Niin, silloin katkeaa se parisuhde, mutta ihmisiä kun kuitenkin ollaan, jää jäljelle se ihmissuhde. Ne on eri asioita, vaikka moni ei sitä kykene näkemäänkään. Niinkuin tuossa valottamassani "omassa" esimerkissä kävi, kyky zoomata sen parisuhdekuohun taakse molemmin puolin synnytti aivan mahtavan ystävyyssuhteen.
Voihan se olla, että olen liian nuori tai muista suhteista ja existä on jo niin paljon aikaa (yli 10 vuotta) ja olen ollut kymmenen vuotta naimisissa, että eipä niihin exiin ole enää mitään yhteyttä ja en edes tiedä missä ovat ja mitä tekevät enkä nyt tiedä mitä juttelimista tai yhteistä heidän kanssa enää olisi? Muistot, mutta ne on ehkä parempia vain muistoina.
Jos nyt niin kävisi, että nykyinen suhde menisi rikki, niin en tiedä. Lapsi yhdistäisi nykyiseen vaimooni loppuiäksi aina jollakin tavalla, mutta muuten aika vaikea nähdä että olisi hirveää intressiä kuunnella vaimon elämän murheita jos itse olisin jo uudessa suhteessa. Olisihan se varmaan vaikeaa aluksi ja tuntuisi taatusti pahalta, mutta kyllä minä haluaisin yrittää lähteä rakentamaan ihan oma uutta elämään, jolloin exä ei nyt mitenkään oleellisesti enää kuuluisi. Tosin näitä nyt on mahdotonta ajatella ennakkoon ja toivottavasti ei käytännössä tarvi ajatella edes. Vähän sama kuin, että mikä olisi sellaista pettämistä, mitä ei pystyisi antamaan anteeksi. Niin paljon sekin riippuisi tilanteesta lopulta.
Mun elämänkokemus on mulle opettanu sen, että mustasukkaisuus ja omistushalu on pelkkää ylimainostettua henkistä heikkoutta ja laiskuutta, eikä kerro yhtään mitään siitä todellisesta tunteen syvyydestä
ja rakkaudesta, vaikka niin kuulee usein väitettävänkin.
Heh, anoppini on sairaan mustasukkainen ja hänen suhde nykyisen aviomiehensä kanssa on kyllä varsin värikäs ja sen suhteen hyvin voivaisuudesta voi olla montaa mieltä, mutta ei siitä sen enempää.
Jotkut ihmiset ovat vain sairaalloisen mustasukkaisia, mutta tuntuu että niissä tapauksessa että se mustasukkaisuus on vaan yksi osaa jotain suurempaa ongelmaviihtyä, jonka juuret alkavat jostakin lapsuudesta, ja jotka olisi parasta selvittää jossakin terapiassa kuin parisuhteessa.
Yleensäkin jos ihminen vakuuttaa ääneen en ole ollenkaan mustasukkainen, minulla ei ole ongelmaa alkoholin kanssa, luotan täysin kumppaani, niin se särähtää jo aina korviini. Jos asiassa ei ole mitään ongelma miksi sitä pitää edes mainostaa tai ääneen kertoa? Tai nämä jotka mainostavat oman suhteensa erinomaisuutta ja sen toimivuutta, niin mikä se todellinen todellisuus siellä kulssien takana onkaan? Ehkä olen vain kyyninen paska. Voi olla.
Elämää ja mitään siihen liittyvää ei voi ohjelmoida, eikä ennalta kirjoittaa, joten turhaan siinä räytyy ja panikoi edeltäkäsin, se ei vähennä tai helpota mitään sitten kun se oikeasti kohdalle osuu. Eipä meistä kenellekään elämän suhteen mitään olla luvattukaan, se kannattaa muistaa ja elää jokainen hetkensä seuraavaa pelkäämättä.
"Kaikki on lopulta vain kvarkkien satunnaista tanssia" Kari Enqvistiä lainatakseni. Tiedä miten kvanttifyysiika liittyy mitenkään ihmissuhteisiin tai on ainakaan järjellinen taso tarkastella sitä, mutta noin yleensä mitä siihen sanot elämästä.
Menee jo ihan aiheen vierestä, koska lopulta en usko, että millään on loppujen lopuksi yhtään mitään merkitystä suuremmassa mittakaavassa ja tietyllä tasolta katsoen kaikki on täysin turhaa ja satunnaista mitä tässä maailmankaikkeudessa tai rakkaudessa tapahtuu, mutta ei nyt ehkä lähdetä tuolle tielle tässä ketjussa :)
Toisaalta jos pitäisi valita miten nykyinen suhde päättyisi, niin ehkä oikeasti kauheinta olisi juuri, että toinen kuolisi onnettomuudessa yllättäen. Paras tietysti, että molemmat kuolisivat vanhuuteen, mutta siihen ei nyt itse pysty mitenkään vaikuttamaan tai ainakin hyvin rajallisesti. Paljon helpompi se toisen menetys olisi kestää, että hän löytäisi jonkun toisen tai vaikka ero kipeää tekisikin, mutta jotenkin hän kuitenkin edes eläisi, vaikka ehkä oman elämän kannalta siinäkin tapauksessa olisi 'käytännössä sama kuin kuollut' tai suhde loppuisi luonnolisesti ja omaa toimimattomuuteen, kun toisessa 'vietäisiin toimiva suhde pois ennen aikoja pois'.
Voihan se olla, että kuolen sairaskohtaukseen, kun lähetän tämänkin viestin, mutta enpä nyt sitäkään sentään aktiivisesti ajattele, mutta onko silläkään mitään merkitystä kuolenko nyt vai 60 vuoden päästä :) Riippuu kai millä tasolla asiaa tarkastelee :)
