Naisasiat

[passenger]

Sä olet Iggy niin ihana ja söötti, että ansaitset ja takuuvarmasti saatkin jonkun paremman ja sinulle sopivamman. Tällä hetkellä varmasti tuntuu, ettei sellaista ole eikä tule, mutta viimeistään vuoden päästä olet eri mieltä - eikä silloin enää silläkään ole väliä, onko eksän kanssa varmasti kaikki saatu puhuttua halki, poikki ja pinoon.

Missähän niitä on? Tuntuu että joka kerta nää mun suhteet päättyy niin että mitään varsinaista syytä ei ole, vaan toinen osapuoli vaan ilmeisesti kyllästyy ja that's it. Tuntuu että ihmiset(naiset) olettaa että kaiken pitäis mennä ja edetä vaan itsestään tekemättä mitään sen suhteen eteen. Pystyisipä edes joskus ajattelemaan ihan järjellä ja vaikka valikoimaan niitä naisia sen perusteella minkä merkkisiä vaatteita ne käyttävät..

 

[TQoFE]

Missähän niitä on? Tuntuu että joka kerta nää mun suhteet päättyy niin että mitään varsinaista syytä ei ole, vaan toinen osapuoli vaan ilmeisesti kyllästyy ja that's it. Tuntuu että ihmiset(naiset) olettaa että kaiken pitäis mennä ja edetä vaan itsestään tekemättä mitään sen suhteen eteen. Pystyisipä edes joskus ajattelemaan ihan järjellä ja vaikka valikoimaan niitä naisia sen perusteella minkä merkkisiä vaatteita ne käyttävät..

Yleensä ne sopivimmat ilmestyvät elämään yllättävissä paikoissa ja silloin, kun niitä vähiten odottaa. Älä nyt ainakaan siitä ota stressiä.

Mitä ollaan juteltu, niin ilmeisesti ainakin tällä viimeisimmällä oli jotain ongelmia itsensä kanssa jo silloin kun tutustuitte, joten tästä erosta et ainakaan voi syyttää itseäsi. Jos ihminen ei osaa itse selvittää asioita itselleen, ei siinä kukaan muukaan voi oikein mitään tehdä.

 

[passenger]

Yleensä ne sopivimmat ilmestyvät elämään yllättävissä paikoissa ja silloin, kun niitä vähiten odottaa. Älä nyt ainakaan siitä ota stressiä.

Mitä ollaan juteltu, niin ilmeisesti ainakin tällä viimeisimmällä oli jotain ongelmia itsensä kanssa jo silloin kun tutustuitte, joten tästä erosta et ainakaan voi syyttää itseäsi. Jos ihminen ei osaa itse selvittää asioita itselleen, ei siinä kukaan muukaan voi oikein mitään tehdä.

Sehän tässä ehkä eniten turhauttaa ja vituttaa, että ei voi mitään vaikka kuinka haluaisi ja yrittäisi. Ja tietää ja ymmärtää sen että ei voi mitään, mutta on vaan niin pirun vaikeaa antaa olla. Aikamoista kidutusta.

 

[TQoFE]

Sehän tässä ehkä eniten turhauttaa ja vituttaa, että ei voi mitään vaikka kuinka haluaisi ja yrittäisi. Ja tietää ja ymmärtää sen että ei voi mitään, mutta on vaan niin pirun vaikeaa antaa olla. Aikamoista kidutusta.

Ei varmaan lohduta yhtään, mutta sanon kuitenkin: ajan kanssa helpottaa.

 

[Spiit]

Tuntuu että joka kerta nää mun suhteet päättyy niin että mitään varsinaista syytä ei ole, vaan toinen osapuoli vaan ilmeisesti kyllästyy ja that's it.

Eilen tuli sitten koettua itse tämä. Tyttöystävä ilmoitti, että mikään ei oikein enää tunnu miltään, joten kannattaisiko pistää 2,5 vuotta kestänyt suhde poikki. Onhan tässä viimeiset puoli vuotta kohta kinasteltu kaikenmaailman paskajutuista, mutta silti nyt tehty ratkaisu tuntuu mielestäni niin väärältä, niin väärältä. Pelkästään järjellä ajateltuna suhde olisi päättynyt jo aiemmin, toisaalta pelkästään järjellä ajateltuna suhde ei olisi ikinä alkanutkaan. Ei tilanne loppujen lopuksi tullut järkyttävän suurena yllätyksenä, mutta itse olisin tahtonut jatkaa ja koittaa saada asiat kääntymään edelleen paremmiksi. Vaikea sanoa kumpi on syy ja kumpi seuraus, jatkuva kinastelu ja sen aiheuttama vitutus yhdessäolosta vai sitten se, että toisen osapuolen tunteet eivät enää olleet riittävän vahvoja. Nyt moni varmasti väittää, että tyttöystävällä on uusi kiikarissa, olen itse ihan helvetin varma, että juttuun ei liity muita osapuolia. Olisihan tuo lähtenyt joka tapauksessa reilun kuukauden päästä loppuvuodeksi ulkomaille, mutta silti tällä hetkellä fiilikset ovat kuitenkin aivan totaalisen perseestä. Kaikki yhteiset muistot ja hetket pyörivät päässä, joka puolella on asioita, jotka muistuttavat toisesta ja koko ajan odottaa, että se toinen vielä soittaa ja katuu päätöstään. Ei tässä oikein tiedä miten päin pitäisi olla...

