Mainos
  • Joulurauhan julistus
    Huomenna, jos Moderaattorit suovat, on meidän Jatkoajan armorikas joulupäivä; ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha, kehottamalla kaikkia tätä palstaa asiaankuuluvalla kirjoittelulla täyttämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulurauhaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla kirjoituksella häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka Moderaattorit ja säännöt kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.

    Toivotamme kaikille Jatkoajan kirjoittajille sekä lukijoille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2025.

Venäjä hyökkää Ukrainaan

  • 11 354 141
  • 66 125

Metukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Feikkiheikit
Jos herralle(?) ei annettu esimerkki kelpaa, niin silloin minullakin on oikeus siirtää maalitolppia. Eli vaihdetaan muotoon "mikä estää Putinia ampumasta ydinohjusta?" menee täysin samaan kategoriaan.
Toki jos tuolle linjalle lähdetään niin itse kerroit nähneesi horinoita (monikossa) jossa Putin ampuu ydinohjuksen nyt.
Sen kategorisoimiseksi samaan tuon "mikä estää Putinia" saa käyttää mielikuvitusta, mutta sitähän sinulta nimimerkkiä myöten varmasti löytyy.
 

laalki

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Philadelphia Flyers
Georgiassakin rohkeus vastustaa örkkejä nostaa päätään. Suunnitelmissa on kansanäänestys siitä, ajetaanko venäläiset Etelä-Ossetiasta ja muulta valtaamaltaan alueelta pois.

Odessa Journal
 
Suosikkijoukkue
Reilu peli ja Putinin vastaisuus
Itse väittäisin että tällä hetkellä on todellakin perusteltua syytä optimismiin, aina näin ei ollut - esim. hyökkäyksen alkutunteina ja -päivinä tai kun tuo hidas mutta vääjäämättömältä vaikuttanut tykistövyöry lähti huhtikuun loppupuolella liikkeelle. Toki olen ainakin itse vähän siitä epäsuomalainen, että olen usein taipuvainen optimismiin tälläisissä tilanteissa, enkä suorastaan vainoharhaisen pessimistinen, mikä usein leimaa meitä synkkien metsien ja soiden paljon nälkää, vainoa ja kurjuutta historiassaan nähneitä ugreja. Hymiö.
Ukraina tulee voittamaan tämän sodan, mutta sen kärsimyksiä ei voi mitata millään mittarilla. Siksi puhe optimismista on vähän korvaani kalskahtavaa. Vaikka se voittaa sodan, sen tappiot ovat hirvittäviä.

Minä ihmettelen sitä, miten sodan kulun kääntymisen jälkeen myös puolustavaa osapuolta katsellaan ikäänkuin unohtaen, että he ovat edelleen ihmisiä. Tuntuu, kuin olisimme turtuneet ja himoitsisimme nähdä verta. Maa, joka sen veren imee, ei erottele sitä, onko kyse hyökkääjän, puolustajan vai siviilin verestä.

Tuo homma on hirveää paskaa, ja mielestäni on aivan aiheellista vähän jännittää sitäkin, millaisiin konnuuksiin se Kremlin paskasakki vielä ryhtyy ja pystyy pakenevien kiväärimiestensä ylitse.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
.
Ukraina tulee voittamaan tämän sodan, mutta sen kärsimyksiä ei voi mitata millään mittarilla. Siksi puhe optimismista on vähän korvaani kalskahtavaa. Vaikka se voittaa sodan, sen tappiot ovat hirvittäviä.
Vaihtoehtona tälle ei ole mikään pasifistinen paratiisi, jossa lampaat ja leijonat käyskentelisivät niityllä suurimpina ystävinä - vaan irvokkaan fasistisen ryöstö- ja murharetken triumfi. Että anteeksi nyt vaan että iloitsen tämän hyökkäyksen epäonnistumisesta - ja Ukrainan kansan, valtion ja kulttuurin pelastumisesta. Itkeä ilmeisesti pitäisi.

edit. Ja itsestäänselvää tietysti on että menetykset ovat olleet valtaisat - senkin takia on elintärkeää, käsittämättömän tärkeää, ettei tämä kammottava hyökkäys onnistu.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна


Tuolla on kartan perusteella aivan helvetin "hyvä" paikka isollekin leimahdukselle. Kun karttaa katsoo, niin siellä on todennäköisesti Neuvostoliiton ajan perintönä sekä Tadžikistanin että Uzbekistanin hallinnoimia ekslaaveja Kirgisian ympäröimänä. Jos levottomuuksia tulee, niin noissahan ne kovimmat rähinät usein ovat. Riskinä voi olla se, että konflikti laajenisi myös Uzbekistanin puolelle...
 

ijuka

Jäsen
Ukraina tulee voittamaan tämän sodan, mutta sen kärsimyksiä ei voi mitata millään mittarilla. Siksi puhe optimismista on vähän korvaani kalskahtavaa. Vaikka se voittaa sodan, sen tappiot ovat hirvittäviä.

