Tässä saldo viimeisen viikon ajalta:
1. Olipa kerran vuosihuolto
Uudehkolle, starttinappulalla ja automaattivaihteistolla vartustetulle Nissanilleni oli varattu vuosihuolto tiistaiksi 11.10. Ennakkoon sovitun mukaisesti ajoin vanhempieni luo jättääkseni Nissan sinne ja jatkaa matkaa faijan Kia:lla, joka sitten veisi seuraavana aamupäivänä autoni merkkiliikkeeseen huollettavaksi. Porukoille päästyäni vaihdoin faijan kanssa avaimia ja mutsilta saadun sämpyläpussin kanssa hyppäsin Kia:n rattiin ja aloin luonnollisesti käynnistää autoa starttinappulasta. Paitsi että faijan 2014 vuosimallin Kia:ssa ei ole starttinappulaa, vaan ihan perinteinen virtalukko, joten minä siinä hetken aikaa tökin kojelautaa radion vieressä ennen kuin välähti.
Auton käynnistämisen jälkeen ihmettelin, että mikä on kun ei liiku. Sitten tajusin, että käsijarrun ottaminen pois päältä sekä vaihteen laittaminen ykköselle saattaisi auttaa. Tämän jälkeen ajaminen tuli onneksi suoraan selkäytimestä.
Tuli tiistai 12.10. ja ilmoitus, että auto on valmis noudettavaksi. Siispä töiden jälkeen porukoille, faija mukaan ja merkkihuoltoon. Päästiin perille, auto parkkiin ja sitten me, isä ja poika, aloimme ihmetellä, että missä helvetissä se meikäläisen Nissan on, kun ei näy. Sitten totesimme autoni olevan viereisessä ruudussa.
Mentiin sisälle ja siellä asiointi sujui mallikkaasti lähes loppuun asti. Huollon maksettuani ja huoltopaperit saatuani toivotteltiin asiakaspalvelijan kanssa hyvät päivänjatkot jne. ennen kuin käännyin ovea kohti (faija oli jo ovella) ja asiakaspalvelija oli lähdössä huoltamon puolelle, kunnes aivoni hoksasi jotain ja huikkasin että "jos ne avaimet vielä sais?". Asiakaspalvelija häkeltyi myös aivan täysin, kun tajusi itsekin unohtaneen avainten luovutuksen. Hän totesi, että "joo ajaminen onnistuu varmaan helpommin avainten kanssa". Toiset kiitokset ja heipat. Päätimme faijan kanssa käydä vielä vilkaisemassa esittelyssä olevia, uusia ja hienoja Mersuja. Yhtä c-sarjalaista töllisteltiin ihmeteltiin, että millähän tämä mahtaa kulkea, kun ei missään lue. Paitsi että luki vieressä olevassa kyltissä kissan kokoisilla kirjaimilla. Tässä vaiheessa totesimme, että on varmaan parasta lähteä kotiin.
Torstai 13.10,
Tavallinen työpäivä ja ihan tavallinen työasia: sähköpostilla kysymys erään tilauksen tuotteista. Lähetin viestin ja ihmettelin, että mitenkäs se kollega nyt noin salaman nopeasti vastasi. Lisää kummastusta aiheutti se, että miksi lähettämäni viesti näkyy saapuneet kansiossa. Hetken pohdiskelun jälkeen ymmärsin, että olin lähettänyt viestin itselleni.
Viimeisin aivojumi tapahtui eilen maanantaina 17.10. Ruokatunti koitti ja painelin taukohuoneeseen. Eväsrasia jääkapista, lämmitysaika mikron kelloon ja mikro päälle. Puoli minuuttia myöhemmin totean, että "tehdääs vielä tälläinen temppu" ja laitoin myös eväsrasian mikroon ja mikro uudelleen päälle. Saipahan vieressä ollut kollega mukavat naurut.
Jää nähtäväksi, mitä kivaa aivokopassa seuraavaksi kehittyy.
/img-s3.ilcdn.fi/e1ee5d5bf17cb071637ef588c836a37d81b414efae3a707b694dd4bb83176113.jpg)
www.iltalehti.fi