Jatkoajan leffakerho

  • 2 336 066
  • 12 066
Eilen tuli katsottua viimein tuo Ben Stillerin pieni projekti eli Tropic Thunder DVD:ltä. Ennakkoon ei hirveämmin ollut mitään odotuksia leffasta, mutta täytyy sanoa, että elokuva yllätti itseni melko positiivisesti. Ihan napsakkaa parodiaa Hollywoodista ja sotaleffoista, action-kohtaukset olivat viihdyttäviä ja olihan pätkä huvittavakin suurimmilta osin. Robert Downey Jr. veti kyllä hauskan sekä hyvän roolisuorituksen ja henkilöhahmoista päälimmäisenä jäikin mieleen, vaikka hieno kaarti siellä muutenkin oli (en jaksa luetella). Jotain pientä jäin odottamaan vielä lisää, mutta kyllä leffalle tuollaisenaankin sellaiset 7/10 tähteä antaisin.
 

peno

Jäsen
Suosikkijoukkue
Madness!
Zombieland tuli katseltua. Odotukset eivät kauhean korkealla olleet, mutta yllätyin positiivisesti. Varsin toimiva toimintapläjäys, jossa on sopivasti huumoria. Harrelson vetää roolinsa ihan hyvin, sekä uusi tuttavuus Eisenberg onnistui mielestäni roolissaan erinomaisesti.

Ehkä hiukan pituutta olisi elokuvalle toivonut lisää, jotenkin tuntui lopahtavan vähän kesken. Leffahan ei kestä kuin bout 1h 20min.

Suosittelen, jos haluaa heittää aivot narikkaan ja seurata zombien jauhelihastusta.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Hivenen päivitystä.

Taannoin tuli katsottua Tomas Alfredsonin elokuva Ystävät hämärän jälkeen. Sitä voisi luonnehtia monella eri sanalla, se oli vampyyritarina, se oli myös draamaa, jossa kaksi "kulttuuria" törmäsi toisiinsa. Se oli myös kertomus inhimillisestä kärsimyksestä ja kiusaamisesta ja siitä mihin se voi johtaa - ei se nyt aivan kirjaimellisesti johda siihen mihin se elokuvan päättyessä johti mutta vertauskuvallisesti kylläkin, ja ääritapauksissa, kuten Suomessa on nähty, kiusaaminen, henkinen ahdistelu tms. voi saada aikaan hyvinkin julmaa ja samalla surullista jälkeä. Draaman kaarena oli kasvu- ja rakkaustarina kahden erilaisen lapsen välillä, kuinka erottamaton voima rakkaus todella voi olla. Leffa oli minusta hyvä mutta ei kuitenkaan täyttänyt täysin odotuksiani. Voin kuitenkin suositella tätä "pienimuotoista" elokuvaa etenkin draaman ystäville, sellaisen draaman johon yhdistyy surua, kauhua ja epätoivoa.

Ja lisää: Neill Blomkampin (taustalla häärii myös Peter Jackson) District 9 tuli katsottua viikonvaihteessa. En nähnyt leffaa aikanaa teatterissa, oliko edes täällä näytillä? Tuskin! Mutta koskapa olin kuullut leffasta hyviä arvosteluja ja perehtynyt siihen jonkin verran ennalta niin olihan leffa ostettava ja katsottava mitä pikimmiten. Leffan voi ymmärtää monella tavalla, uskoisin, että sellaiseksi se osaltaan on tarkoituksellisestikin tehty. Se on scifiä, joskin muukalaiset eivät olleet sellaisia kuin oli odotettu ja toivottu. Miljoona nälkäänäkevää huonokuntoista muukalaista suuressa avaruusaluksessa, ei siis hyvät lähtökohdat yhteistyölle, eikä siihen sitten kovinkaan kummoisesti pyrittykään. Tarkoitus oli hyvin yksinkertainen ja yksipuolinen, hyötyä muukalaisten aseista ja vähät välittää itse muukalaisista. Se kuinka muukalaisia sitten kohdeltiin on täysin verrannollinen siihen kuinka apartheidin aikaan mustia kohdeltiin Etelä-Afrikassa eli tylysti. He olivat automaattisesti rikollisia ja vailla ihmisoikeuksia, aivan kuten nämä avaruudesta tulleet muukalaiset, jotka oli asutettu slummimaiselle District 9 -alueelle. Kohtelu oli tehnyt näistä muukalaisista myös hyvin epäinhimillisiä ja epätoivoisia, leffassa kaksi maailmaa törmäsi surullisella tavalla. Hyötyminen oli päätarkoitus ja sen eteen tehtiin kaikkensa, sen myös Wikus sai kokea. Hän joutui eläimeksi "eläinten" joukkoon, jahdattavaksi ilman oikeuksiaan. Minä pidin leffasta, sen maailma oli osin apokalyptinen ja kiero, se esitti koko ihmismielen kirjon julmuuteen ja häikäilemättömyyteen saakka. Nigerialaiset olivat nigerialaisia ja sen tähden Nigeriassa vedettiin herneet nenään ja syvälle.