Minä ihmettelen sitä, miten sodan kulun kääntymisen jälkeen myös puolustavaa osapuolta katsellaan ikäänkuin unohtaen, että he ovat edelleen ihmisiä. Tuntuu, kuin olisimme turtuneet ja himoitsisimme nähdä verta. Maa, joka sen veren imee, ei erottele sitä, onko kyse hyökkääjän, puolustajan vai siviilin verestä.

Tuo homma on hirveää paskaa, ja mielestäni on aivan aiheellista vähän jännittää sitäkin, millaisiin konnuuksiin se Kremlin paskasakki vielä ryhtyy ja pystyy pakenevien kiväärimiestensä ylitse.

Aika valtaisa ero siinä, onko veri hyökkääjän vai puolustajan verta. Itsensä puolustaminen on mielestäni moraalisesti oikein, kun taas toisen kimppuun hyökkääminen ei. On myös eri asia kuolla puoluestaessaan omaa maataan kuin toiseen maahan hyökätessään. Toinen osapuoli tosiaan on oikeassa ja toinen väärässä, eikä ne ole mitenkään näkökulmista kiinni. Näin saattaisi olla, jos ei Ukrainan mailla sodittaisi puhdasta hyökkäyssotaa.

"Vaikka se voittaa sodan, sen tappiot ovat hirvittäviä"? Vielä hirvittävämpiä ne olisivat, jos eivät voittaisi. Jotenkin pointtisi menee taas ohi. Eikö siis onnistumisista saisi iloita?
 
Suosikkijoukkue
Reilu peli ja Putinin vastaisuus
.

Vaihtoehtona tälle ei ole mikään pasifistinen paratiisi, jossa lampaat ja leijonat käyskentelisivät niityllä suurimpina ystävinä - vaan irvokkaan fasistisen ryöstö- ja murharetken triumfi. Että anteeksi nyt vaan että iloitsen tämän hyökkäyksen epäonnistumisesta - ja Ukrainan kansan, valtion ja kulttuurin pelastumisesta. Itkeä ilmeisesti pitäisi.

edit. Ja itsestäänselvää tietysti on että menetykset ovat olleet valtaisat - senkin takia on elintärkeää, käsittämättömän tärkeää, ettei tämä kammottava hyökkäys onnistu.
Ja tässä juuri työt esille sen ilmiön, mitä tuossa edellä käsitteli muutama kirjoittaja: palstatotuus, jonka säännöistä pienikin sävypoikkeama aiheuttaa aggressiivisen keskustelun tukahduttamisen.

Tämä keskustelupolkuhan lähti liikkeelle Käihkön (vai Käyhkön?) lausumista IL:ssä, joita jotkut pitivät liian pessimistisinä.

Varmuuden vuoksi lisään tähän Slava Ukraini. Lämmittää varmaan ihan sikana paikallisia.
 
Suosikkijoukkue
Reilu peli ja Putinin vastaisuus
Aika valtaisa ero siinä, onko veri hyökkääjän vai puolustajan verta. Itsensä puolustaminen on mielestäni moraalisesti oikein, kun taas toisen kimppuun hyökkääminen ei. On myös eri asia kuolla puoluestaessaan omaa maataan kuin toiseen maahan hyökätessään. Toinen osapuoli tosiaan on oikeassa ja toinen väärässä, eikä ne ole mitenkään näkökulmista kiinni. Näin saattaisi olla, jos ei Ukrainan mailla sodittaisi puhdasta hyökkäyssotaa.