 

[Nebula]

Viikko sitten koitti ero suhteesta, josta näytti kehkeytyvän se viimeinen suhde. Siltä se tosin tällä hetkellä vaikuttaakin, koska ei tiedä jaksaako enää kiinnostua tutustumaan toiseen ihmiseen. Sen verran on päihin tullut ja tämä viimeinen olikin sitten kaikkea muuta, kuin aikaisemmat suhteeni.

Koko kesä elettiin nousukautta yhdestä tavallisesta aallonpohjasta, lomamatka meni täydellisesti nappiin ja sitten yhtäkkiä eräänä iltana nainen ilmoittaa, ettei enää halua jatkaa. Syyksi ilmoitti erään ongelman ja sen, että tunteet oli hänen mielestään kuihtuneet. Tästä ongelmasta puhuttiin noin kuukausi sitten ja lupasin vielä ratkaista asian. Nainen siis joko unohti tuon keskustelun tai sitten ei uskonut, että pystyn sitä ratkaisemaan, vaikka prosessi oli jo käynnissä. Lisäksi tämä ei ollut minun ongelmani vaan meidän yhteinen, mutta sitä nainen vain ei ymmärtänyt.

Ihmetteli, että enkö ollut huomannut mitään. No, miten voin saada mitään merkkiä suhteen päättymisestä jos toinen on hymyilevä ja iloinen viimeiseen päivään saakka, sekä suunnittelee kanssani ulkomaan matkaa parin kuukauden päähän.

Kiitoksia vaan elämä. Pohja romahti siltä aika totaalisesti, koska todella toivoin ja uskoin, että tästä tulee suhde joka kestää.

Mun naisella oli samoja ongelmia, kuin sunkin naisella, passenger. Ei osannut puhua vaikeista asioista ilman vittuuntumista ja omista ongelmistaan, vaikka myönti niiden olevan olemassa.

Koko kaupunki muistuttaa yhteisistä muistoista, sekä hetkistä, aivan kuten sullakin, Spiit. Kai tämä kuitenkin jossain vaiheessa menee ohi...

Sen tiedän varmasti itsekin, että vaikka tämä näin yllättävä loppu olikin, niin ei liity kolmansia osapuolia tähänkään eroon. Sen verran hyvin opin reilun kahden vuoden aikana toista tuntemaan. Tähän lisäksi vielä se, että kannan aidosti huolta myös hänen selviytymisestään. Hän on ihminen joka yrittää aina kaikkensa menestyäkseen elämässä, mutta ottaa raskaasti vastoinkäymiset, eikä hänelle toistaiseksi hirveästi menestystä ole tullut.

Toivon todella, että hän jonain päivänä saavuttaa sen mitä tavoittelee nyt ja myös miehen joka on hänelle parempi kuin minä, vaikka kyllä mielestäni huomioin aina hänenkin tarpeensa, kysyin hänen mielipidettään asioihin, sekä näytin myös välittämiseni kosketuksina, halauksina ja muunlaisina huomion osoituksina.

Siksi ihmettelenkin, että miten hän sai tuonkin käsityksen, että tunteet olivat kuolleet?

No, paistaa se päivä risukasaankin. Viime yön pystyin jo ilman unilääkettä nukkumaan.

 

[Johan]

Nyt moni varmasti väittää, että tyttöystävällä on uusi kiikarissa, olen itse ihan helvetin varma, että juttuun ei liity muita osapuolia. Olisihan tuo lähtenyt joka tapauksessa reilun kuukauden päästä loppuvuodeksi ulkomaille, mutta silti tällä hetkellä fiilikset ovat kuitenkin aivan totaalisen perseestä.

Olisikohan (tulevalla) exälläsi haaveena ulkomailla olla sinkkuna ja siitä on syntynyt ns. suhteen alasajo hyvissä ajoin? Itse voisin ajatella jotain sen suuntaista, jos ei oikein muuta järkevää syytä eroon omasta mielestäsi löydy.

 

[tiuke]

Jopa nyt puskee tarinoita eroista.

Hyvin elävästi tulee mieleen omat fiilikset muutaman vuoden takaa, kun itse koin vastaavan.

Paska tilannehan se on, ei siitä pääse mihinkään. Halusin aikoinaan omalle kohdalle sattuneen tapauksen hoitaa asiallisesti omalta osaltani, ja niinhän siinä kävikin. Ensimmäisinä öinä uudessa asunnossa yksinään ei meinannut unta tulla. Jo pelkästään se, että kaikki asiat pitää hoitaa itse yksin, tekee sen, ettei jää liikaa aikaa miettiä, varsinkin alussa. Siitä pikkuhiljaa arjen avustuksella alkoi helpottaa. Vaikka tilanne on vaikea ja surullinen, on itsestä kiinni, miten tilanteesta selviää. Aika pian pystyin jo alun "takaisin-haikailujen" jälkeen ajattelemaan sen ajatusmaailman mukaan, että kun on nainen, nautitaan siitä, ja kun ei ole, niin otetaan siitä käyttöön parhaat puolet. Nyt kun ei ollut avovaimoa, niin saattoi käydä oluella silloin kun huvitti, harrastaa sillon kun huvitti, seurata urheilua telkkarista ja paikan päältä niin paljon kuin lompakko kestää jne. Kaikin puolin vastata täysin omasta ajankäytöstään, mikä kenellekin on tärkeää tai mukavaa.

Vaikka "aika parantaa haavat" on helvetin kulunut fraasi, niin se on silti 100% fakta.

Tsemppiä edellä tarinansa kirjoittaneille, kyllä se siitä!

 

[Spiit]

Ei osannut puhua vaikeista asioista ilman vittuuntumista ja omista ongelmistaan, vaikka myönti niiden olevan olemassa.

Tämähän tuntuu sitten olevan suht yleistä näin päin vaikka olen aina ajatellut, että nimenomaan nainen on se, joka useammin haluaa asioista keskustella. Itse pyrin myös aina keskustelemaan ongelmat läpi, mutta toinen osapuoli halusi vain työntää kaikki ongelmat sivuun ja katsoa eteenpäin. Tämä käytännössä johti siihen, että joko yritän keskustella, jonka seurauksena sitten toiselle iskee välittömästi vitutus päälle tai vaihtoehtoisesti pidän turpani kiinni ja yritän hyväksyä että asiat nyt vain ovat näin. Toisaalta jälkimmäinenkin vaihtoehto johti sitten pitemmän päälle kuitenkin siihen riitelyyn, kun samat ongelmat nousivat esiin uudstaan ja uudestan.

Eilen sitten keskusteltiin asioista varmaan ensimmäistä kertaa fiksusti, harmi vain, että tilanne ei sen toisen mielestä ollut enää pelastettavissa, koska tunteet ovat hävinneet liiaksi. Tuntuu vain siltä, että kaikki kaatui niin pieniin ja mitättömiin seikkoihin, oli niitä hyviä hetkiä kuitenkin niin paljon enemmän. Pahinta on se, että itse yritin koko ajan puhua asioista, jotta ne nyt niin mitättömiltä tuntuvat ongelmat olisi saatu ratkottua. Ehkä ne syyt tosiaan sitten ovat syvemmällä ja nämä tyhmät kinat ja riitelyt olivat vain niitä seurauksia.

Vähän katkeralta tuntuu, että kumpikaan ei kuitenkaan ole tehnyt mitään väärää eikä kummallakaan ole jäänyt pahaa sanottavaa toisesta ja silti käy näin. Pitkän aikaa kaikki sujui paremmin kuin loistavasti ja vietin mielestäni elämäni parasta aikaa hienon ja ihanan ihmisen kanssa, jonka kanssa toivoin pitempääkin yhteistä tulevaisuutta. Yhtäkkiä kaikki vain lähtee menemään päin persettä ilman mitään sen kummempaa syytä. Miksi? Ei mitään käsitystä. Johan viittasi tuohon ulkomaille lähtöön, mutta itse olen vähän epäileväinen tämänkin teorian suhteen. Kyllä se toinenkin osapuoli näin jälkikäteen ajateltuna teki koko ajan päässään kovasti ja pitkään töitä sen eteen, että homma toimisi paremmin. Uskon myös vahvasti, että olisi sanonut asian suoraan, jos syy olisi tämä.

Ja kuten itsestäsikin Nebula mainitsit, koen myös tehneeni parhaani sen eteen, että osoitan välittämiseni toiselle ja otan hänet parhaalla mahdollisella tavalla huomioon. Siitä huolimatta kuitenkin miettii sitä, mitä olisin voinut tehdä toisin ja minkä riidan olisin omalla käytökselläni pystynyt estämään. Turhaa jossittelua ja itsensä kiusaamista, mutta minkäs teet.. Sehän tässä päähän ottaakin, että tilanteelle ei pysty itse tekemään mitään vaan on pakko luovuttaa. Mutta ei kai tässä auta kuin mennä päivä ja hetki kerrallaan eteenpäin ja antaa ajan kulua.. ehkä sitä jossain vaiheessa osaa sitten päästää vain irti ja hyväksyä, että asiat menivät näin.

 

[Iggy]

Sä olet Iggy niin ihana ja söötti...

En tiedä onko tässä jokin virhe, mitä todennäköisemmin, tai inside juttu, mutta tämä on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut jatkoajassa. Eli jos on virhe niin pidä se omana tietona äläkä korjaa käsistystäni. Tämä on selvä merkki, korkeamman tahdon voima kirjoittaa nais asioista.

Pitkään tänne on pitänytkin kirjoitaa. Tilanne vain on hankala, ollut itseasiassa jo pidemmän aikaa. Seurustelen upean naisen kanssa. Seurustellut nyt kaksi ja puoli vuotta johon mahtuu kaikenlaista, abortista itsemurha yrityksiin, häädöistä putkareissuihin jne... Kun aloitimme seurustelun niin tyttöystäväni tilanne ja tulevaisuus ei näyttänyt hyvältä. Nyt olemme kuitenkin yhdessä selvittäneet jo lähes kaikki ongelmat, valoa ja normaalia elämää alkaa näkymän tunnelin päässä. Normaalilla tarkoitan työssäkäyntiä ja vastuun kantamista, sujuna olemista yhteiskunnan kanssa.

