilmaantuneet uudet suhdekuviot ei lähde liikkeelle terveeltä pohjalta.

Tauko voi tehdä hyvää ja ei se sinkkuna eleleminenkään pahasta ole, koska ei suhteen tulisi olla elämässä joku itseisarvo.

(Tietty olen nyt taas vähän jäävi sanomaan, kun seurustelen ja ääni voisi olla toinen kellossa jos tilanne olisi toinen... mielestäni tuo yksin viihtyminen silti on fakta, jonka jossain vaiheessa aina tajuaa)

 

[passenger]

Miksi pitäisi parin kuukauden jälkeen innostua jo jostain naisesta ja suhteesta? Kyllähän eron käsittely voi ihmisestä riippuen kestää vaikka miten pitkään, osalla vaikkapa vuosia. Kyllä itselläänkin tuossa vuosikymmenen puolivälissä meni ainakin sen vuoden päivät päästä yli siitä kaikesta. Ei se aikaan katso mitenkään jos mielessä on murhe.

Olen itse sitä mieltä, että asiat kannattaa käydä perusteellisesti läpi ja kärsiä ja potea oikein huolella, näin ne ei ehkä sitten seuraa mukana seuraavaan suhteeseen painolastina. Jos kesken kaiken hyppää toisen kelkkaan, voi olla, että tietyt asiat jää kytemään pinnan alle ja voivat vaikka haitata yhteiseloa ja pahimmassa tapauksessa asettaa toisen aika epäedulliseen asemaan. Tuskin kenestäkään on kivaa olla suhteessa, missä toista masentaa jonkun muun menettäminen ja ehkä on tunteitakin tätä kohtaan tai jotain toiveita? Tai etsii tästä toisesta sen menettämänsä ihmisen piirteitä jotenkin korvaamaan menetystä.

Tauko voi tehdä hyvää ja ei se sinkkuna eleleminenkään pahasta ole, koska ei suhteen tulisi olla elämässä joku itseisarvo.

No ei tosiaan välttämättä pitäisikään innostua, totta. Ei aikaisemmin vaan ole ihan tällaisia fiiliksiä naiset saaneet aikaan. Ja onhan sinkkuelämä tavallaan ihan jees, välillä raskasta tosin.. :).

Itselleni suhteessa oleminen ei ole ikinä ollut mikään itseisarvo, ja kai tässä itsellä on vaan sitäkin ehkä että hakee jostain jotain kompensaatiota menetykselleen. Ja kuten jo tässä on tullut esille niin eiköhän se ole aika mikä näitä juttuja ainoastaan parantaa. Ja kyllä tätä on aika paljon tullut analysoitua ja tiedostaa tilanteen, tällä on vaan terapeuttinen vaikutus aina välillä käydä täällä rutisemassa asioista.

 

[TQoFE]

Nebulan ja Spiitin tarinat ovat kyllä täysin samankaltaisia omani kanssa. Ja tuntuu tosiaan ainakin vielä näin reilun kahden kuukauden jälkeen ettei jaksa innostua tutustumaan edes kehenkään uuteen.

Iggy hyvä, jotenkin musta tuntuu, että päästyäsi erosta yli, tulet kirjoittamaan tänne (lähes) yhtä helpottuneen tekstin kuin toveri Jokerinet. Joskus sen nimittäin huomaa vasta vuosien päästä, ettei toinen ehkä ollutkaan suhteessa yhtä vilpittömin mielin. Enkä nyt väitä, että eksäsi olisi vienyt rahasi ja rajoittanut elämääsi - mutta tuollainen ailahteleminenkin on tavallaan henkistä väkivaltaa ja vallankäyttöä.

Miksikö sanon noin? Koska tunnen aika monta tapausta, joissa enemmän tai vähemmän kovan koulun käynyt mies tai nainen ryhtyy suhteeseen kiltin ihmisen kanssa, jolle tavallaan maksattaa aiemmin kokemansa vääryydet, osan tahallaan, osan tahattomasti. Rehellisyyden nimissä myönnettäköön, että olen mennyt kerran tuohon halpaan itsekin.

Unilääkkeitä en ole käyttänyt mutta mielessä on kyllä ollut, sen verran vähissä on kunnon unet viime aikoina ollut.

Jos et ole aiemmin käyttänyt ja sopivaa merkkiä löytänyt, niin suosittelen ennemmin unihormoniksi kutsuttua melatoniinia. Etpähän ainakaan ole ihan pihalla seuraavana päivänä, kuten monelle unilääkkeiden kanssa käy.

 

[Nakkikastike]

Hiljaista on, tosin itselläkin on varmasti osuutta asiaan. Ei jostain syystä nappaa tällä hetkellä, ainankaan mikään pysyvämpi. Pitää sitten kattella syksymmällä jos vaikka innostuis taas. Komppa_Joo lupaili kattella mulle jonkun sopivan naisen joten luotetaan siihen ja odotellaan sitä..

 

[Crapbag]

Mitään syytä mustasukkaisuudelle ei ole, sillä exä on exä ja mitään yhteen palaamista ei todellakaan ole tapahtumassa, näköpiirissä eikä ikinä ollut puhettakaan. Olen vain yhä exän hyvä ystävä.

