Studiot ovat tehneet ja tekevät prestige-elokuvia, joista ei välttämättä odoteta kummempaa tuottoa. Vaan boostataan imagoa, sekä napsitaan palkintoja. Toki tietysti ei niistäkään nyt vapaaehtoisesti valtavasti turskaa haluta, mutta sopivat tappiot hyväksyttäviä. Toki Oscar-ehdokkaiden budjetit ovat tainneet pienentyä huomattavasti tässä yli vuosikymmenen aikana.Eihän se koskaan ole riittänyt. Tuotannot maksaa niin paljon, että niihin rahaa sijoittavat tietysti haluaa sijoitukselleen tuottoa. 150M$ tuotantoon, toinen päälle markkinointiin, niin sisäänpäin on tultavat ainakin omat takasin, mutta pääosin tietty sijotukselle halutaan tuottoa. Kyllä se on ihan sama formula ollut ihan Chaplinin ja Keatonin ajoista asti.
Samoin tietyt auteurit ovat saaneet rahoitusta tehdä isoja elokuviaan. Helpoin esimerkki Martin Scorsese, jolla on eksklusiivinen diili tehdä elokuva Paramountille. Mutta Paramount ei ole rahoittanut yhtään Scorsese-elokuvaa ainakaan kokonaan Shutter Islandin jälkeen. Lähes jokainen Scorsese-leffa siitä lähtien tainnut olla tappiollinen ja Killers of the Flower Moonilla ei rahoittamaan astuneelle Applelle ollut kummempaa väliä, miten teattereissa menee. He sopivat jopa maksamaan markkinointikustannukset hoitaneen Paramountin tappiot, jos Paramount ei saisi omiaan takaisin lippuluukuilta. Apple halusi Scorsese-elokuvan prestige-arvon, astua isolle estradille ja saada elokuvan sitten myöhemmin streamauspalveluunsa.
Toisille riittää hyvien elokuvien tekeminen ja toisille, ymmärrettävästi, ei. Terrence Malick on toinen vielä parempi esimerkki.