Suomessa esimerkiksi kouluampujat hoidetaan samojen kriteereiden perusteella kuin ammututkin. Hoidon antamista ei ratkaise se, kuka on hyvä ja kuka paha, vaan sen määrittää ihmisen terveydellinen tila. Jos kouluampujan vammat ovat vakavampia kuin ammuttujen, hänet hoidetaan ensin.
Annettua hoitoa ei määritä myöskään se, onko ihminen köyhä vai varakas, miten paljon hän on maksanut veroja tai onko hän pilannut terveytensä viinalla tai ylipainolla. Hoito perustuu tarpeeseen eikä taustamuuttujiin.
Tämä on länsimaista ajattelua.
Venäläistä ajattelua on silmä silmästä ja hammas hampaasta. Tämä sota näyttää kasvattavan Suomessa ja yleisemminkin lännessä venäläisen ajattelun suosiota.
Todellisuudessa tavallisella venäläisellä ei ole mitään vastuuta maansa tilanteesta. Jokainen ihminen jokaisessa maassa ja kulttuurissa pyrkii maksimoimaan etunsa siinä ympäristössä, johon syntyy ja jossa elää. Venäläiselle oman edun maksimointi tarkoittaa suunsa pitämistä kiinni, koska seuraukset pelkästä suun avaamisesta voivat olla kurjat.
Miksi länsi ei houkuttele venäläisiä miehiä tänne ja elätä heitä, jotta he eivät päätyisi sotimaan? Jos venäläisillä on kollektiivinen vastuu, niin miksi meillä ei ole? Miksi Eurooppa ei yritä saada jokaista asekuntoista miestä pois Venäjältä Eurooppaan? Eikö meillä ole vastuuta?
Vastaus on, että teoreettisesti on, mutta käytännössä ei, koska mekin pyrimme maksimoimaan oman etumme, johon ei kuulu venäläisten miesten haaliminen maahamme.
