Ai täällä on tälläinenkin. No pistetääs muutamia mietteitä viime aikoina katsotuista elokuvista.
Ensin tuli katsottua näistä leffoista jo lähes klassikoksi noussut The Green Mile. Onneksi en ollut(kumma kyllä) kuullut tästä tekeleestä oikeastaan mitään ennen katsomista ja annoin sen yllättää itseni täysin. Miten saadaankin isosta mustasta miehestä noin sympaattinen. Stephen Kingin käsikirjoitustyö on selvästi nähtävissä, mikä ei ole aina ihan hyvä juttu sillä en lukeudu kyseisen herran suurimpiin faneihin. No tällä kertaa kässäri toimii ja kolisee. Elokuva oli ehkä vähän turhan surumielinen minun makuuni, mutta se ei poista mihinkään tosiasiaa etteikö elokuva olisi mestariteos. Varoituksen sana: Loppu on ehkä elokuvahistorian surullisin ja vaikka olisitkin karski suomalainen mies et voi estää tippaa linssissä.
4/5
Seuraavaksi tuli tsekattua Guy Ritchien debyytti ohjaus Lock, Stock & Two Smoking Barrels. Elokuva oli taattua Richietä. Toimintakomedia, joka jaksoi naurattaa ja oli hienon nokkela, mutta silti se jäi hienoisesti Snatchin jalkoihin. Kuin leffa olisi Snatchin lämmittelyä, mistä on otettu parhaat osat Snatchiin ja lisätty muutama loistava hahmo ja parempi juoni. No on väärin verrata näitä, mutta en voi sille mitään niin paljon yhtäläisyyksiä näistä löytyy. Kerrassaan hieno debyytti ohjaus, mutta on Richie parempaankin pystynyt.
3/5
Kolmas leffa oli Julian Gilbeyn Rise of the footsoldier. Tosi tapahtumiin perustuva tarina Englantilaisesta entisestä jalkapallo huligaanista Carlton Leachista, josta tuli osa Englannin huumebisnestä. Elokuva on brutaali ja veri virtaa ja ukkoa kaatuu. Elokuva on hieman kaksijakoinen. Näyttelijäsuoritukset ovat pääosin vakuuttavia ja juonikin, joka on sidottu Carton Leachin elämään kolmella vuosikymmenellä, osittain hyvä. Toisaalta perustuminen tositapahtumiin on elokuvan suurimpia heikkouksia sillä juonesta puuttuu hienoudet ja loppu on luvalla sanoen keskinkertainen.
3/5
Viimeinen elokuva tästä nelikosta oli kulttimaineeseen nousseen The Boondock Saintsin jatko-osa The Boondock Saints II: All Saints Day. Duffy sai vihdoin kymmenen vuoden odotuksen jälkeen suollettua jatko-osan loistavalle elokuvalle. No jatko-osa ei taaskaan pääse aivan edeltäjänsä tasolle vaan jää hieman laihemmaksi elokuva-kokemukseksi. Toki lähes kaikki palikat ovat kohdallaan. Näppärää huumoria, joka jaksaa naurattaa edelleen, jos ykkönen nauratti. Väkivalta on tutun tyyliteltyä ja juoni on kelvollinen alun kangertelun jälkeen, ei tosin pääse ensimmäisen osan tasolle missään vaiheessa. Ainoa mikä puuttuu on Dafoen helvetin hieno roolisuoritus ja tämä suurelta osin tietyn yllätyksettömyyden kanssa laskee pisteitä. Jos et ole vielä näitä elokuvia nähnyt katso ihmeessä, katso ainakin ykkönen. Viihdyt varmasti.
3/5
Seuraavana pitäisi tsekata Che ykönen ja kakonen. Benicio Del Torolta odotan paljon, toivotaan etten pety.
Ensin tuli katsottua näistä leffoista jo lähes klassikoksi noussut The Green Mile. Onneksi en ollut(kumma kyllä) kuullut tästä tekeleestä oikeastaan mitään ennen katsomista ja annoin sen yllättää itseni täysin. Miten saadaankin isosta mustasta miehestä noin sympaattinen. Stephen Kingin käsikirjoitustyö on selvästi nähtävissä, mikä ei ole aina ihan hyvä juttu sillä en lukeudu kyseisen herran suurimpiin faneihin. No tällä kertaa kässäri toimii ja kolisee. Elokuva oli ehkä vähän turhan surumielinen minun makuuni, mutta se ei poista mihinkään tosiasiaa etteikö elokuva olisi mestariteos. Varoituksen sana: Loppu on ehkä elokuvahistorian surullisin ja vaikka olisitkin karski suomalainen mies et voi estää tippaa linssissä.
4/5
Seuraavaksi tuli tsekattua Guy Ritchien debyytti ohjaus Lock, Stock & Two Smoking Barrels. Elokuva oli taattua Richietä. Toimintakomedia, joka jaksoi naurattaa ja oli hienon nokkela, mutta silti se jäi hienoisesti Snatchin jalkoihin. Kuin leffa olisi Snatchin lämmittelyä, mistä on otettu parhaat osat Snatchiin ja lisätty muutama loistava hahmo ja parempi juoni. No on väärin verrata näitä, mutta en voi sille mitään niin paljon yhtäläisyyksiä näistä löytyy. Kerrassaan hieno debyytti ohjaus, mutta on Richie parempaankin pystynyt.
3/5
Kolmas leffa oli Julian Gilbeyn Rise of the footsoldier. Tosi tapahtumiin perustuva tarina Englantilaisesta entisestä jalkapallo huligaanista Carlton Leachista, josta tuli osa Englannin huumebisnestä. Elokuva on brutaali ja veri virtaa ja ukkoa kaatuu. Elokuva on hieman kaksijakoinen. Näyttelijäsuoritukset ovat pääosin vakuuttavia ja juonikin, joka on sidottu Carton Leachin elämään kolmella vuosikymmenellä, osittain hyvä. Toisaalta perustuminen tositapahtumiin on elokuvan suurimpia heikkouksia sillä juonesta puuttuu hienoudet ja loppu on luvalla sanoen keskinkertainen.
3/5
Viimeinen elokuva tästä nelikosta oli kulttimaineeseen nousseen The Boondock Saintsin jatko-osa The Boondock Saints II: All Saints Day. Duffy sai vihdoin kymmenen vuoden odotuksen jälkeen suollettua jatko-osan loistavalle elokuvalle. No jatko-osa ei taaskaan pääse aivan edeltäjänsä tasolle vaan jää hieman laihemmaksi elokuva-kokemukseksi. Toki lähes kaikki palikat ovat kohdallaan. Näppärää huumoria, joka jaksaa naurattaa edelleen, jos ykkönen nauratti. Väkivalta on tutun tyyliteltyä ja juoni on kelvollinen alun kangertelun jälkeen, ei tosin pääse ensimmäisen osan tasolle missään vaiheessa. Ainoa mikä puuttuu on Dafoen helvetin hieno roolisuoritus ja tämä suurelta osin tietyn yllätyksettömyyden kanssa laskee pisteitä. Jos et ole vielä näitä elokuvia nähnyt katso ihmeessä, katso ainakin ykkönen. Viihdyt varmasti.
3/5
Seuraavana pitäisi tsekata Che ykönen ja kakonen. Benicio Del Torolta odotan paljon, toivotaan etten pety.
Viimeksi muokattu: