Aivot, mitä vittua nyt taas?

[Surukuku]

Juuh.... saatana...
Kävin eilen kaupassa, ajoin auton kaupparakennuksen alla olevaan parkkihalliin, nousin autosta ja suljin ovet kaukosäätimellä, as usual. Rupesin ottamaan ostoskärryjä jonosta, mutta ei se perhana suostunut irtoamaan, vaikka kuinka painelin kaukosäädintä... lopulta sytytti...
Nopea vilkaisu ympärilleni, ettei kukaan vain nähnyt ja pää punaisena hissiin...

 

[Oskar]

Ruutu lähettää ja studiot löytyy ainakin suomen peleistä. Nelonen näyttänee suomen pelit myös. Selostamosta ei tietoa mutta jv salminen vetää varmaan osan

4 Nations Face-Off: Suomi -ketjussa ihan asiallinen keskustelu siitä mistä matsit näkee, mutta sitä en ymmärrä, miksi aivoni käsittelivät tämän niin, että Tuomo Ruutu lähettää Suomen pelit. Mietin jo, että mikäs ihmeen studio sillä himassa on?

Ei aina mene hissi ylös asti ekalla tai toisella kerralla.

 

[UnenNukkuja]

4 Nations Face-Off: Suomi -ketjussa ihan asiallinen keskustelu siitä mistä matsit näkee, mutta sitä en ymmärrä, miksi aivoni käsittelivät tämän niin, että Tuomo Ruutu lähettää Suomen pelit. Mietin jo, että mikäs ihmeen studio sillä himassa on?

Ei aina mene hissi ylös asti ekalla tai toisella kerralla.

Tämä vähän sama kuin lukuongelmani tuon Puuilon mainoksen kanssa. Jostain syystä hahmotan A:n Ä:ksi useamminkin ja aivoni kelaa hetken, että kuka nyt hätäkeskukseen suosittelee menemään. Sieltähän pitää apu soittaa.

 

[Québec]

Olin addiktina tulossa Jatkoajalle ja kirjoitin useaan kertaan tohon selaimeen että jatkosota. Ihme kun ei päässyt oikeaan osoitteeseen...

 

[Surukuku]

Tänään taas sain aihetta kiroilla itselleni...
Nimittäin, lunta tuli aamusta iltapäivään oikein kunnolla, taas, ja päätin laittaa mönkkäriini lumiketjut, jotta työntövoima välittyisi paremmin alustaan. Eli, perä ylös, ketjut takarenkaille ja sakkeleilla kiinni.
Siinä sitten, kun näpit ihan jäässä ähräsin ketjuja paikoilleen, pistin epähuomiossa sakkeliin ruuvattavan pultin huulieni väliin, jotta pysyisi tallessa.
Noh, pysyihän se, piru vie, tallessa, hyvinkin, kun jäätyi huuliini kiinni. Täällä kun oli vielä eilen illallla n. -25 pakkasta - kylmiä olivat rautaesineet.
Meinasi olla ensin vähän konstit hakusessa, mutta tajusin siitä mennä sisälle ja lämpimällä vedellä sain pultin irroitettua ilman sanottavia vaurioita... henkisiä lukuunottamatta.

 

[Kaskelotti]

Tänään taas sain aihetta kiroilla itselleni...
Nimittäin, lunta tuli aamusta iltapäivään oikein kunnolla, taas, ja päätin laittaa mönkkäriini lumiketjut, jotta työntövoima välittyisi paremmin alustaan. Eli, perä ylös, ketjut takarenkaille ja sakkeleilla kiinni.
Siinä sitten, kun näpit ihan jäässä ähräsin ketjuja paikoilleen, pistin epähuomiossa sakkeliin ruuvattavan pultin huulieni väliin, jotta pysyisi tallessa.
Noh, pysyihän se, piru vie, tallessa, hyvinkin, kun jäätyi huuliini kiinni. Täällä kun oli vielä eilen illallla n. -25 pakkasta - kylmiä olivat rautaesineet.
Meinasi olla ensin vähän konstit hakusessa, mutta tajusin siitä mennä sisälle ja lämpimällä vedellä sain pultin irroitettua ilman sanottavia vaurioita... henkisiä lukuunottamatta.