..Hieman tässä on nyt alkanut arveluttamaan kuitenkin tämä tilanne, sillä tuo nykyisen mustasukkaisuuskohtaus nosti minua vähän takajaloilleni, toki jos se jäi tuohon eikä tuosta ainakaan pahene niin tuskin tuosta oikeaa ongelmaa syntyy, mutta mistäs tuota tietää. En uskoisi hänestä, mutta pahimmassa tapauksessahan tilanne voi mennä siihen, että nykyinen vaatii minua täydelliseen irtautumiseen exästä.

Osittain pohdiskelin tätä asiaa aiemmin, vaihtelin mielessäni osia jne. Ymmärrän täysin jos "nykyiset" eivät tykkää näistä. Omalla kohdallani vieläpä todella pahasti roikkuva exä, joka onnistui pitkään vaikuttamaan minuun jollain tasolla, vaikka oli 100-varmaa etten palaisi ikinä hänen luokseen.

Aikana kun olin sinkku välit exään olivatkin todella "kaverilliset", mutta siinä vaiheessa kun minulla alkoi olla elämää, niin johan muuttui ääni kellossa. Jutut alkoivat olla todella pimeitä, vaikka vakuutteli ettei hän sotke minun ja nykyisen välejä. No, eipä sotke, koska itse en ainakaan aio pitää enää mitään yhteyttä. Kymmenet kerrat koitin puhua nätisti ja varoitin häntä käytöksestään, ei vain ole mennyt viesti perille. En vain voi missään tapauksessa antaa syntyä tilannetta, jossa exä menisi edes sekunniksi nykyisen edelle, tai että nykyisestä edes hetken tuntuisi siltä. Vaikka sitten X olisikin kuinka fiksu ja hyvä tyyppi. Noh, itselläni helpotti nyt huomattavasti kun sillat on polteltu. Maailmassa on taatusti hienojakin ihmisiä mr ja ms X.nä, sitä en epäile. Mutta tuollainen narsistinen, hivenen käytöshäiriöinen ihminen on pakko laittaa roskiin ennenkuin tekee isommin tuhoa.


En ole juurikaan mustasukkainen ihminen, mutta onhan exästä puhuminen helvetin rasittava puheenaihe. Eli ymmärrystä alkanut löytymään, mikäli neidot eivät tahdo näistä kuulla ja saattavat jopa ymmärtää jotain väärin. Ja tosiaan, olen osannut väistellä aiheen kyllä melko hyvin.

Sen verran vielä, että omat reilut 6v muistoissa ovat saaneet myöhemmin melkoisen tahran. Nykyään voi vaan olla äärimmäisen onnellinen siihen missä mennään nyt, että tuo kaikki on vain mennyttä ja että pääsin pois sen ihmisen läheltä. Keskityn vain tulevaan ja koitan tehdä kaikki paremmin, vain sillä on nyt merkitystä. Rinnalla olevalla ihmisellä(kin) on tietysti suunnaton merkitys siihen miten paljon haluaa itse venyä ja joustaa, miten paljon kehittyä. Olen onnellinen että nyt on näin!

 

[Morgoth]

Eli on niitä omiakin juttuja oltava ja sitä omaa aikaa ehdottomasti, tätä en kielläkään mutta sitten on niitä "perusarvoja" joiden suhteen olen (ikävä kyllä) varsin ehdoton.

Itse olen sitä mieltä, että loppujen lopuksi ne asiat missä kannattaa olla täysin ehdoton ovat todella vähässä loppujen lopuksi. Itse en ainakaan näe miten tie toimivaan parisuhteeseen löytyy yksityiskohtaisten listojen kautta tai parisuhteessa on pakko oppia olemaan myös juostava ja asiat eivät todellakaan ole mitään 0 tai 1.

Heh, tai sitten alan olemaan vain jo vanha, kun en oikein ymmärrä keskustelua salatuista elämistä ja 'epä-älyllisyydestä' tai lähinnä tuntuu samalta kun hirveän ulkonäön ylikorostaminen, jossa leikitään muka fiksua, vaikka oikeasti ainoa kriteeri on, että kunpa nyt sitä vaki-pillua joltakin saisi ja mitä isommat tissit niin sen parempi, mutta koska sitä ei saa, niin pitää esittää että vain fiksut kelpaa ja standardit on muutenkin niin korkealla ja dippadaa...

 

[Morgoth]

Toivottavasti tuohon ei mennä, sillä en tiedä pystyisinkö tuohon vielä, sillä kuten sanottua exä on yhä parhaita ystäviäni ja jos hän kaipaa joskus ihmistä jolle purkaa huoliaan niin miten ihmeessä voisi kieltäytyä?

Varmaan se vaikeaa, jos olette eronneet vasta vähän aikaa sitten ja ero ei ollut kauhean riitaisa, mutta tuntuu että sulla on tuon eron käsittely ja siitä toipuminen vielä kesken, koska haluat pitää ehkä vähän tavanomaista parempia välejä exään. Miksi? Tunnet jonkinlaista ei-niin-tiedostua syyllistyttä erosta? Hivelee itsetuntoasi että pystyt tarjoamaan exällä olkapäätä tukea ja turvaa? Olet vielä jotenkin riippuvainen exästäsi? Uusi suhde onkin vain 'laastarisuhde' jonka kautta käsittelet tuon erosi?

