Leviää pahasti tuolla seudulla nyt konfliktit
Toki jos tuolle linjalle lähdetään niin itse kerroit nähneesi horinoita (monikossa) jossa Putin ampuu ydinohjuksen nyt.Jos herralle(?) ei annettu esimerkki kelpaa, niin silloin minullakin on oikeus siirtää maalitolppia. Eli vaihdetaan muotoon "mikä estää Putinia ampumasta ydinohjusta?" menee täysin samaan kategoriaan.
Ukraina tulee voittamaan tämän sodan, mutta sen kärsimyksiä ei voi mitata millään mittarilla. Siksi puhe optimismista on vähän korvaani kalskahtavaa. Vaikka se voittaa sodan, sen tappiot ovat hirvittäviä.Itse väittäisin että tällä hetkellä on todellakin perusteltua syytä optimismiin, aina näin ei ollut - esim. hyökkäyksen alkutunteina ja -päivinä tai kun tuo hidas mutta vääjäämättömältä vaikuttanut tykistövyöry lähti huhtikuun loppupuolella liikkeelle. Toki olen ainakin itse vähän siitä epäsuomalainen, että olen usein taipuvainen optimismiin tälläisissä tilanteissa, enkä suorastaan vainoharhaisen pessimistinen, mikä usein leimaa meitä synkkien metsien ja soiden paljon nälkää, vainoa ja kurjuutta historiassaan nähneitä ugreja. Hymiö.
Vaihtoehtona tälle ei ole mikään pasifistinen paratiisi, jossa lampaat ja leijonat käyskentelisivät niityllä suurimpina ystävinä - vaan irvokkaan fasistisen ryöstö- ja murharetken triumfi. Että anteeksi nyt vaan että iloitsen tämän hyökkäyksen epäonnistumisesta - ja Ukrainan kansan, valtion ja kulttuurin pelastumisesta. Itkeä ilmeisesti pitäisi.Ukraina tulee voittamaan tämän sodan, mutta sen kärsimyksiä ei voi mitata millään mittarilla. Siksi puhe optimismista on vähän korvaani kalskahtavaa. Vaikka se voittaa sodan, sen tappiot ovat hirvittäviä.
Leviää pahasti tuolla seudulla nyt konfliktit
Ukraina tulee voittamaan tämän sodan, mutta sen kärsimyksiä ei voi mitata millään mittarilla. Siksi puhe optimismista on vähän korvaani kalskahtavaa. Vaikka se voittaa sodan, sen tappiot ovat hirvittäviä.
Minä ihmettelen sitä, miten sodan kulun kääntymisen jälkeen myös puolustavaa osapuolta katsellaan ikäänkuin unohtaen, että he ovat edelleen ihmisiä. Tuntuu, kuin olisimme turtuneet ja himoitsisimme nähdä verta. Maa, joka sen veren imee, ei erottele sitä, onko kyse hyökkääjän, puolustajan vai siviilin verestä.
Tuo homma on hirveää paskaa, ja mielestäni on aivan aiheellista vähän jännittää sitäkin, millaisiin konnuuksiin se Kremlin paskasakki vielä ryhtyy ja pystyy pakenevien kiväärimiestensä ylitse.
Ja tässä juuri työt esille sen ilmiön, mitä tuossa edellä käsitteli muutama kirjoittaja: palstatotuus, jonka säännöistä pienikin sävypoikkeama aiheuttaa aggressiivisen keskustelun tukahduttamisen..
Vaihtoehtona tälle ei ole mikään pasifistinen paratiisi, jossa lampaat ja leijonat käyskentelisivät niityllä suurimpina ystävinä - vaan irvokkaan fasistisen ryöstö- ja murharetken triumfi. Että anteeksi nyt vaan että iloitsen tämän hyökkäyksen epäonnistumisesta - ja Ukrainan kansan, valtion ja kulttuurin pelastumisesta. Itkeä ilmeisesti pitäisi.
edit. Ja itsestäänselvää tietysti on että menetykset ovat olleet valtaisat - senkin takia on elintärkeää, käsittämättömän tärkeää, ettei tämä kammottava hyökkäys onnistu.