"Vaikka se voittaa sodan, sen tappiot ovat hirvittäviä"? Vielä hirvittävämpiä ne olisivat, jos eivät voittaisi. Jotenkin pointtisi menee taas ohi. Eikö siis onnistumisista saisi iloita?
Saisi, mutta pessimismi on edelleen perusteltua.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Venäjä on mennyt inhimillisempään suuntaan viime aikoina. Suuren isänmaallisen sodan aikana taistelemasta kieltäytyneet ammuttiin. Pienen isänmaallisen erikoisoperaation aikana taistelemasta kieltäytyneitä ollaan Venäjän rajalla vastassa aseet kourassa ja kotimaan kamaralle paluu estetään.

Eli jos taistelu ei kiinnosta, kannattaa antautua ukrainalaisille.



 

Huerzo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Valittajien luvattu maa
The Wild Steppe battalion had been fighting in the Kherson region until the start of August, when they were redeployed to Kharkiv on direct orders from Gen. Zaluzhny...a counterattack had a better chance of succeeding in the forests and swamps of Kharkiv – where special-operations units can have an outsized impact – rather than on the open plains of Kherson, where Russia’s artillery advantage would be hard to overcome.
Hyvä esimerkki Ukrainan "sisävuoron" eduista Venäjän ulkovuoroon verrattuna. Painopisteen siirtoa rintamalta toiselle. Globen artikkeli kertoo haavoittuneen kapteenin näkökulman Harkovan hyökkäykseen ja kapteenin yksikön tekemästä harhautushyökkäyksestä. Lukusuositus.

Jää avoimeksi, pystyykö/haluaako Ukraina nykyresursseilla samanlaiseen rynnäkköön Kersonin alueella, vai edetäänkö Harkovan jälkeen mieluummin Luhanskin suuntaan.

 

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
Venäjä on mennyt inhimillisempään suuntaan viime aikoina. Suuren isänmaallisen sodan aikana taistelemasta kieltäytyneet ammuttiin. Pienen isänmaallisen erikoisoperaation aikana taistelemasta kieltäytyneitä ollaan Venäjän rajalla vastassa aseet kourassa ja kotimaan kamaralle paluu estetään.
Aika vekkulia, että Venäjällä poliiseja riittää joka lähtöön, mutta taisteleminen ei kiinnosta ketään.
Edit. On tietysti vähemmän stressaavaa pamputtaa tai losautella aseettomia kuin väistellä raketteja.
 
Viimeksi muokattu:

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна


Samaa olen pohtinut. Ei ainakaan mitään suoeruutista ole osunut silmiini, mutta ihan hyvältä kuulostivat nuo tiedot, että venäläisiä olisi vetäytymässä Melitopolista. Siinä olisi iso kaupunki ja sijainniltaan varsin merkittävä.
 

Via Dolorosa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Ne pienet erot.





Näin toimii aito ja kunnioitettu Johtaja, kun oma maa käy sotaa ja taistelua itsenäisyydestä. Lähtee käymään etulinjassa vapautetuissa paikoissa, vaikka se olisikin riskipeliä.

Samaan aikaan sen toisen osapuolen "johtaja" ei pahemmin ole omia sotilaitaan käynyt tervehtimässä taikka kiittämässä, puhumattakaan että lähtisi käymään itse rintamalla. Sen sijaan uhkailee heitä, jotka rohkenevat olla eri mieltä diktaattorin kanssa, sylkevänsä suusta kuin kärpäsen ja aloittavan puhdistukset.

Volodymyr Zelenskyi - maailman tyylikkäin, arvostetuin sekä ennenkaikkea esimerkillisin johtaja ja ihminen vuonna 2022.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Ukraina tulee voittamaan tämän sodan, mutta sen kärsimyksiä ei voi mitata millään mittarilla. Siksi puhe optimismista on vähän korvaani kalskahtavaa. Vaikka se voittaa sodan, sen tappiot ovat hirvittäviä.

Minä ihmettelen sitä, miten sodan kulun kääntymisen jälkeen myös puolustavaa osapuolta katsellaan ikäänkuin unohtaen, että he ovat edelleen ihmisiä. Tuntuu, kuin olisimme turtuneet ja himoitsisimme nähdä verta. Maa, joka sen veren imee, ei erottele sitä, onko kyse hyökkääjän, puolustajan vai siviilin verestä.

Tuo homma on hirveää paskaa, ja mielestäni on aivan aiheellista vähän jännittää sitäkin, millaisiin konnuuksiin se Kremlin paskasakki vielä ryhtyy ja pystyy pakenevien kiväärimiestensä ylitse.
Tietenkin tappiot ovat hirvittäviä. Niitähän tässä on surtu sieltä helmikuusta lähtien, monet tuntemani suomalaiset oli täysin poissa tolaltaan viimeiset puoli vuotta, itsekin olin. Vaikkei omasta puolesta tarvinnut pelätä.