Uusi kumppanisi on mielestäni ansainnut sen ettet roiku exässäsi ja ongelma on lähinnä sinussa, jos et osaa exästäsi irrouttautua eikä mustasukkaisessa kumppanissa enkä keksi oikein mitään hyvää syytä edes miksi sinun pitäisi siinä roikkua exässäsi, jos olet uudessa suhteessa.

Jos et osaa kieltäytyä exäsi murheiden kuuntelemisesta, niin miksi ihmeessä edes erositte?

 

[Creed Bratton]

Uusi kumppanisi on mielestäni ansainnut sen ettet roiku exässäsi ja ongelma on lähinnä sinussa, jos et osaa exästäsi irrouttautua eikä mustasukkaisessa kumppanissa enkä keksi oikein mitään hyvää syytä edes miksi sinun pitäisi siinä roikkua exässäsi, jos olet uudessa suhteessa.

Täysin samaa mieltä. Turha pilata nykyisiä parisuhteita sen takia, että koittaa pitää hyviä välejä exään siihen asti kunnes se löytää uuden. Ymmärrän täysin uutta kumppaniasi, koska varmasti hän näkee exäsi suurena uhkana teidän suhteelle.

 

[Morgoth]

Täysin samaa mieltä. Turha pilata nykyisiä parisuhteita sen takia, että koittaa pitää hyviä välejä exään siihen asti kunnes se löytää uuden. Ymmärrän täysin uutta kumppaniasi, koska varmasti hän näkee exäsi suurena uhkana teidän suhteelle.

Itse ainakin tekisin omat johtopäätökseni ja dumppaisin kumppanin, joka roikkuu exässään eikä pysty siitä eroamaan vaan kuuntelee tämän murheita. Kertoo jo kaiken miten toisissaan toinen mukana uudessa suhteessa.

Ymmärrän, jos on jotain yhteisiä lapsia, niin on jopa suotavaa että on edes jonkinlainset välit exään, joka on ainoa hyväksyttävä poikkeus.

 

[Ender00]

Varmaan se vaikeaa, jos olette eronneet vasta vähän aikaa sitten ja ero ei ollut kauhean riitaisa, mutta tuntuu että sulla on tuon eron käsittely ja siitä toipuminen vielä kesken, koska haluat pitää ehkä vähän tavanomaista parempia välejä exään. Miksi? Tunnet jonkinlaista ei-niin-tiedostua syyllistyttä erosta? Hivelee itsetuntoasi että pystyt tarjoamaan exällä olkapäätä tukea ja turvaa? Olet vielä jotenkin riippuvainen exästäsi? Uusi suhde onkin vain 'laastarisuhde' jonka kautta käsittelet tuon erosi?

Uusi kumppanisi on mielestäni ansainnut sen ettet roiku exässäsi ja ongelma on lähinnä sinussa, jos et osaa exästäsi irrouttautua eikä mustasukkaisessa kumppanissa enkä keksi oikein mitään hyvää syytä edes miksi sinun pitäisi siinä roikkua exässäsi, jos olet uudessa suhteessa.

Jos et osaa kieltäytyä exäsi murheiden kuuntelemisesta, niin miksi ihmeessä edes erositte?

Kun ihmisen kanssa on yhdessä vuosikymmenen niin hänestä muodostuu samalla myös paras ystävä ja tätä exä oli minulle ja minä hänelle.

Enää ei varmaan voi käyttää termiä parasystävä, sillä yhteyksiä pidämme harvakseltaan ja olemme nähneet suunnilleen kerran kahteen kuukauteen. Mutta ystäviä olemme mielestämme yhä eikä minusta voi olettaa, että yhtäkkiä katkaisisin kaikki välit ystävääni vain koska uusi naisystävä näin haluaisi. Kuitenkin tämä uusi nainen on ollut elämässäni mukana vasta muutaman kuukauden. Minusta tilanne on vähän sama kun jos poikamies tapaa naisen ja alkaa seurustelemaan ja nainen vaatii miestä sitten vähentämään yhteydenpitoaan kavereihinsa ja omistautumaan täysin hänelle. Minusta uhkavaatimukset ja ystävien hylkäämiset eivät kieli mistään hienosta parisuhteesta. Toki nämä siis ihan vain kuvailutasolla, nykyinen ei ole mitään tuollaista toistaiseksi vaatinut, osoittanut vain mustasukkaisuutta.

Erosimme exän kanssa mm. koska tulevaisuuden suunnitelmamme eivät menneet lainkaan yksiin, tiesimme että se ero hoidetaan nyt tai se tulee viimeistään muutaman vuoden päästä, kun exä alkaa haluamaan lapsia.

Laastarisuhteen mahdollisuus tiedostetaan ja siitä on puhuttu nykyisen naisen kanssa. Hänelläkin on takana ero viime vuonna. Meillä menee yhdessä oikein hyvin, mutta olemme kyllä tiedostaneet senkin, että voi olla mahdollista, että tämä on kummallekin laastarisuhde ja aivomme vain huijaavat meitä. Siksi etenemme toistaiseksi varovaisesti ja esimerkiksi minua ei ole vielä mitenkään esitelty naisen lapsille.