Mä olen hävettävän usein miettinyt, että miksi ihmiset stressaa kielen jäätymisestä johonkin metalliin. Kun ainahan sen voi viedä sisään lämpimään. Niin, esim. lipputangon, kiipeilytelineen, tamppaustelineen yms. Helppoahan se. Onneksi ei ole tarvinnut itse kokeilla kantaa noita sisään.

 

[Breeze Harbour]

Viime viikolla olin ostoksilla lähi K-marketissa. Kassalla pakkaan ostokset kangaskassiin ja suuntaan pihalle pyöräparkin luo. Tunnustelen siinä pihassa taskujani ja ei helvetti - en tunne lompakkoa vasemmassa housuntaskussani.

Hirveä paniikki päällä säntään takaisin sisään kassalle kysymään, onko siellä näkynyt lompakkoa. Vasta panikoituani hysteerisesti tajuan kokeilla myös takintaskujani.

Olin sitten aivopieruillut ja laittanut lompsani vasempaan takintaskuun housujen sijaan.

 

[Zodiac]

Piti lähteä kauppaan ostoksille ja se vaatii tosi vähän aivoja. Eli kengät jalkaan, rahat mukaan ja kämpän avaimet taskuun niin pärjää jo aika pitkälle.

Kämpän avaimet jäi pöydälle ja pankkikortin sijaan taskussa oli kännykkä. Kengät sentään muistin laittaa jalkaan ettei jouduta amputoimaan koipia. Nyt täällä sitten soitellaan että voisko joku tulla aukasemaan oven ja maksaa aivan vitusti dollareita.

 

[hege]

@Zodiac , toisaalta jos kengät olisi jäänyt tällä kertaa himaan niin ei jatkossa olisi ollut niin väliä muistaako niitä vai ei´...
Itse olin duunireissussa ja mukana oli joululahjaksi saatu partakone missä oli näppärä teräsuoja matkailua varten. No aamulla ajoin partaa ja ihmettelin kun nyt tuo terä kyllä ei ihoa rasita mutta ei kyllä paljoa leikkaakaan ja onkohan tämä nyt mennyt jotenkin rikki. Näemmä pitää vain se teräsuoja muistaa kuitenkin ottaa pois ennen kuin yrittää naamaa siistiä...

 

[Zodiac]

@Zodiac , toisaalta jos kengät olisi jäänyt tällä kertaa himaan niin ei jatkossa olisi ollut niin väliä muistaako niitä vai ei´...
Itse olin duunireissussa ja mukana oli joululahjaksi saatu partakone missä oli näppärä teräsuoja matkailua varten. No aamulla ajoin partaa ja ihmettelin kun nyt tuo terä kyllä ei ihoa rasita mutta ei kyllä paljoa leikkaakaan ja onkohan tämä nyt mennyt jotenkin rikki. Näemmä pitää vain se teräsuoja muistaa kuitenkin ottaa pois ennen kuin yrittää naamaa siistiä...

Onneksi saatiin ovi auki. Tämä heebo oli kyllä huikea "Jaahas täällä on käyny perinteiset" Vastasin että mites me hoidetaan tää maksuhommeli? Vastas että "eiköhän ne mulkut laskun lähetä sulle".

Ilmeisesti vaihtamassa työpaikkaa tämä kaveri(hymiö).

 

[Introexpertti]

Piti lähteä kauppaan ostoksille ja se vaatii tosi vähän aivoja. Eli kengät jalkaan, rahat mukaan ja kämpän avaimet taskuun niin pärjää jo aika pitkälle.

Kämpän avaimet jäi pöydälle ja pankkikortin sijaan taskussa oli kännykkä. Kengät sentään muistin laittaa jalkaan ettei jouduta amputoimaan koipia. Nyt täällä sitten soitellaan että voisko joku tulla aukasemaan oven ja maksaa aivan vitusti dollareita.