Se oli siitä helmikuun joukkojen keskityksestä (jo ennen hyökkäyksen aloitusta) asti selvää, että hyökkäys tulee ja tuhoaa tuhansia viattomia elämiä. Pihisin kiukkua Putinia kohtaan ja toivoin tämän kuolemaa, samalla oli ontto kauhu mahassa, mitä kaikkia kauheuksia ukrainalaiset joutuvat kohtaamaan, ja kuinka pahaksi tilanne tulee menemään.

Sitä surutyötä kaikista murhatöistä on tehty kokoajan vaikka osittaisessa uutispimennossa. Ne Butshat jotka on tullut julkisuuteen, ovat vain jäävuoren huippu. Senhän on kaiken aikaa pystynyt päättelemään, että kyliä joissa kauheuksia tapahtuu on satoja, samoin terroripommitusten alle jääneitä asuntoja on hirveä määrä, vaikka useimmista emme saa tietoa.

Emme tiedä sodassa murhattujen ukrainalaisten siviilien määrää vielä pitkään mutta voi olla viisinumeroinen luku. Siihen vielä Ukrainan sotilaat päälle. Tilanne ei siis ole mikään aihe juhlaan tietenkään. Mutta kun Ukrainan armeija etenee ja ajaa Venäjän joukkoja pakosalle, niin tilanne paranee ja viattomien tappaminen vähenee, kenties pian loppuu kokonaan. Kaikista synkimmät pelot miljoonista murhatuista ja koko Ukrainan alistamisesta Venäjän hirmuvallan alaiseksi helpottavat. On siinä aihetta jonkinlaiseen toivon kimmellykseen.

Venäjän joukot ovat siellä rosvoretkellä harrastamassa paljasta pahantekoa, ja varmasti kaikki kenraaleista tykkimiehiin asti sen tietää. Mitä heille tapahtuu ei enää jaksa liikuttaa minua kunhan lopettavat tuhotyönsä ja poistuvat Ukrainan maan päältä.
 

Ice71

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Jerry100, Hereworth
Onkohan liian epävarma lähde vai liian positiivinen uutinen ollakseen totta.
Twitterissä "WarMonitor" kertoilee Ukrainan vapauttaneen Kyselivkan 10 km Khersonista.
Ukraina etenee
Linkki siis twitteriin
 

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
Samaan aikaan sen toisen osapuolen "johtaja" ei pahemmin ole omia sotilaitaan käynyt tervehtimässä taikka kiittämässä, puhumattakaan että lähtisi käymään itse rintamalla. Sen sijaan uhkailee heitä, jotka rohkenevat olla eri mieltä diktaattorin kanssa, sylkevänsä suusta kuin kärpäsen ja aloittavan puhdistukset.
Vladimir Pieni joutuisi Ukrainassa varomaan sekä vihollisia että omia, joten parasta pysyä bunkkerissa.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Onkohan liian epävarma lähde vai liian positiivinen uutinen ollakseen totta.
Twitterissä "WarMonitor" kertoilee Ukrainan vapauttaneen Kyselivkan 10 km Khersonista.
Ukraina etenee
Linkki siis twitteriin

Odotellaan. H'ersonin alueella Venäjä on ilmeisesti ampunut strategisesti tärkeän padon risteiyohjuksilla ns. paskaksi, ja nyt tuolla Dneprin sivujoki ilmeisimminkin tulvii. Ukrainalaisia on mahdollisen tulvan vuoksi varsin ikävässä paikassa motissa, tai alttiina vastahyökkäykselle. Mutta myös venäläisten käyttämät sillat saattavat tuhoutua ja se jakaisi Dneprin länsirannan joukot käytännössä kahtia, jos oikein ymmärsin.



 

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
liveuamap.com kertoo, että venäläisten ilmatorjunta olisi ollut aktiivisena nelisen tuntia sitten Kerchissä. Kosahtaakohan se silta tässä kohta puoleen?
Siltaa suojaamassa väitetään olevan monta ilmatorjuntatutkaa, joten pelkäävät varmaan kuollakseen HARM-hyökkäystä.
 

jiihoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoon Blues

Päivällä osui tällainen uutinen silmään. Eipä mikään sokkipaljastus, mutta lähinnä antaa virallisellakin tasolla vahvistusta siitä, ettei Putinin porukkaa mikään NATOn lähelle tuleminen kiinnostanut yhtään, vaan omat laajenemispyrkimykset. Tragikoomiset myös nuo Peskovin kommentit. Kuin jostain sketsistä. Oksettava rosvojoukko.
 