 

[ms.qvist]

Heh, tai sitten alan olemaan vain jo vanha, kun en oikein ymmärrä keskustelua salatuista elämistä ja 'epä-älyllisyydestä' tai lähinnä tuntuu samalta kun hirveän ulkonäön ylikorostaminen, jossa leikitään muka fiksua, vaikka oikeasti ainoa kriteeri on, että kunpa nyt sitä vaki-pillua joltakin saisi ja mitä isommat tissit niin sen parempi, mutta koska sitä ei saa, niin pitää esittää että vain fiksut kelpaa ja standardit on muutenkin niin korkealla ja dippadaa...

No en minäkään nyt enää mikään kovinkaan nuori ole - itseasiassa kaukana mistään teini-iästä, mutta ehkäpä tämä elämä on sitten opettanut niin kyyniseksi ja ihmisiä tietyllä tapaa arvottavaksi ettei sitä jaksa/kestä kuin tietynsorttisten ihmisten seuraa noin pidemmänpäälle - etenkin jos/kun kyseessä on parisuhde.

Niin ja täsmennetään vielä, että mielummin olen kokonaan ilman pillua kuin haen sitten yhden yön seuraa jostain yökerhosta. En myöskään halua leikkiä omilla tai toistenkaan tunteilla, jos minä en voi jotain tarjota toiselle niin pysyn kaukana tilanteista joissa voi syntyä pahempiakin väärinkäsityksiä.

Ystävien kohdalla tilanne voi olla/on hivenen toinen, siihen joukkoon voi kuulua puupäisiä lätkäfaneja (no tosin eipä taida kaalua), hörhö-taiteilijoita (tosin veikkaan, että tulisin muutenkin aika hyvin juttuun tällaisen ihmisen kanssa), eläinaktivisteja (taitaa kuulua?), ihan tavallisia perustallaajia (näitäkin kuuluu) etc. etc. Lisäksi ystäväpiiriini kuuluu ihmisiä joilla on hyvinkin rankkoja kokemuksia taustalla, he ovat tärkeitä juuri sellaisina kuin ovat - heitä en arvota enkä edes haluakaan arvottaa millään muotoa. He ovat auttaneet minua ja minä vastaavasti heitä aina kuin suinkin mahdollista - kukin oman kykynsä mukaan.

vlad.

 

[JypFabu]

Kun ihmisen kanssa on yhdessä vuosikymmenen niin hänestä muodostuu samalla myös paras ystävä ja tätä exä oli minulle ja minä hänelle.

Eipä tossa ole muuta järkevää tehdä, kun olla kumppanilleen avoin ja rehellinen. Asiallinen keskustelu usein on avuksi. Kerro, että suhteenne exän kanssa on ohi ja aika on muovannut teistä ystävät. Pyydä nykyistäsi tutustumaan exääsi, se että hän tuntee sinun jakavan elämäänsä kanssasi pitäisi hälventää tehokkaasti turhat mustasukkaisuudet. Voi olla, että nykyisesi ja exäsi tulevat juttuun mainiosti ja voi olla etteivät, mutta avoimet kortit hälventävät pelkoa ja lisäävät ymmärrystä, eikä tartte turhia mustasukkaistella.

Jos kumppanisi kuitenkin kokee ystävyytesi avoimuudesta huolimatta uhkaavaksi ja vaatii sulta valintaa, olet perinteisessä nesteessä, jossa vaihtoehdot on joko nyk. tai ex tai ei kumpikaan.

 

[ms.qvist]

Uusi kumppanisi on mielestäni ansainnut sen ettet roiku exässäsi ja ongelma on lähinnä sinussa, jos et osaa exästäsi irrouttautua eikä mustasukkaisessa kumppanissa enkä keksi oikein mitään hyvää syytä edes miksi sinun pitäisi siinä roikkua exässäsi, jos olet uudessa suhteessa.

Sanotaan, että minä en kyllä kaikissa tilanteissa ymmärrä niitä mustasukkaisia uusia kumppaneita jotka eivät välttämättä tajua tai edes halua ymmärtää sitä, että kumppanin ex. voi myös sen ohella, että on ex. olla myös ystävä - toki etenkin uuden suhteen alussa on hyvä rajoittaa yhteydenpitoa ex. kumppaniin mutta kuitenkin kertoa rehellisesti uudelle kumppanille mikä tilanne todellisuudessa on. Eihän se läheskään kaikissa tilanteissa tarkoita sitä, että exän kimpussa roikutaan kaiken aikaa vaan sitä, että häneen pidetään yhteyttä ja että välit ovat luontevat jos ollaan oltu ja ollaan edelleen ystäviä. Siinä vaiheessa alan jotakuinkin ymmärtää mustasukkaisuuden pieniä piirteitä jos tämä ex. vie aivan kaiken ajan ja hän on kaikessa etusijalla mutta jos hän on taustalla ja hänen kanssa ollaan "kavereita" tms. niin en näe syytä sille miksi olla mustasukkainen.

