Me ei vaan voida ymmärtää sitä YYA:n hienoutta, kun ei olla tarpeeksi vanhoja. Toivottavasti eräät ovat tarpeeksi vanhoja jo eläkkeelle etteivät levitä tuota YYA-paskaa oppilaille.
Minä olen tarpeeksi vanha. Synnyin YYA-Suomessa vuonna 1980. Kekkonen oli silloin presidenttinä. Lapsuus oli onnellinen.
YYA-sopimuksesta muistan kuulleeni ensimmäisen kerran joskus viiden tai kuuden vanhana. Tiesin jo silloin, että isoisäni olivat olleet sodassa Neuvostoliittoa vastaan. Kysyin sitten joskus isältäni, että voisiko Neuvostoliitto hyökätä vielä Suomeen. Isä virnuili ilkikurisesti, ja totesi, että "meillä on niiden kanssa sellainen sopimus, että eivät ne hyökkää, vaan tulevat auttamaan, jos joku hyökkää tänne". Koska olimme juuri hävinneet jääkiekossa Tšekkoslovakialle, kysyin tietysti, että jos Suomi joutuisi Tšekkoslovakian kanssa sotaan, niin tulisiko Neuvostoliitto silloinkin apuun. Isä virnuili entistä enemmän, ja totesi, että "Siinä olisi vähän miettimistä niillä, mutta Tšekkoslovakian kanssa niillä on myös sopimus. Ja se on vielä kattavampi".
Mitä tulee YYA-sopimukseen, niin kyllähän sitä on onneksi perattu nykyään jo aika paljon julkisuudessa. Pirullinen paperi se oli, mutta onneksi pääsimme selvästi helpommalla kuin vaikkapa juuri tuo mainitsemani Tšekkoslovakia.
Jotain tuollaista se Venäjä haaveilisi Ukrainan kanssa edelleen. Haaveissa on ehkä Baltian malli vuodelta 1940, mutta Tšekkoslovakian tiekin saattaisi vielä kelvata. Ja minimi taitaa olla Suomen YYA:n kaltainen "puolueettomuus".