Suosikkijoukkue
Reilu peli ja Putinin vastaisuus
Tietenkin tappiot ovat hirvittäviä. Niitähän tässä on surtu sieltä helmikuusta lähtien, monet tuntemani suomalaiset oli täysin poissa tolaltaan viimeiset puoli vuotta, itsekin olin. Vaikkei omasta puolesta tarvinnut pelätä.

Se oli siitä helmikuun joukkojen keskityksestä (jo ennen hyökkäyksen aloitusta) asti selvää, että hyökkäys tulee ja tuhoaa tuhansia viattomia elämiä. Pihisin kiukkua Putinia kohtaan ja toivoin tämän kuolemaa, samalla oli ontto kauhu mahassa, mitä kaikkia kauheuksia ukrainalaiset joutuvat kohtaamaan, ja kuinka pahaksi tilanne tulee menemään.

Sitä surutyötä kaikista murhatöistä on tehty kokoajan vaikka osittaisessa uutispimennossa. Ne Butshat jotka on tullut julkisuuteen, ovat vain jäävuoren huippu. Senhän on kaiken aikaa pystynyt päättelemään, että kyliä joissa kauheuksia tapahtuu on satoja, samoin terroripommitusten alle jääneitä asuntoja on hirveä määrä, vaikka useimmista emme saa tietoa.

Emme tiedä sodassa murhattujen ukrainalaisten siviilien määrää vielä pitkään mutta voi olla viisinumeroinen luku. Siihen vielä Ukrainan sotilaat päälle. Tilanne ei siis ole mikään aihe juhlaan tietenkään. Mutta kun Ukrainan armeija etenee ja ajaa Venäjän joukkoja pakosalle, niin tilanne paranee ja viattomien tappaminen vähenee, kenties pian loppuu kokonaan. Kaikista synkimmät pelot miljoonista murhatuista ja koko Ukrainan alistamisesta Venäjän hirmuvallan alaiseksi helpottavat. On siinä aihetta jonkinlaiseen toivon kimmellykseen.

Venäjän joukot ovat siellä rosvoretkellä harrastamassa paljasta pahantekoa, ja varmasti kaikki kenraaleista tykkimiehiin asti sen tietää. Mitä heille tapahtuu ei enää jaksa liikuttaa minua kunhan lopettavat tuhotyönsä ja poistuvat Ukrainan maan päältä.
Juuri näin. Ei minuakaan säälitä yhdenkään paskiaisen kuolema. Mädäntyköön poteroihinsa. Se, mikä vähän hämmästyttää, on mainitsemasi empatian (ukrainalaisia kohtaan) jääminen täysin piiloon viime päivinä. Olemme kiljuneet murhanhimoisina, ja se tunne on peittänyt alleen kaiken muun. Sen sokaisemina olemme kieltäytyneet ajattelemasta, että kyllä ne kusipäät voivat ihan oikeasti tehdä vielä hirveyksiä alakynnestäkin käsin.

Ja sitten, kun joku asiantuntija tämän tuo mediassa esille, hänen päälleen heitetään vihjailuja palkanmaksajasta yms.
R-valtion (Rossija) suhteen synkin pessimismi on realismia.
 

jalperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa,sympatiat Itä-Kaakkois-Suomi-Turku akselille
Emme tiedä sodassa murhattujen ukrainalaisten siviilien määrää vielä pitkään mutta voi olla viisinumeroinen luku. Siihen vielä Ukrainan sotilaat päälle. Tilanne ei siis ole mikään aihe juhlaan tietenkään. Mutta kun Ukrainan armeija etenee ja ajaa Venäjän joukkoja pakosalle, niin tilanne paranee ja viattomien tappaminen vähenee, kenties pian loppuu kokonaan. Kaikista synkimmät pelot miljoonista murhatuista ja koko Ukrainan alistamisesta Venäjän hirmuvallan alaiseksi helpottavat. On siinä aihetta jonkinlaiseen toivon kimmellykseen.
Kuusinumeroinen luku.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös