Viikko sitten koitti ero suhteesta, josta näytti kehkeytyvän se viimeinen suhde. Siltä se tosin tällä hetkellä vaikuttaakin, koska ei tiedä jaksaako enää kiinnostua tutustumaan toiseen ihmiseen. Sen verran on päihin tullut ja tämä viimeinen olikin sitten kaikkea muuta, kuin aikaisemmat suhteeni.
Koko kesä elettiin nousukautta yhdestä tavallisesta aallonpohjasta, lomamatka meni täydellisesti nappiin ja sitten yhtäkkiä eräänä iltana nainen ilmoittaa, ettei enää halua jatkaa. Syyksi ilmoitti erään ongelman ja sen, että tunteet oli hänen mielestään kuihtuneet. Tästä ongelmasta puhuttiin noin kuukausi sitten ja lupasin vielä ratkaista asian. Nainen siis joko unohti tuon keskustelun tai sitten ei uskonut, että pystyn sitä ratkaisemaan, vaikka prosessi oli jo käynnissä. Lisäksi tämä ei ollut minun ongelmani vaan meidän yhteinen, mutta sitä nainen vain ei ymmärtänyt.
Ihmetteli, että enkö ollut huomannut mitään. No, miten voin saada mitään merkkiä suhteen päättymisestä jos toinen on hymyilevä ja iloinen viimeiseen päivään saakka, sekä suunnittelee kanssani ulkomaan matkaa parin kuukauden päähän.
Kiitoksia vaan elämä. Pohja romahti siltä aika totaalisesti, koska todella toivoin ja uskoin, että tästä tulee suhde joka kestää.
Mun naisella oli samoja ongelmia, kuin sunkin naisella, passenger. Ei osannut puhua vaikeista asioista ilman vittuuntumista ja omista ongelmistaan, vaikka myönti niiden olevan olemassa.
Koko kaupunki muistuttaa yhteisistä muistoista, sekä hetkistä, aivan kuten sullakin, Spiit. Kai tämä kuitenkin jossain vaiheessa menee ohi...
Sen tiedän varmasti itsekin, että vaikka tämä näin yllättävä loppu olikin, niin ei liity kolmansia osapuolia tähänkään eroon. Sen verran hyvin opin reilun kahden vuoden aikana toista tuntemaan. Tähän lisäksi vielä se, että kannan aidosti huolta myös hänen selviytymisestään. Hän on ihminen joka yrittää aina kaikkensa menestyäkseen elämässä, mutta ottaa raskaasti vastoinkäymiset, eikä hänelle toistaiseksi hirveästi menestystä ole tullut.
Toivon todella, että hän jonain päivänä saavuttaa sen mitä tavoittelee nyt ja myös miehen joka on hänelle parempi kuin minä, vaikka kyllä mielestäni huomioin aina hänenkin tarpeensa, kysyin hänen mielipidettään asioihin, sekä näytin myös välittämiseni kosketuksina, halauksina ja muunlaisina huomion osoituksina.
Siksi ihmettelenkin, että miten hän sai tuonkin käsityksen, että tunteet olivat kuolleet?
No, paistaa se päivä risukasaankin. Viime yön pystyin jo ilman unilääkettä nukkumaan.