vlad.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Nigerialaiset olivat nigerialaisia ja sen tähden Nigeriassa vedettiin herneet nenään ja syvälle.
Eli taisi osua ja upota.

Katselin myös tuon elokuvan taannoin, kuullut myös siitä hyvää ja sitä kautta kiinnostus vähitellen heräsi. Mitään odotuksia ei liiemmälti ollut.

Osoittautui kuitenkin todella hienoksi elokuvaksi, sanomaa ja oivallisia metaforia viljeltiin runsain mitoin, menemättä silti liian paatokselliseen touhuun mukaan. Päähenkilö oli sopivan antisankarimainen ja ehkä tietyn reppanamaisuutensa vuoksi helposti samaistuttava. Tosin voidaan miettiä, kuka todella oli päähenkilö. Toki Wikuksen kautta elokuvaa seurattiin eniten, mutta myös se muita tilanteeseen turtuneita lajikumppaneitaan ehkä hiukan nokkelampi ja tilannetajuisempi muukalainen otti omalla tavallaan roolia enemmän ja enemmän elokuvan myötä.

Todella hienosti kuvattu, vaikka alun nopeasti vaihtuva "dokumentaarinen" kuvaustyyli sai vähän hermostuneen olon, mutta se kuitenkin lopulta puolusti paikkaansa ja kerrontatyylihän tosiaan vaihtui pitkin elokuvaa.

Jos pientä minusta kaivetaan esiin, niin loppu meni kieltämättä vähän turhankin äksönin puolelle kun miettii muuten elokuvaa, mutta oli kuitenkin ihan tyylikästä lajissaan.

Parhaita sci-fi elokuvia aikoihin, sanoisin ja voin kyllä suositella lämpimästi jos ei avaruusolennot lähtökohtaisesti ota päähän. Näkökulma tässä siis ainakin on sellainen, mitä ei olla pahemmin aiemmin käsitelty, joten siltä pohjalta voisin kuvitella tästä pitävän ehkä sellaisetkin, joita avaruusmörköleffat ei pääsääntöisesti kiehdo.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Pitänee katsoa District 9 lähiaikoina, kun olen itsekin siitä paljon kehuja lukenut. Puhtaan scifin ystävä en ole, mutta pienet örkkeilyt ei mitään haittaa.

Katsoin pitkästä aikaa hyvän, uuden jenkkikomedian. Nimittäin Hangover eli Kamala kankkunen oli varsin hyvä lajissaan. Pari kertaa jopa hihittelin ääneen ja pääasiassa muutenkin viihdyin. Pitkälti sen velipojan harteilla homma oli, mutta kokonaisuus toimi ihan hyvin kuitenkin.
 

