Jatkoajan leffakerho

[Ramchester]

Transformers - Kaatuneiden kosto tuli pällisteltyä loppiaisaattona. Ei nyt mikään maailmaa mullistava kokemus mutta ihan viihdyttävä pläjäys kerta-annoksena. Juoni nyt oli mikä oli, mutta erikoistehosteet olivat näyttäviä ja olihan niissä juoksukohtauksissa ihan mukava katsella Megan Foxin kultaiseen leikkaukseen sijoitettua tissiparia. 3/5

Eilen tuli sitten tihrustettua Mickey Rourken tähdittämä Wrestler. Elokuvastahan ei voi olla pitämättä, jos on elänyt 80-luvulla, seurannut Hulk Hogania muutakin kuin MTV3:lta ja kuunnellut Quiet Riotia volyymit kaakossa. Viiden tähden elokuva minulle, mutta homma ei taida ihan välttämättä avautua nuoremmille...

 

[Ted Raikas]

Elokuvastahan ei voi olla pitämättä, jos on elänyt 80-luvulla, seurannut Hulk Hogania muutakin kuin MTV3:lta ja kuunnellut Quiet Riotia volyymit kaakossa. Viiden tähden elokuva minulle, mutta homma ei taida ihan välttämättä avautua nuoremmille...

En ole seurannut 80-luvulla Hulk Hogania ja wrestlinkiä juuri muutenkaan, toki tiesin kyseisen henkilön olevan olemassa ja joissain hömppäleffoissa nähnyt sivurooleissa jne. Enkä kyllä ole kuunnellut tuota bändiäkään.

Silti pidin elokuvasta valtavasti ja äänestin sitä viime vuoden parhaaksi elokuvaksi. Eli ei tuo teoriasi nyt valitettavasti ihan päde. The Wrestler on siitä hyvä, ellei erinomainen elokuva, että sitä voi seurata hyvin monella eri tapaa. 80-luvun nostalgisoijat ja wrestlingin ystävät tietysti saa jo extra-latausta varmasti, mutta kyseessä on kuitenkin pohjimmiltaan läpileikkaus ihmiskohtaloon ja siihen, mitä tapahtuu kun osaa elämässään vain yhden asian, tehnyt sitä aina ja kun sitä asiaa ei enää saisikaan tehdä. Miten sopeutua? Tuohon vielä intensiivinen, miltei dokumentaarinen kuvaustyyli, sopivanlainen minimalistisuus ja tietysti loistava näyttelijätyöskentely, niin paketti on valmis.

Eli elokuvaa voi seurata hyvinkin monelta eri tasoilta. Itseäni viehättää siinä se arkinen raadollinen elämänkuvaus ja tilanne mihin ihminen voi ajautua ja se, että pitäisikö jotenkin kitkuttaa elämässään ilottomana eteenpäin vai kaatuako komeasti saappaat jalassa.

Darren Aronofsky on aikamme nero, odotan sitä päivää, että mies onnistuisi mokaamaan elokuvan parissa. Toistaiseksi yksikään elokuva ei ole jättänyt kylmäksi.

 

[Seesam]

Nyt on LOST-maraton alkamassa ennen kutoskauden alkua, sitten onkin aina viikot yhtä odotellua joten voisin kuvitella, että leffoja tulee tilailtua.

Samat oli minullakin mielessä ja tällä hetkellä Lostin toinen kausi on lopuillaan, suht tiiviiseen tahtiin on tullut noita siis katsottua ;)

Tässä Lostien lomessa ehdin käydä leffateatterissakin tosin. Katsottavaksi arvottiin suht tuntematon elokuva itselleni nimeltään The Road. Lähinnä Viggo Mortensenin takia päädyttiin kaverin kanssa tuota pätkää tsiigaamaan.

Ennen elokuvaan menoa tiedossa oli, että tarina sijoittuu tulevaisuuden apokalyptiseen(suomennetaan noin?) maailmaan muutoin juoni oli hämärän peitossa. Leffa käytännössä sisälsi synkistelyä ja masennusta koko kahden tunnin keston ajan ja ajoittain(suht hilpeänä kaverina) alkoikin tuo jatkuva toivottomuus häiritä. Itse pyrin elämään elämääni positiivisin mielin ja hymyssä suin, vaikka välillä se onkin äärimmäisen vaikeaa ja naaivia, mutta vittu olkoon tämä on minun elämäni ja tahdon elää sen mahdollisimman hauskasti.

