Naisasiat

[Larsen]

Ajolähtöä pukkaa.

Mutta oon jo varma mitä tuun tekemään. Siinä väliaikatietoja. Saa onnitella.

Vieläkö kärkyt pesällä vai joko on otettu puhelin latauksesta ja näpytelty ensimmäiset kolme numeroa vai huijui et kai vaan meinaa tekstiviestillä lähestyä..?

Toimintaa mies, toimintaa!!!

Repäise ja revittele tapojesi vastaisesti, kurvaa mimmin pihaan ja pyydä sitä livenä kahville. Mikäli tilanne puskee hikeä otsaan ja jännäkakkaa boxereihin niin kirjoita repliikit valmiiksi paperille ja ojenna se suoraan naaraalle, ei tartte nääs puhua laisinkaan =)

 

[Finisher]

Jomppa_Koo: Ei se lähestyminen kai tämän vaikeampaa ole:

Vaikka katsontakantamme ovat aivan ääripäätä, tuskin tällä palstalla kovinkaan montaa henkilöä löytyy jonka ajatukset eroavat ajatuksistasi niin paljon kuin minun, ehkäpä nyt varjo kuulu tähän luokkaan, niin kaikesta huolimatta olisi joskus mukava istua iltaa kanssasi aivan rauhassa ja keskustella erilaisista asioista - vaikkapa sivistyneesti viinilasin ääressä tai sitten ilman alkoholia. Olisi äärimmäisen mielenkiintoista tutustua henkilöön joka kätkeytyy nimimerkin "sampio" taakse.

t. vlad.

 

[sampio]

Jomppa_Koo: Ei se lähestyminen kai tämän vaikeampaa ole:

Nyt kyllä punastun.

---
Alkuperäiseen vladin viestiin voisin sanoa, että mun mielestäni monet tämän palstan mielenkiintoisimmista persoonista ovat aatemaailmaltaan aika kaukana minusta. Elämänkatsomuksellisesti se on tietysti iso juttu, enkä itsekään kykenisi jakamaan elämääni täysin päinvastaisella elämänkatsomuksella varustetun naisen kanssa, mutta en osaa nähdä sitä asiana, minkä tarvitsee välttämättä vaikuttaa muihin ihmissuhteisiin. Ei-uskovaisessa ystävä- ja sukulaispiirissäni minua tuntuu enemmän erottavan se, että en ole mukana viinanhuuruisissa viikonloppujutuissa kuin se, onko keskustelukumppanini vaikkapa fiksukäytöksinen ateisti.

 

[Morgoth]

kuten viestissäni toin esille, olen siinä suhteessa nykyään ikävä ja rasittava persoona, että en jaksa sellaista ihmistä joka koko elämänsä tuhlaa turhuuteen - kuten vaikkapa katsomalla joka ikinen ilta salkkareita. Ihan vaan kysymyksenä. Haluaisitko, että kumppanisi katsoisi jokainen ilta salkkareita? Olisiko se elämän huipennus keskustella niistä?

Vaimoni ei katso salkkareita, mutta vaikka katsoisikin niin ei se minua häiritsisi. Tärkeämpää on jotenkin yhtenäiset perusarvot ja joku yhdistävä tekijä sen kumppaninsa kanssa, mutta muutenhan sitä voi olla varsin erilainenkin kumppaninsa kanssa, jos vain se joku mystinen 'yhdistävä tekijä' löytyy. Mielestäni olisi jopa tylsää ja suhdetta köyhdyttävä asia, jos vaimoni olisi kiinnostunut täsmälleen samoista asioista kuin minä tai luonteeltaan samanlainen.

Elämän huipennuksesta en tiedä, mutta lopulta ne ihan tavalliset ja 'epä-älylliset' asiat tuntuvat parhaimmilta kuten tehdä vaikka jotain yhdessä vaimon ja lapsen kanssa.

Mutta se on jo vaikeampi ymmärtää jos hän taasen on omassa elämässään niin ehdoton ettei voi tästä taasen joustaa laisinkaan.

Sanoisin että todella moneessa suhteessa alussa on ongelmana, että molemmat ovat liian ehdottomia ja yrittävät tehdä toisesta itsensä kaltaisia.

Mielummin todellakin olen hipin tai rastatukan kanssa kuin menestyvän liikenaisen kanssa, jonka kanssa minulla ei ole mitään jaettavaa, ei edes samaa aatesuuntausta.

Onhan niitä kaikenlaisia pareja, joita ei ensi alkuun uskoisi todeksi. Sukulaispiiristä löytyy yksi esimerkki, jossa nainen on isohkon yrityksen toimitusjohtaja ja hänen miehensä tavallinen raksaäijä. Ovat olleet naimissa yli 30 vuotta, pari lastakin ja lastenlasta ja ovat onnellisia. Tiedä sitten millä henkisellä tasolla liikkuvat, mutta joku on ainakin natsannut...