Jos ihminen on terve ja kykenee asettumaan toisen asemaan niin tällaisessa tapauksessa ihminen tuskin sortuu mustasukkaisuuteen. Sen sijaan jos ihminen on epävarma omasta asemastaan, tai jos hänellä on huonoja kokemuksia niin mustasukkaisuuteen vajoaminen on ymmärrettävää mutta tuolloin asioista kannattaa keskustella ja sopia tarkat pelisäännöt. Niin ja sairalloista mustasukkaisuutta en hyväksy missään tapauksessa (vaikka voinkin ymmärtää syyt siihen) ja jos keskustelemalla ei päästä asioista sopimukseen niin valitettavasti en näe järkeä jatkaa suhdetta koska se sairalloisuus saattaa putkahtaa pintaan ihan minä hetkenä hyvänsä ja mistä syystä hyvänsä ja siitä ei seuraa kuin ongelmia.

Minusta ihmisellä on oikeus pitää luontevasti yhteyttä ex. kumppaniin niin kauan kuin pysytään poissa sängystä, eikä yhteydenpito vie kaikkea aikaa nykyisestä suhteesta. Eli normaali ystävyys/kaveruus on ok! ainakin minun mielestä. Etenkin jos edellisestä suhteesta on vielä lapsiakin niin on entistäkin järkevämpää, että suhteet ovat luontevat.

Viestini siis lähinnäkin yleisellä tasolla kirjoitettuna, tämä täsmennyksenä.

vlad.

 

[Morgoth]

Minusta tilanne on vähän sama kun jos poikamies tapaa naisen ja alkaa seurustelemaan ja nainen vaatii miestä sitten vähentämään yhteydenpitoaan kavereihinsa ja omistautumaan täysin hänelle. Minusta uhkavaatimukset ja ystävien hylkäämiset eivät kieli mistään hienosta parisuhteesta. Toki nämä siis ihan vain kuvailutasolla, nykyinen ei ole mitään tuollaista toistaiseksi vaatinut, osoittanut vain mustasukkaisuutta.

Mielestäni on rielua molemmille, että jos aloitetaan uusi suhde, niin exät eivät ole enää mukana kuvioissa. Ne kuuluvat siihen edelliseen elämään ja tarkoitushan kai ainakin on rakentaa uutta sen nykyisen kumppaniin kanssa eikä elää toinen jalka siellä jossakin menneisyydessä muistellen ja yrittää sovittaa vielä exää mukaan siihen uuteenkin suhteeseen? Hetkenhän se varmaan tekee kipeää lopettaa yhteydenpito exään, mutta eiköhän niin tule kuitenkin lopulta käymään, kun molemmat alkavat rakentaa uutta elämää ja elämä kuljettaa erilleen ja tuskin sinä exälle tulet mieleen enää sen jälkeen ensimmäisenä, kun hän löytää uuden kumppanin. Miksi koet että tehtävänäsi oln olla hänen lohduttaja kunnes hän ei enää sinua tarvi?

Se että uusi kumppanisi ei pidä, että toimit exäsi 'lohduttajana' kunnes hän löytää toisen, niin enpä häntä osaa siitä syyttää. Tässä mä olen nyt ehkä lapsellisen ehdotonkin, mutta jos erotaan niin sitten myös erotaan eikä yritetä säilyttää exiä hyvinä ystävinä ja saada lähes uutta puolisoa ja exää suurinpiritein parhaiksi kavereiksi keskenään. Ei se maailma vain yleensä noin toimi, vaikka ehkä kivalta kuulostaakin.

Ehkä eniten tuossa epäilyttää epävarmuus, joka jotenkin rivien välistä uuteen suhteeseen paistaa ja se että se exä tuntuu niin tärkeältä sinulle, vieläkin.

Erosimme exän kanssa mm. koska tulevaisuuden suunnitelmamme eivät menneet lainkaan yksiin, tiesimme että se ero hoidetaan nyt tai se tulee viimeistään muutaman vuoden päästä, kun exä alkaa haluamaan lapsia.

Eipä minulle kuuluu, mutta pistipä vain silmään. Sanot lapset tuossa ja ymmärsin että ne olivat osasyynä eroosi ja nyt tällä uudella kumppanillasi on jo lapsia entuudestaan?

 

[Morgoth]

Jos ihminen on terve ja kykenee asettumaan toisen asemaan niin tällaisessa tapauksessa ihminen tuskin sortuu mustasukkaisuuteen.

Näissäkin on aina kaksi puolta ja jotenkin on vähän kokemuksia että usein myös ihmiset, jotka äänen valittavat "kumppanini on kauhean mustasukkainen ja vaatii sitä ja tätä eikä pidä siitä ja tästä..." niin jos nämä ihmiset itse olisivat sen toisen asemassa eivät kestäisi tilannetta ollenkaan vaan olisivat täsmälleen samanlaisia.

Se mikä on absoluuttisesti oikein tai väärin, niin siitä voidaan aina keskustella ja jauhaa, mutta mielestäni on jonkinlaista 'pelisilmän' puutetta ruveta sählämään exien kanssa sen enempää, jos on uudessa suhdessa.