Saisi, mutta pessimismi on edelleen perusteltua.Aika valtaisa ero siinä, onko veri hyökkääjän vai puolustajan verta. Itsensä puolustaminen on mielestäni moraalisesti oikein, kun taas toisen kimppuun hyökkääminen ei. On myös eri asia kuolla puoluestaessaan omaa maataan kuin toiseen maahan hyökätessään. Toinen osapuoli tosiaan on oikeassa ja toinen väärässä, eikä ne ole mitenkään näkökulmista kiinni. Näin saattaisi olla, jos ei Ukrainan mailla sodittaisi puhdasta hyökkäyssotaa.
"Vaikka se voittaa sodan, sen tappiot ovat hirvittäviä"? Vielä hirvittävämpiä ne olisivat, jos eivät voittaisi. Jotenkin pointtisi menee taas ohi. Eikö siis onnistumisista saisi iloita?
Hyvä esimerkki Ukrainan "sisävuoron" eduista Venäjän ulkovuoroon verrattuna. Painopisteen siirtoa rintamalta toiselle. Globen artikkeli kertoo haavoittuneen kapteenin näkökulman Harkovan hyökkäykseen ja kapteenin yksikön tekemästä harhautushyökkäyksestä. Lukusuositus.The Wild Steppe battalion had been fighting in the Kherson region until the start of August, when they were redeployed to Kharkiv on direct orders from Gen. Zaluzhny...a counterattack had a better chance of succeeding in the forests and swamps of Kharkiv – where special-operations units can have an outsized impact – rather than on the open plains of Kherson, where Russia’s artillery advantage would be hard to overcome.
Aika vekkulia, että Venäjällä poliiseja riittää joka lähtöön, mutta taisteleminen ei kiinnosta ketään.Venäjä on mennyt inhimillisempään suuntaan viime aikoina. Suuren isänmaallisen sodan aikana taistelemasta kieltäytyneet ammuttiin. Pienen isänmaallisen erikoisoperaation aikana taistelemasta kieltäytyneitä ollaan Venäjän rajalla vastassa aseet kourassa ja kotimaan kamaralle paluu estetään.
Oliko se war monitor, kuka eilen povasi huomiselle hyviä uutisia? Joko ne tuli?
Edit. Tää
Tietenkin tappiot ovat hirvittäviä. Niitähän tässä on surtu sieltä helmikuusta lähtien, monet tuntemani suomalaiset oli täysin poissa tolaltaan viimeiset puoli vuotta, itsekin olin. Vaikkei omasta puolesta tarvinnut pelätä.Ukraina tulee voittamaan tämän sodan, mutta sen kärsimyksiä ei voi mitata millään mittarilla. Siksi puhe optimismista on vähän korvaani kalskahtavaa. Vaikka se voittaa sodan, sen tappiot ovat hirvittäviä.
Minä ihmettelen sitä, miten sodan kulun kääntymisen jälkeen myös puolustavaa osapuolta katsellaan ikäänkuin unohtaen, että he ovat edelleen ihmisiä. Tuntuu, kuin olisimme turtuneet ja himoitsisimme nähdä verta. Maa, joka sen veren imee, ei erottele sitä, onko kyse hyökkääjän, puolustajan vai siviilin verestä.
Tuo homma on hirveää paskaa, ja mielestäni on aivan aiheellista vähän jännittää sitäkin, millaisiin konnuuksiin se Kremlin paskasakki vielä ryhtyy ja pystyy pakenevien kiväärimiestensä ylitse.
Vladimir Pieni joutuisi Ukrainassa varomaan sekä vihollisia että omia, joten parasta pysyä bunkkerissa.Samaan aikaan sen toisen osapuolen "johtaja" ei pahemmin ole omia sotilaitaan käynyt tervehtimässä taikka kiittämässä, puhumattakaan että lähtisi käymään itse rintamalla. Sen sijaan uhkailee heitä, jotka rohkenevat olla eri mieltä diktaattorin kanssa, sylkevänsä suusta kuin kärpäsen ja aloittavan puhdistukset.
Onkohan liian epävarma lähde vai liian positiivinen uutinen ollakseen totta.