Shardik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Avs, Mestis
Ehdottomasti katsomisen arvoinen tuo District 9. Ainoa asia, joka jäi mua ärsyttämään oli päähenkilö Wikus, etenkin leffan alussa. Ihan kuin olisi repäisty jostain MadTV:stä, ei niin pässiä jätkää olekaan. Loppua kohti hän alkoi, ironista kyllä, muuttua inhimillisemmäksi ja häiriötekijä näin poistui.
 

psychodad

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Hal Gill
Eilen tuli katsottua viimein tuo Ben Stillerin pieni projekti eli Tropic Thunder DVD:ltä. Ennakkoon ei hirveämmin ollut mitään odotuksia leffasta, mutta täytyy sanoa, että elokuva yllätti itseni melko positiivisesti. Ihan napsakkaa parodiaa Hollywoodista ja sotaleffoista, action-kohtaukset olivat viihdyttäviä ja olihan pätkä huvittavakin suurimmilta osin. Robert Downey Jr. veti kyllä hauskan sekä hyvän roolisuorituksen ja henkilöhahmoista päälimmäisenä jäikin mieleen, vaikka hieno kaarti siellä muutenkin oli (en jaksa luetella). Jotain pientä jäin odottamaan vielä lisää, mutta kyllä leffalle tuollaisenaankin sellaiset 7/10 tähteä antaisin.

Tuossa elokuvassa paasi positiivisesti yllattamaan myos Tom Cruise jonka tanssi leffan lopussa oli aivan huikea. Se minulle jai paallimmaisena mieleen, ja tietysti se kohtaus jossa Robert Downey Jr. kertoi tietavansa kuka han on.
 

pancor

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, New Orleans Saints, Україна
Tuossa elokuvassa paasi positiivisesti yllattamaan myos Tom Cruise jonka tanssi leffan lopussa oli aivan huikea. Se minulle jai paallimmaisena mieleen, ja tietysti se kohtaus jossa Robert Downey Jr. kertoi tietavansa kuka han on.

"I'm the dude playing a dude disguised as another dude."
Huikeaa settiä ja aivan loistava komedia. Itselleni totaalisen naurumyräkän toi kohtaus jossa Jack Black on köytettynä puuhun kiinni ja Alpa Chino hieman "lipsauttaa" ihastuksen kohteensa nimen.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Mua ei jaksanut Tropic Thunder juurikaan huvittaa. Pari kohtaa alussa sai spontaanit naurut aikaan, varsinkin se alkupuolen ohjaajan räjähdys. Muuten leffa oli turhan alleviivaava huumoriltaan, periaatteessa hyviä läppiä, mutta valitettavasta muutaman vuoden liian myöhässä. Stillerin vakiot ovat jo hiukan kuluneet. Cruise oli kuitenkin kieltämättä hyvä, ja kaikinpuolin erikoisessa roolissa hänelle.
 

Cube

Jäsen
Hah, lueskelen juuri yhtä kirjaa Hollywoodin studiosysteemistä ja heti alussa on pari lainausta, jotka toivat niin elävästi mieleen taannoisen Avatar-keskustelun, että pakko laittaa ne tänne:

"Paradoxically, the supporters of the politique des auteurs admire the American cinema, where the restrictions of production are heavier than anywhere else. It is also true that it is the country where the greatest technical possibilities are offered to the director. But the one does not cancel out the other. I do, however, admit that freedom is greater in Hollywood than it is said to be, as long as one knows how to detect its manifestations, and I will go so far as to say that the tradition of genres is a base of operations for creative freedom. The American cinema is a classical art, but why not then admire in it what is most admirable, i.e. not only the talent of this or that filmmaker, but the genius of the system."
-Andre Bazin

"When a film achieves a certain success, it becomes a sociological event, and the question of its quality becomes secondary."
-Francois Truffaut

Avatar on tähän mennessä takonut 1,6 miljardia dollaria. Uskon, että Truffaut olisi pitänyt sitä melko merkittävänä.
 

vilpertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Chokes
Tuli käytyä katsomassa tuo uusi Sherlock Holmes, ja meininki oli varsin mainiota. Robert Downey Jr. on kyllä nopeasti nousemassa meikäläisen suosikkinäyttelijäksi, eikä Jude Law huonosti peesannut hänkään. En ymmärrä minkä elokuvan perusteella oliko nyt NYT-liitteen arvostelija oli kirjoittanut toteamansa, jotta Holmes ei enää kiinnitä huomiota yksityiskohtiin vaan on sellainen nyrkkisankari... Vaikka niitä tappelukohtauksiakin on elokuvassa parit, varsin tuoreesti toteutettuna vielä, kyllä päähuomio kiinnittyy juuri niihin yksityiskohtiin ja kuinka nokkela Holmes ratkoo mysteeriä niiden avulla.

