Lewis Milestonen klassikko He vaelsivat auringossa oli tietyllä tavalla vähäeleinen ja rauhallisesti eteenpäin soljuva sotaelokuva tai draama jossa kuvattiin amerikkalaisen pataljoonan marssia maihinnousun jälkeen kohteeseensa sisämaassa. Monin paikoin taistelukohtaukset olivat täydellisessä sivuroolissa, sen sijaan miesten välinen kanssakäynti, ajatukset ja yksinpuhelut olivat merkityksellisessä roolissa. Elämää oli sodan ulkopuolellakin, kuka kaipasi omenaa, kuka pummi alvariina tupakkaa, kenen hermot alkoivat revetä loppujen lopuksi pitkän ja uuvuttavan sodaun seurauksena. Sodan joka oli heittänyt nämä amerikkalaiset miehet Afrikan kautta Italiaan, sotimaan kenties osin merkityksetöntä sotaa, ja samalla kuitenkin taistelemaan demokratian ja oikeudenmukaisuuden puolesta sekä etenkin oman henkensä puolesta. Eihän elokuvaa voi verrata tämän hetken sotaleffoihin. Tuskin edes kovinkaan moni jaksaisi katsoa tätä verkkaisesti soljuvaa elokuvaa alun pohdinnoista loppuun saakka, vai aliarvioinko katsojia? Milestone on ohjannut myös toisen sotaklassikon, ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuvat Länsirintamalta ei mitään uutta - joka minusta oli parempi kokonaisuus.
Andrew Dominikin Jesse Jamesin salamurha pelkuri Robert Fordin toimesta herätti todella suuria odotuksia, ehkäpä suurempia kuin leffa itsessään olisikaan ansainnut ja aivan näitä odotuksia leffa ei täyttänyt vaikka ei se missään mielessä huono ollut. Pitt ja Affleck tekivät minusta kaikkiaan hienot roolityöt, Pitt Jessenä oli ajoittain viipyilevä ja omiin ajatuksiinsa katoava ja toisena hetkenä raivoisa ja vihaa pursuava hahmo. Henkilö jonka ajatukset pysyivät monasti ulkopuolisille salaisina, hänestä huokui halu ottaa etäisyyttä ihmisiin ja hetkittäin tuli jopa tunne, että hän halusi paeta itseään ja halusi kuolla. Affleck Fordina teki myös hyvän roolityön. Hän oli salaperäinen, taiteillen ajoittain kuin nuoralla, paljastua vaiko ei. Vaikka hän oli petturi ja pelkuri niin tietyllä tavalla hänestä ei voinut olla pitämättä, kaikesta huolimatta. Ansaitsiko hän kohtalonsa? Rockwell Charley Fordina oli minusta onnistunut hahmo. Kaikkiaan yksinkertainen ja vähän typerä hahmo, jolle ei voinut muuta kuin nauraa ja josta ei voinut olla pitämättä, kaikesta huolimatta.
vlad.