Meillä on hyvä kemia ja olemme sopivassa suhteessa samanalaisia. Molemmat nautimme nuoruudesta emmekä kiirehdi mihinkään. Tosin suhteessa olisimme voineet edetä, kuten muuttaa yhteen tai mennä kihloihin, mutta itse en ole tätä halunnut. Vietän toki paljon aikaa hänen luonaan, mutta en voisi kuvitella ettenkö pääsisi omaan kotiini aina välillä, ikään kuin "pakoon" nauttimaan yksityisyydestäni. Tässä näkyykin se ongelma. Rakastan tätä naista, mutta en pysty näkemään meitä yhdessä vakavimmissa merkeissä. En siis pystyisi näkemään kenenkään muunkaan kanssa joten tämä ei ole hänen vikansa. Olen yrittänyt tästä hänelle puhua, että onko tässä järkeä kun en näe suhteen johtavan mihinkään. Olen yrittänyt päättää tätä suhdetta monta kertaa, mutta en ole ollut tarpeeksi vahva siihen. Se, että tietää toisen rakastavan sinua vilpittömästi ja olevan täysin uskollinen, siitä on vaikea luopua.

En voi sanoa eläväni täysillä, sillä kun olen kotona kaipaan hänen luokse, kun olen pidempään hänen luona kaipaan kotiin. En siis tällä hetkellä tunne kuuluvani mihinkään. Monesti mietin et jos silloin ja silloin olisin vaan ollut tarpeeksi vahva ja pitänyt ero päätökseni, niin nyt olisin jo hänestä täysin yli kun aikaa on jo kulunut niin paljon. Valitettavasti en näe muuta ratkaisua, kuin se, että minä muutun ja opin hyväksymään tilanteen. Koska jos en ollut tarpeeksi vahva viime vuonna, tuskin olen sitä tänäkään vuonna. Olisi helpompaa jos naiseni olisi luovuttaja mutta kun hän uskoo siihen päivään, jolloin myös minä näen meidän yhdessä perustavan perheen.

 

[TQoFE]

Nyt kun ei ollut avovaimoa, niin saattoi käydä oluella silloin kun huvitti, harrastaa sillon kun huvitti, seurata urheilua telkkarista ja paikan päältä niin paljon kuin lompakko kestää jne.

Saanen huomauttaa, että oikeantyyppisen naisen valitseminen ei estä eikä edes rajoita oluella käymistä tai (penkki-)urheilua. Jotkut yksilöt tosin saattavat vaatia päästä mukaan lätkäpeleihin tai kaljalle - siis silloin, kun kyse on esmes afterista eli duunin jälkeisestä oluesta, eikä poikien kaljoitteluillasta.

En tiedä onko tässä jokin virhe, mitä todennäköisemmin, tai inside juttu, mutta tämä on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut jatkoajassa. Eli jos on virhe niin pidä se omana tietona äläkä korjaa käsistystäni.

Ok, en korjaa käsitystäsi =)

 

[tiuke]

Saanen huomauttaa, että oikeantyyppisen naisen valitseminen ei estä eikä edes rajoita oluella käymistä tai (penkki-)urheilua. Jotkut yksilöt tosin saattavat vaatia päästä mukaan lätkäpeleihin tai kaljalle - siis silloin, kun kyse on esmes afterista eli duunin jälkeisestä oluesta, eikä poikien kaljoitteluillasta.

Juu, on heitä/teitä olemassa, mutta ei ole minun kohdalle sattunut.

 

[Ender00]

Tilanne ei ole vielä paha, mutta hieman huolestuttavia merkkejä on ilmassa.

Eli kuten sanottua niin talvella tuli erottua pitkäaikaisesta avovaimosta, kevään korvalla aloin tapailemaan erästä toista naista ja useita treffejä nyt takana ja kaikki hyvin.

Luonnollisesti, ainakin minun mielestäni, olemme kuitenkin exän kanssa edelleen ystäviä ja olen vieläkin ainut, jolle hän voi purkaa mieltään. Yhteyksissä olemme silloin tällöin, lähinnä tekstarein ja sähköpostein (tyyliin 2..3 kertaa kuukaudessa).

Tuossa vähän aikaa sitten exä tuli käymään ja purkamaan mieltään, kun kotipuolessa oli hänen vanhempiensa osalta huolia.

Tuosta kun mainitsin nykyiselle naisystävälleni niin reaktio oli yllättävän mustasukkainen. Mitään syytä mustasukkaisuudelle ei ole, sillä exä on exä ja mitään yhteen palaamista ei todellakaan ole tapahtumassa, näköpiirissä eikä ikinä ollut puhettakaan. Olen vain yhä exän hyvä ystävä.

Hieman tässä on nyt alkanut arveluttamaan kuitenkin tämä tilanne, sillä tuo nykyisen mustasukkaisuuskohtaus nosti minua vähän takajaloilleni, toki jos se jäi tuohon eikä tuosta ainakaan pahene niin tuskin tuosta oikeaa ongelmaa syntyy, mutta mistäs tuota tietää. En uskoisi hänestä, mutta pahimmassa tapauksessahan tilanne voi mennä siihen, että nykyinen vaatii minua täydelliseen irtautumiseen exästä. Toivottavasti tuohon ei mennä, sillä en tiedä pystyisinkö tuohon vielä, sillä kuten sanottua exä on yhä parhaita ystäviäni ja jos hän kaipaa joskus ihmistä jolle purkaa huoliaan niin miten ihmeessä voisi kieltäytyä? Tilanne varmaan laukeaa aikaa myöten itsekseen, kunhan exä löytää taas miehen jolle voi uskoutua kuten aikanaan ja vieläkin minulle.

 

[passenger]

Viikko sitten koitti ero suhteesta, josta näytti kehkeytyvän se viimeinen suhde. Siltä se tosin tällä hetkellä vaikuttaakin, koska ei tiedä jaksaako enää kiinnostua tutustumaan toiseen ihmiseen. Sen verran on päihin tullut ja tämä viimeinen olikin sitten kaikkea muuta, kuin aikaisemmat suhteeni.

Viime yön pystyin jo ilman unilääkettä nukkumaan.

Nebulan ja Spiitin tarinat ovat kyllä täysin samankaltaisia omani kanssa. Ja tuntuu tosiaan ainakin vielä näin reilun kahden kuukauden jälkeen ettei jaksa innostua tutustumaan edes kehenkään uuteen. Unilääkkeitä en ole käyttänyt mutta mielessä on kyllä ollut, sen verran vähissä on kunnon unet viime aikoina ollut.

 

[Ted Raikas]

Miksi pitäisi parin kuukauden jälkeen innostua jo jostain naisesta ja suhteesta? Kyllähän eron käsittely voi ihmisestä riippuen kestää vaikka miten pitkään, osalla vaikkapa vuosia. Kyllä itselläänkin tuossa vuosikymmenen puolivälissä meni ainakin sen vuoden päivät päästä yli siitä kaikesta. Ei se aikaan katso mitenkään jos mielessä on murhe.

Olen itse sitä mieltä, että asiat kannattaa käydä perusteellisesti läpi ja kärsiä ja potea oikein huolella, näin ne ei ehkä sitten seuraa mukana seuraavaan suhteeseen painolastina. Jos kesken kaiken hyppää toisen kelkkaan, voi olla, että tietyt asiat jää kytemään pinnan alle ja voivat vaikka haitata yhteiseloa ja pahimmassa tapauksessa asettaa toisen aika epäedulliseen asemaan. Tuskin kenestäkään on kivaa olla suhteessa, missä toista masentaa jonkun muun menettäminen ja ehkä on tunteitakin tätä kohtaan tai jotain toiveita? Tai etsii tästä toisesta sen menettämänsä ihmisen piirteitä jotenkin korvaamaan menetystä.

Yksilöllistähän tämäkin taas toki, mutta jos on taipumusta siihen, että suhteen päättyminen aiheuttaa pidempikestoista murehdintaa ja alakuloisia fiiliksiä, niin pidän aika todennäköisenä sitä, että liian nopeasti kuvioihin ilmaantuneet uudet suhdekuviot ei lähde liikkeelle terveeltä pohjalta.

Tauko voi tehdä hyvää ja ei se sinkkuna eleleminenkään pahasta ole, koska ei suhteen tulisi olla elämässä joku itseisarvo.

(Tietty olen nyt taas vähän jäävi sanomaan, kun seurustelen ja ääni voisi olla toinen kellossa jos tilanne olisi toinen... mielestäni tuo yksin viihtyminen silti on fakta, jonka jossain vaiheessa aina tajuaa)

 

[passenger]

Miksi pitäisi parin kuukauden jälkeen innostua jo jostain naisesta ja suhteesta? Kyllähän eron käsittely voi ihmisestä riippuen kestää vaikka miten pitkään, osalla vaikkapa vuosia. Kyllä itselläänkin tuossa vuosikymmenen puolivälissä meni ainakin sen vuoden päivät päästä yli siitä kaikesta. Ei se aikaan katso mitenkään jos mielessä on murhe.

Olen itse sitä mieltä, että asiat kannattaa käydä perusteellisesti läpi ja kärsiä ja potea oikein huolella, näin ne ei ehkä sitten seuraa mukana seuraavaan suhteeseen painolastina. Jos kesken kaiken hyppää toisen kelkkaan, voi olla, että tietyt asiat jää kytemään pinnan alle ja voivat vaikka haitata yhteiseloa ja pahimmassa tapauksessa asettaa toisen aika epäedulliseen asemaan. Tuskin kenestäkään on kivaa olla suhteessa, missä toista masentaa jonkun muun menettäminen ja ehkä on tunteitakin tätä kohtaan tai jotain toiveita? Tai etsii tästä toisesta sen menettämänsä ihmisen piirteitä jotenkin korvaamaan menetystä.

Tauko voi tehdä hyvää ja ei se sinkkuna eleleminenkään pahasta ole, koska ei suhteen tulisi olla elämässä joku itseisarvo.

No ei tosiaan välttämättä pitäisikään innostua, totta. Ei aikaisemmin vaan ole ihan tällaisia fiiliksiä naiset saaneet aikaan. Ja onhan sinkkuelämä tavallaan ihan jees, välillä raskasta tosin.. :).