Elokuva tuotti täyttä mielipahaa ja ahdistusta, joka sitten häiritsi minun näinkin lapsellista mieltä niin, että elokuvasta nauttiminen kärsi melkoisesti. Elokuvana tosin The Road oli hyvin toteutettu tarinanrakennetta ja toteutusta myöden. Elokuvan miljöö on myöskin onnistuttu luomaan äärimmäisen synkäksi ja omalla tavallaan todelliseksi, kuten kirjassa sitä oltiinkin kuvailtu(kuulemma).

Loppujen lopuksi on myönnettävä, että elokuva oli kokonaisuudessaan hyvä, joidenkin mielestä varmasti, jopa loistava, mutta en silti pääse yli enkä ympäri siitä, että pätkä oli masentavuudessaan aivan omassa kategoriassaan ja täten häiritsi omaa elokuvasta nauttimistani. Moni muu varmasti ylistää leffaan luotua toivotonta maailmaa ja synkkyyttä, mikä on aivan ymmärrettävää, yksilöitähän tässä ollaan.

2½ / 5 tähteä

 

[psychodad]

Tästä syystä aiemmin suosittelin samasta aiheesta kertovaa elokuvaa Tora! Tora! Tora!, joka kertoo asian molempien osapuolien näkökulmasta melkoisen tasapuolisesti. Muutenkin kyseinen tuotos on elokuvana huomattavasti parempi, vaikkei karkin määrässä pärjääkään.

Olen katsonut tuonkin ja on kylla paljon parempi elokuva tosiaan. Eipa se karkin maarassa voikaan parjata kun on tehty 30 vuotta aiemmin.

 

[psychodad]

Katsoin eilen Armored. Hyva nayttelijakaarti oli sitten kasattu tuollaisen roskan yllapitamiseen. Siina oli niin alyttomia loogisia aukkoja ettei elokuvaa voinut ottaa mitenkaan tosissaan.

Mutta eikohan tuokin loyda yleisonsa, kuitenkin toimintapatkasta kyse.

 

[JZZ]

En ole seurannut 80-luvulla Hulk Hogania ja wrestlinkiä juuri muutenkaan, toki tiesin kyseisen henkilön olevan olemassa ja joissain hömppäleffoissa nähnyt sivurooleissa jne. Enkä kyllä ole kuunnellut tuota bändiäkään.

Samoin eräs tytär jonka kanssa katselin tätä tykkäsi kovasti, eikä tosiaankaan ole kiinnostunut wrestlingistä tai Quiet Riotista. Itse kyllä tsekkailin kasarilla wrestlingiä, joten hiukan lisää sai irti leffasta sitä kautta. Silti, yksi parhaita leffoja viime vuodelta, Aronofskyn ohjaus ja Rourken näyttelytyö kantaa hienosti melko pitkän leffan.

 

[-Kantor-]

Darren Aronofsky on aikamme nero, odotan sitä päivää, että mies onnistuisi mokaamaan elokuvan parissa. Toistaiseksi yksikään elokuva ei ole jättänyt kylmäksi.

Tämä on kyllä niin totta, että painaisin "tykkää"-painiketta jos tämä olisi Facebook! Aronofsky on harvoja oikeasti tunnistettavia ja omaperäisiä nykypäivän ohjaajia. Jokainen tähän astinen elokuvansa ansaitsee mielestäni 4,5 - 5 tähteä, Fountain omilla listoillani ehkäpä kaikkein kirkkaimpana helmenä. Seuraava elokuvansa (Black Swan) ilmestyy vissiin tämän vuoden puolella. Onkohan tarkkaa päivämäärää vielä tiedossa? Ja mites sen Robocop-projektin kanssa kävi, ei näy ainakaan enää IMDB:ssä?

 

[psychodad]

Fountain omilla listoillani ehkäpä kaikkein kirkkaimpana helmenä.

The Fountain meni kertaheitolla minun kaikkien aikojen listan ykkoseksi (ja se lista oli ollut muuttumaton pitkaan), eika nuo muutkaan huonoja ole olleet vaikken Wrestlerista nyt mitenkaan erikoisemmin innostunut. Requiem for a dream oli myos aivan loistava elokuva. Onhan tuo Aronofsky tosiaan nousemassa sinne ihan kirkkaimpaan karkeen Coenien kylkeen.

 

[vilpertti]

Juuh, itselleni ehkä se paras Aronofsky on joko Pi tai sitten se Unelmien sielunmessu.

Parhaat nykyohjaajat ovat kyllä aika pitkälle Aronofsky, Boyle ja Nolan. Ja tietysti Paul W.S. Anderson.

 

[SergeiK]

No shit Sherlock?

Robert Downey juniorin ja Jude Lawin tähdittämä Sherlock Holmes oli mielestäni pienoinen pettymys. Siitä puuttuu Guy Ritchie-elokuvien tietty rentous ja valtaosa henkilöhahmoista on aikamoista puuta. Downeyn esittämä Sherlock Holmes on kuin revitty jostain Van Helsing tai League of Extraordinary gentlemen kirjoista. Hahmon hulluus on turhan alleviivattua ja koko sopasta on pyritty tekemään hollywoodimaisen väkisin hauska. Lisäksi Holmesista oli tehty vähän turhan kova jätkä.

Kaikkein surkein henkilöhahmo on mielestäni pääpahis Lordi Blackwood. Sellainen markan vampyyri, jonka maneerit ainakin minussa aiheuttivat lähinnä kiusaantumista. Jos missasin tässä jonkun allegorian johonkin belalugosiin niin varmaan paljastin tietomättämyyteni muitten elokuvien konnagaalasta, mutta minusta pääroisto oli vaan tökerö ja epäuskottava.

Positiivista oli komeasti toteutettu vanha Lontoo, joka laajakankaalta näytti kyllä komealta. Myös Jude Lawin Watson toimi jollain tasolla.

Elokuvan aikana aloin pitkästyä, mutta lopputeksteihin mennessä elokuva hieman sentään piristyy.

Kouluarvosanoin: 7+

 

[-Kantor-]

Parhaat nykyohjaajat ovat kyllä aika pitkälle Aronofsky, Boyle ja Nolan. Ja tietysti Paul W.S. Anderson.

Lisätään tähän listaan vielä Quentin Tarantino, Alejandro González Iñárritu sekä David Fincher (vaikkei ihan viiden tähden kamaa ole tullutkaan sitten Fight Clubin). Vaikea tosin vetää tarkkaa linjaa sille, mikä on "nykyohjaaja", sillä kyllähän esimerkiksi Scorsese ja Spielberg ohjaavat vielä nykypäivänäkin vaikka omaavatkin jo melkoisen legendastatuksen.

Nolania ja aiemmin mainittuja Coenin veljeksiä olen itse pitänyt hieman yliarvostettuina.

 

[ms.qvist]

Vaikea tosin vetää tarkkaa linjaa sille, mikä on "nykyohjaaja", sillä kyllähän esimerkiksi Scorsese ja Spielberg ohjaavat vielä nykypäivänäkin vaikka omaavatkin jo melkoisen legendastatuksen.

Niinhän se on ja näistä legendastatuksen omaavista ohjaajista nostan vielä esille Clint Eastwoodin. Eipä ole häneltäkään kovinkaan montaa todellista floppia ihan viimevuosilta tullut, Isiemme liput ei ehkäpä parasta mahdollista arvostelua saanut, joten olkoot se näitä pienoisia epäonnistumisia.

vlad.

 

[-Kantor-]

Niinhän se on ja näistä legendastatuksen omaavista ohjaajista nostan vielä esille Clint Eastwoodin.

Kyllä, Clint on jo legenda näyttelijänä ja ohjaajanakin ainakin lähellä sitä, vaikka nyt joku Space Cowboys melkoista tuubaa olikin. Yleisesti ottaen tuntuu kuitenkin, että vanhoilla päivillä ote on vain parantanut.

 

[finnjewel]

scifi-elokuvien universumikuva

Avatar tuli nähtyä, 2-ulotteisena versiona. Hieno oli, eikä viihdeominaisuuksissa ollut juuri valittamista. Kestää varmaan uudelleenkatsomisen aikanaan dvd:ltä tai televisiosta.

Pandora-planeettaa edustaa elokuvassa na'vi-yhteisö, jonka asuinalue yltää elokuvan omin sanoin parin sadan kilometrin säteelle tapahtumien keskipisteestä. Loppuvaiheessa apuun tulee naapurikansaa, ja yhteensä lopputaisteluun saadaan kokoon (elokuvan oman tarinan mukaan) muutamia tuhansia planeetan asukkeja.