Avaimet nyt ainakin pitäis aina kyetä ottamaan mukaan tai tajuta että ne on mukana. Tuossa taannoin meinaan kävi niin että ajelin aamusesta töihin ja kesken matkan tutkimaan taskuja ettei avaimia mukana. Ja kyllä, mulla on tuon kyseisen paikan avain samassa nipussa koti jne. avainten kanssa, koska aika vapaasti saan päättää milloin siellä käyn. Eihän siinä sitten auttanut kun kääntyä ympäriinsä n. 20km ajettua ja soittaa huoltomiehelle samontein niin ehkäpä tulisi sopivasti paikalle. Ja niinhän se tulikin melkeempä heti kun olin kotiin palannut.

Siinä sitten ovellani ollessa työnsin käteni takataskuihin ja siellähän ne. Ei ollut ihan normi paikka niille ja läskiperse/Volvon penkki lienee veivät tuntuman. En tohtinut ruveta niitä siinä sitten heiluttelemaan vaan rahamiehenä annoin jonkun kympin käteen mitä oli vailla. Laskuna ois ollut isompi. Kyllähän siinä tuli hymyä imettyä että mitä vittua taas.

Näin jälkeenpäin toki ois pitänyt heilutella niitä avaimia jotten tarviikkaan apua että tässähän nämä, mutta se oli semmonen aamu että jäi tekemättä.

 

[Jack DiBiase]

Viime päivät menneet jonkun virustaudin takia vähän sumussa. Piti nyt aamupalan jälkeen ottaa särkylääkettä, mutta nyt istun tässä pöydän ääressä eikä mitään hajua otinko missään kohtaa sitä buranaa vai en. Muistan että nousin ylös ja otin vettä hanasta, mutta ei mitään muistikuvaa otinko sen lääkkeen. No ehkä pitää sit ottaa varoiksi Panadolia.

 

[Surukuku]

Tänään taas tuli oppia viisaammilta... tai ainakin parempimuistisilta...

Meidän fiksulla Landseer-tytöllä (8v.) oli tavan mukaan suussaan vanha nahkarukkanen, kun lähdimme aamulenkillemme ja tavan mukaan lenkin alkuvaiheessa kannettavalla esineellä on välillä tapana päätyä minulle, kun haisteltavaa on liikaa - paluumatkan koira kantaa sitä koko matkan kotiin. Toinen koiristamme ei välitä kanniskella mitään.

Noh, sattuipa tänä aamuna, että tiellämme olikin liikennettä, kun pari naapuria lähtivät autoillaan töihin, jolloin kutsuin koirat luokseni, vapaana kun liikkuvat. Tilanteen mentyä ohi huomasin, ettei rukkanen ollutkaan enää koiran suussa ja kehoitin tyttöä hakemaan sen. Koira lähti takaisinpäin, mutta palasi melkein heti takaisin ja olin jo komentamassa sitä hieman kovemmin, kun se määrätietoisesti tuli luokseni ja tökkäsi takkiani taskun kohdalta - rukkanen olikin siellä enkä siinä hässäkässä muistanut saaneeni sitä kannettavakseni.
Olin hämmästynyt, tietysti hyvilläni, suorastaan liikuttunut... ja hieman nolonakin. Kehuin koiraa, että on se hyvä, kun edes sinulla tuli sentään aivotkin matkaan ja jatkoimme lähinnä iloisina lenkkiämme.

 

[Eskelarit]

Tässä soffalla makoilen peiton alla Jatkoaikaa lukien puhelimella ja roskiksella pitäis käydä vielä ennen toisen erän alkua.

Aloin etsimään puhelinta, jotta voin tsekata onko kukaan kaivannut, ennen kuin lähden viemään roskista. No, n. 10sek tuli puhelinta etsittyä, kunnes tajusin sen olevan kädessä. Kyllä tähän perkeleen laitteeseen on jonkinlainen addiktion, kun ei edes tajua sen olevan "kasvanut kiinni" käteen..

 

[K.A.H]

Mun aivoissa on sellainen vika, että osaan uida monellakin eri tyylillä jos tiedän että jalat ylettävät pohjaan, mutta uintitaito katoaa välittömästi jos menen liian syvään veteen. Iskee joku paniikki ja menee ihan räpiköinniksi. Näin on aina ollut eikä mitään voi.