Aivot, mitä vittua nyt taas?

[vastaantulija]

Aina ei löydy oikeaa sanaa kiireessä. Muksun kanssa ulkoillessa huomasin fasaanin ja huusin äkkiä lapselle, että "kato, kalkkuna!"

 

[UnenNukkuja]

Aina ei löydy oikeaa sanaa kiireessä. Muksun kanssa ulkoillessa huomasin fasaanin ja huusin äkkiä lapselle, että "kato, kalkkuna!"

Pistin vastaavan joskus sairauteni piikkiin. Bongattiin kettu ja suustani pääsi ”kato, susi”. Ihan sama asia.

 

[UnenNukkuja]

Olen melko tarkka kananmunien keitossa. Tunti sitten keitin ja olin varma, että katsoin kelloa 13.57 ja laskin tuosta minuutit. Stn, kohta se olikin 13.40. Piti hetki laskea uudelleen, koska olinkaan katsonut ajan ja siitä ne minuutit eteenpäin. Silmät vähän väsyksissä ilmeisesti.

 

[444]

Aina ei löydy oikeaa sanaa kiireessä. Muksun kanssa ulkoillessa huomasin fasaanin ja huusin äkkiä lapselle, että "kato, kalkkuna!"

Oltiin joskus Korkeasaaressa. En muista, mistä eläimestä oli oikeasti kyse, varmaan jostain sarvipäisestä elikosta. Innostuin kuitenkin vähän liikaa ja totesin, että ”kato, emu!” Siitä olen saanut kuulla melkoisen monta kertaa jälkikäteen.

Vastasyntyneen isänä on vajaan viikon aikana tullut melko monta tilannetta, että ei pysty edes itselleen selittämään omaa toimintaansa. Siis ihan puhtaasti rankkaa univajetta, ei sen kummempaa, mutta kaava on aina sama:
- aivot keksivät jonkun asian
- kroppa alkaa suorittaa asiaa
- aivot unohtavat, mikä oli homman idea
- kroppa jatkaa jonkun muun asian tekemistä
- ???
Ja harvoin muistaa edes jälkikäteen, että mikä oli se alkuperäinen ajatus.

 

[vetti]

Ja harvoin muistaa edes jälkikäteen, että mikä oli se alkuperäinen ajatus.

Tuo on joskus hyvä, aamuyöstä hermot (toisena päivänä jo loman jälkeen) piti mut hereillä ja modeketjuun olin kovin lähellä kirjoittaa nasevaa. Nyt en muista mikä se ajatus oli. Bannia olisi tullut.

Jos laittais nyt kuitenkin housut jalkaan. Tuo satunnaisesti täällä oleva heteronainen katsoi mua siihen malliin (ootko nyt ihan tosissas) kun olen vaan paita päällä.
Oon ilmeisesti liikaa yksikseni ja etänä.

 

[Surukuku]

...
Vastasyntyneen isänä on vajaan viikon aikana tullut melko monta tilannetta, että ei pysty edes itselleen selittämään omaa toimintaansa. Siis ihan puhtaasti rankkaa univajetta, ei sen kummempaa, mutta kaava on aina sama:
- aivot keksivät jonkun asian
- kroppa alkaa suorittaa asiaa
- aivot unohtavat, mikä oli homman idea
- kroppa jatkaa jonkun muun asian tekemistä
- ???
Ja harvoin muistaa edes jälkikäteen, että mikä oli se alkuperäinen ajatus.

Tämmöistä tapahtuu minullekin nykyisin, mutta se menee kyllä vanhuuden piikkiin. Nousen sohvalta ja kävelen tarmokkaasti jonnekin ihmetellen sitten, minkähän takia olin sinne mennyt.
Koiran pirulaiset ovat oppineet käyttämään moista hyväkseen ja seuraavat perässä esim. jääkaapin läheisyyteen sen näköisinä, ettei ruokaa ole lähimpään viikkoon herunut (vaikka emäntä olisi juuri ruokkinut ne).

 

[hege]

@444 , emu jutusta tuli mieleen kun joskus vuonna 1 ja 2 menin LA:ssa siihen "tar pit" tms. museoon missä oli mammutteja näytillä. Nohevana kaverina kyselin henkilökuntaa edustavalta tytöltä siellä "where the mutants are?" ja kun ne ei ymmärtänyt heti, että suomipoika oikeasti haluaa nähdä mammutteja niin asiaa tuli hetki toisteltua infopisteessä ennen kuin aivot kertoi että "hei, etsä mitään mutantteja tullut katsomaan".

 

[Iisoppi]

Meille on vasta ostettu pullo soijakastiketta. Koska minä laitoin sen jääkaappiin niin se nököttää ihan eturivissä (yleensä soijapullo on maitojen yms. takana kun sitä ei päivittäin käytetä). Joka kerta kun avaan jääkaapin oven niin näen puolen litran pullon tummaa nestettä ja aivot yhdistää sen kolajuomaan. Melkein vesi herahtaa kielelle kun huomaa että kaapissa on kylmä pullo kolaa. Kunnes totuus iskee päähän ja tajuaa että se on se saamarin soija...