Tietysti on selvää, että vajaan kolmen tunnin elokuvaan ei voi millään mahduttaa kertomusta, joka sisältäisi tapahtumia eri puolilla kuviteltua planeettaa, ja jossa käsiteltäisiin kokonaisvaltaisesti planeetan eri osia ja mahdollisia erilaisia kansoja, valtioita tai jollain muulla, vieraalla ja erilaisella tavalla järjestäytynyttä "maailmaa". Sama piirre on häirinnyt ainakin minua lähes kaikissa scifi-filmatisoinneissa, joissa on vierailtu kuvitteellisilla asutuilla planeetoilla (Star Trek, Stargate, Babylon 5, Star Wars-saaga, jne.).

Kokonaista planeettaa edustaa aina pienehkö joukko (yleensä ihmisen näköisiä) olentoja, jotka liikkuvat kovin rajatulla alueella eivätkä tunnu olevan kiinnostuneita siitä mitä planeetan muissa osissa tapahtuu. Kuten edellä totesin, kokonaisen planeetan tapahtumien ruotiminen vaatisi monikymmentuntisen sarjan ja ehkä useita tuotantokausia, mikäli käsikirjoittaja vähänkään syvällisemmin haluaisi luoda uutta ja erilaista "maailmankuvaa".

Edgar Rice Burroughsin Mars-kirjoissa tätä on mielestäni edes auttavasti yritetty, toivottavasti niiden pohjalta vielä joskus luodaan moniosainen elokuva- tai tv-sarja.

 

[Ted Raikas]

Tietysti on selvää, että vajaan kolmen tunnin elokuvaan ei voi millään mahduttaa kertomusta, joka sisältäisi tapahtumia eri puolilla kuviteltua planeettaa, ja jossa käsiteltäisiin kokonaisvaltaisesti planeetan eri osia ja mahdollisia erilaisia kansoja, valtioita tai jollain muulla, vieraalla ja erilaisella tavalla järjestäytynyttä "maailmaa".

Kieltämättä näin ja aika lailla samannäköisiä oli nuo veljeskansatkin. Eihän siinä sinänsä mitään jos samaa lajia, mutta olisi jotenkin kuvitellut johtuen ympäristöstä, että olisi ollu rakenne-eroja tai jotain hiukan erilaisia piirteitä. Näin meillä Maassakin. Tekijöiden rasistinen suhtautuminen aiheeseen... "kaikki ne kuiteski näyttää ihan samalta"..?

No joo.

Ilmeisesti Avatariin on tulossa kaksi jatko-osaa, joten ehkä planeetan muita osia ja niiden sisältämiä juttuja esitellään paremmin. Planeetta Pandoran varsinaisesta koostakaan kun ei saanut ihan käsitystä. Hiukan epärealistisesti (ei haittaa minua) se tuntui sijaitsevan jonkin jättimäisen kaasuplaneetan kupeessa ja joitain kuitakin pyöri siellä taivaalla ainakin kaksin kappalein. No sci-fi kliseitä.

 

[Apassi]

Zombieland on kyllä viime aikaisien aivot narikkaan osaston parhaimmistoa. Woody Harrelson on kyllä huikea kaveri. Sääli että on pieniin rooleihin juuttunut näyttelijä. On yksi niistä kavereista, jonka pelkkä katsominen naurattaa.

http://www.imdb.com/title/tt1156398/

http://www.youtube.com/watch?v=M-cIjPOJdFM

 

[Tibexe]

Zombieland on kyllä viime aikaisien aivot narikkaan osaston parhaimmistoa. Woody Harrelson on kyllä huikea kaveri. Sääli että on pieniin rooleihin juuttunut näyttelijä. On yksi niistä kavereista, jonka pelkkä katsominen naurattaa.

http://www.imdb.com/title/tt1156398/

http://www.youtube.com/watch?v=M-cIjPOJdFM

On kyllä kyseessä todella viihdyttävä leffa! Sen enempää spoilaamatta, niin mm. Bill Murray-"sekoilulle" tuli naurettua kovaan ääneen. Ja Harrelsonista myös samaa mieltä, viime vuosina nostanut osakkeita silmissäni aika rutkasti. A-luokan valinta esittämään tuollaisia vähän tärähtäneempiä hahmoja, esim. 2012:ssa ainoita valonpilkahduksia.