Itselleni suhteessa oleminen ei ole ikinä ollut mikään itseisarvo, ja kai tässä itsellä on vaan sitäkin ehkä että hakee jostain jotain kompensaatiota menetykselleen. Ja kuten jo tässä on tullut esille niin eiköhän se ole aika mikä näitä juttuja ainoastaan parantaa. Ja kyllä tätä on aika paljon tullut analysoitua ja tiedostaa tilanteen, tällä on vaan terapeuttinen vaikutus aina välillä käydä täällä rutisemassa asioista.

 

[TQoFE]

Nebulan ja Spiitin tarinat ovat kyllä täysin samankaltaisia omani kanssa. Ja tuntuu tosiaan ainakin vielä näin reilun kahden kuukauden jälkeen ettei jaksa innostua tutustumaan edes kehenkään uuteen.

Iggy hyvä, jotenkin musta tuntuu, että päästyäsi erosta yli, tulet kirjoittamaan tänne (lähes) yhtä helpottuneen tekstin kuin toveri Jokerinet. Joskus sen nimittäin huomaa vasta vuosien päästä, ettei toinen ehkä ollutkaan suhteessa yhtä vilpittömin mielin. Enkä nyt väitä, että eksäsi olisi vienyt rahasi ja rajoittanut elämääsi - mutta tuollainen ailahteleminenkin on tavallaan henkistä väkivaltaa ja vallankäyttöä.

Miksikö sanon noin? Koska tunnen aika monta tapausta, joissa enemmän tai vähemmän kovan koulun käynyt mies tai nainen ryhtyy suhteeseen kiltin ihmisen kanssa, jolle tavallaan maksattaa aiemmin kokemansa vääryydet, osan tahallaan, osan tahattomasti. Rehellisyyden nimissä myönnettäköön, että olen mennyt kerran tuohon halpaan itsekin.

Unilääkkeitä en ole käyttänyt mutta mielessä on kyllä ollut, sen verran vähissä on kunnon unet viime aikoina ollut.

Jos et ole aiemmin käyttänyt ja sopivaa merkkiä löytänyt, niin suosittelen ennemmin unihormoniksi kutsuttua melatoniinia. Etpähän ainakaan ole ihan pihalla seuraavana päivänä, kuten monelle unilääkkeiden kanssa käy.

 

[Nakkikastike]

Hiljaista on, tosin itselläkin on varmasti osuutta asiaan. Ei jostain syystä nappaa tällä hetkellä, ainankaan mikään pysyvämpi. Pitää sitten kattella syksymmällä jos vaikka innostuis taas. Komppa_Joo lupaili kattella mulle jonkun sopivan naisen joten luotetaan siihen ja odotellaan sitä..

 

[Crapbag]

Mitään syytä mustasukkaisuudelle ei ole, sillä exä on exä ja mitään yhteen palaamista ei todellakaan ole tapahtumassa, näköpiirissä eikä ikinä ollut puhettakaan. Olen vain yhä exän hyvä ystävä.

..Hieman tässä on nyt alkanut arveluttamaan kuitenkin tämä tilanne, sillä tuo nykyisen mustasukkaisuuskohtaus nosti minua vähän takajaloilleni, toki jos se jäi tuohon eikä tuosta ainakaan pahene niin tuskin tuosta oikeaa ongelmaa syntyy, mutta mistäs tuota tietää. En uskoisi hänestä, mutta pahimmassa tapauksessahan tilanne voi mennä siihen, että nykyinen vaatii minua täydelliseen irtautumiseen exästä.

Osittain pohdiskelin tätä asiaa aiemmin, vaihtelin mielessäni osia jne. Ymmärrän täysin jos "nykyiset" eivät tykkää näistä. Omalla kohdallani vieläpä todella pahasti roikkuva exä, joka onnistui pitkään vaikuttamaan minuun jollain tasolla, vaikka oli 100-varmaa etten palaisi ikinä hänen luokseen.

Aikana kun olin sinkku välit exään olivatkin todella "kaverilliset", mutta siinä vaiheessa kun minulla alkoi olla elämää, niin johan muuttui ääni kellossa. Jutut alkoivat olla todella pimeitä, vaikka vakuutteli ettei hän sotke minun ja nykyisen välejä. No, eipä sotke, koska itse en ainakaan aio pitää enää mitään yhteyttä. Kymmenet kerrat koitin puhua nätisti ja varoitin häntä käytöksestään, ei vain ole mennyt viesti perille. En vain voi missään tapauksessa antaa syntyä tilannetta, jossa exä menisi edes sekunniksi nykyisen edelle, tai että nykyisestä edes hetken tuntuisi siltä. Vaikka sitten X olisikin kuinka fiksu ja hyvä tyyppi. Noh, itselläni helpotti nyt huomattavasti kun sillat on polteltu. Maailmassa on taatusti hienojakin ihmisiä mr ja ms X.nä, sitä en epäile. Mutta tuollainen narsistinen, hivenen käytöshäiriöinen ihminen on pakko laittaa roskiin ennenkuin tekee isommin tuhoa.


En ole juurikaan mustasukkainen ihminen, mutta onhan exästä puhuminen helvetin rasittava puheenaihe. Eli ymmärrystä alkanut löytymään, mikäli neidot eivät tahdo näistä kuulla ja saattavat jopa ymmärtää jotain väärin. Ja tosiaan, olen osannut väistellä aiheen kyllä melko hyvin.