 

[koo]

Mutta siis toi mattopyykkihässäkkä oli ihan parasta mitä täällä on julki tuotu!

Mattopesuhomma olisi hyvä mutta, kaikki kunnon tytöt tietävät, että matot pitää aina pestä ennen Juhannusta jotta ne saadaan nopeasti kuivaksi. Matonpesutreffit joutunee Jomppa siis tältä kesältä unohtamaan ellei ole koneellista kuivaustilaa käytössä.

Muuten Jompalla näyttäisi olevan tuo alkutilanteen materiapuoli kasassa ja ilmeisesti tarkka suunnitelma asioiden etenemisestä, mutta mitens jatko?
Sitten kun olet ihanaisesi kanssa vihdoinkin kasvotusten niin et voi enää vältää suoraa verbaliikkaa vaan sinun on puhuttava jotain.
Tietysti aluksi jonkin aikaa voi vain suukotella ja katsella silmiin, mutta silloin pitää osata suudella niin, että tytöllä tuntuu navan ympärillä kolme ”pusuaaltoa” ja silmissä pitää olla toffee-ilme. Perinteistä verbaalia keskustelua ei kuitenkaan voi loputtomiin siirtää joten nyt sinun pitää alkaa panostamaan suukkoharjoituksiin, tai päivittää suutelutaitoasi, ”toffee-silmiin” ja keskustelunavauksiin.

Terveisin koo

 

[ms.qvist]

Mielestäni olisi jopa tylsää ja suhdetta köyhdyttävä asia, jos vaimoni olisi kiinnostunut täsmälleen samoista asioista kuin minä tai luonteeltaan samanlainen.

Luonteen suhteen itse vaadin tiettyä samaa aaltopituutta mutta muuten, kuten kirjoitin aiemmin:

Joku voi pitää minua nyt nipottajana, annan hänelle oikeuden mielipiteeseensä, kenties sitä olenkin, mutta jos haluan kumppanin niin toki toivon, että löytyy niitä yhteisiäkin asioita sen ohella, että on omiakin juttuja - aikomuksenani ei todellakaan olisi esim. tunkeutua samalle joogatunnille, tai ruveta kutomaan sukkaa siinä vierellä tai tunkea samalle sohvalle lukemaan fiktiivistä kertomusta toisen maailmansodan taisteluista etc. Eli yhteisen ajan ohella on oltava sitä omaakin aikaa. Mutta minun kohdalla tilanne on se, että en kestäisi elää suhteessa jossa katsoisin toisen kuluttavan elämäänsä epä-älylliseen toimintaan.

Eli on niitä omiakin juttuja oltava ja sitä omaa aikaa ehdottomasti, tätä en kielläkään mutta sitten on niitä "perusarvoja" joiden suhteen olen (ikävä kyllä) varsin ehdoton.

vlad.

 

[Cemetery Gates]

Jos (suomalaisen) miehen ei parane suoltaa runoja naisille, jotka eivät omaa tyhmyyttään osaa ko. hengentuotoksia arvostaa, niin omien kokemusteni perusteella naiset voisivat puolestaan jättää parit pehmolelut ostamatta. Tässä aikuisiälläkin on tullut vastaan tilanteita, joissa nainen antaa ties miksi lahjaksi jonkinlaisen pehmolelun, yleensä eläinhahmon, joka on ilmeisesti naisen mielestä niin saatanan lutunen karvaturri. No mitä sitten? Miehelle pehmolelua EI kuulu antaa, ei koskaan, milloinkaan. Sillä ei ole minkään valtakunnan virkaa. Pehmolelut ovat naisten, lasten ja friikkien juttuja.

Jos jotain positiivista haetaan naisista, niin uudessa duunissa oleva nuori tylleröinen vaikuttaisi flirttailevan meikäläiselle tuon tuosta. Tai sitten vaan tulkitsen asioita tyystin väärin, ei olisi eka kerta. Kivaltahan moinen joka tapauksessa tuntuu, vaikka ikäeroa onkin yli 10 vuotta... Nätti ja fiksu tyttö kyseessä, joten ei pelkoa, että kiinnostuisi Simonista tosissaan.

 

[Ender00]

Jos (suomalaisen) miehen ei parane suoltaa runoja naisille, jotka eivät omaa tyhmyyttään osaa ko. hengentuotoksia arvostaa, niin omien kokemusteni perusteella naiset voisivat puolestaan jättää parit pehmolelut ostamatta.

Ja sama pätee kaikenmaailman koriste-esineisiin, posliinipossuihin, koristetyynyihin jne.

