No niin, täällä taas...
Melkoisesti on tilanne muuttunut siitä, kun tähän ketjuun on viimeksi tullut vuodatettua. Tapasinpa nimittäin tuossa pääsiäisen tienoilla vanhan tutun naishenkilön, jonka kanssa meillä synkkasi yllättävän hyvin ensi hetkestä asti. Koskaan ei siis aiemmin ole meidän välillämme mitään ollut, yhteisten tuttujen kautta tunnetaan.
Noh, jotta ei menisi liian helpoksi, niin tytöllä oli tuolloin käynnissä myrskyisä ero poikaystävästään ja meikäläisen rooli oli lähinnä kuunnella ja toimia yleisenä laastarina. Otin kuitenkin tehtävän ns. vastaan, koska tulimme toimeen todella hyvin ja yhdessä oli mukava hengailla. Autoin tyttöä etsimään uuden asunnon, autoin muutossa jne. Tuossa vaiheessa ei kuvioissa ollut mitään sen enempää, pientä peliä ja flirttiä, mutta ei mitään seksiin viittaavaakaan. Molemmille oli toki selvää, että ihastumista oli ilmassa ja että tunne oli molemminpuolista.
Typy oli melko sekaisin käännettyään uuden sivun elämässään, muutti ensimmäistä kertaa yksin asumaan jne. Tässä vaiheessa oli jo puhuttu tunteista, mutta korostin koko ajan sitä, että tytön pitää itsenäistyä ja että mielestäni itsenäistymiseen ei kuulu heti alkava uusi parisuhde. Samaa mieltä oli toki neiti itsekin, sanoi pitävänsä minusta hurjan paljon, mutta että nyt on vaan väärä aika. Ei siinä mitään, ajattelin. Olen pettynyt ennenkin, enkä tässä vaiheessa ollut vielä kuviossa kovinkaan "syvällä".
Sitten nykypäivään. Tyttö on hengaillut meikäläisen luona lähes päivittäin (ja öittäin) ja suhde on syventynyt, sanan kaikissa merkityksissä. Yhteinen aika tuon naisen kanssa on mahtavaa, päänsisäinen aaltopituus meillä on suurin piirtein sama ja seksi on järisyttävän hyvää. Tänään viimeksi kun aamulla puhuttiin, oltiin molemmat vähän sitä mieltä, että asiat välillämme muuttuivat salakavalasti vakaviksi ja että ei kai tämän nyt pitänyt ihan näin vakavaa olla. Tavoitteissa oli rauhallinen tutustuminen ja tuloksena oli salamarakastuminen. Tai no, rakastuminen voi olla terminä pikkaisen jyrkkä, ennemmin kai voisi puhua vaikka vakavasta ihastuksesta.
Nyt on mielessä pelkkiä kysymyksiä, että mitähän nyt pitäisi tehdä. Pitäisikö jatkaa samalla linjalla, pitäisikö kysyä neidiltä halukkuutta suhteeseen. Pitäisikö antaa hänelle enemmän aikaa itsenäistyä ja totutella uuteen elämäänsä, koska itsenäistymistä tämä nainen kaipaa, vaikkei sitä ehkä itse ymmärräkään.
Noh, välillämme kuitenkin on tunteita ja aikaa on loppuelämä. Ei, me emme seurustele, mutta sellainen päätös tehtiin (neidin aloitteesta, kirj.huom.), että ei säädetä mitään toisten kanssa. Ihan hyvä päätös, ei siinä mitään, mutta sehän on jo vähän sama kuin seurustelisi. God damn.
Tulipahan avauduttua, helpotti vähän. Katsellaan, mitä huominen tullessaan tuo.