Sen verran vielä, että omat reilut 6v muistoissa ovat saaneet myöhemmin melkoisen tahran. Nykyään voi vaan olla äärimmäisen onnellinen siihen missä mennään nyt, että tuo kaikki on vain mennyttä ja että pääsin pois sen ihmisen läheltä. Keskityn vain tulevaan ja koitan tehdä kaikki paremmin, vain sillä on nyt merkitystä. Rinnalla olevalla ihmisellä(kin) on tietysti suunnaton merkitys siihen miten paljon haluaa itse venyä ja joustaa, miten paljon kehittyä. Olen onnellinen että nyt on näin!

 

[Morgoth]

Eli on niitä omiakin juttuja oltava ja sitä omaa aikaa ehdottomasti, tätä en kielläkään mutta sitten on niitä "perusarvoja" joiden suhteen olen (ikävä kyllä) varsin ehdoton.

Itse olen sitä mieltä, että loppujen lopuksi ne asiat missä kannattaa olla täysin ehdoton ovat todella vähässä loppujen lopuksi. Itse en ainakaan näe miten tie toimivaan parisuhteeseen löytyy yksityiskohtaisten listojen kautta tai parisuhteessa on pakko oppia olemaan myös juostava ja asiat eivät todellakaan ole mitään 0 tai 1.

Heh, tai sitten alan olemaan vain jo vanha, kun en oikein ymmärrä keskustelua salatuista elämistä ja 'epä-älyllisyydestä' tai lähinnä tuntuu samalta kun hirveän ulkonäön ylikorostaminen, jossa leikitään muka fiksua, vaikka oikeasti ainoa kriteeri on, että kunpa nyt sitä vaki-pillua joltakin saisi ja mitä isommat tissit niin sen parempi, mutta koska sitä ei saa, niin pitää esittää että vain fiksut kelpaa ja standardit on muutenkin niin korkealla ja dippadaa...

 

[Morgoth]

Toivottavasti tuohon ei mennä, sillä en tiedä pystyisinkö tuohon vielä, sillä kuten sanottua exä on yhä parhaita ystäviäni ja jos hän kaipaa joskus ihmistä jolle purkaa huoliaan niin miten ihmeessä voisi kieltäytyä?

Varmaan se vaikeaa, jos olette eronneet vasta vähän aikaa sitten ja ero ei ollut kauhean riitaisa, mutta tuntuu että sulla on tuon eron käsittely ja siitä toipuminen vielä kesken, koska haluat pitää ehkä vähän tavanomaista parempia välejä exään. Miksi? Tunnet jonkinlaista ei-niin-tiedostua syyllistyttä erosta? Hivelee itsetuntoasi että pystyt tarjoamaan exällä olkapäätä tukea ja turvaa? Olet vielä jotenkin riippuvainen exästäsi? Uusi suhde onkin vain 'laastarisuhde' jonka kautta käsittelet tuon erosi?

Uusi kumppanisi on mielestäni ansainnut sen ettet roiku exässäsi ja ongelma on lähinnä sinussa, jos et osaa exästäsi irrouttautua eikä mustasukkaisessa kumppanissa enkä keksi oikein mitään hyvää syytä edes miksi sinun pitäisi siinä roikkua exässäsi, jos olet uudessa suhteessa.

Jos et osaa kieltäytyä exäsi murheiden kuuntelemisesta, niin miksi ihmeessä edes erositte?

 

[Creed Bratton]

Uusi kumppanisi on mielestäni ansainnut sen ettet roiku exässäsi ja ongelma on lähinnä sinussa, jos et osaa exästäsi irrouttautua eikä mustasukkaisessa kumppanissa enkä keksi oikein mitään hyvää syytä edes miksi sinun pitäisi siinä roikkua exässäsi, jos olet uudessa suhteessa.

Täysin samaa mieltä. Turha pilata nykyisiä parisuhteita sen takia, että koittaa pitää hyviä välejä exään siihen asti kunnes se löytää uuden. Ymmärrän täysin uutta kumppaniasi, koska varmasti hän näkee exäsi suurena uhkana teidän suhteelle.

 

[Morgoth]

Täysin samaa mieltä. Turha pilata nykyisiä parisuhteita sen takia, että koittaa pitää hyviä välejä exään siihen asti kunnes se löytää uuden. Ymmärrän täysin uutta kumppaniasi, koska varmasti hän näkee exäsi suurena uhkana teidän suhteelle.

Itse ainakin tekisin omat johtopäätökseni ja dumppaisin kumppanin, joka roikkuu exässään eikä pysty siitä eroamaan vaan kuuntelee tämän murheita. Kertoo jo kaiken miten toisissaan toinen mukana uudessa suhteessa.

Ymmärrän, jos on jotain yhteisiä lapsia, niin on jopa suotavaa että on edes jonkinlainset välit exään, joka on ainoa hyväksyttävä poikkeus.