Twitterissä "WarMonitor" kertoilee Ukrainan vapauttaneen Kyselivkan 10 km Khersonista.
Ukraina etenee
Linkki siis twitteriin
Siltaa suojaamassa väitetään olevan monta ilmatorjuntatutkaa, joten pelkäävät varmaan kuollakseen HARM-hyökkäystä.liveuamap.com kertoo, että venäläisten ilmatorjunta olisi ollut aktiivisena nelisen tuntia sitten Kerchissä. Kosahtaakohan se silta tässä kohta puoleen?
Juuri näin. Ei minuakaan säälitä yhdenkään paskiaisen kuolema. Mädäntyköön poteroihinsa. Se, mikä vähän hämmästyttää, on mainitsemasi empatian (ukrainalaisia kohtaan) jääminen täysin piiloon viime päivinä. Olemme kiljuneet murhanhimoisina, ja se tunne on peittänyt alleen kaiken muun. Sen sokaisemina olemme kieltäytyneet ajattelemasta, että kyllä ne kusipäät voivat ihan oikeasti tehdä vielä hirveyksiä alakynnestäkin käsin.Tietenkin tappiot ovat hirvittäviä. Niitähän tässä on surtu sieltä helmikuusta lähtien, monet tuntemani suomalaiset oli täysin poissa tolaltaan viimeiset puoli vuotta, itsekin olin. Vaikkei omasta puolesta tarvinnut pelätä.
Se oli siitä helmikuun joukkojen keskityksestä (jo ennen hyökkäyksen aloitusta) asti selvää, että hyökkäys tulee ja tuhoaa tuhansia viattomia elämiä. Pihisin kiukkua Putinia kohtaan ja toivoin tämän kuolemaa, samalla oli ontto kauhu mahassa, mitä kaikkia kauheuksia ukrainalaiset joutuvat kohtaamaan, ja kuinka pahaksi tilanne tulee menemään.
Sitä surutyötä kaikista murhatöistä on tehty kokoajan vaikka osittaisessa uutispimennossa. Ne Butshat jotka on tullut julkisuuteen, ovat vain jäävuoren huippu. Senhän on kaiken aikaa pystynyt päättelemään, että kyliä joissa kauheuksia tapahtuu on satoja, samoin terroripommitusten alle jääneitä asuntoja on hirveä määrä, vaikka useimmista emme saa tietoa.
Emme tiedä sodassa murhattujen ukrainalaisten siviilien määrää vielä pitkään mutta voi olla viisinumeroinen luku. Siihen vielä Ukrainan sotilaat päälle. Tilanne ei siis ole mikään aihe juhlaan tietenkään. Mutta kun Ukrainan armeija etenee ja ajaa Venäjän joukkoja pakosalle, niin tilanne paranee ja viattomien tappaminen vähenee, kenties pian loppuu kokonaan. Kaikista synkimmät pelot miljoonista murhatuista ja koko Ukrainan alistamisesta Venäjän hirmuvallan alaiseksi helpottavat. On siinä aihetta jonkinlaiseen toivon kimmellykseen.
Venäjän joukot ovat siellä rosvoretkellä harrastamassa paljasta pahantekoa, ja varmasti kaikki kenraaleista tykkimiehiin asti sen tietää. Mitä heille tapahtuu ei enää jaksa liikuttaa minua kunhan lopettavat tuhotyönsä ja poistuvat Ukrainan maan päältä.
Kuusinumeroinen luku.Emme tiedä sodassa murhattujen ukrainalaisten siviilien määrää vielä pitkään mutta voi olla viisinumeroinen luku. Siihen vielä Ukrainan sotilaat päälle. Tilanne ei siis ole mikään aihe juhlaan tietenkään. Mutta kun Ukrainan armeija etenee ja ajaa Venäjän joukkoja pakosalle, niin tilanne paranee ja viattomien tappaminen vähenee, kenties pian loppuu kokonaan. Kaikista synkimmät pelot miljoonista murhatuista ja koko Ukrainan alistamisesta Venäjän hirmuvallan alaiseksi helpottavat. On siinä aihetta jonkinlaiseen toivon kimmellykseen.