 

[Surukuku]

Meille on vasta ostettu pullo soijakastiketta. Koska minä laitoin sen jääkaappiin niin se nököttää ihan eturivissä (yleensä soijapullo on maitojen yms. takana kun sitä ei päivittäin käytetä). Joka kerta kun avaan jääkaapin oven niin näen puolen litran pullon tummaa nestettä ja aivot yhdistää sen kolajuomaan. Melkein vesi herahtaa kielelle kun huomaa että kaapissa on kylmä pullo kolaa. Kunnes totuus iskee päähän ja tajuaa että se on se saamarin soija...

Aika paha addiktio... ;-)

 

[Hauntti]

Luen tämän Tunnista kukka -kisa ketjun otsikon aina muodossa "Tunnista kuka -kisa" kun etusivulle pomppaa. Petyn aina klikatessani, koska kukista en tiedä juuri mitään.

 

[Breeze Harbour]

Koitin äsken katsella ympärilleni missä kännykkäni on kun pitelen sitä helvetti koko ajan kädessäni. Tää saatto olla kaikkien aikojen aivopieru mulle.

 

[vastaantulija]

Koitin äsken katsella ympärilleni missä kännykkäni on kun pitelen sitä helvetti koko ajan kädessäni. Tää saatto olla kaikkien aikojen aivopieru mulle.

Et sentään yrittänyt soittaa siihen, että kuulisit missä pirisee

 

[vetti]

Koitin äsken katsella ympärilleni missä kännykkäni on kun pitelen sitä helvetti koko ajan kädessäni. Tää saatto olla kaikkien aikojen aivopieru mulle.

Aika monta kertaa yrittänyt löytää avaimia kun ne ovat olleet kädessä. Tuttu juttu siis.

 

[Ollakseni]

Koitin äsken katsella ympärilleni missä kännykkäni on kun pitelen sitä helvetti koko ajan kädessäni. Tää saatto olla kaikkien aikojen aivopieru mulle.

Etsin kerran puhelintani sohvan alta. Nähdäkseni paremmin laitoin puhelimestani taskulampun päälle. Onneksi kukaan ei nähnyt.

 

[Turha Kaukalo]

Et sentään yrittänyt soittaa siihen, että kuulisit missä pirisee

Sitten se tuuttaa varattua ja paranoia on valmis.

 

[vetti]

Et sentään yrittänyt soittaa siihen, että kuulisit missä pirisee

Mä muuten joskus kokeilin. Oli kaksi kännykkää (toinen duunin, toinen oma). Toinen oli kateissa ja toisella yritin soittaa siihen toiseen. Se soitonsiirto jäi sitten huomioimatta juuri sillä hetkellä. @Pisin Kääpiö 186cm

 

[Ak13Ze]

Olen aikalailla "yö kukkuja" joten välillä tulee tehtyä jokin pieni lenkki tai maisemien tutkailu reissu näin öisin. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä päätin lähteä paikalliselle padolle ihailemaan öisiä maisemia.

Mukana kulkee aina reppu, jonne saa laitettua kaiken tarvittavan kuten juomapullon ja avaimet. No repun nostaessani totesin että avaimet ovat siellä jo valmiina, eli ei muutakun jääkaapista vesipullo ja pöydältä puhelin matkaan ja menoksi.

Pihalla tuli otettua muuta askel eteenpäin, kun aivoni päättivät yhtäkkiä kertoa ettet sitten idiootti ottanutkaan niitä avaimia mukaan. Tämän tajuttuani päätin jättää reissun välistä ja sen sijaan soittaa huoltomiehelle. Tästä huikeasta reissusta jäi lopulta käteen 60€ lasku oven avauksesta ja avaimet löytyivät jääkaapista maitotölkin vierestä.

 

[banaaninviljelijä]

@Ak13Ze tämmöisiä mahdollisia syitä varten olen antanut vara-avaimeni yhdelle naapurilleni ja hänen vara-avain on mulla. Yhden kerran olen sitä tarvinnut. Tulin yövuorosta. Töissä kenellekään ei ollut omia avaimia, vaan ne annettiin aina seuraavalle vuoroon tulijalle. Olin sadan metrin päässä kotoa, jolloin minulla on tapana ottaa jo avaimet hollille tai ainakin rupean niitä kokeilemaan. Silloin huomasin, että olin antanut työkaverilleni kotiavaimeni työavainten sijaan ( ei huolta, siellä oli silti useammat avaimet) ja eikun soitto naapurille ja toivomaan, että on hereillä tahi herää. Onneksi heräsi ja tuli avaamaan oven. Pihinä ihmisenä, kun en olisi suostunut maksamaan "turhasta" ja avainten hakureissu olisi tehnyt reilun tunnin lisää, että olisin päässyt nukkumaan. Onneksi on hyviä naapureita.

 

[UnenNukkuja]

Tämä palsta kännykällä koettelee joskus. On pitänyt mennä tsekkaamaan jokin ketju ja klikata se viimeinen sivu eli tuoreimmat viestit, niin enkös klikkaakin esim. Muun urheilun ketjujen sen viimeisen sivun. Olen vanhaan jämähtänyt, tarvitsen tietokoneen.