 

[TQoFE]

JNuo Azulin vanhat konstit kyllä toimis varsinkin jos vaihtoehtona olis ns. kyrvänjatkeiden päämäärätön ympyrän pörrääminen eli tylsyyden maksimointi, tai neito eevan puvussa kaljaa rahtaamassa, mutta ans olla, tilanteessa, jossa tarkoitus olisi keskittyä ihan itselle tärkeään pelin seuraamiseen tms. sen saattaisi ottaa vittuiluna tai painostamisena.

Juttuhan onkin siinä, että toimitetaan se olut ja sitten siirrytään sivummalle, eikä jäädä häiritsemään, jollei sitä erikseen toivota.

Moisen essun kyllä kuittaisin lyhyellä tattiksella ja hävittäisin pikimmiten, juurikin tuon pösilön ja lapsellisen "onks viljoo näkyny" tasoisen tekstin takia.

Olet selkeästi käynyt kiikaroimassa meidän keittiön ikkunaa, kun noin hyvin tiesit, mitä essussa lukee. Melko pelottavaa.

Kompataan vielä ja mainitaan naisten ostamat vaatteet. Kuten Viivi ja Wagner-genren sarjakuvapaidat jossa mollataan miestä ja sitten pitäisi repiä siitä huumoria.

Myönnän syyllistyneeni tähän. Oluista innostunut ja Wagner-fani avomies sai nimittäin toissajouluna lahjaksi mustan T-paidan, jossa on Wagnerin kuva sekä teksti "Vahva täysmallas Wagner". Äijä nauroi puoli tuntia avattuaan paketin, ja jos paita makaa parikin päivää pyykkikorissa, tulee heti kysymyksiä, että missä se on ja miksi sitä ei ole pesty. Mutta juu, ehkä tuo sitten vain on hyvä näyttelemään.

Tarkoitukseni siis oli sanoa, että nuo V&W-paidatkin voivat upota tosifaneille, vaikkeivät kaikkia nauratakaan.

 

[JypFabu]

Juttuhan onkin siinä, että toimitetaan se olut ja sitten siirrytään sivummalle, eikä jäädä häiritsemään, jollei sitä erikseen toivota.

Juttuhan on kyllä niin, että jos siihen tullaan kelteisillään tarjolle, ei syrjäänsiirtymiset enää auta, vaan normaali mies suorittaa perässäsiirtymisen ja astumisen ja sinne meni tärkee matsi, huoh...

Olet selkeästi käynyt kiikaroimassa meidän keittiön ikkunaa, kun noin hyvin tiesit, mitä essussa lukee. Melko pelottavaa.

Eipäs näsäviisastella, kuvaamallani tavalla se menee 99% varmuudella, salettiin.

 

[Crapbag]

Josko sitä heittäisi vähän settiä pitkästä aikaa, vaikka näyttää pahasti siltä että aiemmin isojen poikien herkistelypalsta on muuttumassa pelkäksi vitsiksi..

No mutta. Tammikuussa taisin edellisen kerran tilittää/hehkuttaa, en enää edes muista. Tuo juttu hautautui melko yllättäen daamin toimesta, vaikka hän alunperin laittoi rullat pyörimään. Tuon epäonnistumisen myötä sitä on kuitenkin taas oppinut. Tuota tyttöä häiritsi exäni, joka tunkee nenäänsä asioihini, vaikka itseäni ei ole pariin vuoteen kiinnostanut pätkääkään mitä tuo puolestaan tekee. Kuitenkin minusta saatiin mukamas kuva, että olen kovasti "kiinni" tuossa entisessä. Noh, ehkä se oli ainoa veruke minkä hän keksi.

Vaikeaa entisten suhteen on juuri se, että itselle tuottaa vaikeuksia olla välinpitämätön tai kylmä, jopa tyly. Naiset tietenkin käyttävät hyväntahtoisuutta häikäilemättä hyväkseen. Etenkin tuo yksi, jolle olen moneen kertaan sanonut ettei tunge nenäänsä elämääni.

No. Kun ihan sattumalta olen ajautunut keväästä lähtien mukavaan settiin erään neidon kanssa, niin olen ottanut uutta käytösmallia. "kaveri" exä hevonvittuun mesestä ja facebookista, en tosiaan ole mikään kaveri, miksen ole tuota rasitetta voinut siivota aiemmin. Muut neidot saavat pysyä jossain mesessä yms., koska osaavat käyttäytyä, vaikka itse en näidenkään kanssa halua puhua juurikaan. Eli noista tulee näköjään ongelmaa vaikka itse koittaa toimia parhaansa mukaan. Toisaalta tajuan nyt miten paljon toista voi ärsyttää joku mustis entinen muija, vaikka olisikin "varmaa" että olen täysin irti jo.

