Menee hiukan ohi ketjun otsikosta, mutta kai tämäkin joukkueen valmennukseen jollain tavalla liittyy. HIFK:hon ja HIFK:ssa pelaamiseen liittyy monia, melko lailla menneiden vuosikymmenien ilmapiiriä kuvaavia stereotypioita. Nykyajan nuoret ja keski-iässä olevat ihmiset omaavat valtaosaltaan avaran katsomuksen ympäröivään yhteiskuntaan ja toisten ihmisten kanssa toimimiseen. Miksi kukaan HIFK:n koppiin tuleva nykyään pelkäisi mitään tai ketään - kyseessä on työpaikka, jonne hän on sopimuksen kautta tullut harjoittamaan ammattiaan. Jokainen sopimuksen tehnyt pelaaja voi olettaa, että tavoitteena on urheilullinen menestys ja sen saavuttamiseen on olemassa tarkoituksenmukaiset keinot.
Kenelläkään HIFK:n organisaatiossa työskentelevällä ei ole mielestäni edes teoriassa minkäänlaista mandaattia käyttäytyä ylimielisesti tai keljusti. Tai jos on, hän on väärässä paikassa ja organisaatio ohjaa hänet oikeille urille tai ulos kopista ja jäähallista. Organisaatio on alisuorittanut resursseihinsa suhteutettuna pitkään ja jos jotain tunnetta kopin seinistä tulisi huokua, niin se on näyttämisen ja revanssihenkisyyden voimakas tahtotila.