 

[Ender00]

Varmaan se vaikeaa, jos olette eronneet vasta vähän aikaa sitten ja ero ei ollut kauhean riitaisa, mutta tuntuu että sulla on tuon eron käsittely ja siitä toipuminen vielä kesken, koska haluat pitää ehkä vähän tavanomaista parempia välejä exään. Miksi? Tunnet jonkinlaista ei-niin-tiedostua syyllistyttä erosta? Hivelee itsetuntoasi että pystyt tarjoamaan exällä olkapäätä tukea ja turvaa? Olet vielä jotenkin riippuvainen exästäsi? Uusi suhde onkin vain 'laastarisuhde' jonka kautta käsittelet tuon erosi?

Uusi kumppanisi on mielestäni ansainnut sen ettet roiku exässäsi ja ongelma on lähinnä sinussa, jos et osaa exästäsi irrouttautua eikä mustasukkaisessa kumppanissa enkä keksi oikein mitään hyvää syytä edes miksi sinun pitäisi siinä roikkua exässäsi, jos olet uudessa suhteessa.

Jos et osaa kieltäytyä exäsi murheiden kuuntelemisesta, niin miksi ihmeessä edes erositte?

Kun ihmisen kanssa on yhdessä vuosikymmenen niin hänestä muodostuu samalla myös paras ystävä ja tätä exä oli minulle ja minä hänelle.

Enää ei varmaan voi käyttää termiä parasystävä, sillä yhteyksiä pidämme harvakseltaan ja olemme nähneet suunnilleen kerran kahteen kuukauteen. Mutta ystäviä olemme mielestämme yhä eikä minusta voi olettaa, että yhtäkkiä katkaisisin kaikki välit ystävääni vain koska uusi naisystävä näin haluaisi. Kuitenkin tämä uusi nainen on ollut elämässäni mukana vasta muutaman kuukauden. Minusta tilanne on vähän sama kun jos poikamies tapaa naisen ja alkaa seurustelemaan ja nainen vaatii miestä sitten vähentämään yhteydenpitoaan kavereihinsa ja omistautumaan täysin hänelle. Minusta uhkavaatimukset ja ystävien hylkäämiset eivät kieli mistään hienosta parisuhteesta. Toki nämä siis ihan vain kuvailutasolla, nykyinen ei ole mitään tuollaista toistaiseksi vaatinut, osoittanut vain mustasukkaisuutta.

Erosimme exän kanssa mm. koska tulevaisuuden suunnitelmamme eivät menneet lainkaan yksiin, tiesimme että se ero hoidetaan nyt tai se tulee viimeistään muutaman vuoden päästä, kun exä alkaa haluamaan lapsia.

Laastarisuhteen mahdollisuus tiedostetaan ja siitä on puhuttu nykyisen naisen kanssa. Hänelläkin on takana ero viime vuonna. Meillä menee yhdessä oikein hyvin, mutta olemme kyllä tiedostaneet senkin, että voi olla mahdollista, että tämä on kummallekin laastarisuhde ja aivomme vain huijaavat meitä. Siksi etenemme toistaiseksi varovaisesti ja esimerkiksi minua ei ole vielä mitenkään esitelty naisen lapsille.

 

[ms.qvist]

Heh, tai sitten alan olemaan vain jo vanha, kun en oikein ymmärrä keskustelua salatuista elämistä ja 'epä-älyllisyydestä' tai lähinnä tuntuu samalta kun hirveän ulkonäön ylikorostaminen, jossa leikitään muka fiksua, vaikka oikeasti ainoa kriteeri on, että kunpa nyt sitä vaki-pillua joltakin saisi ja mitä isommat tissit niin sen parempi, mutta koska sitä ei saa, niin pitää esittää että vain fiksut kelpaa ja standardit on muutenkin niin korkealla ja dippadaa...

No en minäkään nyt enää mikään kovinkaan nuori ole - itseasiassa kaukana mistään teini-iästä, mutta ehkäpä tämä elämä on sitten opettanut niin kyyniseksi ja ihmisiä tietyllä tapaa arvottavaksi ettei sitä jaksa/kestä kuin tietynsorttisten ihmisten seuraa noin pidemmänpäälle - etenkin jos/kun kyseessä on parisuhde.

Niin ja täsmennetään vielä, että mielummin olen kokonaan ilman pillua kuin haen sitten yhden yön seuraa jostain yökerhosta. En myöskään halua leikkiä omilla tai toistenkaan tunteilla, jos minä en voi jotain tarjota toiselle niin pysyn kaukana tilanteista joissa voi syntyä pahempiakin väärinkäsityksiä.

Ystävien kohdalla tilanne voi olla/on hivenen toinen, siihen joukkoon voi kuulua puupäisiä lätkäfaneja (no tosin eipä taida kaalua), hörhö-taiteilijoita (tosin veikkaan, että tulisin muutenkin aika hyvin juttuun tällaisen ihmisen kanssa), eläinaktivisteja (taitaa kuulua?), ihan tavallisia perustallaajia (näitäkin kuuluu) etc. etc. Lisäksi ystäväpiiriini kuuluu ihmisiä joilla on hyvinkin rankkoja kokemuksia taustalla, he ovat tärkeitä juuri sellaisina kuin ovat - heitä en arvota enkä edes haluakaan arvottaa millään muotoa. He ovat auttaneet minua ja minä vastaavasti heitä aina kuin suinkin mahdollista - kukin oman kykynsä mukaan.

vlad.