 

[vastaantulija]

Mulla on ollut kaksi Lidlistä ostettua porakonetta. Ensimmäinen hajosi pari vuotta sitten ja ostin sitten uuden samanlaisen tilalle, kun sattui olemaan juuri sillä hetkellä myynnissä. Hyvin riittänyt kotikäytössä.

No nyt sitten tästä uudesta loppui akku ensimmäisen kerran, ja kun yritin laittaa lataukseen, niin ei sovi laturiin, wtf

Olen siis tilaa säästääkseni heittänyt hajonneen poran kanssa toisen latureista menemään, kun mitäs sitä kahdella tekee. Olenko sitten heittänyt sen uudemman laturin, koska samanlaiset porathan nuo oli.

Että semmosta. En tiedä oisko sitten enemmän "valmistaja, mitä vittua?" - ketjun kamaa.

 

[Timbit]

Aivoni kertoivat minulle juuri, että tällä palstalla on keskustelu otsikolla Ghost - saatanalliset poskipäät.

 

[vilperi]

Olin tänään jonottamassa ruokajonossa. Jokin ajatuskatkos siinä jonossa iski jostain syystä ja jouduin pelästymään pahemman kerran.

Seisoin jonossa yhdessä vaiheessa ollen sellaisen polun suun edessä, siinä meni myös lähellä isompi kevyen liikenteen tie. Siinä sitten tuli nuori mies polkupyörällään ja kyllä se kelloa soitti että olisi päässyt kulkemaan.

Minä katselin tuota hänen etenemistään vaan muina miehinä ja en tajunnut heti että itse asiassa minä olen hänen tiellään. En tajunnut seisovani ensin minkään polun edessä. Tuli melkoinen herätys kun tämä mies huutaa vihaisena että on se nyt saatana kun ei metriäkään voi väistää.

Koin melkoisen nopean herätyksen, siis aivot syttyivät päälle ja tajusin itse olevani hänen edessä. Säpsähdin oikein ja pelästyin sekä väistin tätä nuorta miestä lopulta hyvin nopeasti. Kyllä sitä voi välillä ollakin pahasti "koomassa".

 

[444]

Tuossa eräänä iltana istuskelin makuuhuoneessa tuolilla siemaillen vettä lasista ja katsellen kumppaniani sekä n. 5 viikon ikäistä lastamme. Meinasin käydä täyttämässä lasin uudestaan, kun univajeisena nestettä kuluu vähän enemmän. Matka tuolta tuolilta keittiön hanalle on laiskasti käveltynä 10-15 askelta. Pääsin lavuaarille asti, käänsin hanan auki ja … ja missäs vitussa se vesilasi on? Katselin ympärilleni, ei näy. Palasin makuuhuoneeseen, ei näy lasia missään. Tähän päivään mennessä ei ole selvinnyt, mitä sille lasille kävi, mutta lasien kokonaismäärä kuitenkin täsmää. Onko mulla kadonnut elämästä minuutti johonkin mustaan aukkoon vai mistä tässä on kyse? Olen siis täysin tietämättäni käynyt viemässä lasin johonkin tuolla pitkällä, lähes 15 askeleen matkalla vailla ensimmäistäkään muistikuvaa siitä, että olisin edes poikennut matkalla mihinkään. Välillä sitä vähän säikähtää, miten autopilotilla sitä meneekään osan ajasta.

 

[Rod Weary]

Meinasin käydä täyttämässä lasin uudestaan, kun univajeisena nestettä kuluu vähän enemmän. Matka tuolta tuolilta keittiön hanalle on laiskasti käveltynä 10-15 askelta. Pääsin lavuaarille asti, käänsin hanan auki ja … ja missäs vitussa se vesilasi on?

Mä teen tänään etätöitä ja hörpin tässä ohessa kuplavettä janooni. Lasi tyhjeni, joten otin sen käteeni ja marssin jääkaapille samat n. 15 askelta. Jossain välissä matkaa vesilasi oli vaihtunut kännykäksi. En olisi muuten asiaa sen enempää ihmetellyt, mutta kun sullakin on vesilasimysteeri. Sattumaa? En usko. Tää täytyy nyt selvittää jotenkin.

 

[Iisoppi]

Tein tänään kakkutaikinaa ja vatkasin munia&sokeria "tehosekoittimella". Tai enhän minä mitään tehnyt vaan kone hoiti homman. Löysin siinä samalla lattialta, pakastimen oven alta lasikuulan (joka oli joutunut sinne lasten kuularadasta). Päätin laittaa kuulan keittiössä olevaan lasipurkkiin johon laitetaan kaikenlaista pientä tavaraa (esim. legoja, koruja, pelinappuloita) jotka on joskus tarkoitus viedä sinne minne ne kuuluu. Sen sijaan että kuula olisi mennyt lasipurkkiin pudotin sen kakkutaikinaan. Kolisi kyllä iloisesti vatkaimessa... Vähän säikähdin (että kone on rikki) ennen kuin tajusin mitä olin tehnyt.