Hyvä, viihdyttävä pätkä niille jotka pitävät huumorista, toiminnasta ja mysteeristä. Loppuratkaisukin toimi.
 

JZZ

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Piraattiryhmä, Caps, ManU
District 9 tuli katsottua viikonloppuna ja oli kyllä oikein hyvä leffa mielestäni. Hahmot olivat (toki tarkoituksella) melko kliseisiä, ja jotenkin leffasta tuli mieleen Starship Troopers (siis hyvässä mielessä). Onnistunut ajankuva ja yhtäläisyysmerkkejä apartheidiin (ja MaMu-keskusteluun) voidaan vetää aika huoletta.
 

psychodad

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Hal Gill
Itsekin katsoin tuon Sherlock Holmesin. Ihan ok patka, olihan siina perinteinen Sherlock Hollywoodilaistettu, mutta kylla sen jotenkin kuitenkin sieti. Nama nyrkkitappelut ja muutenkin fyysiset taistelut eivat missaan nimessa kuuluneet alkuperaisen Sherlockin repertuaariin mutta pakkohan sita nykyaan on sitakin massoille tarjota. Robert Downey Jr. on kylla hyva tassakin leffassa.

Aika vahan tuossa nyt oli Guy Ritchien tyylia, muutama kohtaus oli tuttua kamaa mutta tottakai aihe ja tyylilaji oli enemman kiveen hakattu kuin miehen aiemmissa projekteissa, joista pidan toki enemman kuin tasta.

Katsoin myos A serious man, joka oli hyva leffa. Se vaan ei riita kun on kyse Coenien leffasta joten hivenen tietysti taytyy olla pettynyt. Ei siina oikeastaan muuta vikaa kuin tuo itselle hyvin vieras juutalainen kulttuuri...se oli niin isossa osassa etta paremmin tuo varmaan avautuisi jollekin ko. kulttuurin edustajalle. Mutta hauskaa oli kylla, hihittelin elokuvalle jatkuvasti. Puhelin soi ja paskaa sataa niskaan ja kaveri vain makaa tulessa. Columbia recordsin puhelinsoitto oli itselleni mahtava flashback Fargon "Reilly Diefenbach calling" kohdista joissa Lundegard hikoili puhelimessa. Ne soitot ovat syopyneet mieleen.

Oli siina muitakin pudottavia juttu. "Can you fix the aerial?" "Just look at that parking lot!"
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Jälleen asiaa tähän ketjuun:

En oikein tiedä kuinkahan sitä kuvailisi Jean-Luc Godardin teosta Weekend. Jos leffaa kuvailisi yhdellä sanalla niin ensimmäisenä tulee mieleen "hämärä". Elokuvassa yhdistyy ranskalainen kaaottisuus onnettomuuksineen sun muineen mitä ihmeellisimpiin monologeihin, näkymiin ja tapahtumaketjuihin, joissa ei aina tunnu olevan päätä eikä häntää. Kyseessä on varsin absurdi kokonaisuus surrealistisine näkymineen ja tapahtumineen. Kuinka kuvailla elokuvaa joka alkaa sekavalla liikenneruuhkalla ranskalaiseen tapaan ja päättyy kannibalismiin?