No, eipä noista enempiä. Iso luuta on lakaissut ja itselläkin parempi olla, eipä tarvi nähdä mitään väsyneitä facebook- /mesetiloja. Tekstareihin en vastaa edes sitä "haista_paska -henkistä" settiä, sekin kuulemma riittää tuollaiselle roikkuvalle henkilölle joissain tapauksissa, että saavat tyydytettyä sairaat mielihalunsa huomiolla, vaikkakin negatiivisella.

Olen helvetin avoin ihminen ja puhun asioista suoraan, siksipä ehkä edellinen juttu sai vääriä sävytteitä. Ehkä kaikesta ei pitäisi avautua.. koska osaan dramatisoida hivenen liikaa. Sen voin rehellisesti sanoa, että olen omistautunut täysin jokaiselle tyttöystävälleni, kiinnyn lopulta melko helposti. Ajatus alkaa nyt karkailla, koska koitan tunkea juttuun liikaa asioita:)


Tällä hetkellä menee kuitenkin todella mukavasti! Rinnalla on ihminen, joka tahtoi siihen. Edelliset tuntuvat huonoilta vaihtoehdoilta, eli hommahan on todella hyvin! Nainen joka on fiksu, oijoi. Yhteisiä harrastuksia/kiinnostuksia, rairai! Jopa herkempi ihmislapsi kuin minä, loistavaa. Ulkonäkö ja tyylitajukin kohdillaan, enempää ei voisi vaatia. Itselläni ei ollut haku mitenkään päällä, tämä juttu vaan tuli. Hiljalleen olen oppinut tykkäämään ihmisestä ja persoonasta, etenkin se kun mamma laittaa toisinaan hanttiin älyllisesti on todella kiehtovaa;)

Elämä on ihmeellinen juttu, muuta ei voi sanoa kaikkien pettymysten jälkeen. Oman itsensä löytäminen siellä jossain välissä on ollut todella tärkeää. Se, että oppii välillä olemaan täysin itsenäisesti ja nauttimaan elämästä, pärjäämään omillaan, opettaa kyllä äärettömän paljon. Tietty positiivisuus on pakko koittaa säilyttää, meni sitten kuinka pahasti pieleen. ojan pohjalla on itsekin aikanaan ryömitty, nyt ne ajat lähinnä huvittaa, etenkin kun miettii minkä ihmisen takia. Noh, kai tää kaikki kuuluu tähän ihmisen kasvuprosessiin.

Viime yönä näin muuten unta että saimme lapsen, oli kiva kertoa moinen aamulla, toinen kun on äärimmäisen lapsirakas. Noh, hassuahan toi oli, mutta miksei. Nyt nimittäin tuntuu että se voisi olla tässä, vaikka en olekaan vielä suinpäin rakastunut. Vahva yhteenkuuluvuuden tunne kuitenkin päällä. Tästä on kiva jatkaa kesää etiäpäin! Pahoittelut jos teksti on hivenen sekavaa, olisi pitänyt tunkea ehkäpä useampaan viestiin. Pointti kuitenkin se, että täällä mennään taas täysillä!

 

[passenger]

Taas vituttaa aivan saatanasti että ei vaan pääse exästä yli eikä ohi millään. Ja että miksi on pitänyt seurustella ja rakastua naiseen joka ei kykene pitkään normaaliin parisuhteeseen, eikä edes osaa/pysty/halua keskustella ongelmistaan, jotka kyllä osittain myöntää olevan olemassa. Joskus tää touhu on niin saatanan vaikeeta. Naisen ajatusmaailma tuntuu olevan maailman kokoinen labyrintti, täysin päättymätön ja hulluksi tekevä paha. Enkä vaan osaa jättää asioita ratkomatta, puhumatta ja selvittämättä..

 

[TQoFE]

Taas vituttaa aivan saatanasti että ei vaan pääse exästä yli eikä ohi millään. Ja että miksi on pitänyt seurustella ja rakastua naiseen joka ei kykene pitkään normaaliin parisuhteeseen, eikä edes osaa/pysty/halua keskustella ongelmistaan, jotka kyllä osittain myöntää olevan olemassa. Joskus tää touhu on niin saatanan vaikeeta. Naisen ajatusmaailma tuntuu olevan maailman kokoinen labyrintti, täysin päättymätön ja hulluksi tekevä paha. Enkä vaan osaa jättää asioita ratkomatta, puhumatta ja selvittämättä..

Sä olet Iggy niin ihana ja söötti, että ansaitset ja takuuvarmasti saatkin jonkun paremman ja sinulle sopivamman. Tällä hetkellä varmasti tuntuu, ettei sellaista ole eikä tule, mutta viimeistään vuoden päästä olet eri mieltä - eikä silloin enää silläkään ole väliä, onko eksän kanssa varmasti kaikki saatu puhuttua halki, poikki ja pinoon.