 

[häkkipää]

The Road

Kävin katsastamassa eilen kyseisen elokuvan. Täytyy todeta, että oli yksi pysäyttävimmistä elokuvakokemuksista vähään aikaan. Tarinaltaan äärimmäisen synkeä, jota vielä lisäsi toivottaman harmaa maisemakuvaus. Viggo Mortensenin suoritus on kyllä maininnan arvoinen. Suosittelen varauksetta kaikille, mutta ensitreffeillä ei ehkä kannata mennä katsomaan.

edit: typo

 

[vilpertti]

Lisätään tähän listaan vielä Quentin Tarantino, Alejandro González Iñárritu sekä David Fincher (vaikkei ihan viiden tähden kamaa ole tullutkaan sitten Fight Clubin). Vaikea tosin vetää tarkkaa linjaa sille, mikä on "nykyohjaaja", sillä kyllähän esimerkiksi Scorsese ja Spielberg ohjaavat vielä nykypäivänäkin vaikka omaavatkin jo melkoisen legendastatuksen.

Nolania ja aiemmin mainittuja Coenin veljeksiä olen itse pitänyt hieman yliarvostettuina.

Itse en pidä henkseleiden paukuttamista joillain Scorsesen tai Spielbergin, Tarantinon tai Eastwoodinkaan mainitsemisella juuri minään.. vähän niinkuin kuorolaulamista. Kaikki tietävät nuo ohjaajat, heidän mainitseminen on täysin triviaalia. Heidän nimillään voidaan myydä elokuva kansalle. Boylellä ehkä pystyy jo pikkuhiljaa myymään elokuvia, Andersonilla älykkäille ihmisille, Aronowho!? Nolan on yhä "the director of Batman".

Kyllähän nuo minunkin mainitsemat kaverit ovat tietysti jo nykyään kohtuu tunnustettuja (Andersonia lukuunottamatta, diletantit ja muut "asiantuntijat" eivät voi millään arvostaa häntä). Parhaiten tämän huomaa tietysti siitä, että nolla huonoa elokuvaa ohjannut Nolan on oikeasti joidenkin mielestä "yliarvostettu" minkä tietysti ymmärrän kumpuavan siitä, että kaveri on ohjannut nämä uudet Batmanit ja kaikki eivät voi niitä elokuvia sulattaa Joel Schumacher-faneina.

Tai jotain.

 

[-Kantor-]

Parhaiten tämän huomaa tietysti siitä, että nolla huonoa elokuvaa ohjannut Nolan on oikeasti joidenkin mielestä "yliarvostettu" minkä tietysti ymmärrän kumpuavan siitä, että kaveri on ohjannut nämä uudet Batmanit ja kaikki eivät voi niitä elokuvia sulattaa Joel Schumacher-faneina.

Tai jotain.

Tämä on melkeinpä ainoa kohta minkä ymmärsin muutoin sekavasta viestistäsi, joten tartutaan siihen. Perustan väitteeni Nolanin yliarvostukseen vain ja ainoastaan näkemääni; Memento oli loistava, Insomnia keskitason viihdettä, Batmanit häviävät molemmat Burtonin ohjauksille ja The Prestigessä en itse nähnyt mitään niin spesiaalia, mikä olisi oikeuttanut mm. pariin oscar-ehdokkuuteen. Summa summarum: kelvollinen ohjaaja, jonka elokuvien parissa voi viihtyä, muttei missään tapauksessa lähellekään edes nykyohjaajien kärkeä. Häviää lähes jokaisella elokuvan osa-alueella esimerkiksi Aronofskylle, jolla on oikeasti tunnistettava tyyli sekä nolla alle neljän ja puolen tähden elokuvaa.

Mutta kuka on maininnut Joel Schumacherin?

 

[Ted Raikas]

Omissa määritelmissänihän nykyohjaajat on sellaisia, jotka on alkaneet mainetta ja nimeä kerätä pääasiassa 90-luvun lopun ja 2000-luvun aikana. Näin ollen Spielbergit, Eastwoodit ja kumppanit, vaikka nyt aktiivisesti tekevätkin elokuvia, ei ole omasta vinkkelistäni suoranaisia nykyohjaajia, vaan pikemmin veteraaniohjaajia. Tosiaan he ovat kaikille tuttuja ja kannuksensa ansainneet jo aikapäiviä sitten.

Mm. Christopher Nolan, Darren Aronofsky, Zack Snyder, Alejandro Inarritu, Guillermo Del Toro, Sofia Coppola ja miksei myös Danny Boyle myös edustavat mielestäni tuota nykuohjaajien sukupolvea ja ehkä osaltaan myös tavoissaan tehdä näitä elokuvia ja niihin usein liittyvä moderni omanlaisensa ote.

Mutta tämä on vain yksi näkemys asiaan, ei mikään ehdoton fakta.

 

[teemu_s]

Edgar Rice Burroughsin Mars-kirjoissa tätä on mielestäni edes auttavasti yritetty, toivottavasti niiden pohjalta vielä joskus luodaan moniosainen elokuva- tai tv-sarja.

Otetaanpas tähän kiinni.

Ilmeisesti vuonna 2012 olisi tulossa elokuva John Carter of Mars. Pääosissa Taylor Kitsch John Carterina ja Willem Dafoe Carterin vihreänä, nelikätisenä ystävänä eli Tars Tarkaksena.

Burroughsin Mars-sarja on varmasti yksi sci-fi-historian aliarvostetuimpia teoksia. Mielenkiintoisesti kirjoitettuja, hienoja seikkailuja. Ripaus sci-fiä ja myös vanhan ajan miekka ja magia -meininkiäkin kirjoista löytyy. Tai ainakin miekkailua. :)

 

[Pula-ajan Tretjak]

Ilmeisesti vuonna 2012 olisi tulossa elokuva John Carter of Mars. Pääosissa Taylor Kitsch John Carterina ja Willem Dafoe Carterin vihreänä, nelikätisenä ystävänä eli Tars Tarkaksena.

Burroughsin Mars-sarja on varmasti yksi sci-fi-historian aliarvostetuimpia teoksia. Mielenkiintoisesti kirjoitettuja, hienoja seikkailuja. Ripaus sci-fiä ja myös vanhan ajan miekka ja magia -meininkiäkin kirjoista löytyy. Tai ainakin miekkailua. :)

Mielenkiintoista. Itse tuli luettua naskalina nuo kaikki (ainakin mitä kirjastosta löytyi) ja lystejä olivat. Liekkö aika kullannut muistot?

Aliarvostuksesta, että ehkäpä ne jäivät niin Tarzanin varjoon ja aikalaiset sitten halusivat Burroughsilta niitä seikkailuja. Toisaalta, eipä ole tullut niiden aikojen myyntilukuja katsottua enkä ole nähnyt mahdollisesta alakulttuurista vilaustakaan, joten paha sanoa kuinka aliarvostettu sarja se on. Liekkö vain unohdettu, kun ei siitä ole elokuvaakaan ;)

 

[Golden Ari]

Katsoin eilen leffan nimeltään Eden Lake. Kyseessä on siis kauhuelokuva kahen vuoden takaa. Elokuva sijoittuu pohjoiseen Englantiin. Leffassa nuoripari lähtee viettämään rauhallista viikonloppua järvelle, mutta kaikki menee pieleen pienen nuorisoryhmän vuoksi...

En pahemmin pidä kauhuelokuvista, mutta nyt on kyllä pakko sanoa että tämä on kyllä ihan katsottava pätkä. Kliseitä leffassa on, mutta tällä kertaa ne ei pahemmin mua ärsyttäneet. Yksi juttu ärsytti pahasti, se että ihmiset ovat helvetin tyhmiä tässä lefassa. Arvosanaksi antaisin 7+, ja se on tosi hyvä arvosana jos kyseessä on kauhuleffa, ainakin minun mielestä. Onko joku muu nähnyt tämän pätkän? En ole lukenut tätä ketjua liikaa, joten en ole varma on joku muukin kirjoittanut tästä elokuvasta.

 

[varatuomari]

Itsekin katsoin Eden laken aivan hiljattain ja kauhuelokuvaksi pätkä oli yllättävänkin hyvä. Juonikuvio tosiaan aika moneen kertaan käsitelty, mutta kyllä Eden lake kirkkaasti hakkasi kaikki ne 13. perjantait ja mitä niitä nyt oli, missä juoni on vähän vastaava. Kaverit tätä leffaa kovasti hehkuttelivat vuolain ylisanoin, puhuttiin jopa ahdstavimmasta pätkästä vuosikymmeneen, siinä mielessä tämä oli kyllä pienoinen pettymys.

Pidän kauhuelokuvista niinä harvoina kertoina, jolloin ne ovat oikeasti onnistuneita. Tämä leffa ylsi sinne rajoille. Ei parhaasta päästä, mutta ei parane lyttyynkään lytätä.