Tuolta voi katsella häpeälistaa. Etenkin Ranska, Italia ja Espanja voisivat oikeasti miettiä, miten on mennyt noin niin kuin omasta mielestä. Balteista ja pohjoismaista voisi ottaa mallia.
Ukrainalle annettu tuki on hidastunut ja vähentynyt sodan pitkittyessä.
www.iltalehti.fi
Näin se varmasti on:
Euroopan tulee panostaa puolustukseen myös pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna, sillä Liuhto uskoo Vladimir Putinin jälkeisen Venäjän olevan pitkälti edellisen kaltainen.
Professori siteeraa Yhdysvaltain ensimmäistä presidenttiä George Washingtonia, joka totesi vuonna 1790, että yksi rauhan säilyttämisen tehokkaimpia keinoja on sotaan varautuminen.
– Jos emme tätä tajua EU:ssa, niin joudumme sotaan tahtomattamme, sanoo Liuhto.
Ranska on avussa häpeäpilkku. Macron kylläkin häärii kukkona tunkiolle kun pitää näyttäytyä jossakin tärkeässä tilaisuudessa, esittämässä omia viisauksiaan, mutta hän ei ole juuri tikkua ristiin laittanut Ukrainan auttamiseksi. Saksa on saanut liikaakin kritiikkiä siihen nähden, että apua on tullut runsaasti. Energiakytkös ei ole tässä mielessä merkinnyt paljoa. Toisaalta, kun ottaa huomioon Saksan armeijavastaisen ilmapiirinkin, niin hyvältähän tuo avun määrä kaiken kaikkiaan näyttää.
Ranskassa sen sijaan tilanne on toisenlainen. Sammakot saivat II maailmansodan aikana paljon apua liittoutuneilta, eivät itse kyenneet juuri mihinkään olennaiseen sodassa. Mutta mitään kiitollisuutta Gallian mulkut eivät tunne, vaan pidetään tiukasti kiinni omista aseistaan, vaikka niillä ei ole edes mitään käyttöä. Siirtomaasodat on jo käyty. Jos Venäjä ehtisi Ranskan rajalle, Eurooppa olisi tuhoon tuomittu. Espanja on hieman erilainen tapaus: on osannut pysyä puolueettomana sodissa ja ilmeisesti muun Euroopan tilanne ei näitä spanieleita pahemmin kiinnosta.
Tietenkin rajanaapurit antavat eniten, koska Venäjän uhka on paljon konkreettisempi näille. Kuitenkin tämä avunantamisen dynamiikka viestii vähän liikaakin Venäjän suuntaan. Eurooppa ei missään tapauksessa ole yhtenäinen rintama Venäjää vastaan, vaan vain muutamat maat ovat todella ottaneet Venäjän uhan torjumisen asiakseen.
Kun katsoo vaikkapa Kanadaa, niin siitäkin saa käsityksen, miten vähän jotkut Euroopan maat Ukrainaa tukevat. Mitä syytä Kanadan olisi tukea Ukrainaa, ellei kyseessä ole oivallus taistella demokratian tukemiseksi maailmalla. Demokratian tukeminen ei kiinnosta esim. Kreikkaa, vaikka vasta hiljattain maa sai erittäin paljon talousapua kriiseihinsä. Italian aseapu on vähäistä, voisipa sanoa, että vastaa Italian riikinkukkoarmeijan sotilaallista suorituskykyä varsin hyvin.
Solidaarisuus on todella tyhjä tynnyri monelle Euroopan maalle.