Roland Joffén the Killing fields oli kertomuksena perinteisempi sekä paikoin hyvin inhorealistinen. Tapahtumat sijoittuvat Kamputzeaan hetkeä ennen "Vuotta nolla" ja aikaan khemerien valtaatulon ja aikeen luoda Kamputzeaan utooppinen agraariyhteiskunta. Jokainen varmasti tietää mitä punaiset khmerit saivat aikaan Kamputzeassa. Sen ohella, että he raunioittivat hetkessä koko yhteiskunnan tuhotessaan opetusjärjestelmän, terveydenhuollon, teollisuuden ja palvelusektorin ja teloittaessaan noin 50000-100000 opettajiin, älymystöön, keskiluokkaan, munkkehin, korkeastikoulutettuihin kuulunutta henkilöä tuhotessaan koko yhteiskunnan rakenteen, jotta utooppinen agraariyhteiskunta oli mahdollista toteuttaa. Jokainen joka oli potentiaalinen vihollinen tapettiin.

Elokuva kuvaa myös väestön pakkosiirtoja, kuinka miljoonat ihmiset ajettiin kaupungeista maaseuduille perustettuihin "kolhooseihin", jotka todellisuudessa olevat työleirejä, joihin joutuneet tekivät näännyksiin saakka töitä epäinhimillisissä oloissa. Kaikkea kauheutta elokuvassa ei kuvattu, kuten sitä, että suurin osa näille leireille tulleista ja siellä tapetuista tapettiin min keinoin kuin ampumalla, nimittäin hakuin, veitsin, ja muin työkaluin. Näillä leireillä kuoli nälkään, sairauksiin, teloituksiin etc. yli miljoona ihmistä - lopullista määrää tuskin kukaan tietää mutta osviitan siitä kuinka paljon pakkosiirtojen myötä väkeä kuoli marsseilla, teloituksissa, kidutuksissa ja nälkään sekä tauteihin antaa tieto siitä, että ennen khmerien valtaantuloa maassa asui reilut 8 miljoonaa asukasta ja vietnamilaisten syöstessä khmerit vallasta 70-luvun lopulla maassa oli enää reilut 5 miljoonaa asukasta. Tämän jälkeen maassa käytiin vielä sissisotaa khmerien toimesta maan länsiosissa 80-luvun lopulle saakka Kiinan ja Thaimaan sekä välillisesti Yhdysvaltojen (etenkin CIA:n peiteoperaatiot) tukemana. Tätä tosin elokuvassa ei voitu tuoda esille koska leffa valmistui ennen kaiken väkivaltaisuuden päättymistä.

Olisi mielenkiintoista päästä joskus näkemään autentisesti nämä paikat. Ne vetävät vertoja tyystin keskitysleireille, vankileirien saaristolle tms. Likimain jokainen kamputsealainen tietää mitä Tuol Sleng tarkoittaa, pahamaineista vankilaa jossa kidutettiin, tapettiin khmerien vallassaolon aikana noin 17 000 ihmistä, vain seitsemän onnistui selvitä hengissä kyseisestä vankilasta.

Suosittelen katsomaan elokuvan jos Vietnamin sota ja siihen liittyvät sivujuonteet vähänkään kiinnostavat.

vlad.
 

Dee Snider

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jatkoaika Cancer Fighters
En ainakaan ole huomannut, että tämä The Expendablesin traileri pätkä olisi täällä jo, mutta nyt on:

http://www.youtube.com/watch?v=fXfOVNghWhk&feature=related

Ihan asiameiningiltä vaikuttaa ja enpä muista, että olisin jotain leffaa näin kovasti odotellut.

Joku tuossa aikoja sitten kyseli hood-elokuvien perään ja katselin tuossa hetki sitten pitkästä aikaa Higher Learning- nimisen John Singleton pätkän. Ihan hyvää ajanvietettä ja tuttua Singleton-propagandaa. Black power ja pantterit tietysti. Valkoiset keskiluokan kundit raiskaa, ottavat gangstoilta turpaansa ja sitten sorrutaan natseiksi. No, kun ottaa Singletonin white boy-vihan huumorilla, niin ihan ok-pätkähän tuo on. Vähän tulee mieleen American History X, jonka ohjaaja Tony Kaye on varmasti katsonut Higher Learningin useampaan otteeseen.
 