 

[passenger]

Sä olet Iggy niin ihana ja söötti, että ansaitset ja takuuvarmasti saatkin jonkun paremman ja sinulle sopivamman. Tällä hetkellä varmasti tuntuu, ettei sellaista ole eikä tule, mutta viimeistään vuoden päästä olet eri mieltä - eikä silloin enää silläkään ole väliä, onko eksän kanssa varmasti kaikki saatu puhuttua halki, poikki ja pinoon.

Missähän niitä on? Tuntuu että joka kerta nää mun suhteet päättyy niin että mitään varsinaista syytä ei ole, vaan toinen osapuoli vaan ilmeisesti kyllästyy ja that's it. Tuntuu että ihmiset(naiset) olettaa että kaiken pitäis mennä ja edetä vaan itsestään tekemättä mitään sen suhteen eteen. Pystyisipä edes joskus ajattelemaan ihan järjellä ja vaikka valikoimaan niitä naisia sen perusteella minkä merkkisiä vaatteita ne käyttävät..

 

[TQoFE]

Missähän niitä on? Tuntuu että joka kerta nää mun suhteet päättyy niin että mitään varsinaista syytä ei ole, vaan toinen osapuoli vaan ilmeisesti kyllästyy ja that's it. Tuntuu että ihmiset(naiset) olettaa että kaiken pitäis mennä ja edetä vaan itsestään tekemättä mitään sen suhteen eteen. Pystyisipä edes joskus ajattelemaan ihan järjellä ja vaikka valikoimaan niitä naisia sen perusteella minkä merkkisiä vaatteita ne käyttävät..

Yleensä ne sopivimmat ilmestyvät elämään yllättävissä paikoissa ja silloin, kun niitä vähiten odottaa. Älä nyt ainakaan siitä ota stressiä.

Mitä ollaan juteltu, niin ilmeisesti ainakin tällä viimeisimmällä oli jotain ongelmia itsensä kanssa jo silloin kun tutustuitte, joten tästä erosta et ainakaan voi syyttää itseäsi. Jos ihminen ei osaa itse selvittää asioita itselleen, ei siinä kukaan muukaan voi oikein mitään tehdä.

 

[passenger]

Yleensä ne sopivimmat ilmestyvät elämään yllättävissä paikoissa ja silloin, kun niitä vähiten odottaa. Älä nyt ainakaan siitä ota stressiä.

Mitä ollaan juteltu, niin ilmeisesti ainakin tällä viimeisimmällä oli jotain ongelmia itsensä kanssa jo silloin kun tutustuitte, joten tästä erosta et ainakaan voi syyttää itseäsi. Jos ihminen ei osaa itse selvittää asioita itselleen, ei siinä kukaan muukaan voi oikein mitään tehdä.

Sehän tässä ehkä eniten turhauttaa ja vituttaa, että ei voi mitään vaikka kuinka haluaisi ja yrittäisi. Ja tietää ja ymmärtää sen että ei voi mitään, mutta on vaan niin pirun vaikeaa antaa olla. Aikamoista kidutusta.

 

[TQoFE]

Sehän tässä ehkä eniten turhauttaa ja vituttaa, että ei voi mitään vaikka kuinka haluaisi ja yrittäisi. Ja tietää ja ymmärtää sen että ei voi mitään, mutta on vaan niin pirun vaikeaa antaa olla. Aikamoista kidutusta.

Ei varmaan lohduta yhtään, mutta sanon kuitenkin: ajan kanssa helpottaa.

 

[Spiit]

Tuntuu että joka kerta nää mun suhteet päättyy niin että mitään varsinaista syytä ei ole, vaan toinen osapuoli vaan ilmeisesti kyllästyy ja that's it.

Eilen tuli sitten koettua itse tämä. Tyttöystävä ilmoitti, että mikään ei oikein enää tunnu miltään, joten kannattaisiko pistää 2,5 vuotta kestänyt suhde poikki. Onhan tässä viimeiset puoli vuotta kohta kinasteltu kaikenmaailman paskajutuista, mutta silti nyt tehty ratkaisu tuntuu mielestäni niin väärältä, niin väärältä. Pelkästään järjellä ajateltuna suhde olisi päättynyt jo aiemmin, toisaalta pelkästään järjellä ajateltuna suhde ei olisi ikinä alkanutkaan. Ei tilanne loppujen lopuksi tullut järkyttävän suurena yllätyksenä, mutta itse olisin tahtonut jatkaa ja koittaa saada asiat kääntymään edelleen paremmiksi. Vaikea sanoa kumpi on syy ja kumpi seuraus, jatkuva kinastelu ja sen aiheuttama vitutus yhdessäolosta vai sitten se, että toisen osapuolen tunteet eivät enää olleet riittävän vahvoja. Nyt moni varmasti väittää, että tyttöystävällä on uusi kiikarissa, olen itse ihan helvetin varma, että juttuun ei liity muita osapuolia. Olisihan tuo lähtenyt joka tapauksessa reilun kuukauden päästä loppuvuodeksi ulkomaille, mutta silti tällä hetkellä fiilikset ovat kuitenkin aivan totaalisen perseestä. Kaikki yhteiset muistot ja hetket pyörivät päässä, joka puolella on asioita, jotka muistuttavat toisesta ja koko ajan odottaa, että se toinen vielä soittaa ja katuu päätöstään. Ei tässä oikein tiedä miten päin pitäisi olla...

 

[Nebula]

Viikko sitten koitti ero suhteesta, josta näytti kehkeytyvän se viimeinen suhde. Siltä se tosin tällä hetkellä vaikuttaakin, koska ei tiedä jaksaako enää kiinnostua tutustumaan toiseen ihmiseen. Sen verran on päihin tullut ja tämä viimeinen olikin sitten kaikkea muuta, kuin aikaisemmat suhteeni.

Koko kesä elettiin nousukautta yhdestä tavallisesta aallonpohjasta, lomamatka meni täydellisesti nappiin ja sitten yhtäkkiä eräänä iltana nainen ilmoittaa, ettei enää halua jatkaa. Syyksi ilmoitti erään ongelman ja sen, että tunteet oli hänen mielestään kuihtuneet. Tästä ongelmasta puhuttiin noin kuukausi sitten ja lupasin vielä ratkaista asian. Nainen siis joko unohti tuon keskustelun tai sitten ei uskonut, että pystyn sitä ratkaisemaan, vaikka prosessi oli jo käynnissä. Lisäksi tämä ei ollut minun ongelmani vaan meidän yhteinen, mutta sitä nainen vain ei ymmärtänyt.

Ihmetteli, että enkö ollut huomannut mitään. No, miten voin saada mitään merkkiä suhteen päättymisestä jos toinen on hymyilevä ja iloinen viimeiseen päivään saakka, sekä suunnittelee kanssani ulkomaan matkaa parin kuukauden päähän.

Kiitoksia vaan elämä. Pohja romahti siltä aika totaalisesti, koska todella toivoin ja uskoin, että tästä tulee suhde joka kestää.

Mun naisella oli samoja ongelmia, kuin sunkin naisella, passenger. Ei osannut puhua vaikeista asioista ilman vittuuntumista ja omista ongelmistaan, vaikka myönti niiden olevan olemassa.

Koko kaupunki muistuttaa yhteisistä muistoista, sekä hetkistä, aivan kuten sullakin, Spiit. Kai tämä kuitenkin jossain vaiheessa menee ohi...

Sen tiedän varmasti itsekin, että vaikka tämä näin yllättävä loppu olikin, niin ei liity kolmansia osapuolia tähänkään eroon. Sen verran hyvin opin reilun kahden vuoden aikana toista tuntemaan. Tähän lisäksi vielä se, että kannan aidosti huolta myös hänen selviytymisestään. Hän on ihminen joka yrittää aina kaikkensa menestyäkseen elämässä, mutta ottaa raskaasti vastoinkäymiset, eikä hänelle toistaiseksi hirveästi menestystä ole tullut.

Toivon todella, että hän jonain päivänä saavuttaa sen mitä tavoittelee nyt ja myös miehen joka on hänelle parempi kuin minä, vaikka kyllä mielestäni huomioin aina hänenkin tarpeensa, kysyin hänen mielipidettään asioihin, sekä näytin myös välittämiseni kosketuksina, halauksina ja muunlaisina huomion osoituksina.

Siksi ihmettelenkin, että miten hän sai tuonkin käsityksen, että tunteet olivat kuolleet?

No, paistaa se päivä risukasaankin. Viime yön pystyin jo ilman unilääkettä nukkumaan.

 

[Johan]

Nyt moni varmasti väittää, että tyttöystävällä on uusi kiikarissa, olen itse ihan helvetin varma, että juttuun ei liity muita osapuolia. Olisihan tuo lähtenyt joka tapauksessa reilun kuukauden päästä loppuvuodeksi ulkomaille, mutta silti tällä hetkellä fiilikset ovat kuitenkin aivan totaalisen perseestä.

Olisikohan (tulevalla) exälläsi haaveena ulkomailla olla sinkkuna ja siitä on syntynyt ns. suhteen alasajo hyvissä ajoin? Itse voisin ajatella jotain sen suuntaista, jos ei oikein muuta järkevää syytä eroon omasta mielestäsi löydy.

 

[tiuke]

Jopa nyt puskee tarinoita eroista.

Hyvin elävästi tulee mieleen omat fiilikset muutaman vuoden takaa, kun itse koin vastaavan.