En tiedä olenko poikkeus vai ei, mutta kovin moni tällä palstalla tuntuu jauhavan "erotaan kavereina ja haluan pitää hyvät välit exään eron jälkeenkin". Tuo on mielestäni ihan täyttä paskaa. Exät ovat exiä ja miksi niihin pitää olla ylipäätään yhteyksissä? Se on ihan ystävällistä vain sanoa jäähyväiset ja toivottaa hyvää loppuelämää, mutta jättää se yhteydenpito siihen. Ainoa hyvä syy on, jos on yhteisiä lapsia. Muuten en ymmärrä.

 

[tiuke]

En tiedä olenko poikkeus vai ei, mutta kovin moni tällä palstalla tuntuu jauhavan "erotaan kavereina ja haluan pitää hyvät välit exään eron jälkeenkin". Tuo on mielestäni ihan täyttä paskaa. Exät ovat exiä ja miksi niihin pitää olla ylipäätään yhteyksissä? Se on ihan ystävällistä vain sanoa jäähyväiset ja toivottaa hyvää loppuelämää, mutta jättää se yhteydenpito siihen. Ainoa hyvä syy on, jos on yhteisiä lapsia. Muuten en ymmärrä.

Omalta kohdalta voin sanoa, että tuo tarkoitti vain eroamista asiallisesti ilman riitelyä tms. Yhteisten asioiden takia yhteyttä pidettiin eron jälkeenkin, mutta ajanmittaan se hiipui, kunnes loppui kokonaan ja hyvä niin.

 

[Ted Raikas]

En tiedä olenko poikkeus vai ei, mutta kovin moni tällä palstalla tuntuu jauhavan "erotaan kavereina ja haluan pitää hyvät välit exään eron jälkeenkin". Tuo on mielestäni ihan täyttä paskaa. Exät ovat exiä ja miksi niihin pitää olla ylipäätään yhteyksissä? Se on ihan ystävällistä vain sanoa jäähyväiset ja toivottaa hyvää elämää, mutta jättää se yhteydenpito siihen.

Kai siinä on pohjalla vaan se, että parisuhteen lisäksi se suhde on ollut myös ystäväsuhde. En itse näe mitään syytä, miksei kumppani olisi myös ystävä? Jotenkin voisi kuvitella, että suhde onnistuu paremmin jos siinä on olemassa myös se ystävyys, johon ei liity parisuhdejutut ja seksi millään lailla. On jotain yhteistä intressiä ja halua lähteä reissuun, festareille, konsertteihin jne. Yleensä tuollainen tekijä helpottaa, ettei tule juuri sitä mustasukkaista roikkumista ja velvollisuuksien täyttämistä. Hiukan vapaampaa irroittelua kuten ystävillä on tapana vielä jos osaa sysätä niinä hetkinä sivuun ne tekijät jotka tekee suhteen.

Eli moni näkee, ettei tahdo hävittää sitä ystävyyttä joka on ollut suhteen mukana.

Tietty eroissa voi tulla aika katkeriakin juttuja vastaan, eikä se, että toinen on iskenyt silmänsä toiseen ihmiseen ole niistä se epätavallisin. Ehkä ne eroon johtavat tekijät tekee sen, että ystävyyskään ei enää ole samanlaista tai tunnu samalta, koska ne tietyt asiat puskee pintaan.

En kyllä itsekään ole exän kanssa juurikaan tekemisissä. Toki jutellaan toisinaan ja jos tapaa, niin ei synny mitään ongelmaa keskustella tai olla samassa tilassa. En kuitenkaan näe, että hän olisi mitenkään lähimainkaan parhaita ystäviä, no oikeastaan enemmänkin kaveri ja tuttu.

 

[JZZ]

En kyllä itsekään ole exän kanssa juurikaan tekemisissä. Toki jutellaan toisinaan ja jos tapaa, niin ei synny mitään ongelmaa keskustella tai olla samassa tilassa. En kuitenkaan näe, että hän olisi mitenkään lähimainkaan parhaita ystäviä, no oikeastaan enemmänkin kaveri ja tuttu.

Niin, mielestäni on eri asia olla väleissä kuin ystävä exän kanssa. Itse olen kaikkien exieni kanssa ihan hyvissä väleissä, eli jos nyt joskus jossain nähdään, niin kohteliaasti vaihdetaan pari sanaa ja siinäpä se. Jos naisellani olisi vastaava suhde exänsä kanssa kuin Enderillä näyttää olevan, niin en kyllä itsekään moista jaksaisi kauaa katsella. Varsinkin jos eroaminen on tapahtunut ns. "järkisyistä" (toinen ei halua lapsia) eikä siitä, ettei toisen kanssa seurustelusta tullut enää mitään.

Niin se vaan on, että jos haluaa tosissaan uudessa suhteessa olla, niin exien kanssa ei kauheasti enää voi touhuta.

 

[Morgoth]

Kai siinä on pohjalla vaan se, että parisuhteen lisäksi se suhde on ollut myös ystäväsuhde. En itse näe mitään syytä, miksei kumppani olisi myös ystävä?

Tulipa mieleen, että minkä ikäisistä ja millaisissa elämäntilanteissa olevista ihmistä puhutaan? Se nyt on ehkä vähän eri jos ollaan 17 vuotta ja seurustellaan muutama kuukausi ja ollaan samalla luokalla lukiossa ja sitten juttu menee poikki, niin varmaan sen jälkeen voidaan jatkaa jonkun aikaa kaveripohjalla. Enpä usko, että jos on pidempi suhde ja ikää vaikkapa yli kolmekymmentä että se enää niin menee silloin....

Jospa vaikkapa vaimoni lähtisikin yhtäkkiä jonkun 'hyvän ystävänsä' eli vaikkapa jonkun teini aikaisen seurustelukaverinsa kanssa matkoille ja jättäisi minut ja lapsen kotiin, niin kyllä minä ainakin tekisin omat johtopäätökseni asiasta. Enkä koe olevani edes mustasukkainen, mutta jos ollaan parisuhteessa niin silloin siinä ollaan ja eikä kaveerata exien kanssa. Vai olisiko tuo sinusta ok?

 

[Chiesa di Totti]

En tiedä olenko poikkeus vai ei, mutta kovin moni tällä palstalla tuntuu jauhavan "erotaan kavereina ja haluan pitää hyvät välit exään eron jälkeenkin". Tuo on mielestäni ihan täyttä paskaa. Exät ovat exiä ja miksi niihin pitää olla ylipäätään yhteyksissä? Se on ihan ystävällistä vain sanoa jäähyväiset ja toivottaa hyvää loppuelämää, mutta jättää se yhteydenpito siihen.

Varmaan se on sitä että parisuhde ei perustu rakkauteen vaan tyytymiseen ja tykkäämiseen.

Samaa mieltä, exät on exiä. Yhdenkään kanssa en ole väleissä enkä tekemisissä. Rakkaus raastaa ja repii kun se menee poikki, miten siinä voi pysyä väleissä kun jompi kumpi vihaa toista suhteen loppumisen vuoksi. Sellaisesta toipuminenki vie pitkän aikaa, ja sen aikana ihminen muuttuu.

Rakkaus muuttuu kyllä ajan saatossa joskus hyvinkin kivuliaiden vaiheiden jälkeen syvemmäksi kumppanuudeksi ja sen rikkominen satuttaa vielä enemmän.

Yhtä exää rakastan loppuelämäni mutta en kyllä hänen kanssaan halua olla tekemisissä enkä väleissä.

 

[Ender00]

Mielestäni on rielua molemmille, että jos aloitetaan uusi suhde, niin exät eivät ole enää mukana kuvioissa.

Ehkä eniten tuossa epäilyttää epävarmuus, joka jotenkin rivien välistä uuteen suhteeseen paistaa ja se että se exä tuntuu niin tärkeältä sinulle, vieläkin.

Eipä minulle kuuluu, mutta pistipä vain silmään. Sanot lapset tuossa ja ymmärsin että ne olivat osasyynä eroosi ja nyt tällä uudella kumppanillasi on jo lapsia entuudestaan?

On selvää, että uudessa suhteessa jätetään menneet naissuhteet (seurustelu/seksimielessä) taakse, mutta että myös ystävät, joka ex on. Tuota on vähän vaikea sulattaa, ainakaan jos sitä vaatii ihminen joka on ollut vasta muutaman kuukauden elämässäni.

Kyllä lapset olivat yksi syistä, toinen pääsyy oli se, että ex lähtee parin vuoden sisällä ulkomaille töihin enkä ollut valmis lähtemään mukaan.

Epävarmuus tässä vaiheessa suhdetta on minusta aika luonnollista. Kummallakin ero takana, vaara on siinä että erot ovat molemmilla vielä liian lähellä, jolloin laastarisuhteen riski on olemassa. Mutta yhdessä on kuitenkin niin hyvä olla ettei täydellisen aikalisän ottaminen tyyliin nähdään vuoden päästä onnistu.

Hyvä huomio lapsiasian suhteen, mutta henkilökohtaisesti näen hyvin suuren eron näillä tilanteilla. Jos olisin jatkanut exän kanssa, olisimme hankkineet yhteisiä lapsia niin siinä olisi ollut raskausaika, synnytys, lasten lapsuus jne. koettavana ja ikuinen vastuu lapsista isänä.
Nyt uuden naisen kanssa lapset tulisivat bonuksena, toinen on parivuotias, toinen kouluikäinen, heillä on isä (yhteishuoltajuus), asumme eri paikkakunnilla, elämme siis kaukosuhteessa, näemme 2-4 kertaa kuukaudessa ja muutoin olemme yhteyksissä lähes päivittäin. Uuden naisen kanssa en siis tavallaan kuitenkaan muuttuisi isäksi siinä mielessä kuin omien lasten kanssa kävisi. En tiedä osaanko selittää tätä, mutta se miten asian näen niin nämä tilanteet ovat huomattavan erilaisia.

Lisätään tuo ikäjuttu eli ikä on lähempänä neljääkymmentä kuin kolmeakymmentä ja suhde kesti lähes 10 vuotta.

Ja lisätään vielä se, että en exäni kanssa ole mihinkään yhteisille matkoille tai reissuille lähdössä tai edes ryyppäjäisiin. Vaan sitä, että jos hän tarvitsee apua esimerkiksi autokuljetusten muodossa tai muuttamisessa tai kuuntelijaa huolien purkuun jne niin olen valmis, tietysti.

 

[ms.qvist]

En tiedä olenko poikkeus vai ei, mutta kovin moni tällä palstalla tuntuu jauhavan "erotaan kavereina ja haluan pitää hyvät välit exään eron jälkeenkin". Tuo on mielestäni ihan täyttä paskaa. Exät ovat exiä ja miksi niihin pitää olla ylipäätään yhteyksissä? Se on ihan ystävällistä vain sanoa jäähyväiset ja toivottaa hyvää loppuelämää, mutta jättää se yhteydenpito siihen. Ainoa hyvä syy on, jos on yhteisiä lapsia. Muuten en ymmärrä.

Niin en sitten tiedä oletko sinä poikkeus vai olenko minä poikkeus mutta ystäväpiiriini kuuluu useampikin henkilö jotka ovat edelleen ystäviä ex.kumppaneidensa kanssa - eikä tämä myöskään häiritse heidän nykyisiä partreneitaan. Jos todellakin kumppanuussuhde on myös kiinteä ystävyyssuhde niin minä en ainakaan haluaisi pakottaa kumppaniani katkaisemaan suhdetta ex.kumppaniinsa. Minusta tämä olisi vääryys niin kumppaniani kohtaan kuin myös hänen ja hänen ex.kumppaninsa suhdetta kohtaan. Niin kauan minä ymmärrän tämä ystävyyden kun se pysyy platonisena - siinä vaiheessa jos eksytään samojen vällyjen väliin niin kumppanini olisi hyvin pian ex. kumppani (sikäli mikäli hän muutoin täyttäisi vaatimukseni...).

Mutta kukin tyylillään. En minä pakota ketään elämään minun tyylilläni mutta jos kuvitellaan tilanne jossa ihastun johonkin naiseen ja hän vaatii minua katkaisemaan välini kaikkiin naispuolisiin ystäviini ja erääseen ex. seurustelukaveriini niin hyvin pian mietin sitä kuinka kauan viitsin kyseistä naikkosta katsella ja joko minä lähden tai hän lähtee. Näin tilanne on minun elämässäni!

Lisäys:

Tulipa mieleen, että minkä ikäisistä ja millaisissa elämäntilanteissa olevista ihmistä puhutaan? Se nyt on ehkä vähän eri jos ollaan 17 vuotta ja seurustellaan muutama kuukausi ja ollaan samalla luokalla lukiossa ja sitten juttu menee poikki, niin varmaan sen jälkeen voidaan jatkaa jonkun aikaa kaveripohjalla. Enpä usko, että jos on pidempi suhde ja ikää vaikkapa yli kolmekymmentä että se enää niin menee silloin....

Jospa vaikkapa vaimoni lähtisikin yhtäkkiä jonkun 'hyvän ystävänsä' eli vaikkapa jonkun teini aikaisen seurustelukaverinsa kanssa matkoille ja jättäisi minut ja lapsen kotiin, niin kyllä minä ainakin tekisin omat johtopäätökseni asiasta. Enkä koe olevani edes mustasukkainen, mutta jos ollaan parisuhteessa niin silloin siinä ollaan ja eikä kaveerata exien kanssa. Vai olisiko tuo sinusta ok?

Niin itsehän täytin talvella 39-vuotta ja ajatukseni ovat mitkä ovat. Eli hyväksyn täysin ystävyyden ex.kumppanin välillä - kuten kirjoitin - niin kauan kunhan kyseessä on platoninen suhde. Ja ehkäpä olen siinäkin mielessä poikkeusellinen, että kumppanini saa/voi käydä istumassa iltaa ex.kumppaninsa kanssa (luotan häneen ja siinä vaiheessa jos/kun luottamukseni menee niin siitä keskustellaan ja seurauksena voi sitten olle ero jos on havaittavissa, että sovittuja pelisääntöjä on rikottu). Se on tietty eriasia jos puhutaan pitkälle matkalle lähdöstä - toki jos on yhteisiä lapsia niin joskus kenties tulee tilanne eteen jossa on lähdettävä matkalle mutta muutoin asiasta keskustellaan ja tilanne ratkaistaan tapauskohtaisesti, esim. jos lähdetään kahdestaan lomalle Kreikkaan niin hmmm... mietin kyllä kahdesti mitä siitä voi seurata, mutta jos lähdetään vaikkapa pitkäaikaisen yhteisen harrastusporukan kanssa reissulle Tukholmaan tms. paikkaan niin pelisäännöistä sovittuamme en näe syytä miksen voisi antaa hänen osallistua reissuun.

Mutta edelleen, kukin tyylillään.

vlad.

 

[Infamous]

Ja tosiaan, jos toinen vain epäilee ja epäilee että "ihan varmasti tahdotte toisianne vieläkin", niin kädestä kiinni ja esittelemään naiset toisilleen. Taatusti helpottaa kun se ex ei olekkaan enää mikään pelottava mörkö, vaan ihan oikea ihminen joka ymmärtää ja näkee että entisellä miehellään on uusi nainen. Kasvattaa omaa itsetuntoa kummasti. Uskokaa pois.

Hmm... moista toimenpidettä en ole koskaan suorittanut, mutta kuulostaa melko räjähdysherkältä tilanteelta. Riippuu toki siitäkin, onko jompikumpi kyseessä olevista naisista mörkö vai nou. Mutta ihan ensimmäisenä ei tulisi kuitenkaan mieleen.