TylerDG

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät & Caps
Bad Lieutenant pääsi yllättämään positiivisesti allekirjoittaneen. Odotukset olivat melko alhaalla pääroolia näyttelevästä kaverista johtuen ja alku olikin melko ontuva, mutta pätkä parantaa kokoajan loppua kohden ja pitkästä aikaa Cagekin onnistuu kivasti roolissaan.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Oscar-ehdokkuudet jaettiin viime viikolla ja itse gaala pidetään sunnuntaina 7.3. Nelonen on luvannut välittää gaalan tänäkin vuonna suorana kotiin asti.

Parhaan elokuvan ehdokkaiden määrä kasvatettiin tänä vuonna kymmeneen, ja ehdokkaat ovat:


Nyt kuusi noista kymmenestä nähneenä pieni pettymys alkaa hiipua kroppaan kiinni, kovin suuria tunteita eivät ole leffat herättäneet. Tarantinon Inglourious Basterds mielestäni tuosta kööristä melkein paras on, eikä sekään mikään mestariteos. No onhan sieltä vielä An Education, Precious, Up ja Up in the Air näkemättä, josko vaikka joku niistä vakuuttaisi...

Muiden kategorioiden ehdokkaat löytyvät esim. IMDb:stä.

Harmi, ettei viime vuoden paras elokuva, Moon, saanut yhtään ehdokkuutta.
 

psychodad

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Hal Gill
No onhan sieltä vielä An Education, Precious, Up ja Up in the Air näkemättä, josko vaikka joku niistä vakuuttaisi...

Up oli mielestani erittain hyva animaatioleffa, jaksoin katsoa kokonaan ja tarina oli miellyttava. Siita vanhasta aijasta ei voi olla pitamatta.

Up in the air oli ihan ok mutta en kylla oscarehdokkuutta ymmarra. Clooney ei vaan kuulu suosikkinayttelijoihini, vaikka hyvinhan se valilla yrittaa. Mielestani oli parempi esimerkiksi Men who stare at goats leffassa, joka muutenkin oli parempi kuin Up in the air....tosin myos taysin erilainen elokuva.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Lewis Milestonen klassikko He vaelsivat auringossa oli tietyllä tavalla vähäeleinen ja rauhallisesti eteenpäin soljuva sotaelokuva tai draama jossa kuvattiin amerikkalaisen pataljoonan marssia maihinnousun jälkeen kohteeseensa sisämaassa. Monin paikoin taistelukohtaukset olivat täydellisessä sivuroolissa, sen sijaan miesten välinen kanssakäynti, ajatukset ja yksinpuhelut olivat merkityksellisessä roolissa. Elämää oli sodan ulkopuolellakin, kuka kaipasi omenaa, kuka pummi alvariina tupakkaa, kenen hermot alkoivat revetä loppujen lopuksi pitkän ja uuvuttavan sodaun seurauksena. Sodan joka oli heittänyt nämä amerikkalaiset miehet Afrikan kautta Italiaan, sotimaan kenties osin merkityksetöntä sotaa, ja samalla kuitenkin taistelemaan demokratian ja oikeudenmukaisuuden puolesta sekä etenkin oman henkensä puolesta. Eihän elokuvaa voi verrata tämän hetken sotaleffoihin. Tuskin edes kovinkaan moni jaksaisi katsoa tätä verkkaisesti soljuvaa elokuvaa alun pohdinnoista loppuun saakka, vai aliarvioinko katsojia? Milestone on ohjannut myös toisen sotaklassikon, ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuvat Länsirintamalta ei mitään uutta - joka minusta oli parempi kokonaisuus.