Paska tilannehan se on, ei siitä pääse mihinkään. Halusin aikoinaan omalle kohdalle sattuneen tapauksen hoitaa asiallisesti omalta osaltani, ja niinhän siinä kävikin. Ensimmäisinä öinä uudessa asunnossa yksinään ei meinannut unta tulla. Jo pelkästään se, että kaikki asiat pitää hoitaa itse yksin, tekee sen, ettei jää liikaa aikaa miettiä, varsinkin alussa. Siitä pikkuhiljaa arjen avustuksella alkoi helpottaa. Vaikka tilanne on vaikea ja surullinen, on itsestä kiinni, miten tilanteesta selviää. Aika pian pystyin jo alun "takaisin-haikailujen" jälkeen ajattelemaan sen ajatusmaailman mukaan, että kun on nainen, nautitaan siitä, ja kun ei ole, niin otetaan siitä käyttöön parhaat puolet. Nyt kun ei ollut avovaimoa, niin saattoi käydä oluella silloin kun huvitti, harrastaa sillon kun huvitti, seurata urheilua telkkarista ja paikan päältä niin paljon kuin lompakko kestää jne. Kaikin puolin vastata täysin omasta ajankäytöstään, mikä kenellekin on tärkeää tai mukavaa.

Vaikka "aika parantaa haavat" on helvetin kulunut fraasi, niin se on silti 100% fakta.

Tsemppiä edellä tarinansa kirjoittaneille, kyllä se siitä!

 

[Spiit]

Ei osannut puhua vaikeista asioista ilman vittuuntumista ja omista ongelmistaan, vaikka myönti niiden olevan olemassa.

Tämähän tuntuu sitten olevan suht yleistä näin päin vaikka olen aina ajatellut, että nimenomaan nainen on se, joka useammin haluaa asioista keskustella. Itse pyrin myös aina keskustelemaan ongelmat läpi, mutta toinen osapuoli halusi vain työntää kaikki ongelmat sivuun ja katsoa eteenpäin. Tämä käytännössä johti siihen, että joko yritän keskustella, jonka seurauksena sitten toiselle iskee välittömästi vitutus päälle tai vaihtoehtoisesti pidän turpani kiinni ja yritän hyväksyä että asiat nyt vain ovat näin. Toisaalta jälkimmäinenkin vaihtoehto johti sitten pitemmän päälle kuitenkin siihen riitelyyn, kun samat ongelmat nousivat esiin uudstaan ja uudestan.

Eilen sitten keskusteltiin asioista varmaan ensimmäistä kertaa fiksusti, harmi vain, että tilanne ei sen toisen mielestä ollut enää pelastettavissa, koska tunteet ovat hävinneet liiaksi. Tuntuu vain siltä, että kaikki kaatui niin pieniin ja mitättömiin seikkoihin, oli niitä hyviä hetkiä kuitenkin niin paljon enemmän. Pahinta on se, että itse yritin koko ajan puhua asioista, jotta ne nyt niin mitättömiltä tuntuvat ongelmat olisi saatu ratkottua. Ehkä ne syyt tosiaan sitten ovat syvemmällä ja nämä tyhmät kinat ja riitelyt olivat vain niitä seurauksia.

Vähän katkeralta tuntuu, että kumpikaan ei kuitenkaan ole tehnyt mitään väärää eikä kummallakaan ole jäänyt pahaa sanottavaa toisesta ja silti käy näin. Pitkän aikaa kaikki sujui paremmin kuin loistavasti ja vietin mielestäni elämäni parasta aikaa hienon ja ihanan ihmisen kanssa, jonka kanssa toivoin pitempääkin yhteistä tulevaisuutta. Yhtäkkiä kaikki vain lähtee menemään päin persettä ilman mitään sen kummempaa syytä. Miksi? Ei mitään käsitystä. Johan viittasi tuohon ulkomaille lähtöön, mutta itse olen vähän epäileväinen tämänkin teorian suhteen. Kyllä se toinenkin osapuoli näin jälkikäteen ajateltuna teki koko ajan päässään kovasti ja pitkään töitä sen eteen, että homma toimisi paremmin. Uskon myös vahvasti, että olisi sanonut asian suoraan, jos syy olisi tämä.

Ja kuten itsestäsikin Nebula mainitsit, koen myös tehneeni parhaani sen eteen, että osoitan välittämiseni toiselle ja otan hänet parhaalla mahdollisella tavalla huomioon. Siitä huolimatta kuitenkin miettii sitä, mitä olisin voinut tehdä toisin ja minkä riidan olisin omalla käytökselläni pystynyt estämään. Turhaa jossittelua ja itsensä kiusaamista, mutta minkäs teet.. Sehän tässä päähän ottaakin, että tilanteelle ei pysty itse tekemään mitään vaan on pakko luovuttaa. Mutta ei kai tässä auta kuin mennä päivä ja hetki kerrallaan eteenpäin ja antaa ajan kulua.. ehkä sitä jossain vaiheessa osaa sitten päästää vain irti ja hyväksyä, että asiat menivät näin.

 

[Iggy]

Sä olet Iggy niin ihana ja söötti...

En tiedä onko tässä jokin virhe, mitä todennäköisemmin, tai inside juttu, mutta tämä on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut jatkoajassa. Eli jos on virhe niin pidä se omana tietona äläkä korjaa käsistystäni. Tämä on selvä merkki, korkeamman tahdon voima kirjoittaa nais asioista.

Pitkään tänne on pitänytkin kirjoitaa. Tilanne vain on hankala, ollut itseasiassa jo pidemmän aikaa. Seurustelen upean naisen kanssa. Seurustellut nyt kaksi ja puoli vuotta johon mahtuu kaikenlaista, abortista itsemurha yrityksiin, häädöistä putkareissuihin jne... Kun aloitimme seurustelun niin tyttöystäväni tilanne ja tulevaisuus ei näyttänyt hyvältä. Nyt olemme kuitenkin yhdessä selvittäneet jo lähes kaikki ongelmat, valoa ja normaalia elämää alkaa näkymän tunnelin päässä. Normaalilla tarkoitan työssäkäyntiä ja vastuun kantamista, sujuna olemista yhteiskunnan kanssa.

Meillä on hyvä kemia ja olemme sopivassa suhteessa samanalaisia. Molemmat nautimme nuoruudesta emmekä kiirehdi mihinkään. Tosin suhteessa olisimme voineet edetä, kuten muuttaa yhteen tai mennä kihloihin, mutta itse en ole tätä halunnut. Vietän toki paljon aikaa hänen luonaan, mutta en voisi kuvitella ettenkö pääsisi omaan kotiini aina välillä, ikään kuin "pakoon" nauttimaan yksityisyydestäni. Tässä näkyykin se ongelma. Rakastan tätä naista, mutta en pysty näkemään meitä yhdessä vakavimmissa merkeissä. En siis pystyisi näkemään kenenkään muunkaan kanssa joten tämä ei ole hänen vikansa. Olen yrittänyt tästä hänelle puhua, että onko tässä järkeä kun en näe suhteen johtavan mihinkään. Olen yrittänyt päättää tätä suhdetta monta kertaa, mutta en ole ollut tarpeeksi vahva siihen. Se, että tietää toisen rakastavan sinua vilpittömästi ja olevan täysin uskollinen, siitä on vaikea luopua.

En voi sanoa eläväni täysillä, sillä kun olen kotona kaipaan hänen luokse, kun olen pidempään hänen luona kaipaan kotiin. En siis tällä hetkellä tunne kuuluvani mihinkään. Monesti mietin et jos silloin ja silloin olisin vaan ollut tarpeeksi vahva ja pitänyt ero päätökseni, niin nyt olisin jo hänestä täysin yli kun aikaa on jo kulunut niin paljon. Valitettavasti en näe muuta ratkaisua, kuin se, että minä muutun ja opin hyväksymään tilanteen. Koska jos en ollut tarpeeksi vahva viime vuonna, tuskin olen sitä tänäkään vuonna. Olisi helpompaa jos naiseni olisi luovuttaja mutta kun hän uskoo siihen päivään, jolloin myös minä näen meidän yhdessä perustavan perheen.

 

[TQoFE]

Nyt kun ei ollut avovaimoa, niin saattoi käydä oluella silloin kun huvitti, harrastaa sillon kun huvitti, seurata urheilua telkkarista ja paikan päältä niin paljon kuin lompakko kestää jne.

Saanen huomauttaa, että oikeantyyppisen naisen valitseminen ei estä eikä edes rajoita oluella käymistä tai (penkki-)urheilua. Jotkut yksilöt tosin saattavat vaatia päästä mukaan lätkäpeleihin tai kaljalle - siis silloin, kun kyse on esmes afterista eli duunin jälkeisestä oluesta, eikä poikien kaljoitteluillasta.

En tiedä onko tässä jokin virhe, mitä todennäköisemmin, tai inside juttu, mutta tämä on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut jatkoajassa. Eli jos on virhe niin pidä se omana tietona äläkä korjaa käsistystäni.

Ok, en korjaa käsitystäsi =)

 

[tiuke]

Saanen huomauttaa, että oikeantyyppisen naisen valitseminen ei estä eikä edes rajoita oluella käymistä tai (penkki-)urheilua. Jotkut yksilöt tosin saattavat vaatia päästä mukaan lätkäpeleihin tai kaljalle - siis silloin, kun kyse on esmes afterista eli duunin jälkeisestä oluesta, eikä poikien kaljoitteluillasta.

Juu, on heitä/teitä olemassa, mutta ei ole minun kohdalle sattunut.