Andrew Dominikin Jesse Jamesin salamurha pelkuri Robert Fordin toimesta herätti todella suuria odotuksia, ehkäpä suurempia kuin leffa itsessään olisikaan ansainnut ja aivan näitä odotuksia leffa ei täyttänyt vaikka ei se missään mielessä huono ollut. Pitt ja Affleck tekivät minusta kaikkiaan hienot roolityöt, Pitt Jessenä oli ajoittain viipyilevä ja omiin ajatuksiinsa katoava ja toisena hetkenä raivoisa ja vihaa pursuava hahmo. Henkilö jonka ajatukset pysyivät monasti ulkopuolisille salaisina, hänestä huokui halu ottaa etäisyyttä ihmisiin ja hetkittäin tuli jopa tunne, että hän halusi paeta itseään ja halusi kuolla. Affleck Fordina teki myös hyvän roolityön. Hän oli salaperäinen, taiteillen ajoittain kuin nuoralla, paljastua vaiko ei. Vaikka hän oli petturi ja pelkuri niin tietyllä tavalla hänestä ei voinut olla pitämättä, kaikesta huolimatta. Ansaitsiko hän kohtalonsa? Rockwell Charley Fordina oli minusta onnistunut hahmo. Kaikkiaan yksinkertainen ja vähän typerä hahmo, jolle ei voinut muuta kuin nauraa ja josta ei voinut olla pitämättä, kaikesta huolimatta.

vlad.
 

Emiiri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Tuli katsastettua elokuva The Road, ja täytyy sanoa, että yllätti todella positiivisesti.
Aiemmin en ole ollut mikään Mortensen fani, mutta nyt mies ansaitsisi ehdottomasti oscarin suorituksestaan. Harvoin onnistutaan kuvaamaan noin synkästi ja mahdottoman epätoivoisesti. Loistava musiikki tuki tarinaa täydellisesti. Herkempi mies olisi tirauttanut kyyneleet tätä elokuvaa katsoessa.
 

mendieta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Carlo Grünnin ja Juhani Tammisen FB-päivitykset
Loistava musiikki tuki tarinaa täydellisesti. Herkempi mies olisi tirauttanut kyyneleet tätä elokuvaa katsoessa.

Nick Cave ja Warren Ellis ovat tehneet tähän leffaan aivan timanttisen soundtrackin kuin myös yllä olevassa viestissä esiin nostettuun Jessa Jamesin salamurha blaa blaa blaahan.

Parasta instrumentaalimusiikkia ikinä, mun mielestä.
 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Shutter Island

http://www.iltalehti.fi/leffat/201002180141149_la.shtml

Scorsese ja Dicaprio jälleen yhdessä. Tällä kertaa tummanpuhuvassa thrillerissä, joka sai Iltalehdeltä 5 ja Iltasanomilta 4 tähteä. Pakkohan se on olla hyvä! Mitä vielä. Juoni veti omaperäisyydessään vertoja Avatarille ja pelkotilat.. hmm? Ei mua pelottanut, ahdisti vain. Ihan hyvät näyttelijäsuoritukset tosin kaikilta. Erityisesti Ben Kingsleystä olen aina pitänyt. Elokuvasta tuli vain halvalla tehdyn B-luokan kuvan fiilis, mutta koska se on Scorsesen niin se on silloin taiteellista. En suosittele kenellekään, katsokaa DVD:ltä sitten joskus jos katsotte.

1 / 5
 

kone82

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Boondock Saints II: All Saints Day

Boondock Saints II: All Saints Day tuli tarkastettua eilen ja jatko-osa kalpeni aika selvästi ensimmäiseen osaan verrattuna. Mieskyttäkolmikon näytteleminen oli paikoin yhtä uskottavaa kuin Nordlundin maalineduspelaaminen ja päähenkilöiden silmäpussit verrattavissa Porttilan vastaaviin, mutta lopulta kasaan saatiin parsittua ihan kohtuullinen mysteeritoimintapläjäys. Willem Dafoen tilalle tullut naistutkija lähti hieman epäuskottavasti liikkeelle mutta paransi elokuvan edetessä. Elokuvan loppu jätti selvän varauksen jatko-osalle, mutta sen verran käyrä näyttää alaspain että jättäisin moisen tekemättä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös